Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

6 päivänä joulukuuta 2023 (*)

Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätettävät menot – Sääntöjenmukaisuuden tarkastamista koskeva menettely – Aktiiviviljelijä – Pysyvä nurmi – Tarkastusotos – Aiheettomasti suoritetut maksut – Myöhässä tehty hakemus – Rahoituskuri – Perusteluvelvollisuus – Luottamuksensuoja – Oikeasuhteisuus

Asiassa T‑48/22,

Tšekin tasavalta, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil, O. Serdula ja J. Očková,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Aquilina, A. Becker, K. Walkerová ja J. Hradil,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: M. Jaeger (esittelevä tuomari), joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit P. Nihoul ja S.Verschuur,

kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 24.5.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Tšekin tasavalta vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin tuomioistuinta osittain kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.11.2021 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/2020 (EUVL 2021, L 413, s. 10; jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin se koskee 43 470 836,30 euron suuruisia menoja, jotka sille aiheutuivat vuosina 2015–2017 (jäljempänä riidanalainen rahoitusoikaisu).

I       Asian tausta

A       Tutkimus AA/2017/010/ CZ

2        Euroopan komissio pani vireille Tšekin tasavaltaa koskevan tutkimuksen AA/2017/010 tarkistaakseen yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklan (EUVL 2013, L 347, s. 549) ja asetuksen N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta 6.8.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 59) 34 artiklan, sellaisena kuin se oli voimassa tutkimuksen aikana, perusteella, oliko viljelijöille maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta maksettuja tukia koskeva tarkastus vuosien 2015–2017 osalta (jäljempänä tutkimus) suoritettu Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti.

3        Osana tutkimusta komissio suoritti Tšekin tasavallassa paikalla tehtävän tarkastuksen 18.–22.9.2017.

4        Komissio ilmoitti 30.11.2017 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä tarkastushavaintokirje) Tšekin viranomaisille tarkastustensa tulokset täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kirjeessä komissio totesi erityisesti, että Tšekin tasavallan käyttöön ottama valvontajärjestelmä, jolla tarkistetaan maataloustukirahaston ja maaseuturahaston pinta-alatukien myöntäminen viljelijöille, ei ollut unionin lainsäädännön mukainen. Lisäksi se pyysi Tšekin viranomaisia toimittamaan yksityiskohtaisen kuvauksen toteutetuista korjaustoimenpiteistä.

5        Tšekin tasavalta toimitti komissiolle 29.3.2018 päivätyllä kirjeellä tarkastushavaintokirjettä koskevat huomautuksensa.

6        Komissio kutsui 4.6.2018 päivätyllä kirjeellä Tšekin tasavallan kahdenväliseen kokoukseen täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7        Komissio lähetti 11.9.2018 Tšekin tasavallalle kyseisen kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjan ja pyysi lisätietoja muun muassa pysyväksi nurmeksi luokittelusta.

8        Tšekin tasavalta toimitti komissiolle 1.10.2018 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjasta. Kyseisessä kirjeessä se toimitti komissiolle tietoja muun muassa tukihakemusten ja maksupyyntöjen esittämistä koskevista järjestelyistä asetuksen N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 13 artiklan mukaisesti (EUVL 2014, L 181, s. 48).

9        Tšekin tasavalta toimitti komissiolle 11.12.2018 päivätyllä kirjeellä lisätietoja muun muassa useiden aktiiviviljelijäjärjestelmän mukaisia tukia koskevien hakemusten hylkäämisestä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EUVL 2013, L 347, s. 608).

10      Komissio ilmoitti 6.5.2019 päivätyllä kirjeellä Tšekin viranomaisille asetuksen N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta 17.7.2014 annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 69) 35 artiklan perusteella tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän noudattamatta jättämisestä, viherryttämistukea koskevan järjestelmän (jäljempänä viherryttämistukijärjestelmä) osalta ja pyysi niiltä lisätietoja. Tšekin viranomaiset toimittivat nämä tiedot 4.7.2019 päivätyllä kirjeellä.

11      Komissio lähetti 20.12.2019 päivätyllä kirjeellä Tšekin viranomaisille tutkimuksen alustavat päätelmät (jäljempänä alustavat päätelmät) täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Kyseisessä kirjeessä komissio vahvisti jo tarkastushavaintokirjeessä ilmaisemansa kannan, joka koski maataloustukirahaston ja maaseuturahaston kautta viljelijöille vuosina 2015–2017 maksettujen pinta-alatukien myöntämisen tarkistamisen osalta todettua Tšekin tasavallan perustaman valvontajärjestelmän sääntöjenvastaisuutta. Lisäksi se ilmoitti Tšekin tasavallalle sen oikeudesta aloittaa sovittelumenettely täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

12      Tarkemmin sanottuna komissio totesi Tšekin tasavallan käyttöön ottaman valvontajärjestelmän sääntöjenvastaisuuden osalta erityisesti viiteen olennaiseen tarkastukseen liittyviä puutteita.

13      Komissio katsoi ensinnäkin, että Tšekin viranomaiset olivat rikkoneet asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa määritellessään tuen hakijan asemaa aktiiviviljelijänä (jäljempänä aktiiviviljelijän asemaa koskeva rikkominen).

14      Tältä osin komissio esitti, että Tšekin viranomaiset

–        olivat käyttäneet yhtä ainoaa arviointiperustetta osoittaakseen, että kaksi asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyistä kolmesta edellytyksestä täyttyi; näin ollen komissio katsoi, että Tšekin tasavalta oli perusteettomasti rajoittanut aktiiviviljelijän aseman saamista sellaisten henkilöiden luettelossa olevien henkilöiden osalta, jotka eivät ole – jos ei ole todisteita päinvastaisesta – oikeutettuja saamaan yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea, koska heitä ei pidetä aktiiviviljelijöinä; tämä koskee asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmiä, jotka hallinnoivat lentoasemia, rautatieyhtiöitä, vesiyhtiöitä, kiinteistöyhtiöitä, pysyviä urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita (jäljempänä poissulkemisluettelo);

–        eivät olleet ottaneet huomioon tuen hakijaan etuyhteydessä olevia yrityksiä tarkastaessaan asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä aktiiviviljelijän aseman saamiseksi.

15      Toiseksi komissio havaitsi puutteita Tšekin viranomaisten pysyvän nurmen tunnistamisen osalta käyttöön ottamassa valvontajärjestelmässä, mikä on vastoin asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa (jäljempänä pysyvän nurmen tunnistamista koskeva rikkominen).

16      Kolmanneksi komissio esitti, että Tšekin viranomaiset olivat rikkoneet unionin oikeuden säännöksiä, jotka koskivat komission valvottavana olevien tuensaajien otoksen valintaa (jäljempänä tarkastusotoksen valintaa koskeva rikkominen). Tarkastusotoksen valintaan liittyvä rikkominen koostui kahdesta osasta:

–        ensimmäisen osan (jäljempänä vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskeva rikkominen) osalta komissio katsoi, että Tšekin viranomaiset olivat virheellisesti sisällyttäneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä (jäljempänä SAPS) täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 30 artiklan mukaisesti suoritettavien vakiotarkastusten (jäljempänä vakiotarkastukset) vähimmäismäärän laskemiseen seurantatarkastukset, jotka on tehtävä silloin, kun tuensaajalle on edellisen vuoden aikana määrätty täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014, sellaisena kuin se on muutettuna yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta annetun asetuksen N:o 809/2014 muuttamisesta 16.8.2016 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1394, 33 a artiklassa tarkoitettu alennettu hallinnollinen seuraamus (jäljempänä seurantatarkastukset);

–        toisen osan (jäljempänä viherryttämistä koskevan tarkastusotoksen valintaa koskeva rikkominen) osalta komissio esitti, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 35 artiklaa oli rikottu sillä perusteella, että Tšekin viranomaiset eivät olleet vuosina 2016 ja 2017 lisänneet viherryttämisjärjestelmän osalta niiden tuensaajien prosenttiosuutta, joille oli – sen jälkeen, kun yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä (SAPS) oli todettu aiempina vuosina sääntöjenvastaisuuksia – tehtävä paikalla tehtävä tarkastus.

17      Neljänneksi komissio totesi, että asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklaa on rikottu, koska niissä säädetään, että sen jälkeen, kun ala on todettu tukeen oikeuttamattomaksi, viljelijöille kyseiseltä pinta-alalta aiheettomasti maksetut tuet on perittävä takaisin ja on sovellettava hallinnollisia seuraamuksia. Komissio katsoo, että Tšekin viranomaisten käyttöön ottama järjestelmä tukeen oikeuttamattomien alojen tunnistamiseksi, joka perustuu viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän (Land Parcel Identification System, jäljempänä LPIS) vuosittaiseen päivittämiseen, ei mahdollistanut sen tarkistamista, oliko yhtenä vuonna tukeen oikeuttamaton ala ollut tukeen oikeuttamaton myös aiempina vuosina ja oliko sen perusteella voitava aloittaa menettely aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperimiseksi. Komission mukaan Tšekin viranomaisten olisi näin ollen pitänyt sen jälkeen, kun ne olivat todenneet tukeen oikeuttamattoman alan olemassaolon vuonna 2017, tarkistaa, oliko sama ala ollut tukeen oikeuttamaton vuosina 2015 ja 2016 (jäljempänä aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskeva rikkominen).

18      Viidenneksi komissio esitti, että asetuksen N:o 640/2014 13 artiklan 1 kohtaa on rikottu (jäljempänä hakemuksen myöhästymistä koskeva rikkominen). Tältä osin komissio totesi, että jos tukihakemukset tai maksupyynnöt oli jätetty verkossa asetuksen N:o 640/2014 13 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ilman sähköistä allekirjoitusta ja hakija oli sen jälkeen allekirjoittanut ne henkilökohtaisesti toimivaltaisessa toimipisteessä seuraavien viiden päivän kuluessa, Tšekin viranomaisten olisi pitänyt soveltaa mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädettyä yhden prosentin vähennystä työpäivää kohti siihen tuen määrään, johon hakija oli oikeutettu (jäljempänä yhden prosentin vähennys). Komission mukaan kyseisten hakemusten jättöpäivä oli nimittäin se päivä, jona ne allekirjoitettiin henkilökohtaisesti, eikä se päivä, jona ne jätettiin sähköisesti, ja tämä päivä oli asetuksen N:o 640/2014 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen päättymisen jälkeen. Kyse oli siis komission mukaan myöhästyneistä hakemuksista, joiden perusteella olisi pitänyt soveltaa 1 prosentin vähennystä.

19      Tšekin viranomaiset pyysivät 4.2.2020 sovittelua täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 40 artiklan 1 kohdan perusteella.

20      Sovitteluelin antoi 5.10.2020 kertomuksensa, jossa se totesi, että sovittelu ei ollut mahdollinen.

21      Tšekin tasavalta toimitti komissiolle lisätietoja 13.11.2020 päivätyllä kirjeellä.

22      Komissio toimitti 26.3.2021 päivätyllä kirjeellä Tšekin tasavallalle tutkimuksen lopulliset päätelmät (jäljempänä loppupäätelmät) täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

23      Ensinnäkin komissio vahvisti loppupäätelmissään kantansa, jonka mukaan Tšekin tasavalta oli rikkonut viiteen olennaiseen tarkastukseen liittyviä sääntöjä.

24      Seuraavaksi komissio päätti loppupäätelmissään soveltaa 2 prosentin suuruista kiinteämääräistä oikaisua määrärahoihin, jotka se oli maksanut takaisin Tšekille rahoituskurijärjestelmän nojalla vuosina 2015–2017.

25      Komissio huomautti, että viljelijöille tarkoitetuista tuista alun perin pidätetyt määrärahat oli palautettu Tšekin viranomaisille myöhemmillä täytäntöönpanoasetuksilla (jäljempänä takaisinmaksuasetukset):

–        varainhoitovuodelta 2016 siirrettyjen määrärahojen takaisinmaksusta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti 23.11.2016 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/2073 (EUVL 2016, L 320, s. 25);

–        varainhoitovuodelta 2017 siirrettyjen määrärahojen takaisinmaksusta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti 27.11.2017 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2197 (EUVL 2017, L 312, s. 86);

–        varainhoitovuodelta 2018 siirrettyjen määrärahojen takaisinmaksusta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti 26.11.2018 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1848 (EUVL 2018, L 300, s. 4).

26      Koska komission takaisinmaksuasetuksilla palauttamien määrärahojen määrän oli vastattava viljelijöille maksettavista suorista tuista alun perin pidätettyjä määriä, komissio päätti loppupäätelmissään soveltaa näihin määrärahoihin 2 prosentin kiinteämääräistä oikaisua niiden oikaisujen mukaisesti, joita se oli soveltanut tutkimuksen aikana yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään ja viherryttämisjärjestelmään sekä nuorten viljelijöiden tukijärjestelmään (Young Farmer Scheme, jäljempänä YFS) ja vapaaehtoiseen tuotantosidonnaisen tuen järjestelmään (Voluntary coupled support scheme, jäljempänä VCS-järjestelmä). Tämän kiinteämääräisen oikaisun määrä oli näin ollen 654 697,95 euroa.

27      Lopuksi komissio ehdotti loppupäätelmissä kaikkien niiden rikkomisten osalta, joista Tšekin tasavaltaa moitittiin, että unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettäisiin 44 098 570,70 euron määrä, joka perustuu asetuksen N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 18) 12 artiklan 6–8 kohdan mukaiseen rahoitusoikaisuun.

28      Komissio lähetti 21.10.2021 päivätyllä kirjeellä Tšekin tasavallalle yhteenvetokertomuksen (jäljempänä yhteenvetokertomus), jossa se muistutti tutkimuksen eri vaiheista, Tšekin tasavallan sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana esittämien huomautusten laajuudesta ja loppupäätelmiensä syistä.

29      Komissio teki 17.11.2021 riidanalaisen päätöksen, jolla Tšekin tasavallalle määrättiin 44 098 570,70 euron suuruinen rahoitusoikaisu.

B       Seurantatutkimus AA/2020/012/CZ

30      Ennen tutkimuksen päättämistä komissio pani vireille Tšekkiä koskevan seurantatutkimuksen tiettyjen tutkimuksen kohteena jo olleiden kysymysten tutkimiseksi aiempaa perusteellisemmin (AA/2020/012/CZ, jäljempänä seurantatutkimus) asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan perusteella. Seurantatutkimuksessa keskityttiin erityisesti pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen.

31      Osana seurantatutkimusta komissio suoritti paikalla tehtävän seurantatarkastuksen Tšekin tasavallassa 31.8.2020–4.9.2020.

32      Komissio ilmoitti 23.10.2020 päivätyllä kirjeellä Tšekin viranomaisille tarkastustensa tulokset täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisessä kirjeessä se totesi muun muassa, että seurantatutkimus oli paljastanut pysyväksi nurmeksi luokittelussa puutteita, joilla rikottiin asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa. Sen mukaan nämä olivat samoja puutteita, jotka oli todettu tutkimuksen alustavissa päätelmissä. Komissio on myös pyytänyt Tšekin viranomaisilta lisätietoja.

33      Komissio ja Tšekin viranomaiset tapasivat 1.7.2021 kahdenvälisessä seurantakokouksessa.

34      Tšekin viranomaiset toimittivat komissiolle 30.7.2021 päivätyllä kirjeellä lisätietoja asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta pysyväksi nurmeksi (jäljempänä 30.7.2021 päivätty kirje).

35      Komissio toimitti 24.8.2021 Tšekin tasavallalle kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjan. Tässä asiakirjassa komissio

–        ilmoitti, että Tšekin viranomaisten kahdenvälisessä seurantakokouksessa ja 30.7.2021 päivätyssä kirjeessä toimittamien tietojen perusteella se katsoi, että kysymyksen, joka koski pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaoloa seurantatutkimuksen kattamalla ajanjaksolla, käsittely oli päätetty;

–        pahoitteli sitä, että Tšekin viranomaiset eivät riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä toimittaneet esitettyjä tietoja, jotka olisivat olleet merkityksellisiä myös tutkimuksen kannalta.

