UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä toukokuuta 2019 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Komission Ranskan viranomaisille osoittama kirje, joka koskee Fessenheimin ydinvoimalan käyttöluvan kumoamiseen liittyvää pöytäkirjaa Électricité de France ‑konsernille (EDF) maksettavasta korvauksesta – Tutustumisoikeuden epääminen – Kolmannen taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus – Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus – Luottamuksellisuutta koskeva yleinen olettama – Ylivoimainen yleinen etu
Asiassa T‑751/17,
Commune de Fessenheim (Ranska),
Communauté de communes Pays Rhin-Brisach, kotipaikka Volgelsheim (Ranska),
Conseil départemental du Haut-Rhin, kotipaikka Colmar (Ranska), ja
Conseil régional Grand Est Alsace Champagne-Ardenne Lorraine, kotipaikka Strasbourg (Ranska),
edustajanaan asianajaja G. de Rubercy,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Buchet ja B. Stromsky,
vastaajana,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehinään E. de Moustier, B. Fodda ja J.-L. Carré,
väliintulijana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, joka koskee sellaisen 18.10.2017 annetun komission päätöksen kumoamista, jolla evätään oikeus tutustua kirjeeseen, jonka komissio on lähettänyt 22.3.2017 Ranskan viranomaisille ja joka liittyy Électricité de France ‑konsernille (EDF) Fessenheimin ydinvoimalan sulkemisen johdosta maksettavista vahingonkorvauksista tehdyn pöytäkirjan luonnokseen,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit P. Nihoul (esittelevä tuomari) ja J. Svenningsen,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 24.1.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
I Asian tausta
1 Kantajat eli Commune de Fessenheim (Fessenheimin kunta), communauté de communes Pays Rhin-Brisach (Pays Rhin-Brisachin kuntayhtymä), Conseil départemental du Haut-Rhin (Haut-Rhinin departementin yleisneuvosto) ja Conseil régional Grand Est Alsace Champagne-Ardenne Lorraine (Alsacen, Champagne-Ardennen ja Lorrainen muodostaman Grand-Estin alueen alueneuvosto) ovat neljä ranskalaista alueellista julkisyhteisöä alueella, jolla sijaitsee Électricité de Francen (EDF) käyttämä Fessenheimin ydinvoimala (jäljempänä ydinvoimala).
2 Ranskan hallitus antoi 8.4.2017 asetuksen nro 2017-508 ydinvoimalan käyttöluvan kumoamisesta (décret no 2017-508, portant abrogation de l’autorisation d’exploiter la centrale) (JORF 9.4.2017, säädös nro 3).
3 Kantajat osoittivat 2.5.2017 Euroopan komissiolle Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) nojalla hakemuksen saada tutustua ”päätökseen”, jolla komissio oli niiden mukaan ”hyväksynyt valtiontukia koskevan unionin oikeuden nojalla Ranskan EDF:lle ydinvoimalan sulkemisen johdosta maksamasta korvauksesta tehdyn pöytäkirjan luonnoksen”. Komissio oli kantajien mukaan osoittanut kyseisen ”päätöksen” Ranskan viranomaisille 24.3.2017 päivätyllä kirjeellä.
4 Komissio epäsi 16.6.2017 päivätyllä kirjeellä oikeuden tutustua kyseessä olevaan kirjeeseen, joka oli päivätty tosiasiassa 22.3.2017, sillä perusteella, että se liittyi valtiontukien valvonnan yhteydessä vireille pantuun hallinnolliseen asiaan ja että se kuului tämän johdosta sellaisen yleisen olettaman piiriin, jonka mukaan tällaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaa lähtökohtaisesti tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, joka muodostaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla poikkeuksen asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskevaan periaatteeseen. Komissio vetosi myös asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen, joka koskee taloudellisten etujen suojaa.
5 Kantajat osoittivat 27.6.2017 komissiolle asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla uudistetun hakemuksen, jonka tämä ilmoitti vastaanottaneensa 28.6.2017.
6 Komissio ilmoitti kantajille 18.7.2017 päivätyllä kirjeellä, että sen oli jatkettava kyseisen hakemuksen tutkimiselle alun perin asetettua määräaikaa viidellätoista työpäivällä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan nojalla, koska se ei ollut voinut saattaa päätökseen tämän tutkinnan kannalta välttämättömiä kuulemisia. Se täsmensi lisäksi, että uusi määräaika päättyisi 10.8.2017.
7 Komissio vahvisti 18.8.2017 päivätyssä kirjeessä, että määräaika oli päättynyt 10.8.2017, mutta se totesi, ettei se voinut vieläkään vastata uudistettuun hakemukseen.
8 Komissio täsmensi 18.10.2017 päivätyssä kirjeessä, että Ranskan viranomaiset olivat tehneet ennakkoilmoituksen EDF:lle maksettavaa korvausta koskevan pöytäkirjan luonnoksesta (jäljempänä korvauspöytäkirjan luonnos) ja että se oli 22.3.2017 päivätyssä kirjeessä, johon asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus kohdistui, katsonut, ettei kyseisestä luonnoksesta ollut tuossa vaiheessa mitään huomauttamista valtiontukia koskevan Euroopan unionin oikeuden kannalta. Se vahvisti lisäksi sen, ettei kyseistä asiakirjaa voitu antaa tutustuttavaksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan nojalla (jäljempänä riidanalainen päätös).
II Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset
9 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.11.2017 jättämällään kannekirjelmällä.
10 Ranskan tasavalta toimitti 28.2.2018 kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 9.4.2018 tekemällään päätöksellä. Ranskan tasavalta toimitti kirjelmänsä ja kantajat toimittivat huomautuksensa asetetussa määräajassa.
11 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi työjärjestyksensä 91 artiklan c alakohdan ja 92 artiklan nojalla 4.10.2018 antamallaan määräyksellä, että komission on esitettävä 22.3.2017 päivätty kirje. Kyseinen asiakirja toimitettiin 17.10.2018 unionin yleiselle tuomioistuimelle eikä sitä työjärjestyksen 104 artiklan nojalla annettu tiedoksi kantajille eikä Ranskan tasavallalle.
12 Unionin yleinen tuomioistuin esitti 17.12.2018 esittelevän tuomarin ehdotuksesta työjärjestyksen 89 artiklassa säädettyinä prosessinjohtotoimina asianosaisille ja väliintulijalle kirjallisia kysymyksiä. Nämä vastasivat niihin niille asetetussa määräajassa.
13 Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 24.1.2019 pidetyssä istunnossa.
14 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– määrää komission toimittamaan 22.3.2017 päivätyn kirjeen yhden viikon kuluessa annettavasta tuomiosta ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kumoamiskanteen perusteettomana
– toteaa, että vaatimus määräyksen antamiseksi on jätettävä tutkimatta, ja
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Ranskan tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
III Oikeudellinen arviointi
A Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen kohde
17 Kantajat toteavat kannekirjelmässä, että kanne koskee sitä, että komissio on hylännyt hakemuksen saada tutustua kirjeeseen, jonka tämä on osoittanut 22.3.2017 Ranskan viranomaisille ja joka koskee korvauspöytäkirjan luonnosta.
18 Kantajat väittävät vastauksessa, että niiden asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus ei koskenut pelkästään 22.3.2017 päivättyä komission kirjettä vaan myös korvauspöytäkirjan luonnosta.
19 Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen kohteen määrittämiseksi on otettava lähtökohdaksi kantajien komissiolle 2.5.2017 osoittama kirje, joka sisältää niiden alkuperäisen hakemuksen.
20 Kyseisen kirjeen mukaan kantajien esittämä asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus koski kuitenkin pelkästään 22.3.2017 päivättyä komission kirjettä eikä korvauspöytäkirjan luonnosta.
21 Näin rajattu asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen kohde saa vahvistuksen uudistetusta hakemuksesta, jonka kantajat osoittivat komissiolle 27.6.2017.
22 On siis katsottava, että komission hylkääminen koski hakemusta saada tutustua sen 22.3.2017 päivättyyn kirjeeseen, jossa se katsoi, ettei korvauspöytäkirjan luonnoksesta ollut tuossa vaiheessa mitään huomauttamista valtiontukia koskevien sääntöjen kannalta (jäljempänä riidanalainen asiakirja).
B Vaatimus määräyksen antamiseksi
23 Kantajat vaativat vaatimustensa toisessa kohdassa, että unionin yleinen tuomioistuin määrää komission toimittamaan niille riidanalaisen asiakirjan viikon kuluessa annettavasta tuomiosta.
24 Kantajat ovat kuitenkin suullisessa käsittelyssä luopuneet kyseisestä vaatimusten kohdasta.
25 Unionin yleisen tuomioistuimen ei siis ole tarpeen tutkia kyseistä vaatimusta.
C Kumoamisvaatimus
26 Kantajat vaativat vaatimustensa ensimmäisessä kohdassa sen riidanalaisen päätöksen kumoamista, jolla komissio vahvisti, ettei riidanalaista asiakirjaa voida antaa tutustuttavaksi.
27 Kantajat vetoavat kyseisen vaatimuksen tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9), asetuksen N:o 1049/2001 ja jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16.11.2006 annetun komission direktiivin 2006/111/EY (EUVL 2006, L 318, s. 17) rikkomiseen, toinen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan rikkomiseen ja kolmas saman perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen.
1. Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen 2015/1589, asetuksen N:o 1049/2001 ja direktiivin 2006/111 rikkomiseen
a) Asetuksen 2015/1589 rikkominen
28 Kantajat väittävät ensimmäisessä kanneperusteessa, että se, että niiltä on evätty oikeus tutustua asiakirjoihin, on ristiriidassa asetuksen 2015/1589 kanssa, jonka johdanto-osan 39 perustelukappaleen ja 32 artiklan mukaan komission valtiontukien valvonnan yhteydessä tekemät päätökset on julkaistava, jotta kolmannet voivat tarvittaessa riitauttaa kyseiset päätökset.
29 Komissio väittää Ranskan tasavallan tukemana, ettei väite ole perusteltu.
30 Tältä osin on todettava, että riidanalainen asiakirja on laadittu ilmoitusta edeltävässä vaiheessa käydyn näkemystenvaihdon yhteydessä.
