Language of document : ECLI:EU:C:2014:27

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

YVES BOT

23 päivänä tammikuuta 2014 (1)

Asia C‑487/12

Vueling Airlines SA

vastaan

Instituto Galego de Consumo de la Xunta de Galicia

(Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n° 1 de Ourense (Espanja))

Lentoliikenne – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt unionissa – Asetus (EY) N:o 1008/2008 – Hinnoittelun vapaus – Kuluttajan oikeuksien suojelu – Matkustajien matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta laskuttaminen valinnaisena lisämaksuna – Kansallinen lainsäädäntö, jossa lentoliikenteen harjoittajilta kielletään tällainen laskuttaminen





1.        Unionin tuomioistuinta pyydetään tällä ennakkoratkaisupyynnöllä täsmentämään asetuksen (EY) N:o 1008/2008(2) 22 artiklan 1 kohdassa vahvistetun hinnoittelun vapauden periaatteen ulottuvuutta.

2.        Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n° 1 de Ourense (Espanja) tiedustelee erityisesti unionin tuomioistuimelta, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään lentoliikenteen harjoittajia laskuttamasta valinnaisena lisämaksuna matkustajien matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta,(3) edellä mainitun säännöksen mukainen.

3.        Asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan otsikko on ”Hinnoittelun vapaus”, ja se kuuluu asetuksen IV lukuun, joka koskee lentoliikenteen hinnoittelua koskevia säännöksiä. Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisön lentoliikenteen harjoittajat ja vastavuoroisuuden perusteella kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajat vahvistavat vapaasti lentohinnat ja kuljetusmaksut yhteisön sisäisessä lentoliikenteessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 1 kohdan [joka koskee julkisen palvelun velvoitteiden yleisiä periaatteita] soveltamista.”

4.        Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Vueling Airlines SA (jäljempänä Vueling), joka pitää kaupan lentomatkoja muun muassa internetportaalin välityksellä, ja Instituto Galego de Consumo de la Xunta de Galicia (Galician autonomisen alueen kuluttajansuojaelin, jäljempänä IGC) ja joka koskee sitä, että tämä jälkimmäinen määräsi sakon seuraamuksena Vuelingin lentokuljetussopimusten sisällöstä.

5.        Vueling nimittäin nosti vuoden 2010 elokuussa Arias Villegasin ostamien lentolippujen perushintaa (241,48 euroa) 40 eurolla tämän kirjattua internetissä lennolle kaksi matkatavaraa.

6.        Matkalta palattuaan Arias Villegas teki 15.11.2010 kantelun Vuelingista ja katsoi, että kyseisen yhtiön kanssa tehdyssä lentokuljetussopimuksessa oli kohtuuton ehto. IGC, jonka käsiteltäväksi kantelu siirrettiin, määräsi tämän jälkeen Vuelingille 3 000 euron suuruisen hallinnollisen seuraamuksen lentoliikenteestä 21.7.1960 annetun lain 48/1960 (Ley 48/1960 sobre Navegación Aérea)(4) 97 §:n sekä kuluttajien ja käyttäjien suojasta annetun yleisen lain ja muiden täydentävien lakien konsolidoidun toisinnon (texto refundido de la Ley General para la Defensa de los Consumidores y Usuarios y otras leyes complementarias)(5) 82, 86, 87 ja 89 §:n perusteella.

7.        LNA:n 97 §:ssä säädetään nimittäin seuraavaa:

”Lentoliikenteen harjoittajan on matkustajien ohella kuljetettava osana lipun hintaa matkatavarat asetuksilla vahvistetuissa painorajoissa yksittäisten tavaroiden määrästä ja koosta riippumatta.

Ylimääristä säädetään erikseen.

Tässä yhteydessä matkatavaroiksi ei katsota esineitä ja käsimatkatavaroita, jotka matkustaja kuljettaa mukanaan. Lentoliikenteen harjoittajan on kuljetettava maksutta matkustamossa käsimatkatavaroina esineet ja tavarat, jotka matkustaja kuljettaa mukanaan, mukaan lukien lentoasemilla sijaitsevista kaupoista ostetut tavarat. Näiden esineiden tai tavaroiden ottaminen matkustamoon voidaan evätä vain esineen painoon tai kokoon liittyvistä turvallisuussyistä, kun otetaan huomioon ilma-aluksen ominaispiirteet.”

8.        Kun Vuelingin IGC:lle tekemä hallinnon sisäinen valitus oli hylätty, se nosti 27.4.2012 kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja katsoi, että sille määrätty hallinnollinen seuraamus on vastoin asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklassa säädettyä hinnoittelun vapauden periaatetta.

9.        Päätöksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että LNA:n 97 §:ssä vahvistetaan lentomatkustajan oikeus kirjata lennolle matkatavara lentolipun perushintaan nähden lisämaksua tai korotusta maksamatta. Tämä oikeus kuuluu sen mukaan lentokuljetussopimuksen legaalimääritelmään, ja se on kuluttajan suojaamiseen liittyvä looginen ja kohtuullinen toimenpide, joka ei ole ristiriidassa unionin oikeudessa vahvistetun lentokuljetusmaksujen vapauttamisen kanssa.

10.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, etteivät kaikki espanjalaistuomioistuimet jaa tätä näkemystä. Jotkut niistä katsovat päinvastoin, että asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklassa sallitaan lentoliikenteen harjoittajien nostaa lentolipun perushintaa matkalaukun lennolle kirjaamisen perusteella, ja tällä säännöksellä on oltava etusija Espanjan oikeuden sen kanssa ristiriidassa oleviin säännöksiin nähden.

11.      Tässä tilanteessa Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n° 1 de Ourense päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko − − asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle (LNA:n 97 §), jonka mukaan matkustajalentoliikenneyhtiöiden on aina annettava matkustajille oikeus kirjata matkalaukku lennolle ostetun lipun perushintaan nähden lisämaksua tai korotusta maksamatta?”

