YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Valtion tuet - Julkiset televisioyhtiöt - Kantelu - Laiminlyöntikanne - Komission
tutkimisvelvollisuus - Määräaika - 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely -
Vakavat ongelmat
Asiassa T-95/96,
Gestevisión Telecinco SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Madrid, edustajanaan asianajaja Santiago Muños Machado, Madrid, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o Carlos Amo Quiñones, 2 rue Gabriel Lippmann,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellinen neuvonantaja
Gérard Rozet ja oikeudellisen yksikön virkamies Fernando Castillo de la Torre,
sittemmin Rozet ja oikeudellisen yksikön virkamies Juan Guerra Fernández,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja ulkoasiainsihteeri Gauthier Mignot,
prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii ensisijaisesti EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla,
että komission todetaan laiminlyöneen perustamissopimuksen mukaiset
velvollisuutensa, kun se ei ole tehnyt ratkaisua kantajan Espanjan kuningaskuntaa
vastaan perustamissopimuksen 92 artiklan rikkomisen vuoksi tekemien kantelujen
johdosta eikä myöskään aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa
säädettyä menettelyä, tai perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla toissijaisesti,
että komission päätös, joka kantajan väitteen mukaan sisältyy 20.2.1996 päivättyyn
kirjeeseen, kumottaisiin,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët,
K. Lenaerts, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.3.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perusteena olevat tosiseikat
- 1.
- Espanjassa toimii kymmenen televisioyhtiötä, joista kolme on yksityisiä ja seitsemän
julkisia.
- 2.
- Yksityisten televisioyhtiöiden pääasiallisena rahoituslähteenä ovat mainostulot.
Julkisia televisioyhtiöitä sen sijaan rahoitetaan mainostuloilla vain osittain. Ne
kuuluvat joko välittömään valtionhallintoon julkisen viraston RTVE:n alaisuudessa
taikka välilliseen hallintoon, joka jakautuu useisiin Espanjan alueellisissa
itsehallintoyhdyskunnissa tätä varten perustettuihin asemiin.
- 3.
- Kaikki julkiset televisioyhtiöt ovat toimintansa aloittamisesta lähtien saaneet
suuruudeltaan vaihtelevia toimintamäärärahoja oman hallinnonalansa
viranomaisilta. Siten ne rahoittavat toimintansa osaksi mainostuloilla ja osaksi
valtion osoittamilla määrärahoilla.
- 4.
- Kantaja, Gestevisión Telecinco SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
jonka kotipaikka on Madrid, on yksi kolmesta yksityisestä kaupallisesta yhtiöstä. Se
toimitti 2.3.1992 komissiolle kantelun (jäljempänä ensimmäinen kantelu), jossa se
vaati todettavaksi, etteivät alueellisten televisioyhtiöiden vastaavilta
itsehallintoyhdyskunnilta saamat määrärahat soveltuneet yhteismarkkinoille EY:n
perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 92 artiklassa tarkoitetussa
mielessä.
- 5.
- Komissio vahvisti 30.4.1992 päivätyllä kirjeellään vastaanottaneensa tämän kantelun
ja ilmoitti kantajalle, että komissiossa oli päätetty pyytää Espanjan viranomaisilta
täsmällisiä tietoja sen selvittämiseksi [...], onko ilmiannon kohteena oleva
menettelytapa valtion tukia koskevien yhteisön oikeussääntöjen mukainen vai ei.
Tällainen selvityspyyntö lähetettiin Espanjan viranomaisille samana päivänä.
- 6.
- Kantaja lähetti 25.11.1992 komissiolle kirjeen, jossa se tiedusteli kantelunsa
käsittelyn senhetkistä vaihetta. Komissio ilmoitti 3.12.1992 päivätyllä kirjeellä
kantajalle huomauttaneensa Espanjan viranomaisille 28.11.1992 päivätyllä
kirjeellään siitä, että ne ovat velvollisia vastaamaan niille osoitettuun
selvityspyyntöön.
- 7.
- Kantaja toimitti 12.11.1993 uuden kantelun, jossa se vaati todettavaksi, etteivät
määrärahat, jotka Espanjan valtion keskushallinto oli myöntänyt julkiselle virastolle
RTVE:lle soveltuneet yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 92 artiklassa
tarkoitetussa mielessä (jäljempänä toinen kantelu).
- 8.
- Kantaja lähetti 24.11.1993 kilpailuasioista vastaavalle komission jäsenelle Van
Miertille kirjeen, jossa se kertoi edellä mainituista kahdesta kantelusta, siitä ettei
kanteluissa ilmiannetuista valtion tuista ole annettu tietoja, sekä niistä
korjaamattomista seurauksista, jotka olivat aiheutuneet siitä, että kantelujen
käsittely komissiossa oli viivästynyt.
- 9.
- Komissio antoi joulukuussa 1993 ulkopuolisen konsulttitoimiston tehtäväksi laatia
tutkimuksen julkisten televisioyhtiöiden rahoituksesta koko yhteisön alueella.
- 10.
- Komissio vastasi helmikuussa 1994 vastannut kantajan puhelimitse tekemään
tiedusteluun, että se oli päättänyt odottaa edellä mainitun tutkimuksen
valmistumista, ennen kuin se jatkaisi kysymyksessä olevien kantelujen käsittelyä ja
tekisi minkäänlaista päätöstä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetun menettelyn mahdollisesta aloittamisesta.
- 11.
- Komissio ilmoitti 12.5.1995 vastauksenaan puhelimitse tehtyyn uuteen tiedusteluun,
että ulkopuolisen konsulttitoimiston selvitys sen laatimisessa tapahtuneiden
viivytysten jälkeen toimitettaisiin komissiolle korjatussa muodossa ennen kuukauden
loppua. Komissio sai asiassa laaditun lopullisen selvityksen viimeistään lokakuussa
1995.
- 12.
- Komissio ei kuitenkaan ollut vielä helmikuun 1996 alussakaan antanut ratkaisua
kantajan kantelujen johdosta. Sen vuoksi kantaja kehotti 6.2.1996 päivätyssä ja 8.2.
perille tulleessa kirjatussa kirjeessä perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti
komissiota tekemään ratkaisun kysymyksessä olevien kahden kantelun johdosta sekä
aloittamaan perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.
- 13.