31 Tällaiseen näkemystenvaihtoon ei kuitenkaan sovelleta asetusta 2015/1589. Kuten valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavien käytännesääntöjen (EUVL 2009, C 136, s. 13; jäljempänä käytännesäännöt) 10 kohdasta ilmenee, ilmoitusta edeltävä vaihe muodostuu vapaaehtoisesta ja epävirallisesta näkemystenvaihdosta komission ja jäsenvaltion välillä ennen SEUT 108 artiklan 3 kohtaan perustuvan ilmoituksen tekemistä toimenpiteestä, joka voi merkitä valtiontukea ja joka on tämän johdosta tutkittava asetuksessa 2015/1589 säädetyn valvontamenettelyn mukaan. Vasta kyseisestä ilmoituksesta alkaen sovelletaan asetuksen N:o 2015/1589 säännöksiä, joilla määritetään toimenpiteen valvontaa SEU-sopimuksen sääntöjen kannalta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja muun muassa kyseisen asetuksen 4, 9 ja 15 artiklaa, joissa tarkennetaan päätökset, jotka komissio voi tehdä menettelyn päätteeksi.
32 Vaikka lisäksi oletetaan, että asetusta 2015/1589 sovelletaan ilmoitusta edeltävässä vaiheessa käytyyn näkemystenvaihtoon, kyseisen asetuksen johdanto-osan 39 perustelukappale ja 32 artikla, joihin kantajat ovat vedonneet, eivät koske riidanalaista asiakirjaa, koska kyseisissä säännöksissä on kyse päätöksistä, jotka komissio on tehnyt valvontamenettelyn päätteeksi ja jotka on julkistettava kyseisessä asetuksessa kuvatulla tavalla.
33 Kuten käytännesääntöjen 16 kohdasta ilmenee, ilmoitusta edeltävä vaihe ei johda kuitenkaan tällaiseen päätökseen vaan arvioon, joka – kuten riidanalainen asiakirja – ei ole sitova ja jossa ilmaistaan yksinomaan näkemys, jonka komissio on voinut muodostaa kerättyjen tietojen perusteella sen käsiteltäväksi saatetusta tapauksesta, kunhan muistetaan, että – kuten komissio on suullisessa käsittelyssä todennut – komissio voi vapaasti muuttaa tätä näkemystä niiden tietojen mukaan, jotka se mahdollisesti saa myöhemmin.
34 Näistä syistä kantajien argumentti, joka perustuu asetuksen 2015/1589 rikkomiseen, on hylättävä perusteettomana.
b) Asetuksen N:o 1049/2001 rikkominen
1) Tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus (asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta)
35 Komissio on riidanalaisessa päätöksessä evännyt oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla ja väittänyt, että kyseisen säännöksen soveltamiseksi on olemassa yleinen olettama, jonka mukaan valtiontukien valvontamenettelyyn liittyvään hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen sisällön ilmaiseminen vahingoittaa lähtökohtaisesti edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettua tutkintatoimien tarkoitusten suojaa.
36 Kantajat väittävät, ettei komissiolla ole oikeutta soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua poikkeusta, ja esittävät kantansa tueksi kolme argumenttia, joita tarkastellaan jäljempänä.
i) Sen komission argumentin väitetty merkityksettömyys, jonka mukaan riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisella voidaan vaarantaa jäsenvaltioiden halu tehdä yhteistyötä sen kanssa
37 Kantajat katsovat ensimmäiseksi, ettei komissio voinut evätä oikeutta tutustua riidanalaiseen asiakirjaan sillä perusteella, että kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vaarantaa jäsenvaltioiden halun tehdä yhteistyötä sen kanssa.
38 Komissio väittää Ranskan tasavallan tukemana, ettei kyseinen argumentti ole perusteltu.
39 Tältä osin on huomautettava, että riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epäämistä on perusteltu riidanalaisessa päätöksessä ensisijassa luottamuksellisuutta koskevalla yleisellä olettamalla, jota sovelletaan komission mukaan asiakirjoihin, jotka kuuluvat valtiontukien valvontamenettelyn piiriin.
40 Oikeuskäytännön mukaan kyseisen olettaman soveltaminen valtiontukien valvontamenettelyyn liittyviin asiakirjoihin perustuu tarpeeseen mahdollistaa yhtäältä asetuksen N:o 1049/2001 ja toisaalta asetuksen 2015/1589 tasapuolinen niveltyminen toisiinsa (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 58 ja 61 kohta).
41 Yleisesti on todettava, että näistä asetuksista ensimmäisessä eli asetuksessa N:o 1049/2001 säädetään, että yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 51 kohta).
42 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa kyseiseen oikeuteen on liitetty poikkeuksia, joiden mukaan toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi muun muassa tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa tai tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä kyseisen asiakirjan sisällön ilmaisemista.
43 Oikeuskäytännön mukaan on niin, että sen perustelemiseksi, että toimielin päättää olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, toimielimen on paitsi osoitettava, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan, myös esitettävä selityksiä siitä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan kyseisessä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Valtiontukien valvontamenettelyä koskevien asiakirjojen osalta oikeuskäytännössä annetaan kuitenkin komissiolle mahdollisuus nojautua luottamuksellisuutta koskevaan yleiseen olettamaan, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 54 ja 55 kohta).
45 Oikeuskäytännön mukaan kyseisellä olettamalla pyritään säilyttämään jäsenvaltioiden ja komission välinen luottamuksen ilmapiiri (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2018, Chambre de commerce et d’industrie métropolitaine Bretagne-Ouest (port de Brest) v. komissio, T‑39/17, ei julkaistu, EU:T:2018:560, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), koska tällainen ilmapiiri on välttämätön yhtäältä sen varmistamiseksi, että asianomainen jäsenvaltio toimittaa komissiolle kaikki tutkinnan kannalta hyödylliset asiakirjat, ja toisaalta sen mahdollistamiseksi, että kyseinen toimielin ja kyseinen jäsenvaltio tutkivat yhdessä kyseessä olevat kansalliset toimenpiteet, sillä lopullisen arvioinnin on oltava täysin selkeä ja vankasti tuettu.
