EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

14 päivänä maaliskuuta 2013

Asia F‑63/08

Eugen Christoph

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Tilapäinen henkilöstö – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2, 3 a ja 3 b artikla – Väliaikaiset toimihenkilöt – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Avustavia tehtäviä hoitavat sopimussuhteiset toimihenkilöt – Sopimuksen kesto – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artikla – Komission yksiköihin palkatun tilapäisen henkilöstön työsuhteen enimmäiskestosta 28.4.2004 tehty komission päätös – Direktiivi 1999/70/EY – Sovellettavuus toimielimiin

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Eugen Christoph ja yhdeksän muuta kantajaa vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan heidän palvelukseen ottamistaan koskevien ehtojen vahvistamisesta tehtyjen Euroopan komission päätökset siltä osin kuin heidän työsopimustensa voimassaoloaika tai jatkaminen on rajattu määräaikaiseksi.

Ratkaisu: Kanne hylätään, koska se on selvästi täysin perusteeton. Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton – Vaikutus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annettu direktiivi 1999/70 – Unionin toimielimille suoraan asetettavat velvollisuudet, jotka koskevat niiden suhteita henkilöstöönsä, eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan – Mahdollisuus vedota direktiiviin – Ulottuvuus

(SEUT 288 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artikla; neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 kohta)

3.      Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Työpaikan pysyvyys – Vaikutus – Oikeutta työsopimuksen uusimiseen ei ole

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artikla; neuvoston direktiivi 1999/70)

4.      Virkamiehet – Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot – Avustavia tehtäviä hoitava sopimussuhteinen toimihenkilö – Mahdollisuus uusia sopimus kyseisen toimielimen tarpeiden mukaan

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 88 artikla)

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain taikka jos kanne on kokonaan tai osittain selvästi täysin perusteeton, virkamiestuomioistuin voi jatkamatta käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

Tässä määräyksessä tarkoitettu jälkimmäinen tilanne kattaa kaikki kanteet, joiden osalta on ilmeistä, että ne hylätään syistä, jotka liittyvät asian aineellisiin perusteisiin. Tällaisen kanteen hylkääminen perustellulla määräyksellä työjärjestyksen 76 artiklan nojalla paitsi lyhentää oikeudenkäynnin kestoa, erityisesti jos se on ollut epätavallisen pitkä, myös säästää asianosaisten kuluja, joita aiheutuu väistämättä istunnon pitämisestä. Tällainen ratkaisu on sitä suuremmalla syyllä perusteltu tilanteessa, jossa kantajan tosiasiallinen tilanne sekä esitetyt perusteet ja perustelut eivät eroa toisesta asiasta, jossa unionin tuomioistuimet ovat jo hylänneet kanteen.

(ks. 30 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑105/06, Lübking ym. v. komissio, 27.9.2011, 41 kohta

2.      Direktiivit on osoitettu jäsenvaltioille eikä unionin toimielimille. Näin ollen ei voida katsoa, että Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 säännöksissä ja kyseisen puitesopimuksen määräyksissä sellaisinaan asetettaisiin toimielimille velvollisuuksia, jotka koskevat niiden suhteita henkilöstöönsä. Tämän vuoksi direktiivin 1999/70 säännökset eivät sellaisinaan voi olla perusta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 ja 88 artiklan lainvastaisuutta koskevalle väitteelle.

Tämän seikan vuoksi ei kuitenkaan voida pitää poissuljettuna sitä, että direktiivin 1999/70 säännöksiin ja puitesopimuksen määräyksiin voidaan vedota toimielintä vastaan sen suhteissa virkamiehiin ja toimihenkilöihin, kun ne ovat ilmaus yleisestä oikeusperiaatteesta.

Tämä ei koske puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa annettuja vähimmäismääräyksiä määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi. Nämä määräykset ovat toki unionin sosiaalioikeuden sääntöjä, joilla on erityinen merkitys, mutta ne eivät kuitenkaan ole ilmaus yleisistä oikeusperiaatteista.