II     Asianosaisten vaatimukset

36      Tšekin tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa osittain riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee sitä, että komissio on määrännyt riidanalaisen rahoitusoikaisun aktiiviviljelijän asemaa, pysyvän nurmen tunnistamista, tarkastusotoksen valintaa, aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää ja hakemuksen myöhästymistä koskevien rikkomusten vuoksi sekä rahoituskurijärjestelmän yhteydessä;

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

37      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen;

–        velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Asiakysymys

38      Kanteensa tueksi Tšekin tasavalta vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisessä kiistetään aktiiviviljelijän asemaa koskeva rikkominen, toisessa pysyvän nurmen tunnistamista koskeva rikkominen, kolmannessa tarkastusotoksen valintaan liittyvä rikkominen, neljännessä aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskeva rikkominen, viidennessä hakemuksen myöhästymistä koskeva rikkominen ja joista kuudes koskee rahoituskurijärjestelmää.

A       Ensimmäinen kanneperuste, jossa kiistetään aktiiviviljelijän aseman loukkaaminen

39      Ensimmäinen kanneperuste, jossa kiistetään aktiiviviljelijän aseman loukkaaminen, on kaksiosainen.

1.     Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komission tekemä riidanalainen rahoitusoikaisu oli lainvastainen, koska Tšekin tasavalta ei rikkonut asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa

40      Tšekin tasavalta esittää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kaksi väitettä.

a)     Ensimmäinen väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ei ole rikottu, koska on käytetty ainoastaan yhtä arviointiperustetta sen osoittamiseksi, että kyseisessä säännöksessä säädetyistä kolmesta edellytyksestä täyttyy kaksi

41      Ensimmäisen väitteensä mukaan Tšekin tasavalta ei ole rikkonut asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa. Sen päätös käyttää yhtä ainoaa arviointiperustetta osoittaakseen, että sekä asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan hakijan maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä (jäljempänä b alakohdan edellytys), että saman asetuksen 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan hakijan pääliiketoimintaan tai toimialaan kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen (jäljempänä c alakohdan edellytys), täyttyvät, ei ole lainvastainen.

42      Komissio kiistää tämän väitteen.

43      Aluksi on otettava huomioon, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetaan yksinkertainen olettama, jonka mukaan luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmiä, jotka harjoittavat poissulkemisluetteloon sisältyvää toimintaa, ei pidetä aktiiviviljelijöinä eikä heille voida myöntää maataloustukirahaston ja maaseuturahaston suoraa tukea (jäljempänä yksinkertainen olettama). Asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä voi kuitenkin kumota yksinkertaisen olettaman, jos tällä on jäsenvaltioiden edellyttämässä muodossa olevia todennettavia todisteita, jotka osoittavat jotain seuraavista:

–        heidän saamiensa suorien tukien vuotuinen määrä on vähintään 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna, jolta on saatavissa kyseisiä todisteita;

–        maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä;

–        pääliiketoimintaan tai toimialaan kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen.

44      Asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjen edellytysten soveltamista koskevat arviointiperusteet on täsmennetty asetuksen N:o 1307/2013 täydentämisestä ja sen liitteen X muuttamisesta 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 (EUVL L 181, s. 1) 13 artiklassa. Kyseisessä säännöksessä säädetään

–        sen b alakohdassa säädetyn edellytyksen osalta, että hakijan maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä, jos hakijan maataloustoiminnasta viimeisimpänä verovuonna, jolta on saatavissa todisteita, saadut tulot ovat vähintään kolmannes viimeisimpänä verovuonna, jolta on saatavissa kyseisiä todisteita, saaduista kokonaistuloista; jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaa vaihtoehtoisia perusteita, joiden avulla hakija voi osoittaa, ettei sen maataloustoiminta ole merkityksetöntä;

–        sen c kohdassa säädetyn edellytyksen osalta, että maataloustoiminnan katsotaan kuuluvan oikeushenkilön pääliiketoimintaan tai toimialaan, jos se on kirjattu pääliiketoiminnaksi tai toimialaksi jäsenvaltion viralliseen kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan viralliseen todisteeseen; luonnolliselta henkilöltä vaaditaan vastaava todiste; jos tällaista rekisteriä ei ole, jäsenvaltioiden on käytettävä vastaavaa todistetta; jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaa vaihtoehtoisia perusteita, joiden mukaisesti maataloustoiminnan voidaan katsoa kuuluvan oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön pääliiketoimintaan tai toimialaan.

45      Tšekin tasavallan esittämiä neljää väitettä on tarkasteltava tätä taustaa vasten.

1)     Ensimmäinen väite, jonka mukaan delegoidun asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus määritellä vaihtoehtoisia perusteita siinä määritellyille perusteille, eikä niissä säädetä mitään näiden perusteiden valintaa koskevia rajoituksia

46      Tällä ensimmäisellä väitteellään Tšekin tasavalta muistuttaa, että b ja c alakohdassa säädettyjen perusteiden tulkintakriteerit on vahvistettu delegoidun asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa.

47      Tältä osin Tšekin tasavalta väittää, että delegoidun asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään kahdesta eri perusteesta sen arvioimiseksi, täyttyvätkö b ja c alakohdan edellytykset. Komission näkemyksen mukaan kyseisessä säännöksessä säädetään, että b alakohdan edellytyksen täyttymisen osoittamiseksi on osoitettava, että vähintään kolmannes tuen hakijan tuloista on maataloustuloja (jäljempänä maataloustuloja koskeva peruste), ja c alakohdan edellytyksen täyttymisen osoittamiseksi on osoitettava, että se, että tuen hakija harjoittaa maataloustoimintaa, ilmenee virallisesta kaupparekisteristä tai muusta vastaavasta virallisesta todisteesta. Tšekin tasavalta huomauttaa kuitenkin, että näistä perusteista poiketen delegoidun asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vahvistaa vaihtoehtoisia perusteita sen osoittamiseksi, että tuen hakija täyttää b ja c alakohdan edellytykset.

48      Tšekin tasavallan mukaan delegoidun asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei myöskään rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta valita vaihtoehtoisia perusteita, joita ne käyttävät osoittaakseen, että b ja c alakohdan edellytykset täyttyvät, eivätkä ne estä näitä jäsenvaltioita käyttämästä samaa perustetta näiden kahden edellytyksen täyttymisen osoittamiseksi, koska niillä on tältä osin laaja harkintavalta.

49      Näin ollen Tšekin tasavalta katsoo, että se saattoi tässä tapauksessa vapaasti soveltaa maataloustuloihin liittyvää arviointiperustetta osoittaakseen, että b ja c alakohdan edellytykset täyttyivät. Tämä on nimittäin ratkaiseva peruste sen osoittamiseksi, että hakijan maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä (b alakohdan edellytys), vaan että maataloustoiminnan harjoittaminen kuului hakijan pääliiketoimintaan tai toimialaan (c alakohdan edellytys).

50      On todettava, että vaikka on kiistatonta, että asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 3 kohdan kolmannessa alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus määritellä vaihtoehtoisia perusteita siinä määritellyille perusteille eikä aseteta rajoituksia näiden perusteiden valinnalle, on kuitenkin todettava, että jäsenvaltioiden on käytettävä näitä vaihtoehtoisia perusteita arvioidessaan asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen kolmen edellytyksen täyttymistä.

51      Näin ollen se, että jäsenvaltiot valitsevat asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 13 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja muita perusteita, ei voi johtaa siihen, että jokin asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä muuttuu tarkoituksettomaksi ja että siten rajoitetaan tuensaajien mahdollisuuksia kumota yksinkertainen olettama.

52      Käsiteltävänä olevassa asiassa se, että Tšekin tasavalta käytti maataloustuloja koskevaa perustetta sekä b että c alakohdan edellytyksen osoittamiseksi, rajasi kahteen ne edellytykset, joiden nojalla tuensaajat voivat kumota yksinkertaisen olettaman. Tällä valinnalla rikotaan näin ollen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa, jossa nimenomaisesti säädetään, että tuensaajalla on kolme erilaista mahdollisuutta kumota yksinkertainen olettama.

53      Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

2)     Toinen väite, jonka mukaan Tšekin tasavallassa ei ollut virallista kaupparekisteriä tai muuta vastaavaa virallista todistetta, jonka avulla olisi voitu osoittaa, että maataloustoiminnan harjoittaminen kuului tuen hakijan pääliiketoimintaan tai toimialaan

54      Tällä toisella väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että valinta käyttää maataloustuloja koskevaa perustetta sekä b että c alakohdan edellytysten täyttymisen osoittamiseksi oli välttämätön sen vuoksi, että sen kansallisen lainsäädännön mukaan ei ollut olemassa virallista kaupparekisteriä tai muuta vastaavaa virallista todistetta, jonka avulla olisi voitu osoittaa, että maataloustoiminnan harjoittaminen kuului tuen hakijan pääliiketoimintaan tai toimialaan, kuten asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään.

55      On huomattava, että jos sen kansallisessa lainsäädännössä ei ollut virallista kaupparekisteriä tai muuta vastaavaa virallista todistetta, jonka avulla c alakohdan mukaisen edellytyksen olemassaolo voitaisiin osoittaa, Tšekin tasavalta saattoi asetuksen N:o 639/2014 13 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti vapaasti säätää vaihtoehtoisesta perusteesta c alakohdan edellytyksen osoittamiseksi.

56      Tästä seuraa, että tarkasteltavassa tapauksessa Tšekin tasavalta olisi voinut valita toisen perusteen c alakohdan edellytyksen osoittamiseksi ilman, että sen olisi tarvinnut vedota maataloustuloja koskevaan perusteeseen, jota se oli jo käyttänyt b alakohdan edellytyksen osoittamiseksi.

57      Toinen väite on näin ollen hylättävä.

3)     Kolmas väite, jonka mukaan komissio oli vahvistanut mahdollisuuden soveltaa maataloustuloja koskevaa perustetta sekä b että c alakohdan edellytysten täyttymisen osoittamiseksi

58      Kolmannella väitteellään Tšekin tasavalta huomauttaa, että komissio oli vahvistanut mahdollisuuden soveltaa maataloustuloja koskevaa perustetta sekä b että c alakohdan edellytysten täyttymisen osoittamiseksi 27.10.2015 jäsenvaltioille osoitetussa selvityksessä, jossa arvioitiin aktiiviviljelijän asemaa (jäljempänä jäsenvaltioille osoitettu selvitys).

59      On huomattava, että vaikka oletettaisiinkin, että jäsenvaltioille osoitettu selvitys voisi sitoa komissiota asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan tulkinnassa, komissio täsmensi siinä, että maataloustuloja koskevaa perustetta voitiin soveltaa vaihtoehtoisena perusteena c alakohdan edellytyksen osoittamiseksi vain, jos jäsenvaltio ei käyttänyt sitä myös b alakohdan edellytyksen osoittamiseksi.

60      Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

4)     Neljäs väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1307/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2017/2393, 9 artiklan 7 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat päättää, että vain yhteen tai kahteen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyistä edellytyksistä voidaan vedota sen osoittamiseksi, että tuen hakija on aktiiviviljelijä

61      Neljännellä väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että asetuksen N:o 1307/2013, sellaisena kuin se on muutettuna maaseuturahaston tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, asetuksen N:o 1306/2013, asetuksen N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta 13.12.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2017/2393 (EUVL 2017, L 350, s. 15), 9 artiklan 7 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat päättää, että ainoastaan yhteen tai kahteen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyistä edellytyksistä voidaan vedota sen osoittamiseksi, että tuen hakija on aktiiviviljelijä.

62      Asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 7 kohdassa, sellaisena kuin se on tällä hetkellä voimassa asetuksen N:o 2017/2393 voimaantulon jälkeen, säädetään tosin, että jäsenvaltiot voivat päättää, että henkilöt tai henkilöryhmät voivat vedota ainoastaan yhteen tai kahteen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa luetelluista kolmesta perusteesta osoittaakseen olevansa aktiiviviljelijöitä.

63      Tämä mahdollisuus on kuitenkin ajallisesti rajoitettu, sillä jäsenvaltiot voivat käyttää sitä vasta vuodesta 2018 alkaen, ja sen edellytyksenä on, että asianomainen jäsenvaltio lähettää komissiolle ilmoituksen viimeistään 31.3.2018, jos päätöstä sovelletaan vuodesta 2018 alkaen, tai päätöksen soveltamista edeltävän vuoden elokuun 1. päivänä, jos päätöstä sovelletaan seuraavasta vuodesta alkaen.

64      Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanut tutkimus kattaa vuodet 2015–2017. Asetuksen N:o 1307/2013 uuden 9 artiklan 7 kohdan jäsenvaltioille antamaa mahdollisuutta rajoittaa kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyt edellytykset yhteen tai kahteen voitiin käyttää vasta vuodesta 2018 lähtien eli nyt käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen jälkeen, ja sitä on sen vuoksi pidettävä merkityksettömänä nyt käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisen kannalta.

65      Neljäs väite ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

b)     Toinen väite, jonka mukaan asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa ei ole rikottu, koska etuyhteydessä olevia yrityksiä ei ole otettu huomioon, kun tuen hakijan asema aktiiviviljelijänä on tarkistettu

66      Toisessa väitteessä Tšekin tasavalta väittää, ettei se ole rikkonut asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa, koska etuyhteydessä olevia yrityksiä ei ole otettu huomioon tarkistettaessa tuen hakijan asemaa aktiiviviljelijänä.

67      Tältä osin se väittää, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa oleva ilmaisu ”luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmä” viittaa ainoastaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmiin, mutta ei etuyhteydessä oleviin yrityksiin. Tšekin tasavallan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että niiden kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen edellytysten täyttyminen, jotka mahdollistavat sen, että tuenhakija saa aktiiviviljelijän aseman, on tarkistettava ainoastaan suhteessa ryhmään kokonaisuudessaan.

68      Komissio kiistää tämän väitteen.

69      Aluksi on huomattava, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaan sisältyvää luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän käsitettä, jonka sanamuoto on palautettu mieleen edellä 43 kohdassa, ei ole määritelty asetuksessa N:o 1307/2013 eikä asetuksessa N:o 639/2014, jossa kuitenkin vahvistetaan perusteet asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan täytäntöönpanoa varten.

70      Etuyhteydessä olevien yritysten osalta on huomattava, että viittausta tähän käsitteeseen ja varsinkaan sen määritelmää ei ole asetuksessa N:o 1307/2013, delegoidussa asetuksessa N:o 639/2014 eikä myöskään 15.4.2014 annetussa komission ohjeasiakirjassa DSCG/2014/29, jossa vahvistetaan perusteet asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan tulkitsemiselle.

71      Jäsenvaltioille osoittamassaan selvityksessä komissio kuitenkin totesi, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa oli tulkittava siten, että poissulkemisluetteloon kuuluvia toimintoja saattoivat harjoittaa henkilöt tai oikeushenkilöt tai niiden ryhmät suoraan tai etuyhteydessä olevan yrityksen kautta.

72      Lisäksi komissio esitti Saksan elintarvike- ja maatalousministeriölle 29.1.2016 lähettämässään kirjeessä, joka toimitettiin sittemmin muiden jäsenvaltioiden saataville, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ”etuyhteydessä olevalla yrityksellä” oli tarkoitettava mitä tahansa yksikköä, joka on suoraan tai välillisesti sidoksissa tuen hakijaan määräysvaltasuhteella, joka ilmenee täydellisenä tai enemmistöomistuksena.

73      Tšekin tasavallan toisen kanneperusteensa tueksi esittämiä neljää väitettä on tarkasteltava tässä asiayhteydessä.

1)     Ensimmäinen väite, jonka mukaan etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan on vastoin kyseisen säännöksen sanamuotoa

74      Ensimmäisellä väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ei seuraa, että tuen hakijaan etuyhteydessä olevat yritykset on otettava huomioon, kun jäsenvaltio tarkastaa aktiiviviljelijän aseman saamisen edellytyksiä. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohtaa on Tšekin tasavallan mukaan tulkittava siten, että suoraa tukea ei myönnetä luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmille, jotka itse harjoittavat jotakin poissulkemisluettelossa mainittua toimintaa.