46 Kyseisen luottamuksellisuuden ilmapiirin säilyttämiseksi asetuksessa N:o 2015/1589 annetaan mahdollisuus tutustua valvonnan piiriin kuuluvaan asiakirja-aineistoon ainoastaan komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle, eikä oikeutta tutustua ole annettu kolmansille, jotka ovat saaneet menettelyn yhteydessä asianomaisen osapuolen aseman (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 56 ja 58 kohta).
47 Unionin tuomioistuin on näet katsonut, että jos asianomaiset osapuolet voisivat asetuksen N:o 1049/2001 perusteella saada oikeuden tutustua hallintomenettelyn asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin, valtiontukien valvontajärjestelmä vaarantuisi (ks. tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Oikeuskäytännön mukaan siis pelkästään sen perusteella, että asiakirjat, joiden sisältämien tietojen ilmaisemista pyydetään, kuuluvat valtiontukien valvontamenettelyyn liittyvän hallinnolliseen asiakirja-aineistoon, voidaan perustella luottamuksellisuutta koskevan yleisen olettaman soveltaminen kyseisiin asiakirjoihin (tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C‑271/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:557, 41 kohta).
49 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo nyt käsiteltävässä tapauksessa, että kyseistä luottamuksellisuutta koskevaa yleistä olettamaa ei voida soveltaa vain menettelyyn, joka seuraa asianomaisen jäsenvaltion tekemää ilmoitusta toimenpiteestä, joka voi merkitä valtiontukea, vaan että saman tavoitteen mukaisesti eli asianomaisen jäsenvaltion luottamuksen säilyttämiseksi sitä on sovellettava myös ilmoitusta edeltävässä vaiheessa vaihdettuihin asiakirjoihin.
50 Näkemystenvaihtoa ilmoitusta edeltävässä vaiheessa voi näet seurata alustava tutkinta ja jopa muodollinen tutkintamenettely. Jos ilmoitusta edeltävässä vaiheessa vaihdetut asiakirjat voitaisiin toimittaa, asetuksella 2015/1589 säänneltyyn valvontamenettelyyn liittyviin asiakirjoihin sovellettava luottamuksellisuutta koskeva olettama ei olisi enää tehokas, koska asiakirjojen, joita se koskee, sisältämät tiedot olisi voitu ilmaista aikaisemman. Luottamuksellisuutta koskevan yleisen olettaman soveltaminen ilmoitusta edeltävässä vaiheessa vaihdettuihin asiakirjoihin on siten tarpeen kyseisen olettaman tehokkaan vaikutuksen säilyttämiseksi siltä osin kuin sitä sovelletaan ilmoitusta seuraavassa menettelyssä.
51 Käytännesääntöjen 10 ja 17 kohdasta seuraa lisäksi, että – kuten asetuksessa 2015/1589 säädettyä valvontamenettelyä – komission ja asianomaisen jäsenvaltion välistä näkemystenvaihtoa ilmoitusta edeltävässä vaiheessa on käytävä luottamuksellisesti.
52 Jos komission olisi annettava oikeus tutustua ilmoitusta edeltävässä vaiheessa käydyn näkemystenvaihdon yhteydessä toimitettuihin arkaluonteisiin tietoihin, jäsenvaltiot voisivat kuitenkin olla haluttomia jakamaan niitä, vaikka kyseinen halu tehdä yhteistyötä on olennaista mainitun näkemystenvaihdon onnistumiselle; näkemystenvaihdolla pyritään käytännesääntöjen 10 kohdan mukaan parantamaan ilmoituksen laatua ja siis mahdollistamaan, että löydetään parhain edellytyksin ratkaisuja, joilla voidaan korjata valtiontukia koskevan Euroopan unionin oikeuden kannalta ongelmia mahdollisesti herättävät tilanteet.
53 Kantajat väittävät kuitenkin, että komissiolla on merkittäviä tutkintavaltuuksia, joiden nojalla se voi saada tarvitsemansa tiedot ilman, että sen olisi voitava luottaa jäsenvaltioiden yhteistyöhön.
54 Vaikka on totta, että komissiolla on asetuksen 2015/1589 yhteydessä merkittäviä tutkintavaltuuksia, näin ei ole kuitenkaan sen ilmoitusta edeltävän näkemystenvaihdon yhteydessä, joka tapahtuu jäsenvaltioiden aloitteesta ja jonka onnistuminen riippuu olennaisesti siitä, miten komissio saa jäsenvaltiot luottamaan itseensä.
55 Kantajien argumentti, joka perustuu siihen, ettei sillä komission argumentilla ole merkitystä, jonka mukaan riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisella voidaan vaarantaa jäsenvaltioiden halu tehdä yhteistyötä sen kanssa, on siis hylättävä perusteettomana.
ii) Luottamuksellisuutta koskevan yleisen olettaman soveltamatta jättäminen nyt käsiteltävässä tapauksessa
56 Kantajat näyttävät toiseksi toteavan vastauksessa, että vaikka luottamuksellisuutta koskevan olettaman osalta olisi todettu, että sitä voidaan soveltaa ilmoitusta edeltävässä vaiheessa vaihdettuihin asiakirjoihin, kyseistä olettamaa ei sovelleta nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian erityispiirteisiin liittyvistä syistä.
