UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

19 päivänä kesäkuuta 2019 (*)

Valtiontuet – Nürburgringin kompleksille vapaa-ajankeskuksen, hotellien ja ravintoloiden rakentamiseen ja kilpa-ajojen järjestämiseen myönnetyt yksittäiset tuet – Päätös, jolla tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Päätös, jossa todetaan, että sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisinperintä ei koske Nürburgringin kompleksin uutta omistajaa – Kumoamiskanne – Kilpailuasemaan kohdistuvan huomattavan vaikutuksen puuttuminen – Yhdistys – Neuvottelijan asema – Tutkimatta jättäminen – Päätös, jossa alustavan tutkintavaiheen päätteeksi todetaan, että kyseessä ei ole valtiontuki – Kumoamiskanne – Asianomainen osapuoli – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Asianomaisten osapuolten menettelyllisten oikeuksien loukkaaminen – Sellaisten vaikeuksien puuttuminen, jotka edellyttävät muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista – Kantelu – Sisämarkkinoille soveltumattomiksi todetun tuen saajilla olevien omaisuuserien myynti – Avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton tarjouspyyntömenettely – Perusteluvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate

Asiassa T‑373/15,

Ja zum Nürburgring eV, kotipaikka Nürburg (Saksa), edustajinaan aluksi asianajajat D. Frey, M. Rudolph ja S. Eggerath, sittemmin Frey ja Rudolph,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn, T. Maxian Rusche ja B. Stromsky,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan osittain kumoamaan Saksan Nürnburgringille myöntämästä valtiontuesta SA.31550 (2012/C) (ex 2012/NN) 1.10.2014 tehty komission päätös C(2014) 3634 final (EUVL 2016, L 34, s. 1),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit V. Valančius, P. Nihoul, J. Svenningsen ja U. Öberg (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies K. Guzdek,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 25.4.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asian tausta

1        Rheinland-Pfalzin osavaltiossa Saksassa sijaitseva Nürburgringin kompleksi (jäljempänä Nürburgring) muodostuu kilpa-ajoradasta (jäljempänä Nürburgringin kilparata), vapaa-ajanpuistosta, hotelleista ja ravintoloista.

2        Nürburgringin omistajat (jäljempänä myyjät) eli julkiset yritykset Nürburgring GmbH, Motorsport Resort Nürburgring GmbH ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH saivat vuosina 2002–2012 pääasiallisesti Rheinland-Pfalzin osavaltiolta tukea vapaa-ajankeskuksen, hotellien ja ravintoloiden rakentamiseen ja formula 1 ‑kilpailujen järjestämiseen.

A       Hallinnollinen menettely ja Nürburgringin omaisuuserien myynti

3        Kantajana oleva Ja zum Nürburgring eV, saksalainen autourheiluyhdistys, jonka tavoitteena on Nürburgringin kilparadan parantaminen ja sen toiminnan edistäminen, teki 5.4.2011 Euroopan komissiolle ensimmäisen kantelun, joka koski Saksan liittotasavallan Nürburgringin kilparadalle maksamia valtiontukia.

4        Komissio ilmoitti Saksan liittotasavallalle 21.3.2012 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely, joka koski Nürburgringin hyväksi vuosina 2002–2012 toteutettuja tukitoimenpiteitä. Tässä päätöksessä, jonka tiivistelmä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2012, C 216, s. 14), komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

5        Koska Saksan liittotasavalta ilmoitti komissiolle toteuttaneensa lisää tukitoimenpiteitä, komissio päätti aloittaa näihin uusiin toimenpiteisiin kohdistuvan muodollisen tutkintamenettelyn. Päätöksestä ilmoitettiin Saksan liittotasavallalle 7.8.2012 päivätyllä kirjeellä. Tässä päätöksessä, jonka tiivistelmä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2012, C 333, s. 1), komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa näistä uusista toimenpiteistä.

6        Amtsgericht Bad Neuenahr-Ahrweiler (Bad Neuenahr-Ahrweilerin alueellinen tuomioistuin, Saksa) totesi 24.7.2012 myyjät maksukyvyttömiksi. Se aloitti 1.11.2012 maksukyvyttömyysmenettelyn, joka ei aiheuta määräysvallan menetystä. Myyjien omaisuuserät päätettiin myydä (jäljempänä Nürburgringin omaisuuserien myynti). Myyjät nimesivät oikeudelliseksi ja taloudelliseksi neuvonantajakseen tilintarkastusyhtiö KPMG AG:n.

7        Nürburgringin toiminnanharjoittajaksi nimettiin 1.11.2012 Nürburgring Betriebsgesellschaft mbH, joka on yhden myyjistä eli Nürburgringin kokonaan omistama ja Amtsgericht Bad Neuenahr-Ahrweilerin määräämien maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien perustama tytäryhtiö.

8        Nürburgringin omaisuuserien myymiseksi aloitettiin 15.5.2013 tarjouspyyntömenettely (jäljempänä tarjouspyyntömenettely).

9        Komissio ilmoitti 23.5.2013 Saksan liittotasavallalle ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjille edellytykset, jotka tarjouspyyntömenettelyn olisi täytettävä, jotta omaisuuserien myyntiä ei pidettäisi valtiontukena, ja ilmoitti, että ostajaksi valitulla tarjoajalla olisi velvollisuus maksaa mahdollisesti saamansa edut takaisin. Komissio, Saksan liittotasavalta ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät olivat käyneet tästä neuvotteluja lokakuusta 2012 lähtien.

10      Tarjouspyyntömenettely eteni seuraavasti:

–        tarjouspyyntömenettelyn aloittamisesta ilmoitettiin erään maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän 14.5.2013 julkaisemalla lehdistötiedotteella

–        KPMG julkaisi 15.5.2013 kiinnostuksenilmaisupyynnön Financial Timesissa, Handelsblattissa ja Nürburgringin verkkosivustolla

–        kiinnostuksensa ilmaisi 70 mahdollista ostajaa, joiden joukossa olivat kantaja ja Saksan autoliitto ADAC eV

–        kiinnostuneille sijoittajille lähetettiin 19.7.2013 päivätyllä kirjeellä Nürburgringiin liittyvää asiakirja-aineistoa, ja heitä kehotettiin esittämään alustavat tarjouksensa joko kaikista omaisuuseristä, omaisuuserien kokonaisuuksista tai yksittäisistä omaisuuseristä

–        määräajaksi alustavien tarjousten esittämiselle asetettiin 19.7.2013 päivätyllä kirjeellä ensin 12.9.2013 ja myöhemmin 12.9.2013 päivätyllä kirjeellä 26.9.2013; kummassakin kirjeessä täsmennettiin, että myös määräajan jälkeen jätetyt tarjoukset otettaisiin huomioon

–        helmikuun 2014 alkuun mennessä alustavan tarjouksensa oli esittänyt 24 mahdollista ostajaa, joiden joukossa oli ADAC; ADAC:n tarjous koski pelkästään Nürburgringin kilparataa; yritystarkastusvaiheeseen hyväksyttiin 18 tarjousta, joihin ADAC:n tarjous ei kuulunut

–        määräajaksi, johon mennessä tarjouspyyntömenettelyn seuraavaan vaiheeseen hyväksyttyjen mahdollisten ostajien oli toimitettava vahvistavat tarjouksensa, joihin tuli sisältyä täysimääräinen rahoitus sekä alustavasti neuvoteltu sopimus omaisuuserien ostosta, vahvistettiin 17.10.2013 päivätyllä kirjeellä 11.12.2013 ja myöhemmin 17.12.2013 päivätyllä kirjeellä 17.2.2014; jälkimmäisessä kirjeessä mainittiin, että myös tämän määräajan jälkeen jätetyt tarjoukset otettaisiin huomioon, mutta täsmennettiin, että myyjät saattaisivat valita ostajan hyvin pian tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen

–        vahvistavan tarjouksen esitti 13 mahdollista ostajaa, joista kaikkia omaisuuseriä koskevan tarjouksen esitti neljä tarjoajaa eli Capricorn Nürburgring Besitzgesellschaft GmbH (jäljempänä Capricorn tai ostaja), toinen tarjoaja (jäljempänä tarjoaja 2), kolmas tarjoaja (jäljempänä tarjoaja 3) ja mahdollinen neljäs ostaja

–        kiinnostuneille sijoittajille 19.7.2013 ja 17.10.2013 lähetettyjen kirjeiden mukaan sijoittajien valintaperusteina olivat seuraavat vaatimukset: yhtäältä kokonaistuottojen maksimointi kaikkien omaisuuserien osalta ja toisaalta liiketoimen rahoituksen takaaminen; näiden valintaperusteiden perusteella tarjouspyyntömenettelyn viimeisessä vaiheessa otettiin huomioon tarjoajan 2 ja Capricornin tarjoukset, koska nämä olivat 7. ja 11.3.2014 jättämissään tarjouksissa yhtäältä tarjoutuneet ostamaan kaikki Nürburgringin omaisuuserät ja toisaalta toimittaneet vahvistukset siitä, että niillä oli ostoon tarvittava rahoitus. Myyntisopimusten luonnoksista neuvoteltiin yhtä aikaa kummankin tarjoajan kanssa

–        maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä myyjien velkojainkokous hyväksyi 11.3.2014 Nürburgringin omaisuuserien myynnin Capricornille, jonka tarjous oli 77 miljoonaa euroa, kun taas tarjoajan 2 tarjous oli 47–52 miljoonaa euroa.

11      Kantaja teki 23.12.2013 komissiolle toisen kantelun sillä perusteella, että tarjouspyyntömenettely ei ollut avoin, läpinäkyvä eikä syrjimätön. Kantajan mukaan ostajaksi valittu tarjoaja sai näin uutta tukea ja saattoi varmistaa myyjien taloudellisen toiminnan jatkuvuuden, minkä vuoksi myyjille myönnetyn tuen takaisinperintämääräys oli laajennettava koskemaan myös sitä.

B       Riidanalaiset päätökset

12      Komissio teki 1.10.2014 päätöksen (EU) 2016/151 valtiontuesta SA.31550 (2012/C) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt Nürburgringille (EUVL 2016, L 34, s. 1; jäljempänä lopullinen päätös).

13      Lopullisen päätöksen 2 artiklassa komissio totesi, että tietyt myyjien hyväksi toteutetut tukitoimenpiteet (jäljempänä myyjille myönnetyt tuet) olivat sääntöjenvastaisia ja sisämarkkinoille soveltumattomia.

14      Komissio määräsi lopullisen päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa, että myyjille myönnettyjen tukien takaisinperintä ei koskenut Capricornia eikä sen tytäryhtiöitä (jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös).

15      Lopullisen päätöksen 1 artiklan viimeisessä luetelmakohdassa komissio totesi, että Nürburgringin omaisuuserien myynti Capricornille ei ollut valtiontukea (jäljempänä toinen riidanalainen päätös).

16      Komissio nimittäin katsoi, että tarjouspyyntömenettely oli ollut avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön, että tämä menettely oli johtanut markkinaehtojen mukaiseen myyntihintaan ja että myyjien ja ostajan välillä ei ollut taloudellista jatkuvuutta.

II     Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

17      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.7.2015 jättämällään kannekirjelmällä.

