Language of document : ECLI:EU:T:2020:450

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

23 päivänä syyskuuta 2020 (*)

EU-tavaramerkki – EU-kuviomerkki 7Seven – Tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemuksen puuttuminen – Tavaramerkin poistaminen rekisteristä rekisteröinnin voimassaolon päättyessä – Asetuksen (EU) 2017/1001 53 artikla – Käyttöluvan haltijan esittämä menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö – Asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohta – Tarkkaavaisuusvelvoite

Asiassa T-557/19,

Seven SpA, kotipaikka Leinì (Italia), edustajanaan asianajaja L. Trevisan,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään H. O’Neill,

vastaajana,

ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 4.6.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 2076/2018–5), joka koskee menetetyn määräajan palauttamista koskevaa pyyntöä siltä osin kuin kyse on oikeudesta pyytää EU-tavaramerkin 7SEVEN uudistamista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit U. Öberg (esittelevä tuomari) ja O. Spineanu-Matei,

kirjaaja: E. Coulon,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.8.2019 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.11.2019 jätetyn vastauskirjelmän,

ottaen huomioon, etteivät asianosaiset esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen tiedoksi antamisesta, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Seven SpA teki 22.7.1997 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna ja puolestaan korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1).

2        Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:

Image not found

3        Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 18 ja 25.

4        Tavaramerkki rekisteröitiin 2.5.2001 EU-tavaramerkiksi numerolla 591206, ja rekisteröinti julkaistiin 18.6.2001 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 53/2001.

5        Kantaja luovutti kyseisen tavaramerkin 29.9.2005 Seven Licensing Company S.à r.l:lle luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten, ja sille myönnettiin kyseistä tavaramerkkiä koskeva käyttölupa. Tätä käyttölupaa ei merkitty Euroopan unionin tavaramerkkirekisteriin.

6        Useiden siirtojen jälkeen kyseinen tavaramerkki osoitettiin 30.4.2013 luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten Seven7 Investment PTE Ltd:lle (jäljempänä kyseisen tavaramerkin haltija). Sille annettiin uusi rekisterinumero 8252223, joka julkaistiin 3.5.2013 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 83/2013.

7        EUIPO ilmoitti 26.12.2016 asetuksen N:o 207/2009 47 artiklan 2 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 53 artiklan 2 kohta) mukaisesti kyseisen tavaramerkin haltijalle, että mainitun tavaramerkin suoja-aika päättyy 22.7.2017 ja että uudistamishakemus voidaan tehdä 23.1.2017 ja 24.7.2017 välisenä aikana. EUIPO huomautti lisäksi, että jos uudistamismaksun suorittamisen myöhästymisen vuoksi suoritetaan lisämaksu, määräaikaa pidennetään 22.1.2018 saakka.

8        Kyseisen tavaramerkin haltija ei kuitenkaan pyytänyt sen rekisteröinnin uudistamista.

9        EUIPO ilmoitti kyseisen tavaramerkin haltijan edustajalle 2.2.2018 tavaramerkin suoja-ajan päättymisestä 22.7.2017.

10      Kantaja jätti 21.7.2018 menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön asetuksen 2017/1001 104 artiklan nojalla ja pyysi, että sille palautetaan sen oikeus pyytää kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista (jäljempänä oikeuksien palauttamista koskeva pyyntö). Kantaja ilmoitti EUIPO:lle oikeuksiensa palauttamista koskevassa pyynnössään, että sille oli myönnetty käyttölupa kyseiseen tavaramerkkiin ja että kyseisen tavaramerkin haltija oli laiminlyönyt sopimusvelvoitteensa ilmoittaa kantajalle aikomuksestaan olla uudistamatta kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröintiä, joten kantaja ei ollut voinut itse uudistaa sitä ajoissa.

11      EUIPO:n operaatiot-osasto hylkäsi 30.8.2018 tekemällään päätöksellä kantajan esittämän oikeuksiensa palauttamista koskevan pyynnön ja vahvisti kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin poistamisen rekisteristä.