- Komissio vastasi 20.2.1996 päivätyssä kirjeessään seuraavasti: Tutkittuaan
kantelunne perustamissopimuksen 92 ja sitä seuraavien artiklojen kannalta ja
julkisten televisioyhtiöiden rahoitusta muissa jäsenvaltioissa koskevan, joulukuussa
1993 tilatun tutkimuksen valmistuttua kilpailuasioista vastaava pääosasto on
18.10.1995 ja 14.2.1996 päivätyillä kirjeillä pyytänyt Espanjan viranomaisilta eräitä
asian tutkimiseksi tarpeellisia lisätietoja ja lisäselvityksiä.
- 14.
- Komissio ei ole tämän kirjeen jälkeen tehnyt päätöstä kantajan kahden kantelun
johdosta.
Oikeudenkäynti
- 15.
- Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjaamoon 17.6.1996 toimittamallaan kannekirjelmällä.
- 16.
- Ranskan tasavalta pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
8.11.1996 toimittamassaan väliintulohakemuksessa saada osallistua oikeudenkäyntiin
tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja
hyväksyi väliintulohakemuksen 4.2.1997 antamallaan määräyksellä.
- 17.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman
edeltäviä asian selvittämistoimia. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena
asianosaisia kuitenkin kehotettiin suullisessa käsittelyssä vastaamaan tiettyihin
kysymyksiin.
- 18.
- Asiassa 10.3.1998 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä kuultiin osapuolten suulliset
lausumat vaatimustensa tueksi sekä heidän vastauksensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tekemiin kysymyksiin.
Asianosaisten vaatimukset
- 19.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- toteaa komission laiminlyöneen perustamissopimuksesta johtuvat
velvollisuutensa jättäessään antamatta ratkaisun kantajan tekemän kahden
kantelun johdosta ja jättäessään aloittamatta perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn;
- toissijaisesti kumoaa 20.2.1996 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän komission
päätöksen;
- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut;
- velvoittaa väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja
korvaamaan kantajalle väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
- 20.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset tutkimatta tai toissijaisesti
hylkää ne perusteettomina;
- jättää kumoamisvaatimuksen tutkimatta;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 21.
- Ranskan tasavalta tukee komission vaatimuksia.
Laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
- 22.
- Komissio huomauttaa ensisijaisesti, että perustamissopimuksen 92 artiklan ja sitä
seuraavien artiklojen mukaisen hallinnollisen menettelyn päätteeksi annettava
komission päätös osoitetaan Espanjan kuningaskunnalle. Valtion tukien valvonnassa
noudatettava menettely nimittäin perustuu komission ja kysymyksessä olevan
jäsenvaltion kahdenkeskiseen vuoropuheluun, toisin kuin perustamissopimuksen 85
ja 86 artiklan soveltamisessa noudatettava menettely, jota koskevien toisenlaisten
menettelysääntöjen mukaan kantelijalla on ratkaiseva rooli asian käsittelyssä (ks.
asia T-277/94, AITEC v. komissio, tuomio 22.5.1996, Kok. 1996, s. II-351, 71 kohta).
Koska kantelijalla ei ole minkäänlaista asemaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa,
päätöksen osoittaminen suoraan kantelijalle ei ole mahdollista (ks. asia C-198/91,
Cook v. komissio, tuomio 19.5.1993, Kok. 1993, s. I-2487, julkisasiamies Tesauron
ratkaisuehdotus).
- 23.
- Perustamissopimuksen 175 artiklan kolmannen kohdan säännöksiä ei myöskään
voida tulkita laajentavasti siten, että kanteluoikeus myönnettäisiin myös sellaisille
kolmansille henkilöille, joiden etuja asia koskee. Vastaaja on tältä osin
huomauttanut, että perustamissopimuksen 175 artiklaan perustuva
asianosaispuhevalta on suppeampi kuin perustamissopimuksen 173 artiklaan
perustuva puhevalta. Ainoastaan henkilöllä, jota päätös mahdollisesti koskee, on
puhevalta perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisen kantelun tekemiseen, eikä
tässä asiassa ole kysymys siitä (ks. asia 246/81, Lord Bethell v. komissio, tuomio
10.6.1982, Kok. 1982, s. 2277, 16 kohta, sekä em. asia AITEC v. komissio, tuomion
62 kohta).
- 24.
- Komissio katsoo toiseksi, ettei käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättäminen
välttämättä merkitse sitä, että kantajalta evättäisiin oikeus saada asiassaan
oikeussuojaa. Komissio toteaa, ettei sillä itse asiassa ole yksinomaista toimivaltaa
määritellä valtiollista toimenpidettä valtion tueksi. Myös kansalliset tuomioistuimet
voivat lausua tästä kysymyksestä määrätäkseen seuraamuksia kansallisen
lainsäädäntönsä perusteella kysymyksessä olevien toimenpiteiden lainvastaisuuden
vuoksi (ks. asia 78/76, Steinike ja Weinlig, tuomio 22.3.1977, Kok. 1977, s. 595,
14 kohta; asia C-354/90, Fédération nationale du commerce extérieur des produits
alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon,
tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I-5505 ja asia C-39/94, SFEI ym., tuomio 11.7.1996,Kok. 1996, s. I-3547, 31-53 kohta). Komissio kiistää myös väitteen, jonka mukaan
kantajalla ei olisi käytettävissään Espanjan oikeuden mukaisia
muutoksenhakukeinoja.
- 25.
- Komissio huomauttaa lopuksi, ettei yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tarjoaman oikeussuojan tarkoituksena voi kuitenkaan missään
tapauksessa olla kansallisen oikeussuojajärjestelmän puutteellisuuksien korvaaminen
(ks. yhdistetyt asiat C-15/91 ja C-108/91, Buckl ym. v. komissio, tuomio 24.11.1992,
Kok. 1992, s. I-6061, julkisasiamies Gulmannin ratkaisuehdotuksen 27 kohta sekä
asia T-398/94, Kahn Scheepvaart v. komissio, tuomio 5.6.1996, Kok. 1996, s. II-477,
50 kohta).
- 26.
- Kantaja puolestaan huomauttaa, ettei komissio vieläkään ole määritellyt kantaansa
kumpaankaan kanteluun eikä aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan
2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, vaikka ensimmäisen kantelun tekemisestä on
kulunut yli neljä vuotta ja toisen kantelun tekemisestä yli kaksi ja puoli vuotta.
- 27.
- Kantaja huomauttaa, että se on 6.2.1996 päivätyllä ja 8.2.1996 perille tulleella
kirjeellä kehottanut komissiota toimimaan perustamissopimuksen 175 artiklan toisen
kohdan mukaisesti. Kantaja katsoo, että kun otetaan huomioon kummankin
kantelun tekemisestä jo kulunut kohtuuttoman pitkä aika, komissio oli syyllistynyt
laiminlyöntiin ja sen olisi pitänyt ottaa asiaan kantaa kahden kuukauden kuluessa.
