Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 25.2.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-315/19, BT v. komissio, 16.12.2020 antamasta tuomiosta

(asia C-117/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Schima, B. Mongin ja G. Gattinara)

Muut osapuolet: BT, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Association internationale des anciens de l’Union européenne (AIACE Internationale)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

–    kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) 16.12.2020 antaman tuomion asiassa T-315/19, BT v. komissio

–    hylkää ensimmäisessä asteessa nostetun kanteen

–    velvoittaa valitusasian vastapuolen korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä asteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

–    velvoittaa valitusasian vastapuolen korvaamaan valitusasian käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan kyseessä on oikeudellinen virhe, joka koskee lainsäätäjän tekemien valintojen lainmukaisuuden arviointiperusteita, ja perusteluvelvollisuuden laiminlyönti (valituksenalaisen tuomion 42, 49 ja 57 kohta). Komissio väittää, että:

unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut periaatetta, jonka mukaan, kun unionin toimen lainmukaisuutta arvioidaan perusoikeuksien kannalta, arvioinnissa ei voida tukeutua väitteisiin, jotka perustuvat kyseisen toimen vaikutuksiin yksittäistapauksessa;

henkilöstösääntöjen määräyksen lainvastaisuuden ei voida katsoa johtuvan lainsäätäjän tekemien valintojen ”kohtuuttomuudesta”;

unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon kaikkia niitä seikkoja, joita on pidettävä toisiinsa verrattaville tilanteille luonteenomaisina, asiassa HK v. komissio (C-460/18 P) annetussa tuomiossa vahvistettujen periaatteiden vastaisesti.

Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on syyllistynyt oikeudelliseen virheeseen syrjintäkiellon periaatteen tulkinnassa katsoessaan, että toisiinsa voitiin verrata henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevissa 18 ja 20 artiklassa tarkoitettuja tilanteita (valituksenalaisen tuomion 51–63 kohta). Komissio katsoo, että:

avioliiton solmimispäivä ei ole ainoa kriteeri, joiden osalta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevat 18 ja 20 artikla eroavat toisistaan. Eroavuudet perustuvat joukkoon tekijöitä, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole halunnut ottaa huomioon;

unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon päämäärä, joka avioliiton vähimmäiskestolla on asiassa kyseessä olevissa määräyksissä, sillä tämä olisi tuonut selvästi esiin niiden väliset erot;

ikään perustuvaa syrjintää ei ole näytetty.

Kolmannen valitusperusteen mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnassa on syyllistytty oikeudelliseen virheeseen, minkä lisäksi perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty monella eri tavalla (valituksenalaisen tuomion 66–93 kohta):

valitusperusteen ensimmäinen osa koskee perusoikeuskirjan 52 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnassa tapahtunutta oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, ettei toisistaan ole haluttu pitää erillään vaikutuksia, joita virkamiehen kuolemalla on eloonjääneen puolison osalta, sen mukaan, onko avioliitto solmittu ennen palvelusaikaa vai sen jälkeen (valituksenalaisen tuomion 87–88 kohta);

valitusperusteen toinen osa koskee oikeudellista virhettä sen päämäärän tulkinnassa, jolla tähdätään petosten välttämiseen, ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä (valituksenalaisen tuomion 66–84 kohta);

valitusperusteen kolmas osa koskee oikeudellista virhettä sen päämäärän tulkinnassa, jolla tähdätään unionin eläkejärjestelmän rahoitukselliseen tasapainoon (valituksenalaisen tuomion 85–93 kohta).

____________