Asia C-518/08

Fundación Gala-Salvador Dalí

ja

Visual Entidad de Gestión de Artistas Plásticos (VEGAP)

vastaan

Société des auteurs dans les arts graphiques et plastiques (ADAGP) ym.

(tribunal de grande instance de Paris’n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Immateriaalioikeus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeus jälleenmyyntikorvaukseen – Direktiivi 2001/84/EY – Jälleenmyyntikorvaukseen oikeutetut henkilöt teoksen tekijän kuoltua – Käsite ”oikeudenomistajat” – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan oikeus jälleenmyyntikorvaukseen pysyy voimassa 70 vuotta kuolinvuoden jälkeen ainoastaan lakimääräisten perillisten mutta ei testamentinsaajien tai muiden oikeudenomistajien hyväksi – Yhteensopivuus direktiivin 2001/84 kanssa

Tuomion tiivistelmä

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/84 – Alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudenomistajien oikeus jälleenmyyntikorvaukseen hänen kuoltuaan

(EY 95 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/84 6 artiklan 1 kohta)

Alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen annetun direktiivin 2001/84 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että se ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on ainoastaan taiteilijan lakimääräisillä perillisillä mutta ei testamentinsaajilla. Näin ollen soveltaessaan kansallista säännöstä, jolla on pantu täytäntöön kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohta, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset säännökset, joiden avulla voidaan ratkaista lainvalinta tapauksessa, joka koskee jälleenmyyntikorvausoikeuden siirtymistä kuoleman jälkeen.

Direktiivin 2001/84 antamisella on nimittäin ollut kaksi tavoitetta: yhtäältä sen takaaminen, että kuvataideteosten tekijät saavat osuuden alkuperäisten taideteostensa taloudellisesta menestyksestä, ja toisaalta kilpailun vääristymisen poistaminen taidemarkkinoilla, koska velvollisuus jälleenmyyntikorvauksen suorittamiseen tietyissä jäsenvaltioissa voi johtaa taideteosten myynnin siirtämiseen sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa jälleenmyyntikorvausta ei ole maksettava. Vaikka unionin lainsäätäjä on halunnut, että teoksen tekijän oikeudenomistajilla on täysi oikeus jälleenmyyntikorvauksiin tekijän kuoltua, se on katsonut toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, että kyseisellä direktiivillä ei ole aiheellista puuttua jäsenvaltioiden perintöoikeuteen ja että jokainen jäsenvaltio voi määritellä kansallisessa oikeudessaan oikeudenomistajiksi katsottavat henkilöt. Edellä esitetystä seuraa, että jäsenvaltiot voivat tehdä vapaasti lainsäädännöllisen valinnan määritelläkseen ne henkilöt, joilla on oikeus jälleenmyyntikorvaukseen taideteoksen tekijän kuoleman jälkeen.

(ks. 27, 32, 33 ja 36 kohta sekä tuomiolauselma)