Komissio ei kuitenkaan ollut tehnyt ratkaisua määräajassa.
- 28.
- Kantajan mukaan komissio ei ole kirjeessään 20.2.1996 määritellyt minkäänlaista
kantaa. Sen sijaan se oli vältellyt kantansa määrittelemistä vedoten siihen, että se
oli pyytänyt Espanjan hallitukselta lisäselvityksiä ja että kantelujen tutkiminen oli
vielä kesken. Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut tällaisessa
tilanteessa, ettei yhteisöjen toimielimen lähettämä kirje, jossa se ratkaisukehotuksen
saatuaan ilmoittaa sen käsiteltäväksi saatettujen kysymysten tutkimisen jatkuvan,
sisällä sellaista kannanottoa, joka lopettaisi kysymyksessä olevan toimielimen
laiminlyönnin (yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, Snupat v. korkea viranomainen,
tuomio 22.3.1961, Kok. 1961, s. 99).
- 29.
- Kantaja huomauttaa lisäksi, ettei se komission esittämä seikka, että kanteluissa
tarkoitettujen valtiollisten toimenpiteiden alustava tutkiminen on vielä kesken, ole
hyväksyttävä syy komission toimettomuudelle. Tällainen menettelyhän olisi
perusoikeuksiin kuuluvan tehokkaan oikeussuojan vaatimusten vastaista.
- 30.
- Kantaja huomauttaa vielä, että komissiolla oli tässä tapauksessa velvollisuus aloittaa
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan nojalla menettely, jossa komissio
asianosaisia kuultuaan antaa ratkaisunsa valtion tukien soveltuvuudesta. Tällaiset
päätökset ja siten myös niiden antamatta jättäminen koskevat suoraan ja erikseen
valtion tuista kannellutta kantajaa, joka on hakenut samoja tukia yhtaikaa niiden
yritysten kanssa, joille kyseisiä tukia on myönnetty (asia 169/84, Cofaz ym. v.
komissio, tuomio 28.1.1986, Kok. 1986, s. 391; asia T-49/93, SIDE v. komissio,
tuomio 18.9.1995, Kok. 1995, s. II-2501 ja asia T-95/94, Sytraval ja Brink's France
v. komissio, tuomio 28.9.1995, Kok. 1995, s. II-2651). Yhteisön
oikeussuojajärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi kantajalla on katsottava olevan
kanneoikeus myös tässä asiassa.
- 31.
- Kantaja huomauttaa myös, että kanteen tutkimisen edellytykset ovat
perustamissopimuksen 175 artiklan mukaan samanlaiset kuin perustamissopimuksen
173 artiklan mukaan, kuten yhteisöjen tuomioistuin on kantajan mukaan todennut
asiassa Chevalley v. komissio 18.11.1970 antamassaan tuomiossa (asia 15/70,
Kok. 1970, s. 975).
- 32.
- Kantaja katsoo vielä, ettei tässä tapauksessa ole mahdollista nostaa kannetta
kansallisessa tuomioistuimessa, koska kanteluissa tarkoitetut valtion tuet on sen
mukaan myönnetty budjettilaeilla, joita vastaan yksityinen asianosainen ei Espanjan
oikeuden mukaan voi nostaa kannetta. Siitä, että tukien saajat ovat oikeudelliselta
muodoltaan julkisia yrityksiä, seuraa kantajan mukaan myös, että näiden lakien
täytäntöönpanoa koskevat päätökset ovat hallinnon sisäisiä ja julkaisemattomia
päätöksiä, joita vastaan ei myöskään ole mahdollista nostaa kannetta.
Päinvastaisessakaan tapauksessa yksikään kansallinen tuomioistuin ei rohkenisi
katsoa julkisille televisioyrityksille osoitettuja määrärahoja valtion tuiksi, tietäessään
että asia on ollut komissiossa vireillä jo neljä vuotta ilman, että komissio olisi
aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä
asianosaisten kuulemiseksi. Komission suhtautumisesta tähän asiaan aiheutuukantajan mielestä myös se, ettei kansallinen tuomioistuin voi enää vaatia
kysymyksessä olevien tukien palauttamista, vaikka se olisi mahdollisesti todennut
ne soveltumattomiksi (asia 223/85, RSV v. komissio, tuomio 24.11.1987, Kok. 1987,
s. 4617).
- 33.
- Väliintulijana oleva Ranskan tasavalta viittaa edellä mainitussa asiassa SFEI ym.
annetun tuomion tuomiolauselmaan kiistääkseen kantajan perustelun, jonka
mukaan mikään kansallinen tuomioistuin ei olisi valmis pitämään valtion tukena
sellaista toimenpidettä, joka on ollut komission tutkittavana jo usean vuoden ajan.
Kyseisen tuomiolauselman mukaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen
ratkaisemaan tämäntyyppisen kysymyksen, vaikka se olisi samanaikaisesti vireillä
komissiossa. Kansallinen tuomioistuin voi tällöin myös pyytää komissiota
selventämään asiaa tai esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön
perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti.
Pääasia
- 34.
- Kantaja korostaa, että perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen
menettely on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pakollinen aina, kun komission
mielestä on vaikeaa arvioida, soveltuuko valtion tuki yhteismarkkinoille. Kantajan
mukaan komissio saa lopettaa menettelyn perustamissopimuksen 93 artiklan
3 kohdassa tarkoitetun alkuvaiheen päätteeksi annettavaan valtion tuen sallivaan
päätökseen ainoastaan, jos se heti asian alustavan tutkimisen perusteella vakuuttuu
siitä, että kyseinen valtion tuki on perustamissopimuksen mukainen (ks. em. asiassa
Cook v. komissio annettu tuomio; asia 84/82, Saksa v. komissio, tuomio 20.3.1984,
Kok. 1984, s. I-1451 ja em. asiassa SIDE v. komissio annettu tuomio).
- 35.
- Kantelujen tekemisestä kuluneen ajan pituus osoittaa tässä tapauksessa kantajan
mielestä sellaisenaan, että komission on varsin vaikea arvioida kysymyksessä olevien
valtion tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Se, että julkisten televisioyhtiöiden
rahoituksesta on pyydetty ulkopuolinen selvitys, ainoastaan vahvistaa tätä
olettamusta. Kantajan mukaan komission on vielä tämän selvityksen saatuaankin
ollut vaikea arvioida kysymyksessä olevia valtion tukia, kun se ei useita kuukausia
sen jälkeenkään ole määrittänyt kantaansa ilmiannossa esitettyihin seikkoihin, vaan
on jatkanut lisätietojen pyytämistä Espanjan viranomaisilta.
