Asia T-57/01

Solvay SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Yhteisön soodamarkkinat (Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta) – Päätös, jolla EY 82 artiklan rikkominen todetaan – Kohtuuttoman pitkäkestoiset hankintasopimukset – Uskollisuusalennus – Komissiolla sakkojen ja seuraamusten määräämisen osalta olevan toimivallan vanhentuminen – Kohtuullinen aika – Olennaiset menettelymääräykset – Merkitykselliset maantieteelliset markkinat – Määräävän markkina-aseman olemassaolo – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Oikeus tutustua asiakirjavihkoon – Sakko – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat olosuhteet – Uusiminen – Lieventävät olosuhteet

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Vanhentumisajan pysähtyminen – Unionin tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kohteena oleva komission päätös – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/74 3 artikla)

2.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Soveltamisala – Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeudenkäyntimenettely – Hallinnollisen menettelyn ja oikeudenkäyntimenettelyn erottaminen arvioitaessa, onko kohtuullista aikaa noudatettu

(Neuvoston asetus N:o 17)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa

(Neuvoston asetus N:o 17)

4.      Komissio – Kollegisen päätöksenteon periaate – Soveltamisala – Kilpailuasiaa koskeva päätös

(Sulautumissopimuksen 17 artikla)

5.      Lainvastaisuusväite – Soveltamisala – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Toimielimen työjärjestys

(EY 241 artikla)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Säädösten, päätösten ja muiden tointen todistusvoimaiseksi saattaminen – Yksityiskohtaiset menettelysäännöt

(Komission vuoden 1999 työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäinen kohta)

7.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltamisala – Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Periaatteen vaikutus komission aiemman päätöksen kumoamisen jälkeen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Laajuus – Pääsy yritysten tiloihin

(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla)

9.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Relevantit markkinat – Maantieteellisten markkinoiden määrittely

(EY 82 artikla)

10.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Erittäin suureen markkinaosuuteen perustuva luonnehdinta

(EY 82 artikla)

11.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Alennus, jolla suljetaan markkinoita – Uskollisuusalennus

(EY 82 artikla)

12.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Paljousalennus – Alennuksen sallittavuus – Alennuksen sallittavuuden edellytykset – Alennusjärjestelmän väärinkäytösluonteisuus

(EY 82 artikla)

13.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinostosopimukset – Uskollisuusalennus

(EY 82 artikla)

14.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Paljousalennus – Alennuksen sallittavuus – Alennuksen sallittavuuden edellytykset – Laskutavat

(EY 82 artiklan toinen kohta)

15.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Laajuus – Asiakirjan tiedoksiantamisesta kieltäytyminen – Seuraukset

16.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Oikeuden kohde – Komission hallussa olevien asiakirjojen sisällöstä ei ole annettu tietoa – Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi sen osalta, onko kyseessä olevassa tapauksessa kunnioitettu puolustautumisoikeuksia

17.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Sääntöjenvastaisesti toteutettu oikeus tutustua asiakirjoihin – Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden takaaminen tuomioistuinmenettelyn aikana – Virheen korjaaminen – Virhettä ei voida korjata takaamalla asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus

18.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakko – Kumoaminen menettelyvirheen vuoksi

(Neuvoston asetus N:o 17)

19.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Erityisen vakavat rikkomiset

(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

20.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat olosuhteet – Uusiminen – Samanlaatuisten rikkomisten käsite – EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomiset – Käsitteen ulkopuolelle jääminen

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

21.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Lieventävät olosuhteet – Uusimatta jättäminen – Uusimatta jättäminen ei ole lieventävä olosuhde

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

22.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Arviointiperusteet – Lieventävät olosuhteet – Yrityksen yhteistoiminta komission virkamiesten suorittamissa tarkastuksissa ei ole lieventävä olosuhde

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 14 artikla)

23.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Sakon ylärajan määräytymisperustetta laskettaessa huomioon otettu liikevaihto

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

24.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Ehkäisevyys

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1.      Vanhentumisajoista kilpailua koskeviin sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa annetun asetuksen N:o 2988/74 3 artiklan mukaan menettelyyn sovellettava vanhentumisaika pysähtyy ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva ”oikeudenkäynti on vireillä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa”. Tämä viittaus on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisen jälkeen ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan ensisijaisesti tässä tuomioistuimessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä, koska kanteet, jotka koskevat kilpailuoikeuden alalla määrättyjä seuraamuksia tai sakkoja, kuuluvat sen toimivaltaan.