12      Kantaja valitti EUIPO:lle 23.10.2018 asetuksen 2017/1001 66–71 artiklan nojalla EUIPO:n operaatiot-osaston päätöksestä.

13      Valituslautakunta toimitti kantajalle 4.4.2019 ilmoituksen, jossa todettiin, ettei kantajalle voitu palauttaa oikeutta pyytää kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista, koska selostetusta tilanteesta ei käynyt ilmi, että kantaja olisi noudattanut olosuhteiden edellyttämää asianmukaista tarkkaavaisuutta.

14      EUIPO:n viides valituslautakunta hylkäsi valituksen 4.6.2019 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se muistutti aluksi, että asetuksen 2017/1001 104 artiklan säännöksiä on tulkittava suppeasti. Katsottuaan, että kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin uudistamatta jättäminen johtui tavaramerkin haltijasta, valituslautakunta totesi, ettei kantaja voinut pätevästi pyytää mainitun tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista ilman sen haltijan nimenomaista valtuutusta. Tällaisen luvan puuttuminen ei kuitenkaan estänyt uudistamiselle varatun määräajan kulumista. Kantaja olisi voinut korjata sen, ettei kyseessä olevan tavaramerkin haltija ollut uudistanut tavaramerkkiä, vain osoittamalla, että tällainen virhe oli tapahtunut siitä huolimatta, että kantaja oli noudattanut vaadittua tarkkaavaisuutta. Valituslautakunta totesi lisäksi, että vaikka katsottaisiin, että käyttöluvan haltijan oikeus uudistamiseen olisi olemassa kyseessä olevan tavaramerkin haltijasta riippumatta, käyttöluvan haltijan olisi tällöin toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamisen hyvissä ajoin. Se katsoi myös, ettei kantaja ollut osoittanut sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloa, joilla voitaisiin perustella se, että sille palautettaisiin oikeus pyytää kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista. Lopuksi valituslautakunta hylkäsi tehottomana kantajan väitteen, jonka mukaan kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamisen pyytämistä koskevan oikeuden palauttaminen ei olisi johtanut minkäänlaisen kolmannelle kuuluvan oikeuden tai odotusten loukkaamiseen.

 Asianosaisten vaatimukset

15      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        hyväksyy menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön ja kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemuksen.

16      EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

17      Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen 2017/1001 53 ja 104 artiklan, luettuina yhdessä yleisen tehokkuusperiaatteen kanssa, rikkomista, koska valituslautakunta on kantajan mukaan loukannut käyttöluvan haltijalle tunnustettua itsenäistä oikeutta jättää kyseessä oleva tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemus ja oikeuksiensa palauttamista koskeva pyyntö; toinen kanneperuste koskee asetuksen 2017/1001 104 artiklan rikkomista, koska kantaja on jättänyt määräajassa oikeuksiensa palauttamista koskevan pyynnön ja uudistamishakemuksen; kolmas kanneperuste koskee asetuksen 2017/1001 104 artiklan rikkomista, koska kantaja on toiminut olosuhteiden edellyttämällä tarkkaavaisuudella; neljäs kanneperuste koskee asetuksen 2017/1001 104 artiklan rikkomista, koska valituslautakunnan suosittelemilla toimenpiteillä ei kantajan mukaan varmistettu kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista asetetuissa määräajoissa, ja viides kanneperuste koskee asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa vahvistetun EU-tavaramerkin antaman yleisen suojan periaatteen loukkaamista.

18      Unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensin ensimmäisen kanneperusteen, sitten toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen yhdessä ja lopuksi viidennen kanneperusteen.

 Kantajan oikeus jättää oikeuksiensa palauttamista koskeva pyyntö ja pyytää kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista

19      Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on virheellinen, koska valituslautakunta arvioi vastoin asetuksen 2017/1001 53 ja 104 artiklaa kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemusta ja oikeuksiensa palauttamista koskevaa pyyntöä ikään kuin kyseessä olisi ollut kyseessä olevan tavaramerkin haltijan eikä kantajan oikeuksien palauttaminen.

