Asia T-207/10
Deutsche Telekom AG
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Yhteisöveroa koskevat säännökset, joiden nojalla Espanjassa verotuksellisesti asuvat yritykset voivat vähentää kuluna liikearvon, joka seuraa omistusosuuksien hankkimisesta ulkomailla verotuksellisesti asuvista yrityksistä – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi sekä määrätään se takaisin perittäväksi – Säännös, jonka nojalla järjestelmän soveltamista jatketaan osittain – Vaatimus lausunnon antamisen raukeamisesta – Oikeussuojan tarpeen säilyminen – Luottamuksensuoja – Komission antamat täsmälliset vakuuttelut – Luottamuksen perusteltavuus – Luottamuksensuojan ajallinen soveltamisala
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 15.11.2018
1. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen osittaisesta takaisinperinnästä sekä sallitaan kyseisen verojärjestelmän soveltaminen osittainen edelleen – Kantelijalla edelleen oleva intressi vastustaa sellaista säännöstä, jolla annetaan lupa riidanalaisen tukijärjestelmän soveltamisen jatkamiselle, huolimatta siitä kanteen nostamisen jälkeen ilmenneestä seikasta, ettei sen kilpailija ollut hyödyntänyt tällaista lupaa
(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan h alakohta)
2. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – SEUT 108 artiklassa vahvistettujen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien perusteltu luottamus on mahdollinen vain poikkeuksellisissa tilanteissa – Luottamus, joka perustuu komission antamiin erityisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin takeisiin – Luottamuksensuojan päättyminen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemiseen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta)
3. Valtiontuki – Lainvastaisen tuen takaisinperiminen – SEUT 108 artiklassa vahvistettujen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien perusteltu luottamus on mahdollinen vain poikkeuksellisissa tilanteissa – Luottamus, joka perustuu komission antamiin erityisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin takeisiin – Tunnustetun luottamuksensuojan ajallinen soveltamisala – Mainitun luottamuksen syntymistä edeltäneiden liiketoimien kuuluminen ajalliseen soveltamisalaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja SEUT 108 artiklan 3 kohta)
1. Kantajan oikeussuojan tarpeen jatkumista on arvioitava konkreettisesti ottamalla muun muassa huomioon väitetyn lainvastaisuuden seuraukset ja väitetyn vahingon luonne.
Oikeussuojan tarve johtuu ensinnäkin siitä, että kantaja oli asianosaisena tekemässään kantelussa, ja toiseksi siitä, että riidanalaisella säännöksellä hylättiin kyseinen kantelu osittain ja asiakysymyksen osalta.
Kantaja on nimittäin [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan h alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, tarkoitettu ”asianomainen osapuoli”, ”jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa” ja jolla siten on lähtökohtaisesti intressi sellaisessa muodollisessa tutkintamenettelyssä, jonka päätteeksi on tehty komission päätös, ja, koska kantajan tekemä kantelu on kyseisellä päätöksellä hylätty, vastaavasti intressi nostaa kanne tällaisesta sen etujen vastaisesta päätöksestä. Se on lisäksi asianomainen osapuoli, joka on tehnyt muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen taustalla olevan kantelun ja joka on tämän kantelun yhteydessä esittänyt perustelut kantelun tekemiselle.
Vaikka riidanalaisella päätöksellä ja siten riidanalaisella säännöksellä ei vastattukaan eksplisiittisesti kantajan tekemään kanteluun, komissio kuitenkin totesi, toisin kuin kantaja oli kantelussaan vaatinut, että riidanalaisen tukiohjelman soveltamista voitiin edelleen jatkaa tietyissä kyseisessä päätöksessä mainituissa tapauksissa. Tällainen hylkääminen riittää osoittamaan, että kantajalla on käsiteltävässä asiassa oikeussuojan tarve, koska hylkäävän päätöksen kumoaminen kantajan esittämän ainoan kanneperusteen perusteella voi tuottaa kantajalle etua eli sen, että riidanalainen tukiohjelma todetaan sääntöjenvastaiseksi ja kielletään, riidanalaisessa säännöksessä mainitut tapaukset mukaan luettuina.
Tästä seuraa, että se komission esille tuoma ja väitetysti tämän kanteen nostamisen jälkeen ilmennyt seikka, että sen kilpailija ei ollut voinut hyötyä riidanalaisella päätöksellä lainvastaiseksi todetusta tukiohjelmasta, ei voi kyseenalaistaa kantajan oikeussuojan tarvetta riidanalaiseen säännökseen nähden. Muussa tapauksessa ja etenkin, jos asianomaiset osapuolet ja erityisesti muodollisen tutkintamenettelyn vireille panneet asianomaiset osapuolet velvoitettaisiin lisäksi osoittamaan, että ne ovat riidanalaisessa päätöksessä tarkastellun tukiohjelman tosiasiallisen edunsaajan kilpailijoita, oikeussuojan tarpeen edellytys, joka on kanteiden tutkittavaksi ottamisen olennainen ja ensimmäinen edellytys ja jonka on säilyttävä kanteen käsittelyn päättymiseen asti, sekoitettaisiin asiavaltuuden edellytykseen, vaikka nämä muodostavat unionin oikeudessa kaksi erillistä tutkittavaksi ottamisen edellytystä, jotka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on täytettävä kumulatiivisesti.