18      Komissio pyysi 27.10.2015 päivätyllä kirjeellä kannekirjelmän liitteen käännättämistä oikeudenkäyntikielelle.

19      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.11.2015 jättämällään asiakirjalla myyjät pyysivät saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 18.4.2016 antamallaan määräyksellä.

20      Myyjät ilmoittivat unionin yleinen tuomioistuimen kirjaamoon 3.5.2016 jättämällään kirjeellä, että ne peruuttavat väliintulohakemuksensa.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtajan 27.6.2016 antamalla määräyksellä myyjät poistettiin väliintulijoina unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä, ja ne velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajalle väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

22      Komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.6.2016 jättämällään erillisellä asiakirjalla unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että kanne oli menettänyt kohteensa ja että lausunnon antaminen asiasta oli rauennut. Kantaja jätti 22.8.2016 huomautuksensa tästä lausunnon antamisen raukeamista koskevasta vaatimuksesta.

23      Asiaan määrättiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 11.10.2016 tekemällä päätöksellä uusi esittelevä tuomari, ja se siirrettiin käsiteltäväksi unionin yleinen tuomioistuimen ensimmäiseen jaostoon.

24      Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 26.7.2017 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena osapuolia toimittamaan tiettyjä asiakirjoja ja esitti niille kirjallisia kysymyksiä, joihin niitä pyydettiin vastaamaan kirjallisesti. Asianosaiset esittivät vastauksensa 8.9.2017.

25      Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 6.9.2017 antamallaan määräyksellä, että komission esittämä lausunnon antamisen raukeamista koskeva vaatimus käsitellään pääasian yhteydessä.

26      Unionin yleinen tuomioistuin päätti ensimmäisen jaoston ehdotuksesta työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti antaa asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

27      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.10.2017 jättämällään asiakirjalla istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi. Komissio ei ottanut asetetussa määräajassa kantaa istunnon pitämiseen.

28      Komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.11.2017 jättämällään asiakirjalla eräiden kantajan istunnon pitämistä koskevan pyyntönsä liitteessä toimittamien asiakirjojen poistamista. Kantaja jätti 13.12.2017 huomautuksensa tästä asiakirjojen poistamista koskevasta pyynnöstä.

29      Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti 23.1.2018 aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen. Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 23.2.2018 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia esittämään tiettyjä asiakirjoja ja esitti niille kirjallisia kysymyksiä, joihin niitä pyydettiin vastaamaan kirjallisesti. Unionin yleinen tuomioistuin myös vaati perussääntönsä 24 artiklan nojalla Saksan liittotasavaltaa toimittamaan tiettyjä asiakirjoja ja esitti sille kirjallisia kysymyksiä, joihin sitä pyydettiin vastaamaan kirjallisesti. Asianosaiset ja Saksan liittotasavalta esittivät vastaukseksi huomautuksensa 12., 14. ja 19.3.2018.

30      Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 25.4.2018 pidetyssä istunnossa, jonka jälkeen asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin.

31      Kantaja pyysi 18.5.2018 jättämällään kirjelmällä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen. Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hylkäsi tämän pyynnön 11.4.2019 tekemällään päätöksellä.

32      Myös komissio pyysi 20.7.2018 jättämällään kirjelmällä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen. Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hylkäsi tämän pyynnön 30.7.2018 tekemällään päätöksellä.

33      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää komission esittämät oikeudenkäyntiväitteet

–        hylkää lausunnon antamisen raukeamista koskevan komission vaatimuksen

–        kumoaa ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

34      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta

–        toissijaisesti toteaa, että lausunnon antaminen kanteesta raukeaa, koska kantajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta

–        edelleen toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

A       Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

35      Kantaja vaatii kumoamaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen, jossa komissio todettuaan, että myyjien ja ostajan välillä ei ollut taloudellista jatkuvuutta, päätti, että myyjille myönnettyjen tukien mahdollinen takaisinperintä ei koskenut ostajaa.

36      Ensimmäisen kanneperusteensa neljännessä osassa, jonka mukaan Capricorn ei ottanut käyttöön uutta liiketoimintamallia, ja kolmannen kanneperusteensa kahdessa ensimmäisessä osassa, jotka koskevat virheitä sen arvioimisessa, onko myyjien ja Capricornin välillä taloudellinen jatkuvuus, kantaja nimittäin moittii komissiota siitä, että tämä ei ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä todennut tällaista taloudellista jatkuvuutta. Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja myös väittää, että komissio ei ensimmäistä riidanalaista päätöstä tehdessään arvioinut sen huomautuksia.

37      Vastineessaan komissio väitti, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sillä pyritään erityisesti riitauttamaan ensimmäinen riidanalainen päätös. Komission mukaan kantaja ei ole osoittanut oikeussuojan tarvettaan eikä asiavaltuuttaan.

38      Myöhemmin komissio totesi, että unionin yleisen tuomioistuimen ei missään tapauksessa ole enää tarpeen lausua kanteesta eikä myöskään ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksesta, koska kantaja on menettänyt oikeussuojan tarpeen, joka sillä on aiemmin saattanut olla.

39      Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen riidanalainen päätös tehtiin muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi.

40      Tästä on ensinnäkin muistutettava, että unionin tuomioistuin totesi 17.9.2015 antamassaan tuomiossa Mory ym. v. komissio (C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 104 kohta), että taloudellista jatkuvuutta koskeva päätös on katsottava sitä edeltäneeseen lopulliseen tukipäätökseen ”liittyväksi ja sitä täydentäväksi” päätökseksi siltä osin kuin siinä täsmennetään kyseisten tukien saajan määritelmä ja näin ollen tukien palauttamisvelvollisuuden kohteena olevan henkilön määritelmä tämän päätöksen jälkeen toteutuneen tapahtuman jälkeen eli tässä tapauksessa sen jälkeen, kun kolmas on saanut osan kyseisten tukien alkuperäisen saajan varoista.

41      Käsiteltävässä asiassa komissio todettuaan, ettei myyjien ja ostajan välillä ollut taloudellista jatkuvuutta, päätti ensimmäisessä riidanalaisessa päätöksessä, että myyjille myönnettyjen tukien mahdollinen takaisinperintä ei koskenut ostajaa.

42      Näin ollen on todettava, että ensimmäinen riidanalainen päätös on myyjille myönnettyjä tukia koskeneessa muodollisessa tutkintamenettelyssä tehtyyn päätökseen ”liittyvä ja sitä täydentävä” päätös.

43      Toiseksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

44      Koska ensimmäinen riidanalainen päätös koskee myyjille myönnettyjä tukia, jotka myönnettiin yksittäisinä tukina eikä tukiohjelman perusteella, sitä ei voida rinnastaa SEUT 263 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitettuun sääntelytoimeen.

45      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että päätös voi koskea erikseen muita kuin sitä, jolle se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, on yksilöity (ks. tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223, ja tuomio 19.5.1993, Cook v. komissio, C-198/91, EU:C:1993:197, 20 kohta).

1.     Kantajaan kilpailijana kohdistuneet vaikutukset

46      Kantaja väittää, että sen markkina-asemaan on kohdistunut huomattava vaikutus ensinnäkin, koska se oli yhtenä Nürburgringin kilparadan ostajaehdokkaana, ja toiseksi, koska se oli aiemmin tehnyt Nürburgringin kilparataan investointeja, jotka ensimmäinen riidanalainen päätös teki tarpeettomiksi.

47      Komissio kiistää tämän väitteen.

48      Valtiontukien alalla yrityksiksi, joita komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn päättämisestä koskee erikseen, on tuensaajayrityksen lisäksi hyväksytty kilpailevia yrityksiä, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet tähän menettelyyn, edellyttäen, että riidanalaisen päätöksen kohteena oleva tukitoimenpide on merkittävästi vaikuttanut niiden markkina-asemaan (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 5.11.2014, Vtesse Networks v. komissio, T-362/10, EU:T:2014:928, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49      Huomattavan vaikutuksen avulla voidaan määritellä kilpailijat, jotka yksilöidään hyväksytyn tuen avulla siten, että ne täyttävät 15.7.1963 annetussa tuomiossa Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17) mainitut tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Kilpailijat, joilla on asiavaltuus, erottuvat siis tuen perusteella kaikista muista erityisellä tavalla, ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle riidanalainen päätös on osoitettu. Huomattavan vaikutuksen olemassaolo kantajan asemaan markkinoilla ei siten riipu suoraan asianomaisen tuen määrästä vaan sen vaikutuksen merkittävyydestä, joka tuella voi olla kyseiseen asemaan. Tällainen vaikutus voi vaihdella samansuuruisten tukien välillä asianomaisten markkinoiden suuruuden, tuen erityisen luonteen, tuen myöntämisajanjakson pituuden, vaikutuksen kohteena olevan kantajan toiminnan ensi- tai toissijaisen luonteen ja tuen negatiivisten vaikutusten välttämistä koskevan kantajan mahdollisuuden kaltaisten kriteerien mukaan (ks. tuomio 5.11.2014, Vtesse Networks v. komissio, T-362/10, EU:T:2014:928, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Pelkästään se, että se on potentiaalinen kilpailija, ei siis riitä antamaan oikeussubjektille kanneoikeutta komission muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi tekemän päätöksen riitauttamiseksi unionin tuomioistuimissa.

51      Käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että se, että kantaja on yhdistys, jonka sääntöjen mukaisena tavoitteena on tukea aineettomasti ja aineellisesti autourheilun elvyttämistä Nürburgringissä, ei välttämättä estä luokittelemasta sitä ”yritykseksi” eikä sen tiettyjä toimintoja ”taloudelliseksi toiminnaksi” (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, MOTOE, C-49/07, EU:C:2008:376, 27 ja 28 kohta). Toisaalta kantaja oli aktiivinen ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneessä menettelyssä, kun se teki 23.12.2013 kantelun, jossa se väitti, että myyjien ja ostajaksi valittavan tarjoajan välillä on taloudellinen jatkuvuus, mistä syystä myyjille myönnettyjen tukien takaisinperintämääräys on laajennettava koskemaan tätä ostajaa.

52      Edellä 48 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että pelkästään kantajan osallistumisesta hallinnolliseen menettelyyn ei voida päätellä, että sillä on asiavaltuus. Kantajan on joka tapauksessa näytettävä toteen, että myyjille myönnetyt tuet olivat omiaan vaikuttamaan huomattavasti sen markkina-asemaan.

53      Lopullisen päätöksen 20 perustelukappaleessa komissio mainitsi, että myyjille myönnetyt tuet oli tarkoitettu Nürburgringin palvelujen rakentamisen ja niiden toiminnan harjoittamisen rahoittamiseen. Saman päätöksen 173–176 ja 178 perustelukappaleessa se huomautti, että kilpailu oli saattanut vääristyä seuraavien alojen markkinoilla: kilpa-ajoradat, off road ‑puistot, vapaa-ajankeskukset, majoituspalvelut, ravintolat, ajoturvallisuuskoulutuskeskukset, autokoulut, monitoimihallit, käteisettömät maksujärjestelmät, matkailun edistäminen, hankesuunnittelu, kiinteistöjen rakentaminen, yritysjohtaminen sekä kaupankäynti autoilla ja moottoripyörillä (jäljempänä merkitykselliset markkinat). Mainitun päätöksen 180 perustelukappaleessa komissio täsmensi, että merkityksellisiä markkinoita voitiin pitää unionin laajuisina.

