UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
13 päivänä joulukuuta 2011
Asia T-311/09 P
Luigi Marcuccio
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairauskulujen korvaaminen – Komission päätös, jolla hylätään hakemus tiettyjen valittajalle aiheutuneiden sairauskulujen korvaamisesta kokonaan – Vääristäminen – Perusteluvelvollisuus – Tutkinta – Virkamiehelle vastainen toimi – Oikeusvoima – Vireilläolovaikutus – Vahvistava toimenpide
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑73/09, Marcuccio vastaan komissio, 20.5.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I‑A‑1‑145 ja II‑A‑1‑819) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Tuomioiden perustelut – Ulottuvuus
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)
2. Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta sekä 90 artiklan 2 kohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)
4. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Vahvistava toimi, joka ei ole virkamiehelle vastainen toimi
(EY 233 artikla; SEUT 266 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
1. Vaikka Euroopan unionin tuomioistuimille asetettu velvollisuus perustella päätöksensä ei edellytä, että niiden olisi vastattava yksityiskohtaisesti kaikkiin asian osapuolten esittämiin väitteisiin varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön, perusteluvelvollisuus kuitenkin edellyttää vähintään, että näiden tuomioistuinten on tutkittava kaikki lainvastaisuuksia koskevat väitteet, joita niissä on esitetty.
(ks. 34 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/07 P, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.6.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑35 ja II‑B‑1‑197), 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Hallinnolle henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa asetetun perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle henkilölle riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida, onko hänen pyyntönsä hylkääminen asianmukaista ja onko hänen tarkoituksenmukaista nostaa kanne unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa näille tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta.
Tästä seuraa, että päätöksen perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle henkilölle samaan aikaan kuin hänelle vastainen päätös, ja perustelujen puuttumisesta johtuva lainvastaisuus voidaan korjata vain ennen kuin päätöksestä on nostettu kanne. Lisäksi valituksen hylkäämistä koskevan päätöksen perustelujen on vastattava sen päätöksen perusteluja, jota tämä valitus koskee. Tätä periaatetta sovelletaan myös sellaisiin päätöksiin, jotka on tehty niiden unionin virkamiesten sairausvakuutusjärjestelmää koskevien yhteisten määräysten puitteissa, joilla on perustettu unionin toimielinten yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä ja joiden 35 artiklassa viitataan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädettyyn oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn.
(ks. 42 ja 43 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok., s. 2861, 22 kohta) ja asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 50 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑93/03, Konidaris v. komissio, 11.7.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑149 ja II‑A‑2‑1045, 49 ja 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑133 ja II‑B‑1‑807), 55 kohta
3. Perusteluvelvollisuuden laajuutta koskeva kysymys on oikeuskysymys, joka muutoksenhaun yhteydessä kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen valvontavallan alaisuuteen. Päätöksen laillisuusvalvonnassa, jota unionin yleinen tuomioistuin tässä yhteydessä harjoittaa, on nimittäin välttämättä otettava huomioon ne tosiseikat, joihin virkamiestuomioistuin on perustanut johtopäätöksensä siitä, ovatko perustelut riittävät vai puutteelliset.
(ks. 51 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia komissio v. Birkhoff, 55 kohta
4. Virkamiesten sitä toimielintä, jonka palveluksessa he ovat, vastaan nostamien kaikkien kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytys on, että on olemassa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi.
Tällaisia toimia ovat ainoastaan sellaiset toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat toimenpiteet, jotka sisältävät hallinnon lopullisen kannanoton, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa virkamiehen etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.
Riidanalaisen toimen määrittäminen sellaiseksi toimeksi, joka ei ole henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla virkamiehelle vastainen, perustuu arvioon siitä, että kyseinen toimi ei ole muuttanut hänen oikeudellista asemaansa, joka perustui hallinnon aiemmin tekemään hänelle vastaiseen toimeen, eikä siihen vaikuta se, että riidanalaisen toimen tekemisen jälkeen virkamiehelle vastainen toimi on kumottu. Tällaisessa tapauksessa riidanalaisen toimen on katsottava olevan ainoastaan virkamiehelle vastaisen toimen seuraus. Tästä seuraa, että niin kauan kuin virkamiehelle vastaista toimea ei ole kumottu, sen oletetaan olevan laillinen, ja riidanalainen toimi voidaan pysyttää voimassa; kun sitä vastoin virkamiehelle vastainen toimi on kumottu, riidanalaisen toimen pysyttäminen tai peruuttaminen riippuu niistä toimenpiteistä, jotka sen toimielimen tai niiden toimielinten, joiden tekemä virkamiehelle vastainen toimi on, on toteutettava kumoamispäätöksen täytäntöön panemiseksi niille EY 233 artiklassa (josta on tullut SEUT 266 artikla) asetetun velvollisuuden mukaisesti.
(ks. 73, 74 ja 92 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 60/81, IBM v. komissio, 11.11.1981 (Kok., s. 2639, 9 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑46/90, Devillez ym. v. parlamentti, 30.6.1993 (Kok., s. 699, 13 ja 14 kohta); asia T‑20/92, Moat v. komissio, 13.7.1993 (Kok., s. II‑799, 39 kohta); yhdistetyt asiat T‑480/93 ja T‑483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, 14.9.1995 (Kok., s. II‑2305, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); yhdistetyt asiat T‑481/93 ja T‑484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, 13.12.1995 (Kok., s. II‑2941, 47 kohta); asia T‑196/95, H v. komissio, 3.6.1997 (Kok. H., s. I‑A‑133 ja II‑403, 44 kohta); yhdistetyt asiat T‑66/96 ja T‑221/97, Mellett v. yhteisöjen tuomioistuin, 21.7.1998 (Kok. H., s. I‑A‑449 ja II‑1305, 83 kohta) ja asia T‑324/02, McAuley v. neuvosto, 17.12.2003 (Kok. H., s. I‑A‑337 ja II‑1657, 28 kohta)