Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19.11.2020 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgericht Hannover – Saksa) – EZ v. Saksan valtio
(asia C-238/19)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Turvapaikkapolitiikka – Direktiivi 2011/95/EU – Pakolaisaseman myöntämisedellytykset – Kieltäytyminen asepalveluksesta – 9 artiklan 2 kohdan e alakohta – Alkuperämaan lainsäädäntö, jossa ei säädetä asepalveluksesta kieltäytymisestä omantunnonsyistä – Asepalveluksen lykkäyksen määräajan päätyttyä alkuperämaastaan paenneiden henkilöiden suojelu – 9 artiklan 3 kohta – Kyseisen direktiivin 10 artiklassa mainittujen syiden ja mainitun direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun syytteeseen panemisen tai rankaisemisen välinen yhteys – Näyttö)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgericht Hannover
Pääasian asianosaiset
Kantaja: EZ
Vastaaja: Saksan valtio
Tuomiolauselma
1) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 9 artiklan 2 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että jos alkuperämaan oikeudessa ei säädetä mahdollisuudesta kieltäytyä asepalveluksesta, kyseinen säännös ei ole esteenä sille, että kieltäytyminen todetaan tilanteessa, jossa asianomainen henkilö ei ole virallistanut kieltäytymistään tietyn menettelyn mukaisesti vaan on paennut alkuperämaastaan ilmoittautumatta sotilasviranomaisille.
2) Direktiivin 2011/95 9 artiklan 2 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että se, että asevelvollinen, joka kieltäytyy asepalveluksesta selkkauksessa mutta ei tiedä tulevaa palveluspaikkaansa, suorittaisi asepalveluksen täysimittaisen sisällissodan yhteydessä, jolle on ominaista se, että armeija syyllistyy saman direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin tai tekoihin toistuvasti ja systemaattisesti asevelvollisten voimin, merkitsisi osallistumista suoraan tai välillisesti tällaisiin rikoksiin tai tekoihin palveluspaikasta riippumatta.
3) Direktiivin 2011/95 9 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä edellytetään, että kyseisen direktiivin 10 artiklassa mainittujen syiden ja mainitun direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun syytteeseen panemisen tai rankaisemisen välillä on oltava yhteys.
4) Direktiivin 2011/95 9 artiklan 2 kohdan e alakohtaa, luettuna yhdessä 9 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin 2 artiklan d alakohdassa ja 10 artiklassa mainittujen syiden ja mainitun direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun asepalveluksesta kieltäytymisestä johtuvan syytteeseen panemisen ja rankaisemisen välistä yhteyttä ei voida pitää toteen näytettynä jo pelkästään sillä, että syytteeseen paneminen ja rankaiseminen johtuvat kyseisestä kieltäytymisestä. On kuitenkin olemassa vahva olettama, jonka mukaan asepalveluksesta kieltäytyminen saman direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa täsmennetyissä olosuhteissa johtuu jostakin viidestä direktiivin 10 artiklassa mainitusta syystä. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävänä on kaikkien kyseessä olevien seikkojen perusteella tarkistaa, onko tämä yhteys uskottava.
____________
1 EUVL C 206, 17.6.2019.