JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
11 päivänä kesäkuuta 2015 (1)
Asia C‑408/14
Aliny Wojciechowski
vastaan
Office national des pensions (ONP)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal du travail de Bruxelles (Belgia))
Eläkkeellä oleva Euroopan unionin virkamies – Eläkeoikeus – Huomioon otettavan työuran enimmäiskesto (unité de carrière) – Eläkeoikeuksien yhdistäminen – Vilpittömän yhteistyön periaate – Euroopan unionin perusoikeuskirja
1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 34 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat unionin entinen virkamies Wojciechowski ja Office national des pensions (jäljempänä ONP) ja joka koskee sitä, että ONP on kieltäytynyt myöntämästä asianomaiselle vanhuuseläkettä.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin lainsäädäntö
2. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä 29.2.1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1080/2010,(3) vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteen VIII, jonka otsikkona on ”Eläkejärjestelmää koskevat yksityiskohtaiset säännöt”, 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehellä, joka siirtyy unionin palvelukseen sen jälkeen kun hän:
– –
on lopettanut toimintansa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,
on mahdollisuus vakinaistamisensa ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona hän saa oikeuden henkilöstösääntöjen 77 artiklassa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen, suorituttaa unionille varsinaisen siirtohetken mukaan vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma, joka edustaa hänen edellä mainittuja palveluksia suorittamalla kartuttamiaan eläkeoikeuksia.
– –”
B Belgian lainsäädäntö
3. Palkattujen työntekijöiden eläkkeistä ja perhe-eläkkeistä 24.10.1967 annetun kuninkaan päätöksen nro 50 (arrêté royal n° 50, jäljempänä kuninkaan päätös nro 50),(4) sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkoihin, 10 bis §:n(5) 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jos palkattu työntekijä voi vaatia tämän päätöksen mukaista eläkettä ja yhden tai useamman muun järjestelmän mukaista eläkettä tai sellaisena pidettävää etuutta ja jos kunkin tällaisen eläkkeen määrää osoittavien suhdelukujen summa on suurempi kuin yksi, eläkkeen laskennassa huomioon otettavasta työurasta vähennetään niin monta vuotta, että suhdelukujen summaksi jää yksi.
– –
Tätä pykälää sovellettaessa on ”muuna järjestelmänä” pidettävä jokaista belgialaista eläke- ja perhe-eläkejärjestelmää, lukuun ottamatta itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevaa eläkejärjestelmää, ja jokaista siihen rinnastettavissa olevaa toisen valtion järjestelmää tai kansainvälisen julkisoikeuden mukaisen toimielimen henkilöstöön sovellettavaa järjestelmää.”
4. Palkattujen työntekijöiden eläkkeistä ja perhe-eläkkeistä 24.10.1967 annetun kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:n täytäntöönpanosta 14.10.1983 annetun kuninkaan päätöksen(6) (jäljempänä 14.10.1983 annettu kuninkaan päätös) 3 §:n mukaan edellä olevan 10 bis §:n nojalla vähennettävien vuosien lukumäärä ei voi ylittää 15:tä vuotta eikä täyttä yksikköä koskevaa suurempaa pyöristettyä tulosta, joka on saatu jakamalla muunnetun määrän(7) ja kiinteän määrän(8) välinen erotus määrällä, joka vastaa 10:tä prosenttia tästä kiinteästä määrästä.
5. Työhistorian vähentäminen vaikuttaa ensisijaisesti niihin vuosiin, joiden perusteella saadaan pienin eläke.(9)
II Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
6. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Wojciechowski, joka on Belgian kansalainen, työskenteli palkattuna työntekijänä Belgiassa vuodesta 1965 vuoteen 1977 ja sen jälkeen Euroopan komission virkamiehenä 17.10.1977–30.11.2011.
7. Toukokuussa 2012 ONP tutki viran puolesta Wojciechowskin oikeuden palkatun työntekijän eläkkeeseen, koska Wojciechowski täytti Belgiassa lailla säädetyn 65 vuoden eläkeiän 26.4.2013.
8. Wojciechowski ilmoitti 21.5.2012 täyttämällään esitietolomakkeella työskennelleensä työuransa aikana Belgiassa palkattuna työntekijänä vuodesta 1965 vuoteen 1977 ja saavansa komission maksamaa eläkettä 1.12.2011 lähtien. Hän täsmensi myös, että hän oli kokonaan lopettanut työskentelyn tuosta päivästä lähtien.
9. ONP tiedusteli 12.6.2012 päivätyllä kirjeellä komissiolta, täyttääkö Wojciechowski unionin eläkejärjestelmästä maksettavan eläkkeen saamisen edellytykset. Komissio ilmoitti 17.8.2012 päivätyllä kirjeellä ONP:lle toimittaneensa vastauksen edellyttämät tiedot hallinnollisen käytäntönsä mukaisesti asianomaiselle henkilölle.
10. Wojciechowski toimitti 24.8.2012 päivätyllä kirjeellään ONP:lle komissiolta saamansa todistuksen, josta ilmeni hänen saavan 1.12.2011 alkaen komission maksamaa eläkettä, joka on laskettu niiden eläkemaksujen perusteella, jotka hän oli maksanut unionin eläkejärjestelmään 17.10.1977–30.11.2011. Hän ei ilmoittanut ONP:lle tämän eläkkeen määrää. Wojciechowski vahvisti lisäksi samassa kirjeessä ONP:lle, ettei hän ollut käyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta suorituttaa unionille palkattuna työntekijänä kartuttamiensa eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma.