75      Komissio kiistää tämän väitteen.

76      Ensinnäkin voidaan todeta, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan tekstissä ei mainita etuyhteydessä olevien yritysten käsitettä.

77      Toiseksi on huomattava, että ryhmällä tarkoitetaan lähinnä samaan organisaatioon kuuluvien toisiinsa sidoksissa olevien yksiköiden muodostamaa kokonaisuutta. Näin ollen ilmaisua ”ryhmä” on tulkittava siten, että se vastaa ilmaisua ”joukko” ja viittaa mihin tahansa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmään, jotka ovat sidoksissa toisiinsa samassa enemmän tai vähemmän jäsennellyssä yritysorganisaatiossa. Tästä seuraa, että luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmään kuuluvat myös etuyhteydessä olevat yritykset.

78      Näissä olosuhteissa on otettava huomioon, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan mukaan tuen hakija, joka on luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä, voi harjoittaa poissulkemisluettelossa tarkoitettuja toimintoja sekä suoraan että samaan ryhmään kuuluvan sidosyrityksen kautta. Jos tuen hakija ei ole ryhmä vaan ryhmään kuuluva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, se voi harjoittaa poissulkemisluettelossa mainittuja toimintoja suoraan tai samaan ryhmään kuuluvan sidosyrityksen kautta.

79      Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.

2)     Toinen väite, jonka mukaan etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan on ristiriidassa asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevan viljelijän määritelmän kanssa

80      Toisella väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua aktiiviviljelijän käsitettä on tulkittava viljelijän käsitteen valossa mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Sekä aktiiviviljelijän että viljelijän käsitteellä viitataan hakijoihin itseensä, eikä niihin etuyhteydessä oleviin yrityksiin.

81      Komissio kiistää tämän väitteen.

82      On huomattava, että asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan viljelijällä tarkoitetaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta siitä, millainen ryhmän ja sen jäsenten oikeudellinen asema on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka tila sijaitsee perussopimusten alueellisella soveltamisalalla, siten kuin se määritellään SEU 52 artiklassa yhdessä SEUT 349 ja 355 artiklan kanssa.

83      Asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aktiiviviljelijän käsitteen ja mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun viljelijän käsitteen välinen yhteys on vahvistettu oikeuskäytännössä, jossa määrätään, että saadakseen aktiiviviljelijän aseman henkilön on täytettävä asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut viljelijän käsitettä koskevat vaatimukset (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, Avio Lucos, C‑176/20, EU:C:2022:274, 54 kohta).

84      Se, että käsitteiden ”viljelijä” ja ”aktiiviviljelijä” välillä on yhteys, ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa edellä 78 kohdassa esitettyä päätelmää, jonka mukaan asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan mukaan tuen hakija voi harjoittaa poissulkemisluettelossa tarkoitettuja toimintoja sekä suoraan että samaan ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta.

85      Toisin kuin Tšekin tasavalta väittää, asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ei nimittäin seuraa, että luonnollisen henkilön, oikeushenkilön tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän olisi harjoitettava toimintaansa suoraan, jotta sitä voitaisiin pitää viljelijänä.

86      Toinen väite on näin ollen hylättävä.

3)     Kolmas väite, jonka mukaan etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan on vastoin kyseisen säännöksen tarkoitusta

87      Kolmannella väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan on ristiriidassa kyseisen säännöksen tarkoituksen kanssa, joka on yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten suorien tukien rajoittaminen viljelijöihin, joiden harjoittama maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä.

88      Komissio kiistää tämän väitteen.

89      On huomattava, että aktiiviviljelijän käsitettä koskevien sääntöjen tarkoitus on täsmennetty asetuksen N:o 1307/2013 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa, jossa todetaan erityisesti seuraavaa:

”Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen. Jotta varmistetaan tuen parempi kohdentaminen, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tietyille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että niiden maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä.”

90      Tästä seuraa, että toisin kuin Tšekin tasavalta väittää, asetuksen N:o 1307/2013 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa ei edellytetä, että poissulkemisluettelon piiriin kuuluvia toimintoja harjoittavat suoraan hakijat, olivatpa ne sitten luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmiä.

91      Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan tarkoitus, joka on unionin talousarvioon kohdistuvien petosten riskin välttäminen ja yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten tukien rajoittaminen koskemaan vain viljelijöitä, jotka todella harjoittavat maataloustoimintaa, kyseistä kohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan riippumatta siitä, harjoittaako hakija – luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka asianomainen ryhmä – jotakin poissulkemisluettelossa mainituista toiminnoista suoraan vai sidosyritysten kautta.

92      Jos etuyhteydessä olevia yrityksiä ei otettaisi huomioon, hakijat voisivat jakaa toimintansa useiden etuyhteydessä olevien oikeushenkilöiden kesken kiertääkseen kyseisessä säännöksessä asetetut rajoitukset, jotka koskevat niiden aseman tunnustamista aktiiviviljelijöiksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten harjoittama valvonta rajoittuisi tällöin hakijan suoraan harjoittamaan maataloustoimintaan, eikä se koskisi etuyhteydessä olevien yritysten kautta harjoitettavaa maataloustoimintaa.

93      Tältä osin Tšekin tasavalta väittää vastauksessaan, että asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklassa viitataan riskiin, että tuen hakija saattaa tarkoituksellisesti jakaa toimintansa useisiin oikeushenkilöihin kiertääkseen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamista.

94      Ensinnäkin on kuitenkin huomattava, että asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklan tarkoituksena ei ole nimenomaan estää unionin talousarvioon kohdistuvaa petosriskiä, joka aiheutuu hakijan aktiiviviljelijän aseman perusteella harjoittaman toiminnan jakamisesta osiin. Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Alakohtaisen maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista.”

95      Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklassa tarkoitetun edellytysten keinotekoisen luomisen toteaminen edellyttää yhtäältä joukkoa objektiivisesti arvioitavia seikkoja, joista ilmenee, että merkityksellisen säännöstön tavoitetta ei ole saavutettu huolimatta siitä, että tämän säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja toisaalta se edellyttää subjektiivista tekijää, joka muodostuu tahdosta saada unionin säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseksi vaadittavat edellytykset [ks. vastaavasti tuomio 21.7.2005, Eichsfelder Schlachtbetrieb, C‑515/03, EU:C:2005:491, 39 kohta ja tuomio 7.2.2023, Confédération paysanne ym. (Sattumanvarainen in vitro ‑mutageneesi), C‑688/21, EU:C:2023:75, 33 kohta].

96      Näissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklan laaja soveltamisala ja edellä 95 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä vahvistetut näyttövaatimukset, voi olla mahdollista, että väärinkäytös, joka koostuu aktiiviviljelijän asemaa koskevien sääntöjen soveltamisen kiertämisestä, ei kuulu asetuksen N:o 1306/2013 60 artiklan soveltamisalaan, mutta merkitsee kuitenkin asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan rikkomista.

97      Näin ollen ei voida väittää, että tämä säännös yksinään riittäisi välttämään riskin, että tuen hakija jakaa toimintansa useisiin oikeushenkilöihin välttääkseen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aktiiviviljelijän aseman tarkistuksen.

98      Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

4)     Neljäs väite, jonka mukaan etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista

99      Neljännessä väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti komissio voi määrätä jäsenvaltiolle rahoitusoikaisun vain, jos rikkominen, josta se sitä moittii, on selvästi ja täsmällisesti pääteltävissä sovellettavista oikeussäännöistä. Tässä tapauksessa etuyhteydessä olevien yritysten sisällyttäminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ei kuitenkaan ilmene selvästi ja täsmällisesti sovellettavista oikeussäännöistä.

100    Komissio kiistää tämän väitteen.

101    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikkien jäsenvaltioille asetettujen velvollisuuksien, joista voi olla niille taloudellisia seurauksia, on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta jäsenvaltiot voivat ymmärtää niiden ulottuvuuden ja noudattaa niitä. Oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin unionin oikeusjärjestystä sovelletaan (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2018, Tšekin tasavalta v. komissio, C‑4/17 P, EU:C:2018:678, 58 kohta; tuomio 17.11.2022, Avicarvil Farms, C‑443/21, EU:C:2022:899, 46 kohta ja tuomio 19.12.2019, Tšekin tasavalta v. komissio, T‑509/18, EU:T:2019:876, 40 kohta).

102    Käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla selvää ja täsmällistä, että luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä tai ryhmään kuuluva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi harjoittaa poissulkemisluettelossa tarkoitettuja toimintoja sekä suoraan että samaan ryhmään kuuluvan sidosyrityksen kautta.

103    Näissä olosuhteissa neljäs väite on hylättävä.

104    Näin ollen toinen väite ja siten ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan.

2.     Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta sillä perusteella, että riidanalaisen rahoitusoikaisun määrä, joka liittyy aktiiviviljelijän asemaa koskevaan väitettyyn rikkomiseen, ei vastaa väitetyn sääntöjenvastaisuuden merkittävyyttä

105    Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa Tšekin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta sillä perusteella, että aktiiviviljelijän asemaa koskevaan väitettyyn rikkomiseen liittyvän rahoitusoikaisun määrä ei vastaa väitetyn sääntöjenvastaisuuden merkittävyyttä.

106    Aluksi on huomattava, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdassa säädetään kolmenlaisista oikaisuista: ”laskennallinen” oikaisu, ”ekstrapoloitu” oikaisu ja ”kiinteämääräinen” oikaisu. Lisäksi siinä vahvistetaan näiden oikaisujen välinen hierarkia. Laskennallista oikaisua sovelletaan silloin, kun aiheettomasti maksetut määrät voidaan osoittaa täsmällisesti. Muussa tapauksessa voidaan soveltaa joko ekstrapoloitua tai kiinteämääräistä oikaisua, mutta jälkimmäistä sovelletaan ainoastaan silloin, kun tapauksen luonteen vuoksi tai siksi, että jäsenvaltio ei ole toimittanut komissiolle tarvittavia tietoja, unionille aiheutunutta taloudellista vahinkoa ei voida määrittää tarkasti oikeasuhteisin ponnisteluin.

107    Lisäksi asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 6 kohdasta seuraa, että ainoastaan silloin, kun laskennallisen tai ekstrapoloidun oikaisun soveltamisen edellytykset eivät täyty tai kun tapaus on luonteeltaan sellainen, että ulkopuolelle jätettäviä määriä ei voida selkeästi määrittää, komissio voi soveltaa kiinteämääräistä oikaisua ottaen huomioon rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä oman arvionsa unionille aiheutuvan taloudellisen vahingon riskistä. Soveltaessaan kiinteämääräistä oikaisua komission on oikeasuhteisin ponnisteluin otettava huomioon myös todetun sääntöjenvastaisuuden tyyppi ja erityisesti määritettävä, onko kyseessä puute olennaisessa vai toissijaisessa tarkastuksessa.

108    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluva suhteellisuusperiaate edellyttää, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa (ks. tuomio 12.2.2020, Unkari v. komissio, T‑505/18, ei julkaistu, EU:T:2020:56, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio 3.3.2016, Espanja v. komissio, T‑675/14, ei julkaistu, EU:T:2016:123, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio on määrännyt Tšekin tasavallalle yhden kiinteämääräisen oikaisun, joka koskee ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa riitautetun aktiiviviljelijän asemaa koskevan rikkomisen kahta osaa eli asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan rikkomista, koska kyseisessä säännöksessä säädetyistä kolmesta edellytyksestä kahden täyttymisen osoittamiseksi on käytetty vain yhtä perustetta, ja asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan rikkomista, koska etuyhteydessä olevia yrityksiä ei ole otettu huomioon tarkistettaessa tuen hakijan asemaa aktiiviviljelijänä. Komission määräämä kiinteämääräinen 5 prosentin oikaisu koskee Tšekin tasavallan aktiiviviljelijän asemaa koskevien säännösten vastaisesti suorittamaa 10 prosentin osuutta maksuista.

110    Tätä taustaa vasten on analysoitava niitä kahta väitettä, jotka Tšekin tasavalta esittää ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa.

a)     Ensimmäinen väite, jonka mukaan kyse ei ollut taloudellisesta vahingosta, jonka perusteella komissio saattoi perustellusti määrätä aktiiviviljelijän asemaa koskevaan väitettyyn rikkomiseen liittyvän riidanalaisen rahoitusoikaisun

111    Ensimmäisessä väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että väitetty aktiiviviljelijän asemaa koskeva rikkominen ei aiheuttanut unionille sellaista taloudellista vahinkoa, jonka perusteella komissio saattoi perustellusti määrätä riidanalaisen rahoitusoikaisun.

112    Tältä osin Tšekin tasavalta huomauttaa, että kuten 11.12.2018 päivätyssä kirjeessä ja Tšekin maatalousministeriön 9.10.2015 päivätyssä kirjeessä todettiin, sen jälkeen, kun hakemukset, jotka koskivat aktiiviviljelijän aseman saamista asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan perusteella, oli hylätty, sen viranomaiset eivät olleet käyttäneet aktiiviviljelijöille tarkoitettuja summia muiden viljelijöiden hyväksi eri tukijärjestelmien puitteissa. Tšekin tasavalta väittää, että aktiiviviljelijän asemaa koskevien hakemusten hylkääminen ei näin ollen ole johtanut muiden viljelijöiden maksujen korottamiseen ja että näiden hakemusten hylkäämisestä ei ole aiheutunut taloudellista vahinkoa.

113    Lisäksi Tšekin tasavalta katsoo, että yksikään niistä hakijoista, joilta Tšekin viranomaiset ovat evänneet aktiiviviljelijän aseman, koska ne ovat käyttäneet maataloustuloja koskevaa kriteeriä c alakohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttymisen osoittamiseksi, ei olisi voinut hyötyä tästä asemasta ja siihen liittyvistä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuista, jos olisi käytetty muuta kriteeriä. Tšekin tasavallan mukaan näiden tukihakemusten hylkäämisestä ei siten voi aiheutua taloudellista vahinkoa unionin talousarviolle.

114    Komissio kiistää tämän väitteen.

115    Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission tehtävänä on, kun se riitauttaa kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten tulokset osoittaakseen, että yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä on rikottu, esittää näyttöä siitä, että sillä on vakavia ja perusteltuja epäilyjä näiden tarkastusten tai lukujen suhteen. Komission ei tarvitse näyttää tyhjentävästi toteen tarkastusten riittämättömyyttä tai lukujen sääntöjenvastaisuutta. Komission näyttövaatimuksen keventäminen johtuu siitä, että jäsenvaltion on helpoin kerätä ja tarkistaa maatalousrahastojen tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavat tiedot (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2019, Kreikka v. komissio, T‑295/18, ei julkaistu, EU:T:2019:880, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.6.2020, Puola v. komissio, T‑506/18, ei julkaistu, EU:T:2020:282, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116    Oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion asiana on näin ollen, jos komissio osoittaa, että sillä on vakavia ja perusteltuja epäilyjä, esittää tarkat ja täydelliset todisteet tekemiensä tarkastusten todenmukaisuudesta ja tarvittaessa komission väitteiden virheellisyydestä (ks. tuomio 12.11.2015, Italia v. komissio, T‑255/13, ei julkaistu, EU:T:2015:838, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117    Tästä seuraa, että asianomainen jäsenvaltio ei pysty horjuttamaan komission päätelmiä pelkillä väitteillä, joiden tueksi se ei esitä selvitystä luotettavan ja toimivan valvontajärjestelmän olemassaolosta. Jollei jäsenvaltio pysty osoittamaan komission päätelmiä virheellisiksi, päätelmät saattavat antaa aiheen vakaviin epäilyksiin siitä, onko valvonta- ja tarkastustoimista muodostuvaa asianmukaista ja tehokasta kokonaisuutta otettu käyttöön (ks. tuomio 19.12.2019, Kreikka v. komissio, T‑295/18, ei julkaistu, EU:T:2019:880, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.6.2020, Puola v. komissio, T‑506/18, ei julkaistu, EU:T:2020:282, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118    Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio katsoi riidanalaiseen päätökseen johtaneen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä, että aktiiviviljelijän aseman saamista koskevien hakemusten hylkääminen voisi aiheuttaa riskin Tšekin tasavallan muille viljelijöille eri tukijärjestelmien nojalla suorittamien maksujen noususta. Tältä osin komissio on katsonut, että jäsenvaltiolle vuosittain myönnettävien suorien tukien määrä ei saa ylittää asetuksen N:o 1307/2013 6 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää. Näin ollen komission mukaan aktiiviviljelijän aseman saamista koskevien hakemusten hylkäämisen jälkeen voisi olla olemassa vaara, että Tšekin tasavalta käyttäisi sallitun enimmäismäärän rajoissa aktiiviviljelijän asemaa koskevien säännösten nojalla maksettavaksi tarkoitettuja määriä rahoittaakseen suuremmilla määrillä viljelijöitä muiden tukijärjestelmien nojalla. Komissio katsoo, että muiden tukijärjestelmien mukaisten maksujen kasvu olisi riski unionin talousarviolle, koska sitä ei olisi tuettu kyseisiin tukijärjestelmiin liittyvillä tekijöillä, vaan se olisi yksinkertaisesti seurausta siitä, että aktiiviviljelijän asemaa koskevat hakemukset on hylätty.

