Yhdistetyt asiat C-154/15, C-307/15 ja C-308/15
Francisco Gutiérrez Naranjo
vastaan
Cajasur Banco SAU,
Ana María Palacios Martínez
vastaan
Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA (BBVA)
ja
Banco Popular Español SA
vastaan
Emilio Irles López
ja
Teresa Torres Andreu
(Juzgado de lo Mercantil n° 1 de Granadan ja Audiencia Provincial de Alicanten esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 93/13/ETY – Kuluttajasopimukset – Kiinnelainat – Kohtuuttomat ehdot – 4 artiklan 2 kohta – 6 artiklan 1 kohta – Pätemättömyyden toteaminen – Kansallinen tuomioistuin on rajannut kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden toteamisen vaikutukset ajallisesti
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2016
1. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kohtuuttoman ehdon sisällön muuttamista kansallisen tuomioistuimen toimesta ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 93/13 24 perustelukappale ja 6 artiklan 1 kohta sekä 7 artiklan 1 kohta)
2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tutkia viran puolesta sen arvioitavaksi saatetussa sopimuksessa olevan ehdon kohtuuttomuus
(Neuvoston direktiivi 93/13)
3. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tehdä viran puolesta kaikki tämän toteamisen edellyttämät päätelmät
(Neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta)
4. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kansallista oikeuskäytäntöä, joka antaa kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuuden rajata ajallisesti palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät sopimusehdon kohtuuttomaksi toteamiseen tuomioistuimessa, ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 57 ja 60 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 58 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 59 kohta)
4. Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.
Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on näet tulkittava siten, että on lähtökohtaisesti katsottava, ettei kohtuuttomaksi todettu sopimusehto ole koskaan ollut olemassa, minkä vuoksi sillä ei voi olla vaikutuksia kuluttajaan nähden. Näin ollen siitä, että tällainen ehto todetaan kohtuuttomaksi tuomioistuimessa, on lähtökohtaisesti seurattava sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen palauttaminen, jossa kuluttaja olisi, jos tällaista ehtoa ei olisi ollut olemassa. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus sivuuttaa kohtuuton sopimusehto, joka velvoittaa perusteettomiksi osoittautuvien summien maksamiseen, sisältää siis lähtökohtaisesti sen, että nämä määrät on vastaavasti palautettava. Näin on siksi, että ellei tällaista palauttamista koskevaa vaikutusta olisi, kyseenalaistettaisiin se varoittava vaikutus, joka direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaan on tarkoitettu olevan sillä, että kuluttajien ja elinkeinonharjoittajan välisiin sopimuksiin sisältyvät ehdot on todettu kohtuuttomiksi.
Direktiivillä 93/13 kuluttajille taattua suojaa koskevalla kansallisella lainsäädännöllä ei kuitenkaan voida muuttaa suojan ulottuvuutta eikä sen asiallista sisältöä eikä näin vaarantaa tämän suojan tehostamista, johon Euroopan unionin lainsäätäjä on tähdännyt ottamalla käyttöön kohtuuttomia ehtoja koskevat yhdenmukaiset säännöt, niin kuin direktiivin 93/13 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan. Tästä seuraa, että vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä onkin kansallisen oikeutensa avulla määritellä yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuus todetaan ja tämän toteamisen konkreettiset oikeusvaikutukset toteutuvat, tällaisen toteamisen avulla on siis kuitenkin voitava palauttaa se oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne, jossa kuluttaja olisi ollut, ellei mainittua kohtuutonta ehtoa olisi ollut, muun muassa ottamalla käyttöön oikeus sellaisten perusteettomien etujen palautukseen, jotka elinkeinonharjoittaja on saanut kuluttajan vahingoksi tällaisen kohtuuttoman ehdon perusteella.
Tällaisessa asiayhteydessä kansallisissa lainsäädännöissä, joihin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa viitataan, ei siis voida puuttua sen oikeuden asialliseen sisältöön, jonka kuluttajat saavat mainitun säännöksen perusteella ja jonka mukaan kohtuuttomaksi todettu ehto ei sido kuluttajia.
Tästä seuraa, että kansallisella oikeuskäytännöllä, joka koskee niiden oikeusvaikutusten ajallista rajaamista, jotka johtuvat sopimusehdon pätemättömyyden toteamisesta direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan nojalla, voidaan taata vain rajoitettu suoja kuluttajille. Tällainen suoja on puutteellinen ja riittämätön, eikä sitä voida pitää direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa edellytetyllä tavalla riittävänä eikä tehokkaana keinona tämäntyyppisten ehtojen käytön lopettamiseksi. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on siksi, että unionin tuomioistuimen omaksuma unionin oikeuden tulkinta sitoo niitä pääasioiden ratkaisun osalta, jätettävä omasta aloitteestaan soveltamatta vaikutusten ajallista rajausta, joka perustuu tällaiseen oikeuskäytäntöön, koska rajaus ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.
Tästä seuraa, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jolla rajataan ajallisesti ne palauttamista koskevat vaikutukset, jotka liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohtuuttomuuden toteamiseen tuomioistuimessa, vain niihin summiin, jotka on maksettu perusteettomasti tällaisen ehdon perusteella sen ratkaisun antamisen jälkeen, jolla tuomioistuin on todennut kohtuuttomuuden.
(ks. 61–63, 65, 66, 71 ja 73–75 kohta sekä tuomiolauselma)