57 Kantajat toteavat siten vastauksen 14 kohdassa seuraavaa:
”[Komissio] vetoaa luottamuksellisuutta koskevan yleisen olettaman käsitteeseen, joka on epäselvä ja jota ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.”
58 Kantajat esittävät lisäksi 19 kohdassa seuraavan näkökohdan:
”Euroopan komissio ei siis voi väittää, että asiakirjat kuuluvat luottamuksellisuutta koskevan yleisen olettaman piiriin varsinkaan, koska Ranskan valtion EDF:lle ydinvoimalan sulkemisen vuoksi maksaman korvauksen määrää ja sen maksamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ei voida pitää luottamuksellisina, koska ne on ilmoitettava rahoitusmarkkinoille.”
59 Tätä osin on katsottava, että – kuten komissio antaa ymmärtää – kyseistä argumenttia ei voida ottaa tutkittavaksi.
60 Aluksi on todettava, että kyseiseen argumenttiin on vedottu ensimmäistä kertaa vastauksessa ja se on siis uusi, minkä johdosta unionin yleinen tuomioistuin on velvollinen – jolleivät osapuolet esitä seikkaa, joka oikeuttaa sen, että kyseinen argumentti on esitetty myöhässä, – hylkäämään sen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan nojalla.
61 Kantajat eivät myöskään selitä pätevästi sitä syytä, jonka vuoksi ne katsovat, ettei luottamuksellisuutta koskevaa yleistä olettamaa valtiontukien valvontamenettelyyn liittyvien asiakirjojen osalta voida soveltaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.
62 Kantajat siis esittävät vastauksen 14 kohdassa vain väitteen perustelematta sitä millään tavalla tosiasiallisesti tai oikeudellisesti.
63 Käyttämällä kyseisen asiakirjan 19 kohdassa ilmaisua ”siis” kantajat näyttävät samoin vahvistavan syy-yhteyden yhtäältä olettaman väitetyn soveltamatta jättämisen ja toisaalta edellä esitettyjen selitysten välillä, ilman, että kyseinen yhteys olisi kuitenkaan ilmeinen, sillä kyseiset selitykset eivät koske tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, johon luottamuksellisuutta koskeva yleinen olettama liittyy, vaan pikemminkin taloudellisten etujen suojaa koskevaa poikkeusta, jota tutkitaan jäljempänä ja jota kyseinen olettama ei koske.
64 Kantajat antavat lisäksi ymmärtää tuossa samassa 19 kohdassa, kun ne käyttävät ilmaisua ”varsinkaan”, että luottamuksellisuutta koskevaa yleistä olettamaa ei sovelleta EDF:lle suunnitellun korvauksen määrään, joka on niiden mukaan joka tapauksessa julkistettava.
65 Kuten edellä olevista 17–22 kohdasta seuraa, asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus ei koskenut kuitenkaan korvauspöytäkirjan luonnosta vaan lausuntoa, jonka komissio antoi ydinvoimalan sulkemisen osalta Ranskan tasavallan kanssa ilmoitusta edeltävän vaiheen aikana käydyn näkemystenvaihdon päätteeksi.
66 Näistä eri seikoista ilmenee, että kantajien argumentti siitä, ettei nyt käsiteltävässä tapauksessa voida soveltaa luottamuksellisuutta koskevaa yleistä olettamaa, ei perustu sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta sillä voisi olla todellista sisältöä, ja se on siis jätettävä myös tästä syystä tutkimatta työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan nojalla, koska toinen osapuoli ei voi sen johdosta valmistella puolustustaan eikä unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa.
iii) Perustelujen puutteellisuus
67 Kantajat moittivat kolmanneksi komissiota siitä, ettei se ole selittänyt riidanalaisessa päätöksessä, millä tavoin riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa EDF:lle maksettavaa korvausta koskevan tutkinnan tarkoituksia.
68 Komissio riitauttaa kyseisen argumentin Ranskan tasavallan tukemana.
69 Kuten edellä 43 kohdassa on huomautettu, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun toimielin vetoaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen oikeudesta saada tutustua asiakirjoihin, sen on lähtökohtaisesti esitettävä selityksiä siitä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata mainitulla poikkeuksella suojattua etua (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 53kohta).
70 Kyseinen velvollisuus on seurausta siitä, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetyillä poikkeuksilla poiketaan periaatteesta, joka koskee oikeutta saada tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin ja joka on vahvistettu saman asetuksen 1 artiklassa SEUT 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämän oikeuden on oltava, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, mahdollisimman laaja (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 51 kohta).
71 Asia on kuitenkin toisin, kun – kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa – toimielimellä on oikeus vedota valtiontukien valvontamenettelyyn liittyviä asiakirjoja koskevan kaltaiseen luottamuksellisuutta koskevaan yleiseen olettamaan (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, EU:C:2010:376, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) tai kyseisen olettaman soveltamisalan laajentamiseen, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa.
