Asia T‑102/13

Heli-Flight GmbH & Co. KG

vastaan

Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

Siviili-ilmailu – Robinson R66 -tyypin helikopterin lentoehtojen hyväksymistä koskeva hakemus – Euroopan lentoturvallisuusviraston hylkäävä päätös – Kumoamisvaatimus – Valituslautakunnan valvonnan laajuus – Unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan laajuus – Laiminlyöntikanne – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 11.12.2014

1.      Euroopan unionin virastot – Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Valituslautakunnan päätösten laillisuuden valvonta – Menettely, jolla voidaan taata kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1592/2002 41 artiklan 1 kohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 216/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1108/2009, johdanto-osan 26 perustelukappale sekä 49 artikla ja 50 artiklan 2 kohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioiminen yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella

(SEUT 296 artikla)

3.      Liikenne – Lentoliikenne – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt unionissa – Lentoehtojen hyväksymismenettely – Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) selvitys siitä, voidaanko ilma-aluksella lentää turvallisesti – Tyyppihyväksyntää koskevassa menettelyssä tehtyjen varaumien huomioon ottamisen hyväksyttävyys – Ominaisuuksiltaan samankaltaiselle muulle ilma-alukselle myönnetyllä hyväksynnällä ei ole merkitystä – Kolmannen valtion myöntämällä tyyppihyväksyntätodistuksella ei ole merkitystä

(Komission asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan c alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 216/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1108/2009, 2 artiklan 1 kohta)

4.      Liikenne – Lentoliikenne – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt unionissa – Lentoehtojen hyväksymismenettely – Päätös, joka ei kuulu Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) sidotun toimivallan piiriin – Monitahoista teknistä arviointia edellyttävä päätös – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Komission asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan a ja c alakohta)

5.      Liikenne – Lentoliikenne – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt unionissa – Lentoehtojen hyväksymismenettely – Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) selvitys siitä, voidaanko ilma-aluksella lentää turvallisesti – Valvonnassa noudatettavia menettelytapoja koskeva harkintavalta – Velvollisuutta suorittaa tarkastuksia ja testejä ei ole

(Komission asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.709 kohdan b alakohdan 2 alakohta ja 21A.710 kohdan a ja c alakohta)

6.      Liikenne – Lentoliikenne – Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt unionissa – Lentoehtojen hyväksymismenettely – Todistustaakka – Laajuus

(Komission asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.708 kohdan b alakohdan 2 alakohta ja c alakohta)

7.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Esittäminen abstraktisti – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

8.      Laiminlyöntikanne – Unionin elintä tai laitosta ei ole vaadittu toimimaan – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 265 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 216/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1108/2009, 50 artiklan 1 kohta)

9.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yksi edellytyksistä ei täyty – Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

1.      Yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä direktiivin 91/670, asetuksen N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 216/2008 johdanto-osan 26 perustelukappaleen sekä 49 artiklan ja 50 artiklan 2 kohdan ja mainitun asetuksen N:o 1592/2002 41 artiklan 1 kohdan säännösten arvioinnista käy ilmi, että sekä niiden sanamuodon että tavoitteen, joka on yhtäältä sen mahdollistaminen, että valituslautakunta voi tilanteen edellyttäessä hyväksyä vaatimuksen, jonka EASA:n muu elin on hylännyt, ja toisaalta mainittuun hylkäämiseen johtaneiden tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevien perustelujen esittämisen selkeästi siinä tapauksessa, että valituslautakunta pitää hylkäävän päätöksen voimassa, jotta unionin tuomioistuimet voivat myös täyttää kyseisiä hylkääviä päätöksiä koskevan laillisuusvalvontatehtävänsä, kannalta EASA:n eri tutkintaelinten ja sen valituslautakunnan välillä vallitsee samanlainen toiminnallinen jatkuvuus kuin sisämarkkinoiden harmonisointiviraston eri tutkintaelinten ja sen valituslautakuntien välillä.

Lisäksi on todettava, että EASA:n päätöksentekomenettely on suunniteltu juuri sellaiseksi, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua oikeutta tulla kuulluksi voidaan noudattaa. Unionin yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi voidaan nimittäin saattaa ainoastaan lopullinen ratkaisu eli valituslautakunnan päätös ja sitä ennen valituslautakunta ottaa vastaan sekä asianomaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kirjalliset huomautukset että tämän kuulemistilaisuudessa suullisesti esittämät huomautukset.