Vanhentuminen pysähtyy myös Euroopan unionin tuomioistuimessa käytävän muutoksenhakumenettelyn ajaksi. Koska Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklalla ja asetuksen N:o 2988/74 3 artiklalla on eri soveltamisala, se, ettei muutoksenhaulla ole lykkäävää vaikutusta, ei vie kaikkea vaikutusta tämän asetuksen 3 artiklalta, joka koskee tilanteita, joissa komission on odotettava unionin tuomioistuinten ratkaisua. Lisäksi asetuksen N:o 2988/74 3 artiklassa suojataan komissiota vanhentumisajan päättymiseltä sellaisissa tapauksissa, joissa komission on odotettava unionin tuomioistuinten päätöstä oikeudenkäynneissä, joiden kulun suhteen sillä ei ole määräysvaltaa, saadakseen tietää, onko kanteen kohteena oleva toimi lainvastainen vai ei. Väitettä, jonka mukaan kaksiasteisen tuomioistuinjärjestelmän käyttöönotto ei merkitse, että aikaa, joksi vanhentuminen pysähtyy, voitaisiin pidentää, ei siis ole hyväksyttävä. Vanhentumisen pysähtyminen mahdollistaa vain, että komissio voi tarvittaessa tehdä uuden päätöksen, jos valitus unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, jolla on kumottu komission päätös, hylätään. Tällä vanhentumisen pysähtymisellä ei ole mitään vaikutusta unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla kumottuun päätökseen. Kun on kysymys muutoksenhausta, komissiolla ei kylläkään ole muodollista estettä toimia ja tehdä uutta päätöstä, sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut alkuperäisen päätöksen. Sellaisesta päätöksestä, jossa määrätään seuraamuksia, nostettu kanne kuitenkin pysäyttää menettelyyn sovellettavan vanhentumisajan aina siihen asti, kunnes unionin tuomioistuimet ovat lopullisesti ratkaisseet kyseisen kanteen. Jos komission olisi sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut sen päätöksen, tehtävä uusi päätös odottamatta unionin tuomioistuimen tuomiota, olisi vaarana, että samaan aikaan on olemassa kaksi päätöstä, joilla on sama kohde, jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion. On hallinnollisen menettelyn sujuvuutta koskevien vaatimusten vastaista, että komissio velvoitetaan pelkästään vanhentumisen estämiseksi tekemään uusi päätös, ennen kuin tiedetään, onko alkuperäinen päätös lainvastainen.

Koska vanhentuminen pysähtyy asetuksen N:o 2988/74 3 artiklan mukaisesti koko sen oikeudenkäynnin ajaksi, joka unionin tuomioistuimessa käydään valituksen johdosta, komission ei voida katsoa loukkaavan käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta pelkästään siitä syystä, että se odottaa unionin tuomioistuimen valituksesta antamaa tuomiota ennen kuin se tekee uuden päätöksen.

(ks. 90, 97, 98, 102, 103, 105–108 ja 121 kohta)

2.      Käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaamista koskevaa väitettä tutkittaessa on erotettava toisistaan kilpailuasiassa asetuksen N:o 17 mukaisesti käytävä hallinnollinen menettely ja komission päätöksestä nostetun kanteen johdosta käytävä oikeudenkäyntimenettely. Aikaa, jonka unionin tuomioistuimet tutkivat päätöksen lainmukaisuutta ja ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion pätevyyttä, jos tähän tuomioon on haettu muutosta, ei voida ottaa huomioon määritettäessä komissiossa käydyn menettelyn kestoa.

(ks. 124 kohta)

3.      Käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen tehtäessä kilpailuasiaa koskevan hallinnollisen menettelyn päättävää päätöstä oikeuttaa kumoamaan komission tekemän päätöksen vain, jos periaatteen loukkaaminen samalla merkitsee asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Silloin kun ei ole näytetty toteen, että liian pitkän ajan kuluminen olisi vaikuttanut asianomaisten yritysten kykyyn puolustautua tehokkaasti, käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen ei vaikuta hallinnollisen menettelyn pätevyyteen.

(ks. 132 kohta)

4.      Kollegisen päätöksenteon periaate perustuu siihen, että komission jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti päätöksentekoon, ja se edellyttää erityisesti sitä, että päätökset tehdään yhdessä ja että kaikki kollegion jäsenet ovat yhdessä poliittisesti vastuussa kaikista tehdyistä päätöksistä. Tämän periaatteen kunnioittaminen ja erityisesti velvollisuus neuvotella päätöksistä yhdessä on selvästi niiden oikeussubjektien etujen mukaista, joihin päätöksistä aiheutuvat oikeusvaikutukset kohdistuvat, ja asianomaisille henkilöille on taattava, että komissio on todella tehnyt päätöksensä kollegisesti ja että päätökset vastaavat täsmälleen kollegion tahtoa. Näin on erityisesti sellaisten nimenomaisesti päätöksiksi luonnehdittujen tointen osalta, jotka komissio toteuttaa sen varmistamiseksi, että yritykset tai niiden yhteenliittymät noudattavat kilpailusääntöjä, ja joiden tarkoituksena on kyseisten sääntöjen rikkomisen toteaminen, velvoitteiden asettaminen kyseisille yrityksille sekä taloudellisten seuraamusten määrääminen niille.