Direktiivin 1999/70 säännöksiin ja puitesopimuksen määräyksiin voidaan kuitenkin vedota toimielintä vastaan, jotta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen tulkinta vastaisi mahdollisuuksien mukaan puitesopimuksen tavoitteita ja vähimmäismääräyksiä.

(ks. 44, 46, 49 ja 75 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, (jäljempänä Adjemian II -tapaus), 21.9.2011, 52 ja 56 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑134/07, Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 4.6.2009, 87, 96, 97 ja 117 kohta ja asia F‑85/10, AI v. yhteisöjen tuomioistuin, 11.7.2012, 133 kohta

3.      Vaikka työpaikan pysyvyyttä pidetään työntekijän suojelun keskeisenä elementtinä, se ei muodosta yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan voitaisiin arvioida toimielimen toimen lainmukaisuutta. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetusta direktiivistä 1999/70 ja kyseisestä puitesopimuksesta ei varsinkaan ilmene millään tavoin, että työpaikan pysyvyys olisi nostettu yleiseksi oikeusperiaatteeksi. Muutoin direktiivin johdanto-osan kuudennessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa samoin kuin puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä johdantokappaleessa ja viidennessä perustelukappaleessa korostetaan tarvetta saavuttaa joustavuuden ja turvallisuuden välinen tasapaino. Puitesopimuksessa ei myöskään aseteta työnantajalle yleistä velvollisuutta määrätä, että määräaikaiset työsopimukset on muutettava toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi sen jälkeen, kun niitä on uusittu tietty määrä kertoja tai tietty työskentelyjakso on saatettu päätökseen.

Työpaikan pysyvyys on sitä vastoin tavoite, johon puitesopimuksen allekirjoittaneet osapuolet pyrkivät määrätessään sen 1 lausekkeen b kohdassa, että tarkoituksena on laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Lisäksi on niin, että vaikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artiklassa määrätään, että jokaisella työntekijällä on oikeus suojaan perusteettomalta irtisanomiselta, kyseisessä artiklassa ei tuomita määräaikaisten sopimusten ketjuttamista. Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen pelkästään sen määräajan täyttymisen vuoksi ei myöskään muodosta varsinaisesti irtisanomista, joka olisi erityisesti perusteltava työkyvyn, käytöksen tai toimielimen toimintaedellytysten osalta.

(ks. 51, 52 ja 55 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑65/07, Aayhan ym. v. parlamentti, 30.4.2009, 115 kohta ja em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 98 ja 99 kohta

4.      Jokaisella avustavia tehtäviä hoitavan sopimussuhteisen toimihenkilön toimella on vastattava lyhytaikaisiin tai ajoittaisiin tarpeisiin. Avustavia tehtäviä hoitavien sopimussuhteisten toimihenkilöiden työsopimusten pääasiallinen tunnuspiirre on niiden ajallinen epävarmuus, mikä vastaa näiden sopimusten nimenomaista tarkoitusta, joka on sellaisten tehtävien, jotka ovat epävarmoja joko luonnostaan tai sen vuoksi, ettei viralla ole vakinaista haltijaa, täyttäminen tilapäisellä henkilöstöllä. Hallintoyksikössä, jossa on merkittävä määrä henkilöstöä, tällaisten tarpeiden toistuminen on väistämätöntä muun muassa siksi, että virkamiehet eivät ole aina käytettävissä, että työn määrä kasvaa olosuhteiden mukaan tai että jokaisen pääosaston on ajoittain välttämätöntä saada apua henkilöiltä, joilla on erityistä ammattitaitoa tai erityisiä tietoja. Nämä olosuhteet ovat perusteltuja syitä, joilla voidaan perustella sekä ylimääräisten toimihenkilöiden sopimusten määräaikaisuutta että niiden uudistamista kyseisten tarpeiden ilmaantumisen mukaan.

(ks. 69 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian II -tapaus), 86 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Adjemian ym. v. komissio (jäljempänä Adjemian I -tapaus), 132 kohta