Asia T‑358/13

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maaseuturahasto – Maaseuturahastosta rahoitettaviin menoihin liittyvien jäsenvaltioiden maksajavirastojen tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Päätös, jossa todetaan Basilicatan aluetta koskevan maaseudun kehittämisohjelman osalta, että tiettyä määrää ei voida käyttää uudelleen – Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 30 artikla – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 8.10.2015

1.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Vastaavat vaatimukset kanneperusteen tueksi esitettyjen väitteiden osalta – Väitteet, joita ei ole esitetty kanteessa – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Asiakirjanäyttö – Todistusarvo – Unionin tuomioistuinten arviointi – Arviointiperusteet

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Maaseuturahastosta rahoitettuja menoja koskevien tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehty päätös

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 30 ja 31 artikla)

4.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Sääntöjenvastaisuuksien toteaminen siinä, miten kansalliset virastot soveltavat yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeja – Komission toimivalta tehdä rahoituskorjauksia jo tilien tarkastamis- ja hyväksymisvaiheessa

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 26 artiklan 3 kohta, 27 artiklan 3 ja 4 kohta, 30 ja 31 artikla; komission asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohta)

5.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Maaseuturahastosta maksettava rahoitus – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Unionin lainsäädännön soveltamisessa ilmenneistä sääntöjenvastaisuuksista johtuva kieltäytyminen menojen vastattavaksi ottamisesta – Asianomainen jäsenvaltio kiistää sääntöjenvastaisuudet – Todistustaakka – Jakaminen komission ja jäsenvaltion kesken

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 30 ja 31 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 56 ja 57 kohta)

4.      Komissiolla ei ole yhteistä maatalouspolitiikkaa hallinnoidessaan oikeutta sitoutua menoihin, jotka eivät vastaa kyseessä olevaa yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä, ja tämä sääntö on yleisesti sovellettava. Kun komissio toteaa, että maksajavirastojen tileihin sisältyy kyseessä olevaa yhteistä markkinajärjestelyä koskevien unionin sääntöjen vastaisesti suoritettuja menoja, sillä on siis toimivalta ryhtyä sen johdosta kaikkiin toimenpiteisiin ja näin ollen tehdä rahoituskorjauksia maksajavirastojen vuosittaisiin tileihin jo siinä vaiheessa, kun se tekee yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen N:o 1290/2005 30 artiklan nojalla päätöksen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä.

Komissio ei voi tässä yhteydessä hyväksyä välimaksuja koskevaa virheellistä ilmoitusta maaseudun kehittämisohjelman osalta yksinomaan siitä syystä, että on noudatettu sen esittämiselle asetuksen N:o 1290/2005 26 artiklan 3 kohdassa säädettyjä muotovaatimuksia. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevassa päätöksessä nimittäin täsmennetään määrät, jotka voidaan vaatia takaisin kultakin jäsenvaltiolta ja jotka vahvistetaan vähentämällä kyseisen varainhoitovuoden osalta maksetut ennakkomaksut samalle vuodelle hyväksytyistä menoista. Kun komissio havaitsee jotakin ohjelmaa koskevassa vuosittaisessa menoilmoituksessa puutteita, se ei voi hyväksyä näitä menoja veloitettavaksi maaseuturahastolta tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä ja sen on siten evättävä niiden rahoitus odotettaessa myöhempää sääntöjenvastaisuuksia koskevaa päätöstä.

Komissiota ei voida myöskään moittia siitä, että se on sääntöjenmukaisuuden tarkastamista koskevan menettelyn aloittamisesta asetuksen N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä pitänyt menoja sekä yhtenä tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn ongelmista että keskeytettynä määränä. Asetuksen N:o 1290/2005 27 artiklan 4 kohdan mukaan 3 kohdassa tarkoitetut päätökset maksujen keskeyttämisestä tai niiden vähentämisestä tehdään näet rajoittamatta saman asetuksen 30 ja 31 artiklassa tarkoitettujen päätösten soveltamista. Saman asetuksen 30 artiklan 2 kohdan mukaan 30 artiklan nojalla tehty päätös ei rajoita sellaisten 31 artiklan nojalla myöhemmin tehtävien päätösten soveltamista, jotka koskevat unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettäviä menoja, joita ei ole suoritettu unionin sääntöjen mukaisesti. Tästä seuraa, että komissio voi tehdessään tilien tarkastamis‑ ja hyväksymispäätöksen mainitun 30 artiklan nojalla päättää toimitettujen tilien laadussa havaittujen puutteiden seurauksista riippumatta sääntöjenmukaisuutta koskevasta päätöksestä.

(ks. 68, 82, 83 ja 89 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 69–71 kohta)