UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
10 päivänä syyskuuta 2015 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää käsilaukkua – Aikaisempi malli – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑525/13,
H&M Hennes & Mauritz BV & Co. KG, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajinaan asianajajat H. Hartwig ja A. von Mühlendahl,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Yves Saint Laurent SAS, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja N. Decker,
ja jossa on kyse kanteesta SMHV:n kolmannen valituslautakunnan 8.7.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 207/2012-3), joka liittyy H&M Hennes & Mauritz BV & Co. KG:n ja Yves Saint Laurent SAS:n väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2013 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.1.2014 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.1.2014 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Yves Saint Laurent SAS teki 30.10.2006 yhteisömallia koskevan rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisömallista 12.12.2001 annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.
2 Mallia, jonka rekisteröintiä on haettu, on tarkoitus soveltaa teollismallien kansainvälisestä luokituksesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, luokkaan 03-01 kuuluviin ”käsilaukkuihin”, ja se esitetään seuraavassa:
3 Riidanalainen malli rekisteröitiin numerolla 613294-0001 ja julkaistiin 28.11.2006 yhteisömalleja koskevassa tiedotteessa nro 135/2006.
4 Kantaja H&M Hennes & Mauritz BV & Co. KG esitti 3.4.2009 SMHV:lle riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 6/2002 4–9 artiklan sekä saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan c–f alakohdan tai g alakohdan nojalla. Kantaja tyytyi mitättömäksi julistamista koskevassa vaatimuksessaan väittämään, ettei riidanalaisella mallilla ole asetuksen 6 artiklassa tarkoitettua yksilöllistä luonnetta.
5 Kantaja vetosi mitättömyysvaatimuksessaan sen tueksi, ettei riidanalainen malli ole uusi eikä yksilöllinen, seuraavassa esitettyyn aikaisempaan malliin:
6 Mitättömyysosasto hylkäsi mitättömyysvaatimuksen 4.11.2011 tekemällään päätöksellä.
7 Kantaja valitti 25.1.2012 SMHV:ssä mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
8 SMHV:n kolmas valituslautakunta hylkäsi valituksen 8.7.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Valituslautakunta katsoi, että kantajan toimittamat asiakirjat osoittivat aikaisemman mallin kohteena olevan käsilaukun tunnetuksi tulemisen yleisön keskuudessa, ja tarkasteli tämän jälkeen riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta. Se määritteli mainitun mallin asiantuntevan käyttäjän asiantuntevaksi naiseksi, joka on mahdollisena käyttäjänä kiinnostunut käsilaukuista. Valituslautakunnan mukaan kyseisillä malleilla on yhteisiä piirteitä, muun muassa niiden yläreunat ja kahvat, jotka ovat muodoltaan laukun runkoon rengasjärjestelmällä, jota on vahvistettu niiteillä, kiinnitetyt hihnat, mutta muodon, rakenteen ja pinnan viimeistelyn eroilla on määräävä rooli näiden tuotteiden luomassa yleisvaikutelmassa. Tästä valituslautakunta katsoi, että mallin luoneella oli suuri vapaus mutta ettei tämä vapaus käsiteltävässä asiassa kumonnut asiantuntevan käyttäjän näkökulmasta merkittäviä muodon, rakenteen ja pinnan viimeistelyn eroja, jotka erottivat kyseiset laukut toisistaan.
Asianosaisten vaatimukset
9 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– julistaa kyseisen mallin mitättömäksi, ja
– velvoittaa väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.
10 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kannekirjelmän liitteen A.6 tutkimatta
– hylkää kanteen
– vahvistaa riidanalaisen päätöksen
– toteaa riidanalaisen mallin päteväksi ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väliintulijalle SMHV:n menettelystä aiheutuneet kulut.
Oikeudellinen arviointi
12 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan rikkomista ja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa se väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todettiin virheellisesti ja ilman riittäviä perusteluja, ettei mallin luoneen suurella vapaudella ollut mitään merkitystä sille päätelmälle, jonka mukaan kyseiset mallit loivat asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman. Toisessa osassa se väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todettiin virheellisesti, että kyseisten mallien väliset erot olivat riittävän merkityksellisiä luomaan erilaisen yleisvaikutelman, vaikka siinä myönnettiin mallin luoneen suuri vapaus.