119    Näissä olosuhteissa Tšekin tasavallan olisi edellä 115 ja 117 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti pitänyt komission ilmaisemien vakavien ja perusteltujen epäilyjen poissulkemiseksi toimittaa mahdollisimman tarkat ja täydelliset todisteet siitä, että aktiiviviljelijän asemaa koskevien hakemusten hylkääminen asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan perusteella ei aiheuttanut taloudellista vahinkoa unionin talousarviolle.

120    Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut nyt käsiteltävässä asiassa.

121    Ensinnäkin Tšekin tasavalta tosin esitti 11.12.2018 päivätyssä kirjeessä tiedot niistä yhdeksästä hakijasta, joille oli jätetty myöntämättä aktiiviviljelijän asema asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan nojalla, ja totesi, että tämä epääminen ei ollut aiheuttanut taloudellista vahinkoa unionin talousarviolle, koska se ei ollut johtanut muille viljelijöille maksettujen tukien lisääntymiseen. Se ei kuitenkaan ole esittänyt mitään todisteita väitteidensä tueksi.

122    Toiseksi Tšekin tasavalta viittaa kanteessaan maatalousministeriönsä suorien tukien osaston maatalousinterventiorahaston suorien tukien ja ympäristötukien osaston johtajalle 27.10.2015 lähettämään kirjeeseen, jossa todettiin, että Tšekin maatalousministeri oli hyväksynyt yhtenäisen pinta-alatuen, ilmastoa ja ympäristöä hyödyttävien maatalouskäytäntöjen tukien ja nuorten viljelijöiden tukien määrät. On kuitenkin riidatonta, että kyseistä kirjettä ei toimitettu komissiolle sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä eikä sitä näin ollen voitu ottaa huomioon, kun riidanalainen rahoitusoikaisu hyväksyttiin. Vaikka oletettaisiinkin, että kyseinen kirje lähetettiin komissiolle sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä, on huomattava, että se ei ole todiste siitä, että aktiiviviljelijän asemaa koskevien hakemusten hylkääminen vuosien 2015–2017 osalta asetuksen N:o 1307/2013 9 artiklan 2 kohdan perusteella ei ole aiheuttanut taloudellista vahinkoa unionille. Siinä nimittäin vain vahvistetaan tiettyjen maataloustukien määrä vuodeksi 2015.

123    Kolmanneksi Tšekin tasavalta ei ole esittänyt mitään näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan yksikään niistä hakijoista, joilta sen viranomaiset epäsivät aktiiviviljelijän aseman saamisen käyttämällä maataloustuloja koskevaa perustetta c alakohdassa tarkoitetun edellytyksen osoittamiseksi, ei olisi voinut saada kyseistä asemaa ja siihen liittyviä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston mukaisia tukia, jos olisi käytetty muuta perustetta.

124    Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

b)     Toinen väite, jonka mukaan riidanalaisen rahoitusoikaisun määrää ei ole määritetty täsmällisesti aktiiviviljelijän asemaa koskevan väitetyn rikkomisen yhteydessä

125    Toisella väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että vaikka aktiiviviljelijän asemaa koskeva rikkominen olisi aiheuttanut unionille taloudellista vahinkoa, komission olisi pitänyt laskea tämä vahinko tarkasti eikä siihen olisi pitänyt soveltaa kiinteämääräistä oikaisua.

126    Komissio kiistää tämän väitteen.

127    Alustavasti on muistutettava, että komissio voi soveltaa kiinteämääräistä oikaisua, jos unionille aiheutunutta taloudellista vahinkoa ei ole mahdollista määrittää oikeasuhteisin ponnisteluin erityisesti siksi, että jäsenvaltio ei ole toimittanut komissiolle asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarvittavia tietoja.

128    Tältä osin on huomattava, että 11.12.2018 päivätyssä kirjeessä täsmennetään niiden hakijoiden kokonaismäärä, joilta on evätty aktiiviviljelijän asema, mutta siinä ei ilmoiteta vahinkoa, jota tämä epääminen on voinut aiheuttaa maataloustukirahastolle ja maaseuturahastolle.

129    Lisäksi 11.12.2018 päivätyssä kirjeessä tai myöhemmissä asiakirjoissa, jotka Tšekin viranomaiset ovat lähettäneet komissiolle sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä, ei anneta mitään viitteitä taloudellisesta vahingosta, joka voi aiheutua siitä, että tuen hakijan aktiiviviljelijän aseman valvonnan yhteydessä ei ole otettu huomioon etuyhteydessä olevia yrityksiä.

130    Näissä olosuhteissa, kun otetaan huomioon todetun sääntöjenvastaisuuden, joka liittyi olennaisen valvonnan laiminlyöntiin ja mahdottomuuteen määrittää tarkasti ja oikeasuhteisin ponnisteluin sitä taloudellista vahinkoa, joka on aiheutunut unionille siitä, että aktiiviviljelijän asemaa koskevat tukihakemukset on hylätty, merkittävyys ja laatu, ei voida katsoa, että komissio olisi rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta, kun se on aktiiviviljelijän asemaa koskevan rikkomisen osalta määrännyt unionin oikeuden vastaisesti suoritettuun 10 prosentin osuuteen maksuista sovellettavan kiinteämääräisen 5 prosentin oikaisun.

131    Näin ollen toinen väite ja siten ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

132    Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

B       Toinen kanneperuste, jossa kiistetään pysyvän nurmen tunnistamista koskeva rikkominen

133    Toinen kanneperuste, jossa kiistetään pysyvän nurmen tunnistamista koskeva rikkominen, on kaksiosainen.

1.     Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sitä, että komissio on tehnyt pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyvän riidanalaisen rahoitusoikaisun lainvastaisesti, koska se ei ole ottanut tutkimuksen yhteydessä huomioon sen seurantatutkimuksen tuloksia, jossa oli suljettu pois kyseisen rikkomisen olemassaolo

134    Tšekin tasavalta esittää toisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa kolme väitettä.

a)     Ensimmäinen väite, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohtaa, täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohtaa ja hyvän hallinnon periaatetta

135    Tšekin tasavalta väittää ensimmäisessä väitteessään, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohtaa, täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohtaa sekä hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei ole ottanut tutkimuksessa huomioon sen seurantatutkimuksen tuloksia, jossa oli suljettu pois pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolo.

136    Aluksi on huomattava, että tutkimus ja seurantatutkimus olivat ajallisesti päällekkäisiä. Tutkimus aloitettiin 18.9.2017 (ensimmäisen paikalla tehtävän tarkastuksen alkaessa), ja se päätettiin 21.10.2021 toimitetun yhteenvetokertomuksen jälkeen 17.11.2021 tehdyllä riidanalaisella päätöksellä. Seurantatutkimus alkoi 31.8.2020 (seurantatarkastuksen alkaessa) ja päättyi pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen osalta 24.8.2021 kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjan hyväksymiseen, jolla päätettiin kyseisen rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittely.

137    Kun otetaan huomioon, että yhteenvetokertomus ja riidanalainen päätös tehtiin sen jälkeen, kun seurantatutkimuksen yhteydessä oli päätetty pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittely, on näin ollen tutkittava, olisiko komission pitänyt tutkimuksen yhteydessä ratkaista kysymys pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolosta ottamalla huomioon seurantatutkimuksen aikana esiin tulleet seikat.

138    Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävät määrät, jos se katsoo, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut menoja unionin lainsäädännön mukaisesti.

139    On myös huomattava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaan komission päätös jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle menot, jotka jäsenvaltio on toteuttanut sovellettavien sääntöjen vastaisesti, edellyttää sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn noudattamista.

140    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate. Kyseisen määräyksen mukaan hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Tämä oikeus ilmentää erästä unionin oikeuden yleistä periaatetta [tuomio 8.5.2014, N., C‑604/12, EU:C:2014:302, 49 kohta ja tuomio 1.6.2016, Wolf Oil v. EUIPO – SCT Lubricants (CHEMPIOIL), T‑34/15, ei julkaistu, EU:T:2016:330, 69 ja 70 kohta].

141    Tältä osin on muistettava, että hyvän hallinnon periaate ei edellytä, että unionin toimielimet pitkittävät hallinnollisia menettelyjä loputtomiin, vaan se ilmenee säännöksistä, joissa asetetaan määräajat näiden menettelyjen toteuttamiselle ja jäsenvaltioiden unionin toimielimille näiden menettelyjen yhteydessä lähettämille tiedoille. Näiden määräaikojen vahvistaminen mahdollistaa sen, että hallinnollisten menettelyjen toteuttamista kohtuullisessa ajassa koskeva vaatimus voidaan sovittaa yhteen puolustautumisoikeuksien kanssa ja varmistaa, että unionin toimielimet saavat tarvittavat tiedot jäsenvaltioilta hyvissä ajoin ja että ne voivat ottaa huolellisesti ja puolueettomasti huomioon kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset tiedot.

142    Sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn osalta hyvän hallinnon periaate seuraa asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdasta ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdasta, joiden mukaan komission velvollisuus ottaa huolellisesti huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot riippuu siitä, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet näissä säännöksissä säädettyjä määräaikoja tietojen toimittamiselle.

143    Tšekin tasavallan ensimmäisen väitteensä tueksi esittämiä kolmea väitettä on tarkasteltava tätä taustaa vasten.

1)     Ensimmäinen väite, joka koskee asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdan soveltamisalaa

144    Tšekin tasavalta väittää ensimmäisessä väitteessään, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädettyjä määräaikoja, joiden mukaan jäsenvaltion on toimitettava tiedot komissiolle sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä, ei sovelleta silloin, kun komission on arvioitava, onko unionin oikeutta rikottu, vaan ainoastaan silloin, kun sen on määriteltävä sovellettavan rahoitusoikaisun määrä. Tämä tarkoittaa Tšekin tasavallan mukaan sitä, että komissio voi vedota siihen, että jäsenvaltion toimittamat tiedot ovat myöhässä, kun sen on määritettävä rahoitusoikaisun määrä, mutta ei silloin, kun sen on päätettävä unionin oikeuden rikkomisen osatekijöiden olemassaolosta.

145    Komissio kiistää tämän väitteen.

146    On huomattava, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdan sanamuodoista ilmenee, että unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävien määrien määrittäminen liittyy erottamattomasti siihen, että komissio toteaa unionin oikeuden rikkomisen olemassaolon. Komissio ei voi määrätä rahoitusoikaisua, jos ei ole näyttöä unionin sääntöjen rikkomisesta, mikä on välttämätön edellytys rahoitusoikaisun määrän määrittämiselle.

147    Näin ollen asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädettyjä määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot, ei voida tulkita siten, että niitä sovelletaan ainoastaan silloin, kun komission on määritettävä unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävät määrät, eikä tilanteessa, jossa komission on arvioitava, onko unionin oikeutta rikottu, koska tämä rikkomisen arviointi ja tämä rahoitusoikaisun määrittäminen liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

148    Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

2)     Toinen väite, joka koskee Tšekin viranomaisten seurantatutkimuksen yhteydessä toimittamien tietojen uutta luonnetta

149    Toisella väitteellään Tšekin tasavalta väittää, että rikkomiseen liittyvät pysyvän nurmen tunnistamista koskevat tiedot, jotka se toimitti komissiolle seurantatutkimuksen yhteydessä, eivät olleet uusia, vaan ne oli toimitettu jo tutkimuksen aikana. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädettyä ajallista rajoitusta, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät voi toimittaa tietoja komissiolle sen jälkeen, kun komissio on lähettänyt alustavat päätelmät (paitsi kyseisessä säännöksessä säädetyissä tapauksissa), ei sen mukaan sovelleta tässä tapauksessa.

150    Komissio kiistää tämän väitteen.

151    Ensinnäkin on muistutettava, että 30.11.2017 lähetetyssä tarkastushavaintokirjeessä komissio havaitsi puutteita, joilla rikotaan asetuksen N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan h alakohtaa, Tšekin viranomaisten pysyvän nurmen tunnistamisen osalta käyttöön ottamassa valvontajärjestelmässä.

152    Toiseksi 11.9.2018 pidetyn kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjassa komissio pyysi Tšekin viranomaisilta lisätietoja kesannoidun maan luokittelusta ja toisti epäilynsä valvontajärjestelmän soveltuvuudesta siihen sääntöön, jonka mukaan pysyvällä nurmella tarkoitetaan maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luontaisella tavalla (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen ja, jos jäsenvaltio niin päättää, jota ei ole kynnetty viiteen vuoteen.

153    Kolmanneksi komissio esitti alustavissa päätelmissään muun muassa seuraavaa:

–        ennen vuotta 2015 Tšekin viranomaisilla ei ollut tietoja maankäytön historiasta, joten ne eivät voineet valvoa edellä 152 kohdassa tarkoitetun säännön täytäntöönpanoa;

–        vuoden 2015 jälkeen ei ollut selvää, miksi Tšekin viranomaiset olivat käyttäneet kolmea eri koodia viitatakseen viljelemättömään maahan, josta viiden vuoden määräajan päätyttyä oli tarkoitus tulla pysyvää nurmea, nimittäin koodia ”G” viljelemättömään peltoalaan sisältyvästä nurmesta, koodia ”R” viljelemättömästä peltoalasta, jota ei pidetä nurmena, ja koodia ”U” kesantoalasta; useiden koodien käyttö aiheutti komission mukaan riskin siitä, että maata ei ilmoitettu asianmukaisesti pysyväksi nurmeksi.

154    Neljänneksi Tšekin viranomaiset eivät ole esittäneet sovittelupyyntöä pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolosta.

155    Viidenneksi Tšekin viranomaiset eivät toimittaneet komissiolle sovitteluelimen kertomuksen vastaanottamisen jälkeen pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista koskevia lisätietoja.

156    Kuudenneksi on todettava, että komissio vahvisti loppupäätelmissä ja yhteenvetokertomuksessa, joissa toistettiin edellä 153 kohdassa mainitut perustelut, pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolon ja – antamalla riidanalaisen päätöksen – määräsi Tšekin tasavallalle tästä rikkomisesta 14 923 784,40 euron suuruisen rahoitusoikaisun.

157    Seitsemänneksi on muistutettava, että – kuten kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa todetaan – Tšekin viranomaiset toimittivat komissiolle ensimmäistä kertaa kyseisessä kokouksessa ja 30.7.2021 päivätyssä kirjeessä selvityksiä, esimerkkejä ja selkeitä ja perusteltuja tietoja pelto- ja kesantoalalla sijaitsevien nurmien luokittelujärjestelmästä.