12.      Tässä ratkaisuehdotuksessa esitetään syyt, joiden vuoksi katson, että asetuksen N:o 1008/2008 22 ja 23 artiklassa vahvistetuilla periaatteilla unionin lainsäätäjä on myöntänyt lentoliikenteen harjoittajille hinnoittelun vapauden, joka kattaa kaikki lentokuljetussopimuksen täyttämiseen liittyvät kaupalliset palvelut matkatavaroiden lennolle kirjaamisen kaltaiset palvelut mukaan lukien, ja suojannut samalla kuluttajan oikeuksia vahvistamalla tämän tiedottamista koskevia pakottavia oikeussääntöjä.

I       Tulkintani

13.      Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta sitä, onko asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa säädetty hinnoittelun vapauden periaate esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa lentoyhtiöitä kielletään laskuttamasta valinnaista lisämaksua matkustajan matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta.

14.      Kysymys on toisin sanoen siitä, toimivatko Vuelingin, Ryanair Ltd:n, easyJet Airline Co. Ltd:n, HOP!:n tai Germanwingsin kaltaiset lentoliikenteen harjoittajat unionin oikeuden vastaisesti, kun ne laskuttavat valinnaisena palvelusuorituksena pidettävästä matkustajien matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta?

      Alustavia huomautuksia

15.      Tämä kysymys nousee esiin siksi, että lentoliikennemarkkinoille on tullut niin kutsuttuja low cost -yhtiöitä (halpalentoyhtiöitä), joita ovat synnyttäneet alan vapauttaminen ja avaaminen kilpailulle sekä kyseisten yhtiöiden liiketoimintamallin kehittyminen.

16.      Tämä malli muodostuu siitä, että asiakaskunnalle, joka haluaa minimoida kuljetusmaksunsa, tarjotaan lyhyitä ja keskimatkan reittilentoja erityisen huokein hinnoin siten, että taataan sama turvallisuustaso kuin missä tahansa muussa yhtiössä, mutta tarjoamalla laadullisesti suppea palvelu. Low cost -lentoyhtiöt keskittyvät näin ollen olennaisiin palveluihin erittäin matalien kustannusten logiikkaa soveltaen.(6) Laskuttamalla kustakin palvelusta, joka tavallisesti sisältyy perinteisen lentolipun hintaan, ne kykenevät tarjoamaan erilaisia ja progressiivisia hintoja. Perinteisten toimijoiden tavanomaisesti tarjoamat lisäpalvelut, joihin kuuluvat esimerkiksi istumapaikkojen varaaminen, matkatavaroiden kuljettaminen, ateriointi koneessa tai lehtien tarjoaminen, muuttuvat näin ollen valinnaisiksi palveluiksi. Tämän vuoksi ei aina ole helppoa arvioida lisämaksuja, jotka lisätään tai ollaan lisäämättä varauksen alussa ehdotettuun lipun ostohintaan, ja verrata keskenään eri yhtiöiden soveltamia hintoja.

17.      Vueling pitää kaupan lentomatkoja muun muassa internetportaalin välityksellä. Jos nyt varattaisiin fiktiivisesti lento kyseisen portaalin välityksellä, Vuelingin liiketoimintastrategia näyttäisi seuraavalta.

18.      Kun asiakas valitsee tietyn lennon kyseisen portaalin kautta käytettävissä olevassa varausmenettelyssä, internetsivun keskellä esitetään kolmentyyppisiä hintoja, jotka ovat Basic-hinta, Optima-hinta ja Excellence-hinta. Kunkin hinnan alla kuvataan sanallisesti siihen sisältyvät edut ja niitä havainnollistetaan tarvittaessa logoin.(7)

19.      Kuvauksen mukaan Basic-hinta on matkustajalle huokein. Sitä ei ole höystetty erityisellä logolla.

20.      Optima-hintaa havainnollistetaan puolestaan istuimen graafisella esityksellä, matkalaukulla sekä kellotaululla. Se mahdollistaa muun muassa enintään 23 kilogramman painoisen matkalaukun kirjaamisen ruumaan, paikan saamisen koneen etu- tai takaosasta sekä erityisiä etuja lähtöselvityksen ja lentolipun muuttamisen suhteen. Excellence-hintaa havainnollistetaan tämän ratkaisuehdotuksen laatimispäivänä istuimen graafisella esityksellä, matkalaukulla sekä kellotaululla. Se mahdollistaa Optima-hinnan tarjoamien etujen lisäksi enintään 14 kilogramman painoisen käsimatkatavaran mukaan ottamisen sekä paikan koneen ensimmäisessä rivissä. Se mahdollistaa lisäksi sen, että matkustaja voi lähtöselvittää itsensä lennolle välittömästi varausprosessin jälkeen, päästä VIP-tilaan ja saada etuoikeuden lähtöselvityksessä, turvatarkastuksessa ja koneeseen nousussa. Se mahdollistaa myös ateriatarjoilun koneessa, lennon muuttamisen ja tarvittaessa maksetun summan palauttamisen peruutustapauksessa sekä kanta-asiakaspisteiden saamisen.

21.      Kun asiakas valitsee Basic-hinnan koko matkalleen, tähän varaukseen liittyvät senhetkiset kustannukset esitetään internetsivun oikeassa reunassa otsikon ”Matkareitti” alla. Näihin kustannuksiin sisältyvät varsinaisen lennon Basic-hinnan, joka käsittää verot, ohella käsittelykustannuksia vastaava summa sekä mahdolliset kustannukset luottokortilla maksamisesta. Näiden kustannusten kokonaissumma edustaa ”Lopullista kokonaishintaa”. Varauksen jatkamiseksi asiakkaan on seuraavaksi annettava henkilötietonsa. Hänen on tämän jälkeen hyväksyttävä ”Kuljetusehdot” ja ”Sivuston käyttöehdot”. Matkatavaroita koskevassa ”Kuljetusehtojen” 8.4 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Basic-hinta maksettaessa enintään 23 kg:n painoisen matkatavaran lennolle kirjaaminen matkustajaa kohden edellyttää kunkin lennon erityispiirteiden mukaan muuttuvan lisämaksun maksamista. Optima- ja Excellence-hintaan sisältyy yhden enintään 23 kg:n painoisen matkatavaran lennolle kirjaaminen maksutta.