72 Kyseisessä tapauksessa on SEUT 296 artiklan toista kohtaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riittävää, että perusteluista ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että toisaalta tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä erilaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. Tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut nämä vaatimukset, on näet otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 10.12.2010, 2010, Ryanair v. komissio, T‑494/08–T‑500/08 ja T‑509/08, EU:T:2010:511, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Komissio on nyt käsiteltävässä tapauksessa esittänyt riidanalaisessa päätöksessä selkeästi ensinnäkin, että korvauspöytäkirjan luonnoksesta oli tehty ennakkoilmoitus ja että se oli suorittanut Ranskan viranomaisten kanssa käydyn näkemystenvaihdon perusteella tutkinnan käytännesääntöjen mukaisesti, toiseksi, että sen yksiköt olivat asiakirja-aineiston perusteella katsoneet, ettei pöytäkirjaluonnoksesta ollut mitään huomauttamista valtiontukia koskevan unionin oikeuden kannalta ja että pöytäkirjaa ei ollut tuossa vaiheessa vielä allekirjoitettu eikä ilmoitettu muodollisesti, kolmanneksi, että oli olemassa yleinen olettama, jonka mukaan valtiontukien valvontamenettelyyn liittyvään hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen sisällön ilmaiseminen vahingoittaa tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, ja neljänneksi, että valtiontukia koskevien menettelysääntöjen mukaisesti muilla asianomaisilla osapuolilla kuin kyseessä olevalla jäsenvaltiolla ei ollut oikeutta tutustua hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin ja että jos tällainen oikeus myönnetään, valvontajärjestelmä vaarantuisi.
74 Komissio on vielä todennut, että kun otetaan huomioon se, että jäsenvaltioiden toimittamissa tiedoissa oli arkaluonteisia seikkoja kyseessä olevista yrityksistä, kyseiset valtiot voisivat siinä tapauksessa, että hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen sisältö ilmaistaan, olla haluttomia tekemään yhteistyötä komission kanssa.
75 Komissio on lopuksi selittänyt, että kun asiakirjoihin sovelletaan luottamuksellisuutta koskevaa yleistä olettamaa, sillä ei ole velvollisuutta tutkia erikseen kaikkia pyydettyjä asiakirjoja.
76 Tämä perustelu on riittävän täsmällinen, jotta kantajat voivat ymmärtää syyt, joiden vuoksi niiltä evättiin oikeus saada tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin, ja jotta tuomioistuimet voivat valvoa kyseisen epäämisen laillisuuden.
77 Argumentti, joka koskee perustelujen puutteellisuutta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen kannalta, on siis hylättävä perusteettomana.
78 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että kieltäytyminen toimittamasta riidanalaista asiakirjaa voitiin perustaa laillisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaiseen tutkintatoimien tarkoitusten suojaan ja että kantajien esittämät argumentit kyseisen säännöksen osalta on hylättävä perusteettomina tai jätettävä tutkimatta.
2) Yhtäältä taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus ja toisaalta ylivoimaisen yleisen edun olemassaolo
79 Kantajat arvostelevat komissiota siitä, että se on soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä taloudellisten etujen suojaa koskevaa poikkeusta.
80 Tältä osin on korostettava, että tutustumisoikeuden epääminen voitiin perustaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. edellä 78 kohta), joten taloudellisten etujen suojaa koskevaa kantajien argumentaatiota on pidettävä tehottomana.
81 Kantajat väittävät lisäksi, että jos oletetaan, että taloudellisten etujen suojaan voidaan vedota nyt käsiteltävässä tapauksessa, komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ole katsonut, että kyseessä oli ylivoimainen yleinen etu, joka oli etusijalla kyseiseen poikkeukseen nähden ja edellytti riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.
82 Kantajat, joilta unionin yleinen tuomioistuin on tiedustellut asiasta, ovat todenneet suullisessa käsittelyssä, että ylivoimaiseen yleiseen etuun oli vedottu niitä koskevilta osin taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen yhteydessä, mutta näin ei ollut siltä osin kuin on kyse tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevasta poikkeuksesta.
83 Siltä osin kuin kantajat ovat esittäneet ylivoimaisen yleisen edun olemassaolon liittyvän yksinomaan taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen soveltamiseen – mitä ei ole tutkittava tässä tuomiossa, kuten edellä 80 kohdassa on todettu –, on katsottava samoin perusteluin, ettei myöskään mahdollisen ylivoimaisen edun olemassaoloa ole tutkittava, koska unionin yleistä tuomioistuinta sitoo tältä osin osapuolten esittämät vaatimukset.
84 Näistä syistä argumentit, jotka liittyvät taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen ja ylivoimaisen yleisen edun mahdolliseen olemassaoloon, on hylättävä – siinä muodossa kuin kantajat ovat esittäneet tuon viimeksi mainitun argumentin – tehottomina.
c) Direktiivin 2006/111 rikkominen
85 Kantajat väittävät ensimmäisessä kanneperusteessa, että asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen on ristiriidassa direktiivin 2006/111 ja erityisesti sen 3 artiklan f alakohdan kanssa.
86 Komissio väittää Ranskan tasavallan tukemana, ettei kyseinen argumentti ole perusteltu.
87 Tältä osin on korostettava, että direktiivissä 2006/111 jäsenvaltioille asetetaan tiettyjä velvollisuuksia jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuuden varmistamiseksi.
