Valitus, jonka PNB Banka AS on tehnyt 25.5.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-50/20, PNB Banka v. EKP, 12.3.2021 antamasta määräyksestä

(Asia C-326/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: PNB Banka AS (edustaja: O. Behrends, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

julistamaan SEUT 264 artiklan nojalla mitättömäksi EKP:n 19.11.2019 tekemän päätöksen, jolla EKP on kieltäytynyt täyttämästä pyyntöä määrätä PNB Bankan pesänhoitaja myöntämään valittajan johtokunnan valtuuttamalle asianajajalle pääsy pankkiin, sen tietoihin, sen henkilöstöön ja resursseihin

siltä osin kuin unionin tuomioistuin ei itse voi ratkaista asiaa aineellisesti, palauttamaan asian yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu kumoamiskanteesta

velvoittamaan EKP:n korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi 12 valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: yleinen tuomioistuin tukeutui virheellisesti oikeuskäytäntöön, joka koskee kanteita, joita muut kuin unionin toimien adressaatit ovat nostaneet yleisesti sovellettavista unionin toimista, jotka edellyttävät saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä tai edellyttävät kansallisia täytäntöönpanotoimia, ja sovelsi kyseistä oikeuskäytäntöä nyt kyseessä olevaan asiaan, joka koskee suoraa kannetta yksittäisestä unionin toimesta, joka on mahdollista riitauttaa ainoastaan SEUT 263 artiklan mukaisella kumoamiskanteella ja jolla on välittömiä oikeusvaikutuksia ilman minkäänlaista tarvetta täytäntöönpanotoimille.

Toinen valitusperuste: määräyksellä loukataan periaatetta, jonka mukaan oikeus saattaa asiansa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 263 artiklan nojalla ei voi riippua jäsenvaltioista.

Kolmas valitusperuste: valituksenalainen määräys on ristiriidassa sen yksinomaisen toimivallan kanssa, joka Euroopan unionin tuomioistuimella on SEUT 263 artiklan mukaan.

Neljäs valitusperuste: valituksenalainen määräys on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että oikeussuojakeino ei ole tehokas, jos se rakenteellisista syistä on teoreettinen ja näennäinen.

Viides valitusperuste: valituksenalaisella määräyksellä rikotaan perusoikeuskirjan 51 artiklaa.

Kuudes valitusperuste: valituksenalainen määräys perustuu virheelliseen teleologiseen tulkintaan EKP:n vakavaraisuusvalvontaan liittyvästä toimivallasta.

Seitsemäs valitusperuste: yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen arviointi on perustettava tapaan, jolla asianomainen unionin toimielin tosiasiassa toimii ja voi toimia, eikä ainoastaan sen kykyyn antaa kolmansia osapuolia sitovia virallisia pakottavia määräyksiä.

Kahdeksas valitusperuste: valituksenalainen määräys perustuu virheelliseen erotteluun vakavaraisuusvalvontaa koskevien oikeussääntöjen ja maksukyvyttömyysmenettelyä koskevien oikeussääntöjen välillä.

Yhdeksäs valitusperuste: yleinen tuomioistuin oletti virheellisesti, ettei EKP:lla ole tarvittavaa toimivaltaa.

Kymmenes valitusperuste: valituksenalainen määräys perustuu virheelliseen olettamaan siltä osin kuin on kyse toimiluvan peruuttamisen vaikutuksesta EKP:n toimivaltaan nähden.

Yhdestoista valitusperuste: yleinen tuomioistuin oletti virheellisesti, että EKP noudatti 5.11.2019 annettua tuomiota EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, EU:C:2019:923).

Kahdestoista valitusperuste: yleinen tuomioistuin ei lausunut asianmukaisesti valittajan perusteista, jotka koskivat valittajan oikeutta tulla kuulluksi, EKP:n perusteluvelvollisuutta ja periaatetta, jonka mukaan ei ole mahdollista perustaa vaatimustaan omaan virheelliseen toimintaansa (nemo auditor).

____________