Valitusta hinnasta riippumatta matkustaja voi kirjata lennolle enemmän kuin yhden matkatavaran, joista kukin painaan enintään 23 kg, edellyttäen, että hän maksaa kustakin matkatavarasta vastaavan lisämaksun. Painavampien matkatavaroiden lennolle kirjaaminen on mahdollista lisämaksu maksamalla edellyttäen, että niistä kukin painaa enintään 32 kg.

− −”

22.      Kuljetusehtojen hyväksymisen jälkeen asiakasta kehotetaan jatkamaan varausmenettelyä klikkaamalla kuvaketta, jossa lukee ”Tee lennostasi yksilöllinen”. Vueling tarjoaa tässä yhteydessä eri palveluja, joilla täydennetään varsinaista lentopalvelua ja jotka asiakas voi hylätä tai hyväksyä edellyttäen, että hän maksaa valinnaisen lisämaksun. Tässä vaiheessa asiakas voi esimerkiksi valita 13 eurosta ”lähtien” (puhelun hinta) matkatavaran kirjaamisen lennolle tai matkustamisen lemmikkieläimen kanssa. Kussakin vaiheessa ”Lopullinen kokonaishinta” muuttuu asiakkaan valintojen mukaan. Tämän jälkeen asiakas voi saattaa varauksensa päätökseen maksamalla summan, joka vastaa matkan kokonaishintaa.

23.      Kuten Vueling huomautuksissaan totesi,(8) tavoitteena on siis tarjonta osiin jakamalla tarjota asiakkaille yksilöllinen lentokuljetuspalvelu, joka on mukautettu heidän tarpeisiinsa ja taloudellisiin resursseihinsa. Tämän strategian toteuttaminen merkitsee yhtäältä sitä, että tehdään ero lentoliikennepalvelun olennaisten osatekijöiden ja tämän palvelun muodostavien lisätekijöiden välillä, ja toisaalta sitä, että lisätekijät muutetaan valinnaisiksi tekijöiksi siten, että asiakkaat voivat valita vaihtoehdot, joita he pitävät tarpeellisina, opt-in-mallin perusteella. Matkustaminen edullisimpaan hintaan, minkä Basic-hinta mahdollistaa, merkitsee näin ollen tietyistä sellaisista palveluista luopumista, jotka puolestaan sisältyvät korkeampiin Optima- ja Excellence-hintoihin.

24.      Low cost -yhtiön strategia voidaan siis esittää tiivistetysti seuraavalla tavalla:

”Jotta asiakkaan maksama hinta olisi mahdollisimman houkutteleva, [lentoyhtiö] huolehtii hänen kuljetuksestaan mutta yksinomaan hänen kuljetuksestaan.”(9)

25.      Voidaanko unionin oikeudella ja erityisesti asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdalla asettaa kyseenalaiseksi tämä taloudellinen malli? Onko tällainen strategia, jossa pyritään laskuttamaan matkatavaroiden lennolle kirjaamisen kaltaisista palveluista valinnaisena maksuna, ristiriidassa kuluttajan oikeuksien ja unionin lainsäätäjän kyseisen asetuksen yhteydessä vahvistamien oikeussääntöjen kanssa?

26.      Mielestäni ei ole.

27.      Lentoliikennemarkkinoiden vapauttamiseen ja siihen kuuluvaan alan säännöstelyn purkamiseen liittyi toki lentoyhtiöiden ja erityisesti low cost ‑lentoyhtiöiden kohtuuttomia ja harhaanjohtavia menettelyjä. Monet tuomittiin niiden kuljetussopimuksissa olleiden, laittomiksi tai kohtuuttomiksi katsottujen lausekkeiden(10) tai niiden henkilöstön työehtojen vuoksi. Kyseiset lentoyhtiöt saivat näin ollen huonoa julkisuutta erityisesti, koska ne perustuvat malliin, joka murtaa lentoliikenteen perinteisiä sääntöjä. Monet matkustajat yllättyivät siitä, että he joutuivat maksamaan lisämaksuja palveluista, jotka olivat aiemmin sisältyneet kokonaan lentolipun perushintaan. Onko tämä markkinoiden vapauttamisen kääntöpuoli? Ilmiselvästi on. Tällä vapauttamisella, johon unionin lainsäätäjä sitoutui vuodesta 1987 lähtien, pyrittiin avaamaan kansallisia markkinoita ja parantamaan lentoyhtiöiden kilpailukykyä avaamalla markkinat kilpailulle ja rajoittamalla jäsenvaltioilla aiemmin ollutta sääntelyvaltaa. Päämääränä oli monipuolisempi tarjonta sekä alhaisempi hinnoittelu kuluttajien eduksi.

28.      On kiistatonta, että tähän päämäärään päästiin. Uusien yhtiöiden lentoliikennemarkkinoille tulo pakotti perinteiset toimijat – joita vastikään moitittiin niiden määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä tai hinnoista sopimisesta – tarkistamaan hinnoitteluaan. Lentojen hinnat näin ollen laskivat huomattavasti, mikä mahdollisti sen, että kuluttajat, joilla ei aikaisemmin ollut ollut tähän varaa, saattoivat matkustaa ja käyttää lentokonetta. Tämä vapauttaminen mahdollisti siis sellaisen asiakaskunnan tarpeiden tyydyttämisen, jonka ostovoima on rajallinen. Low cost -lentoyhtiöt kohtasivat yleisönsä, ja perinteiset lentoyhtiöt harjoittavat nykyään toimintaansa tavoin, jotka lähestyvät low cost -mallia: Air France SA on kehittänyt tytäryhtiönsä HOP!:n ja Deutsche Lufthansa AG Germanwingsin.

29.      Alan sääntelyn purkaminen on siis toki merkinnyt perinteisten lentoliikenteen harjoittajien ja low cost -yhtiöiden ylilyöntejä, minkä easyJet Airline Co. Ltd:n, Ryanair Ltd:n, Brussels Airlinesin tai Air France SA:n tuomiot riittävällä tavalla osoittavat. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kilpailua piristämällä ja markkinat uusille toimijoille avaamalla tämä markkinoiden vapauttaminen on lopulta tuonut mukanaan useita etuja, mistä kuluttaja on hyötynyt suoraan hintojen huomattavan laskun kautta.

