Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
22 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 7 artiklan 2 alakohta – Erityinen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Vahingon ilmenemispaikka – Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävän estolaitteen käyttö ajoneuvossa – Kyseisen ajoneuvon kauppasopimus, joka on tehty jäsenvaltiossa, joka ei ole ostajan asuinjäsenvaltio tai valmistajan kotipaikan jäsenvaltio – Kyseisen ajoneuvon luovuttaminen ja sen käyttö käyttötarkoituksen mukaisesti ostajan asuinjäsenvaltiossa
Asiassa C‑81/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 15.12.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.2.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
MA
vastaan
FCA Italy SpA ja
FPT Industrial SpA,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-C. Bonichot ja L.S. Rossi,
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– MA, edustajanaan M. Poduschka, Rechtsanwalt,
– FPT Industrial SpA, edustajanaan A. Wittwer, Rechtsanwalt,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Noë ja L. Wildpanner,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat MA, jonka kotipaikka on Itävallassa, sekä kaksi italialaista yhtiötä FCA Italy SpA ja FPT Industrial SpA ja joka koskee viimeksi mainittujen vastuuta vahingosta, joka on aiheutunut päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävän estolaitteen lisäämisestä MA:n ostamaan ajoneuvoon.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus N:o 1215/2012
3 Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(15) Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. – –
(16) Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöön liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.”
4 Asetuksen N:o 1215/2012 II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältää muun muassa 1 jakson, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, ja 2 jakson, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”. Kyseisen asetuksen 4 artiklan, joka kuuluu mainittuun 1 jaksoon, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
5 Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklassa, joka kuuluu II luvun 2 jaksoon, säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa
– –
2) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua;
– –”
Asetus (EY) N:o 715/2007
6 Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (EUVL 2007, L 171, s. 1) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttö on kielletty. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
7 MA, jonka kotipaikka on Krems an der Donau (Itävalta), osti 14.3.2019 tehdyllä kauppasopimuksella yhdessä puolisonsa kanssa matkailuauton Saksaan sijoittautuneelta autokauppiaalta. Ajoneuvo luovutettiin ostajille myyjän Salzburgissa (Itävalta) sijaitsevan itävaltalaisen toimitusvaraston kautta.
8 FCA Italy ja FPT Industrial ovat kaksi Italiaan sijoittautunutta yhtiöitä, joista toinen on kyseisen ajoneuvon valmistaja ja toinen on sen moottorin valmistaja.
9 MA katsoi, että kyseisen ajoneuvon moottori oli varustettu asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kielletyllä päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävällä estolaitteella, ja nosti Landesgericht Salzburgissa (Salzburgin osavaltion tuomioistuin, Itävalta) deliktiin perustuvan vahingonkorvauskanteen FCA Italya ja FPT Industrialia vastaan. MA:n mukaan kyseinen tuomioistuin oli asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla kansainvälisesti toimivaltainen tutkimaan kanteen, koska vahinko sattui Salzburgissa eli paikassa, jossa kauppa oli toteutunut, kun ajoneuvo luovutettiin.
10 FPT Industrial esitti väitteen, jonka mukaan kyseinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen asiassa, koska 9.7.2020 annetusta tuomiosta Verein für Konsumenteninformation (C‑343/19, jäljempänä tuomio VKI, EU:C:2020:534) ilmenee, että tällaisessa tilanteessa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu paikkakunta, missä vahinko sattui, on siinä jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvo on ostettu myyjältä. FPT Industrialin mukaan MA osti matkailuauton Saksassa, jossa osapuolet allekirjoittivat kauppasopimuksen. Tästä seuraa, että vahingon ilmenemispaikka sijaitsee Saksassa, joten saksalaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään asian.
11 Landesgericht Salzburg hylkäsi tämän väitteen 31.5.2022 antamallaan ratkaisulla ja totesi, että vahinko ilmeni MA:n väittämin tavoin vasta silloin, kun ajoneuvo luovutettiin Itävallassa.
12 Oberlandesgericht Linz (Linzin osavaltion ylioikeus, Itävalta) hyväksyi 3.10.2022 antamallaan ratkaisulla FPT Industrialin valituksen sillä perusteella, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin ei ollut kansainvälisesti toimivaltainen käsittelemään asiaa, koska ajoneuvon hankintapaikka oli kauppasopimuksen tekopaikka, jonka perusteella määräytyvät osapuolten väliset velvollisuudet.
13 Tästä ratkaisusta tehtiin Revision-valitus Oberster Gerichtshofiin (ylin yleinen tuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että toisin kuin tuomiossa VKI kyseessä olleissa tilanteissa, nyt käsiteltävässä asiassa kauppasopimuksen tekopaikka ja paikka, jossa ajoneuvo luovutettiin ostajalle, eivät ole samat.
15 Kyseinen tuomioistuin toteaa, että Itävallan oikeuden mukaan omistusoikeuden hankkiminen irtaimeen esineeseen koostuu velvoitteita luovasta toimesta (perusta) ja määräämistoimesta (menettely), joista viimeksi mainittu tapahtuu vasta kyseisen tavaran luovutushetkellä ja ‑paikassa. Kansallisen oikeuden soveltaminen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkitsemiseksi johtaisi kuitenkin erilaisiin tuloksiin ja olisi siten ristiriidassa tämän käsitteen itsenäisen luonteen kanssa unionin oikeudessa.
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että jos kauppasopimuksen tekopaikkaa olisi pidettävä ratkaisevana kansainvälistä toimivaltaa koskevien sääntöjen soveltamisen kannalta, tämä olisi vastoin vaatimusta, jonka mukaan tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, ja riita-asian välillä on oltava läheinen yhteys, johon asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan soveltaminen perustuu, koska pääasiassa kyseessä olevalla riita-asialla ei ole merkittävää yhteyttä sopimuksen tekopaikkaan, joka on Saksassa.
17 Toisaalta kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että vaikka unionin tuomioistuin onkin tuomiossa VKI käyttänyt ajoneuvon ”hankintaa” koskevaa arviointiperustetta määrittääkseen paikkakunnan, missä vahinko sattui, kyseisen tuomion 30–35 kohdasta ilmenee toinen tärkeä liittymäperuste, koska unionin tuomioistuin on katsonut, että viallisen ajoneuvon hankkimisesta johtuvasta arvonmenetyksestä muodostuva vahinko on alkuperäinen vahinko, joka ei ole puhdas varallisuusvahinko ja joka ilmenee vasta silloin, kun kyseinen virheellinen tavara hankitaan myyjältä.
18 Mainitusta tuomiosta voidaan siten päätellä, että paikkakunta, missä vahinko sattui, on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa paikkakunta, jossa virhe ilmenee. Kyseisen tuomioistuimen mukaan siltä osin kuin ajoneuvoa, jossa on virhe, käytetään sen tarkoituksen mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajan kotipaikka on, kansainvälinen toimivalta käsitellä deliktiin perustuva vahingonkorvauskanne kuuluu kyseisen valtion tuomioistuimille. Tällainen päätelmä olisi myös asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden mukainen.
19 Kun tätä säännöstä sovellettaessa käytetään perusteena vahingon ilmenemispaikkaa sen paikkakunnan määrittämiseksi, missä vahinko sattui, kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että erityiset tekijät voisivat oikeuttaa sen, että tämä paikkakunta sijaitsee siinä jäsenvaltiossa, jossa kantajalla on kotipaikka, ja johtaa siten forum actorikseen. Näin on muun muassa silloin, kun kyse on kanteista, jotka perustuvat esitteen laatimista koskevan velvollisuuden rikkomiseen, lakisääteisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin kantajan kotipaikkajäsenvaltiossa tai vahinkoon, joka liittyy sijoitustilien hoitoon. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, voidaanko samalla perusteella myös paikkakuntaa, jossa tavaran asianmukaiseen toimintaan liittyvä virhe ilmaantui, pitää paikkakuntana, jossa vahinko sattui.
20 Tässä tilanteessa Oberster Gerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että kun kyseessä on deliktiperusteinen vahingonkorvauskanne jäsenvaltioon A (käsiteltävässä asiassa: Italian tasavalta) sijoittautunutta sellaisen dieselmoottorin valmistajaa vastaan, joka on varustettu [asetuksen N:o 715/2007] 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla kielletyllä estolaitteella, sellaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltiossa B (käsiteltävässä asiassa: Itävallan tasavalta) asuva kantaja osti ajoneuvon jäsenvaltioon C(käsiteltävässä asiassa: Saksan liittotasavalta) sijoittautuneelta kolmannelta osapuolelta, vahingon ilmenemispaikka on
a) paikkakunta, jossa sopimus tehtiin
b) paikkakunta, jossa ajoneuvo luovutettiin, vai
c) paikkakunta, jossa vahingon aiheuttanut virhe ilmeni, ja siten paikkakunta, jossa ajoneuvoa käytettiin sen käyttötarkoituksen mukaisesti?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että kun ajoneuvosta, jonka valmistajan väitetään varustaneen ajoneuvo kielletyllä päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävällä estolaitteella ensimmäisessä jäsenvaltiossa, on tehty kauppasopimus toisessa jäsenvaltiossa ja kun se on luovutettu ostajalle kolmannessa jäsenvaltiossa, jossa sitä on käytetty käyttötarkoituksensa mukaisesti, tässä säännöksessä tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka on paikkakunta, jossa kyseinen sopimus on tehty, paikkakunta, jossa ajoneuvo on luovutettu, vai paikkakunta, jossa sitä käytettiin.
22 Aluksi on huomautettava, että siltä osin kuin asetuksella N:o 1215/2012 on kumottu ja korvattu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1), jolla puolestaan korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen, unionin tuomioistuimen tekemä tulkinta näiden viimeksi mainittujen oikeudellisten välineiden säännöksistä ja määräyksistä koskee myös asetusta N:o 1215/2012, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan”. Tilanne on näin yhtäältä kyseisen yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohan osalta ja toisaalta asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta (tuomio VKI, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaamiseksi on yhtäältä muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädettyä erityistä toimivaltaa koskevaa sääntöä, jonka mukaan kantaja voi, poiketen kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädetystä vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuutta koskevasta säännöstä, nostaa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on tulkittava itsenäisesti ja suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2022, BMA Nederland, C‑498/20, EU:C:2022:173, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Tämä erityistä toimivaltaa koskeva sääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella (tuomio 10.3.2022, BMA Nederland, C‑498/20, EU:C:2022:173, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on nimittäin yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi (tuomio 10.3.2022, BMA Nederland, C‑498/20, EU:C:2022:173, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Toisaalta on muistutettava, että käsite ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tarkoittaa samalla sekä vahingon ilmenemispaikkaa että siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkaa, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne näistä jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa (tuomio VKI, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian asianosaiset ovat eri mieltä sen paikkakunnan, missä vahinko on ilmennyt, määrittämisestä.
28 Tältä osin unionin tuomioistuin on ensinnäkin jo todennut, että olisi erotettava toisistaan yhtäältä alkuperäinen vahinko, joka johtuu välittömässä kausaaliyhteydessä olevasta tapahtumasta ja jonka ilmenemispaikka voi muodostaa perustan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaiselle toimivallalle, myöhemmistä haitallisista seurauksista, jotka eivät voi olla toimivaltaperusteena tämän säännöksen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Tibor-Trans, C‑451/18, EU:C:2019:635, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että vahinko, joka on vain välillinen seuraus vahingosta, joka aiheutui alun perin muille henkilöille, jotka olivat aiheutuneen vahingon välittömiä kärsijöitä muulla kuin sillä paikkakunnalla, jossa välilliselle vahingonkärsijälle aiheutui tämän jälkeen vahinkoa, ei voi olla perusta mainittuun säännökseen perustuvalle tuomioistuimen toimivallalle (tuomio 29.7.2019, Tibor-Trans, C‑451/18, EU:C:2019:635, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tämän oikeuskäytännön valossa unionin tuomioistuin arvioi tuomion VKI 29–31 kohdassa, että vahinko, joka perustuu ajoneuvon arvon alentumiseen, joka johtuu ostajan kyseisestä ajoneuvosta maksaman hinnan ja sen tosiasiallisen arvon välisestä erotuksesta, joka on seurausta sellaisen ohjelmiston asentamisesta, jolla manipuloidaan pakokaasupäästöjä koskevia tietoja, on ”alkuperäinen vahinko” siltä osin kuin vahinkoa ei ollut olemassa ennen kuin lopullinen ostaja osti ajoneuvon, eikä se ole pelkkä välillinen seuraus vahingosta, joka aiheutui alun perin muille henkilöille.