54      Käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole missään vaiheessa väittänyt eikä etenkään näyttänyt toteen, että se toimi merkityksellisillä markkinoilla kanteen nostamisen ajankohtana ja ennen sitä. Näin ollen sillä ei ollut merkityksellisillä markkinoilla markkina-asemaa, johon myyjille myönnetyt tuet olisivat voineet vaikuttaa etenkään huomattavasti. Kantaja vetoaa kuitenkin siihen, että se on Capricornin potentiaalinen kilpailija, koska se osallistui Nürburgringin omaisuuserien ostoa koskevaan menettelyyn.

55      Käsiteltävän asian olosuhteissa kantajan osallistuminen tarjouspyyntömenettelyyn ei missään tapauksessa riittänyt osoittamaan sen vakaata aikomusta tulla merkityksellisille markkinoille. Vaikka se nimittäin oli osallistunut tarjouspyyntömenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen ja ilmaissut olevansa kiinnostunut ostamaan Nürburgringin omaisuuserät, jolloin se sai tutustuttavakseen kaikki näitä omaisuuseriä koskeneet asiakirjat, se myönsi itsekin, että se ei olisi koskaan kyennyt jättämään alustavaa tarjousta kyseisen menettelyn myöhemmissä vaiheissa. Lisäksi, vaikka kantaja ilmoitti yhdistäneensä tarjouksensa ADAC:n tarjoukseen, joka koski ainoastaan Nürburgringin kilparataa, koska ADAC:lla oli radan ylläpidosta ja sen toiminnan harjoittamisesta samanlaiset näkemykset kuin kantajalla, se ei kuitenkaan väitä eikä etenkään osoita, että tämä tarjousten yhdistäminen oli sellainen tekijä, joka olisi, mikäli ADAC:n tarjous olisi hyväksytty, saanut sen tulemaan taloudellisena toimijana merkityksellisille markkinoille.

56      Siltä osin kuin kantaja väittää, että sen markkina-asemaan kohdistui sen Nürburgringin kilparataan tekemien aiempien investointien takia huomattava vaikutus, on huomautettava, että se, että kantaja oli tavalla tai toisella investoinut Nürburgringiin, ei ole yksinään riittävä peruste todeta, että se oli ollut taloudellisena toimijana merkityksellisillä markkinoilla, mitä kantaja ei edes väitä –, ja varsinkaan, että sen asemaan kyseisten markkinoiden taloudellisena toimijana olivat vaikuttaneet merkittävästi myyjille myönnetyt tuet, jotka kantajan mukaan olivat tehneet sen investoinnit tarpeettomiksi. Ainakaan kantaja ei selitä, miten ensimmäinen riidanalainen päätös, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien ostaja ei ollut velvollinen maksamaan myyjille myönnettyjä tukia takaisin, on vaikuttanut kantajan Nürburgringiin tekemien investointien tarpeellisuuteen.

57      Tästä seuraa, että mikään kantajan esittämistä väitteistä ei osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ensimmäinen riidanalainen päätös on vaikuttanut huomattavasti sen kilpailuasemaan merkityksellisillä markkinoilla, joihin kyseisessä päätöksessä tarkoitetut myyjille myönnetyt tuet vaikuttivat.

2.     Kantajaan ammatillisena yhdistyksenä kohdistunut vaikutus

58      Kantaja väittää, että siihen on vaikutettu ammatillisena yhdistyksenä, koska yhtäältä sen jäsenen ADAC:n, joka oli tarjoutunut Nürburgringin omaisuuserien ostajaksi, markkina-asemaan kohdistui huomattavaa vaikutusta, ja koska toisaalta kantaja kävi Saksan autourheilun etujen puolustamiseksi neuvotteluja erityisesti Nürburgringin kilpa-ajoradan parantamisesta ja sen toiminnan edistämisestä ja oli osallistunut hallinnolliseen menettelyyn tekemällä kantelun ja esittämällä kirjallisia huomautuksia ja todistusaineistoa.

59      Komissio kiistää tämän väitteen.

60      Tästä on syytä muistuttaa, että jäsentensä kollektiivisia etuja ajava ammattitoimintaan sidonnainen yhteenliittymä voi pääsääntöisesti nostaa kumoamiskanteen valtiontukea koskevasta komission lopullisesta päätöksestä ainoastaan kahdessa tapauksessa, joista ensimmäinen koskee tilannetta, jossa yhteenliittymän edustamilla yrityksillä tai eräillä niistä on erikseen asiavaltuus, ja toinen tilannetta, jossa yhteenliittymä voi vedota omaan etuunsa, erityisesti koska kumoamisvaatimuksen kohteena oleva toimi on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana (ks. tuomio 15.1.2013, Aiscat v. komissio, T-182/10, EU:T:2013:9, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Siitä, voiko kantaja perustellusti vedota yhden jäsenensä erilliseen asiavaltuuteen, on todettava, että kantajan 8.9.2017 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin esittämistä huomautuksista ilmenee, että ADAC ei itse ole kantajan jäsen ja että ainoastaan ADAC:n omat jäsenet eli paikalliset autourheiluseurat, ja erityisesti ADAC Mittelrhein eV ja ADAC Nordrhein eV, järjestävät urheilutapahtumia Nürburgringissä. Viimeksi mainitut ovat myös kantajan jäseniä.

62      Edellä 61 kohdassa mainituista tiedoista ilmenee, että kantaja ei voi yhdistyksenä vedota ADAC:llä mahdollisesti olevaan erilliseen asiavaltuuteen, koska ADAC ei ole kantajan jäsen eikä siten voi edustaa sitä tässä oikeudenkäynnissä.

63      Vaikka sitä paitsi kantaja olisikin yrittänyt vedota tiettyjen ADAC:n jäseninä olevien paikallisseurojen, jotka ovat samalla kantajan jäseniä, erillisiin asiavaltuuksiin, on todettava, ettei se ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ensimmäinen riidanalainen päätös on vaikuttanut huomattavasti näiden seurojen kilpailuasemaan merkityksellisillä markkinoilla, joihin kyseisessä päätöksessä tarkoitetut myyjille myönnetyt tuet ovat vaikuttaneet, kuten edellä 48 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään.

64      Näin ollen on todettava, että kantaja ei voi ammatillisena yhdistyksenä vedota ADAC:n erilliseen asiavaltuuteen eikä tämän paikallisseurojen erillisiin asiavaltuuksiin.

65      Siitä, voiko kantaja vedota asiavaltuuteensa neuvottelijana, on muistutettava, että erityisesti 2.2.1988 annettuun tuomioon Kwekerij van der Kooy ym. v. komissio (67/85, 68/85 ja 70/85, EU:C:1988:38, 21 ja 22 kohta) ja 24.3.1993 annettuun tuomioon CIRFS ym. v. komissio (C-313/90, EU:C:1993:111, 29 ja 30 kohta) perustuvan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimen voidaan katsoa koskevan kantajana olevaa yhdistystä erikseen, jos se on sellaisessa neuvottelijan asemassa, joka on selvästi määritelty ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä, minkä takia yhdistys on tosiasiallisessa tilanteessa, jonka perusteella se voidaan yksilöidä verrattuna kaikkiin muihin henkilöihin (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 29.3.2012, Asociación Española de Banca v. komissio, T-236/10, EU:T:2012:176, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66      Unionin tuomioistuin tunnusti 2.2.1988 annetussa tuomiossa Kwekerij van der Kooy ym. v. komissio (67/85, 68/85 ja 70/85, EU:C:1988:38, 20–24 kohta) sellaisen yleishyödyllisen toimialajärjestön asiavaltuuden, joka paitsi osallistui aktiivisesti menettelyyn muun muassa jättämällä komissiolle kirjallisia huomautuksia myös neuvotteli kyseisten elinkeinonharjoittajien edun mukaisesti kaasutariffeista, jotka komissio myöhemmin totesi sisämarkkinoille soveltumattomiksi tuiksi, ja joka siten oli sopimuspuolena sopimuksessa, jolla komission riitauttamat tariffit oli vahvistettu.

67      Unionin tuomioistuin tunnusti 24.3.1993 antamassaan tuomiossa CIRFS ym. v. komissio (C-313/90, EU:C:1993:111, 29 ja 30 kohta) myös sellaisen ammatillisen yhdistyksen asiavaltuuden, joka oli paitsi osallistunut aktiivisesti menettelyyn myös toiminut neuvottelijana päätettäessä kyseisessä asiassa riitautetuista ”toimintaohjeista”, joissa vahvistettiin säännöt tukien myöntämisestä kyseisellä teollisuudenalalla.

68      Unionin yleinen tuomioistuin ei pitänyt sitä, että kantajana ollut yhteenliittymä oli esittänyt huomautuksia muodollisessa tutkintamenettelyssä (määräys 29.3.2012, Asociación Española de Banca v. komissio, T-236/10, EU:T:2012:176, 46 kohta) ja tehnyt kantelun, jonka johdosta tämä menettely käynnistettiin (tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 94 ja 95 kohta), riittävänä perusteena, jotta sille voitiin myöntää erityisasema neuvottelijana.

69      Tiukoista edellytyksistä, jotka asetettiin 13.12.2005 annetussa tuomiossa komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum (C‑78/03 P, EU:C:2005:761, 53–59 kohta), on todettava, että kantaja ei ole näyttänyt toteen, että se oli ensimmäisen riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneessä muodollisessa tutkintamenettelyssä sellaisessa neuvottelijan asemassa, joka on selvästi määritelty ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä ja jonka perusteella voidaan katsoa tämän päätöksen koskevan sitä erikseen.

70      Edellä esitetyn perusteella kantaja ei ole osoittanut, että ensimmäinen riidanalainen päätös koski sitä tai jotakin sen jäsenistä erikseen.

71      On kuitenkin muistutettava, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat kumulatiivisia (tuomio 28.3.2012, Ryanair v. komissio, T-123/09, EU:T:2012:164, 199 kohta). Näin ollen käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista, koska päätös ei koske kantajaa erikseen, eikä kantajan oikeussuojan tarvetta eikä etenkään lausunnon antamisen raukeamista koskevaa vaatimusta, jonka komissio esittää sillä perusteella, että kantajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta ajaa kyseistä päätöstä koskevaa kumoamiskannetta, ole tarpeen tutkia.

B       Toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus

72      Kantaja vaatii kumoamaan myös toisen riidanalaisen päätöksen, jossa komissio näytti toteen, että Nürburgringin omaisuuserien myynti Capricornille ei ollut valtiontukea.

1.     Tutkittavaksi ottaminen ja lausunnon antamisen raukeamista koskeva vaatimus

73      Vastineessaan komissio väitti, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista. Komission mukaan kantaja ei ole osoittanut oikeussuojan tarvettaan eikä asiavaltuuttaan kyseisen päätöksen suhteen. Tämä päätös ei myöskään ole SEUT 263 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

74      Toissijaisesti komissio esitti myöhemmin lausunnon antamisen raukeamista koskevan vaatimuksen sillä perusteella, että kantaja oli joka tapauksessa menettänyt intressin, joka sillä oli aiemmin saattanut olla toisen riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

75      Käsiteltävässä asiassa on aluksi tutkittava, onko kantajalla asiavaltuus ajaa toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista, ja sen jälkeen selvitettävä yhtäältä, miltä osin sillä on ollut ja on edelleen intressi saada se kumotuksi, ja toisaalta, onko toinen riidanalainen päätös SEUT 263 artiklan neljännessä alakohdassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

76      Asiavaltuudestaan kantaja väittää, että toinen riidanalainen päätös koski sitä suoraan ja erikseen. Tältä osin se, että kantajalla oli [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettu erityinen ”asianomaisen osapuolen” asema, joka liittyy kanteen erityiseen kohteeseen, riittää yksilöimään sen SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan mukaisesti.