Pelkästään sen seikan perusteella, että lehdistötiedotteessa, joka ei ole peräisin komissiosta ja joka ei ole millään tavalla virallinen, viitataan komission tiedottajan lausuntoon, jossa mainitaan päivä, jona kilpailuasiaa koskeva päätös tehdään, ja päätöksen sisältö, ei voida katsoa, että komissio on loukannut kollegisen päätöksenteon periaatetta. Koska tällainen lausunto ei sido komission jäsenten kollegiota, se voi yhteisten neuvottelujen päätteeksi päättää, ettei tällaista päätöstä tehdä.

(ks. 151–155 kohta)

5.      EY 241 artiklan soveltamisalan on katettava erityisesti sellaiset toimielimen työjärjestyksen määräykset, joissa –vaikka ne eivät muodostakaan riidanalaisen päätöksen oikeudellista perustaa ja vaikka niillä ei olekaan tässä perustamissopimuksen artiklassa tarkoitetun asetuksen vaikutuksia vastaavia vaikutuksia – määritellään päätöksen tekemiseksi vaaditut olennaiset menettelymääräykset ja joilla näin ollen taataan oikeusvarmuus niiden henkilöiden osalta, joille päätös on osoitettu. On nimittäin tärkeää, että jokainen, jolle päätös on osoitettu, voi liitännäisesti riitauttaa sellaisen säädöksen laillisuuden, jolla on merkitystä tämän päätöksen muodollisen pätevyyden kannalta, huolimatta siitä, että kyseinen säädös ei ole päätöksen oikeudellinen perusta, jos hänellä ei ole ollut tilaisuutta vaatia kyseisen säädöksen kumoamista, ennen kuin riidanalainen päätös annettiin hänelle tiedoksi. Näin ollen komission työjärjestyksen määräyksistä voidaan esittää lainvastaisuusväite siinä määrin kuin niillä varmistetaan yksityisten oikeussubjektien suoja. Lainvastaisuusväite on rajoitettava koskemaan vain sitä, mikä on välttämätöntä asian ratkaisun kannalta. Koska EY 241 artiklalla ei ole tarkoitus mahdollistaa sitä, että asianosainen voisi kiistää minkä tahansa luonteeltaan yleisen säädöksen sovellettavuuden minkä tahansa kanteen tueksi, edellytetään lisäksi, että yleistä säädöstä, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko välittömästi tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäispäätöksen ja kyseisen yleisen säädöksen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys.

(ks. 165–167 kohta)

6.      Komission vuoden 1999 työjärjestyksen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että kokouksessa hyväksytyt säädökset on liitettävä todistusvoimaisella kielellä tai todistusvoimaisilla kielillä erottamattomasti tiivistelmään, joka laaditaan komission sen kokouksen jälkeen, jossa säädökset on hyväksytty, ja että säädökset vahvistetaan tiivistelmän viimeiselle sivulle lisättävillä puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksilla. Tämä määräys ei ole lainvastainen. Siinä vahvistetut todistusvoimaiseksi saattamista koskevat menettelymääräykset vastaavat oikeusvarmuuden periaatteen vaatimuksia.

(ks. 170, 175 ja 176 kohta)

7.      Kun päätös, jossa määrätään seuraamuksia EY 81 artiklan 1 kohtaa rikkoneille yrityksille, on kumottu sellaisen menettelyvirheen vuoksi, joka koskee yksinomaan niitä menettelytapoja, joiden mukaisesti komission jäsenten kollegio on lopullisesti tehnyt päätöksen, ja komissio tekee sen jälkeen uuden päätöksen, joka on sisällöltään olennaisilta osin samanlainen ja perustuu samoihin väitteisiin, komission ei tarvitse kuulla asianomaisia yrityksiä uudelleen.

Komissio ei ole sen enempää velvollinen kuulemaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa uudelleen, vaikka Euroopan yhteisöön on tämän komitean kuulemisen ja uuden päätöksen tekemisen välillä liittynyt useita jäsenvaltioita ja komitean kokoonpanoa on sen johdosta muutettu. Toimielimen kokoonpanon muuttuminen ei nimittäin vaikuta itse toimielimen jatkuvuuteen, ja toimielimen lopulliset tai valmistelevat toimet säilyttävät lähtökohtaisesti kaikki vaikutuksensa. Ei myöskään ole olemassa mitään yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, joka edellyttäisi sellaisen hallintoelimen, jossa on vireillä menettely, joka voi johtaa sakkojen määräämiseen, kokoonpanon pysymistä muuttumattomana.

Muut oikeuskysymykset, jotka voivat nousta esille EY 233 artiklaa sovellettaessa – kuten kysymykset, jotka koskevat ajan kulumista, mahdollisuutta ryhtyä uudelleen toimenpiteisiin, menettelyn uudelleenaloittamiseen liittyvää oikeutta tutustua asiakirjavihkoon, kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan osallistumista asian käsittelyyn sekä asetuksen N:o 17 20 artiklan mahdollisia vaikutuksia –, eivät myöskään edellytä uusia kuulemistilaisuuksia, koska ne eivät muuta väitteiden sisältöä, ja nämä kysymykset voidaan ainoastaan saattaa – tarvittaessa – myöhemmin tuomioistuinvalvonnan kohteeksi.