20      Se toteaa lisäksi, että oikeussääntöjen tehokkuusperiaatteen nojalla kaikkia oikeussääntöjä, joilla annetaan oikeus unionin kansalaiselle, on sovellettava siten, että niiden tavoite saavutetaan lopulta. Kantajan mukaan kanteen, jolla pyritään palauttamaan sen oikeudet, tarkoituksena on varmistaa, ettei unionin tavaramerkkiin kohdistuvan oikeuden haltija menetä tätä oikeutta, jos määräaikaa ei noudateta, sillä edellytyksellä, että tiettyjä määräaikoja noudatetaan ja että olosuhteiden edellyttämää asianmukaista tarkkaavaisuutta on noudatettu. Kun valituslautakunta edellytti, että kantajan oli osoitettava, että kyseessä olevan tavaramerkin haltija oli toiminut tällä tavoin tarkkaavaisesti ja että sillä olisi ollut oikeus esittää tällainen pyyntö, se teki tämän oikeuden mahdottomaksi ja loukkasi tehokkuusperiaatetta.

21      EUIPO riitauttaa kantajan väitteet.

22      On muistutettava, että asetuksen 2017/1001 53 artiklan 1 kohdan mukaan ”EU-tavaramerkin rekisteröinti uudistetaan EU-tavaramerkin haltijan tai tämän nimenomaisesti valtuuttaman henkilön pyynnöstä, jos maksut on suoritettu”.

23      Asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa puolestaan säädetään, että ”EU-tavaramerkin hakijalle tai haltijalle tai muulle virastossa käytävän menettelyn osapuolelle, joka huolimatta olosuhteiden edellyttämästä asianmukaisesta tarkkaavaisuudesta ei ole pystynyt noudattamaan määräaikaa [EUIPO:n] suhteen, voidaan pyynnöstä palauttaa tämän oikeudet, jos noudattamatta jättäminen on tämän asetuksen nojalla suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakukeinon menettämisen”.

24      Viimeksi mainitun säännöksen mukaan tällainen EUIPO:lle esitetty pyyntö edellyttää ensinnäkin, että hakija on asianomaisen menettelyn osapuoli, toiseksi, että hakija ei huolimatta olosuhteiden edellyttämästä asianmukaisesta tarkkaavaisuudesta ole pystynyt noudattamaan määräaikaa EUIPO:n suhteen, ja kolmanneksi, että tämä noudattamatta jättäminen on suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakukeinon menettämisen (tuomio 12.5.2009, Jurado Hermanos v. SMHV (JURADO), T-410/07, EU:T:2009:153, 15 kohta ja tuomio 5.4.2017, Renfe-Operadora v. EUIPO (AVE), T-367/15, ei julkaistu, EU:T:2017:255, 24 kohta).

25      Ensimmäisen edellytyksen osalta on todettava, että asetuksen 2017/1001 53 artiklan 1 kohdan mukaan ainoastaan tavaramerkin haltijaa tai tämän nimenomaisesti valtuuttamia henkilöitä voidaan pitää uudistamismenettelyn osapuolina (tuomio 12.5.2009, JURADO, T-410/07, EU:T:2009:153, 16 kohta).

26      Mikään asetuksen 2017/1001 säännös ei kuitenkaan ole esteenä sille, että ”uudistamismenettelyn osapuolta” voidaan pitää asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”[EUIPO:ssa] käytävän menettelyn osapuolena”. Se, että asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa on käytetty ilmaisua ”tai” tarkoittaa, että jokainen EUIPO:ssa käytävän menettelyn osapuoli, riippumatta siitä, onko tämä kyseisen rekisteröidyn EU-tavaramerkin haltija, voi esittää oikeuksiensa palauttamista koskevan pyynnön (ks. tuomio 31.1.2019, Thun v. EUIPO (Kala), T-604/17, ei julkaistu, EU:T:2019:42, 17 kohta).