77      Lisäksi se väittää, että sen ja sen jäsenen ADAC:n markkina-asemaan kohdistui huomattavia vaikutuksia, koska ne kumpikin olivat tarjoutuneet ostamaan Nürburgringin omaisuuseriä.

78      Lopuksi kantaja väittää, että päätös koskee sitä erikseen ammatillisena yhdistyksenä, joka puolustaa Saksan autourheilun etuja.

79      Komissio kiistää tämän väitteen. Se väittää muun muassa, että kantajaa ei voida pitää SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna asianomaisena osapuolena, koska se ei ole osoittanut, että se tai ADAC oli kilpailutilanteessa Capricornin kanssa.

80      Valtiontukien valvontamenettelyssä on erotettava toisistaan yhtäältä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukainen tukien alustava tutkintavaihe, jonka tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa se, että komissio voi tehdä alustavat päätelmänsä kyseisen tuen osittaisesta tai täydellisestä soveltuvuudesta sisämarkkinoille, ja toisaalta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkintavaihe, jonka tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi se, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista. EUT-sopimuksessa määrätään vasta tämän viimeksi mainitun menettelyn yhteydessä menettelyllisenä takeena, että komissio on velvollinen kehottamaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa (tuomio 19.5.1993, Cook v. komissio, C-198/91, EU:C:1993:197, 22 kohta; tuomio 15.6.1993, Matra v. komissio, C-225/91, EU:C:1993:239, 16 kohta ja tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 35 kohta).

81      Kun komissio toteaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta kyseisen artiklan 3 kohdan perusteella tehdyllä päätöksellä, että valtion toteuttama toimi ei ole sisämarkkinoille soveltumaton tuki, niillä, joiden hyväksi kyseisen menettelyn tarjoamat menettelylliset takeet on annettu, on mahdollisuus varmistua näiden takeiden kunnioittamisesta vain, jos ne voivat saattaa tämän päätöksen unionin tuomioistuinten tutkittavaksi. Näistä syistä kyseiset tuomioistuimet ottavat tutkittavaksi tällaisen päätöksen kumoamiseen tähtäävän kanteen, jonka on nostanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, jos kyseinen kantaja pyrkii kanteen nostamisella turvaamaan viimeksi mainittuun määräykseen perustuvat menettelylliset oikeutensa (tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 36 kohta).

82      Näin ollen on katsottava, että päätöksen, jossa todetaan alustavan tutkintavaiheen päätyttyä, että kyse ei ole tuesta, on katsottava koskevan suoraan ja erikseen kaikkia asianomaisia osapuolia (tuomio 28.3.2012, Ryanair v. komissio, T-123/09, EU:T:2012:164, 68 kohta), kunhan muistetaan, että silloin, kun tällainen osapuoli tekee kantelun, komission kieltäytymistä hyväksymästä tätä kantelua on joka tapauksessa pidettävä kieltäytymisenä aloittamasta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä (tuomio 18.11.2010, NDSHT v. komissio, C‑322/09 P, EU:C:2010:701, 51–54 kohta).

83      Käsiteltävässä asiassa osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että toinen riidanalainen päätös on tehty SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tukien alustavassa tutkintamenettelyssä eikä muodollisessa tutkintamenettelyssä. Koska kantajan tai yhdenkään sen jäsenen ei edellä 54–57, 61–64, 69 ja 70 kohdassa mainituista syistä, jotka pätevät myös toista riidanalaista päätöstä koskevaan kumoamisvaatimukseen, voida katsoa täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, sellaisina kuin ne vahvistetaan 15.7.1963 annetussa tuomiossa Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17), sen määrittämiseksi, onko kantajalla asiavaltuus ajaa toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista, on selvitettävä, onko se osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että se on asianomainen osapuoli.

84      Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan h alakohdan mukaan ”asianomaisella osapuolella” tarkoitetaan jäsenvaltiota, henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa. Toisin sanoen kyseessä on ennalta määrittelemätön henkilöryhmä. Tämä säännös ei kuitenkaan estä sitä, että yritys, joka ei ole suoraan tuensaajan kanssa kilpaileva yritys, katsotaan osapuoleksi, jota asia koskee, jos se väittää, että tuen myöntäminen voi vaikuttaa sen etuihin. Riittää, että tämä yritys osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan (ks. tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 63–65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85      Unionin tuomioistuimella on myös ollut tilaisuus täsmentää, että ei ole poissuljettua, että työntekijöiden ammattijärjestö, joka on perustettu jäsentensä yhteisten etujen edistämistä varten, katsotaan SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi osapuoleksi, jota asia koskee, jos se osoittaa, että tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa sen itsensä tai sen jäsenten intresseihin. Tämän ammattijärjestön on kuitenkin osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan tai niiden henkilöiden asemaan, joita se edustaa (tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 33 kohta).

86      Tästä on syytä todeta, että tuen myöntämisellä on saattanut olla konkreettinen vaikutus kantajan omiin intresseihin voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä, jonka tarkoituksena on parantaa Nürburgringin kilpa-ajorataa ja edistää sen toimintaa sekä ajaa omien jäsentensä, joista jotkut järjestävät urheilutapahtumia kyseisellä radalla, yhteisiä etuja, mikä kantajan mukaan olisi pitänyt todeta toisessa riidanalaisessa päätöksessä, koska tarjouspyyntömenettely ei ollut avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton ja koska se ei johtanut Nürburgringin omaisuuserien myyntiin Capricornille markkinahinnalla.

87      Kun nimittäin komissio arvioi valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille ottaen huomioon hyvin monia luonteeltaan erilaisia näkökohtia, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että järjestö, joka edustaa jäsentensä etuja suhteessa näihin samoihin näkökohtiin, voi esittää niistä komissiolle huomautuksia, jotka komission pitäisi tarvittaessa ottaa huomioon SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa muodollisessa tutkintamenettelyssä (ks. vastaavasti määräys 6.10.2015, Comité d’entreprise SNCM v. komissio, C‑410/15 P(I), EU:C:2015:669, 12 kohta).

88      Käsiteltävässä asiassa on täysin mahdollista, että kantaja – kun otetaan huomioon sen tavoite, joka on nimenomaan parantaa Nürburgringin kilpa-ajorataa ja edistää sen toimintaa, ja se, että kantaja osallistui tarjouspyyntömenettelyn ensimmäiseen vaiheeseen ja sai tässä yhteydessä tutustuttavakseen suuren määrän Nürburgringin omaisuuseriä koskevia tietoja – kykenee esittämään komissiolle SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisessa muodollisessa tutkintamenettelyssä huomautuksia, jotka komissio voi ottaa huomioon arvioidessaan, onko tarjouspyyntömenettely ollut avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton ja onko Nürburgringin omaisuuserät tässä yhteydessä myyty markkinahintaan.

89      Edellä 84 ja 85 kohdassa mainittujen seikkojen ja edellä esitetyn arvioinnin perusteella on siten tunnustettava, että kantajalla on asianomaisen osapuolen asema suhteessa toiseen riidanalaiseen päätökseen.

90      Kantajan oikeussuojan tarpeesta komissio väittää lausunnon antamisen raukeamista koskevassa vaatimuksessaan, että kantaja oli menettänyt sen etenkin siitä syystä, että Capricorn maksoi Nürburgringin omaisuuserien ostohinnan kokonaisuudessaan ja luopui oikeudestaan irtisanoa myyntisopimus siinä tapauksessa, että komissio päättää periä myyjille myönnetyt tuet takaisin Capricornilta.

91      On kuitenkin muistutettava, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla asianomaisilla osapuolilla on intressi saada kumotuksi päätös, joka on tehty alustavan tutkintamenettelyn päätteeksi, koska SEUT 108 artiklan määräysten nojalla tällaisella kumoamisella velvoitettaisiin komissio aloittamaan muodollinen tutkintamenettely ja kantajille annettaisiin mahdollisuus esittää huomautuksensa ja vaikuttaa siten komission uuteen päätökseen (tuomio 10.2.2009, Deutsche Post ja DHL International v. komissio, T-388/03, EU:T:2009:30, 62 ja 64 kohta). Käsiteltävässä asiassa kantajalla on intressi saada kumotuksi toinen riidanalainen päätös, koska se viidennessä ja kahdeksannessa kanneperusteessaan riitauttaa sen, että komissio teki kyseisen päätöksen, jossa todettiin, että Capricornille ei ole tarjouspyyntömenettelyn yhteydessä myönnetty valtiontukea, muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta, mikä loukkaa kantajalle asianomaisena osapuolena kuuluvia menettelyllisiä oikeuksia.

92      Jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa toisen riidanalaisen päätöksen kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamisen perusteella, komissio on lähtökohtaisesti velvollinen aloittamaan Nürburgringin omaisuuserien myynnistä muodollisen tutkintamenettelyn ja pyytämään kantajaa asianomaisena osapuolena esittämään siitä huomautuksensa. Toisen riidanalaisen päätöksen kumoamisella on siten itsessään oikeusvaikutuksia, jotka kohdistuvat kantajaan asianomaisena osapuolena.

93      Näin ollen on pääteltävä, että kantajalla on asianomaisena osapuolena asiavaltuus toisen riidanalaisen päätöksen suhteen ja että sillä on edelleen oikeussuojan tarve saada turvatuksi menettelylliset oikeutensa, jotka sille tänä samana osapuolena kuuluvat SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla.

94      Tästä seuraa, että komission oikeudenkäyntiväite ja sen myöhemmin esittämä lausunnon antamisen raukeamista koskeva vaatimus on hylättävä ja että käsiteltävä kanne on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin on kyse toisesta riidanalaisesta päätöksestä ja siltä osin kuin sillä pyritään turvaamaan kantajan SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvat menettelylliset oikeudet. Kantajan kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se ylittää tämän kohteen, eikä unionin yleisen tuomioistuimen ole tarpeen lausua muista komission oikeudenkäyntiväitettä tukevista perusteista.

2.     Liitteiden tutkittavaksi ottaminen

a)     Liitteiden C.1 ja C.6–C.9 tutkittavaksi ottaminen

95      Vastauksessaan komissio kiistää muodollisesti kantajan vastauksensa liitteessä toimittamien neljän todisteen eli liitteiden C.1 ja C.6–C.8 tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Tältä osin komissio toteaa, että koska kantaja ei ole mitenkään perustellut, miksi nämä todisteet esitettiin myöhässä, ne on jätettävä tutkimatta. Kantaja väittää, että kyseisten liitteiden tarkoituksena on vastata komission vastineessaan esittämiin väitteisiin.

96      Lisäksi komissio kiistää kantajan vastauksensa liitteessä C.9 esittämän oikeudellisen artikkelin tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Kantaja muistuttaa, että se esitti kanteessaan tämän artikkelin täydelliset viitetiedot.

