Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 2.6.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-374/20, KM v. Euroopan komissio, 24.3.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-341/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. S. Bohr ja B. Mongin)

Muut osapuolet: KM, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Komissio vaatii, että

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-374/20, KM v. komissio, 24.3.2021 antama tuomio kumotaan

kanne hylätään

valituksen vastapuoli velvoitetaan korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

valituksen vastapuoli velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakumenettelyssä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.

Komissio vetoaa ensimmäisenä valitusperusteena lainsäätäjän tekemien valintojen lainmukaisuuden arvioinnissa käytettyjen kriteereiden osalta tehtyyn oikeudelliseen virheeseen sekä perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut periaatetta, jonka mukaan perusoikeuksien kannalta tapahtuvassa unionin toimen lainmukaisuuden arvioinnissa ei saada tukeutua väitteisiin, jotka perustuvat kyseisen toimen vaikutuksiin yksittäistapauksessa; henkilöstösääntöjen määräyksen lainvastaisuuden osalta ei voida tukeutua lainsäätäjän tekemien valintojen ”kohtuuttomuuteen”; unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut asiassa C-460/18 P¹ 19.12.2019 annetussa tuomiossa vahvistettujen periaatteiden vastaisesti huomioon kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat ominaisia kummallekin vertailtavalle tosiseikastolle.

Komissio vetoaa toisena valitusperusteena oikeudelliseen virheeseen syrjintäkiellon tulkinnassa, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevissa 18 ja 20 artiklassa nimetyt tosiseikastot ovat rinnastettavissa toisiinsa. Avioliiton solmimisajankohta ei ole ainoa kriteeri, jonka osalta liitteessä VIII olevat 18 ja 20 artikla eroavat toisistaan. Eroavuus perustuu useisiin tekijöihin, jotka unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon; unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon päämäärä, joka vähimmäiskestoa koskevalla edellytyksellä on liitteessä VIII olevissa 18 ja 20 artikloissa, sillä niiden erot olisivat tulleet silloin selvästi esiin; sama päätelmä pätee myös ikään perustuvaan syrjintään.

Komissio vetoaa kolmantena valitusperusteena perusoikeuskirjan² 52 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnassa tehtyyn oikeudelliseen virheeseen ja useisiin laiminlyönteihin perusteluvelvollisuuden osalta. Yhtäältä oikeudellinen virhe on olemassa perusoikeuskirjan 52 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnan osalta, jonka mukaan eloonjääneelle puolisolle virkamiehen kuolemasta aiheutuvien seurausten välillä ei ole tehtävä eroa sen mukaan, onko avioliitto solmittu ennen virkamiehen palvelussuhteen päättymistä vai sen jälkeen; toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan petoksien estämisen tavoitetta ja jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta.

____________

¹ Tuomio 19.12.2019, HK v. komissio, ECLI:EU:2019:1119.

² Euroopan unionin perusoikeuskirja (EUVL 2012, C 326, s. 391).