13 Ainoan kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tämä väite on tutkittava erikseen ennen aineellisten väitteiden analysointia.
14 SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
Perustelujen puutteellisuutta koskeva väite
15 On muistettava, että asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan nojalla SMHV:n päätökset on perusteltava. Tällä perusteluvelvollisuudella on sama laajuus kuin SEUT 296 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tekijän päättely. Tällä velvollisuudella on kaksi tavoitetta: antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden syistä, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja antaa Euroopan unionin tuomioistuimille mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuuden. Valituslautakuntia ei kuitenkaan voida vaatia esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. tuomio 25.4.2013, Bell & Ross v. SMHV – KIN (Rannekellon kehys), T‑80/10, EU:T:2013:214, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 On myös muistettava, että päätösten perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen oikeellisuudesta, joka kuuluu riidanalaisen toimen aineelliseen laillisuuteen. Päätöksen perusteluissa toistetaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. edellä 15 kohdassa mainittu tuomio rannekellon kehys, EU:T:2013:214, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että valituslautakunta katsoi, että erot kyseisten mallien välillä olivat niin suuria, ettei mallin luoneen vapaus voinut vaikuttaa päätelmään niiden luomista erilaisista kokonaisvaikutelmista. Aluksi valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 42 kohdassa, että ˮ[kyseisten] laukkumallien välillä on tosin yhteisiä ominaispiirteitä, mutta 30–34 kohdassa mainituista syistä laukkujen muotoa, rakennetta ja pinnan viimeistelyä koskevat erot ovat ne, jotka hallitsevat yleisvaikutelmaa asiantuntevan käyttäjän näkökulmastaˮ. Edelleen se muistutti riidanalaisen päätöksen 44 kohdassa, että mallin luoneen vapaus on tekijä, joka on otettava huomioon mallin yksilöllisen luonteen arvioinnissa asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka joko vahvistaa tai heikentää käyttäjän mielikuvaa. Lopuksi se totesi saman päätöksen 45 kohdassa, että mallin luoneen vapaus muotituotteiden kuten käsilaukkujen osalta on suuri, ennen kuin se totesi, että ˮtämän myöntäminen ei voi vaikuttaa vastoin [kantajan] esitystä automaattisesti sillä tavoin, että [kyseisen] käsilaukun [malli] loisi saman kokonaisvaikutelman kuin aikaisemman mallin kohteena oleva laukkuˮ. Se tarkensi, että ˮtämän yleisvaikutelman arvioinnin lähtökohta on nimittäin [asetuksen N:o 6/2002] 6 artiklan 1 kohdan nojalla asiantunteva käyttäjäˮ, että ˮkäsiteltävässä asiassa tämä suuri vapaus ei millään tavoin poistanut asiantuntevan käyttäjän näkökulmasta muodon, rakenteen ja pinnan viimeistelyn merkittäviä eroja, jotka erott[ivat] kyseiset laukut toisistaanˮ, ja että ˮkäsiteltävässä asiassa mallin luoneen suuuri vapaus ei näin ollen [ollut] millään tavoin yhteensoveltumaton – – sen päätelmän kanssa, että kyseiset laukut lo[ivat] erilaisen kokonaisvaikutelmanˮ.
18 Tästä seuraa, että vastoin kantajan väitettä valituslautakunta esitti riittävän selvästi ja yksiselitteisesti päättelyn, jossa se katsoi, että käsiteltävässä asiassa mallin luoneen suurella vapaudella ei ollut mitään vaikutusta siihen päätelmään, että asiantunteva käyttäjä saa kyseisistä malleista erilaisen yleisvaikutelman. Perustelujen puutteellisuutta koskeva väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Asiasisältö
19 Koska ainoan kanneperusteen kaksi osaa liittyvät virheisiin, joita valituslautakunnan väitetään tehneen käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan soveltamisessa, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että niitä on tarkasteltava yhdessä.
20 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rekisteröityä yhteisömallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa tarkennetaan, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.
21 Asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että arvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon malli kuuluu, sekä mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä. Käsiteltävässä asiassa riidanalainen malli esittää aikaisemman mallin tavoin käsilaukkua.