11. ONP ilmoitti 11.9.2012 tekemässään päätöksessä kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:ään viitaten seuraavaa:
ˮTeillä on työuranne lisäksi myös työura muussa järjestelmässä (julkiset viranomaiset, kansainvälinen järjestö). Ette voi kuitenkaan eri eläkejärjestelmiä yhdistämällä ylittää huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa (unité de carrière), mikä merkitsee sitä, ettei työurastanne voida ottaa yhteensä huomioon enempää kuin 45 vuotta. – – Työuranne kestosta on vähennettävä 10 vuotta. – –ˮ
12. Tästä päätöksestä ilmenee ONP:n katsoneen, että Wojciechowski on työskennellyt 13/45 työuraa palkattuna työntekijänä ja 45/45 työuraa muussa järjestelmässä. Voimassa olevien laskentasääntöjen perusteella se katsoi aluksi tästä seuraavan, että asianomaisella henkilöllä oli Belgiassa palkattuna työntekijänä suorittamansa työuran perusteella oikeus 83,05 euron suuruiseen eläkkeeseen, joka vastaa 3/45:a palkatun työntekijän työurasta.(10)
13. ONP täsmensi Wojciechowskille 13.11.2012 lähettämällään sähköpostiviestillä, että koska komission maksaman eläkkeen määrä ei ollut sen tiedossa, se arvioi, että edellä mainittua 10 bis §:ää sovellettaessa huomioon otettavan eläkkeen määrää ilmaiseva suhdeluku oli kyseisen toimielimen palveluksessa 35 vuotta kestäneen virkauran jälkeen 70/70 eli 45/45 ottaen huomioon, että unionin virkamiehelle, joka on tullut palvelukseen ennen 1.5.2004, kertyy kultakin työskentelyvuodelta eläkeoikeutta 2 prosenttia vuodessa palvelusaikana viimeksi maksetusta viimeisestä palkasta ja että hän voi saada eläkettä enintään 70 prosenttia viimeisestä peruspalkastaan. Se oli siten katsonut, että huomioon otettavan työuran enimmäiskesto oli ylittynyt 13 vuodella.
14. Tämän ylityksen johdosta eläkkeeseen tehtävän alennuksen laskennan osalta ONP ilmoitti samassa sähköpostiviestissä, että jollei muusta järjestelmästä saadun eläkkeen määrä ole tiedossa, laskennan perusteeksi otetaan toisesta järjestelmästä saadun eläkkeen muunnettu määrä, jonka oletetaan olevan ”2,5 kertaa niin suuri kuin 6 506,98 [euron] kiinteä määrä indeksitasolla 138,01”, kunnes toisin todistetaan.(11) ONP:n mukaan tästä seurasi, että – toisin kuin 11.9.2012 tehdyssä päätöksessä oli ilmoitettu – huomioon ei voida ottaa ainoatakaan vuotta palkattuna työntekijänä työskentelyä. ONP ei antanut uutta päätöstä tiedoksi asianomaiselle mutta lopetti eläkkeen maksamisen heinäkuusta 2013 lähtien.
15. Wojciechowski saattoi 11.12.2012 nostamallaan kanteella tribunal du travail de Bruxellesin (Belgia) käsiteltäväksi muun muassa vaatimuksen 11.9.2012 tehdyn päätöksen toteamisesta pätemättömäksi sekä ONP:n velvoittamisesta myöntämään hänelle eläke, jonka määräksi vahvistetaan 13/45, eli Wojciechovskin arvion mukaan noin 367,07 euroa kuukaudessa.(12) Wojciechowski vetosi vaatimuksensa tueksi muun muassa siihen, että jos asiassa olisi sovellettava sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71(13) tai sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004,(14) tästä seuraisi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(15) mukaan, ettei ONP:n olisi mahdollista soveltaa huomioon otettavan työuran enimmäiskeston periaatetta hänen belgialaista eläkettään laskettaessa. Lisäksi hän katsoo ONP:n tehneen virheen, koska hänen työuransa unionin toimielinten palveluksessa on kestänyt 34 vuotta 11 kuukautta eli 35 vuotta eikä 45:tä vuotta. Tältä osin Wojciechowski pohtii myös, millä oikeudellisella perusteella ONP on vahvistanut unionin hänelle maksaman eläkkeen teoreettisen määrä.
16. ONP katsoo, etteivät unionin toimielinten maksamat eläkkeet kuulu etuuksien yhteensovittamista koskevan unionin lainsäädännön soveltamisalaan, koska asetuksia N:o 1408/71 ja N:o 883/2004 ei ole sovellettava. Cour de cassation on lisäksi katsonut, että huomioon otettavan työuran enimmäiskesto on perustuslain mukainen, ja ONP katsoo noudattaneensa ennalta varautumisen periaatetta soveltaessaan kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:ää teoreettisten tietojen perusteella, koska sillä ei ole ollut käytettävissään komissiolta pyydettyjä tietoja.
17. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että huomioon otettavan työuran enimmäiskeston periaatteella toteutetaan palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmän viimesijaisuus muihin järjestelmiin nähden ja että se edellyttää, että kaikki hyväksyttävät työurat itsenäisen ammatinharjoittajan työuraa lukuun ottamatta lisätään palkatun työntekijän työuraan, ja jos eri eläkkeiden määrän osoittavien suhdelukujen summa on enemmän kuin yksi, palkatun työntekijän eläkettä laskettaessa huomioon otettavasta työurasta vähennetään niin monta vuotta kuin on tarpeen, jotta suhdelukujen summaksi jää yksi. Kuten Cour constitutionnelle on 20.9.2011 antamassaan tuomiossa katsonut, kyseisen 10 bis §:n tarkoituksena on varmistaa, että kaikkia työntekijöitä, joilla on erityyppisistä jaksoista muodostuva työura, kohdellaan yhdenvertaisesti ja että samalla pyritään pitämään eläkesektorin kustannukset kurissa.
18. Todettuaan, että henkilöstösääntöjen alaiseen komission henkilöstöön sovellettava eläkejärjestelmä on kansainvälisen julkisoikeuden mukaisen toimielimen henkilöstöön sovellettavana järjestelmänä kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:ssä tarkoitettu järjestelmä ja ettei Wojciechowski unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näyttäisi voivan vedota SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan eikä asetuksiin N:o 1408/71 ja 883/2004, tribunal du travail de Bruxelles lainaa laajasti cour du travail de Bruxellesin esittämää ennakkoratkaisupyyntöä, joka on ratkaistu tuomiolla Melchior (C-647/13, EU:C:2015:54). Tribunal de travail de Bruxelles arvioi tosin, etteivät kyseisen ennakkoratkaisupyynnön perustelut ole suoraan sovellettavissa nyt ratkaistavana olevaan oikeusriitaan, koska kyseessä olevat Belgian säännöstöt eroavat toisistaan, eikä myöskään tuomiosta My (C-293/03, EU:C:2004:821) ilmenevää ratkaisua voida suoraan soveltaa kyseiseen oikeusriitaan, mutta katsoo silti, että kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:llä saatettaisiin vaikeuttaa tietyn palvelusajan omaavien virkamiesten, jotka ovat Belgian kansalaisia, ottamista unionin palvelukseen.
