EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2012
Asia F‑43/10
Maria Concetta Cerafogli
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP)
Henkilöstö – Euroopan keskuspankin henkilöstö – Kantelu työpaikkakiusaamisesta – Hallinnollinen tutkimus – Oikeus tutustua tutkimusasiakirjoihin – Tutkimuskertomus – Ilmeinen arviointivirhe
Aihe: Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan, joka on EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen liitteenä, 36.2 artiklaan perustuva kanne, jossa Maria Concetta Cerafogli vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan hänen esittämänsä syrjintää koskevan kantelun johdosta aloitetun sisäisen hallinnollisen tutkimuksen päättämisestä 17.11.2009 tehdyn Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös).
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Euroopan keskuspankin työntekijät – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Oikeudellinen toteamus – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 42 artikla)
2. Henkilöstökanne – Euroopan keskuspankin työntekijät – Erityinen valitus – Muotomääräykset – Riittävä täsmällisyys – Tiettyjen väitteiden esittäminen määräajan jälkeen toimitetuissa liitteissä – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta; Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 41 artikla; Euroopan keskuspankin henkilöstösääntöjen 8.1.6 artikla)
3. Henkilöstökanne – Euroopan keskuspankin työntekijät – Erityinen valitus – Erityisen valituksen ja kanteen vastaavuus – Kohteen ja perusteen samanlaisuus – Riidan perusteen muuttuminen – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla; Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 41 artikla)
4. Tuomioistuinmenettely – Oikeusvoima – Ulottuvuus – Myöhemmän kanteen tutkimatta jättäminen – Edellytykset – Kohteen samanlaisuus – Ensimmäisessä kanteessa riitautettuun toimeen nähden olennaisesti samanlaisen toimen riitauttaminen eri tosiseikkojen ja oikeudellisten perusteiden nojalla – Oikeusvoiman puuttuminen
5. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Oikeudet ja velvollisuudet – Väitettyä työpaikkakiusaamista koskeva sisäinen tutkimus – Kantelijan oikeus tulla kuulluksi ja tutustua tutkimusasiakirjoihin – Rajat
(Euroopan parlamentin neuvoston asetuksen N:o 45/2001 20 artikla)
6. Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista koskeva peruste – Toteaminen viran puolesta
7. Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuus – Adressaatin tuntemassa asiayhteydessä tehty päätös – Oikeudellisen sääntelyn huomioon ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)
8. Euroopan keskuspankki – Johtokunta – Kokoukset – Esityslistaan liittyvien asiakirjojen lähettämistä jäsenille koskeva määräaika – Määräajan noudattamatta jättäminen – Sääntöjenvastaisuus, joka ei johda johtokunnan päätöksen kumoamiseen – Todistustaakka
(Euroopan keskuspankin johtokunnan työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohta)
9. Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Ilmeinen arviointivirhe – Käsite – Todistustaakka
10. Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Kollega, jolla on kielteinen käsitys virkamiehestä ja joka ilmoittaa esimiehille tämän suoritusten laatua ja käyttäytymistä koskevista väitteistä – Käsitteen ulkopuolelle jääminen – Vaatimus väitetyn uhrin tuntemusten objektiivisuudesta
(Henkilöstösääntöjen 12 a artikla)
11. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Virkamiehen asianajajan palkkio palveluista oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana – Käsitteen ulkopuolelle jääminen
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 ja 91 artikla)
1. Unionin tuomioistuimilla ei Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 42 artiklan mukaista laillisuusvalvontaa harjoittaessaan ole toimivaltaa antaa hallintoviranomaiselle osoitettavia määräyksiä tai oikeudellisia selvityksiä.
(ks. 43 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑66/09, Saracco v. EKP, 15.12.2010, 39 kohta
2. Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen 41 artiklassa ja keskuspankin henkilöstösääntöjen 8.1.6 artiklassa tarkoitettu oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on epävirallinen samoin kuin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valitusmenettely.