97      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että varsinaiset asianosaiset voivat vielä kantajan vastauksessa ja vastaajan vastauksessa esittää lausumiensa tueksi uusia todisteita ja pyytää saada esittää näyttöä, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

98      Oikeuskäytännön mukaan työjärjestyksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrättyä preklusiivista määräaikaa ei kuitenkaan sovelleta vastanäytön esittämiseen ja näytön täydentämiseen vastapuolen vastineessaan esittämän vastanäytön vuoksi. Tämä määräys koskee nimittäin uuden näytön esittämistä, ja sitä on tulkittava yhdessä työjärjestyksen 92 artiklan 7 kohdan kanssa, jossa määrätään nimenomaisesti, että vastanäytön esittäminen ja aiemmin esitetyn näytön täydentäminen on sallittua (tuomio 12.9.2007, komissio v. Trends ym., T-448/04, ei julkaistu, EU:T:2007:265, 52 kohta).

99      Käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että liitteet C.1 ja C.6–C.8 ovat vastanäyttöä ja että niiden tarkoituksena on osoittaa vääriksi komission vastineessaan esittämät väitteet. Kontradiktorisen periaatteen noudattamisen varmistamiseksi nämä liitteet on siten otettava tutkittaviksi.

100    Liitteestä C.9 on huomautettava, että kyseessä on julkisesti saatavilla oleva asiakirja, johon kantaja vetosi väitteensä tueksi ja jonka todistusvoiman komissio kuitenkin kyseenalaisti. Sen vuoksi myös tämä liite on otettava tutkittavaksi.

b)     Komission 8.9.2017 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin esittämien huomautusten liitteiden 7 ja 8 tutkittavaksi ottaminen

101    Istunnon järjestämisestä esittämässään pyynnössä kantaja kiisti muodollisesti niiden kahden todisteen eli liitteiden 7 ja 8 tutkittavaksi ottamisen, jotka komissio liitti 8.9.2017 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin esittämiinsä huomautuksiin. Kantaja väitti, että ne oli esitetty myöhässä.

102    Komissio väitti, että nämä kaksi todistetta olivat 17. ja 25.2.2014 päivätyt Deutsche Bank AG:n kirjeet, joissa komission mukaan tuotiin esiin aiemman 10.3.2014 päivätyn Deutsche Bankin kirjeen, jonka Capricorn esitti tarjouksensa tueksi, sitovuus (jäljempänä 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje). Tästä on huomautettava, että yksi kysymyksistä, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti komissiolle prosessinjohtotoimena 26.7.2017, koski juuri mainitun kirjeen sitovuutta.

103    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan nojalla, jossa unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta esittää asianosaisille kysymyksiä ja pyytää niitä esittämään asiakirjoja tietyistä oikeusriitaan liittyvistä kysymyksistä, nämä liitteet on otettava tutkittaviksi.

c)     Liitteen G.13 tutkittavaksi ottaminen

104    Istunnossa komissio kiisti muodollisesti todisteen, jonka kantaja toimitti vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin 8.9.2017 esittämiensä huomautusten liitteessä, eli liitteen G.13 tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja vaati sen poistamista.

105    Kantaja väittää, että tällä todisteella pyrittiin osoittamaan, että se oli yhdistänyt tarjouksensa kanteessa mainittuun ADAC:n tarjoukseen, joka koski pelkästään Nürburgringin kilpa-ajorataa. Tästä on huomautettava, että yksi kysymyksistä, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti kantajalle prosessinjohtotoimena 26.7.2017, koski tämän tarjousten yhdistämisen laajuutta.

106    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan nojalla, jossa unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta esittää asianosaisille kysymyksiä ja pyytää niitä esittämään asiakirjoja tietyistä oikeusriitaan liittyvistä kysymyksistä, tämä liite on siten otettava tutkittavaksi, ja komission vaatimus tämän liitteen poistamisesta on hylättävä.

d)     Liitteiden H.1 ja H.2 tutkittavaksi ottaminen

107    Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.11.2017 jättämällään asiakirjalla (ks. edellä 28 kohta) komissio kiistää muodollisesti kantajan 16.10.2017 tekemänsä suullista käsittelyä koskevan pyynnön liitteenä olevien kahden todisteen eli liitteiden H.1 ja H.2 tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja vaatii niiden poistamista.

108    On huomautettava, että – kuten kantaja väittää – liitteillä H.1 ja H.2 pyritään osoittamaan vääriksi huomautukset, jotka komissio toimitti 8.9.2017 vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen 26.7.2017 komissiolle esittämiin kysymyksiin.

109    Näin ollen liitteet H.1 ja H.2 on otettava tutkittaviksi, ja komission vaatimukset näiden liitteiden poistamisesta on hylättävä.

3.     Asiakysymys

a)     Alustavat huomautukset päätöksen, jossa todetaan alustavan tutkintavaiheen päätteeksi, että kyseessä ei ole tuki, tuomioistuinvalvonnan laajuudesta

110    Aluksi on muistutettava, että SEUT 108 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa säädetään ilmoitettujen tukitoimenpiteiden alustavasta tutkintavaiheesta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että komissio muodostaa ensimmäisen mielipiteen kyseisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Tämän vaiheen päätteeksi komissio toteaa, että tämä toimenpide ei ole tuki tai että se kuuluu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa kyseisen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille joko ei ole tai on epäilyjä (tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 43 kohta).

111    Kun komissio tekee alustavan tutkintavaiheen päätyttyä päätöksen, jossa se toteaa, että valtion toimenpide ei ole sisämarkkinoille soveltumatonta tukea, se kieltäytyy samalla implisiittisesti aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä. Tätä periaatetta sovelletaan yhtä lailla silloin, kun tämä päätös tehdään siitä syystä, että komissio katsoo tuen soveltuvan sisämarkkinoille asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti eli tekee nk. vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen, kuin silloin, kun se katsoo, että toimenpide ei kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä ole asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Athinaïki Techniki v. komissio, C‑521/06 P, EU:C:2008:422, 52 kohta ja tuomio 28.3.2012, Ryanair v. komissio, T-123/09, EU:T:2012:164, 68 kohta).

112    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kantaja vaatii päätöksen, jossa todetaan, että toimenpide ei ole valtiontukea, tai vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista, se riitauttaa etenkin sen, että komissio on tehnyt päätöksen kyseisestä tuesta aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä, millä komissio on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Jotta kantajan kumoamisvaatimus hyväksyttäisiin, kantaja voi vedota sille muodollisessa tutkintamenettelyssä kuuluvien menettelyoikeuksien turvaamiseksi kaikenlaisiin perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että komissiolla ilmoitetun toimenpiteen alustavassa tutkintavaiheessa olleiden tietojen ja todisteiden arvioinnin olisi pitänyt herättää epäilyjä toimenpiteen luokittelusta valtiontueksi tai sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille (tuomio 13.6.2013, Ryanair v. komissio, C‑287/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:395, 60 kohta ja tuomio 25.11.2014, Ryanair v. komissio, T-512/11, ei julkaistu, EU:T:2014:989, 31 kohta), kun tässä yhteydessä muistetaan, että niihin tietoihin, jotka komissiolla ”saattoi olla käytettävissään”, sisältyvät tiedot, jotka näyttivät suoritettavan arvioinnin kannalta merkityksellisiltä ja jotka komissio olisi voinut pyytää toimitettaviksi alustavan tutkintavaiheen kuluessa (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Košice, C‑300/16 P, EU:C:2017:706, 71 kohta).

113    Tämä todiste epäilyn olemassaolosta voi koostua joukosta yhtäpitäviä seikkoja, koska epäilyn olemassaoloa on arvioitava sekä päätöksen, jossa todetaan, että toimenpide ei ole valtiontukea, tekemiseen liittyneiden olosuhteiden ja erityisesti alustavan tutkinnan keston että sen sisällön perusteella ottaen huomioon komission kyseisessä päätöksessä esittämien arviointien lisäksi myös seikat, jotka sillä oli tai saattoi olla käytettävissään silloin, kun se lausui asianomaisen toimenpiteen luokittelusta valtiontueksi (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2013, 3F v. komissio, C‑646/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:36, 31 kohta).

114    Komissiolla on siten velvollisuus aloittaa muodollinen tutkintamenettely, jos sellaisten tietojen perusteella, jotka se sai tai jotka sillä saattoi olla käytettävissään alustavan tutkintavaiheen aikana, sillä on edelleen vakavia vaikeuksia arvioida kyseessä olevaa toimenpidettä. Tämä velvollisuus perustuu välittömästi SEUT 108 artiklan 3 kohtaan, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, ja se on vahvistettu asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa, kun komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että kyseessä olevan toimenpiteen yhteensoveltuvuudesta on epäilyjä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, Club Hotel Loutraki ym. v. komissio, C‑131/15 P, EU:C:2016:989, 30–33 kohta ja tuomio 12.2.2008, BUPA ym. v. komissio, T-289/03, EU:T:2008:29, 328 kohta). Komissio ei näin ollen voi kieltäytyä aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä kolmansien edun kaltaisiin muihin seikkoihin, menettelyn sujuvuuteen liittyviin tekijöihin tai mihin tahansa muihin hallinnollisiin syihin tai politiikkaan vedoten (tuomio 10.2.2009, Deutsche Post ja DHL International v. komissio, T-388/03, EU:T:2009:30, 90 kohta).

115    Oikeudenkäyntivaiheessa unionin tuomioistuimen on keskityttävä valvonnassaan sen selvittämiseen, liittyikö kantajan käsiteltävässä asiassa esittämien väitteiden ja todisteiden valossa niihin arvioihin, joita komissio on käyttänyt perusteinaan päätöksessä, jossa todetaan, että toimenpide ei ole tukea, sellaisia vaikeuksia, jotka olivat omiaan herättämään epäilyjä ja joiden vuoksi kyseisen menettelyn aloittaminen olisi siten ollut perusteltua (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1993, Cook v. komissio, C-198/91, EU:C:1993:197, 31 kohta ja tuomio 15.6.1993, Matra v. komissio, C-225/91, EU:C:1993:239, 34 kohta).

b)     Alustavat huomautukset kanteen kohteesta

116    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole tulkita kantajan kannetta, jolla riitautetaan yksinomaan päätöksen, jolla arvioidaan tukea, aineellinen oikeellisuus sellaisenaan, siten, että sillä pyritään todellisuudessa suojaamaan SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvia kantajan menettelyllisiä oikeuksia, jos kantaja ei ole nimenomaisesti esittänyt tällaista kanneperustetta. Tällaisessa tapauksessa kanneperusteen tulkinta johtaisi tosiasiassa kanteen kohteen määrittämiseen uudelleen (ks. tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117    Se, että valtaan tulkita kanneperusteita sovelletaan tällaista rajoitusta, ei kuitenkaan estä unionin yleistä tuomioistuinta tutkimasta kantajan esittämiä aineellisia perusteluja selvittääkseen, esitetäänkö niissä myös seikkoja, joilla tuetaan jotakin sellaista kantajan kanneperustetta, jolla nimenomaisesti ilmaistaan vakavia vaikeuksia, jotka olisivat olleet perusteena SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamiselle (tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 56–58 kohta).

