Kanne 26.9.2012 - Itävalta v. komissio

(Asia T-427/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Itävallan tasavalta (asiamiehet: C. Pesendorfer, avustajanaan M. Windisch)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.28487 (C 16/2009 ex N 254/2009) 25.7.2012 tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, luettuna yhdessä 2 kohdan kanssa, jonka mukaan Itävallan rahoitustakaus Bayerische Landesbankille on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, jonka Itävallan tasavalta on antanut Bayerische Landesbankille ja joka ei sovellu sisämarkkinoille liitteissä I ja III tehtyjen sitoumuksien ja liitteessä II asetettujen ehtojen osalta, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeuden tulla kuulluksi loukkaamiseen

Kantaja väittää, ettei vastaaja kuullut kantajaa ennen kuin se katsoi kantajan hyväksymän toimenpiteen valtiontueksi. Kantajalla ei tämän vuoksi ollut mahdollisuutta esittää sopimuksen tosiasiallista oikeudellista sisältöä eikä käsitellä tosiseikkoihin myöhemmin tehtyjä muutoksia.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen

Kantaja väittää, ettei komissio perustellut päätöksessään, miksi kyseinen toimenpide on katsottava valtiontueksi tai miksi tämä valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille. Näin ollen asianosaiset eivät voi saada tietoon päätöksen perusteita, eivätkä unionin tuomioistuimet voi täyttää valvontatehtäväänsä.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan rikkomiseen

Kantajan mukaan kyseisen toimenpiteen katsominen sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi rikkoo SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa. Se väittää, ettei kyseisestä toimenpiteestä makseta markkinaehtoista korvausta, eikä se voi vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen ja luotonannon jatkumiseen sen myöntävässä jäsenvaltiossa, tässä Itävallassa, eikä Itävallan tasavalta voi myöskään valvoa asianmukaisesti tavoitellun päämäärän toteutumista toisessa jäsenvaltiossa.

4)    Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 125 artiklan rikkomiseen

Kantaja väittää, että SEUT 125 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla tai alueellisilla tai paikallisilla viranomaisilla on. Koska tämä olisi kuitenkin riidanalaisen komission päätöksen seuraus, kantaja väittää, että SEUT 125 artiklaa on rikottu.

5)    Viides kanneperuste, joka perustuu vastaajan puuttuvaan toimivaltaan

Kantajan mukaan komissio käsittelee käsiteltävänä olevassa asiassa sellaisia tosiseikkoja, jotka eivät tosiasiassa ole tapahtuneet tässä muodossa. Näin ollen komissio ylittää toimivaltansa.

____________