- 36.
- Kantajan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 120/73, Lorenz, 11.12.1973
antamassaan tuomiossa (Kok. 1973, s. 1471) sitä paitsi katsonut, että komission oli
kohtuullisena pidettävässä kahden kuukauden määräajassa esitettävä alustava
arviointinsa sille ilmoitetusta valtion tuesta. Näin ollen komission on tehtävä
samanlainen arviointi kohtuullisessa määräajassa myös silloin, kun jäsenvaltio on
jäsenyysvelvoitteidensa vastaisesti sekä jättänyt ilmoittamatta tukitoimenpiteestä että
jo toteuttanut toimenpiteen.
- 37.
- Suhtautuessaan asiaan niin kuin tässä tapauksessa komissio kantajan mukaan
loukkaa myös sille perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluviaprosessuaalisia oikeuksia. Kantajan oikeudet voidaan nimittäin taata vain antamalla
sille mahdollisuus hakea muutosta päätöksiin, jotka komissio on tehnyt aloittamatta
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua menettelyä (em.
asiassa Cook v. komissio annettu tuomio sekä asia C-225/91, Matra v. komissio,
tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3203). Lisäksi nämä prosessuaaliset oikeudet
jäisivät merkityksettömiksi, jos komission sallittaisiin pitkittää valtion toimenpiteiden
alustavaa tutkimista määräämättömän ajan.
- 38.
- Kantaja kiistää, että velvollisuus perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen hallinnollisen menettelyn aloittamiseen syntyisi vasta sen jälkeen, kun on
todettu, että kyseessä on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
valtion tuki. Kantajan mukaan komission hallintokäytännöstä ilmenee, että se on
useissa tapauksissa aloittanut tällaisen menettelyn jo silloin, kun sen mielestä on
ollut syytä epäillä, että kysymyksessä olevat valtion toimenpiteet saattavat olla
oikeudelliselta luonteeltaan valtion tukia (em. asia Sytraval ja Brink's France v.
komissio, tuomion 79 kohta). Joka tapauksessa yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-106/95, FFSA ym. v. komissio, 27.2.1997
antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. II-229) kantajan mukaan katsonut, että
yrityksille annettavaa julkista rahoitusta on pidettävä valtion tukena siinäkin
tapauksessa, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla sittemmin
todettaisiin, ettei perustamissopimuksen 92 artiklaa voida soveltaa.
- 39.
- Kantaja katsoo lopuksi, että on otettava huomioon, että koska
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä ei ole aloitettu,
Espanjan viranomaiset jatkavat riitautettujen määrärahojen myöntämistä Espanjan
julkisille televisioyhtiöille, vaikka näistä valtion tuista on kanneltu useita vuosia
sitten. Kantajan mukaan komissiolla on näissä olosuhteissa toimimisvelvollisuus,
jonka se on laiminlyönyt perustamissopimuksen vastaisella tavalla.
- 40.
- Komissio vetoaa siihen, että vaikkei se ole tehnyt päätöstä valtion tuen
olemassaoloa koskevasta kysymyksestä eikä perustamissopimuksen 93 artiklan
2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta, se on kuitenkin ryhtynyt erilaisiin
toimenpiteisiin voidakseen arvioida kaikilta osin tätä erityisen monimutkaista ja
useille jäsenvaltioille yhteistä ongelmaa.
- 41.
- Komissio huomauttaa, että se kävi 30.4.1992-8.2.1993 kirjeenvaihtoa Espanjan
hallintoviranomaisten kanssa ja että se tilasi joulukuussa 1993 tutkimuksen julkisten
televisiokanavien käytöstä ja toiminnasta yhteisön alueella. Tämän tutkimuksen
saatuaan se kävi jälleen kirjeenvaihtoa Espanjan hallintoviranomaisten kanssa
18.10.1995-5.7.1996. Komissio katsoo, että se on tutkimuksen laatimisen ajaksi
pelkästään tilapäisesti pidättäytynyt muista sen kanssa päällekkäisistä
toimenpiteistä.
- 42.
- Kysymyksessä olevien toimenpiteiden johdosta aloitetun menettelyn ei siten näissä
olosuhteissa voida katsoa keskeytyneen. Toisen kantelun tekemisen ja kantajanesittämän toimenpidekehotuksen välinen kahden ja puolen vuoden aika on
nimittäin suureksi osaksi kulunut edellä mainitun ulkopuolisen tutkimuksen
toteuttamiseen.
- 43.
- Komissio korostaa muun muassa sitä, ettei perustamissopimuksessa eikä
johdannaisessa oikeudessa aseteta määräaikaa, jossa sen olisi toimittava
ilmoittamatta jätettyjä valtion tukia koskevan kantelun johdosta.
- 44.
- Käsiteltävässä tapauksessa on komission mukaan sitä paitsi otettava huomioon
asian monimutkaisuus sekä oikeudelliselta että poliittiselta kannalta. Tämän asian
käsittely nimittäin vaatii erityistä varovaisuutta, koska televisiolähetystoiminta on
vasta äskettäin vapautettu kilpailulle. Kantajan ensimmäinen kantelu on ollut
lajissaan aivan ensimmäinen, ja se koskee seitsemää valtion tukea. Kantajan
tekemiin kanteluihin liittyy myös yhteisön sisäistä kauppaa, julkiselle yritykselle
uskotun eritystehtävän hoitamisesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamista ja
valtion tueksi luokittelemista koskevia hankalia kohdentamisongelmia, jotka
johtuvat erityisesti siitä, että kysymyksessä olevien julkisten yritysten kirjanpito on
toisinaan varsin vaikeaselkoinen.
- 45.
- Tämän asian käsittelyyn kuluneen ajan pituuden ei siten voida komission mielestä
katsoa merkitsevän perustamissopimuksen määräysten, etenkään
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn
aloittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä.
- 46.
- Komissio huomauttaa lisäksi niistä vakavista seurauksista, joita mahdollinen päätös
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta
aiheuttaisi julkisille televisioyhtiöille koko yhteisön alueella. Kysymyksessä olevien
valtion tukien myöntäminen olisi nimittäin siinä tapauksessa keskeytettävä (asia
C-312/90, Espanja v. komissio, tuomio 30.6.1992, Kok. 1992, s. I-4117), mikä olisihyvän hallintokäytännön periaatteiden vastaista.
