Language of document :

Valitus, jonka Luigi Marcuccio on tehnyt 22.8.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-143/11, Marcuccio v. komissio, 18.6.2013 antamasta määräyksestä

(Asia T-447/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: avvocato G. Cipressa)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan kokonaisuudessaan valituksenalaisen määräyksen

palauttamaan asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksen kohteena on 18.6.2013 annettu virkamiestuomioistuimen määräys, jolla hylättiin tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi kanne, jossa oli vaadittu sen päätöksen kumoamista, jolla Euroopan komissio oli hylännyt valittajan 16.8.2013 tekemän vaatimuksen ja kieltäytynyt maksamasta 3 316,31 euron suuruista summaa oikeudenkäyntikuluina, jotka olivat aiheutuneet asiassa F-81/09, Marcuccio vastaan komissio, 15.2.2011 annettuun tuomioon johtaneen asian käsittelystä.

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seuraaviin valitusperusteisiin:

Valituksenalaista määräystä ei ole miltään osin perusteltu, ja tosiseikat on siinä huomioitu vääristyneesti, ja niitä on muutettu

Seuraavia käsitteitä ja määräyksiä on tulkittu ja sovellettu väärin ja epäjohdonmukaisesti

– Euroopan unionin henkilöstösäännön 90 artiklan nojalla tehdyn vaatimuksen käsite

– henkilöstösääntöjen 91 artikla; lisäksi mainittua artiklaa koskevasta oikeuskäytännöstä on perusteettomasti ja epäloogisesti poikettu

– Euroopan unionin toimielinten velvollisuus panna täytäntöön Euroopan unionin tuomioistuimen antama ratkaisu.

Asiassa ei ole suoritettu asianmukaista tutkintaa, perustelut on laiminlyöty ja kanteessa esitettyyn vaatimukseen on jätetty vastaamatta.

Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 14 artiklaa on tulkittu ja sovellettu väärin, minkä vuoksi määräyksessä on loukattu vakavalla tavalla laillisen tuomioistuimen periaatetta, josta määrätään muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.