Lisäksi on katsottava, että kantajalla voi myös säilyä intressi vaatia toimielimen toimen kumoamista, jotta voitaisiin välttää se, että kyseistä tointa väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuu tulevaisuudessa. Tältä osin on korostettava, että väitetty lainvastaisuus voi toistua tulevaisuudessa sen asian olosuhteista riippumatta, joka johti nyt käsiteltävään kanteeseen, koska se näistä olosuhteista riippumatta kyseenalaistaa luottamuksensuojan periaatteen yleisistä soveltamisedellytyksistä ja tämän periaatteen nojalla annettavan suojan ajallisesta soveltamisalasta tehdyn tulkinnan.
(ks. 22–32 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 33–46, 108 ja 110 kohta)
3. SEUT 108 artiklassa vahvistettujen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetyn tuen saajille tunnustetun perustellun luottamuksen, joka perustuu komission antamiin, erityisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin takeisiin, ajallisen soveltamisalan osalta on erotettava toisistaan luottamuksen syntymisen ajankohta, joka on ajankohta, jolloin täsmällisistä vakuutteluista saadaan tieto, ja syntyneen perustellun luottamuksen kohde, joka voi ulottua edellä mainittua ajankohtaa edeltäneisiin liiketoimiin sen mukaan, miten täsmälliset vakuuttelut on muotoiltu.
Useimmiten – ja erityisesti nyt käsiteltävässä asiassa – perusteltu luottamus kohdistuu sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, joka on lähtökohtaisesti syntynyt ennen toimea, joka on synnyttänyt luottamuksen tämän tilanteen säilymiseen. Tässä tapauksessa perustellun luottamuksen synnyttäneellä toimella ei ole taannehtivaa vaikutusta, eli se ei luo perusteltua luottamusta kyseisistä aikaisemmista tapahtumista lukien, vaan tämä toimi kattaa ainoastaan antamisajankohtaansa aikaisemmat tapahtumat ja niiden tulevat vaikutukset kyseisestä ajankohdasta lukien.
Muussa tapauksessa luottamuksensuojan periaatteeseen ei voitaisi pätevästi vedota sääntöjenvastaisten tukien eli tukien, jotka on myönnetty ennen kuin komissiolla, joka kykenee parhaiten antamaan täsmällisiä, ehdottomia, yhtäpitäviä ja luotettavia vakuutteluja, on ollut mahdollisuutta antaa lausuntoa niiden luokittelusta valtiontuiksi ja niiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille, takaisin perimisen vastustamiseksi. Tämän seurauksena asetuksen N:o 659/1999 14 artikla menettäisi tehokkaan vaikutuksensa.
Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että riidanalaisesta tukiohjelmasta ei ilmoitettu komissiolle ja että sen edunsaajilla voi olla perusteltu luottamus tukien myöntämisen sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Vaikka nimittäin poikkeuksellisten olosuhteiden puuttumisesta seuraa, että ilmoittamattoman tuen saajalla ei voi olla perusteltua luottamusta sen sääntöjenmukaisuuteen ja jatkumiseen, tällaisten olosuhteiden olemassaolosta seuraa, että sen jälkeen, kun on annettu täsmällisiä vakuutteluja, jotka ovat synnyttäneet tuensaajalle näille poikkeuksellisille olosuhteille ominaisia perusteltuja odotuksia tuen sääntöjenmukaisuudesta, ja jos annetuissa vakuutteluissa ei ole määritelty mitään aikarajoitusta, ei voida enää katsoa, että tuensaaja on tietyn ajanjakson ajan ollut perustellusti tietoinen kyseisen tuen sääntöjenvastaisuudesta. Muussa tapauksessa jätettäisiin huomiotta annettujen vakuuttelujen täsmällisyys ja luotettavuus erityisesti siltä osin kuin on kyse niiden ajallisesta ulottuvuudesta ja siten poistettaisiin yksi perustellun luottamuksen tunnustamisen edellytyksistä, joka kuitenkin osaltaan myötävaikuttaa ilmoittamattomien tukien tapauksessa siihen, että perusteltu luottamus tukien sääntöjenmukaisuuteen tunnustetaan ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jos nimittäin perustellun luottamuksen katsottaisiin suojaavan ainoastaan luottamuksen synnyttänyttä toimea myöhempiä liiketoimia, vaikka kyseisessä toimessa on täsmennetty sen suojaavan sitä aikaisempia liiketoimia, seurauksena olisi näiden vakuuttelujen ulottuvuuden rajoittaminen luottamuksensuojan periaatteen vastaisesti.
(ks. 97–106 kohta)