YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
18 päivänä joulukuuta 1997 (1)
Valtiontuki Sosiaaliturvamaksujen alentaminen Valituksen käsittelyn
lopettaminen Oikeussuojaintressi Tutkimatta jättäminen
Asiassa T-178/94,
Asociación Telefónica de Mutualistas (ATM), Espanjan oikeuden mukaan
perustettu yhdistys, Madrid, edustajinaan asianajajat Juan Eugenio Blanco
Rodríguez ja Bernardo Vicente Hernández Bataller, Madrid, ja asianajaja Lydie
Lorang, Luxemburg, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto André
Sérébriacoff, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään kirjallisessa käsittelyssä aluksi
oikeudellisen yksikön virkamiehet Francisco Enrique González Diaz ja Michel
Nolin, sittemmin Francisco Santaolalla ja Nolin, ja suullisessa käsittelyssä
oikeudellisen yksikön virkamies Fernando Castillo de la Torre, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan Asociación Telefónica de Mutualistasille 15.2.1994 päivätyllä komission
kirjeellä D/30508 tiedoksi annetun komission päätöksen lopettaa kyseisen
yhdistyksen tekemän valituksen käsittely; valitus kohdistui valtiontukeen, jota
yhdistyksen mukaan oli myönnetty Compañia Telefónica de España -nimiselle
osakeyhtiölle,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti A. Saggio sekä tuomarit A. Kalogeropoulos,
V. Tiili, R. M. Moura Ramos ja J. Pirrung,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 30.9.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Valituksen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Kantajana oleva Asociación Telefónica de Mutualistas -niminen yhdistys
(jäljempänä ATM) perustettiin vuonna 1987 varmistamaan Institución Telefónica
de Previsiónin (jäljempänä ITP) osakkaiden oikeuksien turvaaminen; viimeksi
mainittu on keskinäinen sosiaalivakuutusyhtiö, jonka Compañia Telefónica de
España SA (jäljempänä TESA) on perustanut työntekijöidensä ja eläkkeensaajiensa
hyväksi.
- 2.
- TESA on valtion osittain omistama elinkeinotoimintaa harjoittava osakeyhtiö. Se
on saanut Espanjan valtiolta toimiluvan yleisen puhelinliikenteen järjestämiseen.
Vuonna 1992 valtion osuus tämän yhtiön osakepääomasta oli 32 prosenttia, jäljelle
jäävän pääoman jakautuessa 300 000 muun osakkeenomistajan kesken, joilla
kullakin oli alle 0,5 prosenttia osakepääomasta. Kantaja selvitti istunnossa, että
valtio omistaa tällä hetkellä 21 prosenttia osakepääomasta. Valtio nimittää lisäksi
suurimman osan TESAn hallintoelinten jäsenistä.
- 3.
- TESA perusti ITP:n vuonna 1944 sosiaalivakuutuskassoista ja keskinäisistä
sosiaalivakuutusyhtiöistä 6.12.1941 annetun lain sekä sen 26.5.1943 annetun
soveltamisasetuksen nojalla. Kyseisen asetuksen mukaan näitä kassoja ja keskinäisiä
yhtiöitä hallinnoidaan niiden yhtiöjärjestysten ja sääntöjen mukaisesti sillä
edellytyksellä, että nämä ovat lain ja kyseisen soveltamisasetuksen vaatimusten
mukaisia. Näissä säännöissä määrätään, että tällaisten elinten tarjoamia etuuksia
pidetään yhteensoveltuvina niiden etujen kanssa, joita niiden jäsenet voivat saada
valtion lakisääteisestä sosiaalivakuutusjärjestelmästä, jollei lainsäädännössä tai
työministeriön nimenomaisissa määräyksissä todeta, että kyseiset etuudet korvaavat
lakisääteisten sosiaalivakuutusjärjestelmien mukaiset etuudet.
- 4.
- Vuodesta 1966 lähtien ITP on korvannut yleisen sosiaaliturvan eläkkeiden, pysyvän
työkyvyttömyyden sekä yleisten sairauksien aiheuttamien kuolemantapausten ja
muiden sairaskulujen osalta. ITP:n myöntämät etuudet ovat olleet suurempia kuin
yleisestä järjestelmästä myönnetyt.
- 5.
- Keskinäisten sosiaalivakuutusyhtiöiden myöntämät etuudet, samoin kuin niille
suoritettavat maksut on vahvistettu näitä yhtiöitä koskevissa asetuksissa. TESAn
ITP:lle suorittaman maksun suuruudeksi vahvistettiin ITP:n asetuksessa alun perin
7 prosenttia työntekijöille maksetuista palkoista, mutta se korotettiin ensin
8 prosenttiin ja sittemmin 9 prosenttiin.
- 6.
- Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että sellaiset elimet ja yritykset, jotka suljetaan
pois yleisen järjestelmän piiristä tiettyjen riskien osalta, koska niiden oma
sosiaalivakuutuskassa määrätyin osin korvaa yleisen sosiaaliturvajärjestelmän,
hyötyvät korjauskertoimen soveltamisesta yleisten sosiaalimaksujen suuruutta
määritettäessä. Kertoimet vahvistetaan vuosittain sosiaaliturva-asioista vastaavan
ministeriön antamalla asetuksella. Ei ole kiistetty sitä, että alennus voi olla jopa
14 prosenttia palkoista.
