Asia T-226/10

Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej

vastaan

Euroopan komissio

Kumoamiskanne – Kantajan edustajina olevat asianajajat eivät ole kolmansia osapuolia – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Allekirjoittajaa koskevat edellytykset – Asema kolmantena suhteessa asianosaisiin

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäinen, kolmas ja neljäs kohta sekä 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä kohdasta ja 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja erityisesti perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa käytetystä käsitteestä ”edustaja” johtuu, että nostaakseen kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa tässä artiklassa tarkoitettu ”asianosainen” ei voi toimia itse vaan sen on käytettävä sellaisen ulkopuolisen palveluita, jolla on oikeus esiintyä asianajajana jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimessa. Tämä ulkopuolisen palveluiden käyttöä koskeva vaatimus perustuu sellaiseen käsitykseen asianajajan tehtävästä, jonka mukaan tämän katsotaan antavan riippumattomasti ja oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa.

Mahdolliset ammatin harjoittamista koskevien sääntöjen mukaiset velvoitteet toimia riippumattomasti eivät tässä tilanteessa voi sellaisenaan osoittaa, että palvelussuhteessa kantajaan olevat henkilöt olisivat oikeutettuja edustamaan kantajaa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Asianajajan riippumattomuuden käsitettä ei nimittäin määritellä vain positiivisesti, eli viittaamalla ammattieettisiin sääntöihin liittyviin sitoumuksiin, vaan se määritellään myös negatiivisesti, eli työ- tai palvelussuhteen puuttumisen perusteella. Tästä seuraa, että työnjohto-oikeuden olemassaolo virastossa, jonka ainoa tehtävä on kantajan avustaminen, heikentää sitä riippumattomuutta, joka oikeudellisella neuvonantajalla tai asianajajalla on harjoittaessaan ammattiaan asiakkaaseensa nähden ulkopuolisessa toimistossa.

(ks. 12, 14–18, 21 ja 25 kohta)