30.      Lentoliikenteen hinnoittelun ja erityisesti matkatavaroiden lennolle kirjaamisen hinnoittelun osalta ei siis pidä eksyä aiheesta. Vaikka on täysin oikeutettua haluta määrittää uudelleen lentoliikenteen harjoittajien kaupalliset menettelyt, on kuitenkin niin, että asetuksella N:o 1008/2008 pyritään alan sääntelyn purkamiseen myöntämällä lentoliikenteen harjoittajille hinnoittelun vapaus. Käsiteltävässä asiassa on siis kysymys sen määrittämisestä, kuuluuko matkatavaran lennolle kirjaamisesta valinnaisena lisämaksuna laskuttaminen kyseisen vapauden soveltamisalaan, vai onko kyseessä itsessään lainvastainen menettely, jota on tarkasteltava kuluttajansuojaa koskevassa lainsäädännössä säädettyjen yleisten ja erityisten säännösten näkökulmasta. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida sallia sen sääntelyn palauttamista, jonka purkamisesta unionin lainsäätäjä on huolehtinut, ellei sitten haluta anastaa sen asemaa.

31.      Käsiteltävässä asiassa katson, että tämä valinnainen laskuttaminen kuuluu unionin lainsäätäjän asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa myöntämän hinnoittelun vapauden soveltamisalaan.

      Tulkintani säädöksistä

32.      Tähän päätelmään päätymiseksi on turvauduttava klassisiin tulkintakeinoihin, joihin kuuluu teleologinen tulkintakeino. Kuten nähdään, unionin lainsäätäjän asetuksen N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohdassa ja 22 artiklan 1 kohdassa käyttämä sanamuoto on nimittäin äärimmäisen laaja ja jopa epätäsmällinen.

33.      On täysin selvää, että asetuksella N:o 1008/2008 käyttöön otetulla järjestelmällä pyritään lentoliikennemarkkinoiden vapauttamiseen. Tämä suuntaus alkoi lentoliikenteen kuljetus- ja rahtimaksuista 23.7.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2409/92,(11) ja sen päämääränä oli monipuolisempi tarjonta sekä alhaisempi hinnoittelu kuluttajien eduksi markkinat kilpailulle avaamalla.

34.      Tässä tarkoituksessa unionin lainsäätäjä myönsi lentoliikenteen harjoittajille täydellisen hinnoitteluvapauden matkustajien ”kuljetusmaksujen” osalta.(12) Se näin ollen rajoitti jäsenvaltioilla aiemmin ollutta täyttä riippumattomuutta korvaamalla hintojen hyväksymisvallan, joka niillä oli, pelkällä ennakkoilmoitustoimenpiteellä ja rajaamalla niiden toiminnan tilanteisiin, joissa hintataso oli joko liian korkea siten, että se rankaisi käyttäjiä, tai jatkuvasti laskussa, kyseisen tilanteen korjaamiseksi.

35.      Asetuksen N:o 1008/2008 tavoitteena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan myös ohjata yhteisön sisäisen lentoliikenteen hinnoittelua.

36.      Kyseisen asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa unionin lainsäätäjä vahvistaa ”lentohintojen” hinnoittelun vapauden periaatteen. Se jatkaa näin ollen alan sääntelyn purkamissuuntausta rajoittamalla enemmän jäsenvaltioiden toimintamahdollisuuksia, koska edellä mainitut hintojen ennakkoilmoitusta koskevat toimenpiteet ja suojalausekkeet on poistettu.

37.      Kyseisen asetuksen 23 artiklassa unionin lainsäätäjä ottaa käyttöön nimenomaisia säännöksiä kuluttajan suojaamiseksi liikenteen harjoittajien kohtuuttomilta tai harhaanjohtavilta menettelyiltä. Kuten nähdään, tähän hinnoittelun vapauteen liittyy näin ollen selkeysvelvoite, joka koskee tarjottujen palvelujen yksityiskohtia, jotta käyttäjä voi arvioida täsmällisesti hintatasoa verratessaan kilpailevia tarjouksia. Tämä on toteutettavissa vain suhteellisen monimutkaisella tavalla, mikä mielestäni seuraa sen järjestelmän hengestä, jonka unionin lainsäätäjä on pyrkinyt luomaan, kun se on asettanut itselleen tavoitteen tarjonnan monipuolistamisesta ja näin ollen käyttäjän ostovoimaan sopeutettujen palvelujen moninaisuudesta.

38.      Tarkastelen seuraavaksi yksityiskohtaisesti molempia näistä periaatteista, joihin lentoliikenteen hinnoittelu perustuu.

1.       Hinnoittelun vapauden periaate

39.      Kuten olen todennut, asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa unionin lainsäätäjä vahvistaa ”lentohintojen” hinnoittelun vapauden periaatteen. Ennen kuin tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kyseisen periaatteen ulottuvuutta, on esitettävä seuraavat kaksi huomautusta.

40.      Unionin lainsäätäjä ei ensinnäkään määrittele itse hinnan käsitettä. Tässä ratkaisuehdotuksessa lähdetään kuitenkin siitä, että kyseinen käsite tarkoittaa matkustajan varaaman kuljetuksen hintaa tiettyä matkaa, tiettyä lentoa ja tiettyä päivämäärää varten sekä tarvittaessa tietyssä varausluokassa.

41.      Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti hinnoittelun vapautta ei sovelleta hintoihin, joita sovelletaan lentoliikenteeseen, joka kuuluu julkisen palvelun velvoitteisiin. Tätä vapautta ei myöskään sovelleta maksuihin, jotka julkinen valta tai lentoasemien pitäjät ovat asettaneet ja joita ovat verot, lentoasemamaksut sekä lisämaksut tai palvelumaksut, esimerkiksi turvatoimiin tai polttoaineeseen liittyvät maksut, jotka eivät luonteensa vuoksi voi kuulua talouden toimijoiden vapaan harkinnan piiriin ja jotka unionin lainsäätäjä mainitsee nimenomaisesti ja selvästi asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa.