- 7.
- Vuoden 1966 yleisen sosiaaliturvalain tavoitteena oli koordinoida ja yhtenäistää
yleiset sosiaalivakuutukset. Tässä laissa säädetään pääasiallisesti, että yleiseen
sosiaaliturvajärjestelmään liitetään ryhmät, jotka kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmän
soveltamisalaan, mutta joita tämä järjestelmä ei vielä kata.
- 8.
- 20.11.1985 annetussa kuninkaan asetuksessa säädetään, että laitokset, joihin yleiseen
järjestelmään liitettävät henkilöryhmät kuuluvat, ovat velvollisia korvaamaan
yleiselle sosiaaliturvajärjestelmälle sen vastattavakseen ottamat kustannukset ja
velvoitteet, ja että jos ne varat, jotka ovat käytettävissä niiden velvoitteiden
maksamisen varmistamiseksi, joiden osalta kyseiset laitokset korvaavat
sosiaaliturvan, eivät riitä kattamaan liittämisestä aiheutuvia kustannuksia, tästä
erotuksesta vastaavat ne elimet tai yritykset, joilla on velvollisuus kattaa
taloudellisesti kyseessä olevien laitosten myöntämien etuuksien suorittamisesta
aiheutuneet kustannukset.
- 9.
- Tällä välin työministeriö hyväksyi vuonna 1977 ITP:tä koskevan muutetun
asetuksen. Siirtymäsäännösten 4 kohdan mukaan TESA takaa ne etuudet, jotka
ITP:n on varmistettava kymmenen vuoden ajan, ja tämän vastuun
konkretisoimiseksi vahvistetaan vuosittain takauksen enimmäismäärä ja takaus
uudistetaan vuosittain niin, että sen voimassaoloaika on kymmenen vuotta kustakin
uudistamisesta lähtien. Kantajan mukaan myös julkishallinto edellytti takauksen
asettamista, jotta asetus voitiin hyväksyä.
- 10.
- ITP:n johtokomitean 24.7.1979 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan tämä
komitea totesi TESAn varmistaneen ITP:n hankkiessa TESAn osake-erän, että se
ottaa vastattavakseen tietyistä ITP:n sitoumuksista. Nämä sitoumukset sisälsivät
muun muassa edellä mainitun takauksen laajentamisen vakuutusmatemaattisissa
tutkimuksissa todettujen teknisten vararahastojen tarpeen kattamiseksi ja
velvoitteen pitää voimassa tämä takaus, jonka laajuus tarkistetaan vuosittain edellä
olevassa kohdassa mainittujen siirtymäsäännösten mukaisesti.
- 11.
- Kantaja väittää, että TESA on antanut takauksen vain vuoden 1977 budjetissaan
laskien sen määräksi 8 miljardia Espanjan pesetaa (ESP); komissio ei kiistä tätä.
- 12.
- Kantaja väittää myös, että TESAn hallintoneuvosto on katsonut 28.1.1987 pidetyssä
kokouksessaan, että se kymmenen vuoden aika, jonka alun perin vuonna 1977
myönnetyn takauksen oli määrä pysyä voimassa, oli päättynyt ja että TESA ei näin
ollen enää ollut sidottu tähän takaukseen.
- 13.
- Espanjan hallitus päätti 27.12.1991 liittää yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään ITP:n
työssä käyvien ja eläkkeelle jääneiden työntekijöiden ryhmät. Työ- ja
sosiaaliministeriö määritteli liittämisen vaikutukset 30.12.1991 antamallaan
lakiasetuksella. Sosiaaliturvan suunnittelun ja taloudellisen sopeuttamisen
johtokunta vahvisti 25.5.1992 antamallaan päätöksellä liittämisestä aiheutuneiden
kustannusten määrän sillä olevan toimivallan rajoissa. Tässä päätöksessä todettiin
lisäksi, että jos ITP:n varat osoittautuvat riittämättömiksi, TESAlla on velvollisuus
maksaa ITP:n suorittamien maksujen ja eläkeläisille maksettavan kokonaismäärän
välinen erotus. Täydentävän avustusjärjestelmän osalta tehtiin 8.7.1992 sopimus,
jolla TESA sitoutui maksamaan tietyt etuudet niiden saajille.
- 14.
- Valtionvarainministeriö ilmoitti 10.6.1992 ITP:n purkamisesta ja selvitystilaan
asettamisesta. Kantaja on kuitenkin huomauttanut, että selvitystilamenettely ei silti
vielä ole lopullisesti päättynyt, eikä vastaaja ole kiistänyt tätä.
Hallinnollinen menettely
- 15.
- Näiden seikkojen perusteella komissiolle tehtiin 1.7.1993 ATM:n nimissä valitus,
jossa moitittiin Espanjan viranomaisia siitä, että ne olivat hyväksyneet TESAn
sosiaalikulujen alentamisen, ja tällä tavoin myöntäneet sille valtiontukea.
