UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
16 päivänä syyskuuta 2013
Asia T‑618/11 P
Carlo De Nicola
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Vuoden 2008 arviointi- ja ylennyskierros – Valituskomitean päätös – Tarkastuksen laajuus – Arviointikertomus – Lainvastaisuusväite – Kohtuullinen aika – Kumoamisvaatimus – Vahingonkorvausvaatimus – Vireilläolovaikutus
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-13/10, De Nicola vastaan EIP, 28.9.2011 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-13/10, De Nicola vastaan EIP, 28.9.2011 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään Carlo De Nicolan vaatimus Euroopan investointipankin (EIP) valituskomitean päätöksen kumoamisesta. Valitus hylätään muilta osin. De Nicolan asiassa F-13/10 virkamiestuomioistuimessa nostama kanne hylätään. De Nicola vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan puolet EIP:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista sekä virkamiestuomioistuimessa että tässä oikeusasteessa. EIP vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, jotka ovat aiheutuneet sekä virkamiestuomioistuimessa että tässä oikeusasteessa
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointia koskevia asioita käsittelevän valituskomitean päätöksestä nostettu kanne – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)
2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja todisteiden virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla ja liitteessä I oleva 11 artikla)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen yksityiskohtainen esittäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohta)
4. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Hallinnollinen menettely – Oikeudenkäyntimenettely – Arviointiperusteet
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta virkamiestuomioistuimen toteaminen tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan oikeellisuudesta – Hyväksyttävyys
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla ja liitteessä I oleva 11 artikla)
6. Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Määräajan jälkeen nostettu kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne, jolla pyritään samaan lopputulokseen – Tutkimatta jättäminen
7. Oikeudenkäyntimenettely – Vireilläoloväite – Kahden kanteen samat asianosaiset ja kohteen ja kanneperusteiden samanlaisuus – Myöhemmin nostetun kanteen tutkimatta jättäminen
8. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta virkamiestuomioistuimen kieltäydyttyä määräämästä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia – Ulottuvuus
(SEUT 256 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)
1. Vaikka oletettaisiin, että kun Euroopan investointipankin valituskomitean päätös riitautetaan, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan arviointikertomus, josta hallinnollinen valitus on tehty, tämä seikka ei itsessään oikeuta kyseistä tuomioistuinta rajoittamaan tutkimustaan tähän kertomukseen kohdistuviin vaatimuksiin tai jopa luopumaan täysin valituskomitean päätöksen perusteltavuuden tutkimisesta, siltä osin kuin tällä on komitealla on täysi valvontavalta, jonka nojalla se voi korvata omilla arvioinneillaan kyseisessä kertomuksessa olevat arvioinnit, eikä virkamiestuomioistuin puolestaan voi vedota tähän valtaan. Tilanne, jossa valituskomitea luopuu virheellisesti tästä täydestä valvontavallasta, vastaa sitä, että asianomaiselta henkilöltä viedään yksi pankin sisäisessä säännöstössä tarkoitettu valvontaelin, ja se on siten hänelle vastainen toimi, joten se on voitava saattaa asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen tutkittavaksi.
Kun valituskomitealle on annettu täysi valvontavalta, joka on tästä syystä tuomioistuimen valvontavaltaa laajempi, arviointikertomukseen sisältyvien arviointien ja annettujen arvosanojen osalta, asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen on välttämättä tutkittava, joskin rajoitetun valvontavaltansa puitteissa, onko ja missä määrin kyseinen komitea noudattanut tätä täyttä valvontaa koskevaa velvollisuuttaan sovellettavien säännösten mukaisesti. Juuri tämän täyden valvontavallan vuoksi valituskomitean päätöksen oikeusvaikutukset eivät välttämättä vastaa sen valvontaan saatetun arviointikertomuksen oikeusvaikutuksia, ja ne voivat siten olla eri tavalla asianomaiselle vastaisia ja tuomioistuimen on tutkittava niiden laillisuus, mikäli asia saatetaan sen käsiteltäväksi.
(ks. 42 ja 43 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, tuomio 23.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑49 ja II‑185, 132 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑178/00 ja T‑341/00, Pflugradt v. EKP, tuomio 22.10.2002 (Kok., s. II‑4035, 69 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑37/10 P, De Nicola v. EIP, tuomio 27.4.2012, 46, 49 ja 52–54 kohta
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 52 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑449/99 P, EIP v. Hautem, tuomio 2.10.2001 (Kok., s. I‑6733, 44 kohta); asia C‑121/01 P, O’Hannrachain v. parlamentti, tuomio 5.6.2003 (Kok., s. I‑5539, 35 kohta) ja asia C‑230/05 P, L v. komissio, tuomio 27.4.2006 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 45 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 57 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia T‑100/04, Giannini v. komissio, tuomio 12.3.2008 (Kok. H., s. I‑A‑2‑9 ja II‑A‑2‑37, 61 ja 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
4. Kun menettelyn kestoa ei ole vahvistettu unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä, toimielimen kyseisen toimen antamiseen käyttämän ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet. Ajan kohtuullisuutta ei voida määritellä tarkan abstraktisesti määritellyn enimmäiskeston avulla, vaan sitä on kussakin tapauksessa arvioitava kyseisen tapauksen olosuhteiden perusteella. Kun otetaan huomioon johdonmukaisuuden vaatimus, kohtuullisen ajan käsitettä on sovellettava samalla tavalla silloin, kun kyse on kanteesta tai vaatimuksesta, jonka osalta missään unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä ei ole vahvistettu määräaikaa, jonka kuluessa kanne tai vaatimus on esitettävä. Unionin tuomioistuinten on molemmissa tapauksissa otettava huomioon asiaan liittyvät olosuhteet.
(ks. 74 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia C‑334/12 RX-II, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym., v. EIP, tuomio 28.2.2013, 25–46 kohta
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 77 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑450/10 P, Marcuccio v. komissio, tuomio 18.7.2011 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 31 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 96 kohta)
7. Aiempaa kannetta myöhemmin samojen asianosaisten välillä nostettu samoihin perusteisiin perustuva kanne, jolla vaaditaan saman oikeudellisen toimen kumoamista, on vireilläolovaikutuksen johdosta jätettävä tutkimatta, eikä tällöin edellytetä, että tästä väitteestä olisi säädetty nimenomaisella oikeussäännöllä. Tältä osin kantajan tekemä erottelu eri oikeusasteiden välillä ei voi menestyä, koska riidan kohde on asiallisesti pysynyt samana kaikissa näissä asteissa.
(ks. 98 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑138/03, C‑324/03 ja C‑431/03, Italia v. komissio, tuomio 24.11.2005 (Kok., s. I‑10043, 64 kohta)
Unionin tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑465/09 P–C‑470/09 P, Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, tuomio 9.6.2011 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 58 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 106 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑125/07 P, C‑133/07 P, C‑135/07 P ja C‑137/07 P, Erste Group Bank ym. v. komissio, tuomio 24.9.2009 (Kok., s. I‑8681, 319 kohta)
Unionin tuomioistuin: asia C‑498/09 P, Thomson Sales Europe v. komissio, tuomio 10.6.2010 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 138 kohta)