88 Jäsenvaltioiden on tätä varten direktiivin 2006/111 1 artiklan mukaisesti ilmaistava kirjanpidossaan julkisten viranomaisten kyseisille julkisille yrityksille suoraan myöntämät julkiset varat, julkiset varat, jotka julkiset viranomaiset myöntävät julkisten yritysten tai rahoituslaitosten välityksellä, ja kyseisten julkisten varojen todellinen käyttötarkoitus. Niiden on lisäksi varmistettava, että niiden yritysten, jotka ovat velvollisia pitämään erillistä kirjanpitoa, taloudellinen rakenne ja organisaatiorakenne näytetään oikein erillisessä kirjanpidossa siten, että eri toiminnoista syntyvät tulot ja menot ja yksityiskohtaiset tiedot menetelmistä, joilla tulot ja menot kohdistetaan eri toiminnoille, ilmenevät selkeästi.
89 Jäsenvaltioiden on lisäksi direktiivin 2006/111 4 artiklan 1 kohdan mukaan toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että julkisilla yrityksillä, jotka ovat velvollisia pitämään erillistä kirjanpitoa, on ensinnäkin erillinen juokseva kirjanpito eri toiminnoista, on toiseksi siinä asianmukaisesti kaikki tulot ja menot soveltaen johdonmukaisesti objektiivisesti perusteltuja kustannuslaskennan periaatteita ja on kolmanneksi selkeät tiedot erillisen kirjanpidon perustana olevista kustannuslaskennan periaatteista.
90 Direktiivin 2006/111 6 artiklan 1 kohdan mukaan lopuksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden itsensä ja julkisten yritysten välisiä taloudellisia suhteita koskevat tiedot ovat komission saatavilla lähtökohtaisesti viiden vuoden ajan sen tilikauden päättymisestä, jonka kuluessa julkiset varat myönnettiin kyseisille julkisille yrityksille.
91 Kuten komissio toteaa, direktiivissä 2006/111, joka on osoitettu jäsenvaltioille, ei ole mitään säännöstä, jossa kyseinen toimielin oikeutetaan tai velvoitetaan toimittamaan kolmansille tietoja, joista se on saanut tiedon kyseisen direktiivin säännösten nojalla.
92 Sama koskee kantajien mainitsemaa direktiivin 2006/111 3 artiklan f alakohtaa, jonka mukaan avoimuus on varmistettava julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten välisissä taloudellisissa suhteissa, joihin kuuluu erityisesti julkisten viranomaisten määräämien taloudellisten velvoitteiden korvaaminen.
93 Kyseisessä säännöksessä näet todetaan pelkästään, että julkisten velvoitteiden korvaamista koskevat tiedot on sisällytettävä kyseisten yritysten esittämään kirjanpitoon direktiivin 2006/111 1 ja 4 artiklassa, joita on tarkasteltu edellä 88 ja 89 kohdassa, säädetyllä tavalla ja ne on pidettävä komission saatavilla 6 artiklassa, jota on tarkasteltu edellä 90 kohdassa, kuvaillulla tavalla.
94 Toisin kuin kantajat väittävät, direktiivissä 2006/111 ei siis ole mitään säännöstä, joka velvoittaa tai oikeuttaa komission toimittamaan kantajille riidanalaisen asiakirjan.
95 Näiden seikkojen perusteella direktiivin 2006/111 rikkomiseen perustuva argumentti on hylättävä perusteettomana.
2. Toinen kanneperuste, joka perustuu perusoikeuskirjan 42 artiklan rikkomiseen
96 Kantajat väittävät, että kun komissio eväsi oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, se rikkoi perusoikeuskirjan 42 artiklaa, joka on sen mukaan painoarvoltaan suurempi kuin yhtäältä asetus N:o 1049/2001 ja toisaalta unionin elinten tekemät päätökset.
97 Perusoikeuskirjan 42 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua – – toimielinten – – asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta.”
98 Ensimmäiseksi on todettava asetuksen N:o 1049/2001 osalta, että kantajat toteavat kannekirjelmän 51 kohdassa, että ”on selvää, että jos perusoikeuskirjan 42 artiklan ja kyseessä olevan asetuksen välillä on ristiriitaa, unionin yleisen tuomioistuimen on jätettävä asetus soveltamatta lainvastaisuusväitteen johdosta”.
99 On tutkittava, esittävätkö kantajat tällä väitteellä hyväksyttävällä tavalla asetusta N:o 1049/2001 koskevan lainvastaisuusväitteen.
100 Tältä osin on muistutettava, että SEUT 277 artiklan mukaan on niin, että ”vaikka 263 artiklan kuudennessa kohdassa mainittu määräaika on päättynyt, asianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta”.
101 Ei ole kuitenkaan riittävää sisällyttää johonkin kannekirjelmän kohtaan sanaa ”lainvastaisuusväite”, jotta unionin yleisen tuomioistuimen olisi katsottava, että kyseisen määräyksen perusteella on esitetty väite.
102 On näet huomautettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan sovelletaan myös asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja työjärjestyksen 76 artiklan d ja e alakohdan nojalla kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista, sekä kantajan vaatimukset. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (ks. määräys 6.11.2018, Chioreamu v. ERCEA, T‑717/17, EU:T:2018:765, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
103 Nyt käsiteltävässä tapauksessa SEUT 277 artiklaan perustuvaa vaatimusta ei mainita oikeudenkäynnin kohteessa, jota on kuvattu kannekirjelmän 1 kohdassa, eikä kanteen vaatimuksissa.
104 Kantajat eivät ole esittäneet kirjelmissään eivätkä suullisessa käsittelyssä mitään seikkaa, jolla voitaisiin oikeuttaa tarvittaessa niiden yleinen väite, joka on esitetty edellä 98 kohdassa ja jonka mukaan asetus N:o 1049/2001 olisi jätettävä soveltamatta perusoikeuskirjan 42 artiklan rikkomisen vuoksi.