Näin ollen palvelussuhteen ehtojen 41 artiklassa, jota on täydennetty henkilöstösääntöjen 8.1.6 artiklalla, tarkoitetun erityisen valituksen tutkittavaksi ottaminen ei edellytä sen laatimista määrämuodossa, ja keskuspankin on tutkittava se avoimin mielin. Tutkittavaksi ottamiseksi riittää, että kyseinen kanne on riittävän täsmällinen, jotta keskuspankki voi tietää perusteet ja perustelut, joihin asianomainen vetoaa riitautettua päätöstä vastaan.
Näissä olosuhteissa liitteen toimittamista määräajan jälkeen ei voida lähtökohtaisesti pitää sen periaatteen loukkaamisena, jonka mukaan määräajat ovat ehdottomia, jos erityinen valitus itsessään on tehty asetetussa määräajassa.
Kuitenkin siinä erityisessä tilanteessa, jossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen toimitetuilla liitteillä ei ole puhtaasti todistuksellista tehtävää vaan niissä sen sijaan esitetään yksityiskohtaisesti työntekijän väitteet tai jossa niiden on katsottava olevan erottamaton osa erityistä valitusta, näiden liitteiden toimittaminen määräajan jälkeen merkitsee erityisen valituksen tekemiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämistä.
Vaikka oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on epävirallinen, siinä pyritään sovintoratkaisuun, eikä tämän menettelyn kanssa voida pitää yhteensopivana sitä, että työntekijä pakottaa hallinnon tutkimaan erityisen valituksensa tekstissä ja olennaisissa liitteissä esittämiensä eri väitteiden hajanaisia osia, vaikka hänellä on ollut kohtuullinen kahden kuukauden määräaika tämän kanteen nostamiselle.
(ks. 50–52 ja 54–56 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑32/89 ja T‑39/89, Marcopoulos v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.6.1990, 28 kohta; asia T‑146/94, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 7.3.1996, 48 kohta ja asia T‑176/96, Volger v. parlamentti, 13.1.1998, 65 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010, 111 ja 113 kohta
3. Erityisen valituksen ja kanteen vastaavuutta koskeva sääntö on ymmärrettävä siten, että lainvastaisuusväitteitä ja oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita lukuun ottamatta riita-asian syy katsotaan muutetuksi ja kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta tämän säännön rikkomisen vuoksi ainoastaan siinä tapauksessa, että kantaja, joka on erityisessä valituksessaan esittänyt väitteitä pelkästään hänelle epäedullisen toimen muodollista pätevyyttä vastaan menettelynäkökohdat mukaan lukien, esittää kanteessaan aineellisia kanneperusteita, tai siinä päinvastaisessa tapauksessa, että kantaja, joka on erityisessä valituksessaan riitauttanut pelkästään hänelle epäedullisen toimen aineellisen lainmukaisuuden, esittää kanteessaan perusteita, jotka koskevat toimen muodollista pätevyyttä menettelynäkökohdat mukaan lukien.
(ks. 61 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Mandt v. parlamentti, 110, 119 ja 120 kohta; asia F‑72/10, da Silva Tenreiro v. komissio, 29.9.2011, 59 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑643/11 P
4. Sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen päättymisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten päätöksiä ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi.
Kanne on jätettävä tutkimatta sellaisen aikaisemman tuomion oikeusvoiman takia, jossa on ratkaistu kanne, jonka asianosaiset olivat samat, jossa oli ollut sama kohde ja joka perustui samaan perusteeseen. Toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on olennainen seikka, jonka avulla voidaan yksilöidä kanteen kohde, mutta niissä tapauksissa, joissa on nostettu useita kanteita hallinnon muodollisesti tekemistä erillisistä päätöksistä, pelkästään tämän seikan perusteella ei voida katsoa, että kyseisillä kanteilla ei olisi samaa kohdetta, jos näillä erillisillä päätöksillä on olennaisesti sama sisältö ja ne perustuvat samoihin perusteluihin.
Vaikka kanteen tueksi esitetyt väitteet ovat osittain samat kuin aikaisemman oikeudenkäynnin yhteydessä esitetyt väitteet, ei jälkimmäinen kanne ole ensimmäisen toistoa vaan se on uusi asia, koska se perustuu muihinkin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin perusteisiin.
