YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

6 päivänä helmikuuta 2007

Asia T-143/04

Antonietta Camurato Carfagno

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arviointikierros 2001/2002 – Kumoamiskanne – Lainvastaisuusväite – Ilmeinen arviointivirhe

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan kantajan urakehitystä ajalla 1.7.2001–31.12.2002 koskevan kertomuksen lopullista vahvistamista koskevan, 9.4.2003 tehdyn päätöksen kumoamista

Ratkaisu: Kantajan urakehitystä ajalla 1.7.2001–31.12.2002 koskevan kertomuksen lopullista vahvistamista koskeva, 9.4.2003 tehty päätös kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Arvioinnin tarkastajien harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Henkilöstö – Arviointi – Toimielimen sisäinen ohje

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioinnin tarkastajien harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Se, että arvioijien on urakehitystä koskevia kertomuksia laatiessaan otettava huomioon tavoitekeskiarvo, ei ole millään tavoin henkilöstösääntöjen 43 artiklan vastaista. Tavoitekeskiarvojärjestelmä, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön komission antamissa henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä, joiden mukaan pääosastoja on kehotettu arvioimaan henkilöstöään siten, että ne noudattavat keskiarvoa 14/20, on päinvastoin omiaan lisäämään arvioinnin tarkastajien vapautta heidän tarkastellessaan arvioituja virkamiehiä ja edistämään näiden virkamiesten ansioiden edustavaa arviointia.

Tällä järjestelmällä ei myöskään rajoiteta arvioijille annettua mahdollisuutta eriyttää arviointeja, joita annetaan erikseen kunkin virkamiehen suorituksista, sen mukaan kuin hänen suorituksensa eroavat ylös- tai alaspäin tästä keskiarvosta, eikä tavoitekeskiarvo estä arvioitsijoita käyttämästä täysimääräisesti pistetaulukkoa välillä 0–20. Arviointien tarkastajat eivät ole tämän tavoitekeskiarvon noudattamiseksi velvoitettuja korvaamaan tämän keskiarvon ylittäviä arviointeja alemmilla arvioinneilla.

Kolme viitehaarukkaa, jotka vastaavat henkilöstön viitteellisiä prosenttiosuuksia ja jotka sallivat uralla etenemisen eri tahtiin, jolloin 17–20 pistettä (nopea urakehitys) on enintään 15 prosentilla henkilöstöstä, 12–16 pistettä (normaali urakehitys) noin 75 prosentilla henkilöstöstä ja 10–11 pistettä (hidas urakehitys) enintään 10 prosentilla henkilöstöstä, eivät ole myöskään ristiriidassa henkilöstösääntöjen 43 artiklan kanssa.

(ks. 9, 10 ja 63 kohta)

Viittaukset: asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 52, 53, 56 ja 58–62 kohta).

2.      Kun urakehitystä koskevia kertomuksia laaditaan, arvioinnin tarkastajilla tai arvioijilla on laajin harkintavalta sellaisten toteamusten osalta, jotka koskevat sellaisten henkilöiden työtä, joiden arvioinnin tarkastaminen tai arvioiminen on heidän tehtävänään, eikä tuomioistuimen kuulu puuttua tähän arviointiin, ellei kyseessä ole virhe tai ilmeinen harkintavallan ylittäminen.

(ks. 67 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983 (Kok. 1983, s. 1789, 23 kohta) ja asia T‑281/03, Liakoura v. neuvosto, 5.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑61 ja II‑249, 40 kohta).

3.      Komission laatimat henkilöstön arvioimista vuosina 2001/2002 (siirtymäkausi) koskevat ohjeet, joihin sisältyy tietoja muun muassa siirtymäsäännöistä, joita sovelletaan siirtymäaikana siirryttäessä arviointijärjestelmästä toiseen, eivät voi olla etusijalla tämän toimielimen hyväksymiin henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisiin täytäntöönpanomääräyksiin nähden.

(ks. 71 kohta)

Viittaukset: asia T‑198/04, Merladet v. komissio, 8.12.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑403 ja II‑1833, 41–43 kohta).

4.      Arvioijat tekevät virkamiehen arviointimenettelyn aikana ilmeisen arviointivirheen, jos he, edistääkseen kyseisen virkamiehen kanssa hänen pääosastollaan samassa palkkaluokassa olevien ”ylentämisen tarpeessa olevien työtovereiden” ylentämistä, haluavat varata ylennyspisteet viimeksi mainituille ja katsovat virheellisesti, että tavoitearvosana rajoittaa heidän vapauttaan arvioida kyseisen virkamiehen suorituksia, vaikka tavoitearvosana päinvastoin edistää tällaista vapautta.

(ks. 81 ja 85 kohta)

Viittaukset: em. asia Fardoom ja Reinard v. komissio.