105 Tämän perusteella ei siis voida katsoa, että unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on pätevästi saatettu liitännäisvaatimus, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 lainmukaisuuden arviointia perusoikeuskirjan 42 artiklan kannalta.
106 Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 lainmukaisuutta koskevista arvioinneista riippumatta kantajat vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista sillä perusteella, että kun komissio ei antanut niille oikeutta tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, se rikkoi perusoikeuskirjan 42 artiklaa.
107 Tältä osin on huomautettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.
108 SEUT 15 artiklan 3 kohdan mukaan oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin taataan, jollei niistä periaatteista ja rajoituksista muuta johdu, jotka Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavilla asetuksilla.
109 Kyseisen määräyksen mukaisesti asetuksessa N:o 1049/2001, joka on annettu SEUT 15 artiklan 3 kohtaa edeltäneen EY 255 artiklan nojalla, on vahvistettu yleiset periaatteet ja rajat, jotka koskevat oikeutta tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Deutsche Telekom v. komissio, T‑210/15, EU:T:2017:224, 113 kohta).
110 Riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta on siis arvioitava asetuksen N:o 1049/2001 kannalta.
111 Ensimmäiseen kanneperusteeseen annetusta vastauksesta ilmenee kuitenkin, että komissio on voinut laillisesti evätä kantajilta oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan nojautumalla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa.
112 Koska edellä on todettu, että komissio on soveltanut kyseistä säännöstä asianmukaisesti, on katsottava, että kun komissio antoi riidanalaisen päätöksen, se ei rikkonut perusoikeuskirjan 42 artiklaa.
113 Tämän perusteella toinen kanneperuste on ensimmäisen osan osalta jätettävä tutkimatta ja toisen osan osalta hylättävä perusteettomana.
3. Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen
114 Kantajat ovat sitä mieltä, että kun komissio epäsi oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, se rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklaa, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
115 Komissio riitauttaa kyseisen kanneperusteen Ranskan tasavallan tukemana.
116 Kantajat katsovat ensinnäkin, että koska riidanalaista asiakirjaa ei ole annettu niiden tutustuttavaksi, ne eivät ole voineet nostaa kumoamiskannetta unionin tuomioistuimissa päätöksestä, joka sisältyy niiden mukaan riidanalaiseen asiakirjaan.
117 Tältä osin on riittävää todeta – kuten komissio ja Ranskan tasavalta ovat väittäneet –, että riidanalaisessa asiakirjassa ei ole päätöstä, joka voi olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena.
118 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näet kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. tuomio 6.12.2007, komissio v. Ferriere Nord, C‑516/06 P, EU:C:2007:763, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
119 Kuten käytännesääntöjen 16 kohdasta ilmenee, komission ilmoitusta edeltäneen menettelyn päätteeksi esittämä arvio ei ole komission virallinen kanta vaan sitomaton lausunto ilmoitusluonnoksen täydellisyydestä ja suunnitellun hankkeen yhteensoveltuvuudesta ensi näkemältä valtiontukia koskevan unionin oikeuden kanssa.
120 Kun komissio epäsi oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, se ei siis voinut rajoittaa kantajien oikeutta nostaa kumoamiskanne unionin tuomioistuimissa.
121 Kun kantajat toiseksi väittävät, että ne ovat riidanalaisen päätöksen johdosta estyneet saamasta tietoa korvauspöytäkirjasta, jota ne tarvitsisivat osoittaakseen Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) nostetussa kanteessa, että ydinvoimalan käyttöluvan kumoamisesta annettu asetus on lainvastainen sillä perusteella, ettei se ole valtiontukia koskevien unionin sääntöjen mukainen.
122 Tältä osin on huomautettava, että kantajien esittämä hakemus saada oikeus tutustua asiakirjoihin koski riidanalaista asiakirjaa eikä korvauspöytäkirjan luonnosta. Vaikka komissio olisi hyväksynyt niiden hakemuksen saada oikeus tutustua asiakirjoihin, kantajat eivät siis olisi saaneet niiden kanteen kannalta välttämättömäksi väitettyä asiakirjaa.
123 Kuten komissio on huomauttanut, asetuksen N:o 1049/2001 tarkoituksena on lisäksi säännellä kysymyksiä, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua unionin toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin, eikä kysymyksiä, jotka koskevat näyttöä, joka osapuolten on esitettävä tuomioistuinmenettelyssä, riippumatta siitä, onko kyse unionin tuomioistuimissa vai kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevasta oikeusriidasta.
124 Kansallisissa menettelyissä juuri kansallisten tuomioistuinten on oikeuskäytännön mukaan arvioitava, mitkä todisteiden ja asiakirjojen esittämismenetelmät ovat sovellettavan oikeuden mukaisesti asianmukaisia oikeusriidan ratkaisemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Alankomaat v. komissio, T‑380/08, EU:T:2013:480, 82 kohta).
125 Kolmas kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on siis hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
126 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
127 Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission esittämien vaatimusten mukaisesti.
128 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
129 Ranskan tasavalta vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Commune de Fessenheim, communauté de communes Pays Rhin-Brisach, conseil départemental du Haut-Rhin ja conseil régional Grand Est Alsace Champagne-Ardenne Lorraine vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Nihoul | Svenningsen |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 2019.
Allekirjoitukset