Kanne 19.11.2015 – Guardian Europe v. Euroopan unioni

(Asia T-673/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Guardian Europe Sàrl (Bertrange, Luxemburg) (edustajat: asianajaja F. Louis ja solicitor C. OʼDaly )

Vastaaja: Euroopan unioni, jotka edustavat Euroopan komissio ja Euroopan unionin tuomioistuin

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

1) toteamaan, että kantajalle on korvattava seuraavat vahingot, jotka sille ovat aiheutuneet siitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin antanut ratkaisua kohtuullisessa ajassa: a) vakuuskustannukset 936 000 euron määräisinä b) vaihtoehtokustannukset/saamatta jäänyt voitto 1 671 000 euron määräisinä ja c) aineettomat vahingot 14.8 miljoonan euron määräisinä

2) toteamaan, että kantajalle on maksettava korkoa 1 kohdassa mainituille summille siltä osin kuin niillä on merkitystä, kyseisenä ajankohtana Euroopan keskuspankin rahoitusoperaatioihinsa soveltaman keskikoron määräisenä korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

3) toteamaan, että kantajalle on korvattava seuraavat vahingot, jotka sille ovat aiheutuneet siitä, että komissio ja unionin yleinen tuomioistuin ovat loukanneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, ja erityisesti seuraavat summat: a) vakuuskustannukset 1 547 000 euron määräisinä b) vaihtoehtokustannukset/saamatta jäänyt voitto 9 292 000 euron määräisinä ja c) aineettomat vahingot 14,8 miljoonan euron määräisinä

4) toteamaan, että kantajalle on maksettava korkoa 3 kohdassa mainituille summille siltä osin kuin niillä on merkitystä, kyseisenä ajankohtana Euroopan keskuspankin rahoitusoperaatioihinsa soveltaman keskikoron määräisenä korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

5) velvoittamaan vastaajan korvaamaan tähän kanteeseen liittyvät kantajan kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: Kantajalla on SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus vahingonkorvaukseen Euroopan unionilta, koska unionin yleinen tuomioistuin on loukannut kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta saada asiansa ratkaistuksi kohtuullisessa ajassa. Koska ratkaisua ei annettu kohtuullisessa ajassa, kantajalle aiheutui 12.2.2010–27.9.2012 kolmentyyppisiä vahinkoja: 1) suuremmat kustannukset pankkitakauksesta sen sakon määrälle, jota kantaja ei maksanut komissiolle välittömästi asiassa COMP/39165 – Tasolasi 28.11.2007 annetun päätöksen K(2007)5791 lopullinen antamisen jälkeen; 2) vaihtoehtokustannukset, koska alhainen korko sakon määrälle, joka korvattiin kantajalle unionin tuomioistuimen vuonna 2014 antaman tuomion johdosta viiveellä, oli paljon matalampi kuin se mahdollinen voitto, jonka kantaja olisi voinut saada, jos se olisi sijoittanut tämän rahan yritykseensä sen sijaan, että se maksoi sen vuonna 2008 komissiolle; ja 3) aineettomat vahingot sen päätöksen vuoksi, jolla määrättiin kantajalle marraskuussa 2007 virheellisesti korkein sakko, ja unionin yleisen tuomioistuimen laiminlyönnin vuoksi antaa ratkaisu kohtuullisessa ajassa, minkä unionin tuomioistuin oikaisi viiveellä vasta marraskuussa 2014.

Toinen kanneperuste: Kantajalla on SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus vahingonkorvaukseen Euroopan unionilta, koska Euroopan komissio ja unionin yleinen tuomioistuin loukkasivat ilmeisellä tavalla yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja syrjivät kantajaa. Asiassa COMP/39165 – Tasolasi 28.11.2007 annetussa päätöksessä K(2007)5791 lopullinen jätettiin muille päätöksen kohteena oleville yrityksille määrätty sakkoa laskettaessa virheellisesti ulkopuolelle kytkösmarkkinamyynnit, eikä tästä seurannutta kantajan, joka riippumattomana tuottajana ei ollut harjoittanut kytkösmarkkinamyyntiä, syrjintää oikaistu. Unionin yleinen tuomioistuin suurensi komission virhettä pysyttämällä ratkaisussaan näiden kytkösmarkkinamyyntien sulkemisen ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin oikaisi tämän virheen vasta marraskuussa 2014 alentamalla unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla määrättyä sakkoa 44,4 miljoonalla eurolla. Tämä alentaminen ei kuitenkaan korvannut kantajalle marraskuusta 2007 marraskuuhun 2014 siitä aiheutunutta vahinkoa, että sille oli määrätty virheellisesti liian suuri sakko, mikä oli herättänyt mielikuvan siitä, että sillä oli ollut erityinen vastuu tasolasikartellista, ja johtanut myös suurempiin taloudellisiin kustannuksiin. Komission ja unionin yleisen tuomioistuimen sääntöjenvastaisen toiminnan vuoksi kantajalle syntyi samat kolmentyyppiset vahingot kuin ne, jotka on mainittu ensimmäisessä kanneperusteessa, mutta pidemmällä ajanjaksolla marraskuusta 2007 marraskuuhun 2014.

____________