27      Näistä säännöksistä ei kuitenkaan mitenkään ilmene, että kantaja rinnastettaisiin oikeudellisesti tavaramerkkiä koskevan käyttöluvan haltijana tavaramerkin haltijaan uudistamisen osalta, vaan päin vastoin, että hänen on, kuten kaikkien muidenkin henkilöiden, pitänyt saada tavaramerkin haltijan nimenomainen valtuutus uudistamishakemuksen esittämiseksi ja hänen on näytettävä toteen se, että tällainen valtuutus on annettu (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2009, JURADO, T-410/07, EU:T:2009:153, 21 kohta).

28      Esillä olevassa asiassa ei ole kiistetty sitä, että kantaja sai 17.7.2018 kyseessä olevan tavaramerkin haltijalta valtuutuksen, jonka perusteella se saattoi jättää hakemuksen asetuksen 2017/1001 104 artiklan nojalla, jotta sille palautettaisiin oikeus pyytää mainitun tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista. On kuitenkin todettava, että tämä valtuutus annettiin sen jälkeen, kun uudistamisen hakemiselle asetettu määräaika, josta säädetään asetuksen 2017/1001 53 artiklan 3 kohdassa, oli päättynyt, ja lähes vuoden kuluttua siitä, kun tavaramerkin rekisteröinti oli päättynyt 22.7.2017.

29      Asetuksen 2017/1001 53 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Uudistamishakemus on esitettävä kuuden kuukauden kuluessa ennen rekisteröinnin voimassaolon päättymistä. Edellä mainitun määräajan kuluessa on maksettava myös uudistamisesta perittävä perusmaksu ja tarvittaessa yksi tai useampi luokkamaksu kustakin ensimmäisen tavara- tai palveluluokan ylittävästä tavara- tai palveluluokasta. Muussa tapauksessa hakemus voidaan esittää ja maksut suorittaa kuuden kuukauden lisämääräajan kuluessa, joka alkaa rekisteröinnin voimassaolon päättymisestä edellyttäen, että kyseisen lisämääräajan kuluessa maksetaan lisämaksu uudistamismaksun myöhäisestä suorittamisesta tai uudistamishakemuksen myöhäisestä esittämisestä”.

30      Kuten valituslautakunta perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemuksen määräaika alkaa kulua siitä riippumatta, onko tavaramerkin haltija mahdollisesti antanut käyttöluvan haltijalle nimenomaisen valtuutuksen.

31      Uudistamismenettely päättyy siten mainitun asetuksen 53 artiklan 3 kohdassa säädetyn määräajan päättyessä. Jotta kantajaa olisi voitu pitää tämän menettelyn osapuolena asetuksen 2017/1001 53 artiklan 1 kohdan nojalla, sen oli näin ollen saatava kyseessä olevan tavaramerkin haltijalta nimenomainen valtuutus voidakseen hakea tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista ennen säädetyn määräajan päättymistä.

32      Koska kantaja sai nimenomaisen valtuutuksen vasta tämän määräajan päätyttyä, sitä ei voida pitää uudistamismenettelyn osapuolena asetuksen 2017/1001 53 artiklan 1 kohdan nojalla eikä mainitun asetuksen 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”[EUIPO:ssa] käytävän menettelyn osapuolena”. Kantaja ei siis voinut esittää oikeuksiensa palauttamista koskevaa pyyntöä käyttöluvan haltijana, joka on menettänyt oikeuden, ja näin ollen käsiteltävässä asiassa on katsottava, että se on toiminut EUIPO:ssa yksinomaan kyseessä olevan tavaramerkin haltijan nimissä ja lukuun, joten asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdan edellytysten noudattamista on tarkasteltava viimeksi mainitun osalta. Kuten valituslautakunta perustellusti toteaa riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, kantaja saattoi näin ollen korjata sen, ettei kyseessä olevan tavaramerkin haltija ollut uudistanut tavaramerkkiä, vain osoittamalla, että tällainen virhe oli tapahtunut siitä huolimatta, että tavaramerkin haltija oli noudattanut vaadittua tarkkaavaisuutta.