118    Käsiteltävässä asiassa kantaja vetoaa yhdeksään kanneperusteeseen, joista kahdeksan esitetään toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi. Muistutettakoon, että seitsemäs kanneperuste, jossa kantaja väittää, että komissio jätti arvioimatta sen huomautukset tehdessään ensimmäistä riidanalaista päätöstä, kohdistuu ainoastaan ensimmäiseen riidanalaiseen päätökseen, jonka suhteen kantajalla ei katsota olevan asiavaltuutta.

119    Viides ja kahdeksas kanneperuste koskevat nimenomaan kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamista siltä osin, ettei komissio aloittanut SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaista muodollista tutkintamenettelyä, vaikka sen olisi sen perusteella, että Nürburgringin omaisuuserät myytiin markkinahintaa alempaan hintaan, pitänyt katsoa, että ostajalle oli myönnetty tukea.

120    Lisäksi ensimmäinen kanneperuste koskee virheitä, jotka komissio teki merkityksellisten tosiseikkojen toteamisessa pääasiallisesti tarjouspyyntömenettelyn osalta. Toinen kanneperuste koskee virheitä, jotka komissio teki arvioidessaan kantajan tarjoukseen sisältynyttä rahoituksen vahvistusta. Kolmas kanneperuste koskee virheitä, jotka komissio teki muun muassa arvioidessaan, merkitsikö Nürburgringin omaisuuserien myynti Capricornille myönnettyä uutta valtiontukea. Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää nimenomaisesti, että komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Viidennessä ja kahdeksannessa kanneperusteessaan, jotka koskevat menettelyllisten oikeuksien loukkaamista, kantaja viittaa nimenomaisesti kolmannen kanneperusteen kolmanteen osaan, jonka perusteella pitäisi voida osoittaa, että alustavan tutkintamenettelyn päätyttyä komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä ostajan maksaman myyntihinnan soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Neljäs kanneperuste koskee virheitä, joita komissio teki arvioidessaan tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyyttä ja syrjimättömyyttä.

121    Viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen ratkaisemiseksi on siten edellä 117 mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tutkittava kaikki muut kantajan toisen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi esittämät kanneperusteet, joiden voidaan katsoa osoittavan, että olemassa oli sellaisia vaikeuksia, jotka kohdatessaan komission olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely.

122    Tältä osin on ensinnäkin tutkittava tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyyttä ja syrjimättömyyttä koskevat väitteet eli ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja neljäs kanneperuste sekä Capricornin tarjouksen rahoitusta koskevat väitteet eli ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen ja kolmas osa ja toinen kanneperuste.

123    Sen jälkeen on tutkittava ensimmäisen kanneperusteen viides osa, joka koskee myyntimenettelyn jatkamista sen jälkeen, kun Nürburgringin omaisuuserät oli luovutettu Capricornille 11.3.2014, ja kolmannen kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti on Capricornille myönnettyä uutta valtiontukea.

124    Lopuksi on tutkittava kuudes ja yhdeksäs kanneperuste, jotka koskevat kantajan muiden menettelyllisten oikeuksien loukkaamista, joka niin ikään on voinut vaikuttaa siihen komission toisessa riidanalaisessa päätöksessä esittämään toteamukseen, jonka mukaan sillä ei ollut kyseistä toimenpidettä arvioidessaan vakavia vaikeuksia, joiden perusteella sen olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely. Kuudes kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Yhdeksäs ja viimeinen kanneperuste koskee hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista.

c)     Viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen, jotka koskevat SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdan rikkomista ja kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamista, tarkastelu yhdessä ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen kanssa

125    Viidennessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio rikkoi SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohtaa, kun se totesi, että tarjouspyyntömenettely ei ollut päättynyt uuden valtiontuen myöntämiseen ostajalle, ja kieltäytyi näin implisiittisesti aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä.

126    Kahdeksannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio loukkasi sen asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta esittää huomautuksensa ja rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä, kun se toisessa riidanalaisessa päätöksessä kieltäytyi implisiittisesti aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä.

127    Kantajan mukaan komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä ostajan maksaman myyntihinnan soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

128    Komissio kiistää nämä väitteet.

129    Kuten edellä 121–123 kohdassa mainittiin, viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen ratkaisemiseksi on tutkittava, voidaanko ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen perusteella todeta, että komissiolla oli alustavassa tutkintavaiheessa vaikeuksia, jotka edellyttivät muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.

1)     Ensimmäisen kanneperusteen kolme ensimmäistä osaa ja toinen ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat Nürburgringin myynnillä Capricornille myönnettyä tukea

130    Ensimmäisen kanneperusteen kolmessa ensimmäisessä osassa ja toisessa ja neljännessä kanneperusteessa kantaja lähinnä väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että tarjouspyyntömenettely oli avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton.

131    Lisäksi kantaja väittää, että liiketoimen takaamisen vaatimusta ei noudatettu, koska 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje ei ollut mikään vahvistus Capricornin tarjouksen rahoituksesta.

132    Seuraavaksi on määritettävä näiden kahden pääasiallisen väitteen kannalta, voitiinko komission tarjouspyyntömenettelyn sääntöjenmukaisuudesta toimittamassa tutkinnassa todeta, että kyseisen toimenpiteen arviointiin ei liittynyt vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi oli perusteltua aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

133    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea saanut yritys ostetaan markkinahintaan eli korkeimpaan hintaan, jonka tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja oli valmis maksamaan tästä yhtiöstä tilanteessa, jossa yritys silloin erityisesti valtiontukia saatuaan oli, tuki on arvostettu markkinahintaan ja otettu huomioon kauppahinnassa. Tässä tilanteessa ostajan ei voida katsoa saaneen etua verrattuna muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin (ks. vastaavasti 29.4.2004, Saksa v. komissio, C-277/00, EU:C:2004:238, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

134    Jos sitä vastoin valtiontuen saajien omaisuuserien myyntihinta jää markkinahintaa alemmaksi, ostajalle voi siirtyä perusteetonta etua (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2012, Ryanair v. komissio, T-123/09, EU:T:2012:164, 161 kohta).

135    Markkinahinnan selvittämiseksi voidaan ottaa huomioon muun muassa yhtiön luovutuksen muoto, esimerkiksi julkinen tarjouskilpailu, joka on omiaan takaamaan markkinaehtoisen myynnin. Tästä seuraa, että kun yrityksen myymiseksi toteutetaan avoin, läpinäkyvä ja ehdoton tarjouspyyntömenettely, voidaan olettaa, että markkinahinta vastaa korkeinta tarjousta, ja tällöin on osoitettava ensinnäkin se, että tämä tarjous on sitova ja vakavasti otettava, ja toiseksi se, ettei ole perusteltua ottaa huomioon muita taloudellisia tekijöitä kuin hintaa (ks. vastaavasti tuomio 24.10.2013, Land Burgenland ym. v. komissio, C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682, 93 ja 94 kohta ja tuomio 16.7.2015, BVVG, C-39/14, EU:C:2015:470, 32 kohta).

136    Oikeuskäytännön mukaan tarjouspyyntömenettelyn avoimuutta ja läpinäkyvyyttä on arvioitava kutakin asiaa koskevien seikkojen perusteella (ks. tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

137    Käsiteltävässä asiassa on edellä 133–136 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella tutkittava, ovatko kantajan esittämät kaksi väitettä perusteltuja, kun otetaan huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin ei tässä yhteydessä voi suoraan lausua itse tarjouspyyntömenettelyn lainmukaisuudesta.

i)     Tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyyttä ja syrjimättömyyttä koskeva väite

138    Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että tarjouspyyntömenettely oli avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton, kun otetaan erityisesti huomioon, että taloustietoja ei esitetty avoimesti, että arviointiperusteet ja niiden soveltaminen eivät olleet avoimia ja syrjimättömiä ja että myyntimenettelyä jatkettiin sen jälkeen, kun Nürburgringin omaisuuserät oli luovutettu ostajalle.

139    Kantaja väittää muun muassa, että tarjouspyyntömenettelyssä ei vahvistettu tarjousten vertailuun sovellettavia konkreettisia arviointiperusteita etenkään siltä osin kuin on kyse kaikkia omaisuuseriä koskevien tarjousten ja yksittäisiä omaisuuseriä tai omaisuuserien kokonaisuuksia koskevien tarjousten vertailusta.

140    Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että kiinnostuneille sijoittajille ei ennen tarjousten jättämistä ilmoitettu siitä, että tarjotun hinnan oli oltava vähintään 25 prosenttia parhaasta kaikkia omaisuuseriä koskevasta tarjouksesta, jotta se voitiin ottaa huomioon menettelyn seuraavissa vaiheissa.

141    Komissio kiistää tämän väitteen.

142    On huomautettava, että kiinnostuneille sijoittajille osoitetussa 19.7.2013 päivätyssä KPMG:n kirjeessä kehotettiin niitä esittämään alustavat tarjouksensa joko kaikista omaisuuseristä, omaisuuserien kokonaisuuksista tai yksittäisistä omaisuuseristä (ks. edellä 10 kohdan neljäs luetelmakohta). Saman kirjeen mukaan tarjousten arviointiperusteena oli määrä käyttää muun muassa omaisuuseristä tarjottua hintaa tarjouksen laajuuden mukaan.

143    Kiinnostuneille sijoittajille 19.7.2013 ja 17.10.2013 lähetettyjen KPMG:n kirjeiden mukaan sijoittajat oli määrä valita käyttämällä perusteena kokonaistuottojen maksimointia kaikkien omaisuuserien osalta (ks. edellä 10 kohdan yhdeksäs luetelmakohta). Tämän valintaperusteen soveltaminen johti käytännössä siihen, että myyjät ottivat tarjouspyyntömenettelyn viimeisessä vaiheessa huomioon vain ne tarjoukset, jotka koskivat kaikkia omaisuuseriä, kuten lopullisen päätöksen 50 perustelukappaleesta ilmenee. Komission mukaan syynä tähän oli se, että kun otettiin huomioon saadut tarjoukset, myymällä Nürburgringin omaisuuserät yhtenä kokonaisuutena saatiin parempi hinta kuin myymällä kukin omaisuuserä erikseen.

144    Lopullisen päätöksen 50 perustelukappaleen alaviitteessä 65 mainitaan, että tarjouksia, joissa tarjottu hinta oli yli 25 prosenttia parhaasta hinnasta, oli yhteensä kuusi, että kaikkia omaisuuseriä koskeneet tarjoukset, joissa tarjottu hinta ei ollut 25:tä prosenttia parhaasta tarjouksesta, hylättiin heti alkuun tarjotun ostohinnan vuoksi, ja että Nürburgringin kilparataa koskeneisiin tarjouksiin ja muihin yksittäisiä omaisuuseriä koskeneisiin tarjouksiin ei tämän jälkeen kiinnitetty enää huomiota, koska ne eivät yhdessäkään olleet 25:tä prosenttia parhaasta tarjouksesta.