158    Kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjasta käy myös ilmi, että komissio päätti näiden tietojen perusteella lopettaa pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittelyn seurantatutkimuksen yhteydessä ja pahoitteli sitä, että Tšekin viranomaiset eivät toimittaneet näitä tietoja, jotka olisivat olleet merkityksellisiä myös tutkimuksen yhteydessä, riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä.

159    Tältä osin on muistutettava, että edellä 115–117 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion on sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä esitettävä mahdollisimman tarkat ja täydelliset todisteet tarkastustensa tai lukujensa todenperäisyydestä ja tarvittaessa komission väitteiden virheellisyydestä. Näin ollen jollei asianomainen jäsenvaltio pysty asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklassa säädetyissä määräajoissa osoittamaan komission päätelmiä virheellisiksi, päätelmät saattavat antaa aihetta vakaviin epäilyksiin siitä, onko valvonta- ja tarkastustoimista muodostuvaa asianmukaista ja tehokasta kokonaisuutta otettu käyttöön.

160    Tässä tapauksessa Tšekin tasavalta ei ole tutkimuksen aikana toimittanut mahdollisimman tarkkoja ja täydellisiä todisteita siitä, miten sen valvonta on todellisuudessa toteutunut pysyvän nurmen tunnistamisen osalta, eikä se ole osoittanut, että komission päätelmät ovat virheellisiä. Tšekin tasavalta toimitti vasta seurantatutkimuksen aikana ensimmäistä kertaa tarkkoja selvityksiä ja lisänäyttöä, joiden avulla komissio pystyi varmistamaan, ettei pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista ollut tapahtunut.

161    Toinen väite on näin ollen hylättävä.

3)     Kolmas väite, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädettyjä edellytyksiä

162    Kolmannessa väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että komission olisi pitänyt ottaa tutkimuksen yhteydessä huomioon Tšekin viranomaisten seurantatutkimuksen yhteydessä toimittamat tiedot, jotka liittyvät rikkomiseen ja koskevat pysyvän nurmen tunnistamista. Nämä ovat nimittäin tietoja, jotka täyttävät täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädetyt kaksi edellytystä, joiden mukaan jäsenvaltio voi toimittaa tietoja komissiolle sen jälkeen, kun tämä on lähettänyt alustavat päätelmät.

163    Komissio kiistää tämän väitteen.

164    On muistettava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädetään, että tiedot, jotka jäsenvaltio on toimittanut sen jälkeen, kun komissio on ilmoittanut sille tutkimuksen alustavista päätelmistä, voidaan ottaa huomioon vain jos:

a)      tämä on tarpeen unionin talousarviolle aiheutuvan taloudellisen vahingon huomattavan yliarvioinnin välttämiseksi; ja

b)      edellyttäen, että tietojen myöhäinen toimittaminen johtuu asianmukaisesti perustelluista ulkoisista tekijöistä eikä vaaranna asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan mukaisen komission päätöksen oikea-aikaista antamista.

165    Tältä osin on todettava, että vaikka täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan ranskankielinen toisinto on epäselvä sen osalta, ovatko kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset kumulatiivisia vai vaihtoehtoisia, muiden kieliversioiden analyysistä käy ilmi, että kyseiset edellytykset ovat luonteeltaan kumulatiivisia. Esimerkkinä voidaan mainita, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan portugalinkielisessä versiossa todetaan, että jäsenvaltio voi lähettää tietoja komissiolle sen jälkeen, kun se on ilmoittanut tutkimuksen alustavista päätelmistä, jos kyseisessä säännöksessä säädetyt kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyvät. Asianosaiset ovat lisäksi istunnossa vahvistaneet tämän kumulatiivisuuden.

166    Kuten edellä 157 kohdassa todetaan, käsiteltävässä asiassa Tšekin viranomaiset toimittivat komissiolle tiedot, jotka koskivat pysyvän nurmen tunnistamiseen liittyvää rikkomista, kahdenvälisessä seurantakokouksessa ja 30.7.2021 päivätyssä kirjeessä eli sen jälkeen, kun komissio oli lähettänyt tutkimuksen alustavat päätelmät 20.12.2019.

167    Näin ollen on arvioitava, täyttyivätkö täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädetyt kaksi edellytystä, joiden täyttyessä myöhässä toimitetut tiedot voidaan ottaa huomioon tässä tapauksessa.

168    Täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen osalta on katsottava, että Tšekin viranomaisten kahdenvälisessä seurantakokouksessa ja 30.7.2021 toimittamat tiedot pysyvän nurmen tunnistamiseen liittyvästä rikkomisesta olivat tarpeen unionin talousarviolle aiheutuneen taloudellisen vahingon huomattavan yliarvioinnin välttämiseksi. Tällä pyrittiin välttämään rahoitusoikaisun määrääminen sellaisen rikkomisen vuoksi, jota ei katsottu tapahtuneen seurantatutkimuksen aikana. Se, että komissio ei ottanut näitä tietoja huomioon tutkimuksen aikana, johti siihen, että se yliarvioi unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon 14 923 784,40 eurolla, mikä vastasi Tšekille pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen vuoksi määrätyn rahoitusoikaisun määrää.

169    Täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys täyttyy siis tässä tapauksessa.

170    Täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetyn toisen edellytyksen osalta on todettava, että pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyvien tietojen toimittaminen kahdenvälisessä seurantakokouksessa ja 30.7.2021 ei ollut perusteltua ulkoisten tekijöiden vuoksi. Nämä tiedot olivat saatavilla jo tutkimuksen aikana, mutta niitä ei ollut toimitettu komissiolle selkeästi ja perustellusti. Tästä seuraa, että Tšekin tasavallan olisi pitänyt ja se olisi voinut toimittaa nämä tiedot komissiolle täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädetyssä määräajassa.

171    Näin ollen täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetty edellytys ei täyty tässä tapauksessa.

172    Kolmas väite ja siten myös ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

b)     Toinen väite, jonka mukaan komissio on loukannut luottamuksensuojan periaatetta

173    Toisessa väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että komissio on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, koska päätös saattaa seurantatutkimuksen yhteydessä pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittely päätökseen on aiheuttanut Tšekin tasavallalle perustellun luottamuksen siihen, että kyseisestä rikkomisesta ei määrättäisi rahoitusoikaisua edes tutkimuksen yhteydessä.

174    Tšekin tasavallan mukaan tämä luottamus oli sitäkin perustellumpi, kun otetaan huomioon, että komissio oli ottanut tutkimuksen lopullisissa päätelmissä huomioon seurantatutkimuksen tulokset ja päättänyt lopettaa kyseisen kohdan käsittelyn Tšekin viranomaisten maataloustukien ja maaseuturahaston tukien myöntämisen tarkistamiseksi maatalousmaan ilmoittamisen osalta käyttöön ottamassa valvontajärjestelmässä olleen toisen puutteen vuoksi.

175    Komissio kiistää tämän väitteen.

176    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista. Oikeus vedota kyseiseen periaatteeseen on kaikilla yksityisillä, joille unionin toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia. Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Kukaan ei sitä vastoin voi vedota tämän periaatteen loukkaamiseen, jollei hallinto ole antanut hänelle täsmällisiä vakuutteluja (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2023 Romania v. komissio, T‑33/21, EU:T:2023:5, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

177    Ensinnäkin on muistutettava, että komissio ilmoitti Tšekille kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa päätöksestään päättää seurantatutkimuksen yhteydessä pysyvän nurmen määrittämistä koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittely.

178    Kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa ei esitetä komission lopullista kantaa siihen, onko unionin oikeutta rikottu, vaan se on sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn alustava vaihe, jonka avulla voidaan kirjata osapuolten kahdenvälisessä kokouksessa käymät keskustelut (ks. vastaavasti tuomio 18.9.2003, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑346/00, EU:C:2003:474, 69 ja 70 kohta). Komission lopullinen kanta siihen, onko unionin oikeutta rikottu, vahvistetaan itse asiassa vasta tutkimuksen loppupäätelmissä, jotka lähetetään jäsenvaltiolle täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja yhteenvetokertomuksessa, joka sisältää yksityiskohtaisen selvityksen syistä, jotka johtivat tiettyjen menojen jättämiseen unionin rahoituksen ulkopuolelle.

179    Koska kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa ei ilmaistu komission lopullista kantaa pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolosta, se ei näissä olosuhteissa voinut antaa Tšekin tasavallalle aihetta perusteltuun ja oikeutettuun luottamukseen, joka koski tätä kantaa ja sitä, ettei tutkimuksen yhteydessä sovellettu rahoitusoikaisua tämän rikkomisen vuoksi.

180    Toiseksi, vaikka oletettaisiinkin, että kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjaa voitaisiin pitää asiakirjana, jossa esitetään komission lopullinen kanta pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaolosta, on todettava, että päätös päättää seurantatutkimuksen yhteydessä pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kysymyksen käsittely ei ole edellä 176 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu täsmällinen, ehdoton ja yhdenmukainen tieto, jonka perusteella Tšekin tasavalta voisi perustellusti luottaa siihen, että tämän rikkomisen vuoksi ei tutkimuksen yhteydessä sovelleta rahoitusoikaisua.

181    On totta, että kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa komissio totesi pahoittelevansa sitä, että Tšekin viranomaiset eivät olleet tutkimuksen yhteydessä lähettäneet seurantatutkimuksen aikana toimitettuja pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyviä tietoja. Komission mukaan nämä tiedot olisivat olleet merkityksellisiä myös tutkimuksen kannalta.

182    Kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa komissio ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, olisiko nämä uudet tiedot otettava huomioon tutkimuksessa, eikä se ottanut kantaa väitettyyn rikkomiseen eikä siihen, olisiko pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen sovellettava rahoitusoikaisua.

183    Tästä seuraa, että komissio ei loukannut luottamuksensuojan periaatetta, kun se ei ottanut tutkinnan yhteydessä huomioon pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen seurantatutkimuksen tuloksia.

184    Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa Tšekin tasavallan väitteellä, jonka mukaan komissio oli ottanut huomioon seurantatutkimuksen tulokset tutkimuksen loppupäätelmissä niiden komission havaitsemien puutteiden osalta, jotka koskivat Tšekin viranomaisten tekemiä maatalousmaata koskevia ilmoituksia, ja päättänyt päättää kyseisen asian käsittelyn.

185    Tällä väitteellä ei ole merkitystä. Tutkimuksen lopullisista päätelmistä ilmenee, että komission Tšekin tasavallassa 31.8.–4.9.2020 suorittaman seurantatarkastuksen yhteydessä Tšekin viranomaiset olivat toimittaneet komissiolle uusia tietoja maatalousmaan ilmoittamisesta. Komissio oli ottanut nämä tiedot, jotka oli toimitettu ennen tutkimuksen lopullisten päätelmien hyväksymistä 26.3.2021, huomioon tutkimuksen aikana, ja ne olivat mahdollistaneet sen, että lopullisissa päätelmissä oli voitu päättää kyseisen kohdan käsittely.

186    Tästä seuraa, että toisin kuin pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyvät tiedot, jotka Tšekin viranomaiset toimittivat komission lopullisten päätelmien lähettämisen jälkeen, maatalousmaan ilmoittamista koskevat tiedot toimitettiin ennen komission lopullisten päätelmien lähettämistä.

187    Näin ollen, kun otetaan huomioon näiden tietojen eriävä toimittamisajankohta, maatalousmaan ilmoittamista koskevan rikkomisen olemassaoloa koskevan kohdan käsittelyn lopettaminen ei ole voinut antaa Tšekin tasavallalle aihetta perusteltuun luottamukseen siitä, että pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen vuoksi ei määrättäisi rahoitusoikaisua.

188    Toinen väite on näin ollen hylättävä.

c)     Kolmas väite, jonka mukaan komissio on rikkonut SEUT 296 artiklan toista kohtaa

189    Tšekin tasavallan kolmannen väitteen mukaan komissio on rikkonut SEUT 296 artiklan toista kohtaa, koska se ei ole riidanalaisen päätöksen perusteluissa ja yhteenvetokertomuksessa viitannut toteamuksiin, jotka se oli esittänyt kahdenvälisen seurantakokouksen pöytäkirjassa, mikä johti pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista koskevien väitteiden käsittelyn lopettamiseen. Näin ollen Tšekin tasavallan mukaan riidanalaisen päätöksen perusteluista ja yhteenvetokertomuksesta ei voida ymmärtää, miksi komissio ei ottanut tutkimuksen yhteydessä huomioon pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen seurantatutkimuksen tuloksia.

190    Komissio kiistää tämän väitteen.

191    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Perustelujen on näin ollen oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 146 ja 147 kohta; tuomio 9.9.2020, Kreikka v. komissio, T‑46/19, ei julkaistu, EU:T:2020:396, 47 kohta ja tuomio 18.1.2023, Romania v. komissio, T‑33/21, EU:T:2023:5, 36 kohta).

192    Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä eri tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Kysymystä siitä, täyttävätkö päätöksen perustelut edellä 191 kohdassa mainitut vaatimukset, on näet arvioitava ottamalla huomioon paitsi perustelujen sanamuoto myös niiden asiayhteys sekä kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 18.1.2023, Romania v. komissio, T‑33/21, EU:T:2023:5, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

193    Tästä seuraa, että oikeuskäytännön mukaan sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä perusteluvelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun se jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, on osallistunut kiinteästi kyseisen päätöksen valmisteluun ja tunsi ne syyt, joiden vuoksi komissio ei ole katsonut riidanalaisten summien kuuluvan kyseisten rahastojen vastattavaksi (ks. tuomio 16.2.2017, Romania v. komissio, T‑145/15, EU:T:2017:86, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

194    Jos komissio hylkää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten esittämät riittävän täsmälliset arviointia koskevat seikat, sen asiana on tältä osin erityisesti asianomaisen jäsenvaltion kanssa käymässään kirjeenvaihdossa ja yhteenvetokertomuksessa ilmoittaa ne seikat, joihin se perustaa vakavan ja perustellun epäilynsä kansallisten viranomaisten ilmoittamista luvuista tai niiden suorittamien tarkastusten tuloksista, jotta nämä seikat voidaan mainita komission sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn aikana laatimissa asiakirjoissa ja menettelyn lopuksi tehdyn päätöksen perusteluissa (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2017, Romania v. komissio, T‑145/15, EU:T:2017:86, 47 kohta ja tuomio 9.9.2020, Kreikka v. komissio, T‑46/19, ei julkaistu, EU:T:2020:396, 49 kohta).

195    Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kiistetty sitä, että Tšekin viranomaiset olivat tiiviisti mukana riidanalaisen päätöksen valmistelussa ja että ne olivat tietoisia päätöksen perusteluista. Päätös on nimittäin annettu kontradiktorisessa menettelyssä, jossa komissiolla ja Tšekin viranomaisilla on ollut useaan otteeseen mahdollisuus vaihtaa näkemyksiään pysyvän nurmen tunnistamiseen liittyvästä rikkomisesta.

196    Lisäksi on todettava, että Tšekin viranomaiset eivät ole tutkimuksen aikana esittäneet riittävän täsmällisiä todisteita pysyvän nurmen tunnistamiseen liittyvästä rikkomisesta.

197    Lisäksi, kuten edellä 153 ja 156 kohdassa, alustavissa ja lopullisissa päätelmissä sekä yhteenvetokertomuksessa todetaan, komissio perusteli selvästi rahoitusoikaisun määräämistä pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen vuoksi.

198    Näin ollen ei voida katsoa, että komissio olisi laiminlyönyt edellä 193 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä ja SEUT 296 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perusteluvelvollisuutensa.

199    Kolmas väite ja näin ollen toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä kokonaisuudessaan.

2.     Toisen kanneperusteen toinen osa, jossa väitetään, että komissio on lainvastaisesti määrännyt riidanalaisen rahoitusoikaisun, vaikka Tšekin tasavallassa pysyvän nurmen tunnistamisjärjestelmä oli unionin oikeuden mukainen

200    Toisen kanneperusteen toisessa osassa Tšekin tasavalta väittää, että komissio rikkoi asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohtaa, kun se määräsi sille riidanalaisen rahoitusoikaisun, joka liittyy pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen, vaikka sen pysyvän nurmen tunnistamisjärjestelmä oli unionin oikeuden mukainen.