Valituksessa moititut toimenpiteet, joita on kuvailtu hallinto- ja
oikeudenkäyntimenettelyn aikana tehtyjen täsmennysten valossa, ovat seuraavat.
- 16.
- Tukea annettiin kantajan mukaan ensinnäkin siten, että viranomaiset sallivat
TESAn vuoden 1982 ja vuoden 1991 lopun välisenä aikana saada hyväkseen sen
ITP:lle tosiasiallisesti maksuina suorittaman määrän ja niiden maksujen, joita sen
ei ollut korjauskertoimen vuoksi ollut maksettava yleiseen
sosiaaliturvajärjestelmään, välisen erotuksen. Tämän tuen määrä oli 270 miljardia
ESP. Kantaja vaati komissiota lisäksi määräämään TESAn maksamaan ITP:lle
tämän erotuksen.
- 17.
- Toiseksi viranomaiset olivat kantajan mukaan sallineet sen takauksen voimassaolon
lakkaamisen, joka TESAn olisi ollut pidettävä voimassa, jotta ITP voisi edelleen
olla varma kymmenen seuraavan vuoden aikana maksettavakseen tulevien
etuuksien kattamisesta. Tämä valtion menettely oli tuottanut TESAlle 8 miljardin
ESP:n suuruisen edun.
- 18.
- Kantaja on valituksessaan lisäksi väittänyt, että kyseisistä tukitoimista on seurannut
ITP:n joutuminen alijäämäiseen taloudelliseen tilaan, jonka vuoksi se on asetettu
selvitystilaan.
- 19.
- Komissio kehotti 12.8.1993 päivätyllä kirjeellään kantajaa esittämään täydentävät
huomautukset valitukseensa. Kantaja antoi 15.9.1993 pidetyn kokouksen jälkeen
29.10.1993 päivätyssä kirjeessään lisätietoja. Komissio kehotti vielä 12.11.1993
päivätyllä kirjeellään kantajaa täydentämään antamiaan tietoja, minkä tämä teki
3.12.1993 päivätyssä kirjeessään.
- 20.
- Komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen
antaman vastauksen mukaan Espanjan valtion kanssa ei ole käyty kirjeenvaihtoa
eikä sille ole osoitettu muodollista päätöstä.
- 21.
- Komission ja kantajan välisen kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantajan
edustajalle Molina del Pozolle osoitetulla, 15.2.1994 päivätyllä kirjeellä D/30508,
että kaiken asiassa kertyneen aineiston tutkimisen yhteydessä ei ollut ilmennyt
mitään sellaista, joka olisi osoittanut TESAn saaneen valtiontukea. Komissio myös
lopetti tähän kantajan valituksen käsittelyn.
- 22.
- 15.2.1994 päivätyn kirjeen perustelut olivat seuraavat:
Valtio ei ole millään tavoin osallinen [takauksen] voimassaolon päättymiseen
[V]aikka TESA onkin suurimmaksi osaksi valtion omistama yritys, valtio tai mikään
muukaan sen osakkeenomistajista ei periaatteessa ole vastuussa TESAn, joka on
erillinen oikeushenkilö, toimista tai sitoumuksista.
Jos ITP ja työntekijät katsovat oikeuksiaan loukatun siitä syystä, että TESA ei olepannut täytäntöön sitoumustaan, nämä voivat vaatia korvausta, kuten ne ovat
tehneetkin, toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa, jotka myöntävät kantajille
oikeussuojaa, jos ne katsovat sen perustelluksi.
Espanjan hallitus on Espanjan yleisen sosiaaliturva-alaa koskevan lainsäädännön
mukaisesti päättänyt [yleiselle] sosiaaliturvajärjestelmälle suoritettavien maksujen
poistamisesta tietyin osin, koska TESA täyttää näissä säännöksissä vaaditut
edellytykset. Tribunal Supremo español on katsonut TESAn edellä mainitun yleisen
lainsäädännön mukaisesti hyväksymien sitoumusten mahdollista täyttämättä
jättämistä koskevasta kysymyksestä 26.12.1990 antamassaan tuomiossa, että asiaan
sovellettavan yleisen lainsäädännön mukaan TESAlla ei ollut velvollisuutta maksaa
ITP:lle suurempia summia kuin se tosiasiallisesti oli maksanut. Näin ollen komissio
ei voi pitää mainittua erotusta valtiontukena, koska tämä tilanne ei ole
sovellettavan yleislainsäädännön vastainen.
[ ]
valittajan vaatimus siitä, että komissio määräisi TESAn maksamaan ITP:lle
erotuksen suuruisen määrän, ei missään tapauksessa ole yhteisön oikeuden
mukainen, koska jos kyseessä olisi yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa oleva
valtiontuki, komissio määräisi palauttamaan sen valtiolle.
Oikeudenkäyntimenettely
- 23.
- Tässä tilanteessa kantaja nosti 22.4.1994 ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa nyt esillä olevan kanteen.
- 24.
- Vastaaja on työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittänyt erillisellä
asiakirjalla tämän kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen,
joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 28.7.1994.
- 25.
- Kantaja on esittänyt huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä 12.9.1994.
- 26.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 14.6.1995 antamalla määräyksellä
oikeudenkäyntiväite on liitetty käsiteltäväksi pääasian yhteydessä.
- 27.
- Vastaaja on jättänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
21.8.1995 vastineensa, kantaja on jättänyt 9.10.1995 vastauksensa ja vastaaja on
jättänyt 15.12.1995 vastauksensa.
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) on
aloittanut asian suullisen käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on prosessinjohtotoimien rajoissa esittänyt
asianosaisille joitakin kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä ovat asianmukaisesti
vastanneet.
- 29.
- Asianosaiset ovat antaneet suulliset lausumansa ja vastauksensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 30.9.1997 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
- 30.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
tutkii kanteen ja katsoo sen perustelluksi,
kumoaa 15.2.1994 päivätyn kirjeen, jolla komissio toteaa lopettaneensa
kantajan tekemän valituksen käsittelemisen,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 31.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta,
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 32.
- Vastaaja esittää kaksi prosessiväitettä kanteen tutkimista vastaan. Ensinnäkin
kantajalta puuttuu vastaajan mukaan oikeussuojaintressi. Toiseksi ei ole olemassa
päätöstä, jonka kantaja voisi riitauttaa eikä kantajalla missään tapauksessa ole EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaista asiavaltuutta.
- 33.
- Ensimmäisessä prosessiväitteessä tarkoitettu oikeussuojaintressin puuttuminen
johtuu ensinnäkin siitä, että vaikka Espanjan valtion taloudellinen puuttuminen
tilanteeseen TESAn hyväksi olisikin yhteismarkkinoiden kanssa
yhteensoveltumatonta valtiontukea, sen palauttamista koskeva mahdollinen määräys
ei mitenkään hyödyttäisi kantajaa, koska saamatta jääneet sosiaalimaksut olisi
maksettava takaisin Espanjan valtiolle eikä ITP:lle tai ATM:lle. Espanjan
oikeusjärjestyksessä ei vastaajan mukaan säädetä mahdollisuudesta kompensoida
tavanomaisen sosiaaliturvamaksun ja TESAn ITP:lle maksaman alhaisemman
maksun välistä erotusta, kuten Tribunal Supremo español on vastaajan mukaan
todennut edellä mainitussa tuomiossaan.
- 34.
- Vastaaja lisää, että ITP:n purkautumisen huomioon ottaen maksujen palauttaminen
sille on vuodesta 1992 lähtien ollut myös oikeudellisesti mahdotonta. Vaikka väitetyt
palautettavat tuet olisikin ollut maksettava ITP:n kassaan, niiden määrä on
selvitystilan vuoksi maksettava yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään ITP:n liittämisestä
siihen aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi.
- 35.
- Toiseksi oikeussuojaintressin puuttuminen johtuu siitä, että väitetty valtiontuki
hyödyttäisi ainoastaan TESAa, joka on yritys, johon kantaja tai sen jäsenet eivät ole
välittömästi tai välillisesti kilpailusuhteessa. Vastaaja nojautuu tältä osin yhteisöjen
tuomioistuimen asiassa C-295/92, Landbouwschap vastaan komissio, 30.9.1992
antamaan määräykseen (Kok. 1992, s. I-5003) ja yhdistetyissä asioissa 197/80,
198/80, 199/80, 200/80, 243/80, 245/80 ja 247/80, Ludwigshafener Walzmühle Erling
ym. vastaan neuvosto ja komissio, 8.4.1981 antamaan määräykseen (Kok. 1981,
s. 1041) katsoen, että oikeussuojaintressin olemassaolon tai puuttumisen
määrittämiseksi kilpailusuhteita on tarkasteltava kantajan itsensä kannalta eikä
suhteessa sellaisiin henkilöihin tai yrityksiin, joita kyseessä oleva toimenpide
tosiasiallisesti tai mahdollisesti koskee. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ATM tai
myöskään sen jäsenet eivät välittömästi tai välillisesti kilpaile TESAn kanssa eivätkä
ne ole TESAan muussakaan vapaan kilpailun turvaamisen kannalta
merkityksellisessä suhteessa. Vastaajan mukaan tästä seuraa, että riidanalaisen
päätöksen voimassa pitäminen tai kumoaminen ei vaikuta millään tavoin ATM:n
etuihin.
- 36.