(ks. 184, 185, 202 ja 207–209 kohta)

8.      Sekä asetuksen N:o 17 tarkoituksesta että saman asetuksen 14 artiklasta, jossa luetellaan komission virkamiehille annetut toimivaltuudet, ilmenee, että tarkastukset voivat olla hyvin laajoja.

Tältä osin oikeus päästä yrityksen kaikkiin tiloihin, sen kaikille alueille tai sen kaikkiin kulkuneuvoihin on erityisen merkittävä, koska sen tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus hankkia todisteita kilpailusääntöjen rikkomisista niistä paikoista, joissa todisteita tavallisesti on, eli yritysten liiketiloista.

Kyseinen pääsyoikeus vesittyisi, jos komission virkamiesten olisi tyydyttävä pyytämään sellaisia asiakirjoja, jotka he pystyvät yksilöimään täsmällisesti etukäteen. Se merkitsee päinvastoin mahdollisuutta etsiä sellaisia erilaisia tietolähteitä, jotka eivät vielä ole tiedossa tai joita ei ole täysin yksilöity. Ilman tällaista mahdollisuutta komission olisi mahdotonta hankkia tarkastuksen kannalta tarpeellisia tietolähteitä, jos asianomaiset yritykset kieltäytyvät yhteistyöstä tai jarruttavat menettelyä.

Komissiolla olevien laajojen tutkintavaltuuksien käyttäminen on kuitenkin sidottu edellytyksiin, joilla taataan asianomaisten yritysten oikeuksien kunnioittaminen. Tältä osin komission velvoite mainita tarkastuksen kohde ja tarkoitus on perustavanlaatuinen vaatimus paitsi sen vuoksi, että asianomaisten yritysten tiloissa toteutettaviksi aiottujen toimenpiteiden osoitetaan olevan oikeutettuja, myös siksi, että yritysten on mahdollista ymmärtää yhteistyövelvoitteensa laajuus ja samanaikaisesti säilyttää puolustautumisoikeutensa.

Tästä seuraa, että tarkastuspäätöksiä koskevan perusteluvelvollisuuden laajuutta ei voida rajoittaa tutkinnan tehokkuuteen liittyvien näkökohtien perusteella. Vaikka tältä osin on totta, ettei komissio ole velvollinen ilmoittamaan tarkastuspäätöksen adressaatille kaikkia tietoja, joita sillä on oletetuista rikkomisista, eikä suorittamaan kyseisten rikkomisten täsmällistä oikeudellista luonnehdintaa, sen on sitä vastoin mainittava selvästi olettamat, joiden paikkansapitävyyden se aikoo tutkia.

Koska komissio ei ole velvollinen suorittamaan rikkomisten täsmällistä oikeudellista luonnehdintaa, yksistään sen perusteella, että tarkastuspäätöksessä viitataan vain EY 81 artiklaan eikä siinä mainita EY 82 artiklaa nimenomaisesti, ei voida katsoa, että komissio olisi rikkonut asetuksen N:o 17 14 artiklaa. Vaikka tarkastuspäätöksen sanamuodon mukaan komission nimenomaisena tarkoituksena on vain selvittää, onko yritys osallistunut yhteistoimintajärjestelyihin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, eikä minkään seikan perusteella voida katsoa komission epäilevän myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, asiakirjojen takavarikoinnilla ei ylitetä tarkastuspäätöksen muodostamia lainmukaisuuden puitteita, jos osa tosiseikoista, joiden osalta komission virkamiehille on annettu toimivaltuudet hankkia todisteita EY 81 artiklan rikkomisesta, on samoja kuin ne, jotka ovat perustana väitteille määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, josta asianomaista yritystä moititaan, ja jos tarkastuspäätös sisältää asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa vaaditut olennaiset seikat.

(ks. 218–222, 225 ja 226 kohta)

9.      EY 82 artiklan systematiikassa maantieteelliset markkinat voidaan määritellä alueeksi, jolla asianomaisten tuotteiden kilpailuolosuhteet ovat samankaltaiset kaikille taloudellisille toimijoille. Ei ole mitenkään välttämätöntä, että taloudellisten toimijoiden objektiiviset kilpailuolosuhteet ovat täysin yhtenäiset. Riittää, että nämä olosuhteet ovat samankaltaiset tai riittävän yhtenäiset. Näin ollen ainoastaan sellaisten alueiden, joilla objektiiviset kilpailuolosuhteet ovat erilaiset, ei voida katsoa muodostavan yhtenäisiä markkinoita.

Vaikka unionin tuomioistuimet harjoittavat yleisesti kokonaisvaltaista valvontaa kilpailusääntöjen soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen niiden valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksenasetteluissa, tämä valvonta kuitenkin kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 249 ja 250 kohta)

10.    EY 82 artiklassa mainitulla määräävällä markkina-asemalla tarkoitetaan yrityksen taloudellista valta-asemaa, jonka perusteella yritys voi estää toimivan kilpailun relevanteilla markkinoilla, koska se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, asiakkaihinsa ja lopulta kuluttajiin. Toisin kuin monopoli tai sitä vastaava asema, määräävä markkina-asema ei sulje pois tietynasteista kilpailua, mutta se antaa tällaisessa asemassa olevalle yritykselle ainakin mahdollisuuden vaikuttaa huomattavasti kilpailuolosuhteisiin, vaikkei se pystyisikään täysin määräämään niistä, ja joka tapauksessa mahdollisuuden toimia pitkälti tarvitsematta ottaa kilpailua huomioon, ilman että tällaisesta asenteesta aiheutuisi sille haittaa.