22 Lisäksi asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sekä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että mallin yksilöllinen luonne riippuu asiantuntevan käyttäjän siitä saamasta yleisvaikutelmasta (ks. tuomio 25.10.2013, Merlin ym. v. SMHV – Dusyma (Jeu), T‑231/10, EU:T:2013:560, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Valituslautakunta määritteli käsiteltävässä asiassa asiantuntevan käyttäjän käsitteen, johon nähden kyseisen yhteisömallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava, asiantuntevaksi naiseksi, joka on mahdollisena käyttäjän kiinnostunut käsilaukuista.
24 Asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasosta on muistettava valituslautakunnan tavoin, että oikeuskäytännön mukaan asiantuntevan käyttäjän käsite voidaan ymmärtää sellaisen käyttäjän määritelmäksi, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, Kok., EU:C:2011:679, 53 kohta).
25 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että vaikka asiantunteva käyttäjä ei ole tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, joka tavallisesti mieltää mallin kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia, hän ei myöskään ole asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja. Määrite ”asiantunteva” viittaa näin ollen siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessä kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (edellä 24 kohdassa mainittu tuomio PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, EU:C:2011:679, 59 kohta).
26 Valituslautakunta arvioi, ettei asiantunteva käyttäjä käsiteltävässä asiassa ollut käsilaukkujen keskiverto-ostaja eikä erityisen tarkkaavainen tuntija, vaan näiden väliin sijoittuva kuluttaja, jolle tuote oli tuttu edellä 24 ja 25 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä todetun tarkkaavaisuuden tason mukaisesti.
27 Kantaja ei kiistä valituslautakunnan toteamuksia, jotka koskevat asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden määritelmää ja tarkkaavaisuudelle vahvistettavaa tasoa.
28 Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että mallin luoneen vapaus määräytyy erityisesti tuotteen tai tuotteen osan teknisestä käyttötarkoituksesta johtuvien rajoitusten tai tuotteeseen sovellettavien lakisääteisten vaatimusten perusteella. Näistä rajoituksista seuraa se, että tietyistä ominaisuuksista tulee standardeja ja täten kyseiseen tuotteeseen sovellettavien mallien osalta yleisiä (tuomio 9.9.2011, Kwang Yang Motor v. SMHV – Honda Giken Kogyo (Polttomoottori), T‑11/08, EU:T:2011:447, 32 kohta ja edellä 15 kohdassa mainittu tuomio Rannekellon kehys, EU:T:2013:214, 112 kohta).
29 Mitä laajempi mallin luojan vapaus siis on sen kehittelyssä, sitä vähemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät siihen, että asiantunteva käyttäjä saa niistä erilaisen yleisvaikutelman. Käänteisesti on niin, että mitä rajoittuneempi mallin luojan vapaus on sen kehittelyssä, sitä enemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät siihen, että asiantunteva käyttäjä saa niistä erilaisen yleisvaikutelman. Näin ollen mallin luojan suuri vapaus mallin kehittelyssä tukee päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä saa malleista, joissa ei ole merkittäviä eroja, saman yleisvaikutelman (edellä 28 kohdassa mainittu tuomio Polttomoottori, EU:T:2011:447, 33 kohta ja edellä 15 kohdassa mainittu tuomio Rannekellon kehys, EU:T:2013:214, 113 kohta).
30 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta katsoi perustellusti, että muotitavaroiden – kuten käsilaukkujen – osalta mallin luojan vapaus on suuri. Kantaja ei riitauta tätä arviointia. Se kuitenkin väittää, että valituslautakunta teki virheitä siltä osin, että ˮmallin luojan vapaudenˮ arviointiperusteen olisi pitänyt sisältyä kyseisen mallin yksilöllisen luonteen arviointiin, ja että se oli kääntänyt tämän menetelmän vaiheet väärin päin. Näin ollen sen tapa ensiksi vertailla kyseisiä malleja todetakseen, etteivät ne luo asiantuntevalle käyttäjälle samaa yleisvaikutelmaa, ja toiseksi tutkia mallin luojan vapautta, on virheellinen. Lisäksi kyseisten mallien erot eivät ole riittävän merkityksellisiä luomaan asiantuntevalle käyttäjälle erilaista yleisvaikutelmaa.