19. Tässä tilanteessa tribunal du travail de Bruxelles päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
ˮOvatko yhtäältä vilpittömän yhteistyön periaate ja SEU 4 artiklan 3 kohta ja toisaalta [perusoikeuskirjan] 34 artiklan 1 kohta esteenä sille, että jäsenvaltio alentaa palkatulle työntekijälle tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen työskentelyn perusteella kuuluvaa eläkettä tai epää sen, jos kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetun työuran ja unionin toimielimissä suoritetun työuran yhteenlasketut vuodet ylittävät [kuninkaan päätöksen nro 50] 10 bis §:ssä tarkoitetun huomioon otettavan työuran 45 vuoden pituisen enimmäiskeston (unité de carrière)?ˮ
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
20. Belgian hallitus ja komissio ovat toimittaneet tässä asiassa kirjallisia huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan toisen kohdan mukaisesti. Sen jälkeen, kun Wojciechowski luopui kirjallisten huomautusten esittämisestä, hän jätti pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä. Tämä pyyntö hyväksyttiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 3 kohdan nojalla.
21. Unionin tuomioistuin hyväksyi 13.3.2015 antamallaan määräyksellä Wojciechowskin hakemuksen saada maksuton oikeudenkäynti.
22. Wojciechowski, Belgian hallitus ja komissio esittivät suulliset lausumansa 7.5.2015 pidetyssä istunnossa.
IV Ennakkoratkaisukysymys
A Unionin tuomioistuimen toimivalta ja ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
1. Unionin tuomioistuimen toimivalta
a) Belgian hallituksen väitteet
23. Belgian hallitus kiistää ensisijaisesti unionin tuomioistuimen toimivallan tutkia ennakkoratkaisukysymys sen vuoksi, että pääasialla ei ole mitään liittymää unionin oikeuteen. Wojciechowskin tilanne on yhtäältä täysin yhden jäsenvaltion sisäinen, eikä se kuulu työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien primaarioikeuden määräysten eikä asetuksen N:o 1408/71 tai N:o 883/2004 soveltamisalaan. Pääasiassa ei toisaalta ole kyse sellaisen eläkkeen epäämisestä tai alentamisesta, jota asianomainen voisi unionin palveluksessa tekemänsä uran perusteella vaatia, eikä myöskään siitä, että ONP olisi kieltäytynyt ottamasta huomioon uravuosia toimielimen palveluksessa määrittäessään Belgian järjestelmän mukaista eläkettä, vaan tämä ura on päinvastoin otettu huomioon asianmukaisesti. Vilpittömän yhteistyön periaatetta, josta määrätään SEU 4 artiklan 3 kohdassa ja jossa asetetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen vastavuoroinen velvoite, ei sovelleta tässä asiassa, jota ei voida verrata tuomioon komissio v. Belgia (137/80, EU:C:1981:237) tai tuomioon My (C‑293/03, EU:C:2004:821) johtaneeseen asiaan.
24. Belgian hallituksen mukaan myöskään perusoikeuskirjan 34 artiklaa ei sovelleta tässä asiassa, koska tässä määräyksessä on yhtäältä kyse pelkästä periaatteesta eikä itse perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta oikeudesta ja koska kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:ää ei voida toisaalta pitää säännöksenä, jolla sovellettaisiin unionin oikeutta.
b) Asian tarkastelu
25. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin virkamies on SEUT 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu työntekijä sillä edellytyksellä, että hän on käyttänyt hyväkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.(16) Oikeuskäytännössä on todettu tässä yhteydessä, ettei kansainvälisen julkishallinnon, kuten Euroopan unionin, palveluksessa kertynyttä työskentelykautta voida rinnastaa toisen jäsenvaltion julkishallinnon palveluksessa kertyneeseen työskentelykauteen, eikä se voi siten yksinään osoittaa yhteyttä perussopimuksen kyseisessä määräyksessä tarkoitetun jonkin tilanteen kanssa.(17)
26. Ennakkoratkaisun pyytämisestä tehdystä päätöksestä ja asiakirja-aineistosta ilmenee tässä asiassa, että Wojciechowski, joka on Belgian kansalainen, on aina asunut ja työskennellyt Belgiassa,(18) aluksi palkattuna työntekijänä yksityissektorilla ja sen jälkeen komission palveluksessa. Hän ei ole koskaan saanut siirtotyöläisen asemaa työelämänsä aikana. Tämän vuoksi hänen tilanteensa, joka on täysin yhden jäsenvaltion sisäinen, ei kuulu SEUT 45 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.(19)
27. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Belgian hallitus asianmukaisesti huomauttavat, Wojciechowskin tilanne sinä aikana, jona hän oli komission palveluksessa, ei kuulu myöskään asetuksen N:o 1408/71 tai asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan. Unionin tuomioistuin on nimittäin täsmentänyt tässä yhteydessä, että ”[unionin] virkamiehiä ei voida pitää asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettuina työntekijöinä, koska he eivät kuulu minkään kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, mitä edellytetään kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa, jossa määritetään asetuksen soveltamisalan henkilöulottuvuus”.(20)
28. Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei virkamiehen tilanne kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan pelkästään sen vuoksi, että hänellä on tai on ollut palvelussuhde unionin kanssa.(21)
29. Näin ollen ainoastaan sen seikan perusteella, että Wojciechowski on eläkkeellä oleva virkamies, ei automaattisesti voida päätellä, että asiassa on liittymä unionin oikeuteen. Tältä osin on syytä korostaa, että vaikka hän tämän perusteella kuuluu henkilöstösääntöjen eli sellaisen toimen soveltamisalaan, joka ”on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa”(22) ja joka ”velvoitta[a] jäsenvaltioita siltä osin kuin jäsenvaltioiden myötävaikutus on tarpeen [sen] täytäntöönpanoa varten”,(23) on silti riidatonta, ettei niiden millään säännöksellä säännellä suoraan pääasiassa kyseessä olevia tosiseikkoja.