Määräävän markkina-aseman olemassaolo johtuu yleensä useiden sellaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia. Tutkittaessa, onko yrityksellä määräävä asema relevanteilla markkinoilla, on tarkasteltava ensin yrityksen rakennetta ja sitten kilpailutilannetta kyseisillä markkinoilla.

Erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – osoitus määräävän aseman olemassaolosta. Yrityksellä, jolla on tietyn pituisen ajan erittäin suuri markkinaosuus, on tuotannon ja tarjonnan määränsä vuoksi vahva asema, jonka johdosta siitä tulee välttämätön kauppakumppani ja joka jo tämän takia varmistaa, että yritys voi ainakin melko pitkiä aikoja toimia määräävälle markkina-asemalle ominaisella tavalla itsenäisesti, ilman että yritykset, joilla on huomattavasti pienemmät markkinaosuudet, voisivat nopeasti tyydyttää kysyntää, joka halutaan suunnata muualle kuin yritykseen, jolla on suurin markkinaosuus.

Siten 70–80 prosentin markkinaosuus on itsessään selvä osoitus määräävästä markkina-asemasta. Samaten 50 prosentin markkinaosuus on itsessään – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – todiste määräävästä markkina-asemasta.

(ks. 275–279 kohta)

11.    Alennusjärjestelmää, jolla suljetaan markkinoita, pidetään EY 82 artiklan vastaisena, jos sitä soveltaa määräävässä asemassa oleva yritys. Tilanne on tämä sellaisen uskollisuusalennuksen osalta, joka myönnetään vastikkeeksi siitä, että asiakas sitoutuu ostamaan tuotetta yksinomaan tai lähes yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä. Tällaisella alennuksella pyritään nimittäin taloudellisia etuja myöntämällä estämään se, että asiakkaat ostavat tuotetta kilpailevilta tuottajilta.

(ks. 316 ja 317 kohta)

12.    Paljousalennusjärjestelmillä, jotka liittyvät yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä suoritettujen ostojen määrään, ei yleensä katsota olevan EY 82 artiklassa kiellettyä markkinat sulkevaa vaikutusta. Jos toimitetun määrän lisäys alentaa tavarantoimittajan kustannuksia, tällä on oikeus siirtää tämä alennus asiakkaalleen edullisemman hinnan muodossa. Paljousalennusten katsotaan siten heijastavan määräävässä asemassa olevan yrityksen saamia tehokkuusetuja ja suurtuotannon etuja.

Tästä seuraa, että alennusjärjestelmä, jossa alennusprosentti kasvaa ostetun määrän mukaisesti, on EY 82 artiklan vastainen vain siinä tapauksessa, että alennuksen myöntämisperusteista ja -tavasta ilmenee, että järjestelmä ei perustu mihinkään taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen vaan sillä pyritään – kuten uskollisuusalennuksilla ja tavoitealennuksilla – estämään se, että asiakkaat ostaisivat tuotetta kilpailevilta tuottajilta.

Jotta voitaisiin ratkaista, onko paljousalennusjärjestelmä mahdollisesti väärinkäyttöä, on siis arvioitava kaikkia olosuhteita, erityisesti alennusten myöntämisperusteita ja -tapaa, ja tutkittava, pyritäänkö alennuksella etuna, joka ei perustu mihinkään sellaiseen taloudelliseen suoritukseen, jonka vuoksi se olisi perusteltu, poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy, asettamaan kauppakumppaneille erilaisia ehtoja samankaltaisten suoritusten osalta taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.

(ks. 318–320 kohta)

13.    Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys syyllistyy EY 82 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön, kun se sitoo ostajia – vaikka näiden omasta pyynnöstä – niin, että nämä sitoutuvat hankkimaan tai lupaavat hankkia yksinomaan kyseiseltä yritykseltä koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä, riippumatta siitä, asetetaanko kyseinen velvoite sellaisenaan vai annetaanko sen vastineena alennuksia. Tilanne on sama silloin, kun kyseinen yritys soveltaa joko ostajien kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tai yksipuolisesti uskollisuusalennusjärjestelmää eli sellaisten hyvitysten järjestelmää, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas hankkii koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, vaikkei ostajaa sidotakaan mainittuun yritykseen muodollisella velvoitteella. Tällaiset yksinostositoumukset ovat nimittäin yhteensoveltumattomia sen tavoitteen kanssa, että kilpailun yhteismarkkinoilla tulisi olla vääristymätöntä, riippumatta siitä, saadaanko sitoumusten vastineena alennuksia tai uskollisuusalennuksia, joiden tarkoituksena on kannustaa ostajaa hankkimaan tarvitsemansa määrä yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, koska nämä sitoumukset eivät perustu mainitun haitan tai edun perustelluksi tekevään taloudelliseen suoritukseen, vaan niiden tarkoituksena on poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta sekä estää tuottajien markkinoille pääsy.

