Asia C‑194/14 P

AC-Treuhand AG

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tina- ja ESBO/esteri-lämpöstabilisaattorien eurooppalaiset markkinat – EY 81 artiklan 1 kohta – Soveltamisala – Konsulttiyritys, joka ei toimi kyseessä olevilla markkinoilla – ”Yritysten välisten sopimusten” ja ”yhdenmukaistetun menettelytavan” käsite – Sakkojen määrän laskenta – Sakkojen laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Tuomioistuimen täysi harkintavalta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 22.10.2015

1.        Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lukeminen yrityksen syyksi – Komission päätös, jossa todetaan konsulttiyrityksen, joka ei toimi kyseessä olevilla markkinoilla mutta joka on myötävaikuttanut aktiivisesti ja tarkoituksellisesti kartelliin, yhteisvastuu – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.        Euroopan unionin oikeus – Yleiset oikeusperiaatteet – Nulla poena sine lege ‑periaate – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta)

3.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltamatta jättäminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 37 kohta)

4.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määräämispäätös – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden avulla komissio on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston – Riittävä ilmoittaminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

5.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus

(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla)

1.        Konsulttiyrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, kun tämä yritys myötävaikuttaa aktiivisesti ja tarkoituksellisesti tuottajien, jotka toimivat eri markkinoilla kuin se, välisen kartellin toteuttamiseen tai seurantaan.

Kun kyse on tarkoitukseltaan kilpailun vastaisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen toteuttamisesta tai noudattamisen valvonnasta, osoittaakseen yrityksen osallistuneen rikkomiseen ja sen vastuun kaikista sen sisältämistä eri osatekijöistä komission on näytettävä toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Tässä yhteydessä ”sopimuksen” ja ”yhdenmukaistetun menettelytavan” käsitteet eivät edellytä toimintavapauden vastavuoroista rajoittamista niillä markkinoilla, joilla kaikki osapuolet toimivat.

Mikään EY 81 artiklan 1 kohdan sanamuodossa ei myöskään osoita, että siinä asetettu kielto koskisi yksinomaan tällaisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen osapuolia, jotka toimivat niiden kattamilla markkinoilla. Tämän säännöksen tekstissä viitataan yleisesti kaikkiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka joko horisontaalisissa tai vertikaalisissa suhteissa vääristävät kilpailua yhteismarkkinoilla, riippumatta niistä markkinoista, joilla osapuolet toimivat, ja siitä, että kyseessä olevien järjestelyjen ehdot koskevat ainoastaan yhden niistä liiketoimintaa.

Jos konsulttiyrityksen toiminta on välitön osa sopimuspuolten ponnistuksia, jotka liittyvät sekä neuvotteluihin että niiden velvoitteiden täyttämisen valvontaan, joihin ne ovat sitoutuneet kartelleissa, ja tämän konsulttiyrityksen kyseisten sopimuspuolten kanssa tekemien palvelusopimusten perusteella tarjoamien palvelujen päämääränä on nimenomaan kyseessä olevien kilpailua rajoittavien tavoitteiden eli hintojen vahvistamisen, markkinoiden ja asiakkaiden jakamisen sekä arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamisen täysin tietoinen toteuttaminen, ei voida katsoa, että konsulttiyrityksen tässä ominaisuudessaan toteuttamat toimet olisivat pelkkiä merkitykseltään toissijaisia palveluja, joilla ei ole mitään yhteyttä tuottajien sopimiin velvoitteisiin ja niistä johtuviin kilpailunrajoituksiin.

(ks. 26, 27, 30, 33, 35, 38 ja 39 kohta)

2.        Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatetta ei voida tulkita siten, että siinä kiellettäisiin rikosoikeudellista vastuuta koskevien säännösten asteittainen selkeyttäminen tuomioistuinten tapauksesta toiseen suorittamalla tulkinnalla, sillä edellytyksellä, että tulkinnan tulos on kohtuullisesti ennakoitavissa kilpailusääntöjen rikkomishetkellä, kun otetaan huomioon erityisesti oikeuskäytännössä tuolloin vahvistettu kyseisen oikeussäännön tulkinta.

Ennakoitavuuden käsitteen sisältö riippuu suuresti kyseessä olevan säännöstön sisällöstä, sen kattamasta alasta ja sen adressaattien lukumäärästä ja laadusta. Lain ennakoitavuuden vastaista ei ole se, että kyseessä olevan henkilön on käytettävä valistuneita neuvonantajia arvioidakseen tietyn teon mahdollisia seurauksia asian olosuhteisiin nähden järkevässä määrin. Tämä koskee erityisesti ammattilaisia, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän on harjoitettava ammattiaan erittäin huolellisesti. Niinpä heidän voidaan edellyttää arvioivan toiminnan riskejä huolellisesti

(ks. 41 ja 42 kohta)

3.        Vaikka asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 13 kohdan tavoitteena on käyttää yritykselle määrättävän sakon laskentapohjana määrää, joka heijastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja kyseisen yrityksen suhteellista osuutta siinä, komissio voi poiketa näissä suuntaviivoissa esitetystä menetelmästä vahvistamalla niiden 37 kohdan perusteella sakkojen perusmäärän arviomääräisesti tilanteessa, jossa todetut rikkomiset koskevat pelkästään markkinoita, joilla rikkomisiin aktiivisesti myötävaikuttanut yritys ei toimi, minkä vuoksi mikään osa tämän yrityksen liikevaihdosta ei voi olla peräisin näiden rikkomisten kohteena olevista tuotteista.

(ks. 64, 66 ja 67 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 68 kohta)

5.        Kun kyse on komission päätösten tuomioistuinvalvonnasta ja kun komissio päättää määrätä sakon tai uhkasakon kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, unionin tuomioistuimilla on SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvontavallan lisäksi niille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, jonka nojalla unionin tuomioistuimet voivat korvata komission arvioinnin omallaan ja näin ollen poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää.

Täyden harkintavallan käyttö ei vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja korostettava, että menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista. Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita, jotka unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, kantajan on esitettävä riidanalaista päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi.

Sen sijaan täyttääkseen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen vaatimukset ja ottaen huomioon asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan unionin tuomioistuinten on SEUT 261 ja SEUT 263 artiklan mukaista toimivaltaa käyttäessään tutkittava kaikki oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja koskevat väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että sakon määrä ei ole oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen ja kestoon.

(ks. 74–76 kohta)