Kanne 28.10.2011 - Farage v. parlamentti ja Buzek

(Asia T-564/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nigel Paul Farage (Bryssel, Belgia) (edustaja: solicitor P. Bennett)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Jerzy Buzek (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin 2.3.2010 päivätyn päätöksen, jolla kantajalta on pidätetty päiväraha kymmeneltä päivältä, ja Euroopan parlamentin puhemiehistön 24.3.2010 tekemän päätöksen sekä Euroopan parlamentin puhemiehen 31.8.2011 tekemän päätöksen, jolla on jätetty tutkimatta kantajan pyyntö, joka koski parlamentaarista koskemattomuutta ja

toissijaisesti toteamaan, että mikään edellä mainituista päätöksistä ei ole pätevä tai että niitä ei olisi pitänyt tehdä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (EUVL 2010, C 84, s. 99) 8 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että kantajan 24.2.2010 pitämä puhe oli pidetty hänen Euroopan parlamentin jäsenen ominaisuudessaan. Sellaisena kyseisessä puheessa esitettiin poliittisia näkökohtia ja on ensisijaisen tärkeää, että Euroopan parlamentin jäsen voi puhua vapaasti.

Toinen kanneperuste perustuu sananvapauden loukkaamiseen, koska Euroopan parlamentin työjärjestyksen (EUVL 2011, L 116, s. 1) 9 artiklan 3 kohtaa ei otettu asianmukaisesti huomioon.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että oikeutta riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, sellaisena kuin siitä määrätään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa, on loukattu, koska mikä tahansa parlamentin puhemiehen osallistuminen päätöksentekomenettelyyn esillä olevassa asiassa tai kenen tahansa, joka oli läsnä 24.2.2010 pidetyssä täysistunnossa ja joka oli muodostanut mielipiteen, osallistuminen siihen teki mainitusta henkilöstä esteellisen osallistumaan tällaiseen menettelyyn.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei Euroopan parlamentin työjärjestyksen 152 artiklan 1 kohtaa ja 153 artiklaa ole tulkittu oikein sen vuoksi, että viimeksi mainitussa säännöksessä määrättyjä sanktioita on tulkittava sen alussa olevien sanojen asiayhteydessä ja ne koskevat ensisijaisesti vakavia järjestyshäiriötapauksia tai tilanteita, joissa parlamentin toimintaa häiritään "9 artiklassa määriteltyjen periaatteiden vastaisesti."

____________