31 Kyseisen tuomion 32–34 kohdassa unionin tuomioistuin totesi myös, ettei tällainen vahinko ole puhdas varallisuusvahinko, koska kyse ei ole vahingosta, joka vaikuttaa suoraan vahinkoa kärsineen osapuolen varoihin, vaan aineellisesta vahingosta, joka vastaa tämän hankkiman ja vialliseksi todetun ajoneuvon arvon alenemista.
32 Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole väitetty, että pääasian valittajan vaatiman vahingonkorvauksen luonne ja luokittelu poikkeaisivat tuomiossa VKI kyseessä olleista.
33 Toiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen aineellisen vahingon ilmenemispaikasta on todettava, että unionin tuomioistuin on tuomion VKI 30, 31 ja 35 kohdassa todennut, että vahinko ilmenee vasta ajoneuvon, jossa on virhe, ostohetkellä, kun siitä maksetaan sen todellista arvoa korkeampi hinta. Näin ollen unionin tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että kun ajoneuvon valmistaja on varustanut ajoneuvon jossakin jäsenvaltiossa lainvastaisesti ohjelmistolla, jolla manipuloidaan pakokaasupäästöjä koskevia tietoja, ennen kuin se hankitaan kolmannelta osapuolelta toisessa jäsenvaltiossa, vahingon ilmenemispaikka on viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, josta tavara on hankittu.
34 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, missä tällaisen ajoneuvon hankkijalle aiheutuneen vahingon ilmenemispaikka on tilanteessa, jossa – toisin kuin tuomioon VKI johtaneessa tilanteessa – kahta eri jäsenvaltiota voidaan pitää jäsenvaltiona, jossa kyseinen ajoneuvo on hankittu. Pääasiassa nimittäin yhtäältä kauppasopimuksen tekeminen ja toisaalta ajoneuvon luovuttaminen sekä sen käyttötarkoituksen mukainen käyttö tapahtuivat eri jäsenvaltioissa.
35 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä lähinnä, onko viallisen ajoneuvon hankintapaikka ja siten asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu ”paikkakunta, missä vahinko sattui”, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa VKI, paikkakunta, jossa ajoneuvon kauppasopimus tehtiin, paikkakunta, jossa ajoneuvo luovutettiin lopulliselle ostajalle, vai paikkakunta, jossa sitä käytettiin sen käyttötarkoituksen mukaisesti.
36 Ensinnäkin kauppasopimuksen tekopaikka ei voi itsessään olla ratkaiseva hankintapaikan määrittämiseksi tällaisessa asiayhteydessä.
37 Ajoneuvon valmistajien deliktiin perustuvan vahingonkorvausvastuun syntyminen perustuu nimittäin lähtökohtaisesti oikeudenvastaiseen tekoon, joka muodostuu siitä, että ajoneuvoon on asennettu kielletty estolaite, ja vahinko muodostuu ajoneuvon ostajan maksaman hinnan ja ajoneuvon todellisen arvon välisestä erotuksesta, ja tämän oikeudenvastaisen teon ja kyseisen vahingon välisen syy-yhteyden osoittamiseen, eikä kyseisen ajoneuvon hankintatavoilla ole tältä osin merkitystä. Näin ollen ei vaikuta siltä, että moititun menettelyn ja vahingon, johon on vedottu, laajuuden tutkimiseksi olisi välttämätöntä tarkastella sen kauppasopimuksen sisältöä, jolla vahingonkärsijä on hankkinut kyseisen ajoneuvon. Hyvän lainkäytön ja prosessin asianmukaisen järjestämisen vaatimus ei näin ollen edellytä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevan kanteen yhteydessä kansainvälisen toimivallan antamista kauppasopimuksen tekopaikan tuomioistuimelle.