- Toinen prosessiväite koskee kantajan osalta riitauttamiskelpoisen päätöksen
puuttumista. Vastaaja väittää ensinnäkin, että 15.2.1994 päivätty kirje ei ole
kantajalle osoitettu päätös, sillä 6 päivänä helmikuuta 1962 annetussa neuvoston
asetuksessa N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus, EYVL 1962, 13, s. 204) säädetystä poiketen valtiontukien
alalla ei ole olemassa valitusmenettelyä, joka johtaisi kantajan niin halutessa hänelle
osoitettuun päätökseen, josta voitaisiin nostaa kumoamiskanne. Tämä kanta
vahvistetaan komission mukaan selvästi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-313/90,
CIRFS ym. vastaan komissio, 24.3.1993 antamassa tuomiossa (Kok. 1993, s. I-1125)
ja asiassa C-198/91, Cook vastaan komissio, 19.5.1993 antamassa tuomiossa
(Kok. 1993, s. I-2487), ja siitä tehdään yhteenveto julkisasiamies Tesauron edellä
mainitussa asiassa Cook vastaan komissio esittämässä ratkaisuehdotuksessa
(Kok. 1993, s. I-2502).
- 37.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa lähetetyn kaltainen kirje on vastaajan mukaan
vain ilmoitus päätöksestä, joka on osoitettu jäsenvaltiolle, jolle ainoana osoitetaan
valtiontukia koskevat päätökset. Kirjeellä ainoastaan annetaan tällaisen päätöksen
sisältö tiedoksi niille, jotka ovat ilmoittaneet valtiontuen myöntämisestä. 15.2.1994
päivätyllä kirjeellä ei näin ollen itsessään päätetä menettelyä, joka voidaan aloittaa
uudelleen, jos valituksen tehnyt yritys esittää uusia tosi- tai oikeusseikkoja tämän
perustelemiseksi.
- 38.
- Lisäksi vastaaja katsoo, että päätös ei missään tapauksessa koske kantajaa erikseen,
kuten perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa edellytetään.
Päätös, jossa todetaan, että valtion väitetty taloudellinen puuttuminen asiaan
TESAn eduksi ei ole perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettua valtiontukea,
ei koske erikseen kantajaa yksityisenä yhdistyksenä, joka toimii esillä olevassa
oikeudenkäynnissä jäsentensä edun nimissä, muttei oman etunsa vuoksi. Kantajalla
ei ole ollut täsmällisemmin sanottuna yhdistetyissä asioissa 67/85, 68/85 ja 70/85,
Van der Kooy ym. vastaan komissio, 2.2.1988 annetussa tuomiossa (Kok. 1988,
s. 219) tarkoitettua etuoikeutetun neuvotteluosapuolen roolia. Vaikka ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-447/93, T-448/93 ja T-449/93,
AITEC ym. vastaan komissio, 6.7.1995 antamassa tuomiossa (Kok. 1995, s. II-1971)
vahvistetaankin, että asian saatetaan katsoa koskevan ammatillista yhteisöä erikseen
siltä osin kuin se pystyy osoittamaan, että kyseiset tuet vaikuttavat huomattavasti
joidenkin sen jäsenten kilpailuasemaan ja jos kyseisten jäsenten mahdollisesti
nostama kanne olisi otettava tutkittavaksi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 169/84,
Cofaz ym. vastaan komissio, 28.1.1986 antamassa tuomiossa (Kok. 1986, s. 391)
tarkoitetulla tavalla, komissio katsoo kuitenkin, että näin ei ole nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa.
- 39.
- Asia ei myöskään koske kantajaa suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännessä kohdassa edellytetyllä tavalla, koska päätöksen olla esittämättä
vastalauseita valtiontukien puuttuessa ja Espanjan sosiaaliturva-alaa koskevasta
lainsäädännöstä mahdollisesti johtuvan vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä. Vaikka
komissio olisikin arvioinut virheellisesti Espanjan valtion taloudellista puuttumista
asiaan TESAn hyväksi ja sen täytyisi näin määrätä tuen palauttamisesta, Espanjan
oikeusjärjestyksessä ei säädetä mekanismista, joka mahdollistaisi sen vahingon
korjaamisen, jota kantaja väittää sille aiheutuneen.
- 40.
- Kantaja väittää, että kanne on otettava tutkittavaksi. Ensimmäisen prosessiväitteen
osalta kantaja väittää, että sillä on oikeussuojaintressi. Takauksen voimassaolon
päättymisestä ja liian alhaisista maksuista eli kantajan ilmoittamista tuista johtuu
ensinnäkin, että ITP ei ole voinut maksaa etuuksia niihin oikeutetuille ja että se on
liitetty yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään. TESAn saamien valtiontukien, jotka
kantaja katsoo yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, palauttaminen olisi kantajan
edun mukaista, koska Espanjan hallintoviranomaiset siirtäisivät nämä määrät
ITP:lle, ja siis lopullisesti kantajan jäsenten hyödyksi.
- 41.
- Kantaja väittää, että komissio on tulkinnut virheellisesti Tribunal Supremo
españolin edellä mainittua tuomiota. Kantajan mukaan tämä tuomio ei koske
kysymystä siitä, onko puheena olevat summat palautettava. Kansallinen
tuomioistuin on perustanut päätöksensä ainoastaan menettelysääntöihin ja katsonut,
että kantajana esiintyneiden työntekijöiden ja eläkkeensaajien sijasta ITP:n
johtoelinten olisi pitänyt esittää tämä vaatimus.
- 42.
