Asia T-82/08
Guardian Industries Corp. ja Guardian Europe Sàrl
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tasolasin markkinat ETA:lla – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Sakkojen määrän laskeminen – Konsernin sisäisen myynnin jättäminen laskelman ulkopuolelle – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Lieventävät seikat
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.9.2012
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Edellytetty todistusvoima – Päätös, joka jättää epäilyksiä tuomioistuimelle – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisestä – Päätös, jossa tukeudutaan asiakirjanäyttöön – Rikkomisen olemassaolon kiistävien yritysten näyttöä koskevat velvoitteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Aikeita koskeva ilmoitus, jolla poistetaan epätietoisuus toimijan markkinakäyttäytymisestä tai vähennetään sitä huomattavasti – Riittävä seikka
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen osallistuminen kartelliin tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan – Kriteerit – Myötävaikuttaminen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja kesto – Kartellin pääosallistujien yhteistyötiedonannon soveltamiseksi vapaaehtoisesti esittämien todisteiden todistusvoima
(EY 81 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Olosuhde, jossa yrityksen voidaan katsoa osallistuneen kartelliin, kun se ei ole sanoutunut irti tehdyistä päätöksistä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisestä – Velvollisuus rajata markkinat – Velvollisuutta ei ole, kun on kyse sopimuksesta, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen
(EY 81 artikla)
8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 81 ja EY 253 artikla)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Useat yritykset rikkovat kilpailusääntöjä – Kunkin yrityksen osallistumisen suhteellinen vakavuus
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Komissiolla ei ole velvollisuutta tehdä eroa samaan rikkomiseen osallistuneiden yritysten välillä niiden kokonaisliikevaihdon tai niiden asianomaisen tuotteen markkinoita koskevan liikevaihdon mukaan
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Rikkomisen uusiminen – Käsite – Vanhentumisaikaa ei ole – Oikeusvarmuuden periaatetta tai suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu – Tuomioistuinvalvonta
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
1. Todistustaakka EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta on sillä viranomaisella, joka väittää rikkomisen tapahtuneen, ja sen on esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Lisäksi tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu, ja syyttömyysolettaman periaatteen mukaisesti erityisesti käsitellessään sakkopäätöksen kumoamista koskevaa kannetta tuomioistuin ei näin ollen voi todeta, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta yhä epäilyksiä. Näin ollen komission on esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että rikkominen on tapahtunut. Kaikkien komission toimittamien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että komission esittämä todisteiden kokonaisuus kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttävää nämä edellytykset.
On lisäksi tavanomaista, että kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Näin ollen useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä joukosta yhteensattumia ja seikkoja, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.
(ks. 32 ja 33 kohta)
2. Kartellien alalla tilanteessa, jossa komission ratkaisutoiminta perustuu olettamukseen siitä, että toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin yritysten tekemällä yhteistoiminnalla, riittää, kun kantajat näyttävät toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä.
Tätä periaatetta ei kuitenkaan sovelleta, kun komission toteamukset perustuvat asiakirjanäyttöön.
(ks. 34 ja 35 kohta)
3. EY 81 artiklan 1 kohdassa kielletyn yhdenmukaistetun menettelytavan muodostavat kaikki taloudellisten toimijoiden väliset suorat tai epäsuorat yhteydenotot, joilla paljastetaan kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun tällaisten yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia markkinaolosuhteita. Tällaisella yritysten välisen yhteistoiminnan muodolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä.
Yhdenmukaistetun menettelytavan toteen näyttämiseksi ei siis ole välttämätöntä osoittaa, että kyseinen kilpailija on yhdessä yhden tai useamman muun kanssa muodollisesti sitoutunut harjoittamaan tietynlaista toimintaa tai että kilpailijat ovat vahvistaneet yhdessä tulevan toimintansa markkinoilla. Riittävää on se, että aikeistaan ilmoittaessaan kilpailija on poistanut tai ainakin selvästi vähentänyt epätietoisuutta omasta odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestään.
(ks. 45 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 54 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 73 ja 74 kohta)
7. Komissiolla on velvollisuus rajata markkinat EY 81 artiklan mukaisesti tehtävässä päätöksessä ainoastaan, jos ilman tällaista rajausta ei ole mahdollista päätellä, onko kyseinen sopimus omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai seuraako siitä, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Lähtökohtaisesti on niin, että jos itse sopimuksen tarkoitus on kilpailun rajoittaminen, ei ole tarpeen määritellä täsmällisesti relevantteja maantieteellisiä markkinoita, koska nykyistä tai potentiaalista kilpailua asianomaisilla alueilla rajoitetaan väistämättä, olivatpa nämä alueet markkinoita sanan varsinaisessa merkityksessä tai eivät. Rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi huomioon otettavan rikkomisen maantieteellisen laajuuden määrittämiseksi riittää, että komissio arvioi sitä, kuinka laajat merkitykselliset markkinat ovat maantieteellisesti, eikä sen tarvitse määritellä täsmällisesti asianomaisia markkinoita.
(ks. 90 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 102 ja 103 kohta)
9. Usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä sakkojen perusmäärän määrittämisen yhteydessä on tutkittava kunkin yrityksen osallistumisen suhteellinen vakavuus, mikä merkitsee erityisesti sitä, että on määritettävä kunkin yrityksen rooli rikkomisessa niiden osallistumisen ajalta.
(ks. 109 kohta)
10. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan yrityksen passiivinen rooli rikkomisen toteuttamisessa on lieventävä seikka. Seikkoina, jotka saattavat ilmentää yrityksen passiivisuutta kartellissa, voidaan ottaa huomioon se, että se on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin varsinaiset jäsenet, se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkän ajan se on siihen osallistunut, ja myös kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajien antamat tämänsuuntaiset nimenomaiset lausumat. Sillä, että yritys on ollut jäsen, joka on osallistunut epäsäännöllisimmin kartellin kokouksiin tai tyytynyt vastaanottamaan kilpailijan yksipuolisesti toimittamia tietoja ilmaisematta minkäänlaista varausta tai vastustusta tähän liittyen, ei kuitenkaan voi olla mitään merkitystä kyseisen yrityksen passiivisen roolin määrittämisessä kartellin sisällä.
Se, että kilpailusääntöjen rikkomisesta moititut yritykset eivät ole panneet täytäntöön tiettyjä sopimuksia, jotka ovat luonteeltaan kilpailunvastaisia, ei voi riittää osoittamaan, että ne olisivat kilpailleet markkinoilla.
(ks. 110, 111 ja 113 kohta)
11. Kun on kyse sakoista, jotka määrätään unionin oikeuden kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, sakkojen ehkäisevä vaikutus on yksi huomioon otettavista seikoista sakon määrää laskettaessa. Sakoilla, jotka määrätään EY 81 artiklan rikkomisista ja joista säädetään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa, on tarkoitus sekä rangaista asianomaisia yrityksiä lainvastaisesta käyttäytymisestä että estää asianomaisia yrityksiä ja muita taloudellisia toimijoita rikkomasta unionin oikeuden kilpailusääntöjä tulevaisuudessa. Määrittäessään sakkoja kulloisenkin rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella komissio ei kuitenkaan ole velvollinen varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon taikka kyseisen tuotteen markkinoita koskevan liikevaihdon osalta.
(ks. 117 kohta)
12. Asetuksessa N:o 1/2003 tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ei vahvisteta enimmäismääräaikaa, jonka kuluttua rikkomisen uusimista ei voida ottaa huomioon, millä ei loukata oikeusvarmuuden periaatetta.
Suhteellisuusperiaate edellyttää kuitenkin, että kyseisen rikkomisen ja aikaisemman kilpailusääntöjen rikkomisen välillä kulunut aika otetaan huomioon arvioitaessa, onko yrityksellä taipumusta olla piittaamatta näistä säännöistä. Unionin tuomioistuimet voivat komission kilpailuoikeuden alalla toteuttamiin toimenpiteisiin kohdistuvassa tuomioistuinvalvonnassaan siis joutua tarkistamaan, onko komissio noudattanut suhteellisuusperiaatetta korottaessaan määräämäänsä sakkoa uusimisen perusteella ja etenkin onko tällainen korotus määrättävä, kun kyseisen rikkomisen ja aikaisemman kilpailusääntöjen rikkomisen välillä kulunut aika otetaan huomioon.
Kun on kulunut yli 15 vuotta ennen toisen rikkomisen, johon asianomaiset yritykset ovat syyllistyneet, alkamista eikä ensimmäisen ja toisen rikkomisen välistä jatkuvuutta ole osoitettu, tämän ajanjakson perusteella ei voida vahvistaa kyseisten yritysten taipumusta olla piittaamatta kilpailusäännöistä. Komissio ei siis loukkaa syrjintäkiellon periaatetta, kun se toteaa, että kahden rikkomisen välillä kulunut ajanjakso oli niin pitkä, ettei määrättyä sakkoa ollut syytä korottaa kilpailusääntöjen rikkomisen uusimisen perusteella.
(ks. 121–123 kohta)