- 47.
- Komissio korostaa lopuksi, että sen on ensiksi ratkaistava, voidaanko riidanalaisia
määrärahoja pitää perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina
valtion tukina, ennen kuin se voi ottaa kantaa niiden soveltuvuuteen
yhteismarkkinoille. Tältä osin komissio kiistää omaksuneensa sellaista käytäntöä,
että 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely aloitettaisiin sen ratkaisemiseksi,
voidaanko valtion toimenpiteet katsoa perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitetuiksi valtion tuiksi.
- 48.
- Komission mukaan olosuhteista kokonaisuutena arvostellen johtuu, ettei sen ole
ollut ratkaisukehotuksen saadessaan mahdollista määrittää kantaansa eikä tehdä
kantajan vaatimia päätöksiä. Komissio viittaa tässä yhteydessä julkisasiamies
Edwardin ratkaisuehdotukseen asiassa T-24/90, Automec v. komissio, tuomio
18.9.1992 (Kok. 1992, s. II-2223).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
Alustavat huomautukset
- 49.
- Perustamissopimuksen 93 artiklassa määrätään erityisestä menettelystä, jonka avulla
komissio seuraa jatkuvasti ja valvoo valtion tukia. Sellaisten uusien tukien osalta,
joita jäsenvaltiot aikovat myöntää, on määrätty ennakkomenettelystä, jota ilman
tukea ei voida pitää sääntöjen mukaisesti myönnettynä, ja komissiolle on annettava
tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista ennen niiden
toteuttamista.
- 50.
- Komissio tutkii suunnitellut tuet ensin alustavasti. Jos se toteaa tämän tutkimisen
päätteeksi, että suunnitelma ei sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa viipymättä
93 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menettelyn.
- 51.
- Tässä menettelyssä on siten erotettava toisistaan perustamissopimuksen 93 artiklan
3 kohtaan perustuva valtion tukien alustava tutkiminen, jonka ainoana
tarkoituksena on mahdollistaa komissiolle alustavan kannan ottaminen siihen,
ovatko kysymyksessä olevat tuet osittain tai kokonaan soveltuvia, ja
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käsittelyvaihe, jonka
tarkoituksena on mahdollistaa komissiolle täydellisten tietojen saaminen kaikista
asiaan liittyvistä seikoista (ks. em. asia Cook v. komissio, tuomion 22 kohta, ja em.
asia Matra v. komissio, tuomion 16 kohta).
- 52.
- Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely on pakollinen
aina, kun komission mielestä on vaikeaa arvioida, soveltuuko valtion tuki
yhteismarkkinoille. Komissio saa lopettaa menettelyn perustamissopimuksen
93 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alkuvaiheen jälkeen annettavaan, ilmoittamatta
jätetyn valtion tuen sallivaan päätökseen ainoastaan, jos se heti asian alustavan
tutkimisen perusteella vakuuttuu joko siitä, ettei kysymyksessä olevaa valtion
toimenpidettä voida pitää 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena, tai siitä, että
vaikka kysymyksessä olisi valtion tuki, se kuitenkin soveltuu yhteismarkkinoille. Jos
komissio sen sijaan päätyy alustavan tutkimisen perusteella päinvastaiseen
lopputulokseen tai jollei se ole pystynyt ratkaisemaan kaikkia kysymyksessä olevan
toimenpiteen oikeudelliseen arviointiin liittyviä ongelmia, komissio on velvollinen
hankkimaan kaikki tarvittavat tiedot ja aloittamaan tätä varten 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen menettelyn (ks. vastaavasti em. asia Saksa v. komissio, tuomion 13 kohta;
em. asia Cook v. komissio, tuomion 29 kohta; em. asia Matra v. komissio, tuomion
33 kohta ja asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998,
ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 39 kohta).
- 53.
- Kun kolmannet henkilöt, joiden oikeuksiin asia voi vaikuttaa, ovat kannelleet
komissiolle valtion toimenpiteistä, joista ei ole annettu tietoa 93 artiklan 3 kohdan
mukaisesti, komissiolla on perustamissopimukseen sisältyviin valtiontukimääräyksiin
perustuvan hallinnollisen menettelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi velvollisuus
edellä mainitussa asian alustavassa käsittelyvaiheessa tutkia kantelut huolellisesti ja
puolueettomasti, mikä saattaa edellyttää, että se tutkii myös sellaisia seikkoja, joihinkantelijat eivät ole nimenomaisesti vedonneet (em. asia komissio v. Sytraval ja
Brink's France, tuomion 62 kohta).
- 54.
- Lopuksi on todettava, että komissiolla on yksinomainen toimivalta valtion tuen
mahdollisen yhteismarkkinoille soveltumattomuuden toteamista koskevassa asiassa
(em. asia Steinike ja Weinlig, tuomion 9 ja 10 kohta, ja em. asia Fédération
nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des
négociants et transformateurs de saumon, tuomion 14 kohta).
- 55.
- Näistä oikeussäännöistä yhdessä seuraa, että komission on valtion toimenpiteen
tutkimista koskevan asian alustavan käsittelyn päätteeksi tehtävä kyseisen
jäsenvaltion suhteen jokin seuraavista kolmesta päätöksestä: komissio päättää joko,
ettei kyseessä oleva toimenpide ole perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettu valtion tuki, tai että vaikka toimenpide on 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettu valtion tuki, niin se on 92 artiklan 2 tai 3 kohdan perusteella
yhteismarkkinoille soveltuva, taikka sitten komissio päättää aloittaa 93 artiklan
2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.
- 56.
- Näiden oikeudellisten näkökohtien perusteella on ensiksi ratkaistava, otetaanko
laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset tutkittaviksi, ja tarvittaessa sen jälkeen,
ovatko vaatimukset asiallisesti oikeutettuja.
Tutkittavaksi ottaminen
- 57.
- Perustamissopimuksen 175 artiklan kolmannen kohdan mukaan jokainen
luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa kannella yhteisön tuomioistuimeen siitä,
että yhteisön toimielin on jättänyt antamatta kyseiselle henkilölle osoitettavan
jonkin muun säädöksen kuin suosituksen tai lausunnon.
- 58.
- Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-68/95, T. Port, 26.11.1996 antamassaan
tuomiossa (Kok. 1996, s. I-6065, 59 kohta) katsonut, että aivan kuten
perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa annetaan yksityisille
oikeussubjekteille mahdollisuus nostaa kumoamiskanne toimielimen sellaisesta
toimenpiteestä, jota ei ole osoitettu niille, sillä perusteella, että tämä toimenpide
koskee niitä suoraan ja erikseen, samoin myös 175 artiklan kolmatta kohtaa on
tulkittava siten, että myös siinä annetaan niille mahdollisuus nostaa
laiminlyöntikanne toimielintä vastaan, joka ei ole antanut niitä samalla tavalla
koskevaa säädöstä.
- 59.
- Komissio on siten väärässä katsoessaan, että laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset
olisi jätettävä tutkimatta pelkästään siksi, etteivät ne päätökset, jotka komissio voisi
asiassa tehdä, voisi koskea kantajaa (ks. edellä 55 kohta).
- 60.
- Tässä tapauksessa on tutkittava, voidaanko niiden päätösten, joiden tekemisen
komission väitetään laiminlyöneen, katsoa koskevan kantajaa suoraan ja erikseen.
- 61.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-435/93, ASPEC ym.
v. komissio, 27.4.1995 antamasta tuomiosta (Kok. 1995, s. II-1281, 60 kohta)
ilmenee tältä osin, että valtion tukea koskevan komission päätöksen on katsottava
koskevan yritystä suoraan, jos valtion viranomaisten halukkuudesta toteuttaa tukea
koskevat suunnitelmansa ei ole epäilystä. Nyt käsiteltävässä tapauksessa on selvää,
että Espanjan viranomaiset ovat jo myöntäneet erilaisia riitautettuja rahoitustukia
ja myöntävät niitä edelleen. Siten on katsottava toteennäytetyksi, että asia koskee
kantajaa suoraan.
- 62.
- Kysymyksestä, koskeeko asia jotakuta erikseen, on todettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätös koskee luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä
erikseen, jos se koskee näitä näiden erityislaatuisen aseman vuoksi tai sen vuoksi,
että nämä tosiasiallisesti ovat sellaisessa asemassa, joka erottaa nämä kaikista
muista henkilöistä ja jonka vuoksi nämä voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin
päätöksen kohde (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963,
s. 197 ja 223; yhdistetyt asiat T-481/93 ja 484/93, Exporteurs in Levende Varkens
ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 51 kohta ja asia T-266/94,
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399,
44 kohta).
- 63.
- Tässä tapauksessa on sen vuoksi tutkittava, koskisiko kantajaa erikseen sellainen
asian alustavan käsittelyn päätteeksi asianomaisen jäsenvaltion suhteen tehtävä
komission päätös, jossa todettaisiin joko, ettei kyseessä oleva valtion toimenpide ole
valtion tuki, tai että kyseessä on valtion tuki, joka kuitenkin on yhteismarkkinoille
soveltuva, taikka että toimenpiteen johdosta on aloitettava perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.
- 64.
- Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että milloin komissio 93 artiklan
2 kohdan mukaista menettelyä aloittamatta toteaa saman artiklan 3 kohdan
perusteella, ettei valtion toimenpide ole valtion tuki tai että vaikka toimenpide on
valtion tuki, se on yhteismarkkinoille soveltuva, niin asianosaisten, joiden oikeuksien
turvaamiseksi tämän artiklan 2 kohdan menettelysäännökset on annettu, oikeudet
voivat toteutua vain, jos heillä on oikeus riitauttaa tällainen komission päätös
yhteisöjen tuomioistuimessa (ks. viimeksi em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's
France, tuomion 37 kohta, ja aikaisemmin em. asia Matra v. komissio, tuomion
17 kohta). Tässä tapauksessa asia olisi samoin myös silloin, jos komissio katsoisi
Espanjan julkisille televisioyhtiöille myönnetyt määrärahat valtion tuiksi, jotka
perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan nojalla jäisivät saman sopimuksen
92 artiklassa säädetyn kiellon ulkopuolelle (ks. em. asia FFSA ym. v. komissio,
tuomion 172 ja 178 kohta; tuomio pysytetty muutoksenhakuasiassa C-174/97 P,
FFSA ym. v. komissio, 25.3.1998 annetulla määräyksellä, Kok. 1998, s. I-1303).
- 65.
- Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tahoja, joita asian siis
on katsottava koskevan suoraan ja erikseen, ovat sellaiset henkilöt, yritykset tai
yhdistykset, joiden etuihin tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa, erityisesti kilpailevatyritykset ja ammattijärjestöt (ks. asia 323/82, Intermills v. komissio, tuomio
14.11.1984, Kok. 1984, s. 3809, 16 kohta).
- 66.
- Tässä asiassa komissio ei ole kiistänyt sitä, että asia koskee kantajaa 93 artiklan
2 kohdassa tarkoitetussa mielessä, mikä seikka johtuu siitä, että kantaja johtaa yhtä
kolmesta yksityisestä televisiokanavasta, jotka kilpailevat riitautettua rahoitusta
saaneiden julkisten televisiokanavien kanssa, ja siitä, että komissio on juuri kantajan
tekemän kahden kantelun johdosta tutkinut alustavasti tätä rahoitusta.
- 67.
- Kantaja on sitä paitsi pannut asian asianmukaisesti vireille yhteisöjen
tuomioistuimessa, jolla kansallista tuomioistuinta lukuun ottamatta on yksinomainen
toimivalta todeta mahdollisesti, että komissio on perustamissopimuksen vastaisesti
jättänyt aloittamatta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen
menettelyn, jonka aloittaminen on välttämätön edellytys sille, että asiassa voitaisiin
tehdä kantajaa suoraan ja erikseen koskeva päätös, kuten päätös siitä, että valtion
tuki, jonka oikeudellinen arviointi on siihen asti ollut huomattavan ongelmallista,
todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi.
- 68.
- Mahdollinen kansallinen oikeussuojakeino, jota käyttäen kantaja voi valittaa
riidanalaisten määrärahojen myöntämisestä julkisille televisioyhtiöille, ei voi tältä
osin vaikuttaa käsiteltävänä olevien laiminlyöntiin perustuvien vaatimusten
tutkittavaksi ottamiseen (ks. vastaavasti em. asia Kahn Scheepvaart v. komissio,
tuomion 50 kohta).
- 69.
- Sen, että komissio ei ole tehnyt minkäänlaista päätöstä aloitettuaan Espanjan
valtion eri viranomaisten julkisille televisioyhtiöille myöntämää rahoitusta koskevan
alustavan tutkimuksen, on siten katsottava koskevan kantajaa suoraan ja erikseen.
