Kanne 16.1.2012 - Hagenmeyer ja Hahn v. komissio

(Asia T-17/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Moritz Hagenmeyer (Hampuri, Saksa) ja Andreas Hahn (Hannover, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Teufer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan tiettyjen sairauden riskin vähentämiseen viittaavien elintarvikkeita koskevien terveysväitteiden hyväksynnän epäämisestä 16.11.2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1170/2011 (EUVL L 299, s. 1) siltä osin kuin se koskee kantajan hakemaa väitettä "merkittävien vesimäärien säännöllinen nauttiminen voi torjua nestehukan syntymisen riskiä ja siihen liittyvän suorituskyvyn laskua" ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006² mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä mainitun asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly hyväksyttyjen väitteiden luetteloon.

Kyseinen kanne kohdistuu tiettyjen sairauden riskin vähentämiseen viittaavien elintarvikkeita koskevien terveysväitteiden hyväksynnän epäämisestä 16.11.2011 annettuun komission asetukseen (EU) N:o 1170/2011 siltä osin kuin siinä evättiin seuraavan sairauden riskin vähentämiseen liittyvän terveysväitteen sisällyttäminen hyväksyttyjen väitteiden luetteloon: "Merkittävien vesimäärien säännöllinen nauttiminen voi torjua nestehukan syntymisen riskiä ja siihen liittyvän suorituskyvyn laskua".

Kantajat esittävät kanteensa tueksi yhdeksän kanneperustetta.

1.    Ensimmäinen kanneperuste: "Riskitekijän" nimeämisen tarpeettomuus

Kantajat väittävät ensiksi, että vastaaja katsoi, että hyväksymishakemuksessa on nimettävä "riskitekijä", vaikkei asetuksesta N:o 1924/2006 ilmene tällaista velvollisuutta.

2.    Toinen kanneperuste: "Riskitekijän" tosiasiallista nimeämistä hyväksymishakemuksessa ei otettu huomioon

Kantajat väittävät lisäksi, että vastaaja ei ottanut huomioon sitä, että kantajat tosiasiallisesti nimesivät "riskitekijän" muotoilemissaan ehdotuksissa haetuksi terveysväitteeksi.

3.    Kolmas kanneperuste: Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

Kantajat väittävät, että asetus N:o 1170/2011 on kokonaisuudessaan suhteeton.

4.    Neljäs kanneperuste: Riittävän oikeudellisen perustan puuttuminen

Riitautetulta asetukselta puuttuu kantajien mukaan riittävä oikeudellinen perusta, koska se perustuu asetuksen N:o 1924/2006 17 artiklan säännöksiin, luettuna yhdessä 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 10 artiklan 1 kohdan kanssa, jotka puolestaan ovat unionin oikeuden ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen vastaisia.

5.    Viides kanneperuste: Oikeudellinen täytäntöönpanokeino ei ole hyväksyttävä

Kantajat väittävät viidenneksi, että vastaaja rikkoi olennaisia muotomääräyksiä, kun se antoi asetuksen asetuksessa N:o 1924/2006 säädetyn päätöksen sijasta.

6.    Kuudes kanneperuste: Toimivallanjaon rikkominen

Kantajat väittävät tässä yhteydessä, ettei vastaaja ottanut menettelyssä huomioon asetuksessa N:o 1924/2006 säädettyä toimivallanjakoa vastaajan, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Bundesamt für Verbraucherschutz und Lebensmittelsicherheitin välillä.

7.    Seitsemäs kanneperuste: Päätöstä ei ole tehty määräajassa

Kantajat väittävät lisäksi, ettei asetuksen N:o 1924/2006 mukaisia pakottavia määräaikoja hyväksymishakemuksen lähettämiselle eteenpäin, tieteellisen lausunnon antamiselle ja hyväksymispäätöksen tekemiselle ole noudatettu.

8.    Kahdeksas kanneperuste: Esityksen puutteellinen huomioonottaminen

Kantajat väittävät edelleen, että vastaaja rikkoi olennaisia muotomääräyksiä, kun se ei ottanut hyväksymispäätöksessään huomioon kantajien ja menettelyyn osallistuneiden kolmansien osapuolten esityksen olennaista osaa.

9.    Yhdeksäs kanneperuste: Puutteelliset perustelut

Kantajat väittävät lopuksi, ettei vastaaja täyttänyt riittävällä tavalla SEUT 296 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan.

____________

¹ - Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 (EUVL L 404, s. 9).

² - Tiettyjen sairauden riskin vähentämiseen viittaavien elintarvikkeita koskevien terveysväitteiden hyväksynnän epäämisestä 16.11.2011 annettu komission asetus (EU) N:o 1170/2011 (EUVL L 299, s. 1).