Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis (Kreikka) on esittänyt 30.1.2024 – WI v. Anexartiti Archi Dimosion Esodon

(Asia C-73/24, Keladis II¹ )

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis

Pääasian asianosaiset

Valittaja: WI

Vastapuoli: Anexartiti Archi Dimosion Esodon

Ennakkoratkaisukysymykset

1)     Jos syntyy perusteltua epäilystä siitä, onko maahantuotujen tavaroiden ilmoitettu tullausarvo tavaroiden todellinen kauppa-arvo, mutta kauppa-arvoa ei ole mahdollista määrittää jälkitarkastuksessa asetuksen N:o 2913/92¹ 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa (samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo) ja asetuksen N:o 952/2013 74 2 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella, koska tavaroita ei ollut saatu takavarikoitua, minkä vuoksi niitä on mahdotonta tarkastaa fyysisesti, ja tuonti-ilmoituksen mukana olevissa asiakirjoissa oleva tavaran kuvaus on yleinen ja epämääräinen, onko sopusoinnussa asetuksen N:o 2913/92 30 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 952/2013² 74 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa hallinnollinen käytäntö, jossa näissä säännöksissä säädetyn ”deduktiivisen menetelmän” yhteydessä tavaroiden kauppa-arvon määrittämisen perustana ovat unionin petostentorjuntaohjelman (AFIS) automatisoidussa seurantatyökalussa (Automated Monitoring Tool, AMT) määritellyt ja tilastollisin menetelmin määritetyt niin sanotut kynnyshinnat?

2)    Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko edellä mainittuja kynnyshintoja käyttää jonkin muun asetuksen N:o 2913/92 30 ja 31 artiklassa ja asetuksen N:o 952/2013 74 artiklan 1–3 kohdassa kuvatun menetelmän yhteydessä? Tämä koskee erityisesti sitä, että toisaalta on otettava huomioon kohtuullinen joustavuus asetuksen N:o 2913/92 31 artiklan ja asetuksen N:o 952/2013 74 artiklan 3 kohdan mukaisen ”sovelletun tullausarvon” soveltamisessa ja toisaalta selkeä kielto määrittää tullausarvo vähimmäistulliarvojen perusteella, mistä säädetään nimenomaan sovelletun tullausarvon osalta, (yhteisön tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan f alakohta ja asetuksen N:o 2015/2447¹ 144 artiklan 2 kohdan f alakohta).

3)    Jos molempiin edellä esitettyihin kysymyksiin vastataan kieltävästi, onko niin, että EU:n lainsäädännön mukaan on sallittua jättää kirjaamatta menetettyä arvonlisäveroa sellaisen tuojan tileihin, jonka on jälkikäteen todettu tuoneen (vieläpä järjestelmällisesti) maahan tavaroita hinnoilla, jotka ovat alhaisemmat kuin kaupallisesti kannattaviksi vähimmäishinnoiksi määritetyt hinnat, jos tulliviranomaiset eivät jälkitarkastuksen aikana pysty määrittämään maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa millään asetuksen N:o 2913/92 30 ja 31 artiklassa ja asetuksen N:o 952/2013 74 artiklan 1–3 kohdassa kuvatulla menetelmällä, vai onko tässä tapauksessa viimeisenä keinona sallittua kirjata ne tileihin tilastollisesti määritettyjen hyväksyttävien vähimmäishintojen perusteella, kuten on jo hyväksytty komission kirjatessa omien varojen menetykset sellaisen jäsenvaltion tileihin, joka ei ole suorittanut asianmukaista tullitarkastusta (ks. unionin tuomioistuimen tuomio 8.3.2022, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta C-213/19, EU:C:2022:167)?

4)    Jos toiseen tai kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Pitäisikö tilastollisesti määritettyjen vähimmäisarvojen vastata tuontia, joka tapahtui samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti kuin tarkastuksen kohteena ollut tuonti, ja jos näin on, mikä on pisin sallittu aikaväli tilastollisen tuloksen saamiseksi käytetyn tuonnin ja tarkastuksen kohteena olleen tuonnin välillä (voidaanko esimerkiksi soveltaa asetuksen N:o 2454/93¹ 152 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 2015/2447 142 artiklan 2 kohdassa säädettyä 90 päivän enimmäisaikaa)?

5)    Jos johonkin kolmesta ensimmäisestä kysymyksestä vastataan myöntävästi kynnyshintojen käytön osalta tuontitavaroiden kauppa-arvojen määrittämisessä: Jos tuonnin yhteydessä on sovellettu asetuksen N:o 2913/92 81 artiklassa ja asetuksen N:o 952/2013 177 artiklassa säädettyä menettelyä, jolla yksinkertaistetaan tulli-ilmoitusten tekemistä ryhmittelemällä tavaroiden Taric-koodeja yhteen, onko mielivaltaisten tai kuvitteellisten tullausarvojen määrittämisen kieltämisen periaate yhteensopiva sellaisen hallinnollisen käytännön kanssa, jonka mukaan kaikkien kussakin tuonti-ilmoituksessa tuotujen tavaroiden tullausarvo lasketaan sen kynnyshinnan perusteella, joka on määritetty tietylle tuotteelle, jonka Taric-koodi on merkitty tuonti-ilmoitukseen, koska tulliviranomainen katsoo asetuksen N:o 2015/2447 222 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella olevansa velvollinen noudattamaan tuojan tekemää ryhmittelyä, vai onko päinvastoin määritettävä jokaisen tuotteen hinta sen oman tariffialanimikkeen mukaisesti, vaikka koodia ei olisi merkitty tuonti-ilmoitukseen, jotta vältetään mielivaltaisten tullien ja verojen tileihin kirjaamisen riski?

____________

¹ Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.

¹ Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (ΕYVL 1992, L 302, s. 1).

¹ Unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013 (ΕUVL 2013, L 269, s. 1).

¹ Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447 (EUVL 2015, L 343, s. 558).

¹ Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1).