201    Komissio kiistää tämän väitteen.

202    On muistettava, että riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä on todettu seuraavaa:

–        Tšekin tasavalta ei ole toimittanut edellä 115 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja mahdollisimman tarkkoja ja täydellisiä todisteita tarkastustensa todenmukaisuudesta pysyvän nurmen tunnistamisen osalta, eikä se ole onnistunut osoittamaan, että komission havainnot olivat virheellisiä; Tšekin tasavalta esitti vasta seurantatutkimuksen aikana ja 30.7.2021 päivätyssä kirjeessään ensimmäistä kertaa selkeitä selityksiä ja lisätodisteita, joiden avulla komissio pystyi todentamaan, ettei pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista ollut tapahtunut (ks. edellä 160 kohta);

–        koska täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltion komission alustavien päätelmien lähettämisen jälkeen myöhässä toimittamat tiedot voidaan ottaa huomioon, eivät kumulatiivisesti täyty tässä tapauksessa, komission ei tarvinnut ottaa tutkimuksen yhteydessä huomioon seurantatutkimuksen tuloksia, jotka koskevat sitä, että pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista ei ole tapahtunut (ks. edellä 171 kohta).

203    Näissä olosuhteissa Tšekin tasavallan pysyvän nurmen tunnistamista koskevan rikkomisen osalta kanteessa toimittamia tietoja ja selvityksiä, joita ei ollut toimitettu komissiolle sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä, ei voida ottaa huomioon, koska ne toimitettiin noudattamatta asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklassa säädettyjä määräaikoja.

204    Toisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä ja näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

C       Kolmas kanneperuste, jossa kiistetään tarkastusotoksen valintaan liittyvä rikkominen

205    Kolmas kanneperuste, jossa kiistetään tarkastusotoksen valintaa koskeva rikkominen, on neliosainen.

206    Osapuolet ovat kuitenkin vastauksissaan prosessinjohtotoimeen ja unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen nimenomaisesti todenneet, että kolmannen kanneperusteen kolmas ja neljäs osa, jotka koskevat yhtäältä sitä, että komissio on rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole ilmoittanut tarkastushavaintokirjeessä viherryttämistä koskevan tarkastusotoksen valintaa koskevasta rikkomisesta, ja toisaalta sitä, että komissio on rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 35 artiklaa sillä perusteella, että yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän (SAPS) sääntöjenvastaisuudet otettiin huomioon viherryttämisjärjestelmässä, oli katsottava mitättömiksi, jos unionin yleinen tuomioistuin hylkäisi pysyvän nurmen tunnistamista koskevaa rikkomista koskevan toisen kanneperusteen.

207    Komission viherryttämistä koskevan tarkastusotoksen valintaa, joka on kolmannen kanneperusteen kolmannen ja neljännen osan kohteena, koskevasta rikkomisesta Tšekin tasavallalle määräämä rahoitusoikaisu sisältyy pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyvään oikaisuun, eikä komissio ole ottanut sitä huomioon määritellessään riidanalaisen rahoitusoikaisun määrää.

208    Näin ollen siltä osin kuin toinen kanneperuste hylätään, kolmannen kanneperusteen kolmas ja neljäs osa on katsottava tehottomiksi. Niiden tutkiminen ei nimittäin ole merkityksellistä sen arvioimiseksi, onko riidanalaisen rahoitusoikaisun määrääminen perusteltua.

209    Näin ollen on asianmukaista tutkia ainoastaan kolmannen kanneperusteen ensimmäistä ja toista osaa.

1.     Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio on toiminut lainvastaisesti tehdessään riidanalaisen rahoitusoikaisun, joka liittyy vakiotarkastuksia koskevan tarkastusotoksen valintaa koskevaan rikkomiseen, koska Tšekin tasavalta ei ole rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2016/1394, 30 artiklan a kohtaa ja 33 a artiklaa

210    Kolmannen kanneperusteen ensimmäisessä osassa Tšekin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2016/1394, 30 artiklan a alakohtaa ja 33 a artiklaa siltä osin kuin se on katsonut, että SAPS:n osalta tuensaajat, joihin sovelletaan paikalla tehtävää seurantatarkastusta, koska heihin oli sovellettu edellisenä vuonna täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 33 a artiklassa tarkoitettua alennettua hallinnollista seuraamusta (jäljempänä alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena olleet tuensaajat) oli erotettava tuensaajista, joihin sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 30 artiklan a alakohdan mukaista vakiotarkastusta (jäljempänä vakiotarkastuksen kohteena olevat tuensaajat).

211    Tältä osin Tšekin tasavalta väittää, että se ei rikkonut unionin oikeutta, kun vuonna 2017 niistä 87 tuensaajasta, jotka olivat vuonna 2016 olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, 75 oli sisällytetty 5 prosentin otokseen tuensaajista, jotka olivat olleet vakiotarkastuksen kohteena, ja 12:lle oli tehty paikalla tehtävä seurantatarkastus.

212    Komissio kiistää kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan.

213    On muistettava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 30 artiklan a alakohdan mukaisesti muita pinta-alaan liittyviä tukijärjestelmiä kuin ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille myönnettävää tukea koskevien, vuosittain paikalla tehtävien tarkastusten tarkastusotokseen on sisällyttävä vähintään 5 prosenttia tuensaajista, jotka hakevat perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän tukea.

214    On myös huomattava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 33 a artiklassa, jonka otsikko on ”Ylimääräiset paikalla tehtävät tarkastukset – – asetuksen – – N:o [640/2014] 19 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuensaajien seurantaa varten”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuensaajille, joihin on sovellettu komission – – asetuksen [N:o 640/2014] 19 a artiklan 2 kohdan mukaisesti alennettua hallinnollista seuraamusta tietyssä pinta-alaperusteisessa tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä paikalla tehdyssä tarkastuksessa havaitun liian suureksi ilmoitetun alan vuoksi, tehdään seuraavana hakuvuonna kyseisen pinta-alaperusteisen tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osalta paikalla seurantatarkastus.”

215    Näiden säännösten analyysi osoittaa, että vakiotarkastusten tarkoitus ja tavoite eroavat paikalla tehtävistä seurantatarkastuksista.

216    Vakiotarkastukset koskevat tarkoituksensa osalta viittä prosenttia tuensaajista, jotka hakevat perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän tukea, kun taas paikalla tehtävät seurantatarkastukset koskevat ainoastaan tuensaajia, joille on määrätty alennettu hallinnollinen seuraamus siitä, että he ovat ilmoittaneet tukikelpoiset pinta-alat edellisenä vuonna liian suuriksi.

217    Vakiotarkastusten tarkoituksena on vahvistaa tarkastusten kohteena olevien tuensaajien vähimmäismäärä, jotta komissio voi tehokkaasti varmistaa, että eri tukijärjestelmät ja ‑toimenpiteet ovat sääntöjenmukaisia, kun taas paikalla tehtävien seurantatarkastusten tavoitteena on – kuten asetuksen N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä annetun täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 muuttamisesta 16.8.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1394 (EUVL 2016, L 225, s. 1) johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan – sen tarkistaminen, ovatko tuensaajat syyllistyneet ensimmäisestä liian suureksi ilmoitetusta pinta-alasta määrätyn alennetun hallinnollisen seuraamuksen soveltamisen jälkeen uuteen rikkomiseen, joka johtaisi täysimääräisen hallinnollisen seuraamuksen soveltamiseen.

218    Paikalla tehtävien seurantatarkastusten erityisluonne vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2016/1394, 33 a artiklan otsikossa, jossa niitä nimenomaisesti kutsutaan ”ylimääräisiksi tarkastuksiksi”, mikä viittaa siihen, että ne eroavat vakiotarkastuksista siten, että kyse on tuensaajille suoritettavasta ylimääräisestä tarkastuksesta, joka on toteutettava, kun kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

219    Näin ollen on katsottava, että komissio ei ole rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 30 artiklan a alakohtaa ja 33 a artiklaa, koska se katsoi, että tuensaajat, jotka olivat olleet edellisen vuoden aikana alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, olisi erotettava niistä tuensaajista, jotka olivat olleet vakiotarkastuksen kohteena.

220    Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa Tšekin tasavallan esittämillä kolmella väitteellä.

221    Tšekin tasavalta väittää ensimmäisessä väitteessään, että alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena olleiden tuensaajien jättäminen pois vakiotarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksesta johtaisi siihen absurdiin seuraukseen, että tuensaajiin, joihin oli sovellettu alennettua hallinnollista seuraamusta sillä perusteella, että he olivat ilmoittaneet tukikelpoiset pinta-alat edellisenä vuonna liian suuriksi, ei sovellettaisi vakiotarkastusta, vaan ainoastaan paikalla tehtäviä seurantatarkastuksia. Tšekin tasavallan mukaan nämä viljelijät olivat siten muita viljelijöitä edullisemmassa asemassa.

222    Tältä osin on huomattava, että paikalla tehtäviä seurantatarkastuksia ei ole tarkoitettu vaihtoehtoisiksi, vaan ylimääräisiksi tarkastuksiksi, jotka tehdään vakiotarkastusten lisäksi ja joiden tarkoituksena on luoda tehostettu valvontajärjestelmä tuensaajille, joihin on sovellettu edellisen vuoden aikana alennettua hallinnollista seuraamusta. Niille on nimittäin tehtävä vakiotarkastuksen lisäksi paikalla suoritettava seurantatarkastus sen toteamiseksi, ovatko ne syyllistyneet uuteen unionin oikeuden rikkomiseen, jonka vuoksi niille voitaisiin määrätä täysimääräinen hallinnollinen seuraamus. Tästä seuraa, että tuensaajat, jotka ovat olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, eivät ole edullisessa asemassa muihin tuensaajiin verrattuna.

223    Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.

224    Toisessa väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että niiden tuensaajien jättäminen pois vakiotarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksesta, jotka ovat olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, on ristiriidassa täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 30 artiklan a alakohdan kanssa, jossa säädetään, että vakiotarkastus tehdään 5 prosentille tuensaajista, jotka hakevat tukea. Tšekin tasavallan mukaan on kuitenkin niin, että kun tuensaajat, jotka ovat olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, jätetään vakiotarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksen ulkopuolelle, tämä ei enää koske viittä prosenttia kaikista tuensaajista, vaan ainoastaan viittä prosenttia osasta tuensaajia.

225    Tältä osin on todettava, että paikalla tehtävät seurantatarkastukset ovat ylimääräisiä tarkastuksia, jotka vakiotarkastusten lisäksi kuuluvat niihin keinoihin, joita komissiolla on käytettävissään sen tarkastamiseksi, ovatko unionin maatalousrahastoista myönnetyt tuet unionin oikeuden mukaisia. Vakiotarkastuksilla ja paikalla tehtävillä seurantatarkastuksilla on siis eri tarkoitus ja eri soveltamisala, eivätkä kansalliset viranomaiset saa sekoittaa niitä keskenään.

226    Se, että jäsenvaltio valitsee vakiotarkastuksen ja paikalla suoritettavan seurantatarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksen, ei kuitenkaan voi tosiasiallisesti merkitä sitä, että jäsenvaltio jättää ottamatta huomioon näiden tarkastusten välisen eron. Näin ollen komissio katsoi tässä asiassa perustellusti, että Tšekin tasavalta oli rikkonut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2016/1394, 30 artiklan a alakohtaa ja 33 a artiklaa, koska niistä 87 tuensaajasta, jotka olivat olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena vuonna 2016, 75 oli sisällytetty niiden tuensaajien otokseen, joille oli tehty vakiotarkastus, ja 12 tuensaajalle oli tehty paikalla tehtävä seurantatarkastus.

227    Tässä skenaariossa vakiotarkastuksen kohteena olleiden tuensaajien otos koostui suurimmaksi osaksi tuensaajista, joille oli määrätty alennettu hallinnollinen seuraamus, vaikka otos olisi pitänyt ottaa kaikkien edunsaajien joukosta, ja vain 12 tuensaajalle, jotka olivat olleet alennetun hallinnollisen seuraamuksen kohteena, oli tehty paikalla tehtävä seurantatarkastus.

228    Tästä seuraa, että valitessaan tuensaajien, joille oli tehtävä vakiotarkastukset, ja tuensaajien, joille oli tehtävä paikalla tehtävä seurantatarkastus, otoksia Tšekin tasavallan olisi pitänyt ottaa huomioon näiden tarkastusten välinen ero varmistamalla ensinnäkin, että kaikille tuensaajille, eikä vain suurelle enemmistölle niitä tuensaajia, joille oli määrätty alennettu hallinnollinen seuraamus, tehtiin vakiotarkastukset, ja toiseksi, että kaikille tuensaajille, joille oli määrätty alennettu hallinnollinen seuraamus, tehtiin paikalla tehtävät seurantatarkastukset.

229    Toinen väite on näin ollen hylättävä.

230    Kolmannessa väitteessään Tšekin tasavalta katsoo, että niiden tuensaajien, joille on määrätty alennettu hallinnollinen seuraamus, jättäminen pois vakiotarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksesta on vastoin täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 34 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan tarkastusotoksesta voidaan jättää pois ainoastaan tuensaajat, joiden hakemus on todettu tukeen oikeuttamattomaksi.

231    Täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 34 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jos hakemuksista tai hakijoista todetaan hakemuksen jättämisen yhteydessä tai hallinnollisten tarkastusten jälkeen, ettei niitä voida hyväksyä tai etteivät ne ole tukikelpoisia, ne eivät voi olla osa tarkastuksen perusjoukkoa.”

232    Tältä osin on katsottava, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten tai hakijoiden, joista todetaan, ettei niitä voida hyväksyä tai etteivät ne ole tukikelpoisia, sulkemisella pois tarkastusotoksesta ei ole merkitystä tässä asiassa, jossa on kyse vakiotarkastusten ja paikalla tehtävien seurantatarkastusten, jotka lähtökohtaisesti edellyttävät, että tarkastusotokseen kuuluvia hakijoita pidetään tukikelpoisina ja että niihin voidaan näin ollen kohdistaa vakiotarkastus tai paikalla tehtävä seurantatarkastus, soveltamisalan määrittämisestä.

233    Kolmas väite ja näin ollen kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa kokonaisuudessaan on siten hylättävä.

2.     Kolmannen kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta sillä perusteella, että riidanalaisen rahoitusoikaisun määrä, joka liittyy vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevaan rikkomiseen, ei vastaa väitetyn sääntöjenvastaisuuden merkittävyyttä

234    Kolmannen kanneperusteen toisessa osassa Tšekin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta sillä perusteella, että riidanalaisen rahoitusoikaisun määrä, joka liittyy vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevaan rikkomiseen ja joka on 18 833,24 euroa, ei vastaa väitetyn sääntöjenvastaisuuden merkittävyyttä.

235    Tarkemmin sanottuna Tšekin tasavalta väittää, että komissio on tätä määrää arvioidessaan tukeutunut

–        vuoden 2017 osalta laskelmaan, joka koskee 6 277,75 euron suuruista vahinkoa, joka on aiheutunut unionin talousarviolle vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevasta rikkomisesta;

–        vuosien 2015 ja 2016 osalta olettamukseen, jonka mukaan sama vahinko, joka on laskettu vuodelle 2017, koskee myös vuosia 2015 ja 2016, vaikka Tšekin tasavallan mukaan tämän olettamuksen tueksi ei ole esitetty näyttöä eikä se perustu mihinkään tosiseikkaan tai oikeudelliseen seikkaan.

236    Komissio riitauttaa kolmannen kanneperusteen toisen osan.

237    Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan mukaan komissio arvioi unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävät määrät erityisesti todetun sääntöjenvastaisuuden merkittävyyden sekä rikkomisen ja unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon laadun perusteella.

238    Lisäksi edellä 108 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluva suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei unionin toimielinten toimilla saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Näin ollen silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.