(ks. 365 kohta)

14.    Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus myöntää asiakkailleen paljousalennuksia, jotka perustuvat yksinomaan siltä suoritettujen ostojen määrään. Näitä alennuksia ei kuitenkaan voida laskea siten, että eri kauppakumppaneihin sovelletaan EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan vastaisesti erilaisia ehtoja samankaltaisten suoritusten osalta.

Tältä osin paljousalennusjärjestelmän olennainen piirre on juuri se, että ne ostajat tai käyttäjät, jotka hankkivat kyseistä tuotetta tai palvelua eniten, hyötyvät alemmista keskimääräisistä yksikköhinnoista tai – mikä johtaa samaan lopputulokseen – niille myönnetään suuremmat keskimääräiset alennusprosentit kuin sellaisille ostajille tai käyttäjille, jotka hankkivat tätä tuotetta tai palvelua vähemmän. Jopa silloin, kun alennusprosentit nousevat lineaarisesti ostomäärän perusteella tiettyyn enimmäisalennukseen saakka, keskimääräinen alennusprosentti nousee (tai keskimääräinen hinta laskee) matemaattisesti aluksi suhteessa enemmän kuin ostot lisääntyvät ja myöhemmin suhteessa vähemmän kuin ostot lisääntyvät ja vakiintuu lopulta alennusprosentin enimmäismäärään. Se, että paljousalennusjärjestelmä johtaa siihen lopputulokseen, että tiettyjen asiakkaiden tiettyihin ostomääriin sovelletaan keskimääräistä alennusprosenttia, joka on suhteessa suurempi kuin muiden asiakkaiden saama alennusprosentti verrattuna näiden asiakasryhmien ostojen määrien välisiin eroihin, on luonteenomaista tällaiselle järjestelmälle, eikä pelkästään sen perusteella voida päätellä, että järjestelmä olisi syrjivä.

Jos eri alennusluokkiin oikeuttavat kynnysmäärät, joiden mukaan sovellettavat alennusprosentit määräytyvät, kuitenkin johtavat siihen, että alennuksista tai lisäalennuksista hyötyvät ainoastaan tietyt kauppakumppanit, jotka saavat näin taloudellista etua, jota ei voida perustella niiden tuoman liiketoiminnan määrällä ja mahdollisilla suurtuotannon eduilla, jotka hyödykkeen tuottaja voi niiden ansiosta saavuttaa verrattuna kilpailijoihinsa, paljousalennusjärjestelmästä seuraa, että samankaltaisten suoritusten osalta sovelletaan erilaisia ehtoja.

Osoituksena tällaisesta syrjivästä kohtelusta voidaan pitää sitä, että alennuksiin oikeuttava kynnysmäärä on korkea, minkä vuoksi alennus voi koskea ainoastaan joitakin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen erityisen merkittäviä kauppakumppaneita, tai sitä, että alennusprosentti ei nouse lineaarisesti suhteessa ostojen määrään, jollei näille menettelyille ole objektiivisia perusteita.

(ks. 396 kohta)

15.    Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjavihkoon merkitsee kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.

Yritystä vastaan puhuvista seikoista asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessään päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi ja johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, olisi pitänyt poistaa asianomaista yritystä vastaan puhuvien todisteiden joukosta. Yrityksen puolesta puhuvista seikoista on todettava, että asianomaisen yrityksen on osoitettava, että se, ettei niistä ole annettu tietoa, on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi voinut käyttää kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan siten, että mikäli se olisi voinut vedota niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten voinut jollain tavoin vaikuttaa arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä ainakin kyseisen yrityksen osalta todetun menettelytavan vakavuuden ja keston osalta ja samalla sakon määrän osalta. Se mahdollisuus, että asiakirja, jonka sisällöstä ei ole annettu tietoa, olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan todeta ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että asiakirjoilla, joiden sisällöstä ei ole annettu tietoa, on – näiden todisteiden mukaan – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut jättää huomiotta.

Asiakirjavihkoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen voi johtaa komission päätöksen täydelliseen tai osittaiseen kumoamiseen ainoastaan, jos se, että oikeus tutustua tutkinta-aineistoon on hallinnollisen menettelyn aikana toteutettu sääntöjenvastaisesti, on estänyt asianomaista yritystä tai asianomaisia yrityksiä tutustumasta asiakirjoihin, joita olisi voitu käyttää niiden puolustuksessa, ja niiden puolustautumisoikeuksia on näin ollen loukattu. Tilanne on tämä, jos sen johdosta, että asiakirjan sisällöstä olisi annettu tieto, olisi ollut olemassa edes pieni mahdollisuus, että hallinnollisessa menettelyssä olisi päädytty eri lopputulokseen siinä tapauksessa, että asianomainen yritys olisi voinut vedota siihen kyseisessä menettelyssä.