(ks. 68 ja 69 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, 19.9.1985, 9 kohta ja asia C‑224/01, Köbler, 30.9.2003, 38 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑162/94, NMB Ranska ym. v. komissio, 5.6.1996, 37 kohta ja yhdistetyt asiat T‑177/94 ja T‑377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996, 52 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑66/01, Imperial Chemical Industries v. komissio, 25.6.2010, 197, 207 ja 208 kohta
5. Koska virkamiehen työpaikkakiusaamista koskevan kantelun osalta esittämän avustamispyynnön seurauksena aloitettua tutkimusmenettelyä ei voida pitää kyseistä virkamiestä vastaan aloitettuna tutkimusmenettelynä, asianomainen henkilö ei voi vedota toimielimen velvollisuuteen kunnioittaa puolustautumisoikeuksia, joiden kunnioittaminen on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja jonka päätteeksi voidaan tehdä hänelle vastainen päätös. Siitä, että kyseessä on prosessuaalisesti arvioituna kyseiselle virkamiehelle vastainen päätös, ei voida kuitenkaan automaattisesti – ja ottamatta huomioon käynnistetyn menettelyn luonnetta – päätellä, että viranomaisella on velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä asianmukaisesti. Kun otetaan huomioon lainsäädännön taustalla olevat periaatteet, hallintokäytäntö ja unionin oikeuskäytäntö kilpailuoikeutta, valtiontukea ja yrityskeskittymiä koskevissa asioissa, määritettäessä, kuinka laaja oikeus kolmansilla osapuolilla on tulla kuulluksi, tätä oikeutta on porrastettu sen mukaan, kuinka voimakkaasti näiden etuja saatetaan loukata. Vaikka asiasta ei ole annettu säännöksiä eikä asiayhteys edellytä puolustautumisoikeuksien soveltamista, hallinnollisen menettelyn asianosaisella on kuitenkin oltava mahdollisuus ottaa tämän menettelyn aikana kantaa ja esittää asianmukaisesti näkemyksensä häntä koskevista tiedoista, joiden toimittamiseen hänellä on parhaat edellytykset ja joita viranomaisen ei ole näytetty voivan hankkia muulla tavoin.
Vaikka Euroopan keskuspankin työntekijän kantelun johdosta aloitettua työpaikkakiusaamista koskevaa sisäistä hallinnollista menettelyä ei ole kohdistettu kantelijaan, tämä voi vedota hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti oikeuteen tulla kuulluksi häntä koskevista seikoista, sillä päätöksellä tällaisen kantelun hylkäämisestä voi olla vakavia seurauksia, koska työpaikkakiusaamiseen liittyvillä seikkoilla voi olla erittäin vahingollisia vaikutuksia uhrin terveydentilaan ja koska sillä, että hallinto mahdollisesti myöntää työpaikkakiusaamisen, voi itsessään olla myönteinen vaikutus työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneen henkilön toipumisprosessissa. Menettelyllinen oikeus, johon kantelija voi vedota ja joka eroaa puolustautumisoikeuksista, ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin nämä viimeksi mainitut oikeudet. Tältä osin riittää, kun hänelle annetaan riittävä mahdollisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä ja tarvittaessa selittää, miksi tutkimuskertomusta koskevan luonnoksen mukainen johtopäätös ei ole perusteltu. Kantelijan menettelyllinen oikeus ei myöskään ole ehdoton. Jos työpaikkakiusaamista koskevan tutkimuksen yhteydessä laadittu tutkimuskertomus on yksityiskohtainen eikä minkään asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ole aihetta epäillä, että siinä ei toistettaisi todistajanlausuntojen sisältöä, ei ole kohtuutonta, erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta, haluta suojella todistajia takaamalla heidän tunnistetietojensa poistaminen ja niiden tietojen luottamuksellisuus, joiden avulla heidät voidaan tunnistaa, jotta myös kantelijoiden edun mukaisesti mahdollistetaan puolueettomat ja objektiiviset tutkimukset rajoittamattomassa yhteistyössä henkilöstön kanssa. Ei ole myöskään kohtuutonta haluta tällä tavoin välttää vaara siitä, että kantelun kohteena olevat henkilöt tai jopa kantelijat vaikuttavat jälkikäteen todistajiin. Ei ole liioin kohtuutonta katsoa, että todistajanlausuntojen luottamuksellisuus on tarpeen työsuhteiden suojelemiseksi siten, että varmistetaan yksiköiden asianmukainen työskentely. Ei nimittäin ole selvää, että kun tutkimus ei tue niiden henkilöiden näkemystä, jotka ovat vakuuttuneet joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi, täysi avoimuus asiassa voisi poistaa heidän turhautumisen ja epäluulon tunteensa.
Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 20 artiklassa oikeutetaan kantelijan menettelyllisen oikeuden rajoitukset. Ei pidä unohtaa, että työpaikkakiusaamista koskevassa tutkimuksessa annetut todistajanlausunnot eivät koske pelkästään kantelun tekijää vaan myös henkilöstöä, joka on kantelun kohteena, ja henkilöitä, joita on kuultu tutkimusten yhteydessä. Tällainen tapaus, jossa saatetaan kyseenalaiseksi muiden henkilöiden kuin kantelun tekijän oikeudet, poikkeaa huomattavasti tapauksista, joissa kantajat vaativat oikeutta saada tutustua yksinomaan heitä koskeviin seikkoihin.
(ks. 85, 86, 91–93, 95, 97 ja 98 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑269/90, Technische Universität München, 21.11.1991, 23–25 kohta; asia C‑111/02 P, parlamentti v. Reynolds, 29.4.2004, 57 kohta; asia C‑344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006, 37 kohta ja asia C‑441/07 P, komissio v. Alrosa, 29.6.2010, 91 kohta
Unionin tuomioistuin: asia C‑441/07 P, komissio v. Alrosa, 29.6.2010, 91 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑290/94, Kaysersberg v. komissio, 27.11.1997, 108 ja 113 kohta; yhdistetyt asiat T‑213/01 ja T‑214/01, Österreichische Postsparkasse v. komissio, 7.6.2006, 106 kohta ja asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006, 76 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/08, Wenig v. komissio, 30.11.2009, 48 kohta ja asia F‑42/10, Skareby v. komissio, 16.5.2012, 46 ja 48 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑491/08 P, Bui Van v. komissio, 12.5.2010, 75 kohta
6. Koska oikeutta tulla kuulluksi koskeva peruste voidaan tutkia viran puolesta, kantajalla on oikeus vedota tähän periaatteeseen kirjallisen menettelyn vaiheessa.
(ks. 89 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
7. Henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Näin ollen voidaan hyväksyä perustelut, joissa viitataan kertomukseen tai lausuntoon, joka on itsessään perusteltu ja annettu tiedoksi.
Lisäksi perusteluja on arvioitava siinä asiayhteydessä, jossa riidanalainen toimi on annettu, ja erityisesti ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Koska oikeudellinen sääntely voi työpaikkakiusaamista koskevassa asiassa olla esteenä sille, että kantelija saa oikeuden tutustua kaikkiin tutkimuksen aikana annettuihin todistajanlausuntoihin, tutkimuksen päättämisestä tehtyä päätöstä ei voida pitää riittämättömästi perusteltuna siltä osin kuin siinä viitataan pelkästään tutkimuskertomukseen, johon näitä todistajanlausuntoja ei ole liitetty.
(ks. 108, 111 ja 112 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑65/09, Marcuccio v. komissio, 23.11.2010, 61 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑20/09 P, komissio v. Marcuccio, 8.6.2011, 67 ja 68 kohta
8. Euroopan keskuspankin johtokunnan työjärjestyksen 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että esityslistaan liittyvät asiakirjat on lähetettävä pääsääntöisesti johtokunnalle vähintään kaksi päivää ennen kyseisen elimen kokousta. Tästä seuraa, että tämä määräaika koskee ainoastaan sitä, missä ajassa kyseiset asiakirjat on osoitettava johtokunnan jäsenille, eikä sitä, missä ajassa niiden on oltava heidän käytettävissään.
