Language of document : ECLI:EU:C:2021:339

Asia C-665/20 PPU

X

(Ennakkoratkaisupyyntö - rechtbank Amsterdam)

 Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.4.2021

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – 4 artiklan 5 alakohta – Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta kolmannessa maassa – Rangaistus, joka on jo suoritettu tai jota ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan – Täytäntöönpano – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen harkintavalta – Käsite ”sama teko” – Rangaistuksesta vapauttaminen muun kuin oikeusviranomaisen toimesta yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä

1.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta kolmannessa maassa – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen harkintavalta – Ulottuvuus

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 5 alakohta)

(ks. 43, 44–47, 49–53, 55 ,59, 60 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Kansallisen lainsäädännön lähentämistä koskevat puitepäätökset – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Puitepäätösten oikeusvaikutukset – Velvollisuus jättää soveltamatta puitepäätöksen vastaista kansallista säännöstä – Ei ole – Velvollisuus tulkita kansallista oikeutta puitepäätösten mukaisesti – Ulottuvuus – Tarve taata puitepäätöksen täysi tehokkuus

(Neuvoston puitepäätös 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299)

(ks. 62–64 kohta)

3.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta kolmannessa maassa – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet – Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta jäsenvaltiossa – Saman teon käsite – Yhtenäinen tulkinta

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 3 artiklan 2 alakohta ja 4 artiklan 5 alakohta)

(ks. 70, 72, 75–78 ja 83 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta kolmannessa maassa – Rangaistus, joka on jo suoritettu tai jota ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan – Käsite – Osa rangaistuksesta suoritettu mainitussa maassa ennen rangaistuksesta vapauttamista – Kuuluminen käsitteen alaan – Rangaistuksesta vapauttaminen muun kuin oikeusviranomaisen toimesta yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä, joka ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan - Vaikutuksettomuus

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 5 alakohta)

(ks. 86–88, 92, 94 ja 98–104 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin selventää ne bis in idem -periaatteen ulottuvuutta, kun pannaan täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys teoista, joista on jo aiemmin tuomittu kolmannessa maassa

Saksan oikeusviranomaiset antoivat syyskuussa 2019 X:ää koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen syytetoimia varten teoista, jotka hän oli kohdistanut elämänkumppaniinsa ja tämän tyttäreen vuonna 2012. X otettiin maaliskuussa 2020 kiinni Alankomaissa. Hän vastusti luovuttamistaan näille viranomaisille ja väitti, että häntä oli jo syytetty ja hänelle annettu lopullinen tuomio samoista teoista Iranissa. Tarkemmin sanottuna hänet oli vapautettu syytteistä osasta näistä teoista, ja tuomittu osasta niistä vankeusrangaistukseen, jonka hän oli suorittanut lähes kokonaan ennen rangaistuksesta vapauttamista. Hänet vapautettiin Iranin korkeimman johtajan, joka ei ole oikeusviranomainen, islamilaisen vallankumouksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi julistaman yleisen armahduksen yhteydessä. X katsoo, että koska hänet on aiemmin tuomittu Iranissa, ne bis in idem -periaate, sellaisena kuin se on vahvistettu eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä annetun puitepäätöksen (1) 4 artiklan 5 alakohdassa, joka on saatettu osaksi Alankomaiden oikeutta, on esteenä häntä koskevan pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle.

Kyseisessä artiklassa säädetään, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos kolmannessa maassa on annettu etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio samasta teosta, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan. Tämä ns. harkinnanvarainen kieltäytymisperuste on samankaltainen kuin puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa säädetty ns. ehdoton kieltäytymisperuste, lukuun ottamatta sitä, että viimeksi mainittu ei koske kolmannessa maassa vaan jäsenvaltiossa annettua tuomiota.

Tässä tilanteessa rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) päätti pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan puitepäätöksen 4 artiklan 5 alakohtaa. Rechtbank Amsterdam, jonka on lausuttava X:n luovuttamisesta, pohtii nimittäin sillä tällaisessa tapauksessa olevaa harkintavaltaa, kyseisessä artiklassa olevaa ”saman teon” käsitettä siltä osin kuin Iranin tuomioistuimet eivät ole nimenomaisesti lausuneet tietyistä X:n syyksi Saksassa luetuista teoista, sekä sitä koskevan edellytyksen ulottuvuutta, että jos henkilö on tuomittu rangaistukseen, ”hän on suorittanut sen tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan.”