31 Ensiksi on todettava, ettei sovellettavassa asetuksessa eikä oikeuskäytännössä edellytetä kantajan suosittelemaa ˮkahden vaiheen perusteluaˮ.
32 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan, joka liittyy yksilöllisen luonteen arviointiin, 1 kohdassa säädetään riidanalaisen mallin luoman yleisvaikutelman arviointiperusteesta ja sen 2 kohdassa todetaan, että sitä varten on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus (ks. edellä 20 kohta). Näistä säännöksistä ja erityisesti asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että yhteisömallin yksilöllisen luonteen arviointi tapahtuu neljässä vaiheessa. Tässä tarkastelussa määritellään ensiksi se sektori, johon kuuluviin tuotteisiin malli aiotaan sisällyttää tai sitä aiotaan soveltaa, toiseksi mainittujen tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen asiantunteva käyttäjä ja tämän asiantuntevan käyttäjän tuntemus aikaisemmasta muotoilusta sekä tarkkaavaisuuden aste mallien – jos mahdollista suorassa – vertailussa, kolmanneksi mallin luojan vapaus mallin suunnittelussa ja neljänneksi kyseisten mallien vertailun tulos, kun otetaan huomioon kyseinen sektori, mallin luojan vapauden aste ja asiantuntevalle käyttäjälle riidanalaisesta mallista ja kaikista yleisön tuntemista aikaisemmista malleista syntyvä yleisvaikutelma (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T‑666/11, EU:T:2013:584, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Kuten oikeuskäytännöstä ja edellä 29 kohdassa esitetystä, johon kantaja itse vetoaa, ilmenee, mallin luojan vapauteen liittyvä tekijä voi ˮvahvistaaˮ (tai päinvastoin heikentää) johtopäätöstä jokaisen kyseessä olevan mallin luomasta yleisvaikutelmasta. Kantajan oikeuskäytännössä tunnistamasta väitetystä kehyksestä tai Bundesgerichtshofin tuomion otteesta, joka on toistettu kannekirjelmän 29 kohdassa, ei johdu, että mallin luojan vapauden arviointi on jokaisen kyseessä olevan mallin luoman yleisvaikutelman vertailua edeltävä ja abstrakti vaihe.
34 Myös kaikki kannekirjelmän 33 kohdassa esitetyt riidanalaisen päätöksen 44 kohtaan liittyvät väitteet on hylättävä. Nämä väitteet perustuvat osaksi tämän kohdan virheelliseen lukemiseen, eikä niitä joka tapauksessa ole tuettu. Valituslautakunta totesi 44 kohdassa seuraavaa:
ˮValituslautakunta muistuttaa, että mallin luojan vapaus on tekijä, joka on otettava huomioon [asetuksen N:o 6/2002] 6 artiklan 2 kohdan nojalla, kun arvioidaan yksilöllistä luonnetta. – – Ei kuitenkaan ole olemassa suoraa ʼvastavuoroisuuttaʼ eikä automatiikkaa. Tuomiossa [Polttomoottori, edellä 28 kohta, EU:T:2011:447], jonka [kantaja] mainitsee väitteensä tueksi, unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut, että mallin luoneen suuri vapaus mallin suunnittelussa ʼvahvistaaʼ päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä saa malleista, joissa ei ole merkittäviä eroja, saman yleisvaikutelman – – Vapauden laajuus ei siis yksin ole määräävä yksilöllisen luonteen arvioinnissa. Tämän arvioinnin pitää nimittäin nojautua yleisvaikutelmaan, kuten [asetuksen N:o 6/2002] 6 artiklan 1 kohdassa todetaan. Vaikka onkin totta, että mallin luoneen vapaus on otettava huomioon, mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin lähtökohtana pitää joka tapauksessa olla asiantuntevan käyttäjän näkökulma. Toisin sanoen mallin luoneen vapauden pitää olla osa arviointia – jolloin se voi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ʼvahvistaaʼ sitä tai päinvastoin heikentää sitä –, joka koskee asiantuntevan käyttäjän näkökulmaa. Mallin luoneen vapaus ei siis vastoin [kantajan] väitettä ole yksilöllisen luonteen arvioinnin lähtökohta, vaan kuten [asetuksen N:o 6/2002] 6 artiklan 2 kohdassa todetaan, näkökohta, joka on ʼotettava huomioonʼ, kun analysoidaan asiantuntevan käyttäjän näkökantaa.”