(ks. 27, 45 ja 46 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 41 kohta)

3.      Siitä, että Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) hyväksyy lentoehdot, on todettava, että ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan c alakohdan mukaan EASA:n on ennen mainittujen ehtojen hyväksymistä varmistauduttava siitä, että ilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti määritettyjen ehtojen ja rajoitusten mukaisesti. Se voi näin ollen perustellusti tukeutua tyyppihyväksyntää koskevassa menettelyssä tehtyihin varaumiin, jos niihin aiheen antaneet seikat saattavat haitata aluksella lentämistä turvallisesti. Tyyppihyväksynnän saamisen estävät varaumat eivät nimittäin välttämättä poista mahdollisuutta lentää aluksella turvallisesti ja näin ollen estä sitä koskevien lentoehtojen hyväksymistä.

Lentoehtojen hyväksymistä koskeva menettely myös edellyttää määritelmän mukaisesti voimassa olevan lentokelpoisuustodistuksen puuttumista. Koska lentoehtojen hyväksyminen koskee luonnostaan kutakin ilma-alusta erikseen, sillä, että alukseen, jota varten lentoehtojen hyväksymistä haetaan, nähden ominaisuuksiltaan oletettavasti samankaltainen ilma-alus on saanut tyyppihyväksynnän, ei voi olla merkitystä, kun arvioidaan EASA:n päätöksen lainmukaisuutta.

Kuten yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä direktiivin 91/670, asetuksen N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 216/2008, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1108/2009, 2 artiklan 1 kohdassa korostetaan, EASA, jonka tehtävänä on ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luominen ja ylläpitäminen Euroopassa, ei ole Euroopan unionin alueella asuville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuuluville aluksille kaavailemiensa turvallisuussääntöjen osalta sidottu Yhdysvaltain liittovaltion ilmaisuhallinnon (FAA) kaltaisten kolmansissa valtioissa toimivien ilmailun turvallisuudesta vastaavien elinten soveltamiin lievempiin vaatimuksiin. Kansainväliset sopimukset, erityisesti kansainvälisestä siviili-ilmaisusta Chicagossa 7.12.1944 allekirjoitettu yleissopimus, jonka kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet, eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltiot säätävät omia aluksiaan koskevista, muiden mainitun yleissopimuksen sopijapuolten, kuten Yhdysvaltojen, soveltamia sääntöjä tiukemmista turvallisuussäännöistä. Niinpä FAA:n myöntämä tyyppihyväksyntä ei voi sitoa EASA:aa.

(ks. 69, 93, 95 ja 96 kohta)

4.      Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) suorittamasta lentoehtojen hyväksymisestä on todettava, että ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan a alakohdan lukemisen perusteella on katsottava, että EASA:n toimivalta ei ole tällaisessa tilanteessa sidottua vaan sillä on harkintavalta monitahoisessa teknisessä kysymyksessä eli sen ratkaisemisessa, voidaanko ilma-aluksella lentää turvallisesti. Ilmaisu ˮluvat ilmailuun annetaanˮ ei liity lentoehtojen hyväksymiseen vaan ilmailulupiin, joista on jo muistutettu, että niiden saaminen edellyttää edeltävää lentoehtojen hyväksymistä. Kyseessä olevassa ilmaisussa tarkoitettu väitetty toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus konkretisoituu lisäksi vasta sen jälkeen, kun mainittu viranomainen on katsonut, että kyseessä olevalla ilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti mainitun kohdan mukaisissa tarkoituksissa, mikä merkitsee, että se on yksinkertaisesti seuraus toimivaltaisen viranomaisen myönteisestä arvioinnista.

Lisäksi on muistettava, että unionin tuomioistuimet valvovat monitahoisia teknisiä arviointeja rajoitetusti, mikä tarkoittaa, että ne tarkistavat, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaista ratkaisua tukevat tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei kyseisiä tosiseikkoja koskevaa ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tässä yhteydessä on todettava, että koska sen arvioiminen, voidaanko ilma-aluksella lentää turvallisesti, edellyttää monitahoista teknistä arviointia, siihen liittyvä laillisuusvalvonta kuuluu unionin tuomioistuinten rajoitetun valvonnan piiriin. Asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan c alakohta tukee näkemystä EASA:n laajasta harkintavallasta, sillä siinä ei säädetä yksityiskohtaisesti menettelysäännöistä ja perusteista, joita EASA:n on noudatettava varmistuakseen siitä, että ˮilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti määritettyjen ehtojen ja rajoitusten mukaisestiˮ. Unionin tuomioistuinten on näin ollen tutkittava nimenomaan mahdolliset ilmeiset arviointivirheet.