30. Mistään henkilöstösääntöjen säännöksestä ei erityisesti voida johtaa kieltoa, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saisi ottaa huomioon eläkettä, jota unionin entinen virkamies unionilta saa, soveltaessaan kansalliseen oikeuteen kuuluvaa sääntöä, jonka mukaan niille eläkeoikeuksille, joihin kyseinen virkamies voi tämän jäsenvaltion lainsäädännön perusteella vedota, asetetaan enimmäismäärä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on sitä vastoin niin, että unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä, ja että vaikka on totta, että jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta,(24) on kuitenkin niin, että silloin, kun alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä on yhtäältä määritettävä edellytykset oikeudelle tai velvollisuudelle liittyä johonkin sosiaaliturvajärjestelmään ja toisaalta edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy.(25)
31. Voidaan toki väittää, että Belgian säännöstö vaikuttaa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaiseen mahdollisuuteen siirtää eläkeoikeuksia sen vuoksi, että jos tätä mahdollisuutta ei ole käytetty, Belgian järjestelmässä ennen unionin palvelukseen siirtymistä kartutetut eläkeoikeudet voidaan menettää, mikä muuttaa de facto tämän mahdollisuuden velvollisuudeksi vastoin kyseisen säännöksen selkeää sanamuotoa. Wojciechowski valittaa pääasiassa kuitenkin siitä, ettei hänelle ole myönnetty Belgian järjestelmän perusteella minkäänlaista eläkettä niiden työskentelyjaksojen ajalta, joina hän on maksanut tähän järjestelmään maksuja, eikä siitä, että mainitun henkilöstösääntöjen säännöksen mukaisen siirtomekanismin toimintaa olisi rajoitettu. Tässä säännöksessä annetaan vain mahdollisuus muuntaa kansallisessa järjestelmässä kartutettuja eläkeoikeuksia edustava pääoma eläkkeeseen oikeuttaviksi palvelusvuosiksi unionin eläkejärjestelmässä, mistä Wojciechowski on kuitenkin nimenomaisesti luopunut.
32. Tämän jälkeen on syytä korostaa, että esittämänsä kysymyksen ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko pääasian kantajan tilanteeseen sovellettava oikeuskäytäntöä, joka aloitettiin tuomiolla komissio v. Belgia (137/80, EU:C:1981:237) ja tuomiolla My (C‑293/03, EU:C:2004:821) ja joka on viimeksi vahvistettu tuomiolla Melchior (C‑647/13, EU:C:2015:54) ja jonka mukaan jäsenvaltioille kuuluva velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön ja vilpittömään avunantoon suhteessa unioniin, mikä ilmenee EY 10 artiklassa (josta on tullut SEU 4 artiklan 3 kohta) asetetusta velvoitteesta helpottaa unionin tehtävän täyttämistä, on ristiriidassa sellaisen kansallisen säännöstön kanssa, joka on omiaan tekemään työnteosta unionin jossain toimielimessä vähemmän houkuttelevaa, mikä vaikeuttaa kansallisten virkamiesten ottamista unionin toimielinten palvelukseen.(26)
33. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasiassa kyseessä oleva säännöstö ja se, miten ONP on sitä Wojciechowskin tapauksessa soveltanut, saattavat kuitenkin olla vastoin edellä mainittua velvollisuutta vilpittömään yhteistyöhön ja vilpittömään avunantoon, sellaisena kuin niitä on mainitussa oikeuskäytännössä tulkittu ja sovellettu.
34. Unionin tuomioistuimen toimivaltaa vastata ennakkoratkaisukysymyksen tähän osaan ei voida nähdäkseni näin ollen riitauttaa. Tällainen toimivalta tunnustetaan sitä paitsi implisiittisesti tuomiossa Melchior (C‑647/13, EU:C:2015:54), jossa unionin tuomioistuin vastasi cour du travail de Bruxellesin esittämään analogiseen kysymykseen, joka koski työttömyyskorvauksia koskevan Belgian säännöstön soveltamista asiassa, jossa asianosaisina olivat ONP ja unionin entinen sopimussuhteinen toimihenkilö, jonka tilanteella Wojciechowskin tilanteen tavoin ei ollut muuta liittymää unionin oikeuteen.(27)
35. Belgian hallituksen väite siitä, että pääasian oikeusriita eroaa tuomioon komissio v. Belgia (137/80, EU:C:1981:237) ja tuomioon My (C‑293/03, EU:C:2004:821) johtaneista oikeusriidoista siten, että näissä tuomioissa esitettyjä periaatteita ei olisi mahdollista soveltaa Wojciechowskin tilanteesssa, liittyy ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen asiasisältöön, eikä se ole näin ollen sen laatuinen, että sillä olisi vaikutusta unionin tuomioistuimen toimivaltaan vastata esitettyyn kysymykseen.
36. Kun kyse on ennakkoratkaisukysymyksen toisesta, perusoikeuskirjan 34 artiklan tulkintaa koskevasta osasta, katson, että koska muuta liittymää unionin oikeuteen ei ole, perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa ja unionin tuomioistuimella on toimivalta vastata tähän kysymyksen osaan vain, jos edellä 32 kohdassa lainattua oikeuskäytäntöä sovelletaan Wojciechowskin tilanteeseen.(28)
2. Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
37. Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo olevansa toimivaltainen, Belgian hallitus kiistää sen, että esitetyn kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyisivät. Kysymys on sen mukaan luonteeltaan puhtaasti hypoteettinen, ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustaa kysymyksen saattamisen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi olettamukselle, johon liittyviä tosiseikkoja ei ole tarkistettu, joka on pääasian näkökulmasta asiaankuulumaton ja jonka mukaan kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis § ”saattaisi vaikeuttaa tietyn palvelusajan omaavien työntekijöiden, jotka ovat Belgian kansalaisia, ottamista Euroopan yhteisöjen palvelukseen”.
38. Huomautan tältä osin vain, että edellä 32 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö perustuu olennaisilta osin siihen, että on todettu olevan olemassa vaara siitä, että unionin tehtävien täyttämiselle asetetaan este sellaisen kansallisen säännöstön soveltamisella, joka on omiaan tekemään tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden unionin palvelukseen tulemisen vähemmän houkuttelevaksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei Belgian hallituksen riitauttaman olettamuksen esille tuodessaan suinkaan esitä pääasian oikeusriidan näkökulmasta asiaankuulumatonta seikkaa, vaan ainoastaan pohdiskelee ja tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko mainittu vaara olemassa pääasian olosuhteissa ja täyttyvätkö edellä mainitun oikeuskäytännön soveltamisen edellytykset.
