Language of document : ECLI:EU:T:2015:36

Asia T‑355/13

easyJet Airline Co. Ltd

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Lentoasemapalvelujen markkinat – Päätös kantelun hylkäämisestä – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohta – Jäsenvaltion kilpailuviranomaisen käsittelemä asia – Kantelun hylkääminen tärkeysjärjestyksestä johtuen – Kilpailuviranomaisen päätös, jossa tehdään kilpailuoikeuteen perustuvat päätelmät kyseessä olevalla alalla sovellettavan kansallisen lainsäädännön osalta suoritetusta tutkimuksesta – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.1.2015

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Komission päätös asian käsittelyn lopettamisesta – Komission harkintavalta – Asian käsittelyn lopettamisesta tehdyn päätöksen perustelut – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonta

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla sekä SEUT 105 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohta)

2.      Kilpailu – Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Komission päätös lopettaa sellaisen kantelun käsittely, jota kansallinen kilpailuviranomainen on jo käsitellyt ja jonka se on hylännyt tärkeysjärjestyksestä johtuen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimien ja kansallisten tuomioistuimien toimivalta

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohta)

3.      Kilpailu – Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Komission päätös lopettaa sellaisen kantelun käsittely, jota kansallinen kilpailuviranomainen on jo käsitellyt ja jonka se on hylännyt tärkeysjärjestyksestä johtuen – Hyväksyttävyys

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 5 artikla ja 13 artiklan 2 kohta)

4.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Soveltaminen – Kansallisten kilpailuviranomaisten toimivalta – Ulottuvuus – Rajat

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 5 artikla)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös lopettaa sellaisen kantelun käsittely, jota kansallinen kilpailuviranomainen on jo käsitellyt ja jonka se on hylännyt tärkeysjärjestyksestä johtuen – Päätös, joka perustuu kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksessä tehtyihin päätelmiin kansallisen alakohtaisen lainsäädännön osalta suoritetusta tutkimuksesta – Hyväksyttävyys

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 2 kohta)

6.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Soveltaminen kansallisissa kilpailuviranomaisissa – Eroa ei tehdä kansallisen kilpailuviranomaisen eri yksikköjen välillä

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohta)

7.      Kilpailu – Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen toimivallan jako – Komission oikeus ottaa huomioon kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 4 ja 5 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 17–20, 69, 70 ja 72 kohta)

2.      Asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn komission päätökseen kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan tarkoituksena on selvittää, ettei komission päätös perustu asiallisesti virheellisiin tosiseikkoihin ja ettei komissio ole tehnyt oikeudellista virhettä, ilmeistä arviointivirhettä tai syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön katsoessaan, että jäsenvaltion kilpailuviranomainen on jo käsitellyt kantelua. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten päätösten valvonta kuuluu sitä vastoin ainoastaan kansallisille tuomioistuimille, jotka hoitavat oleellista tehtävää unionin kilpailusääntöjä sovellettaessa. Unionin yleisen tuomioistuimen valvonta ei siten saa johtaa kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksen sisällön tai sen soveltaman menettelyn tai metodologian arviointiin, jonka tekeminen kuuluu kansallisille tuomioistuimille.

(ks. 20 ja 51 kohta)

3.      Asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohdassa oleva ilmaisu ”kantelu – –, jota toiset kilpailuviranomaiset ovat jo käsitelleet” on ulottuvuudeltaan laaja siltä osin kuin sen piiriin voivat kuulua kaikki kantelut, jotka jokin toinen kilpailuviranomainen on tutkinut, siitä riippumatta, miten asia on ratkaistu. Kyseinen sanamuodon mukainen tulkinta on tuon asetuksen – josta ilmenee, ettei merkitystä ole sillä, mihin lopputulokseen mainittu kilpailuviranomainen pääsee kantelun tutkittuaan, vaan se, että se on tutkinut sitä – yleisen rakenteen mukainen.

Kyseinen tulkinta on lisäksi yhteensopiva yhden asetuksen N:o 1/2003 päätavoitteen kanssa, jona on unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskevan tehokkaan ja hajautetun järjestelmän käyttöön ottaminen. Kyseisessä asetuksessa on päätetty aikaisempi keskitetty järjestelmä ja siinä on mahdollistettu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten laajempi osallistuminen ja annettu niille tässä tarkoituksessa toimivalta täytäntöönpanna unionin kilpailuoikeutta. Vastakkaisen tulkinnan johdosta komission olisi järjestelmällisesti tutkittava kantelu aina silloin, kun jäsenvaltion kilpailuviranomainen on tutkinut kantelua muttei ole tehnyt mitään asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdan säännöksissä säädettyä päätöstä. Tällaisella komissiolle kuuluvalla velvollisuudella komissiolle siirrettäisiin toimivalta valvoa mainittujen viranomaisten päätöksiä, mikä on yksinomaan kansallisten tuomioistuimien tehtävä.

Tästä seuraa, että komissio voi kantelun hylätäkseen nojautua oikeutetusti perusteluun, jonka mukaan jäsenvaltion kilpailuviranomainen on aikaisemmin hylännyt kyseisen kantelun tärkeysjärjestyksestä johtuen.

(ks. 26–28, 33, 36, 37, 39 ja 40 kohta)

4.      Kansallisen kilpailuviranomaisen tärkeysjärjestyksestä johtuen tekemä päätös kantelun hylkäämisestä on asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan toisen kohdan säännösten nojalla tehty päätös.

(ks. 32 ja 34 kohta)

5.      Missään asetuksen N:o 1/2003 säännöksessä ei kielletä jäsenvaltion kilpailuviranomaista nojautumasta tutkimuksissaan, jotka se suorittaa arvioidakseen unionin kilpailusääntöjen noudattamista, niihin päätelmiin, jotka se on tehnyt muun kansallisen lainsäädännön nojalla tehtyjen tutkimusten yhteydessä. Komissio voi siis hylätäkseen kantelun asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohdan perusteella nojautua oikeutetusti perusteluun, jonka mukaan jäsenvaltion kilpailuviranomainen on hylännyt kyseisen kantelun aikaisemmin sellaisen tutkinnan jälkeen, joka perustuu päätelmiin, jotka tämä on tehnyt kansallisen oikeuden muiden säännösten nojalla tehdyn tutkimuksen yhteydessä, kunhan kyseinen tutkinta on suoritettu unionin kilpailuoikeuden sääntöjen perusteella.

(ks. 45 ja 46 kohta)

6.      Asetuksen N:o 1/2003 13 artiklan 2 kohdan säännöksissä, kuten mainitun asetuksen säännöksissä kokonaisuudessaan, viitataan jäsenvaltion kilpailuviranomaisiin tekemättä eroa kyseisten viranomaisten eri yksikköjen välillä. On siis merkityksetöntä tuntea niiden ryhmien kokoonpanoa, jotka ovat tutkineet kantajan kantelua, joka perustuu muuhun kuin kilpailua koskevaan säännöstöön, jos kansallinen kilpailuviranomainen on tutkinut kantelua kilpailuoikeuden kannalta ja jos ilmenee, että mainittu viranomainen on voinut perustellusti nojautua eri säännöstöön perustuvan kantelun yhteydessä tehtyyn arviointiin.

(ks. 60 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 71 kohta)