- Komission väite, jonka mukaan summien palauttaminen ITP:lle olisi ollut
oikeudellisesti mahdotonta vuodesta 1992 lähtien, ei myöskään löydä tukea laista,
koska ITP:tä ei ole asetettu välittömästi selvitystilaan. Siinäkin tapauksessa, että
lailliset edellytykset tälle olisivat täyttyneet ja oikeudelliset selvitystilaan asettamista
koskevat päätökset olisi tehty, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kantajalle
suosiollinen tuomio nyt käsiteltävänä olevassa asiassa voisi johtaa ITP:n
purkamiseen johtaneiden hallinnollisten toimien ja päätösten tarkistamiseen.
- 43.
- Markkinoilla vallitsevan kilpailutilanteen osalta kantaja toteaa, että sille on
aiheutunut todellista ja varmaa vahinkoa TESAlle myönnettyjen valtiontukien
vuoksi, koska sosiaalimaksujen pienentyminen on vaikuttanut sen jäsenten
oikeuksiin. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä edellä mainitussa asiassa Cook vastaan
komissio annettuun tuomioon, jossa ne, joita asia koskee perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin, on määritelty henkilöiksi, yrityksiksi
taikka yhteisöiksi, joiden etuihin tuen myöntäminen mahdollisesti vaikuttaa, joten
tällä toisin sanoen tarkoitetaan kilpailevia yrityksiä ja ammatillisia järjestöjä. Koskakantaja on keskinäisen yhtiön osakkaiden etujen ajamiseksi perustettu ammatillinen
yhdistys, kaikella ITP:hen tai TESAan vaikuttavalla on välitöntä merkitystä senkin
kannalta.
- 44.
- Lisäksi kantajalla on mielestään oikeussuojaintressi nyt käsiteltävänä olevassa
asiassa, koska kantaja on perustettu ITP:n oikeuksien puolustamiseksi oloissa, joissa
kyseisten oikeuksien puolustaminen olisi muutoin ollut mahdotonta sen
vaikutusvallan vuoksi, joka TESAlla oli ITP:hen.
- 45.
- Kantaja väittää toisen prosessiväitteen osalta, että sille osoitettu 15.2.1994 päivätty
kirje on päätös, jolla on pakottavia oikeusvaikutuksia. Tällä päätöksellä lopetetaan
valitusmenettely ja arvioidaan riidanalaisia tukia ja näin ollen estetään kantajan
jäseniä saavuttamasta etujaan tulevaisuudessa.
- 46.
- Kantaja viittaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-325/91, Ranska
vastaan komissio, 16.6.1993 antamaan tuomioon (Kok. 1993, s. I-3283, 9 kohta),
jonka mukaan perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitetun
riitauttamiskelpoisen päätöksen olemassaolo riippuu siitä, saako se aikaan
oikeusvaikutuksia, ja yhdistetyissä asioissa 166/86 ja 220/86, Irish Cement vastaan
komissio, 15.12.1988 annettuun tuomioon (Kok. 1988, s. 6473, 11 kohta), jossa
yhteisöjen tuomioistuin on todennut kieltäytymisen aloittaa 93 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettu menettely oikeusvaikutuksia aikaansaavaksi toimenpiteeksi. Kantaja
viittaa myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-39/93 P, SFEI ym. vastaan
komissio, 16.6.1994 antamaan tuomioon (Kok. 1994, s. I-2681, 27 ja 28 kohta),
jonka mukaan toimielin, jolla on toimivalta todeta rikkomus ja määrätä siitä sanktio
ja jolle yksityiset oikeussubjektit voivat tehdä valituksen, kuten komissiolle
kilpailuoikeuden alalla, tekee välttämättä toimenpiteen, joka saa aikaan
oikeusvaikutuksia, kun se lopettaa tutkimukset, jotka se on aloittanut tällaisen
valituksen johdosta, eikä päätöstä asian käsittelyn lopettamisesta voida luokitella
alustavaksi tai valmistelevaksi, koska se on menettelyn viimeinen vaihe: sitä ei enää
seuraa mikään sellainen toimenpide, josta voitaisiin nostaa kumoamiskanne.
- 47.
- Kantaja väittää lisäksi osallistuneensa aktiivisesti menettelyyn, jonka komissio aloitti
sen tekemän valituksen seurauksena. Tämä seikka antaa sille oikeuden riitauttaa
tämän menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen (edellä mainitussa asiassa Cofaz ym.
vastaan komissio annettu tuomio).
- 48.
- Lopuksi kantaja väittää, että nyt käsiteltävänä oleva kanne on tutkittava, jotta
kantajalle voidaan taata oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ihmisoikeuksien
ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 13 artiklan ja yhteisöjen
tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, sillä Espanjassa ei ole käytettävissä
valtiontukien osalta mitään asianmukaista oikeussuojakeinoa, jonka avulla kantaja
voisi vastustaa sitä sosiaalimaksujen alentamista, joka on mahdollinen Espanjan
valtion laiminlyönnin vuoksi.
- 49.