33      Edellä 32 kohdassa omaksuttu tulkinta täyttää parhaiten tehokkuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden vaatimuksen. Se takaa, että asetuksen 2017/1001 53 ja 104 artiklassa tarkoitettujen määräaikojen alkamis- ja päättymisajankohta määritetään selvästi ja että niitä noudatetaan tarkasti.

34      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan prosessuaalisia määräaikoja koskevien unionin sääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia ja tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua. Niistä voidaan poiketa ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Riippumatta siitä, katsotaanko nämä olosuhteet ennalta arvaamattomaksi seikaksi, ylivoimaiseksi esteeksi tai anteeksiannettavaksi erehdykseksi, niihin sisältyy joka tapauksessa subjektiivinen elementti, joka liittyy vilpittömässä mielessä olevan yksityisen velvollisuuteen osoittaa kaikkea sitä tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaisesti valistuneelta toimijalta asian käsittelyn vaiheiden seuraamiseksi ja asetettujen määräaikojen noudattamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2014, Melt Water v. SMHV (NUEVA), T-61/13, EU:T:2014:265, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytyksiä on siis tulkittava suppeasti. Määräaikojen noudattaminen liittyy näet oikeusjärjestyksen perusteisiin, ja rekisteröinnin palauttaminen sen poistamisen jälkeen on omiaan heikentämään oikeusvarmuutta (ks. vastaavasti tuomio 19.9.2012, Video Research USA v. SMHV (VR), T-267/11, EU:T:2012:446, 35 kohta).

36      Näin ollen tavaramerkin haltija, joka on jättänyt uudistamatta tavaramerkin rekisteröinnin asetetussa määräajassa, ei voi kiertää oman huolimattomuutensa seurauksia antamalla kolmannelle henkilölle luvan esittää pyyntö, että tämän oikeus hakea EU-tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista mainitun määräajan päättymisen jälkeen palautetaan.

37      Käyttöluvan haltija ei puolestaan voi yhtäältä vaatia oikeuksiensa palauttamista pelkästään sillä perusteella, että tavaramerkin haltija on jättänyt toimimatta eikä ole noudattanut kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin uudistamishakemukselle asetettua määräaikaa, eikä se voi toisaalta toimia vastoin sellaisen tavaramerkin haltijan tahtoa, joka on tietoisesti päättänyt olla uudistamatta rekisteröintiään.

38      Näin ollen valituslautakunta katsoi perustellusti, että asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen tavaramerkin haltijaan nähden oli selvitettävä, joten ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

 Asetuksen 2017/1001 104 artiklassa säädettyjen, olosuhteiden edellyttämää tarkkaavaisuutta koskevan velvoitteen ja määräaikojen noudattamatta jättäminen

39      Kantaja väittää ensinnäkin noudattaneensa asetuksen 2017/1001 104 artiklassa säädettyjä määräaikoja. Se toteaa, että tässä artiklassa vahvistetaan kaksi määräaikaa. Ensimmäinen määräaika on yhden vuoden ehdoton määräaika, joka alkaa kulua noudattamatta jätetyn määräajan päättymisestä eli 22.7.2017 lukien. Toinen määräaika on kahden kuukauden suhteellinen määräaika, joka alkaa kulua määräajan noudattamatta jättämisen perusteen lakattua. Tältä osin kantaja väittää, että noudattamatta jättämisen peruste lakkasi, kun se sai kyseessä olevan tavaramerkin haltijalta nimenomaisen valtuutuksen toimia, eli 17.7.2018. Koska oikeuksien palauttamista koskeva pyyntö on jätetty 21.7.2018, näitä kahta määräaikaa on kantajan mukaan noudatettu.