42.      Kun tämä on todettu, näyttää siltä, että edellä mainittuja kahta kustannusluokkaa lukuun ottamatta lentoliikenteen harjoittajilla oleva vapaus palvelujensa hinnoittelun osalta on täydellinen.

43.      Unionin lainsäätäjä käyttää ensinnäkin erityisen laajaa ilmaisua kyseisen vapauden aineellisen soveltamisalan määrittämiseksi.

44.      Asetuksen N:o 1008/2008 ranskankielisessä versiossa hinnoittelun vapautta on harjoitettava ”matkustajahintojen” (tarifs des passagers, suomenkielisessä versiossa lentohinnat) osalta; kyseessä on käsite, jolla itsessään on hyvin laaja merkitys. Saksan- ja englanninkielisissä versioissa unionin lainsäätäjä käyttää vielä laajempaa ilmaisua, koska se on valinnut niihin termit ”Flugpreise” ja ”air fares”, jotka tarkoittavat lentohintoja. Myös espanjankielisessä versiossa käytetään laajaa ilmaisua ”tarifas − − de los servicios aéreos [lentohinnat]”.

45.      Nämä matkustajahinnat tai lentohinnat määritellään lisäksi homogeenisesti ja asetuksen N:o 1008/2008 kieliversiosta riippumatta sen 2 artiklan 18 alakohdassa siten, että ne tarkoittavat ”lentoliikenteen harjoittajille − − maksettavia hintoja matkustajien kuljettamisesta lentoliikenteessä sekä edellytyksiä, joilla kyseisiä hintoja sovelletaan, mukaan lukien edustajapalvelujen ja muiden lisäpalvelujen palkkiot ja ehdot”.(13)

46.      Kyseisen asetuksen 2 artiklan 18 alakohdassa tarkoitettu matkustajien kuljettamisesta maksettavan hinnan käsite voi kattaa kaikki nettokustannukset, jotka kuljetuspalvelun suorittaminen aiheuttaa, asiakkaan tekemästä lennon varaamisesta tämän matkatavaroiden saapuvien matkatavaroiden kuljetushihnalle toimittamiseen saakka. Lentokuljetussopimuksen täyttäminen merkitsee nimittäin useita palveluja, joihin kuuluvat lähtöselvitys, matkustajien koneeseen nousu ja vastaanottaminen koneessa, matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljettaminen turvallisesti lähtöpaikasta kohteeseen, matkustajista huolehtiminen lennon aikana, matkustajien koneesta poistuminen ja lopuksi matkatavaroiden toimittaminen. Kaikki nämä palvelut merkitsevät kustannuksia, jotka eivät liity ainoastaan matkustajan kuljettamiseen suppeassa merkityksessä vaan myös matkustajan varauksen käsittelyyn, lentolipun laatimiseen, koneen ja lentoasemainfrastruktuurin käyttöön ja ylläpitoon sekä matkatavaroiden käsittelyyn. Lentokuljetussopimuksen asianmukaiseksi täyttämiseksi ne edellyttävät myös kaupallisten edustajien, miehistön, maahenkilökunnan, mekaanikkojen ja muun huoltohenkilöstön kaltaisten useiden ammattilaisten toimintaa.

47.      Unionin lainsäätäjä ei lisäksi tyydy viittaamaan ”maksettaviin hintoihin matkustajien kuljettamisesta”. Se viittaa nimittäin nimenomaisesti hintoihin, jotka liittyvät ”edustajapalvelujen ja muiden lisäpalvelujen palkkioihin”, mikä menee siis paljon pidemmälle kuin lentoliikenteeseen suppeassa merkityksessä liittyvät kustannukset. En katso, että asetuksen N:o 1008/2008 2 artiklan 18 alakohdassa tarkoitettu ”lisäpalvelujen” käsite liittyy väistämättä edustajien tarjoamiin palveluihin. Käsite voi näin ollen kattaa suuren määrän palveluja.

48.      Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa näin ollen siltä, että lentohintojen käsite kattaa laajan valikoiman kaupallisia palveluja, olipa kyse matkustajan kuljetuksen kannalta pakollisista tai välttämättömistä palveluista tai enemmän lisäpalvelun tyyppisistä palveluista, joihin voidaan soveltaa valinnaista lisämaksua.(14)

49.      Ei mielestäni ole mitään epäilystä siitä, että matkatavaran lennolle kirjaamisesta laskuttaminen kuuluu näin ollen tämän käsitteen ja siis asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa myönnetyn hinnoittelun vapauden soveltamisalaan. On nimittäin muistutettava, että matkatavaran lennolle kirjaaminen on kaupallinen palvelu, joka merkitsee kustannusta lentoliikenteen harjoittajalle, koska se aiheuttaa matkatavaroiden käsittely-, lajittelu-, varastointi-, toimitus- ja jopa vartiointikuluja.

50.      Lentoliikenteen harjoittajille myönnetty hinnoittelun vapaus kattaa toiseksi myös lentohintojen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Tämän vaikuttamatta asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklassa vahvistettujen, kuluttajan tiedottamista koskevien sääntöjen noudattamiseen lentoliikenteen harjoittajat voivat näin ollen vapaasti määrittää olosuhteet, joissa ne hintojaan soveltavat. Toisin sanoen ja lukuun ottamatta lentoreittejä, jotka kuuluvat julkisen palvelun tehtävään, kyseiset lentoliikenteen harjoittajat voivat määrittää vapaasti palveluvalikoiman, jonka ne aikovat sisällyttää kuljetussopimukseensa, sekä määrittää, miten ne aikovat palveluista laskuttaa, eikä jäsenvaltioilla ole tätä koskevaa oikeutta. Kuten Euroopan komissio huomautuksissaan toteaa, jäsenvaltioilla ei ole kyseisen asetuksen sanamuodon mukaan toimivaltaa esittää yksityiskohtaisesti edellytyksiä, joita sovelletaan lentolipun hintaan, eikä edes täsmentää palveluja, joita siihen on sisällytettävä.(15) Tämän säännön kautta kehittyvät lentoyhtiöiden eri liiketoimintamallit ja kilpailustrategiat ja ne voivat päättää monipuolistaa ja jakaa segmentteihin tarjontaansa.