(ks. 74, 75, 89 ja 90 kohta)

5.      Siitä, että Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) hyväksyy lentoehdot, on todettava, että ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan a alakohdassa annetaan joko EASA:lle tai asianmukaisesti hyväksytylle suunnitteluorganisaatiolle, joka on siis yksilöity jo lentoehtojen hyväksymistä koskevan hakemuksen esittämisen aikaan, hyvin täsmällisessä asiayhteydessä eli siltä osin kuin kyse on suunnittelun turvallisuudesta.

Tällaisessa asiayhteydessä sen, että ilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti, tarkastamisen laajuus ilmenee siitä, että EASA voi suorittaa itse tai velvoittaa hakijan suorittamaan tarvittavat tarkastukset tai testit. Niinpä ei voida perustellusti väittää, että EASA:n olisi pitänyt suorittaa tai suorituttaa kaikki tarpeelliset tarkastukset ja testit, sillä itse asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.710 kohdan c alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kyse on mahdollisuudesta eikä velvollisuudesta. Niinpä EASA voi tukeutua – sillä edellytyksellä, että se selvittää tämän asianmukaisesti päätöksensä perusteluissa – kaikkiin tiedossaan oleviin seikkoihin, joilla voidaan tukea sen arviointia kyseessä olevan ilma-aluksen turvallisuudesta ja jotka voivat olla esimerkiksi lentoehtojen hyväksymistä koskevan hakemuksen tueksi esitettyjä asiakirjoja, eikä sen tarvitse suorittaa tai suorituttaa testejä tai tarkastuksia, jos se katsoo tietojensa olevan riittävät.

Ilmeistä arviointivirhettä ei näin ollen merkitse se, ettei EASA vaadi tarkastuksia tai testejä. EASA:n ei näet tarvitse toteuttaa tällaisia tarkastuksia, jos se katsoo pystyvänsä niitä ilmankin ottamaan kantaa siihen, voidaanko aluksella lentää turvallisesti.

(ks. 77–79 ja 91 kohta)

6.      Hakija, joka ei ole liittänyt lentoehtojen hyväksymistä koskevaan hakemukseensa riittävää näyttöä, ei voi menettelyssä, jossa Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) hyväksyy lentoehdot, perustellusti moittia EASA:aa tällaisen puutteen toteamisesta ja käytössään olevien teknisten ja tieteellisten tietojen käyttämisestä mainitun hakemuksen hylkäämisen perusteena.

Todistustaakasta on korostettava, että ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun asetuksen N:o 1702/2003 liitteessä olevan 21A.708 kohdan b ja c alakohdassa lentoehtojen hyväksymistä varten käyttöön otetussa mekanismissa todistustaakka on hakijalla, jonka on esitettävä tarvittavat seikat sen toteen näyttämiseksi, että ilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti sen täsmentämien ehtojen tai rajoitusten mukaisesti, ja tällaisiin ehtoihin ja rajoituksiin kuuluvat ohjaamomiehistölle asetetut, ilma-aluksen lentämistä koskevat ehdot ja rajoitukset ja käyttörajoitukset, erityismenettelyt tai tekniset vaatimukset, joita on noudatettava. Tästä on todettava, että kuhunkin lentoehtojen hyväksymistä koskevaan hakemukseen on sisällyttävä asiakirja-aineisto ja vakuutus siitä, että ilma-aluksella voidaan lentää turvallisesti edellä mainittujen ehtojen mukaisesti. EASA:n on näin ollen ratkaistava kyseessä olevassa menettelyssä ennen kaikkea hakijan toimittamien tietojen perusteella, voidaanko ilma-aluksella lentää turvallisesti. Koska lentoehtojen hyväksymisen mahdollistavat säännökset ovat luonteeltaan poikkeussäännöksiä voimassa olevaa lentokelpoisuustodistusta koskevaan vaatimukseen nähden, niitä on tulkittava suppeasti.

(ks. 80–84 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 104–106 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 108, 109 ja 111 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 116 ja 117 kohta)