145    Tästä seuraa, että kiinnostuneet sijoittajat saattoivat vapaasti määritellä ostotarjouksensa kohteen niiden tietojen perusteella, jotka niille oli ilmoitettu kokonaistuottojen maksimointia kaikkien omaisuuserien osalta koskevasta arviointiperusteesta. Siltä osin kuin on kyse 25 prosentin arviointiperusteesta, sen tarkoituksena oli – kuten komissio väittää – ainoastaan konkretisoida arviointiperusteetta, joka koski kokonaistuottojen maksimointia kaikkien omaisuuserien osalta, ja koska 25 prosentin arviointiperuste määräytyi tosiasiallisesti jätettyjen tarjousten arvon perusteella, se voitiin käytännössä määrittää vasta jälkikäteen.

146    Kantajan edellä mainitun väitteensä tueksi esittämien perustelujen perusteella ei siten voida todeta, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyydestä ja syrjimättömyydestä.

ii)  Capricornin tarjouksen rahoitusta koskeva väite

147    Ensimmäisen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa ja toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että – toisin kuin lopullisesta päätöksestä ilmenee – 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje, joka oli liitetty 11.3.2014 hyväksytyn Capricornin tarjouksen tueksi, ei ollut mikään sitova rahoitusvahvistus.

148    Lisäksi komission tältä osin tekemä arviointi oli ristiriidassa sen lopullisen päätöksen 272 perustelukappaleessa esitetyn päätelmän kanssa, jonka mukaan tarjoajan 3 tekemä tarjous ei sisältänyt vaadittavia todisteita rahoituksen saamisesta.

149    Ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja kiistää yleisesti komission lopullisessa päätöksessä tekemän päätelmän, jonka mukaan Capricornin tarjouksessa voitiin vedota ”rahoituksesta toimitettuun vahvistukseen”.

150    Komissio kiistää tämän väitteen.

151    Tältä osin on huomautettava, että kiinnostuneille sijoittajille osoitetussa 17.10.2013 päivätyssä KPMG:n kirjeessä täsmennettiin, että sijoittajien valintaperusteena oli erityisesti sopimukseen pääsemisen todennäköisyys, joka tutkittaisiin muun muassa sen perusteella, oliko tarjouksen rahoitus varmistettu ja oliko siitä todisteena rahoittajatahojen toimittama vahvistus (ks. edellä 10 kohdan yhdeksäs luetelmakohta). Näin ollen on seuraavaksi selvitettävä, voitiinko komission tutkinnassa, jossa yhdyttiin Saksan viranomaisten arviointiin, todeta, että 10.3.2014 päivätyn Deutsche Bankin kirjeen sitovuudesta ei ollut epäilyjä.

152    Ensinnäkin 10.3.2014 päivätyssä Deutsche Bankin kirjeessä mainitaan, että Deutsche Bank oli valmis myöntämään ostajalle 45 miljoonan euron lainan. Tämän rahoituksen ehdot kuvaillaan yksityiskohtaisesti, mikä – kuten komissio aivan oikein toteaa – näyttäisi viittaavan siihen, että Deutsche Bank oli tutkinut asiaa perusteellisesti ja että sen ja ostajan välillä oli ollut tietojenvaihtoa.

153    Lisäksi Deutsche Bankin kirjeessä viitataan useaan kertaan sitoumukseen, jonka Deutsche Bank oli antanut Capricornille mainitun kirjeen perusteella. Näin ollen Deutsche Bank katsoi kirjeen sitovan itseään.

154    Kuten komissio perustellusti toteaa, 10.3.2014 päivätyn Deutsche Bankin kirjeen ja 17. ja 25.2.2014 päivättyjen Deutsche Bankin alustavien kirjeiden, jotka eivät olleet sitovia, vertailu vahvistaa, että 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje oli luonteeltaan sitova. 17.2.2014 päivätyssä kirjeessä nimittäin mainitaan, että se ei sido Deutsche Bankia, toisin kuin 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje, jossa viitataan Deutsche Bankin Capricornille tässä samassa kirjeessä antamaan sitoumukseen.

155    Lopuksi 10.3.2014 päivätyssä Deutsche Bankin kirjeessä täsmennetään, että tämän antaman sitoumuksen edellytyksenä oli kolme ehtoa. Näiden ehtojen (liiketoimen toteutuminen, se, että ostettujen omaisuuserien osalta ei tapahdu merkittäviä muutoksia, ja lainmukaisuus) mukaan Deutsche Bank voi purkaa sitoumuksensa vain, jos ostossa ei menetelty asetettujen ehtojen mukaisesti.

156    Edellä esitetyn perusteella ei vaikuta siltä, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä 10.3.2014 päivätyn Deutsche Bankin kirjeen sitovuudesta.

157    Sitä vastoin – ja kuten komissio lopullisen päätöksen 272 perustelukappaleessa totesi – tarjoajan 3 alustavaan sen paremmin kuin sen lopulliseenkaan tarjoukseen ei sisältynyt rahoitusvahvistusta. Samassa perustelukappaleessa komissio totesi, että myyjät olivat 17.10.2013 ja 11., 17. ja 18.12.2013 päivätyissä KPMG:n kirjeissä sekä 18.2.2014 ja 9.4.2014 päivätyissä KPMG:n sähköpostiviesteissä huomauttaneet tästä tarjoajalle 3, mutta että tarjoaja 3 ei ollut toimittanut tarjouksensa rahoituksesta mitään vahvistusta ennen sitä, kun velkojainkokous myi Nürburgringin omaisuuserät Capricornille 11.3.2014, eikä myöskään sen jälkeen. Kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että nämä toteamukset eivät pidä paikkaansa.

158    Edellä esitetystä ilmenee, että ostajalla, jonka tarjous hyväksyttiin, oli hallussaan aluksi 17. ja 25.2.2014 päivätyt kaksi Deutsche Bankin alustavaa kirjettä ja myöhemmin 10.3.2014 päivätty Deutsche Bankin kirje, jonka sitovuudesta komissiolla ei olisi pitänyt olla epäilyjä, kun taas tarjoaja 3, jonka tarjous hylättiin, ei missään vaiheessa toimittanut vahvistusta rahoituksestaan. Näin ollen kantajan edellä mainitun väitteensä tueksi esittämillä perusteluilla ei myöskään voida osoittaa, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä tarjouspyyntömenettelyn syrjimättömyydestä erityisesti sitovaa rahoitusvahvistusta koskevan vaatimuksen osalta.

159    Edellä esitetyn perusteella ei ole syytä katsoa, että komissiolla olisi kantajan mainitsemien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella pitänyt olla epäilyjä siitä, että tarjouspyyntömenettelyssä oli myönnetty ostajalle etua, koska tämä menettely ei ollut läpinäkyvä ja syrjimätön.

160    Edellä 133–136 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan komission toimittamassa tutkinnassa voitiin siten hyvin todeta, ettei ollut aihetta epäillä, että ostaja oli saanut perusteetonta etua ja että kyse oli siten valtiontuesta. Näin ollen ei ole syytä katsoa, että ensimmäisen kanneperusteen kolmen ensimmäisen osan ja toisen ja neljännen kanneperusteen tueksi esitetyt väitteet osoittavat, että komissiolla oli kyseisen toimenpiteen arvioinnissa vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi sen olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely.

161    Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen kolme ensimmäistä osaa ja toinen ja neljäs kanneperuste, luettuina yhdessä viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen kanssa, on hylättävä.

2)     Viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee myyntimenettelyn jatkamista sen jälkeen, kun Nürburgringin omaisuuserät oli luovutettu Capricornille 11.3.2014

162    Kantajan mukaan komission olisi pitänyt todeta, että myyntimenettelyä jatkettiin sen jälkeen, kun Nürburgringin omaisuuserät oli luovutettu Capricornille 11.3.2014.

163    Kantaja väittää, että Capricorn korvattiin toissijaisella hankkijalla Nürburgringin omaisuuserien myyntimenettelyssä, joka ei ollut avoin. Kantajan mukaan myyjät ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät nimittäin tekivät Capricornin kanssa 13.8.2014 vakuuksia koskevan sopimuksen, jonka nojalla Capricornin oli luovuttava kaikista 11.3.2014 tehdystä Nürburgringin omaisuuserien myyntisopimuksesta syntyvistä oikeuksistaan ja vaatimuksistaan. Kantajan mukaan tästä seuraa, että tarjouspyyntömenettely ei ollut avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton.

164    Komissio kiistää tämän väitteen.

165    Tästä on huomautettava, että edellä 133–136 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti – ja kuten komissio väittää – sen tutkinnan tarkoituksena oli selvittää, olisiko Nürburgringin omaisuuserät myyty markkinahintaan, jos tarjouspyyntömenettely olisi ollut avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton. Päinvastaisessa tapauksessa ne oli voitu myydä markkinahintaa alempaan hintaan, jolloin ostajalle oli voinut siirtyä perusteetonta etua.

166    Näin ollen on katsottava, että tuki, joka komission olisi kantajan mukaan (ks. edellä 11 kohta) pitänyt toisessa riidanalaisessa päätöksessä todeta ja jonka määrä vastasi Capricornin Nürburgringin omaisuuseristä maksaman ostohinnan ja näiden omaisuuserien markkinahinnan erotusta, myönnettiin Capricornille 11.3.2014 eli päivänä, jona omaisuuserät luovutettiin sille ja jona Capricornin maksaman Nürburgringin omaisuuserien ostohinnan vahvistava myyntisopimus allekirjoitettiin. Tästä seuraa, että kyseisen päivämäärän jälkeen tapahtuneet tosiseikat, kuten se, että Capricorn luovutti toissijaiselle ostajalle osuutensa Nürburgringin omaisuuserien hankintaa varten perustetusta yrityksestä, eivät olleet merkityksellisiä tutkittaessa kysymystä siitä, oliko kyseisessä tarjouspyyntömenettelyssä mahdollisesti myönnetty tukea Capricornille.

167    Kuten komissio vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin 12.3.2018 esittämissään huomautuksissa perustellusti totesi, jos kantaja halusi, että komissio tutkii myös sen, oliko kyse uudesta tuesta, joka aiheutui myyntimenettelyn väitetystä jatkamisesta sen jälkeen, kun toinen riidanalainen päätös oli tehty, sen olisi pitänyt tehdä tästä toinen kantelu.

168    Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen viidennen osan tueksi esitetyt väitteet eivät osoita, että komissiolla oli alustavassa tutkintavaiheessa Nürburgringin omaisuuserien myynnin arvioinnissa sellaisia vaikeuksia, jotka olisivat edellyttäneet muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.

169    Ensimmäisen kanneperusteen viides osa, luettuna yhdessä viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen kanssa, on siten hylättävä.

3)     Kolmannen kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti Capricornille merkitsi uutta valtiontukea

170    Kantajan mukaan sekä sopimuksen mukainen hinta että maksuehdot sisälsivät valtiontukea, koska ensinnäkin Nürburgringin toiminnanharjoittajan Nürburgring Betriebsgesellschaft mbH:n bruttotoimintaylijäämä (ks. edellä 7 kohta), jonka määrä oli 6 miljoonaa euroa, muodosti osan myyntihinnasta, vaikka kyseinen toiminnanharjoittaja oli vuonna 2013 ilmoittanut, että se ei odottanut saavansa Nürburgringin omaisuuseristä mitään voittoa, toiseksi myyntihinnan toisen erän maksamista lykättiin, kolmanneksi myyntisopimuksessa maksujen laiminlyönnin varalta määrätty 25 miljoonan euron sopimussakko jätettiin perimättä ja neljänneksi Nürburgringin omaisuuserät luovutettiin toissijaiselle ostajalle menettelyssä, joka ei ollut avoin.