239    On myös muistutettava, että edellä 115 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan komission tehtävänä on, kun se riitauttaa kansallisten viranomaisten suorittamien tarkastusten tulokset osoittaakseen, että yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä on rikottu, esittää näyttöä siitä, että sillä on vakavia ja perusteltuja epäilyjä näiden tarkastusten tai lukujen suhteen. Näin ollen edellä 116 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion asiana on, jos komissio osoittaa, että sillä on vakavia ja perusteltuja epäilyjä, esittää tarkat ja täydelliset todisteet tekemiensä tarkastusten todenmukaisuudesta ja tarvittaessa komission väitteiden virheellisyydestä.

240    Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole esittänyt mahdollisuutta, että Euroopan unionille vuonna 2017 aiheutunut 6 277,75 euron taloudellinen vahinko olisi aiheutunut myös vuosina 2015 ja 2016, olisi oikeuskäytännössä tarkoitettu vakava ja perusteltu epäily, koskevaa epäilyään tukevaa näyttöä.

241    Ensinnäkin komissio tyytyi alustavissa päätelmissä, lopullisissa päätelmissä ja yhteenvetokertomuksessa toteamaan, että riidanalaisen rahoitusoikaisun määrä, joka liittyi vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevaan rikkomiseen ja jonka määrä oli 18 833,24 euroa, kattoi myös riskin siitä, että sääntöjenvastaisia maksuja ei peritty takautuvasti takaisin vuosilta 2015 ja 2016.

242    Se ei kuitenkaan ole toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi vuonna 2017 aiheutunut vahinko olisi voinut aiheutua myös vuosina 2015 ja 2016 ja miksi siitä aiheutuisi taannehtiva takaisinperintävelvoite.

243    Toiseksi komissio viittasi kantansa tueksi alustavissa päätelmissään Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL 1995, L 312, s. 1) 3 artiklaan, jonka perusteella maanviljelijöille aiheettomasti suoritetut määrät voidaan periä takaisin takautuvasti.

244    Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklassa säädetään, että unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi aiheettomasti suoritettuja maksuja koskevan seuraamusmenettelyn vanhentumisaika on neljä vuotta unionille taloudellista vahinkoa aiheuttaneesta väärinkäytöksestä, vaikka alakohtaisissa säännöissä voidaankin säätää lyhyemmästä määräajasta, joka ei saa olla kolmea vuotta lyhyempi.

245    Oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäätäjän tarkoituksena sen antaessa asetuksen N:o 2988/95 ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan oli ottaa käyttöön tällä alalla sovellettava yleinen vanhentumisaika ja yhtäältä määritellä kyseisellä säännöksellä kaikissa jäsenvaltioissa sovellettava vähimmäisvanhentumisaika ja toisaalta luopua mahdollisuudesta periä takaisin unionin talousarviosta perusteettomasti saatuja määriä sen jälkeen, kun neljä vuotta on kulunut siitä sääntöjenvastaisuudesta, joka on vaikuttanut riidanalaisiin maksuihin. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2988/95 voimaantulosta lukien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lähtökohtaisesti niitä aloja lukuun ottamatta, joiden osalta unionin lainsäätäjä on säätänyt lyhyemmästä vanhentumisajasta, periä minkä hyvänsä unionin talousarviosta perusteettomasti saadun edun takaisin neljän vuoden aikana (tuomio 29.1.2009, Josef Vosding Schlacht-, Kühl- und Zerlegebetrieb ym., C‑278/07–C‑280/07, EU:C:2009:38, 27 kohta ja tuomio 29.3.2012, Pfeifer & Langen, C‑564/10, EU:C:2012:190, 37 kohta).

246    Viittaus kyseiseen säännökseen on näin ollen tässä asiassa merkityksetön, koska sen perusteella ei voida ymmärtää, miksi unionin talousarviolle vuonna 2017 aiheutunut vahinko olisi aiheutunut myös vuosina 2015 ja 2016.

247    Vastinekirjelmässä komissio vetoaa kolmanneksi väitteidensä tueksi ensimmäistä kertaa asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklaan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklaan, jotka sen mukaan oikeuttavat aiheettomasti suoritettujen maksujen perimisen takautuvasti.

248    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on kuitenkin ilmoitettava täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohdan nojalla lähetettävässä tiedonannossa riittävän täsmällisesti suoritetun selvityksen kohde ja siinä havaitut puutteet (ks. tuomio 7.9.2022, Slovakia v. komissio, T‑40/21, ei julkaistu, EU:T:2022:515, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

249    Komissio ei myöskään voi täydentää riidanalaisen päätöksen perusteluja oikeuskäsittelyn aikana (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2007, Duales System Deutschland v. komissio, T‑289/01, EU:T:2007:155, 132 kohta ja tuomio 15.12.2021, Oltchim v. komissio, T‑565/19, EU:T:2021:904, 275 kohta).

250    Tästä seuraa, että koska komissio ei tarkastushavaintokirjeessä tai riidanalaiseen päätökseen johtaneen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä Tšekin tasavallalle lähettämissään myöhemmissä asiakirjoissa viitannut asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklaan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklaan, Tšekin tasavalta ei voi vedota näihin säännöksiin tukeakseen väitteitään siitä, että unionin talousarviolle aiheutui vuosina 2015 ja 2016 samansuuruiset taloudelliset vahingot kuin vuonna 2017.

251    Joka tapauksessa on niin, että vaikka oletettaisiin, että komissio voi perustella väitteensä asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklan perusteella, nämä säännökset eivät ole osoitus siitä, että sen ilmaisemat epäilyt siitä, että unionin talousarviolle aiheutui vuosina 2015 ja 2016 samansuuruiset taloudelliset vahingot kuin vuonna 2017, olisivat edellä 115 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja vakavia ja perusteltuja epäilyjä.

252    Asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklassa säädetään nimittäin aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperinnässä noudatettavasta menettelystä ja määräajoista, mutta niissä ei ole mitään, mikä tukisi komission väitettä siitä, että vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskeva vuonna 2017 tapahtunut rikkominen olisi välttämättä tapahtunut myös vuosina 2015 ja 2016.

253    Näissä olosuhteissa on katsottava, että komissio ei ole osoittanut, että sen ilmaisemat epäilyt siitä, että vuosina 2015 ja 2016 oli aiheutunut samanlaista taloudellista vahinkoa kuin vuonna 2017, olisivat edellä 115 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla vakavia ja perusteltuja.

254    Näin ollen kolmannen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on siten kumottava siltä osin kuin se koskee komission Tšekin tasavallalle määräämää 18 833,24 euron suuruista riidanalaista rahoitusoikaisua, joka koskee vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevaa rikkomista.

D       Neljäs kanneperuste, jossa kiistetään aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskeva rikkominen

255    Neljäs kanneperuste, jossa kiistetään aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskeva rikkominen, koostuu kahdesta osasta.

256    Neljännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa Tšekin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklaa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklaa, koska komissio katsoi tutkimuksen aikana, että Tšekin viranomaisten olisi pitänyt LPIS:n kautta tarkistaa maatalousmaan tukikelpoisuus paitsi siltä vuodelta, jota aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintämenettely koskee, myös aikaisemmilta vuosilta.

257    Tšekin tasavalta väittää tältä osin, että asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklassa säädetään menettelystä, jota on noudatettava perittäessä takaisin tukeen oikeuttamattomien alojen osalta viljelijöille aiheettomasti maksettuja määriä. Tšekin tasavallan mukaan näissä säännöksissä ei käsitellä erikseen kysymystä siitä, onko jäsenvaltioiden määriteltävä ja miten niiden on määriteltävä, oliko ala, joka on ollut tukeen oikeuttamaton yhtenä vuonna, tukeen oikeuttamaton aiempinakin vuosina.

258    Tästä seuraa, että Tšekin tasavallan mukaan sen oli asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklan mukaisesti LPIS:n vuosittaisen päivittämisen yhteydessä yliviivattava ne alat, jotka olivat tukeen oikeuttamattomia ja joiden osalta oli vireillä takaisinperintämenettely, mutta sillä ei ollut velvollisuutta tarkistaa, olivatko kyseiset alat tukeen oikeuttamattomia myös aiempina vuosina ja oliko kyseisinä vuosina maksettu tuki perittävä takaisin.

259    Komissio kiistää tämän väitteen.

260    Alustavasti on todettava, että aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevan rikkomisen osalta komissio määräsi Tšekin tasavallalle:

–        SAPS:n osalta 17 855 884,41 euron suuruisen rahoitusoikaisun;

–        viherryttämisjärjestelmän osalta 7 832 400 euron suuruisen rahoitusoikaisun;

–        YFS:n osalta 100 prosenttiin unionin oikeuden vastaisesti toteutettuja menoja sovellettavan kiinteämääräisen 2 prosentin oikaisun.

261    Viherryttämis- ja YFS-järjestelmistä määrätyt oikaisut on kuitenkin otettu huomioon oikaisussa, joka on määrätty toisen kanneperusteen kohteena olevasta pysyvän nurmen tunnistamista koskevasta rikkomisesta.

262    Näin ollen – kuten osapuolet ovat vahvistaneet vastauksissaan prosessinjohtotoimeen ja unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen – siltä osin kuin toinen kanneperuste hylätään, neljäs kanneperuste on katsottava mitättömäksi siltä osin kuin se koskee rahoitusoikaisujen määräämistä viherryttämis- ja YFS-järjestelmien osalta. Siltä osin kuin viherryttämis- ja YFS-järjestelmiä koskevat oikaisut on sisällytetty pysyvän nurmen tunnistamista koskevaan rikkomiseen liittyvään oikaisuun, niiden tutkimisella ei nimittäin ole merkitystä arvioitaessa sitä, oliko riidanalaisen rahoitusoikaisun määrääminen perusteltua.

263    Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää (SAPS) varten määrätyn oikaisun osalta on ensinnäkin huomattava, että asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklassa säädetään olennaisin osin, että jos todetaan, ettei tuensaaja täytä tuen myöntämisen edellytyksiä, kyseinen jäsenvaltio ei maksa tukea tai tuki peruutetaan kokonaan tai osittain, ja suoritetut määrät on perittävä takaisin korkoineen. Samassa säännöksessä todetaan, että jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä niin säädetään, jäsenvaltioiden on määrättävä hallinnollisia seuraamuksia. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklassa säädetään lisäksi olennaisin osin, että tuensaajan on maksettava takaisin aiheettomasti maksetut määrät sekä korko, jos sitä sovelletaan.

264    Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1306/2013 63 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 7 artiklassa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta tarkistaa taannehtivasti, oliko ala, joka oli tukeen oikeuttamaton yhtenä vuonna, tukeen oikeuttamaton aiempinakin vuosina.

265    Tämän jälkeen on muistutettava, että asetuksen N:o 2988/95 3 artiklasta ei seuraa jäsenvaltioille velvollisuutta valvoa taannehtivasti alan tukikelpoisuutta. Kuten edellä 244 kohdassa on todettu, kyseisessä säännöksessä säädetään ainoastaan, että aiheettomasti suoritettuja maksuja koskevan seuraamusmenettelyn vanhentumisaika on neljä vuotta, jollei alakohtaisissa säännöstöissä ole säädetty lyhyemmästä kolmen vuoden määräajasta.

266    Lopuksi on huomattava, että 7.9.2022 annetussa tuomiossa Slovakia v. komissio (T‑40/21, ei julkaistu, EU:T:2022:515, 54 ja 55 kohta) unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komission täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklan 2 kohdan nojalla lähettämään tarkastushavaintokirjeeseen sisältyneiden tietojen perusteella Slovakian olisi pitänyt sisällyttää maataloustukirahastoon kohdistuvan mahdollisen riskin arviointiin soveltamisvuosien 2015 ja 2016 osalta siitä, että kolmea edellistä soveltamisvuotta varten aiheettomasti maksettua tukea ei peritty takaisin, aiheutuvat taloudellinen vaikutus. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin todennut, että se, että soveltamisvuosien 2015 ja 2016 osalta maataloustukirahastolle aiheutuneen riskin laskennassa oli otettava huomioon vaikutus, joka aiheutui siitä, että kolmen edellisen soveltamisvuoden osalta aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintämenettely puuttui, johtui Slovakian valvontajärjestelmän erityispiirteestä, josta kyseisen valtion viranomaiset eivät voineet olla tietämättömiä. Näin ollen tuomiossa ei aseteta jäsenvaltiolle velvollisuutta tarkistaa takautuvasti, oliko ala, joka oli tukeen oikeuttamaton yhtenä vuonna, tukeen oikeuttamaton myös aikaisempina vuosina.

267    Tästä seuraa, että neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.

268    Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee 17 855 884,41 euron suuruista rahoitusoikaisua, jota on sovellettu Tšekin tasavallalle SAPS:n puitteissa aiheutuneisiin menoihin, jotka liittyvät aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevaan väitettyyn rikkomiseen, eikä neljännen kanneperusteen toista osaa ole tarpeen tutkia.

E       Viides kanneperuste, jossa kiistetään hakemuksen myöhässä jättämistä koskeva rikkominen

269    Viidennessä kanneperusteessaan Tšekin tasavalta väittää, että komission tekemä riidanalainen rahoitusoikaisu, joka liittyy hakemuksen myöhässä jättämistä koskevaan rikkomiseen, oli lainvastainen, koska 1 prosentin alennusta ei sovellettu tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, jotka oli jätetty sähköisesti ilman sähköistä allekirjoitusta asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa säädetyssä määräajassa ja joita oli seuraavien viiden päivän kuluessa täydennetty toimivaltaisessa toimipisteessä tehdyllä omakätisellä allekirjoituksella.

270    Tämän väitteen tueksi Tšekin tasavalta esittää neljä perustetta.

271    Ensinnäkin se väittää, ettei mikään unionin oikeuden säännös ole esteenä sille, että sähköisesti jätettyä hakemusta voidaan myöhemmin täydentää henkilökohtaisesti hakijan omakätisellä allekirjoituksella. Tšekin tasavalta toteaa tältä osin, että asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa täsmennetään menettely, jota on noudatettava, jos tukihakemus tai maksupyyntö jätetään myöhässä, mutta siinä ei säädetä, että verkossa jätetyt hakemukset, joita on myöhemmin täydennetty henkilökohtaisesti hakijan omakätisellä allekirjoituksella, ovat myöhästyneitä hakemuksia. Lisäksi se katsoo, ettei asetuksen N:o 1306/2013 72 artiklassa mainita hakijan allekirjoitusta hakemuksen pakollisten tietojen joukossa.

272    Toiseksi Tšekin tasavalta väittää, että sen kansallisen lainsäädännön mukaan hakijan henkilökohtaisesti tekemä omakätinen allekirjoitus on tarpeen verkossa jätetyn hakemuksen oikeaksi todistamiseksi mutta ei ole edellytyksenä sille, että hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi. Omakätisen allekirjoituksen avulla voidaan varmistaa, että hakemuksen jättänyt yksikkö on se yksikkö, jonka puolesta hakemus on jätetty [Tšekin hallintolain 37 §:n 4 momentti (Zákon č. 500/2004 Sb., správní řád)].

273    Kolmanneksi Tšekin tasavalta huomauttaa, että sen kansallisen lainsäädännön mukaan ainoa asia, jonka hakija voi lisätä verkossa jätettyyn hakemukseen, on hänen omakätinen allekirjoituksensa, joka on toimitettava toimivaltaiselle toimipaikalle viiden päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä verkossa. Hakemukseen ei kuitenkaan voida tehdä lisäyksiä tai muutoksia hakemuksen sähköisen jättämisen ja henkilökohtaisen allekirjoittamisen välisenä aikana eikä henkilökohtaisen allekirjoittamisen yhteydessä.

274    Neljänneksi Tšekin tasavalta väittää, että hakijan henkilökohtainen varmentaminen silloin, kun hakemus on aiemmin tehty verkossa, on Euroopan unionin oikeudessa yleinen mekanismi, josta määrätään muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 57 artiklan 7 kohdassa.