(ks. 405–407 kohta)

16.    Oikeus tutustua asiakirjavihkoon on yksi menettelyllisistä takeista, joiden tarkoituksena on puolustautumisoikeuksien suojaaminen, ja se, että oikeutta tutustua komission asiakirjavihkoon loukataan päätöksen tekemistä edeltävässä menettelyssä, voi lähtökohtaisesti johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen, jos asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia on loukattu.

Puolustautumisoikeuksien loukkausta on tutkittava kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella, koska loukkaukseen vaikuttavat olennaisesti komission esittämät väitteet, joilla asianomaisen yrityksen syyllisyys pyritään todistamaan. Näin ollen komission väitetiedoksiannossa ja riidanalaisessa päätöksessä esittämät pääasiaa koskevat väitteet on tutkittava suppeasti ja otettava huomioon argumentit, joihin asianomainen yritys on konkreettisesti vedonnut riidanalaista päätöstä vastaan.

Tilanteessa, jossa komissio ei ole laatinut päätöksen, jossa yritykselle määrätään seuraamus, tekemistä edeltäneen hallinnollisen menettelyn aikana luetteloa asiakirjavihkoon sisältyvistä asiakirjoista eikä ole antanut asianomaiselle yritykselle tiedoksi kaikkia niitä asiakirjavihon asiakirjoja, joihin tällä oli oikeus tutustua, vaan ainoastaan tätä vastaan puhuvat asiakirjat eikä kutsunut yritystä tutustumaan komission tiloissa kaikkiin asiakirjoihin, hallinnollinen menettely on sääntöjenvastainen. Lopullista päätöstä ei ole kuitenkaan syytä kumota, jollei ole näytetty toteen, ettei yrityksellä ole ollut mahdollisuutta tutkia kaikkia niitä asiakirjavihkoon sisältyviä asiakirjoja, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta, vaikka tästä päätöksestä nostettua kannetta tutkittaessa sellaisten prosessinjohtotoimien johdosta, joilla on tarkoitus varmistaa, että yritys pääsee tutustumaan koko asiakirja-aineistoon, osoittautuu, että osa asiakirjavihosta puuttuu.

(ks. 450, 454, 456, 458, 465, 467, 468, 481 ja 482 kohta)

17.    Tutkiessaan kannetta, joka on nostettu komission päätöksestä, jossa yritykselle määrätään seuraamus yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, unionin yleinen tuomioistuin saa määrätä prosessinjohtotoimista sen varmistamiseksi, että yritys pääsee tutustumaan koko asiakirja-aineistoon, jotta voitaisiin arvioida, onko se, että komissio on kieltäytynyt antamasta tietoa asiakirjan sisällöstä tai antamasta asiakirjaa tiedoksi, voinut heikentää yrityksen, jonka on katsottu rikkonen kilpailusääntöjä, puolustusta. Koska tämä tutkinta rajoittuu esitettyjen perusteiden laillisuusvalvontaan, sillä ei pyritä korvaamaan asian täysimääräistä tutkimista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta. Vaikka kanteen nostanut yritys saa jotkin asiakirjavihkoon sisältyvät asiakirjat myöhemmin tietoonsa, se ei pääse takaisin siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut vedota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomautuksensa komissiolle. Kun lisäksi oikeus tutustua asiakirjavihkoon taataan oikeudenkäyntivaiheessa, asianomaisen yrityksen ei tarvitse osoittaa, että jos sillä olisi ollut oikeus tutustua asiakirjoihin, joita ei ole annettu tiedoksi, komission päätös olisi ollut sisällöltään toisenlainen, vaan sen on osoitettava ainoastaan, että kyseiset asiakirjat olisivat voineet olla hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta.

(ks. 458 ja 459 kohta)

18.    Kun komission kilpailuasiassa tekemä päätös kumotaan menettelyvirheen vuoksi, komissiolla on oikeus tehdä uusi päätös aloittamatta uutta hallinnollista menettelyä. Koska uuden päätöksen sisältö on lähes sama kuin aiemman päätöksen ja koska molemmat päätökset perustuvat samoihin perusteisiin, uuteen päätökseen sovelletaan sakon määrän vahvistamisen osalta aiemman päätöksen tekoajankohtana voimassa olleita sääntöjä. Komissio nimittäin aloittaa menettelyn uudelleen siitä vaiheesta, jossa menettelyvirhe on tapahtunut, ja tekee uuden päätöksen arvioimatta tapausta uudelleen sellaisten sääntöjen valossa, joita ei ollut olemassa aiempaa päätöstä tehtäessä.