- Vastaaja vastaa vastineessaan, että edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen
tuomio asiassa SFEI ym. vastaan komissio koskee perustamissopimuksen 85 ja
86 artiklan soveltamismenettelyä, jonka osalta on säädetty muun muassa
mahdollisuudesta tehdä valituksia. Tätä oikeuskäytäntöä ei voida vastaajan mukaan
soveltaa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Edellä mainitun yhteisöjen
tuomioistuimen asiassa Irish Cement vastaan komissio antaman tuomion osalta
vastaaja huomauttaa, että jos yhteisöjen tuomioistuin ei olisi tässä tuomiossa
katsonut, että kanne on nostettu määräajan päättymisen jälkeen, sen olisi pitänyt
tutkia, koskiko komission kirje kantajaa suoraan ja erikseen.
- 50.
- Lopuksi vastaaja toteaa kantajan väitteestä, joka koskee oikeudellisten
valvontakeinojen puuttumista, jos nyt käsiteltävänä olevaa kannetta ei tutkita, että
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa suoraan ja näin ollen
kantaja voi vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa, jos se katsoo sen
tarpeelliseksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 51.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että päätös, jolla
lopetetaan tukitoimenpiteen perustamissopimuksenmukaisuuden tutkiminen,
osoitetaan aina kyseessä olevalle jäsenvaltiolle ja että yksityinen oikeussubjekti voi
riitauttaa sen yhteisöjen tuomioistuimessa, jos perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännen kohdan edellytykset täyttyvät.
- 52.
- Tässä vaiheessa on todettava, että 15.2.1994 päivätty kirje on kantajan osalta
pelkästään tiedonanto sen päätöksen sisällöstä, joka on osoitettu kyseessä olevalle
jäsenvaltiolle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näin ollen, että on
kohtuullista ymmärtää kantajan kumoamisvaatimus, joka koskee 15.2.1994 päivättyä
komission kirjettä, jolla se ilmoittaa lopettaneensa kantajan tekemän valituksen
käsittelyn niin, että sillä tarkoitetaan tosiasiassa sellaisen päätöksen kumoamista,
joka on osoitettu kyseessä olevalle jäsenvaltiolle ja joka toistetaan kyseisessä
kirjeessä.
- 53.
- Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa perustamissopimuksen
173 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen ainoastaan sellaisista päätöksistä,
jotka saavat aikaan sellaisia pakottavia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa
tämän etuihin muuttamalla merkittävästi tämän oikeudellista asemaa.
- 54.
- Näin ollen on tutkittava, vaikuttaako kantajan ilmoittamien valtiontukien
perustamissopimuksenmukaisuuden tutkimisen lopettamisesta tehty päätös, joka on
annettu kantajalle tiedoksi 15.2.1994 päivätyllä kirjeellä, mutta joka tosiasiallisesti
on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle, kantajan etuihin muuttamalla merkittävästi
tämän oikeudellista asemaa. Tämän edellytyksen on täytyttävä, jotta kantaja voisi
perustella intressinsä saada riidanalainen päätös kumotuksi.
- 55.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää, että komission päätös sisältää
arvion riidanalaisista tuista, joten sillä estetään kantajan jäseniä saavuttamasta
oikeuksiaan tulevaisuudessa. On siis syytä lyhyesti kuvata nyt käsiteltävänä olevan
asian tosiasiaperustaa sen määrittelemiseksi, mikä on komission päätöksen ja
kantajan väitetyn vahingon välinen syy-yhteys.
- 56.
- Kantaja on keskinäisen vakuutusyhtiö ITP:n oikeudenhaltijoiden muodostama
yhdistys. Nämä oikeudenhaltijat ovat kaikki TESAn työntekijöitä tai eläkkeensaajia;
ITP on TESAn työntekijöidensä sosiaaliturvan järjestämiseksi perustama yhtiö.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa näin ollen, että tosiasiassa kantajana
olevan yhdistyksen jäsenet valittavat valtiontuista, joita heidän nykyisen tai entisen
työnantajansa väitetään saaneen.
- 57.
- Kantaja väittää, että ilman väitettyjä lainvastaisia tukia ITP:tä ei olisi liitetty
yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään ja sen oikeudenhaltijat olisivat voineet edelleen
saada suurempia etuuksia kuin yleisessä järjestelmässä. Kantaja lisää, että jos
tukimäärä olisi palautettu valtiolle, kuten komission olisi pitänyt kantajan mielestä
määrätä, valtio maksaisi nämä määrät ITP:lle. Viimeksi mainittu olisi tämän vuoksi
tullut jälleen toimintakykyiseksi ja sen oikeudenhaltijat olisivat saaneet takaisin
oikeutensa korkeampiin etuuksiin.
- 58.