40      Tämän jälkeen kantaja väittää, että valituslautakunta on virheellisesti soveltanut ehdotonta kriteeriä edellyttäessään, että kantajan oli osoitettava toteuttaneensa kaikki tarpeelliset toimenpiteet uudistamisen varmistamiseksi hyvissä ajoin. Kantajan mukaan sen piti kuitenkin toteuttaa ainoastaan käsiteltävän asian kannalta asianmukaiset ja olosuhteiden edellyttämät toimenpiteet. Käsiteltävässä asiassa kantajan ja kyseessä olevan tavaramerkin haltijan väliseen sopimukseen sovelletaan Italian oikeutta, jossa vahvistetaan oikeutetun ja perustellun luottamuksen sekä vilpittömän mielen yleiset periaatteet sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Näin ollen valituslautakunnan olisi pitänyt katsoa, että koska kantaja ei voinut ennakoida, että kyseessä olevan tavaramerkin haltija ei täytä sopimusvelvoitteitaan, se oli toiminut olosuhteiden edellyttämällä tarkkaavaisuudella.

41      Kantaja väittää lopuksi, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen 2017/1001 104 artiklaa, koska sen suosittelemat toimenpiteet kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin asianmukaisen uudistamisen varmistamiseksi eivät olleet tehokkaita eivätkä merkityksellisiä kantajan tarkkaavaisuusvelvoitteen noudattamisen valvonnan kannalta.

42      EUIPO riitauttaa kantajan väitteet.

43      Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta seuraa, että käsiteltävässä asiassa oikeuksien palauttamista koskevan pyynnön hyväksymisen edellytyksenä on se, että kyseisen tavaramerkin haltija on noudattanut asetuksen 2017/1001 104 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

44      Tältä osin kantaja ei ensinnäkään ole esittänyt mitään selitystä sille, miksi kyseisen tavaramerkin haltija on jättänyt toimimatta rekisteröinnin uudistamisen osalta, joten mikään ei viittaa siihen, että viimeksi mainittu olisi noudattanut olosuhteiden edellyttämää asianmukaista tarkkaavaisuutta asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

45      Asetuksen 2017/1001 104 artiklan 2 kohdan mukaan oikeuksien palauttamista koskeva pyyntö on esitettävä kirjallisena kahden kuukauden määräajassa noudattamatta jättämisen perusteen lakattua.

46      Asetuksen 2017/1001 104 artiklan 5 kohdan mukaan 104 artiklaa ei sovelleta sen 2 kohdassa säädettyihin määräaikoihin. Mikäli kahden kuukauden määräaikaa, jonka noudattaminen on yksi pyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytys, ei ole noudatettu, ei uutta menetetyn määräajan palauttamista koskevaa pyyntöä näin ollen voida enää esittää, vaikka kyseinen noudattamatta jättäminen perusteltaisiin (tuomio 23.9.2009, Evets v. SMHV (DANELECTRO ja QWIK TUNE), T-20/08 ja T-21/08, EU:T:2009:356, 24 kohta).

47      Kantajan väitettä, jonka mukaan kahden kuukauden määräaika saattoi alkaa kulua vasta siitä päivästä, jona se oli saanut kyseisen tavaramerkin haltijalta valtuutuksen, eli 17.7.2018, ja että pyyntö oli siten esitetty määräajassa, ei voida hyväksyä.

48      Pelkästään sen myöntäminen, että kantaja ei olisi voinut pätevästi pyytää kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin uudistamista ilman sen haltijan nimenomaista valtuutusta, ei merkitse sen myöntämistä, että tällaisen valtuutuksen puuttuminen olisi asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu noudattamatta jättäminen.

49      Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseessä olevan tavaramerkin haltija oli nimennyt edustajan, jolle ilmoitettiin mainitun tavaramerkin rekisteröinnin tosiasiallisesta päättymisestä 22.7.2017, jos sitä ei uudistettaisi. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että mainittu haltija olisi väittänyt, että kyseessä oli jokin sitä koskeva noudattamatta jättämisen peruste.