Jotta johtokunnan työjärjestyksen määräysten rikkominen voisi merkitä olennaista sääntöjenvastaisuutta, joka voi vaikuttaa sen päätöksen pätevyyteen, asianomaisen henkilön on joka tapauksessa osoitettava, että tämä päätös olisi voinut olla sisällöltään toisenlainen ilman tätä rikkomista. Tämä edellytys ei kuitenkaan täyty tilanteessa, jossa asianomainen henkilö tyytyy olettamaan, että koska johtokunnan jäsenet ovat saaneet asiakirjan kokouspäivänä, he eivät ole voineet asianmukaisesti tutustua siihen ennen kannan ottamista siitä tehtäviin johtopäätöksiin.
(ks. 116 ja 117 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999, 53 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑36/07, Lebedef v. komissio, 7.5.2008, 57 kohta ja asia F‑68/10, Behnke v. komissio, 13.9.2011, 42 kohta
9. Virhettä voidaan pitää ilmeisenä ainoastaan silloin, kun se voidaan helposti todeta niiden perusteiden valossa, jotka lainsäätäjä on asettanut päätösvallan käyttämiselle. Sen osoittamiseksi, että hallinto on tosiasioita arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka on omiaan oikeuttamaan päätöksen kumoamisen, todisteiden, joiden esittäminen kuuluu kantajalle, on oltava riittävät viemään uskottavuuden hallinnon esittämiltä arvioinneilta. Ilmeistä arviointivirhettä koskeva peruste on toisin sanoen hylättävä, jos kyseenalaistettua arviointia voidaan kantajan esittämistä seikoista huolimatta pitää totena tai pätevänä. Näin on etenkin silloin, kun kyseisessä päätöksessä on virheitä, jotka kokonaisuutena tarkastellen ovat luonteeltaan vähäisiä eivätkä ole voineet vaikuttaa hallintoon.
(ks. 131 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/10, AJ v. komissio, 29.9.2011, 34–36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑36/11, BD v. komissio, 28.3.2012, 83 kohta
10. Virkamiehen tai toimihenkilön kielteinen käsitys kollegasta ja se, että tämä virkamies tai toimihenkilö ilmoittaa esimiehilleen väitteistä, jotka koskevat kyseisen kollegan yksikön hyväksi käyttämää työaikaa, viivästyksiä tehtävien suorittamisessa ja hänen vaikeuttaan tehdä yhteistyötä, eivät itsessään merkitse työpaikkakiusaamista.
Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan perusteella on katsottava, että vaikka henkilön, joka ilmoittaa joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi, tuntemuksia on pidettävä tärkeänä tekijänä, näiden tuntemusten on kuitenkin oltava objektiivisia. Kyseinen henkilö ei voi vedota epävakaaseen psyykkiseen ja fyysiseen terveydentilaansa osoittaakseen työpaikkakiusaamista koskevan käsitteen virheellisen soveltamisen. Näissä olosuhteissa esimiehen virkamiehestä tai toimihenkilöstä esittämien kielteisten huomautusten ei voida katsoa olevan tätä virkamiestä tai toimihenkilöä loukkaavia ilman muita seikkoja.
(ks. 167, 171 ja 203 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑52/05, Q v. komissio, 9.12.2008, 135 kohta, jota ei ole tältä osin kumottu unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-80/09 P, komissio v. Q, 12.7.2011 antamalla tuomiolla; ja em. asia Skareby v. komissio, 65 kohta
11. Oikeudenkäyntimenettelyn aikana aiheutuneet asianajajan kulut ovat korvattavia oikeudenkäyntikuluja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa asetetuin edellytyksin ja niitä on käsiteltävä tässä yhteydessä. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana aiheutuneiden asianajajan kulujen osalta korvattavilla oikeudenkäyntikuluilla tarkoitetaan saman työjärjestyksen 91 artiklassa ainoastaan kuluja asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa, ei kuluja oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä. Siten oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kuluessa aiheutuneiden kulujen katsominen korvattavaksi vahingoksi vahingonkorvauskannetta käsiteltäessä olisi ristiriidassa sen kanssa, että tässä vaiheessa syntyneitä kuluja ei pidetä korvattavina kuluina.
(ks. 218 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑140/04, Ehcon v. komissio, 14.9.2005, 79 kohta
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑88/09, Idromacchine ym. v. komissio, 8.11.2011, 100 kohta, valitus vireillä unionin tuomioistuimessa, asia C‑34/12 P