51.      Lennolle kirjattuun matkatavaraan liittyvän hinnoittelun osalta ja siltä osin kuin tästä palvelusta ei määrätä turvamääräyksissä, joissa voidaan määrätä esimerkiksi istuimen saatavuudesta, lentoliikenteen harjoittajilla on näin ollen valinnanmahdollisuus.

52.      Ne voivat päättää sisällyttää kyseisen palvelun hinnan lentolipun perushintaan, kuten tekee suurin osa perinteisistä toimijoista, jotka haluavat panostaa palvelunsa laatuun ja vahvistaa sitä low cost ‑yhtiöiden taholta aiheutuvan kilpailun vuoksi.

53.      Lentoliikenteen harjoittavat voivat myös päättää alentaa kustannuksia, jotka liittyvät matkatavaran käsittelyyn, lajitteluun, kuljetukseen ja toimitukseen, poistamalla tämän palvelun perustarjonnasta ja tarjoamalla sitä valinnaisesta lisämaksusta. Tällainen käytäntö mahdollistaa lennon tarjoamisen edullisemmin hinnoin kuin muut lentoyhtiöt, ja se kuuluu asetuksessa N:o 1008/2008 tarkoitettuun markkinalogiikkaan. Se mahdollistaa ennen kaikkea sellaisen hinnan takaamisen, joka on suhteutettu käyttäjän haluamiin palveluihin.

54.      Tällaista tulkintaa ei ilmiselvästi sovelleta käsimatkatavaroihin tai matkustamossa kuljetettaviin matkatavaroihin, koska lentoliikenteen harjoittajan on taattava niiden maksuttomuus kahdesta syystä. Yhtäältä toisin kuin lennolle kirjatut matkatavarat käsimatkatavarat ovat yksinomaan matkustajan vastuulla. Ne eivät myöskään kuulu mitenkään lentoliikenteen harjoittajan tarjoamiin kaupallisiin palveluihin, joita asetuksella N:o 1008/2008 tarkoitetaan, koska toisin kuin lennolle kirjatut matkatavarat ne eivät edellytä minkäänlaisia niiden kirjaamiseen, jäljittämiseen ja varastointiin liittyviä kustannuksia.

55.      Toisaalta se, että henkilöllä voi olla mukanaan ja omassa valvonnassaan esineitä, joita hän pitää arvokkaimpina tai välttämättömimpinä, liittyy hänen ihmisarvoonsa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään. Tässä tilanteessa en näin ollen voi hyväksyä edes tulevaisuudessa matkustamossa kuljetettavien matkatavaroiden hinnoittelun periaatetta.

56.      Kaiken edellä esitetyn perusteella katson näin ollen, että asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että Vuelingin kaltainen lentoyhtiö laskuttaa matkustajien matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta valinnaisena lisämaksuna.

57.      Jos unionin tuomioistuin ei yhdy tähän tulkintaan ja katsoo, että matkatavaran lennolle kirjaaminen on pakollinen palvelusuoritus, jonka kustannus kuuluu lentolipun perushintaan, on määritettävä yleisesti tämän palvelusuorituksen sisältö. Tämä edellyttäisi sitä, että unionin tuomioistuin määrittelisi Euroopan unionin 28 jäsenvaltion osalta matkatavaran sallitun enimmäiskoon ja -painon ottaen huomioon käytettävän koneen tyyppiin liittyvät turvallisuusedellytykset. On selvää, ettei tällainen päätös, jolla pyrittäisiin määrittämään matkatavaran lennolle kirjaamiseen liittyvät tekniset säännöt, kuulu sen toimivaltaan eikä edes tehtäviin.

58.      Tällainen asenne soveltuu mielestäni myös hankalasti yhteen vapaata kilpailua ja kuluttajansuojaa koskevien vaatimusten, joihin asetus N:o 1008/2008 perustuu, kanssa. Yhtäältä siitä riippumatta, millaisessa muodossa tällainen määritelmä esitettäisiin, tällainen asenne johtaisi kaupallista palvelua koskevan kilpailun rajoittamiseen, mikä ilmiselvästi vaarantaisi kyseisen asetuksen tehokkaan vaikutuksen. Toisaalta tämä estäisi käyttäjän haluamiin palveluihin suhteutetun hinnoittelun siten, että vain käsimatkatavaransa kanssa matkustava vastaisi naapurinsa matkatavaran lennolle kirjaamiseen liittyvistä kustannuksista, millä mielestäni vaarannettaisiin kuluttajansuoja.

2.       Kuluttajan oikeuksien suojelu

59.      Unionin lainsäätäjä on rajannut lentoliikenteen harjoittajille myönnettyä hinnoittelun vapautta kuluttajan oikeuksien suojeluun liittyvillä vaatimuksilla, joista säädetään asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklassa.

60.      Asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan, jonka otsikko on ”Tiedottaminen ja syrjintäkielto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun liikennöidään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta, yleisön saatavilla oleviin lentoliikenteen lentohintoihin − − on sisällyttävä sovellettavat ehdot, kun lentohintoja ja kuljetusmaksuja tarjotaan tai julkaistaan missä tahansa muodossa, myös internetissä. Lopullinen hinta on aina ilmoitettava, ja sen on sisällettävä sovellettava lentohinta − − sekä julkaisuhetkellä pakolliset ja ennakoitavat sovellettavat verot, maksut, lisämaksut ja palvelumaksut. Ilmoitetun lopullisen hinnan lisäksi on eriteltävä vähintään seuraavat:

a)      lentohinta − −;

b)      verot;

c)      lentoasemamaksut; ja

d)      muut maksut, lisämaksut tai palvelumaksut, esimerkiksi turvatoimiin tai polttoaineeseen liittyvät maksut,

jos b, c ja d alakohdassa luetellut maksut on lisätty lentohintaan − −. Valinnaiset lisämaksut on ilmoitettava selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti varausmenettelyn alussa, ja asiakkaan on voitava hyväksyä ne vapaaehtoisesti.”

