Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Cargill B.V:n 14.4.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-142/04)

(Oikeudenkäyntikieli: hollanti)

Cargill B.V., kotipaikka Haag (Alankomaat), on nostanut 14.4.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat H. J. Bronkhorst ja J. F. van Nouhuys.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

kumoaa Euroopan yhteisöjen komission sille 5.1.2004 osoittaman päätöksen

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen, jonka mukaan tuontitullien peruuttaminen ei ollut lainmukaista tietyssä tapauksessa. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin oli kumonnut komission päätöksen C/2000/485 lopullinen asiassa C-156/00, Alankomaiden kuningaskunta vastaan komissio.¹

Kantaja on tuonut maissia yhteisöön sisäisessä jalostusmenettelyssä. Maissi oli tarkoitus jalostaa glukoosiksi, joka oli sitten tarkoitus viedä yhteisöstä. Kantajalla oli tätä tarkoitusta varten tarvittavat luvat tasausmaksujärjestelmän soveltamiseksi. Komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, ettei yhteisöstä vietyä glukoosia ollut saatu kokonaan maissista vaan myös yhteisön markkinoilta peräisin olevasta vehnästä. Alankomaiden viranomaiset perivät näin ollen maksamatta jääneet tuontitullit. Riidanalaisessa päätöksessä komissio hylkäsi vaatimuksen kyseisen tullivelan peruuttamisesta.

Kantaja väittää kanteensa tueksi ensinnäkin, että sen puolustautumisoikeuksia on rikottu. Kantaja vetoaa tältä osin erityisesti siihen, ettei sitä ole kuultu ja ettei sille ole annettu oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon.

Kantaja väittää lisäksi, että tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta annettua asetusta N:o 1430/79², yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92³ 239 artiklaa ja tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93⁴ 905-909 artiklaa on rikottu. Kantaja vetoaa myös siihen, että EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta on jätetty noudattamatta.

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että kantaja oli syyllistynyt ilmeiseen huolimattomuuteen sisäistä jalostusta koskevien lupaedellytysten täyttämisen suhteen. Kantajan mukaan vientiin tarkoitetulla glukoosilla, joka on valmistettu vehnästä ja maissista, oli samat ominaisuudet kuin yksinomaan maissista valmistetulla glukoosilla. Kantaja toteaa lisäksi, että molemmat tuotteet kuuluvat samaan CN-koodiin. Kantaja väittää, että ainoa moite, joka sen osalta voidaan esittää, on se, että kantaja vei osan glukoosista sen jälkeen, kun luvassa asetettu kuuden kuukauden määräaika oli päättynyt.

Kantaja väittää vielä lopuksi, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

____________

¹ - Asia C-156/00, Alankomaat v. komissio, tuomio 13.3.2003 (Kok. 2003, s. I-2527).

² - Tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta 2 päivänä heinäkuuta 1979 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1430/79 (EYVL L 175, s. 1).

³ - Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

⁴ - Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1).