275    Komissio kiistää nämä väitteet.

276    Tšekin tasavallan esittämien ensimmäisen ja toisen väitteen osalta, jotka on käsiteltävä yhdessä, on todettava, että jäsenvaltioiden asiana on säätää kansallisessa lainsäädännössään tukihakemusten ja maksupyyntöjen esittämistä koskevista järjestelyistä, joiden on kuitenkin oltava unionin oikeuden mukaisia.

277    Tältä osin olisi muistettava, että asetuksen N:o 640/2014 13 artiklan mukaisesti komission vahvistaman viimeisen jättöpäivän jälkeen jätettyihin tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin sovelletaan yhden prosentin vähennystä.

278    Lisäksi tuensaajan tunnistetietojen ilmoittaminen kuuluu niihin tietoihin, jotka tukihakemuksen tai maksupyynnön on sisällettävä, jotta se voidaan ottaa käsiteltäväksi, edellyttäen, että se on toimitettu asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa asetetussa määräajassa. Vaikka asetuksen N:o 1306/2013 72 artiklassa ei mainita hakijan allekirjoitusta niiden tietojen joukossa, jotka tukihakemuksen tai maksupyynnön on sisällettävä, siinä säädetään, että hakemuksen on sisällettävä ”kaikki muut tässä asetuksessa säädetyt tai asiaa koskevan alakohtaisen maatalouslainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tai asianomaisen jäsenvaltion edellyttämät tiedot”. Tältä osin täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 14 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään asetuksen N:o 1306/2013 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, täsmennetään, että jotta tukihakemus tai maksupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi, sen on sisällettävä muun muassa tuensaajan tunnistetiedot.

279    Osapuolten kirjallisista lausunnoista käy selvästi ilmi, että Tšekin lainsäädännön mukaan hakemuksen omakätinen allekirjoitus on pakollinen muodollisuus, jota ilman hakemusta ei hyväksytä. Kuten Tšekin viranomaiset totesivat kahdenvälisen kokouksen pöytäkirjaa koskevissa 1.10.2018 päivätyissä huomautuksissaan, hakemuksen jättäminen verkossa ilman sähköistä allekirjoitusta on nimittäin vahvistettava omakätisellä allekirjoituksella seuraavien viiden päivän kuluessa. Tässä tapauksessa, jos hakija allekirjoittaa hakemuksen henkilökohtaisesti toimivaltaisessa toimipisteessä laissa säädetyssä määräajassa ja siinä säädetyssä muodossa, hakemuksen jättöpäivänä pidetään sitä päivää, jona se on jätetty sähköisesti. Jos hakija ei kuitenkaan allekirjoita hakemusta henkilökohtaisesti tai jos hän ei allekirjoita sitä laissa säädetyssä muodossa, hakemusta ei oteta tutkittavaksi, eivätkä toimivaltaiset viranomaiset ota sitä huomioon.

280    Tästä seuraa, että sähköisesti mutta ilman sähköistä allekirjoitusta jätetyn hakemuksen omakätisellä allekirjoituksella varmennetaan hakemus, kuten Tšekin viranomaiset toteavat, mutta lisäksi se on edellytys sille, että hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi. Toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät ainoastaan hakemukset, jotka on täydennetty hakijan omakätisellä allekirjoituksella.

281    Näin ollen, vaikka hakemukset on tässä tapauksessa jätetty sähköisesti ilman sähköistä allekirjoitusta asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa säädetyssä määräajassa, niissä ei ole ollut kantajien omakätistä allekirjoitusta, joka on kuitenkin asetuksen N:o 1306/2013 72 artiklassa, luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 14 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettu ratkaiseva tieto hakijoiden henkilöllisyyden todentamiseksi ja niiden tutkittavaksi ottamisen ratkaisemisen kannalta.

282    Näissä olosuhteissa on katsottava, että siltä osin kuin hakemuksista puuttui niiden sähköisen toimittamisen ajankohtana niiden tutkittavaksi ottamisen ratkaisemisen kannalta olennainen tekijä ja koska tämä tekijä eli kantajien omakätinen allekirjoitus oli toimitettu asetuksen N:o 640/2014 13 artiklassa säädettyjen määräaikojen päättymisen jälkeen, nämä hakemukset olivat myöhässä, minkä vuoksi niihin olisi pitänyt soveltaa yhden prosentin vähennystä.

283    Ensimmäinen ja toinen väite on näin ollen hylättävä.

284    Kolmannen väitteen osalta on todettava, että sillä ei ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Vaikka tukihakemusten tai maksupyyntöjen sisältöön ei ollut tehty muutoksia niiden sähköisen jättöpäivän ja niiden henkilökohtaisen allekirjoituspäivän välisenä aikana, ne olivat sähköisen jättöpäivänsä ajankohtana puutteellisia, koska niissä ei ollut allekirjoitusta eivätkä ne näin ollen täyttäneet unionin oikeudessa säädettyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

285    Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

286    Neljännen väitteen osalta on todettava, että tässä asiassa ei ole merkitystä myöskään sillä, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 57 artiklan 7 kohdassa sallitaan, että asianosaiset jättävät oikeudenkäyntiasiakirjojen allekirjoitetun alkuperäiskappaleen kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa asiakirjan jäljennöksen lähettämisestä. Joka tapauksessa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 57 artiklan 7 §:ssä tarkoitettu tilanne poikkeaa nyt esillä olevasta tilanteesta sikäli, että kyseisen määräyksen mukaan asianosaisten kymmenen päivän kuluessa unionin tuomioistuimelle lähettämän alkuperäisen asiakirjan on – myös allekirjoituksen osalta, jonka on oltava tehty silloin, kun jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjoista on lähetetty – oltava sama kuin aiemmin lähetetty asiakirja.

287    Näin ollen neljäs väite ja siten myös viides kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

F       Kuudes kanneperuste, jolla riitautetaan rahoituskurijärjestelmä

288    Tällä kanneperusteella Tšekin tasavalta väittää, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suhteellisuusperiaatetta, koska sen sille rahoituskurijärjestelmässä määräämä kiinteämääräinen 2 prosentin oikaisu ei vastaa todetun sääntöjenvastaisuuden merkittävyyttä.

289    Komissio kiistää tämän kanneperusteen.

290    Aluksi on huomattava, että asetuksen N:o 1306/2013 25 ja 26 artiklassa ja asetuksen N:o 1307/2013 8 artiklassa säädetty rahoituskurimenettely eroaa asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 908/2014 34 artiklassa säädetystä sääntöjenmukaisuuden tarkastamista koskevasta menettelystä.

291    Sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn tarkoituksena on mahdollistaa se, että komissio voi kontradiktorisen menettelyn jälkeen jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle menot, joita jäsenvaltio ei ole toteuttanut unionin lainsäädännön mukaisesti.

292    Rahoituskurijärjestelmän tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus siirtää komissiolle määrärahoja, jotka oli alun perin tarkoitettu viljelijöille maksettaviin suoriin tukiin, jotta voidaan muodostaa varaus maatalousalalla mahdollisesti ilmenevien kriisien rahoittamiseksi. Jos näitä määrärahoja ei kuitenkaan käytetä, komissio palauttaa ne seuraavina vuosina jäsenvaltioille, jotka siirtävät ne tämän jälkeen asianomaisille viljelijöille, joita suoran tuen, johon he olivat oikeutettuja, alentaminen alun perin koski.

293    Nyt käsiteltävässä asiassa komissio palautti Tšekin tasavallalle viljelijöiltä alun perin rahoituskurijärjestelmän mukaisesti takaisinmaksuasetusten nojalla otetut määrärahat.

294    Kanteensa tueksi Tšekin tasavalta vetoaa kahteen väitteeseen.

295    Ensimmäisessä väitteessään Tšekin tasavalta väittää, että siltä osin kuin rahoituskurijärjestelmän yhteydessä määrätty kiinteämääräinen oikaisu heijastaa oikaisuja, joita komissio on soveltanut SAPS-, YFS-, viherryttämis- ja VCS-järjestelmiä koskevan tutkimuksen yhteydessä, sen määrän olisi oltava sama kuin kunkin järjestelmän osalta määrättyjen oikaisujen määrä. Tšekin tasavalta huomauttaa kuitenkin, että komissio sovelsi VCS-järjestelmän osalta tutkimuksen aikana kyseisen järjestelmän vastaisesti toteutuneeseen 10 prosentin osuuteen menoista sovellettavaa kiinteämääräistä 5 prosentin oikaisua. Tšekin tasavallan mukaan tästä seuraa, että komission olisi pitänyt soveltaa samaa 5 prosentin oikaisua, joka koskee 10 prosentin osuutta toteutuneista menoista, kun se määritteli VCS-järjestelmän osalta rahoituskurijärjestelmän mukaisesti määrätyn kiinteämääräisen oikaisun määrän.

296    Tältä osin on riidatonta, että tässä tapauksessa Tšekin viranomaiset esittivät komissiolle riidanalaisen päätöksen perusteena olleen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä yhden budjettikohdan kaikkien rahoituskurin soveltamisen piiriin kuuluvien tukijärjestelmien osalta. Tämä tarkoittaa, että Tšekin viranomaiset eivät ilmoittaneet kunkin tukijärjestelmän osalta niiden määrärahojen määrää, jotka maksettiin ensin komissiolle ja jotka komissio sitten siirsi niille takaisinmaksuasetusten nojalla, vaan viittasivat yhteen summaan kaikkien eri tukijärjestelmien osalta. Rahoituskurijärjestelmän mukaisen kiinteämääräisen oikaisun määrän määrittämiseksi komissio on ottanut huomioon tämän kertasumman.

297    Tšekin tasavalta arvosteli kuitenkin 4.2.2020 päivätyssä sovittelupyynnössään komissiota siitä, ettei se ollut soveltanut VCS-järjestelmän rahoituskurijärjestelmään liittyvää kiinteämääräistä oikaisua laskiessaan alennettua oikaisua, joka vastaisi sen kyseiseen järjestelmään unionin oikeuden vastaisesti toteutettuun 10 prosentin osuuteen menoista tutkimuksen yhteydessä soveltamaa 5 prosentin oikaisua.

298    Tšekin viranomaiset eivät kuitenkaan sovitteluelimen kertomuksen vastaanottamisen jälkeen 13.11.2020 päivätyssä kirjeessään eivätkä myöhemmässä kirjeenvaihdossaan toimittaneet komissiolle tietoja, joiden perusteella olisi mahdollista erottaa tarkasti VCS-järjestelmään liittyvä osa ainoassa takaisinmaksuasetusten kohteena olleita määrärahoja koskeneessa budjettikohdassa.

299    Näin ollen komissio päätti lopullisissa päätelmissään ja yhteenvetokertomuksessaan soveltaa samaa 2 prosentin kiinteämääräistä oikaisua kaikkiin määrärahoihin, joihin oli sovellettu rahoituskurimenettelyä.

300    Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio käyttää aiheettomasti maksettuja määriä menojen unionin rahoituksen ulkopuolelle jättämisen perusteena vain, jos nämä määrät ovat yksilöitävissä oikeasuhteisin ponnistuksin.

301    Lisäksi edellä 108 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa.

302    Käsiteltävänä olevassa asiassa Tšekin tasavalta ei ole toimittanut komissiolle tietoja, joiden perusteella se olisi voinut yksilöidä takaisinmaksuasetusten kohteena olleisiin määrärahoihin liittyvästä budjettikohdasta VCS-järjestelmää koskevan osan. Näin ollen komissio oli oikeassa päättäessään asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohdan, delegoidun asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 2 kohdan ja suhteellisuusperiaatteen mukaisin oikeasuhteisin ponnistuksin soveltaa samaa kiinteämääräistä oikaisua kaikkiin rahoituskurijärjestelmän mukaisiin tukijärjestelmiin.

303    Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

304    Tšekin tasavalta väittää toisessa väitteessään, että jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi kokonaan tai osittain SAPS-, YFS-, viherryttämis- ja VCS-järjestelmiin liittyvät oikaisut, jotka komissio oli määrännyt riidanalaisen päätöksen antamiseen johtaneessa sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä, sen olisi vastaavan määrän osalta kumottava automaattisesti ja yleisesti rahoituskurijärjestelmän yhteydessä määrätty oikaisu, koska se ei enää vastaisi unionin talousarviolle väitetysti aiheutunutta taloudellista vahinkoa.

305    Tältä osin on todettava, että oikaisun tekeminen rahoituskurin vuoksi liittyy oikaisuihin, jotka komissio on määrännyt rahoituskurin soveltamisen piiriin kuuluvien tukijärjestelmien sääntöjenmukaisuuden tarkastamista koskevassa menettelyssä. Jotta voidaan varmistaa, että viljelijöille vuosittain maksettavat suorat tuet ja näistä tuista rahoituskurin vuoksi otetut määrärahat, jotka mahdollisesti maksetaan takaisin viljelijöille seuraavina vuosina, vastaavat mahdollisimman hyvin toisiaan, komission on, jos se määrää sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä oikaisun suorien tukien osalta todettujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, tehtävä oikaisu myös rahoituskurin soveltamisen piiriin kuuluviin määrärahoihin.

306    Se, että komissio soveltaa sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä tiettyä tukijärjestelmää koskevaa oikaisua, ja se, että komissio määrää samasta tukijärjestelmästä johtuvia, rahoituskurin vuoksi jäsenvaltioille takaisin maksettuja summia koskevan oikaisun, eivät kuitenkaan automaattisesti liity toisiinsa.

307    Ensinnäkin asetuksen N:o 1306/2013 26 artiklan mukaisesti komissiolle rahoituskurin vuoksi siirretyt määrät palautetaan tarvittaessa viljelijöille, joihin sovelletaan kaikkiin eri tukijärjestelmien nojalla suoritettuihin maksuihin sovellettavaa kiinteää mukautusastetta.

308    Näin ollen komissio laskee rahoituskurijärjestelmän mukaisen kiinteämääräisen oikaisun määrän kaikkien tukijärjestelmien osalta, eikä se ole välttämättä sidoksissa sen sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä tietyn tukijärjestelmän yhteydessä viljelijöille maksettujen suorien tukien osalta todettujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi määräämän oikaisun määrään.

309    Toiseksi, kuten edellä 302 kohdassa todettiin, komission mahdollisuus yksilöidä oikeasuhteisin ponnistuksin rahoituskurin soveltamisen piiriin kuuluvista määrärahoista ne, jotka liittyvät kuhunkin sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn kohteena olevaan tukijärjestelmään, riippuu jäsenvaltioiden kussakin yksittäistapauksessa toimittamista tiedoista.

310    Näin ollen ei voida väittää, että tietyn tukijärjestelmän osalta määrätyn riidanalaisen rahoitusoikaisun täydellinen tai osittainen kumoaminen johtaisi automaattisesti ja yleisesti rahoituskurijärjestelmän yhteydessä määrätyn kiinteämääräisen oikaisun kumoamiseen.

311    Näin ollen toinen väite ja siten myös kuudes kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

312    Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään Tšekin tasavallalle 18 833,24 euron suuruinen riidanalainen rahoitusoikaisu ensinnäkin vakiotarkastuksiin liittyvän tarkastusotoksen valintaa koskevan rikkomisen vuoksi ja toiseksi 17 855 884,41 euron suuruinen rahoitusoikaisu aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevan rikkomisen vuoksi, ja kanne on hylättävä muilta osin.

IV     Oikeudenkäyntikulut

313    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Koska kanne on hyväksytty osittain, on päätettävä, että kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.11.2021 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/2020 kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään Tšekin tasavallalle ensinnäkin 18 833,24 euron suuruinen rahoitusoikaisu vakiotarkastuksen kohteena olevien tuensaajien otoksen valintaa koskevien unionin oikeuden säännösten rikkomisen vuoksi ja toiseksi 17 855 884,41 euron suuruinen rahoitusoikaisu yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä sen tarkistamisessa, oliko yhtenä vuonna tukeen oikeuttamaton ala ollut tukeen oikeuttamaton myös aiempina vuosina ja oliko sen perusteella voitava aloittaa menettely aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperimiseksi, ilmenneiden puutteiden vuoksi.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Tšekin tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Jaeger Nihoul Verschuur

Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä joulukuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: tšekki.