- 70.
- Asiassa esitetyt laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset on sen vuoksi tutkittava.
Pääasia
- 71.
- Laiminlyöntiin perustuvien vaatimusten aiheellisuuden ratkaiseminen edellyttää sen
tutkimista, onko komissiolla perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetun
ratkaisukehotuksen saadessaan ollut velvollisuus toimia (asia T-126/95, Dumez v.
komissio, määräys 13.11.1995, Kok. 1995, s. II-2863, 44 kohta ja asia T-286/97,Goldstein v. komissio, määräys 6.7.1998, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa,
24 kohta).
- 72.
- Kun komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtion tuen soveltuvuutta
yhteismarkkinoille, sen on perustamissopimukseen sisältyviin valtiontukimääräyksiin
perustuvan hallinnollisen menettelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi tutkittava
huolellisesti ja puolueettomasti kantelu, jossa on ilmiannettu yhteismarkkinoille
soveltumaton valtion tuki (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's
France, tuomion 62 kohta).
- 73.
- Määräajasta, jossa komission on annettava ratkaisunsa tällaisen kantelun johdosta,
on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut
perustamissopimuksen 85 artiklaa koskevassa asiassa, ettei komissio voi lykätä
loputtomasti kannanottoaan kyseisen artiklan 3 kohdan perusteella tehtyyn
poikkeuslupahakemukseen (yhdistetyt asiat T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v.
komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739, 55 kohta) asiassa, jossa
komissiolla on yksinomainen toimivalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
siinä yhteydessä todennut, että se, että komission on tehtävä kohtuullisessa ajassa
hallinnollisen menettelyn päätteeksi kilpailupolitiikkaa koskevat päätökset, on
yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate (ks. saman tuomion 56 kohta ja tuomiossa
mainittu oikeuskäytäntö).
- 74.
- Tästä seuraa, ettei komissio voi pitkittää määräämättömäksi ajaksi myöskään
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kantelun kohteena
olevien valtion toimenpiteiden alustavaa tutkimusta, jonka se on suostunut
aloittamaan niin kuin tässä tapauksessa.
- 75.
- Hallinnollisen menettelyn kestoajan kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti
ja arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti asiayhteys, menettelyvaiheet, joita
komission on noudatettava, asian vaikeusaste sekä asian merkitys eri osapuolille (ks.
asia T-73/95, Oliveira v. komissio, tuomio 19.3.1997, Kok. 1997, s. II-381, 45 kohta
ja em. asia SCK ja FNK v. komissio, tuomion 57 kohta).
- 76.
- Tässä asiassa on ensiksi tutkittava, olisiko komission kantajan väittämin tavoin
pitänyt ryhtyä julkisille televisioyhtiöille myönnettyjen riidanalaisten määrärahojen
alustavaan tutkimiseen kahdessa kuukaudessa, jonka pituiseksi kohtuullinen
määräaika on katsottu edellä mainitussa asiassa Lorenz annetussa tuomiossa
(4 kohta).
- 77.
- Se, että viimeksi mainitussa tuomiossa viitataan tällaiseen kahden kuukauden
määräaikaan, perustuu siihen, että asiassa oli välttämättä otettava huomioon
kysymyksessä olevan jäsenvaltion perusteltu intressi saada nopeasti tietää, olivatko
komissiolle ilmoitetut toimenpiteet laillisia.
- 78.
- Tässä näkemyksessä ei voida pitäytyä silloin, kun kysymyksessä oleva jäsenvaltio on
toteuttanut toimenpiteitä antamatta niistä etukäteen tietoa komissiolle. Jos
jäsenvaltiolla on epäilyksiä siitä, ovatko sen suunnittelemat toimenpiteet valtion
tukea, sen on mahdollista omien intressiensä suojelemiseksi antaa tieto
suunnitelmastaan komissiolle, jolla on velvollisuus ottaa kantaa asiaan kahden
kuukauden pituisen määräajan kuluessa (em. asia SFEI ym., tuomion 48 kohta).
- 79.
- Asiassa Lorenz annetussa tuomiossa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa
ei siten voida soveltaa sellaisenaan nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa
riidanalaisista valtion toimenpiteistä ei ole annettu tietoa komissiolle.
- 80.
- Sen jälkeen on otettava huomioon, että kantajan ensimmäinen kantelu tehtiin
2.3.1992 ja toinen kantelu 12.11.1993. Silloin kun komissiota kehotettiin
perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti tekemään ratkaisu, eli 8.2.1996,
jolloin kantajan 6.2.1996 päivätty ratkaisukehotuksen sisältänyt kirje oli saapunut,
komissio oli jo käyttänyt ensimmäisen kantelun alustavaan tutkimiseen 47 kuukautta
ja toisen kantelun alustavaan tutkimiseen 26 kuukautta.
- 81.
- Nämä ajat ovat niin pitkiä, että komission olisi niiden puitteissa pitänyt kyetä
saamaan päätökseen kysymyksessä olevien toimenpiteiden alustava arviointi.
Kyseisen toimielimen olisi siten pitänyt pystyä tässä ajassa tekemään näitä
toimenpiteitä koskeva päätös (ks. edellä 55 kohta) tai osoittamaan sellaisten
poikkeuksellisten seikkojen olemassaolo, joiden vuoksi näin pitkän ajan kuluminen
oli puolustettavissa.
- 82.
- Komissio on tältä osin vedonnut siihen, että kantajan ensimmäinen kantelu oli
lajissaan aivan ensimmäinen sille saapunut kantelu, että jäsenvaltiot saavat
televisiotoiminnassa hyväksyttävästi edistää ei-kaupallisia tavoitteita ja että yhteisön
sisäisen kaupan ja perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista
julkiselle yritykselle uskotuista erityistehtävistä maksettavan korvauksen
kohdentamiseen liittyy hankalia ongelmia. Komissio on suullisessa käsittelyssä
huomauttanut siitä, että jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta on
olemassa pöytäkirja, joka on liitetty EY:n perustamissopimukseen 2.10.1997 tehdyllä
Amsterdamin sopimuksella (EYVL 1997, C 340, s. 109).
- 83.