(ks. 492–494 kohta)

19.    Kun komissio arvioi, kuinka vakavia yrityksen syyksi luettavat yhteisön kilpailusääntöjen rikkomiset ovat, jotta se voisi määrittää vakavuuteen oikeassa suhteessa olevan sakon määrän, se voi ottaa huomioon tiettyjen rikkomisten erityisen pitkän keston, sellaisten rikkomisten lukumäärän ja moninaisuuden, jotka ovat koskeneet asianomaisen yrityksen kaikkia tai lähes kaikkia tuotteita ja joista jotkin ovat vaikuttaneet kaikkiin jäsenvaltioihin, sellaisten rikkomisten erityisen vakavuuden, jotka ovat olleet osa tarkoituksellista ja johdonmukaista strategiaa, jonka tarkoituksena on ollut erilaisilla kilpailijoiden syrjäyttämiseen tähtäävillä menettelytavoilla ja asiakasuskollisuuden varmistamiseen tähtäävällä politiikalla säilyttää keinotekoisesti yrityksen määräävä asema tai lujittaa sitä markkinoilla, joilla kilpailu oli jo muutenkin rajoittunutta, ja väärinkäytön erityisen haitalliset vaikutukset kilpailuun sekä yrityksen tämän rikkomisen seurauksena saavuttamat edut.

Komissio voi perustellusti luonnehtia määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytapoja erittäin vakaviksi, kun yritys myöntäessään asiakkailleen lisäostoalennuksia ja tehdessään näiden kanssa asiakasuskollisuuden varmistavia sopimuksia säilyttää keinotekoisesti määräävän asemansa tai lujittaa sitä relevanteilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo muutenkin rajoittunutta.

(ks. 498–500 kohta)

20.    Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta selvitettäessä on otettava huomioon mahdollinen rikkomisen uusiminen. Uusimisen käsite, sellaisena kuin se ymmärretään joissakin kansallisissa oikeusjärjestyksissä, merkitsee, että henkilö on syyllistynyt uusiin rikkomisiin sen jälkeen, kun hänelle on määrätty seuraamus vastaavanlaisista rikkomisista. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat ovat samansuuntaisia, sillä niissä viitataan ”samanlaatuiseen rikkomukseen”. Komissio ei siis voi ottaa uusimista huomioon raskauttavana olosuhteena sellaisen yrityksen osalta, joka EY 82 artiklassa tarkoitetuin tavoin käyttää väärin määräävää asemaansa markkinoilla, sellaisten salaisista järjestelyistä muodostuvien aikaisempien menettelytapojen vuoksi, jotka koskevat EY 81 artiklaa ja jotka lisäksi poikkeavat huomattavasti menettelytavoista, jotka ovat johtaneet EY 82 artiklan rikkomiseen.

(ks. 507–511 kohta)

21.    Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta selvitettäessä on otettava huomioon mahdollinen rikkomisen uusiminen, koska sen vuoksi voi olla perusteltua korottaa sakon määrää. Se, ettei rikkomista ole uusittu, ei sitä vastoin voi olla lieventävä olosuhde, koska yritys on lähtökohtaisesti velvollinen olemaan rikkomatta yhteisön kilpailusääntöjä.

(ks. 522 ja 523 kohta)

22.    Yhteistyö, jota yritys harjoittaa komission kanssa yrityksen toimitiloissa tehtyjen tarkastuskäyntien aikana, kuuluu yrityksen velvollisuuksien piiriin, eikä se siis voi olla lieventävä olosuhde, jonka vuoksi olisi perusteltua alentaa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyn sakon määrää.

(ks. 527 ja 529 kohta)

23.    Kilpailuasioissa määrättävien sakkojen määrän vahvistamisen osalta liikevaihdolla, johon asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa viitataan määrättävän sakon ylärajan määräytymisperusteena, tarkoitetaan asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoa, joka on ainoa tekijä, joka osoittaa likimääräisesti kyseisen yrityksen merkitystä ja vaikutusvaltaa markkinoilla. Edellä mainittuun asetuksen N:o 17 säännökseen ei sisälly minkäänlaista alueellista rajoitusta toteutuneen liikevaihdon osalta. Komissio voi edellä mainitun säännöksen asettamissa rajoissa vahvistaa sakon valitsemansa – maantieteellisesti ja tuotekohtaisesti määräytyvän – liikevaihdon perusteella.

(ks. 548 kohta)

24.    Kun komissio määrittää yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta määrättävien sakkojen suuruutta, sen on otettava huomioon paitsi rikkomisen vakavuus ja asian erityisolosuhteet myös se asiayhteys, johon kyseinen rikkominen sijoittuu, ja huolehdittava siitä, että sen toiminnalla on ehkäisevä vaikutus erityisesti, kun on kyse rikkomisista, jotka ovat erityisen haitallisia yhteisön tavoitteiden toteuttamisen kannalta. Sakko ei siis voi menettää rankaisevaa ja ehkäisevää luonnettaan, jos on näytetty toteen, että asianomainen yritys on rikkonut kilpailuoikeutta erityisesti syyllistymällä erittäin vakaviin rikkomisiin, vaikka se määrätään päätöksellä, joka tehdään aiemman päätöksen kumoamisen johdosta tietyn ajan kuluttua.

(ks. 554 ja 555 kohta)