B Pääasia
1. Ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäinen osa: Vilpittömän yhteistyön periaate
39. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää ennakkoratkaisupyyntönsä ensimmäisellä osalla, onko vilpittömän yhteistyön periaate esteenä sille, että jäsenvaltio alentaa palkatulle työntekijälle tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen työskentelyn perusteella kuuluvaa eläkettä tai epää sen, jos kyseisessä jäsenvaltiossa suoritetun työuran ja unionin toimielimissä suoritetun työuran yhteenlasketut vuodet ylittävät kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetun huomioon otettavan työuran enimmäiskeston.
a) Huomautukset unionin tuomioistuimelle
40. Belgian hallitus väittää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen osaan, joka koskee SEU 4 artiklan 3 kohdan tulkintaa, on vastattava kieltävästi. Belgian hallituksen mukaan vilpittömän yhteistyön periaatetta, sellaisena kuin sitä on tulkittu edellä 32 kohdassa mainituissa tuomioissa, ei sovelleta pääasian oikeusriidassa, joka ei koske sitä, että kansalliset viranomaiset olisivat kieltäytyneet ottamasta huomioon työntekijän unionin palveluksessa tekemiä uravuosia määritettäessä Belgian eläkejärjestelmän perusteella hänelle maksettavaa eläkettä. Tämä työura on Wojciechowskin tapauksessa otettu huomioon asianmukaisesti. SEU 4 artiklan 3 kohdassa asetetaan kuitenkin unionin ja jäsenvaltioiden välinen vastavuoroinen vilpittömän yhteistyön velvollisuus.
41. Belgian hallitus väittää myös, että vaikka vilpittömän yhteistyön periaatetta sovellettaisiin pääasian oikeusriidassa, sitä ei loukattaisi Belgian lainsäädännön mukaisella huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskevalla säännöllä. Belgian hallitus huomauttaa tältä osin, että mainittu periaate ei voi johtaa sellaisten henkilöiden suosimiseen, jotka ovat ennen täyden virkamiesuran tekemistä unionin palveluksessa toimineet palkattuina työntekijöinä, verrattuna muihin työntekijöihin ja erityisesti niihin, joilla on erityyppisistä jaksoista muodostunut työura. Huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskeva sääntö perustuu hyväksyttävään syyhyn eli eläkesektorin menojen kurissapitämiseen ja erityyppisistä jaksoista muodostuneen työuran tehneiden työntekijöiden yhdenvertaisuuden periaatteeseen. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeus ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä, ja silloin, kun alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion on määritettävä edellytykset oikeudelle tai velvollisuudelle liittyä johonkin sosiaaliturvajärjestelmään ja edellytykset, joiden täyttyessä oikeus etuuksiin syntyy.
42. Komissio huomauttaa, että jos pääasian oikeusriidassa sovellettaisiin asetusta N:o 883/2004, Belgian viranomaiset eivät olisi voineet vedota huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskevaan sääntöön Wojciechowskia vastaan, sillä se olisi vaikuttanut eri vakuutuskausien yhteenlaskemisen periaatteeseen ja koska se olisi ollut vastoin etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevien tämän asetuksen säännösten tarkoitusta.(29) Komission mukaan Belgian kuningaskuntaa SEU 4 artiklan 3 kohdan nojalla velvoittava vilpittömän yhteistyön periaate johtaa samaan ratkaisuun. Se toteaa tältä osin, että huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskeva sääntö on omiaan rajoittamaan työntekoa unionin jossain toimielimessä ja tekemään sen siten vähemmän houkuttelevaksi, koska jos työntekijä ottaa vastaan työpaikan tällaisessa toimielimessä, hän menettää suojan Belgian lainsäädännön mukaista etuuksien päällekkäisyyksien torjumista koskevaa sääntöä vastaan, vaikka tähän sääntöön ei voitaisi vedota häntä vastaan, jos hän olisi käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen toisessa jäsenvaltiossa. Komissio korostaa oikeuskäytännöstä seuraavan, että pätevän henkilöstön unionin toimielinten palvelukseen ottamista koskeva tavoite, jonka saavuttamisessa jäsenvaltiot tukevat unionia vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla, johtaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ohjaavaan perustavanlaatuiseen periaatteeseen, jonka mukaan kotimaisena työntekijänä jäsenvaltiossa työskennelleen henkilön oikeudet sosiaaliturvaan eivät saa kärsiä siitä, että hän on työskennellyt unionin toimielimissä. Komission mukaan pääasian ja tuomioon My (C‑293/03, EU:C:2004:821) johtaneen asian välisten erojen perusteella ei ole mahdollista tehdä muuta johtopäätöstä kuin se, johon päädyttiin edellä mainitussa tuomiossa. Kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:n soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa lisäksi siihen, että Wojciechowski olisi maksanut turhaan sosiaaliturvamaksuja belgialaisen eläkejärjestelmään.
43. Komissio täsmensi kantaansa edelleen istunnossa ja totesi, että unionin virkamiehen tilanne on rinnastettava siirtotyöläisen tilanteeseen myös silloin, kuin unionin virkamies ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Unionin tuomioistuin on päätynyt edellä 32 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön päämääränään välttää mahdolliset esteet sille, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevista perussopimuksen määräyksistä johdettuja periaatteita sovelletaan unionin virkamiehiin.
44. Wojciechowski väitti istunnossa erityisesti tuomioon Melchior (C‑647/13, EU:C:2015:54) sekä julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotukseen Časta (C‑166/12, EU:C:2013:443) tukeutuen, että SEU 4 artiklan 3 kohdassa luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa määrätään periaatteesta, jonka mukaan on taattava unionin virkamiehen kansallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä kerryttämien sosiaaliturvaetuuksien jatkuvuus.
b) Asian tarkastelu
45. Aivan aluksi on syytä hylätä Belgian hallituksen väite, joka liittyy vilpittömän yhteistyön periaatteen vastavuoroiseen luonteeseen. Jos olen ymmärtänyt tämän väitteen oikein, Belgian hallitus katsoo, että vastavuoroisuuden vuoksi ei olisi mahdollista riitauttaa sitä, että jäsenvaltio ei ole ottanut huomioon työntekijän työskentelyjaksoa unionin toimielimessä vahvistettaessa hänen kansalliseen järjestelmään perustuvia sosiaaliturvaetuuksiaan, kuten tuomioon My (C‑293/03, EU:C:2004:821) ja tuomioon Melchior (C‑647/13, EU:C:2015:54) johtaneissa asioissa, eikä sitä, että jäsenvaltio on ottanut ne tällä tavoin huomioon, kuten pääasiassa.