50      Sillä, saattoiko kantaja luottaa siihen, että kyseessä olevan tavaramerkin haltija noudattaa velvollisuuttaan täyttää sopimusvelvoitteensa, on merkitystä ainoastaan niiden välisten sopimussuhteiden ja kantajalle mahdollisesti aiheutuneista vahingoista johtuvan vastuun osoittamisen osalta, mutta se ei voi vaikuttaa kantajan oikeudelliseen asemaan EUIPO:hon nähden.

51      Kantajan jättämää pyyntöä ei näin ollen voitu ottaa tutkittavaksi, koska se ei täyttänyt asetuksen 2017/1001 104 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

52      Näin ollen toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste on hylättävä, eikä kantajan tältä osin esittämillä muilla väitteillä voida kyseenalaistaa tätä päätelmää.

 EU-tavaramerkin antamaa suojaa koskevan yleisen periaatteen loukkaaminen

53      Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen vaikutuksena on, että yleisö altistuu sekaannusvaaralle, joka aiheutuu sen tavaramerkin, jonka rekisteröinti on päättynyt, kanssa samankaltaisten merkkien mahdollisista tulevista rekisteröinneistä, joten sillä loukataan EU-tavaramerkin antamaa suojaa koskevaa yleistä periaatetta, joka vahvistetaan asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa ja jonka mukaan tavaramerkin rekisteröinnin tarkoituksena on muun muassa taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän.

54      EUIPO riitauttaa kantajan väitteet.

55      On muistutettava, että asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”EU-tavaramerkin antaman suojan, jonka tarkoituksena on erityisesti taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän, on oltava ehdoton, jos tavaramerkki ja merkki ovat samat ja tavarat tai palvelut ovat samat. Suojaa annetaan myös, jos tavaramerkki ja merkki ovat samankaltaiset ja tavarat tai palvelut ovat samankaltaiset. Samankaltaisuuden käsite olisi määriteltävä sekaannusvaaran osalta. Sekaannusvaaran, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä on asetettava erityisiä vaatimuksia suojalle.”

56      Vaikka asetuksen 2017/1001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen tarkoituksena on, että tavaramerkillä taataan kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että kyseisellä tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tämän tavaran tai palvelun muista tavaroista tai palveluista, joilla on toinen alkuperä (ks. analogisesti tuomio 19.6.2012, Chartered Institute of Patent Attorneys, C-307/10, EU:C:2012:361, 36 kohta), sen tavoitteena ei ole, toisin kuin kantaja näyttää väittävän, taata EU-tavaramerkin rekisteröintiä rajattomasti silloin, kun rekisteröinti on päättynyt siksi, ettei kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä ole uudistettu.

57      Kun tavaramerkin voimassaolo päättyy eikä sen rekisteröintiä uudisteta, se on näet lähtökohtaisesti vapaasti käytettävissä, mikä edistää kilpailua ja kehitystä. Vapaana pitämisen periaatteen nojalla on näin ollen palautettava vapaasti käytettäväksi tavaramerkit, joita ei lopulta käytetä tai joita ei enää käytetä, jotta muut taloudelliset toimijat voivat rekisteröidä ne ja saada niistä tehokkaasti kaiken taloudellisen hyödyn.

58      Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröinnin voimassaolon päättyminen johtuu siitä, ettei rekisteröintiä uudistettu ajoissa. Kuten EUIPO on perustellusti todennut, se, että mainittu tavaramerkki ei voi enää olla perustana muita myöhempiä tavaramerkkejä koskevalle kanteelle, on tämän voimassaolon päättymisen seuraus eikä EU-tavaramerkin antamaa suojaa koskevan yleisen periaatteen loukkaus.

59      Näin ollen viides kanneperuste ja kanne kokonaisuudessaan on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia kantajan toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista.

 Oikeudenkäyntikulut

60      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

61      Koska kantaja on hävinnyt asian ja EUIPO on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan EUIPO:n oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Seven SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Spielmann

Öberg

Spineanu-Matei

Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä syyskuuta 2020.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.