- On kuitenkin todettava, että Tribunal Supremo español on katsonut, että ei ole
olemassa mitään oikeutta vaatia [ITP:n] hyväksi muita [ ] maksuja kuin niitä,
joista on lainmukaisesti säädetty sitä koskevassa [tekstissä], ja kaikki vakuutetut
riskit kattavaksi tarkoitetun tavanomaisen [yleiseen sosiaaliturvakassaan]
suoritettavan maksun ja nyt käsiteltävässä asiassa TESAn [keskinäiselle
vakuutusyhtiölle] suorittaman osittaisen maksun välinen ero on yleisesti tunnettu
lainsäädännön muuttamiseen kohdistuva ongelma, jota ei voida ratkaista
tuomioistuimissa [ ] (edellä mainitun tuomion oikeudellisten perustelujen
3 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio oli oikeassa
päätellessään, että TESAlla ei ollut kansallisen lainsäädännön nojalla velvollisuutta
maksaa ITP:lle suurempia summia kuin se tosiasiallisesti oli maksanut. Kansallisessa
lainsäädännössä ei myöskään säädetä velvollisuudesta maksaa yleiseen
sosiaaliturvajärjestelmään suoritettavan tavanomaisen maksun ja tälle keskinäiselle
yhtiölle kyseisenä ajanjaksona sovellettavien säännösten mukaisesti suoritetun
alhaisemman maksun välistä erotusta ITP:lle (ks. edellä 5 ja 6 kohta).
- 59.
- Vaikka päätös kumottaisiinkin ja komission olisi toteutettava toimenpiteet tuomion
täytäntöönpanemiseksi, mikään ei viittaa siihen, että tästä menettelystä voitaisiin
kohtuudella olettaa seuraavan kyseisen erotuksen maksaminen ITP:lle.
- 60.
- Kuten komissio on perustellusti väittänyt, jos oletetaan, että palauttamisesta
määrättäisiin, maksuunpanematta jääneet sosiaalimaksut olisi palautettava Espanjan
valtiolle, jolla ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole velvollisuutta maksaa niitä
tämän jälkeen ITP:lle. Koska yksityisten vakuutuskassojen liittäminen yleiseen
sosiaaliturvajärjestelmään on poliittinen tavoite (ks. edellä 7 kohta), ei ole
myöskään aihetta olettaa, että ITP voitaisiin elvyttää.
- 61.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa väitettyä tukea koskevan toisen
kanneperusteen osalta, että vaikka komissio olisikin todennut takauksen
voimassaolon päättymisen merkinneen valtiontukea, jonka se olisi määrännyt
palautettavaksi, tämä olisi tarkoittanut vain sitä, että TESA olisi velvoitettu
takaamaan oikeudenhaltijoille kuuluvien etuuksien maksamisen näille. TESAlla on
kuitenkin jo edellä 8 ja 13 kohdassa mainittujen kansallisten säännösten nojalla
velvollisuus kattaa ITP:n liittämisestä yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään aiheutuvat
kustannukset. Etuudet on maksettu ITP:n siihen liittämisestä lähtien yleisestä
sosiaaliturvajärjestelmästä. Koska kantaja ei ole osoittanut, että takauksen
voimassaolon päättyminen olisi aiheuttanut konkreettisia menetyksiä sen jäsenille,
se ei ole myöskään osoittanut, että mahdollinen palauttaminen olisi johtanut siihen,
että sen samat jäsenet olisivat voineet laillisesti vaatia etuuksia. Se ei myöskään ole
osoittanut, että ITP:tä ei olisi liitetty yleiseen järjestelmään, jos takaus olisi pidetty
voimassa.
- 62.
- Edellä mainittujen seikkojen vuoksi päätös ei selvästikään vaikuta kantajan
oikeusasemaan, vaikka sen seurauksena onkin kantajan valituksen käsittelyn
päättyminen. Tästä seuraa, että tämän päätöksen voimassa pitäminen tai
kumoaminen ei voi millään tavalla vaikuttaa kantajan tai sen jäsenten etuihin. Näin
ollen kantajalla ei ole intressiä riitauttamansa päätöksen kumoamiseen eikä kantaja
siten täytä perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisia
edellytyksiä.
- 63.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että koska kantaja on
tosiasiassa sellaisen yrityksen, jonka väitetään saaneen valtiontukea, työntekijöiden
yhdistys, se ei ole tämän yrityksen kilpailija eikä se myöskään voi perustella
oikeussuojaintressiään päätöksen kilpailuvaikutuksilla (ks. kilpailuvaikutusten ja
tutkittavaksi ottamisen välisestä suhteesta esimerkiksi edellä mainittu asia
Landbouwschap v. komissio, määräyksen 12 kohta ja asia T-435/93, ASPEC ym. v.
komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1281, 63 kohta).
- 64.
- Näin ollen kantajalla ei ole perusteltua intressiä sille 15.2.1994 päivätyllä kirjeellä
tiedoksiannetun päätöksen kumoamiseen.
- 65.
- Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi nyt käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä
tutkimatta ilman, että olisi tarpeen tarkastella kantajan ja komission esittämiä muita
perusteita.
Oikeudenkäyntikulut
- 66.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on komission esittämien vaatimusten mukaisesti velvoitettava vastaamaan
omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja
korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
SaggioKalogeropoulos
Tiili
Moura Ramos Pirrung
|
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä joulukuuta 1997.
H. Jung
A. Saggio
kirjaaja
presidentti