46. On toki kiistatonta, että SEU 4 artiklan 3 kohdan mukainen vilpittömän yhteistyön periaate merkitsee unionin ja sen jäsenvaltioiden välistä molemminpuolista avustamisvelvollisuutta, kuten tämän määräyksen ensimmäisessä alakohdassa on sitä paitsi nimenomaisesti todettu.(30) Tätä periaatetta voidaan näin ollen loukata silloin, kun tällaista vastavuoroisuutta ei taata ja erityisesti jos yhteistyövelvollisuus velvoittaa jäsenvaltioita yksipuolisesti tai jos tämän velvollisuuden sisältö määritetään tavalla, jolla loukataan jäsenvaltioiden toimivaltuuksia.
47. Tilanne ei kuitenkaan ole tällainen pääasiassa.
48. Huomautan tässä yhteydessä, että edellä 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetaan lähtökohtaisesti kaikkia kansallisia säännöstöjä tai käytäntöjä, joista siksi, että niillä ei taata osan työurastaan unionin jossain toimielimessä tehneiden työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien jatkuvuutta, seuraa se, että unionin palvelukseen tuleminen tehdään vähemmän houkuttelevaksi ja henkilökunnan unionin palvelukseen ottamista siten vaikeutetaan. Koska tällaista kansallista säännöstöä tai käytäntöä arvioidaan yksinomaan vaikutustensa perusteella, tästä seuraa, että tätä oikeuskäytäntöä on mahdollista soveltaa sekä silloin, kun jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät ottamasta huomioon työntekijän työskentelyjaksoja virkamiehenä unionin jossain toimielimessä myöntääkseen hänelle kyseisen valtion sosiaaliturvajärjestelmässä säädetyn oikeuden, että silloin, kun mainitut työskentelyjaksot otetaan huomioon työntekijän mainitun järjestelmän perusteella kartuttamien oikeuksien vähentämiseksi tai epäämiseksi, kuten Wojciechowskin tilanteessa.(31)Mainittu johtopäätös seuraa edellä 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön taustalla olevasta syystä, eikä voida katsoa, ettei siinä tunnustettaisi vilpittömän yhteistyön velvoitteen vastavuoroista luonnetta.
49. Kuten Belgian hallitus muistuttaa, vaikka toisaalta on niin, että unionin oikeus ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä, ja että silloin, kun alaa ei ole unionin tasolla yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä on määritettävä sosiaaliturvaetuuksien myöntämisedellytykset, tätä toimivaltaansa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta,(32) mukaan lukien periaatteita, jotka edellä 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä on johdettu vilpittömän yhteistyön periaatteesta luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa.
50. En ole myöskään vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan olisi tarpeen taata samansuuntaisuus niiden ratkaisujen välillä, jotka voidaan johtaa yhtäältä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien perussopimuksen määräysten ja asetuksen N:o 883/2004 säännösten soveltamista ja toisaalta vilpittömän yhteistyön periaatteen soveltamista koskevasta edellä 32 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä.(33)
51. Kuten Belgian hallitus istunnossa perustellusti muistutti, ensinnäkin tuomiossa My (C‑293/03, EU:C:2004:821, 42 kohta) torjuttiin nimenomaisesti se, että kansainvälisen julkishallinnon, kuten unionin, palveluksessa kertynyt työskentelykausi voitaisiin rinnastaa toisen jäsenvaltion julkishallinnon palveluksessa kertyneeseen työskentelykauteen SEUT 45 artiklaa sovellettaessa, ja tehtiin siten selvä ero siirtotyöläisen ja sellaisen virkamiehen tilanteiden välillä, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
52. Kuten olen edellä 27 kohdassa esittänyt, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on toiseksi niin, että unionin virkamiesten tilanne ei kuulu niiden SEUT 48 artiklan nojalla annettujen asetusten soveltamisalaan, joilla pyritään yhteensovittamaan jäsenvaltioiden sosiaaliturva-alan lainsäädäntöä, ja asia on näin, vaikka kyseiset virkamiehet olisivat käyttäneet hyväkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.
53. Kolmanneksi, kuten täsmennettiin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan osalta tuomiossa komissio v. Luxemburg (315/85, EU:C:1987:569, 21 kohta) ja tuomiossa Časta (C‑166/12, EU:C:2013:792, 30 kohta), henkilöstösääntöjen säännöksillä ei pyritä yhdenmukaistamaan tai yhteensovittamaan eläkkeitä koskevia erilaisia kansallisia säännöksiä.
54. Neljänneksi edellä 32 kohdassa mainitulla oikeuskäytännöllä, jolla vahvistetaan periaate, jonka mukaan sellainen jäsenvaltio loukkaa vilpittömän yhteistyön periaatetta luettuna yhdessä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen säännösten kanssa, joka hyväksyy säännöstön, joka on omiaan tekemään työnteon unionin jossain toimielimessä vähemmän houkuttelevaksi, pyritään poistamaan rajoitukset, joita tällaisista kansallisista säännöstöistä voi aiheutua unionin ottaessa palvelukseensa henkilöstöä henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa esitetyn tavoitteen mukaisesti.(34) Tämän oikeuskäytännön syy huomioon ottaen tätä oikeuskäytäntöä sovellettaessa ei voida jättää suorittamatta tarkastelua sen selvittämiseksi, onko kyseessä oleva säännöstö konkreettisesti omiaan ”vaikeuttamaan” tällaista palvelukseen ottamista.(35)
55. Tämän seikan täsmentämisen jälkeen on syytä tarkistaa, onko pääasiassa kyseessä oleva säännöstö omiaan tekemään työskentelystä jossain unionin toimielimessä vähemmän houkuttelevaa edellä 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.
56. Muistutan tässä yhteydessä oikeuskäytännössä jo katsotun, että kansallinen säännöstö, joka saattaa vaikeuttaa tietyn palvelusajan omaavien työntekijöiden ottamista unionin toimielimen palvelukseen,(36) ja kansallinen säännöstö, joka on omiaan rajoittamaan tilapäisen henkilöstön ottamista jonkin toimielimen palvelukseen,(37) ovat vastoin vilpittömän yhteistyön periaatetta luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen säännösten kanssa.