35 Valituslautakunta totesi virhettä tekemättä, että mallin luoneen vapautta koskeva tekijä ei voi sellaisenaan olla ehtona mallin yksilöllisen luonteen arvioinnille vaan että se on sitä vastoin seikka, joka on otettava huomioon tässä arvioinnissa. Näin ollen se katsoi perustellusti, että mainittu tekijä on tekijä, joka saattaa vaikuttaa kyseisen mallin yksilöllisen luonteen arviointiin, pikemminkin kuin itsenäinen tekijä, joka määrittää vaadittavan etäisyyden kahden mallin välillä, jotta yhdellä niistä olisi yksilöllinen luonne.
36 Toiseksi riidanalaisen mallin ja aikaisemman mallin luoman yleisvaikutelman vertailusta valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 30 kohdassa, että ne eroavat toisistaan kolmella ominaispiirteellä, jotka vaikuttavat määräävällä tavalla mallien visuaaliseen yleisvaikutelmaan ja joita ovat laukun yleinen muoto, rakenne ja pinnan viimeistely.
37 Aluksi se totesi, että riidanalaisen mallin rungolla oli havaittavasti kolmikulmainen muoto sen vuoksi, että siinä on kolme suoraa linjaa, jotka osoittivat laukun kyljet ja pohjan, mikä loi vaikutelman suhteellisen kulmikkaasta esineestä. Sitä vastoin aikaisemman mallin rungossa oli sen mukaan taivutetut sivut ja pohja ja sen sivukuvaa hallitsi pyöreä vaikutelma. Tämän jälkeen valituslautakunta katsoi, että riidanalaisen mallin runko näytti olevan toteutettu vain yhdestä nahanpalasta ilman selvää jakoa tai saumoja lukuun ottamatta lyhyitä saumoja alakulmissa. Sitä vastoin aikaisemman mallin rungon sivut oli valituslautakunnan mukaan jaettu saumoilla kolmeen osaan eli ylempään taivutettuun osaan, jota rajoitti kaulus, ja kahteen alempaan samankokoiseen osaan, joita rajoitti vertikaalinen sauma. Lopuksi valituslautakunta totesi, että kyseisen mallin pinnan viimeistely oli täysin sileä lukuun ottamatta kahta sauman alkua alakulmissa. Sitä vastoin aikaisemman mallin pinta oli sen mukaan täynnä korostettuja ja koholla olevia koristekuvioita, nimittäin poimutettu kaulus laukun yläosassa, vertikaalinen sauma, joka jakaa laukun kahtia, ja laskoksia laukun alaosassa. Jokaisesta näistä kolmesta tekijästä valituslautakunta totesi, että erot kyseisten mallien välillä ovat merkittäviä ja ne siis vaikuttavat huomattavasti asiantuntevan käyttäjän saamaan yleisvaikutelmaan. Riidanalaisen mallin luoma vaikutelma on laukun malli, jota luonnehtivat päälinjat ja muodon yksinkertaisuus, kun taas aikaisemman mallin luoma vaikutelma on ˮviimeistellympiˮ laukku, jota luonnehtii pyöreys ja ornamenttikuvioilla koristeltu pinta.
38 Valituslautakunta katsoi, etteivät kyseisten kahden mallin yhteiset ominaispiirteet eli niiden yläreunasta ja kahvoista, jotka ovat muodoltaan laukun runkoon rengasjärjestelmällä, jota on vahvistettu niiteillä, kiinnitetyt hihnat, riittäneet antamaan malleille asiantuntevan käyttäjän silmissä samaa yleisvaikutelmaa. Se totesi nimittäin, että se tapa, jolla näitä renkaita käytettiin kyseisissä laukuissa, oli hyvin erilainen, koska ne olivat hyvin näkyvissä ja päästivät valon läpi riidanalaisessa mallissa, miten ei ollut aikaisemman mallin osalta, mikä on asiantuntevalle käyttäjälle ilmeinen yksityiskohta.