- Asianosaisten vaatimuksista ja heidän suullisessa käsittelyssä esittämästään ilmenee
kuitenkin, että ainoa komissiolla tässä asiassa ollut todellinen ongelma liittyy siihen,
miltä osin Espanjan julkisille televisioyhtiöille myönnettyjen määrärahojen
tarkoituksena on yhtiöille kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen erityisten
julkisten tehtävien hoitamisesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaaminen. Tämän
ongelman arvioinnissa ei voida ottaa huomioon edellä mainittua pöytäkirjaa, joka
hyväksyttiin lähes 19 kuukautta sen jälkeen kuin kantaja oli esittänyt
ratkaisukehotuksensa; kehotus esitettiin jopa ennen Amsterdamin sopimuksen
tekemiseen johtaneen hallitusten välisen kokouksen avaamista 29.3.1996.
- 84.
- Komissio on sen lisäksi pyrkinyt perustelemaan asiassa kuluneen ajan pituutta
toimenpiteillä, joihin se on ryhtynyt kantajan tekemien kantelujen johdosta.
- 85.
- Tältä osin on otettava huomioon, että komissio pyysi ennen kantajan esittämää
ratkaisukehotusta kahdesti, 30.4.1992 ja 18.10.1995, Espanjan viranomaisilta
nimenomaisesti riidanalaista rahoitusta koskevia tietoja. Se tilasi myös
konsulttitoimistolta joulukuussa 1993 perusteellisen tutkimuksen julkisten
televisioyhtiöiden rahoituksesta koko yhteisön alueella.
- 86.
- Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan missään tapauksessa tee hyväksyttäväksi sitä,
että komissio on pitkittänyt kyseessä olevien toimenpiteiden alustavaa tutkimista
näin kauan ja siten ylittänyt huomattavasti sen harkinta-ajan, jokaperustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden
arviointiin kohtuudella tarvitaan. Tästä seuraa, että vaikka Amsterdamin
sopimuksella EY:n perustamissopimukseen liitetyn edellä mainitun pöytäkirjan olisi
katsottava osoittavan jäsenvaltioiden pitävän käsiteltävää asiaa poliittisesti
arkaluontoisena, niin komission olisi ratkaisukehotuksen saadessaan silti pitänyt
kyetä tekemään päätös, jossa olisi todettu joko, ettei riidanalainen rahoitus ole
valtion tukea tai että se on valtion tukea, joka kuitenkin soveltuu
yhteismarkkinoille, taikka päätös, jossa olisi todettu asian huomattavan
ongelmallisuuden edellyttävän, että komissio aloittaa 93 artiklan 2 kohdan mukaisen
menettelyn, jolloin kaikilla niillä, joita asia koskee, etenkin jäsenvaltioilla, olisi ollut
mahdollisuus esittää asiaa koskevat huomautuksensa. Sitä paitsi komissio olisi
voinut tässä määräajassa tehdä myös sellaisen yhdistelmäratkaisun, jossa kustakin
kysymyksessä olevasta valtion toimenpiteestä olisi erikseen annettu tilanteen
mukaan jokin edellä mainituista kolmesta periaatepäätöksestä (ks. vastaavasti asia
74/76, Iannelli & Volpi, tuomio 22.3.1977, Kok. 1977, s. 557, 14-17 kohta ja asia
T-107/96, Pantochim v. komissio, tuomio 17.2.1998, Kok. 1998, s. II-311, 51 kohta).
- 87.
- Perustelujen tässä vaiheessa on vielä tutkittava, onko komissio 20.2.1996 päivätyssä
kirjeessä ottanut kantaa kantajan esittämään ratkaisukehotukseen.
- 88.
- Kantaja on aiheellisesti korostanut, ettei tässä kirjeessä mitenkään määritellä
komission kantaa kysymyksessä oleviin kanteluihin, kun toimielin vain toteaa, että
se on kantelujen tutkimisen ja ulkopuolisen tutkimuksen valmistumisen jälkeen
pyytänyt Espanjan viranomaisilta eräitä täydentäviä tietoja. Perustamissopimuksen
175 artiklan mukaisen ratkaisukehotuksen saaneen toimielimen lähettämä kirje,
jonka mukaan sen käsiteltäviksi saatettujen kysymysten tutkiminen jatkuu, ei
nimittäin sisällä sellaista ratkaisua, jolla laiminlyönti päättyisi (ks. tuomio em.
asiassa Snupat v. EHTY:n korkea viranomainen ja asia 13/83, parlamentti v.
neuvosto, tuomio 22.5.1985, Kok. 1985, s. 1513, 25 kohta).
- 89.
- Sen lisäksi on selvää, ettei komissio vielä tämän kanteen käsittelyn aikanakaan ole
tehnyt minkään edellä todetun vaihtoehdon mukaista päätöstä.
- 90.
- Edellä esitetyistä perusteluista seuraa, että komissio on 8.4.1996 laiminlyönyt
ratkaisun antamisen, kun se ei ole kahden kuukauden määräajassa sille 8.2.1996
saapuneesta ratkaisukehotuksesta tehnyt päätöstä, jossa todetaan joko, etteivät
kysymyksessä olevat valtion toimenpiteet ole perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettuja valtion tukia tai että vaikka ne on katsottava 92 artiklan
2 kohdassa tarkoitetuiksi valtion tuiksi, ne ovat 92 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla
yhteismarkkinoille soveltuvia, taikka että asiassa on aloitettava
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, taikka päätöstä,
joka sisältää tilanteen mukaan näiden eri ratkaisuvaihtoehtojen yhdistelmän.
- 91.
- Laiminlyöntiin perustuvat vaatimukset on sen vuoksi katsottava aiheellisiksi.
- 92.
- Koska kumoamisvaatimus on esitetty vain toissijaisesti, siitä ei ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
- 93.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
- 94.
- Komissio on hävinnyt asian, joten se on kantajan vaatimusten mukaisesti
velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut lukuun ottamatta Ranskan
tasavallan väliintulosta aiheutuneita kuluja.
- 95.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti Ranskan tasavallan on vastattava
omista oikeudenkäyntikuluistaan. Sen on lisäksi korvattava väliintulostaan kantajalle
aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Komissio on laiminlyönyt sille EY:n perustamissopimuksen mukaan
kuuluvat velvollisuudet, kun se ei ole antanut ratkaisua kahden kantelun
johdosta, jotka kantaja on tehnyt 2.3.1992 ja 12.11.1993.
- 2.
- Komissio velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut lukuun
ottamatta Ranskan tasavallan väliintulosta aiheutuneita kuluja.
- 3.
- Ranskan tasavalta velvoitetaan vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan sekä sen väliintulosta kantajalle aiheutuneista
kuluista.
TiiliBriët
Lenaerts
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
kolmannen jaoston puheenjohtaja