57. Näihin ratkaisuihin johtaneissa kansallisten tuomioistuinten käsiteltävinä olleissa asioissa työskentelyjaksoja unionin toimielinten palveluksessa ei ollut otettu huomioon myönnettäessä oikeutta kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä säädettyihin etuuksiin, joihin asianomaisella olisi ollut oikeus, jos hän olisi kuulunut tähän järjestelmään kyseisten jaksojen ajan. Nyt käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisumenettelyssä pääasian kantajan työura unionissa on sitä vastoin otettu asianmukaisesti huomioon laskettaessa hänen belgialaista vanhuuseläkettään. Yksin tällä seikalla ei voida kuitenkaan perustella erilaista ratkaisua, jos tämä huomioonottaminen johtaa samaan tulokseen eli siihen, että eläkeoikeuksia, joita Wojciechowski olisi voinut Belgian eläkejärjestelmän perusteella vaatia, jos hän ei olisi työskennellyt unionin jossain toimielimessä, alennetaan tai ne evätään.
58. Tällainen etuuksien menettämisen mahdollisuus on lähtökohtaisesti omiaan saamaan Belgian eläkejärjestelmän piirissä tietyn palvelusajan kerryttäneen työntekijän luopumaan työpaikan vastaanottamisesta unionin jossain toimielimessä tai kannustamaan häntä jättämän siellä hoitamansa tehtävät ennen täyden työuran tekemistä. Pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä loukataan siten vilpittömän yhteistyön periaatetta luettuna yhdessä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen kanssa samalla tavalla kuin säännöstöillä, joista oli kyse tuomioon My (C‑293/03, EU:C:2004:821) ja määräykseen Ricci ja Pisaneschi (C‑286/09 ja C‑287/09, EU:C:2010:420) johtaneissa asioissa.
59. On kuitenkin todettava, että kuninkaan päätöksen nro 50 10 bis §:ssä säädetyn huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskevan säännön soveltaminen ei ole itsessään johtanut kaikkien niiden eläkeoikeuksien menettämiseen, joita Wojciechowski olisi voinut vaatia, jos hän olisi jäänyt Belgian palkattujen työntekijöiden eläkejärjestelmään koko työuransa ajaksi, vaan pikemminkin se tapa, jolla ONP laski unionin vastuulla olevan eläkkeen määrää vastaavan suhdeluvun rinnastamalla unionin toimielimessä tehdyn 35 vuoden työuran Belgian järjestelmän mukaiseen täyteen työuraan (45/45). Belgian eläkejärjestelmän mukaisiin pääasian kantajan eläkeoikeuksiin ei näet olisi vaikutettu lainkaan, jos ONP olisi katsonut, että kantajan komission palveluksessa työskentelemät 35 vuotta vastasivat suhdelukua 35/45, ja jos se olisi katsonut siten, että hänen kokonaisuransa muodostui 48/45:sta, jolloin huomioon otettavan työuran enimmäiskesto olisi ylittynyt vain kolmella vuodella. Tästä seuraa, että vilpittömän yhteistyön periaatetta luettuna yhdessä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen kanssa ei loukata huomioon otettavan työuran enimmäiskestoa koskevalla säännöllä, vaan sillä tavalla, jolla Belgian viranomaiset sovelsivat sitä laskiessaan Belgian eläkkeen ja unionin eläkkeen keskinäistä vastaavuutta.
60. Belgian hallitus korosti istunnossa erityisesti unionin palvelukseen tulevalla virkamiehellä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan perusteella olevaa mahdollisuutta vakinaistamisensa ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona hän saa oikeuden henkilöstösääntöjen 77 artiklassa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen, suorituttaa unionille varsinaisen siirtohetken mukaan vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma, joka edustaa hänen edellä mainittuja palveluksia suorittamalla kartuttamiaan eläkeoikeuksia. Belgian hallituksen mukaan se, että Wojciechowski ei ole käyttänyt hyväkseen tätä mahdollisuutta, on aiheuttanut hänelle Belgian eläkejärjestelmään perustuvien eläkeoikeuksiensa menettämisen.
61. Kuten myös Belgian hallitus korostaa, on niin, että tältä osin tuomiossa komissio v. Belgia (137/80, EU:C:1981:237) täsmennettiin, että kun henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään virkamiesten hyväksi eläkeoikeuksien siirtojärjestelmästä, tällä säännöksellä ”pyritään helpottamaan siirtymistä kansallisista, julkisista tai yksityisen sektorin tehtävistä yhteisön hallinnon tehtäviin ja takaamaan siten se, että yhteisön palvelukseen voidaan valita mahdollisimman ammattitaitoisia henkilöitä, joilla on jo asianmukainen ammatillinen pätevyys”.(38) Tällaisen mahdollisuuden käyttäminen tekee mahdolliseksi kuitenkin vain sen, että kansalliseen järjestelmään maksettujen maksujen jakso muunnetaan eläkkeeseen oikeuttaviksi palvelusvuosiksi, jotka otetaan huomioon unionin eläkejärjestelmässä. Tästä seuraa, että sellaisessa tapauksessa, jossa pääasian kantajan kaltainen virkamies ennen täyden työuran tekemistä unionin toimielimessä on maksanut maksuja kansalliseen eläkejärjestelmään useiden vuosien ajan, tällaiseen siirtämiseen liittyy toki se etu, että hän voi sen avulla saavuttaa unionin vastuulla olevan vanhuuseläkkeen enimmäismäärän aikaisemmin, mutta siirtäminen vie häneltä mahdollisuuden saada tämän eläkkeen lisäksi kansallisesta järjestelmästä maksettavaa eläkettä kansalliseen järjestelmään maksamiensa maksujen perusteella. Vaikka tällainen siirtomahdollisuus siis helpottaa kansallisista tehtävistä unionin palvelukseen siirtymistä, se ei kuitenkaan poista pääasiassa sovellettavasta säännöstöstä tällaiselle virkamiehelle aiheutuvia haittoja. Kuten komissio istunnossa perustellusti totesi, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi pelkästään virkamiehelle kuuluvasta mahdollisuudesta, eikä niiden oikeuksien, joita virkamies on kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään suorittamiensa maksujen perusteella kartuttanut, menettämisen voida katsoa johtuvan tämän mahdollisuuden käyttämättä jättämisestä.
62. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että tribunal du travail de Bruxellesin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava siltä osin kuin se koskee SEU 4 artiklan 3 kohtaa, että tämä määräys luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan eläkettä, johon palkatulla työntekijällä on tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti maksamiensa maksujen perusteella oikeus, alennetaan tai se evätään silloin, kun tämän työntekijän kyseisessä jäsenvaltiossa suorittaman työuran ja samassa jäsenvaltiossa unionin virkamiehenä suorittaman työuran yhteenlaskettu pituus ylittää huomioon otettavan työuran enimmäiskeston, siltä osin kuin tällainen alennus on unionin maksaman eläkkeen määrää osoittavan suhdeluvun laskentamenetelmän vuoksi suurempi kuin alennus, jota olisi sovellettu, jos kyseinen työntekijä olisi suorittanut koko työuransa palkattuna työntekijänä kyseisessä jäsenvaltiossa.
63. Siltä osin kuin kyse on komission väitteestä, jonka mukaan pääasian kantajalla ei olisi mahdollisuutta vedota Belgian viranomaisia vastaan vilpittömän yhteistyön periaatteesta luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa jäsenvaltioille seuraavaan velvollisuuteen tukea unionia sen täyttäessä tehtäviään siten, että ne eivät tee sosiaaliturvan alan säännöstöjään soveltamalla työntekoa unionin jossain toimielimessä vähemmän houkuttelevaksi, totean, että tuomiossa My (C‑293/03, EU:C:2004:821) ja tuomiossa Melchior (C‑647/13, EU:C:2015:54) on hyväksytty implisiittisesti se, että tällaisella velvollisuudella voi olla suoria oikeusvaikutuksia jäsenvaltioiden ja niiden oikeusalamaisten välisissä suhteissa. Muilta osin viittaan ratkaisuehdotukseni Melchior (C-647/13, EU:C:2014:2301) sivulla 26 olevaan alaviitteeseen.
2. Ennakkoratkaisupyynnön toinen osa: Perusoikeuskirjan 34 artikla
64. Ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastauksen vuoksi – siltä osin kuin se koskee vilpittömän yhteistyön periaatetta – on hyödytöntä tarkastella tätä kysymystä myös perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 kohdan kannalta.
65. Lisäksi jos, toisin kuin tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotetaan, unionin tuomioistuin katsoisi, että mainittua periaatetta ei ole sovellettava pääasiassa, myöskään perusoikeuskirjaa ei sovellettaisi. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy nimittäin ilmi, että unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia on sovellettava kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin.(39) Kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa Åkerberg Fransson (C-617/10, EU:C:2013:105), sellaisia unionin oikeuden alaan kuuluvia tilanteita ei voi olla, joihin kyseisiä perusoikeuksia ei sovellettaisi. Unionin oikeuden sovellettavuus merkitsee näin ollen perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien sovellettavuutta.(40) Sen sijaan silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa.(41) Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että kun pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä määritetään palkattujen työntekijöiden vanhuuseläke-etuuksien laskemissäännöt, sillä ei sovelleta unionin johdetun oikeuden toimea. Lisäksi edellä esitetystä seuraa, että Wojciechowskin oikeudellinen tilanne on täysin yhden jäsenvaltion sisäinen eikä kuulu suoraan minkään henkilöstösääntöjen säännöksen soveltamisalaan.(42) Näin ollen Wojciechowskin tilanteeseen sovelletaan unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirjaa sovelletaan vain siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ehdotukseni mukaisesti katsoo, että pääasiassa voidaan soveltaa SEU 4 artiklan 3 kohtaa luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa.
66. Lopuksi siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi komission väitteen mukaisesti, että vaikka mainittua artiklaa sovelletaan pääasiassa, Wojciechowski ei voi vedota siihen oikeudenkäynnissä, totean, että tuomiosta Association de médiation sociale (C‑176/12, EU:C:2014:2) käy ilmi, että perusoikeuskirjaa on silti sovellettava.(43) Muistutan kuitenkin, että toisin kuin tuomiossa Kücükdeveci (C‑555/07, EU:C:2010:21) perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa vahvistetun ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen osalta unionin tuomioistuin katsoi tässä tuomiossa, että perusoikeuskirjan 27 artiklaan ei voitu vedota oikeudenkäynnissä itsenäisesti, koska sillä voi olla täydet vaikutukset vasta sen jälkeen, kun sitä on täsmennetty unionin oikeussäännöillä tai kansallisilla oikeussäännöillä.
67. Pääasian osalta viittaan mutatis mutandis ratkaisuehdotukseni Melchior (C‑647/13, EU:C:2014:2301) 60–62 kohdassa esitettyyn. Ilman, että kiistettäisiin jäsenvaltioiden oikeutta säätää sosiaaliturvajärjestelmänsä järjestämiseen liittyvää toimivaltaa käyttäessään etuuksien ylärajan asettamismekanismeista tai etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevista säännöistä, sellainen kansallinen säännöstö ei nähdäkseni ole yhteensopiva perusoikeuskirjan 34 artiklassa vahvistettujen periaatteiden kanssa, joka pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa johtaa siihen, että palkatun työntekijän kansalliseen järjestelmään maksamien maksujen perusteella kartuttamat eläkeoikeudet evätään vain sen vuoksi, että hän on tehnyt unionin jossain toimielimessä täyden työuran, minkä johdosta hän on saanut oikeuden unionin maksamaan eläkkeeseen muulta työskentelyjaksolta kuin siltä, jolloin hän maksoi maksuja kansalliseen järjestelmään.
V Ratkaisuehdotus
68. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal du travail de Bruxellesin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
SEU 4 artiklan 3 kohta luettuna yhdessä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä 29.2.1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1080/2010, vahvistettujen Euroopan yhteisön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen kanssa on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan eläkettä, johon palkatulla työntekijällä on tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti maksamiensa maksujen perusteella oikeus, alennetaan tai se evätään silloin, kun tämän työntekijän kyseisessä jäsenvaltiossa tekemän työuran ja samassa jäsenvaltiossa unionin virkamiehenä tekemän työuran yhteenlaskettu pituus ylittää huomioon otettavan työuran enimmäiskeston, siltä osin kuin tällainen alennus on unionin maksaman eläkkeen määrää osoittavan suhdeluvun laskentamenetelmän vuoksi suurempi kuin alennus, jota olisi sovellettu, jos kyseinen työntekijä olisi suorittanut koko työuransa palkattuna työntekijänä kyseisessä jäsenvaltiossa.