61.      Tämä lentoliikenteen hinnoittelua koskeva säännös on lex specialis suhteessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY(16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/83/EU(17) säädettyihin yleissääntöihin. Sen tarkoituksena on lentoliikenteen harjoittajien soveltaman hinnoittelun suuremman avoimuuden varmistaminen kuluttajan suojaamiseksi paremmin harhaanjohtavilta tai kohtuuttomilta menettelyiltä, joista matkustajat liian usein kantelevat.

62.      On nimittäin tarpeetonta täsmentää, että hinta on ratkaiseva tekijä matkustajien valitessa lentoliikenteen harjoittajaa. Lentolipun perushinnan ja matkustajan varauksensa päätteeksi maksaman kokonaishinnan välillä on kuitenkin huomattava ero muiden osatekijöiden ja erityisesti verojen, maksujen ja valinnaisten lisämaksujen aiheuttamien merkittävien kustannusten vuoksi.

63.      Liiketoimintakäytännöt mutta myös lentoyhtiöille asetetut erilaiset maksut ovat lisäksi aiheuttaneet sen, että matkustajien lentolippujen hinnat muodostavia osatekijöitä on ylenpalttisesti, mikä ei myötävaikuta hinnastojen avoimuuteen.

64.      Tietyt näistä kustannuksista on markkinointisyistä piilotettu, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että sovellettavista hinnoista on ilmoitettava avoimesti.

65.      Asetuksen N:o 1008/2008 23 artiklan 1 kohdassa unionin lainsäätäjä tekee näin ollen selvän eron yhtäältä lentohintojen, verojen ja muuntyyppisten maksujen, jotka ovat väistämättömiä ja ennakoitavissa niiden julkaisuhetkellä, ja toisaalta valinnaisten lisämaksujen välillä.

66.      Lentohintojen, verojen ja muuntyyppisten maksujen osalta lentoliikenteen harjoittajan on mainittava kunkin veron ja maksun soveltamisedellytykset siitä riippumatta, missä muodossa ja mitä välinettä käyttäen ne julkaistaan.

67.      Unionin tuomioistuin täsmensi valinnaisista lisämaksuista edellä mainitussa asiassa ebookers.com Deutschland antamassaan tuomiossa, että lentoliikenteen harjoittajan on taattava, että ne ilmoitetaan selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti varausmenettelyn alussa, ja varmistuttava siitä, että asiakas voi hyväksyä tai hylätä kyseisen palvelun nimenomaisesti valitsemalla (opt-in).(18)

68.      Vaikka lentoliikenteen harjoittaja voi näin ollen sille asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa myönnetyn hinnoittelun vapauden puitteissa laskuttaa matkatavaran lennolle kirjaamisesta valinnaisena lisämaksuna, sen on joka tapauksessa noudatettava vaatimuksia, joista säädetään nimenomaisesti kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa kuluttajan tiedottamiseen liittyen.

69.      Seuraavaksi on tutkittava, ovatko kyseiset säännökset esteenä LNA:n 97 §:ssä säädetyn kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle. On muistutettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulkitsee kyseistä artiklaa siten, että siinä kielletään lentoliikenteen harjoittajia laskuttamasta matkustajien matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta lentolipun perushintaa korottamalla.

70.      On ilmeistä, että tällä tavoin tulkittuna kyseinen lainsäädäntö ei ole unionin oikeuden mukainen. Siinä nimittäin otetaan uudelleen käyttöön valtion harjoittama sääntely, jonka poistamisesta unionin lainsäätäjä on kuitenkin huolehtinut asetuksessa N:o 1008/2008 alan sääntelyn purkamalla ja alan vapauttamalla. Kuten on todettu, julkisen palvelun tehtävään kuuluvia lentoreittejä lukuun ottamatta jäsenvaltioilla ei enää ole oikeutta valvoa lentoliikenteen harjoittajien vahvistamien hintojen tasoja, sovellettavia hinnoitteluedellytyksiä ja niiden palvelujen luonnetta, jotka voidaan sisällyttää lentolipun perushintaan.

71.      Tällaisella lainsäädännöllä lisäksi horjutetaan yhdenmukaistamista, johon unionin lainsäätäjä pyrkii vahvistamalla ”lentoliikenteen harjoittamisen yhteisiä sääntöjä yhteisössä”(19) asetuksen N:o 1008/2008 otsikon mukaisesti. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 2, 5, 16 ja 18 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että tavoitteena on pyrkiä ilmailun sisämarkkinoita koskevan unionin lainsäädännön tehokkaampaan, yhdenmukaisempaan ja homogeenisempaan soveltamiseen siten, että yhtäältä vältetään kilpailun vääristyminen, joka perustuu sääntöjen erilaiseen soveltamiseen kansallisella tasolla, ja toisaalta mahdollistetaan se, että kuluttajat voivat vertailla tehokkaasti lentoliikennepalvelujen hintoja. Koska lentoliikenne muodostaa luonteeltaan kansainväliset markkinat, joilla samansuuruiset lentoyhtiöt toimivat sellaisten varausvälineiden välityksellä, joilla ei nykyään ole minkäänlaisia rajoja, on välttämätöntä – kun otetaan huomioon unionin lainsäätäjän tavoitteet –, että niiden toimintaa todella ohjataan yhteisin säännöin kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Esillä oleva säännöstö on kuitenkin ilmeisellä tavalla ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.

72.      Näin ollen ja kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa säädettyä hinnoittelun vapauden periaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään lentoliikenteen harjoittajia laskuttamasta valinnaisena lisämaksuna matkustajan matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta.