171    Lisäksi Nürburgringin omaisuuseriä koskenutta liiketoiminnan vuokraussopimusta ei itsessään kilpailutettu avoimessa, läpinäkyvässä, syrjimättömässä ja ehdottomassa menettelyssä, joten tämän sopimuksen mukaiset vuokrat eivät vastanneet markkinahintaa ja sisälsivät uutta tukea. Lopullisen päätöksen 56 perustelukappaleesta ilmenee, että myyjien perustaman riippumattoman yrityksen, joka toimi käytännössä omaisuuserien hoitajana, ja Capricornin perustaman liiketoimintaa harjoittavan yhtiön välillä tehtiin 1.1.2015 jälkeiseksi ajanjaksoksi vuokraussopimus väliaikaisena ratkaisuna siihen saakka, kunnes Nürburgringin omaisuuserien myynnille Capricornille asetettu edellytys mahdollisesti toteutuisi eli kunnes komissio tekisi päätöksen, jolla poistettaisiin kokonaan riski siitä, että myyjille myönnetyt tuet peritään takaisin kyseisten omaisuuserien ostajalta. Tässä yhteydessä Nürburgringin omaisuuserien myyntihintaa alennettiin vuokraussopimuksen mukaisten vuokrien määrällä, joka sisällytettiin tähän hintaan siihen asti, kunnes myynti olisi toteutunut.

172    Komissio kiistää tämän väitteen ja väittää muun muassa, että Nürburgringin omaisuuseriä koskeneet vuokrina maksetut summat olivat ennakkomaksuja, jotka pienensivät näistä omaisuuseristä maksettavaa myyntihintaa ja siten ostajan maksukyvyttömyysriskiä. Nürburgringin omaisuuserien myyntihinnan maksuehdot eivät sitä paitsi vaikuttaneet mitenkään kyseisten omaisuuserien arvoon, joka vastasi sopimuksen mukaista hintaa.

173    Edellä 138–158 kohdassa esitetyistä syistä ei ole syytä katsoa, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyydestä ja syrjimättömyydestä.

174    Samoista syistä seuraa, että komission toimittamassa tutkinnassa, joka johti toisen riidanalaisen päätöksen tekemiseen, voitiin hyvin todeta, että ei ollut epäilyjä siitä, että ostajalle oli myönnetty etua Nürburgringin omaisuuseriä koskeneen liiketoiminnan vuokraussopimuksen tai näiden omaisuuserien myyntihinnan muiden maksuehtojen yhteydessä.

175    Näin ollen kolmannen kanneperusteen kolmas osa, luettuna yhdessä viidennen ja kahdeksannen kanneperusteen kanssa, on hylättävä.

176    Edellä esitetystä seuraa, että viides ja kahdeksas kanneperuste, joiden tarkastelussa on otettu huomioon kantajan ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteensa yhteydessä esittämät väitteet, eivät osoita, että komissiolla oli alustavassa tutkintavaiheessa vaikeuksia, jotka edellyttivät muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista. Viides ja kahdeksas kanneperuste on siten hylättävä.

d)     Kuudes kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

177    Kantajan mukaan komissio laiminlöi SEUT 296 artiklan toisen alankohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan, kun se ei perustellut riittävästi niitä keskeisiä näkökohtia, joihin toinen riidanalainen päätös perustui.

178    Kantaja pohtii erityisesti sen komission lopullisen päätöksen 240 perustelukappaleessa esittämän toteamuksen perusteita, jonka mukaan Saksan liittotasavalta oli myynyt Nürburgringin ”omaisuuserät avoimessa, syrjimättömässä ja ehdottomassa tarjousmenettelyssä suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle”.

179    Kantaja pohtii myös sen päätöksen perusteita, jossa todettiin, että Nürburgringin omaisuuserien myynti Capricornille ei ole valtiontukea, ja syytä siihen, miksi tämä päätös mainitaan lopullisen päätöksen 285 perustelukappaleessa, mutta siihen ei enää viitata sen päätösosassa.

180    Lopuksi kantaja väittää, että komissio nojautui suurimmassa osassa toteamuksistaan myyjien maksukyvyttömyyslain mukaiselta toimitusjohtajalta ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjiltä saatuihin tietoihin, jotka Saksan liittotasavalta oli sille toimittanut.

181    Komissio kiistää tämän väitteen.

182    Oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava riittävät, jotta asianomaisille henkilöille selviävät sen syyt ja jotta unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. valtiontuista tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C-88/03, EU:C:2006:511, 88 ja 89 kohta, tuomio 22.4.2008, komissio v. Salzgitter, C‑408/04 P, EU:C:2008:236, 56 kohta ja tuomio 30.4.2009, komissio v. Italia ja Wam, C‑494/06 P, EU:C:2009:272, 48 ja 49 kohta). Lisäksi on täsmennetty, että silloin, kun valtiontukia koskeva kantelu hylätään, näissä perusteluissa on selostettava kantelijalle riittävän tarkoin ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on valtiontuki (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 64 kohta ja tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste/UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 89 kohta).

183    Käsiteltävässä asiassa lopullisen päätöksen 266–281 perustelukappaleeseen, jonka otsikko on ”[Nürburgringin] omaisuuserien myyntiä koskevat kantelut”, sisältyy yksityiskohtainen selvitys syistä, joiden perusteella komissio päätti, että Nürburgringin omaisuuserät oli myyty parhaan tarjouksen tehneelle tarjoajalle, että tarjoukseen sisältyi vahvistus rahoituksesta, että tarjouspyyntömenettely oli ollut avoin, läpinäkyvä, syrjimätön ja ehdoton ja että Nürburgringin omaisuuseriä ei siten ollut myyty Capricornille markkinahintaa alempaan hintaan, joten kyse ei siten ollut valtiontuesta.

184    Nämä perustelut riittävät täyttämään edellä 182 mainitussa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset.

185    Toista riidanalaista päätöstä, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti ei ole valtiontukea, ei sitä paitsi tarkastella pelkästään lopullisen päätöksen 285 perustelukappaleen ensimmäisessä luetelmakohdassa, vaan se mainitaan myös lopullisen päätöksen 1 artiklan viimeisessä luetelmakohdassa. Kantajan väite ei siis tältä osin perustu tosiseikkoihin.

186    Lopuksi on muistutettava, että valtiontukien valvonnan yhteydessä komissiolla on velvollisuus tutkia asia huolellisesti ja puolueettomasti ja että tämä velvollisuus edellyttää erityisesti, että komissio tutkii huolellisesti kaikki jäsenvaltioiden sille esittämät seikat, joiden avulla se voi ratkaista kysymyksen siitä, onko kyseessä oleva toimenpide luonteeltaan valtiontukea (ks. tuomio 22.10.2008, TV2/Danmark ym. v. komissio, T-309/04, T-317/04, T-329/04 ja T-336/04, EU:T:2008:457, 183 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

187    SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisessa alustavassa tutkinnassa komission on muodostettava käsityksensä asiasta sekä kyseisen jäsenvaltion ilmoittamien tietojen että mahdollisten kantelijoiden toimittamien tietojen perusteella (tuomio 3.5.2001, Portugal v. komissio, C-204/97, EU:C:2001:233, 35 kohta).

188    Lopullisen päätöksen 266–271 perustelukappaleessa komissio tutki ja kyseenalaisti sekä kantajan huomautukset, jotka esitetään mainitun päätöksen 97–101 perustelukappaleessa, että Saksan viranomaisten sille toimittamat maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien huomautukset, jotka esitetään saman päätöksen 102–110 perustelukappaleessa. Komissio esittää kyseisissä perustelukappaleissa omat toteamuksensa ja huomatuksensa asiaan liittyvistä merkityksellisistä seikoista erityisesti siltä osin kuin on kyse tarjouspyyntömenettelyn läpinäkyvyydestä ja syrjimättömyydestä.

189    Komissio on siis käsiteltävässä asiassa tutkinut ja arvioinut sekä kantajan että Saksan viranomaisten toimittamat tiedot.

190    Näin ollen tämä kantajan väite on hylättävä, ja kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessa.

e)     Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan oikeutta hyvään hallintoon on loukattu

191    Yhdeksännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio loukkasi sen oikeutta hyvään hallintoon, sellaisena kuin se ilmenee perusoikeuskirjan 41 artiklasta. Komissio ei nimittäin ottanut asianmukaisesti huomioon kaikkia asiaan liittyviä merkityksellisiä seikkoja ja kantajan esittämiä perusteluja eikä tarkistanut myyjien maksukyvyttömyyslain mukaisen toimitusjohtajan ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien toimittamien selitysten paikkansapitävyyttä. Kantaja katsoo, että hyvän hallinnon periaate on ilmaus sen oikeudesta esittää huomautuksensa ja saada ne arvioiduiksi, ja väittää seitsemännessä ja kahdeksannessa kanneperusteessaan, että sen tätä oikeutta on loukattu.

192    Komissio kiistää tämän väitteen.

193    Hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä, joka perustuu kantajan huomautusten arvioinnin laiminlyöntiin, on todettava, että se on päällekkäinen seitsemännen kanneperusteen kanssa, jossa kantaja väittää, että komissio jätti arvioimatta sen huomautukset tehdessään ensimmäistä riidanalaista päätöstä. Koska edellä todettiin, että kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä siltä osin kuin se koskee ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista, sekä seitsemäs kanneperuste että tämä väite on jätettävä tutkimatta.

194    Siitä hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista koskevasta väitteestä, joka perustuu siihen, että kantajan oikeutta esittää huomautuksensa on loukattu, on todettava, että se on päällekkäinen kahdeksannen kanneperusteen kanssa, joka koskee kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamista jättämällä aloittamatta muodollinen tutkintamenettely ja joka jo tutkittiin ja hylättiin edellä 176 kohdassa.

195    Tästä seuraa, että yhdeksäs kanneperuste on jätettävä osittain tutkimatta ja muilta osin hylättävä perusteettomana.

196    Koska kaikki ne toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat kanneperusteet ja väitteet, jotka perustuvat suoraan kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamiseen, ja kaikki ne toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat kanneperusteet ja väitteet, joihin sisältyy ensiksi mainittuihin kanneperusteisiin ja väitteisiin mahdollisesti liittyviä perusteluja, on hylätty, mainitun päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on hylättävä.

197    Siltä osin kuin kantaja on useaan kertaan pyytänyt saada esittää todistajanlausuntoja, on todettava, että ne eivät ole välttämättömiä riidan ratkaisemiseksi ja etenkään sen tarkistamiseksi, olisiko kantajan esittämien tosiseikkojen tai todisteiden pitänyt herättää komissiolle epäilyjä. Nämä todistajanlausuntojen esittämistä koskevat pyynnöt on siten hylättävä.

198    Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kanne on jätettävä osittain tutkimatta ja muilta osin hylättävä perusteettomana.

IV     Oikeudenkäyntikulut

199    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Lausunnon antamisen raukeamista koskeva vaatimus hylätään.

2)      Kanne hylätään.

3)      Ja zum Nürburgring eV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Pelikánová Valančius Nihoul

Svenningsen       Öberg

Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä kesäkuuta 2019.

Allekirjoitukset

Sisällys

*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.