38 Toiseksi on niin, että koska vahinko, johon käsiteltävässä asiassa on vedottu, ei ole puhdas varallisuusvahinko, kuten tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun ”paikkakunnan, missä vahinko sattui” ei myöskään tarvitse vastata paikkakuntaa, jossa on syntynyt velvollisuus maksaa vahinkoa kärsineen ostajan viallisesta ajoneuvosta maksaman hinnan ja sen todellisen arvon välinen erotus. Toimivallan antaminen sen paikkakunnan tuomioistuimelle, jossa taloudellinen menetys on kohdistunut lopullisesti kantajan varallisuuteen, on nimittäin perusteltua ainoastaan silloin, kun kyse on puhtaasta varallisuusvahingosta (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2016, Universal Music International Holding, C‑12/15, EU:C:2016:449, 30–32 kohta), mistä ei ole kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.
39 Kolmanneksi ja viimeiseksi siitä kysymyksestä, vastaako virheellisen ajoneuvon hankintapaikka ja näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa VKI, paikkakuntaa, jossa ajoneuvo luovutettiin lopulliselle ostajalle, on muistutettava, että 16.7.2009 annetun tuomion Zuid-Chemie (C‑189/08, EU:C:2009:475) 27 kohdassa unionin tuomioistuin on katsonut, että vahingon ilmenemispaikka on se, jossa teko aiheuttaa vahinkoa, toisin sanoen se, jossa virheellisen tuotteen aiheuttama vahinko konkreettisesti ilmenee.
40 Kun otetaan huomioon kyseinen oikeuskäytäntö ja tämän tuomion 36–39 kohdassa esitetyt syyt, on katsottava, että kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – yhtäältä kauppasopimus on allekirjoitettu ja toisaalta ajoneuvo on luovutettu ja sitä on käytetty eri jäsenvaltioissa, kyseisen ajoneuvon hankintapaikka ja siten vahingon ilmenemispaikka asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa VKI, on se paikkakunta, jossa mainitussa ajoneuvossa oleva virhe eli vahingon aiheuttaneen kielletyn estolaitteen asentaminen ajoneuvoon ilmenee ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia lopulliselle ostajalle, eli paikkakunta, jossa ajoneuvo on luovutettu hänelle.
41 Tällainen tulkinta vastaa kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa tarkoitettua toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden tavoitetta siltä osin kuin se noudattaa unionin tuomioistuimen tuomion VKI 36 kohdassa jo esittämää toteamusta, jonka mukaan on niin, että koska jäsenvaltioon sijoittautunut autonvalmistaja, joka manipuloi laittomasti muissa jäsenvaltioissa kaupan pidettyjä ajoneuvoja, voi kohtuudella odottaa, että sitä vastaan nostetaan kanne kyseisten valtioiden tuomioistuimissa, ja näin ollen on katsottava, että tällaisen valmistajan on samalla tavoin varauduttava siihen, että sitä vastaan nostetaan kanne niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joissa markkinoilla tarjolla olevat ajoneuvot on luovutettu lopullisille ostajille.
42 Viallisen ajoneuvon käyttöpaikalla ei myöskään voi olla merkitystä määritettäessä vahingon ilmenemispaikkaa. Yhtäältä tällainen kriteeri ei, toisin kuin luovutuspaikka, täytä ennakoitavuuden tavoitetta, ja toisaalta on katsottava, kuten edellä esitetystä ilmenee, että vahinko ilmenee ajoneuvon hankkimisesta lähtien eli tässä tapauksessa silloin, kun se luovutetaan.
43 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että kun ajoneuvosta, jonka valmistajan väitetään varustaneen ajoneuvo ensimmäisessä jäsenvaltiossa kielletyllä päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävällä estolaitteella, on tehty kauppasopimus toisessa jäsenvaltiossa ja kun se on luovutettu ostajalle kolmannessa jäsenvaltiossa, tässä säännöksessä tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka on viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
Oikeudenkäyntikulut
44 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa
on tulkittava siten, että
kun ajoneuvosta, jonka valmistajan väitetään varustaneen ajoneuvo ensimmäisessä jäsenvaltiossa kielletyllä päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävällä estolaitteella, on tehty kauppasopimus toisessa jäsenvaltiossa ja kun se on luovutettu ostajalle kolmannessa jäsenvaltiossa, tässä säännöksessä tarkoitettu vahingon ilmenemispaikka on viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.
Allekirjoitukset