73.      Katson kuitenkin, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että tällaisen palvelun laskuttamisessa lentoliikenteen harjoittajat noudattavat niille asetettuja vaatimuksia, jotka perustuvat kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kuluttajan oikeuksien suojeluun, ilmoittamalla selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti asiakkaan varausmenettelyn alussa matkatavaroiden lennolle kirjaamisen hinnoitteluun liittyvät yksityiskohtaiset säännöt ja antamalla kyseiselle asiakkaalle mahdollisuus hyväksyä tai hylätä kyseinen palvelu nimenomaisesti valitsemalla.

74.      Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen selvitettävä, onko Vueling noudattanut kyseisiä vaatimuksia Arias Villegasin osalta.

II     Ratkaisuehdotus

75.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa seuraavasti Juzgado de lo Contencioso-Administrativo n° 1 de Ourensen ennakkoratkaisukysymykseen:

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1008/2008 22 artiklan 1 kohdassa säädettyä hinnoittelun vapauden periaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään lentoliikenteen harjoittajia laskuttamasta valinnaisena lisämaksuna matkustajan matkatavaroiden lennolle kirjaamisesta.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on kuitenkin varmistuttava siitä, että tällaisen palvelun laskuttamisessa lentoliikenteen harjoittajat noudattavat niille asetettuja vaatimuksia, jotka perustuvat kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kuluttajan oikeuksien suojeluun, ilmoittamalla selkeästi, avoimesti ja yksiselitteisesti asiakkaan varausmenettelyn alussa matkatavaroiden lennolle kirjaamisen hinnoitteluun liittyvät yksityiskohtaiset säännöt ja antamalla kyseiselle asiakkaalle mahdollisuus hyväksyä tai hylätä kyseinen palvelu nimenomaisesti valitsemalla.


1 – Alkuperäinen kieli: ranska.


2 –      Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 293, s. 3).


3 – Kirjattujen matkalaukkujen käsitettä ei määritetä asetuksessa N:o 1008/2008. Tässä ratkaisuehdotuksessa lähdetään liikkeelle periaatteesta, jonka mukaan kyseinen käsite tarkoittaa matkustajalla matkansa aikana mukana olevia henkilökohtaisia tavaroita, joista liikenteen harjoittaja huolehtii ja joista se antaa matkatavaratodistuksen toisin kuin matkustamossa kuljetettavista matkatavaroista, joista matkustaja huolehtii.


4 – BOE nro 176, 23.7.1960, s. 10291. Sellaisena kuin kyseinen pykälä on muutettuna 4.3.2011 annetulla lailla 1/2011 (BOE nro 55, 5.3.2011, s. 24995; jäljempänä LNA).


5 – Kuninkaan asetuksella 1/2007 (Real Decreto Legislativo 1/2007), joka on annettu 16.11.2007, hyväksytty teksti (BOE nro 287, 30.11.2007, s. 49181).


6 – On huomattava, ettei tämä taloudellinen malli koske yksinomaan lentoliikenteen alaa. Hotellialalla Formule 1 -ketju keskittyy asiakkaan perustarpeeseen – nukkumiseen alhaisella hinnalla – ja supistaa palvelun sen pelkistetyimpään ilmenemismuotoon, koska se ei yleisesti tarjoa minkäänlaisia lisäpalveluja – joita ovat esimerkiksi ateriapalvelut ja yövastaanotto –, ja television kaltaiset tavanomaisesti tarjotut palvelut ovat maksullisia. Elintarvikekaupan alalla tietyt ketjut, joihin kuuluvat esimerkiksi Leader Price, Lidl tai Ed, kehittävät kauppoja, joiden hyllyrivit ovat äärimmäisen pelkistettyjä, ja niiden tarjonta on rajattu perustuotteisiin. Autoteollisuuden alalla Renault-Nissanin tuleva ultra low cost -auto, kuten Dacia-merkin Logan-sarjan autot, on tarkoitus kehittää äärimmäisen pelkistettyyn suuntaan siten, että jäljelle jää vain se, mitä autoilija pitää olennaisena ja/tai mihin eurooppalaisessa lainsäädännössä velvoitetaan.


7 – Kunkin hinnan alla esitetyt symbolit voivat muuttua varauspäivän mukaan, mutta ne kuvaavat aina sitä, mikä sisältyy asianomaiseen hintaan.


8 – Kyseisten huomautusten 4−9 kohta.


9 –      Ensimmäisen amerikkalaisen low cost -lentoyhtiön Southwest Airlinesin pääjohtajan Kelleherin mukaan.


10 –      Mahdollisuus nostaa lipun hintaa varauksen jälkeen, vastuusta vapauttaminen, maksun palauttamisen epääminen force majeure -tapauksessa, korvauksen epääminen lennon peruunnuttua teknisten ongelmien vuoksi, lennolle pääsyn epääminen, lentoasemamaksujen laskuttaminen, erilaiset vaihtelevat käsittelykustannukset, henkilötietojen käsittely jne.


11 –      EYVL L 240, s. 15.


12 –      Ks. asetuksen N:o 2409/92 5 artiklan 1 kohta. Kuljetusmaksut määritellään kyseisen asetuksen 2 artiklan a alakohdassa hinnoiksi, jotka matkustajat maksavat ”matkustajien tai heidän matkatavaroidensa kuljettamisesta lentoliikenteessä, sekä niiksi edellytyksiksi, joilla kyseisiä hintoja sovelletaan, mukaan lukien edustajapalvelujen ja muiden lisäpalvelujen palkkiot ja ehdot”.


13 –      Kursivointi tässä.


14 –      Unionin tuomioistuin täsmensi asiassa C-112/11, ebookers.com Deutschland, 19.7.2012 antamassaan tuomiossa, että valinnaiset lisämaksut ”liittyvät − − palveluihin, joilla täydennetään itse lentoliikennepalvelua, mutta jotka eivät ole pakollisia tai välttämättömiä matkustajien tai rahdin kuljettamista varten, niin että asiakas valitsee, hyväksyykö vai hylkääkö hän ne” (14 kohta).


15 –      Kyseisten huomautusten 19 kohta.


16 –      Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu direktiivi (EUVL L 149, s. 22).


17 –      Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annettu direktiivi (EUVL L 304, s. 64).


18 – Tuomion 14 kohta.


19 – Kursivointi tässä.