39 Tästä on muistettava, että asiantuntevan käyttäjän mallista saaman yleisvaikutelman arviointi sisältää sen, miten mallin kuvaamaa tuotetta käytetään (ks. tuomio 21.11.2013, El Hogar Perfecto del Siglo XXI v. SMHV – Wenf International Advisers (Korkkiruuvi), T‑337/12, Kok., EU:T:2013:601, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kyseisten mallien hihnat ja kahva sopivat tunnetusti erilaiseen käyttöön, koska riidanalainen malli esittää vain kädessä kannettavaa laukkua, kun taas aikaisempi malli esittää olkapäällä kannettavaa laukkua.
40 Tässä tilanteessa – ja kun otetaan huomioon edellä esitetty – on katsottava, että kyseisten mallien väliset erot ovat merkittäviä ja että niiden yhtäläisyydet ovat vähäisiä niiden luomassa yleisvaikutelmassa. Näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan arviointi siltä osin kuin se katsoi, että riidanalainen malli luo asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisempi malli.
41 Edeltävää arviointia ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteillä.
42 Ensimmäisellä väitteellään, joka liittyy kyseisten laukkujen ominaispiirteiden kontekstuaalisen analyysin puuttumiseen, kantaja väittää, ettei valituslautakunta tutkinut kyseisten mallien samankaltaisuuksia eikä tarkentanut niiden eroja tai analysoinut, ovatko nämä erot tai samankaltaisuudet vähäisiä, tavanomaisia vai suuria tehdäkseen niistä päätelmiä luodusta yleisvaikutelmasta, kun otetaan huomioon mallin luoneen suuri vapaus. Tämä väite on hylättävä tosiseikkoihin perustumattomana edellä 36–38 kohdassa tehtyjen päätelmien perusteella, joissa kuvataan valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 30–42 kohdassa tekemän analyysin asteittaisia vaiheita.
43 Kantaja väittää toisessa väitteessään, että vaikka kyseisten mallien erot eivät olekaan vähäisiä, ne eivät kuitenkaan ole riittävän suuria luomaan asiantuntevalle käyttäjälle erilaista yleisvaikutelmaa. Sen mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei mainita tätä näkökulmaa eikä oteta huomioon oikeuskäytännössä vahvistettuja arviointiperusteita.
44 On todettava, ettei tämä väite, jonka oletetaan olevan sellainen, että se voidaan ottaa tutkittavaksi, ole lainkaan perusteltu. Yhtäältä riidanalaisen päätöksen 37–42 kohdasta ilmenee selvästi, että valituslautakunta tutki tarkasti kyseisten kahden mallin yhteiset osat ennen kuin se totesi, että niiden väliset erot vaikuttivat luotuun kokonaisvaikutelmaan, ja unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän päätelmän (ks. edellä 40 kohta). Toisaalta kuten edellä 42 kohdasta johtuu, valituslautakunta sovelsi käsiteltävässä asiassa asianmukaisesti oikeuskäytännössä vahvistettuja arviointiperusteita.
45 Näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan, eikä kantajan esittämän kolmannen vaatimuksen ja väliintulijan esittämän kolmannen ja neljännen vaatimuksen sekä viimeksi mainitun kyseenalaistaman kannekirjelmän liitteen tutkittavaksi ottamisesta ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
46 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
47 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti.
48 Lisäksi väliintulija on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan kulut, jotka sille aiheutuivat SMHV:ssä käydystä hallinnollisesta menettelystä. Tästä on huomautettava, että työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdan mukaan asianosaisille valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset katsotaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi. Tämä ei kuitenkaan koske mitättömyysosastossa käydystä menettelystä syntyneitä kustannuksia. Näin ollen väliintulijan vaatimus asian hävinneen kantajan velvoittamisesta korvaamaan SMHV:ssä käydystä hallinnollisesta menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut voidaan hyväksyä vain väliintulijalle valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneiden välttämättömien oikeudenkäyntikulujen osalta (ks. edellä 15 kohdassa mainittu tuomio Rannekellon kehys, EU:T:2013:214, 164 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) H&M Hennes & Mauritz BV & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ne kulut, jotka Yves Saint Laurent SAS:lle on aiheutunut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) valituslautakunnan menettelyssä.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä syyskuuta 2015.
Allekirjoitukset