Unionin tuomioistuin katsoi kiireellisessä menettelyssä antamassaan tuomiossa ensinnäkin, että täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on oltava harkintavaltaa sen arvioimiseksi, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä kyseisellä perusteella vai ei. Tämän jälkeen todetaan, että ”saman teon” käsitettä (2) on tulkittava yhtenäisesti. Lopuksi todetaan, että rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva edellytys täyttyy pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin unionin tuomioistuin muistuttaa, että puitepäätöksessä ilmaistaan yhtäältä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet (3) ja toisaalta sen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet, (4) jotka jäsenvaltiot voivat siis vapaasti saattaa tai jättää saattamatta osaksi kansallista oikeusjärjestystään. Jos jäsenvaltiot panevat viimeksi mainitut perusteet täytäntöön, ne eivät kuitenkaan voi säätää, että oikeusviranomaisten on automaattisesti kieltäydyttävä panemasta täytäntöön jokainen asianomainen eurooppalainen pidätysmääräys. Niillä on nimittäin oltava harkintavaltaa, jonka perusteella ne voivat suorittaa tapauskohtaisen tarkastelun ja ottaa huomioon kaikki erityiset olosuhteet. Se, että niiltä evättäisiin tämä mahdollisuus, johtaisi pelkän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen mahdollisuuden muuttamiseen selkeäksi velvoitteeksi, vaikka tämä kieltäytyminen on poikkeus ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano pääsääntö.

Unionin tuomioistuin korostaa lisäksi eroa puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa säädettyyn ehdottomaan kieltäytymisperusteeseen nähden, jota sovellettaessa täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella ei ole lainkaan harkintavaltaa. Jäsenvaltioiden välillä vallitsevia keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita, jotka edellyttävät, että kukin niistä noudattaa unionin oikeutta ja aivan erityisesti perusoikeuksia, ei voida automaattisesti soveltaa kolmansien maiden tuomioistuinten antamiin tuomioihin. Näin ollen ei voida olettaa, että sen kaltainen vankka luottamus, joka jäsenvaltioiden välillä on rikosoikeudelliseen järjestelmään, vallitsisi kolmansiin maihin nähden. Tästä syystä täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle on annettava harkintavaltaa.

Toiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohtaan ja 4 artiklan 5 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”sama teko” on tulkittava yhtenäisesti. Johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus nimittäin edellyttävät, että näillä kahdella samalla tavalla muotoillulla käsitteellä on oltava sama ulottuvuus. Unionin tuomioistuin lisää, että se, että 3 artiklan 2 alakohta koskee unionissa annettuja tuomioita, kun taas 4 artiklan 5 alakohta koskee kolmannessa maassa annettuja tuomioita, ei voi sellaisenaan oikeuttaa sitä, että kyseisellä käsitteellä olisi erilainen ulottuvuus.

Unionin tuomioistuin katsoo kolmanneksi, että puitepäätöksen 4 artiklan 5 alakohdassa säädetty rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva edellytys täyttyy pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa. Tältä osin unionin tuomioistuin korostaa, että kyseisessä artiklassa mainitaan yleisesti ”tuomion antaneen maan lainsäädäntö”, mutta siinä ei täsmennetä tarkemmin syitä, joiden vuoksi rangaistusta ei voida panna täytäntöön. On siis lähtökohtaisesti tunnustettava kaikki tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaiset armahdustoimenpiteet, joiden johdosta määrättyä seuraamusta ei voida enää panna täytäntöön. Tältä osin merkitystä ei ole tekojen vakavuudella, sillä, mikä viranomainen on myöntänyt toimenpiteen, eikä sillä, mihin seikkoihin toimenpide perustuu, kun se esimerkiksi ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan.

Unionin tuomioistuin kuitenkin lisää, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on suoritettava punninta käyttäessään harkintavaltaa, joka sillä on puitepäätöksen 4 artiklan 5 alakohdassa säädetyn harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamisessa. Tarkoituksena on sovittaa yhteen yhtäältä rikoksesta jo tuomittujen henkilöiden rankaisematta jäämisen ehkäiseminen ja rikollisuuden torjunta sekä toisaalta oikeusvarmuuden takaaminen näille henkilöille noudattamalla lainvoimaisiksi tulleita julkisten elinten ratkaisuja. Sekä puitepäätöksen 4 artiklan 5 alakohdassa että 3 artiklan 2 alakohdassa vahvistettu ne bis in idem -periaate kattaa nämä kaksi näkökohtaa.


1      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1, ja oikaisu EUVL 2006, L 279, s. 30), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös).


2      Tämä käsite esiintyy puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 5 alakohdassa.


3      Niistä säädetään puitepäätöksen 3 artiklassa.


4      Niistä säädetään puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklassa.