UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
15 päivänä joulukuuta 2016 (*)
Tulliliitto – Tonnikalavalmisteiden tuonti Ecuadorista – Tuontitullien jälkikanto – Hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi – Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 236 artikla – Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu ilmoitus tuojille – Vilpitön mieli – Hakemus tuontitullien peruuttamiseksi – Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artikla
Asiassa T‑548/14,
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään aluksi A. Rubio González, sittemmin V. Ester Casas, abogado del Estado,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Arenas, A. Caeiros ja B.-R. Killmann,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 15.5.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 3007 final 2 artikla, jossa todetaan, että tuontitullien peruuttaminen oli yksittäistapauksessa perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 03/2013),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Dittrich sekä tuomarit J. Schwarcz (esittelevä tuomari) ja V. Tomljenović,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.4.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat
1 Espanjaan sijoittautunut ACTEMSA SA ‑niminen yritys (jäljempänä tullivelallinen) toi 30.6.2009–24.9.2010 Euroopan unioniin jalostettuja tonnikalatuotteita, eli tonnikalasäilykkeitä ja jäädytettyjä tonnikalafileitä, joiden ilmoitettiin olevan peräisin Ecuadorista (jäljempänä riidanalaiset maahantuonnit).
2 Tullivelallinen pyysi Espanjan tulliviranomaisia soveltamaan riidanalaisiin maahantuonteihin yleistä tullietuusjärjestelmää (jäljempänä GSP-järjestelmä) ja esitti tulli-ilmoitustensa tueksi A-alkuperätodistukset, jotka Ecuadorin viranomaiset olivat antaneet viejän jättämän lomakkeen – jossa ilmoitettiin, että tuotteet olivat peräisin Ecuadorista ja että edellytykset alkuperätodistusten saamiseksi täyttyivät – perusteella.
3 Espanjan tulliviranomaiset myönsivät riidanalaisille tuonneille tullivelallisen esittämien alkuperätodistusten perusteella tullietuuskohtelun.
4 Edellä 1 kohdassa mainittujen riidanalaisten tuontien aikana Euroopan komissio julkaisi 21.5.2010 tuojille ilmoituksen, jonka otsikkona oli ”Ilmoitus tuojille – Tonnikalan tuonti Kolumbiasta ja El Salvadorista [unioniin]” (EUVL 2010, C 132, s. 15; jäljempänä ilmoitus), jonka käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset kohdat, joissa rajoitetaan ilmoituksen soveltamisala ja määritellään, koskeeko se riidanalaisia tuonteja, ovat seuraavat:
”– – komissio ilmoittaa – – unionin toimijoille, että on perusteltu syy epäillä, sovelletaanko Kolumbiasta ja El Salvadorista tuotaville HS-alanimikkeeseen 1604 14 kuuluville tonnikalasäilykkeille ja jäädytetyille tonnikalafileille myönnettävää etuuskohtelua oikein ja ovatko näistä tuotteista – – unionissa esitettävät alkuperäselvitykset moitteettomat.
Eri tutkimuksissa on käynyt ilmi, että HS-alanimikkeeseen 1604 14 kuuluvia tonnikalasäilykkeitä ja jäädytettyjä tonnikalafileitä on tuotu huomattavia määriä siten, että niiden alkuperämaaksi on virheellisesti ilmoitettu Kolumbia tai El Salvador.
On myös mahdollista, että näitä tuotteita tuodaan muistakin [GSP-järjestelmän] piiriin kuuluvista maista, vaikka alkuperäkumulaatiota koskevat GSP-alkuperäsääntöjen vaatimukset eivät täyty.”
5 Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja eräiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden edustajat tekivät 14.–30.9.2010 yhdessä tarkastuksen Ecuadoriin määrittääkseen niiden raaka-aineiden alkuperän, joista valmistetaan jalostettuja tonnikalatuotteita, jotka kyseisestä maasta viedään unioniin A-alkuperätodistuksilla, jotka mainittu maa on myöntänyt tullietuuskohtelun soveltamiseksi.
6 OLAFin loppukertomuksessa todetaan, että Ecuadorin viranomaiset olivat myöntäneet virheellisesti A-alkuperätodistuksia tonnikalatuotteille, jotka oli jalostettu Ecuadorissa elsalvadorilaisten ja panamalaisten alusten pyytämistä raaka-aineista, eikä sääntöjä, joiden nojalla tavaroiden olisi voitu katsoa olevan peräisin Ecuadorista, näin ollut noudatettu.
7 OLAF huomauttaa elsalvadorilaisten alusten pyytämästä raa’asta kalasta, etteivät mainitun valtion viranomaiset olleet osoittaneet kalan alkuperää tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1) 72 a ja 80 artiklan mukaisesti, ja panamalaisten alusten pyytämästä raa’asta kalasta, että Panaman viranomaiset olivat myöntäneet A-alkuperätodistukset mutta että asetuksen N:o 2454/93 70 artiklassa säädettyä arvonlisäystä koskevaa sääntöä ei ollut noudatettu.
8 Koska riidanalaisiin tuonteihin ei voitu soveltaa tullietuuskohtelua, Espanjan viranomaiset ryhtyivät 2012 tuontitullien jälkikantomenettelyyn ja sovelsivat kyseisiin toimenpiteisiin yleistä 24 prosentin tullitariffia, minkä johdosta vaadittujen tullimaksujen määrä oli 2 094 850,62 euroa.
9 Maksuvelvollinen haki useilla kirjeillä, joista viimeinen oli päivätty 7.2.2013, Espanjan viranomaisilta tuontitullien peruuttamista yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 236 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, nojalla tai toissijaisesti tullikoodeksin 239 artiklan nojalla.
10 Espanjan viranomaiset pyysivät 18.4.2013 päivätyllä kirjeellä komissiota määrittämään, oliko tuontitullien peruuttaminen perusteltua tullikoodeksin 236 artiklan, luettuna yhdessä sen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, ja asetuksen N:o 2454/93 869 ja 871 artiklan nojalla tai toissijaisesti tullikoodeksin 239 artiklan ja asetuksen N:o 2454/93 905 artiklan nojalla.
11 Komissio pyysi 8.5. ja 17.9.2013 päivätyillä kirjeillä lisätietoja, jotka Espanjan viranomaiset toimittivat 28.5. ja 21.10.2013 päivätyillä kirjeillä. Tullivelallinen sai tutustua molempiin näihin tietopyyntöihin ja esitti huomautuksia vastauksista, jotka Espanjan viranomaiset aikoivat esittää.
12 Komissio pyysi 12.2.2014 päivätyllä kirjeellä tullivelvollista asetuksen N:o 2454/93 873 ja 906 artiklan mukaisesti esittämään huomautuksensa kaikista tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista, jotka voisivat johtaa sen hakemuksen hylkäämiseen. Tullivelallinen vastasi 5.3.2014 päivätyllä kirjeellä, jossa se katsoi, ettei sen tullut kantaa vastuuta Ecuadorin viranomaisten virheestä. Se korosti myös vilpitöntä mieltään ja kiisti komission toteamukset, jotka koskivat sen huolellisuuden puuttumista 21.5.2010 jälkeen tehtyihin tuonteihin liittyen.
13 Asetuksen N:o 2454/93 873 ja 907 artiklan mukainen jäsenvaltioiden edustajista koostuva asiantuntijaryhmä kokoontui tutkimaan asiaa 8.5.2014.
14 Komissio katsoi 15.5.2014 antamassaan päätöksessä C(2014) 3007 final, että tuontitullien peruuttaminen oli perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 03/2013) (jäljempänä riidanalainen päätös).
15 Tutkittuaan tullikoodeksin 236 artiklaan, luettuna yhdessä sen 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, perustuvan hakemuksen komissio totesi riidanalaisen päätöksen 26 perustelukappaleessa yhtäältä, että Ecuadorin tulliviranomaiset olivat soveltaneet virheellisesti A-alkuperätodistusten myöntämissääntöjä, ja toisaalta, että se seikka, että viejäyhtiön todistusten hakemisen yhteydessä oli tehty virheellisiä ilmoituksia, ei riittänyt poissulkemaan Ecuadorin viranomaisten syyksi luettavan virheen olemassaoloa. Komissio katsoi tämän jälkeen, että sen on tarkistettava, saattoiko tullivelallinen kohtuudella havaita virheen, ja otti tässä huomioon yksittäistapauksen olosuhteet, virheen luonteen, tullivelallisen ammatillisen kokemuksen ja huolellisuuden.
16 Virheen luonteesta komissio totesi riidanalaisen päätöksen 28 perustelukappaleessa, että virheen toistuminen, joka johtui Ecuadorin viranomaisten pitkän ajanjakson ajan myöntämistä A-alkuperätodistuksista, puhui tullivelallisen vilpittömän mielen puolesta, ja ettei ollut mahdollista määrittää, olisiko se voinut havaita näin tehdyn virheen ennen 21.5.2010 tehdyissä tuonneissa.
17 Riidanalaisen päätöksen 29 perustelukappaleessa komissio katsoo, että tullivelvollinen oli ammatillisesti erittäin kokenut, koska se toi ja vei Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Itä-Aasiasta peräisin olevia kalastustuotteita.
18 Tullivelvollisen huolellisuuden suhteen komissio erottaa riidanalaisen päätöksen 30–36 kohdassa tullivelvollisen ennen komission ilmoituksen julkaisemista 21.5.2010 tehdyt tuonnit ja tuon päivämäärän jälkeen tehdyt tuonnit. Komissio viittaa siihen seikkaan, että ilmoituksessa mainittiin, että ”on – – mahdollista, että näitä tuotteita tuodaan muistakin GSP-järjestelmän piiriin kuuluvista maista, vaikka alkuperäkumulaatiota koskevat GSP-alkuperäsääntöjen vaatimukset eivät täyty”, ja katsoo, että tullivelallisen olisi pitänyt 21.5.2010 jälkeen toteuttaa kaikki tarvittavat varotoimenpiteet tarkistaakseen alkuperäselvitykset ja varmistaakseen etuuskohtelua, ja erityisesti alueellista kumulaatiota, koskevien sääntöjen oikean soveltamisen. Näin ollen ilmoituksen julkaisemisesta lähtien tullivelvollisen ei voida katsoa olleen vilpittömässä mielessä. Ennen ilmoituksen julkaisemista tehtyjen tuontien osalta ei sen sijaan ole mitään syytä epäillä tullivelallisen vilpitöntä mieltä eikä sen huolellisuutta.
19 Tämän jälkeen komissio tutki riidanalaisen päätöksen 39–48 perustelukappaleessa tullikoodeksin 239 artiklassa asetetut edellytykset sille, että vapautus tulleista voidaan myöntää 21.5.2010 jälkeen tehdyille tuonneille. Ensimmäisestä edellytyksestä komissio muistutti ensin, ettei luottamus pätemättömiksi osoittautuneiden alkuperätodistusten paikkansapitävyyteen merkinnyt tilanteen erityislaatuisuutta, ja katsoi, ettei tullivelallisen tilanne ollut erityinen verrattuna muihin samaa taloudellista toimintaa harjoittaviin toimijoihin. Komissio täsmensi myös, että toinen edellytys, joka koskee kokeneelta tuojalta edellytettävää huolellisuutta, ei myöskään täyttynyt ja viittasi perusteluihin, jotka liittyvät tullivelallisen huolellisuuden tutkintaan tullikoodeksin 220 artiklan soveltamiseksi.
20 Tämän johdosta komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä seuraavaa:
”1 artikla
Tuontitullit, jotka liittyvät 1.1.2009 ja 20.5.2010 välisenä aikana tehtyihin tuonteihin ja joiden peruuttamista Espanjan kuningaskunta haki 18.4.2013, peruutetaan 999 863,58 euron määrältä.
2 artikla
Tuontitulleja, jotka liittyvät 21.5.2010 ja 24.9.2010 välisenä aikana tehtyihin tuonteihin ja joiden peruuttamista Espanjan kuningaskunta haki 18.4.2013, ei peruuteta 1 094 987,04 euron määrältä.”
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
21 Espanjan kuningaskunta nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.7.2014 jättämällään kannekirjelmällä. Komissio esitti vastineensa 7.10.2014. Espanjan kuningaskunta esitti 22.12.2014 vastauksensa ja komissio 17.2.2015 vastaajan vastauksen.
22 Unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
23 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 6.4.2016 pidetyssä istunnossa.
24 Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen kokonaisuudessaan
– velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
26 Espanjan kuningaskunta vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan rikkomista, toinen tullikoodeksin 239 artiklan rikkomista ja toissijaisesti esitetty kolmas kanneperuste tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan rikkomista asetuksessa N:o 2454/93 säädetyn alueellista kumulaatiota koskevan säännön osalta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan rikkomista
27 Alustavasti on muistutettava, että tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetetaan kolme kumulatiivista edellytystä sille, että kansalliset viranomaiset voivat luopua tullien jälkikannosta (ks. analogisesti tuomio 14.11.2002, Ilumitrónica, C‑251/00, EU:C:2002:655, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Ensinnäkin edellytetään, että tullit ovat jääneet kantamatta toimivaltaisten viranomaisten itsensä tekemän virheen vuoksi. Toiseksi edellytetään, että näiden tekemä virhe on luonteeltaan sellainen, että vilpittömässä mielessä toiminut tullivelallinen ei ole voinut kohtuudella sitä havaita, kun otetaan huomioon tämän kokemus alalta ja se huolellisuus, jota tämä on näyttänyt noudattaneensa. Lopulta edellytetään, että viimeksi mainittu on noudattanut kaikkia voimassa olevassa säännöstössä olevia tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä (ks. analogisesti tuomio 14.11.2002, Ilumitrónica, C‑251/00, EU:C:2002:655, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Näiden edellytysten noudattamista on arvioitava suhteessa tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan tavoitteeseen, eli pyrkimykseen suojella tullivelallisen perusteltua luottamusta siihen, että kaikki tullien kantamisesta tai kantamatta jättämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät seikat pitävät paikkansa (ks. analogisesti tuomio 14.11.2002, Ilumitrónica, C‑251/00, EU:C:2002:655, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan mukaan tullivelallinen ei kuitenkaan voi vedota vilpittömään mieleensä, jos komissio on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä tuojille ilmoituksen, jossa todetaan, että on perusteltua aihetta epäillä, ettei edunsaajamaa sovella etuusjärjestelmää moitteettomasti (ks. vastaavasti määräys 1.10.2009, Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, C‑552/08 P, EU:C:2009:605, 56 ja 57 kohta), eikä mainitussa säännöksessä säädetä tullivelallisen mahdollisuudesta näyttää toteen vilpitöntä mieltään sillä, että se on toteuttanut ylimääräisiä toimenpiteitä varmistuakseen etuuskohtelua varten myönnettyjen todistusten aitoudesta ja moitteettomuudesta (tuomio 8.10.2008, Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, T‑51/07, EU:T:2008:420, 42 kohta).
31 Ensimmäistä kanneperustetta on tutkittava edellä esitettyjen toteamusten valossa.
32 Espanjan kuningaskunta väittää pääpiirteissään, että kun komission aikomuksena on poiketa kansallisten viranomaisten omaksumasta kannasta, sen on osoitettava merkityksellisten tosiseikkojen perusteella, että toimija on toiminut ilmeisen huolimattomasti. Espanjan kuningaskunnan mukaan komissio on pelkästään viitannut tuojilla olevaan velvoitteeseen toteuttaa kaikki tarvittavat varotoimenpiteet varmistaakseen ilmoituksessa mainitut alkuperäselvitykset, eikä se ole osoittanut, kuinka tullivelallinen olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa tai toiminut muutoin kuin vilpittömässä mielessä. Espanjan kuningaskunnan mukaan ilmoituksen julkaiseminen ei estä tullivelallista vetoamasta vilpittömään mieleensä, koska kyseinen ilmoitus koski vain Kolumbiasta ja El Salvadorista peräisin olevia tuonteja eikä sen vaikutuksia voida ulottaa muihin alueelliseen ryhmään II kuuluviin maihin, kuten Ecuadoriin, joiden kanssa sovelletaan alueellisen kumulaation sääntöä (ks. myös jäljempänä 48 kohta).
33 Komissio katsoo, että Espanjan kuningaskunnan päättely on hylättävä. Se muistuttaa heti alkuun, että kun tavara, joka on mahdollisesti hyötynyt tullietuuskohtelusta, ei ole peräisin sieltä, mistä sen väitetään olevan, tai kun sen alkuperää ei voida varmistaa, toimivaltaisten viranomaisten on lähtökohtaisesti kirjattava tuontitullit tileihin jälkikäteen.
34 Komission mukaan tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa oleva ensimmäinen edellytys sille, ettei tulleja kanneta jälkikannoin, täyttyy, koska Ecuadorin viranomaiset ovat tehneet virheen toimittaessaan A-alkuperätodistuksia, vaikkei alueellisen kumulaation sääntöjä ollut noudatettu.
35 Vaikka mainitussa artiklassa säädetyt kaksi muuta edellytystä olisivatkin täyttyneet ennen 21.5.2010, ne eivät komission mukaan täyttyneet enää tuon hetken jälkeen. Kyseisen päivämäärän jälkeen tullivelallinen ei voinut enää vedota tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan nojalla vilpittömään mieleensä, koska ilmoitusta sovellettiin myös Ecuadoriin ja koska se ei ollut toiminut huolellisesti varmistaakseen tullietuuskohtelua koskevien edellytysten noudattamisen.
36 Komissio katsoo, että unionin oikeuskäytännössä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, esitetäänkö tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennessä alakohdassa olettama, jota ei voida kumota. Sen mukaan eräissä poikkeuksellisissa olosuhteissa toimija voi vedota vilpittömään mieleensä osoitettuaan, että se on toteuttanut lisätarkastuksia tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.
37 Komissio katsoo myös, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen todistustaakka vilpittömästä mielestä ja huolellisuudesta on tullivelallisella. Käsiteltävässä asiassa Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että tullivelallinen olisi toteuttanut lisätarkastuksia varmistuakseen tavaroiden alkuperästä ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.
38 Komissio huomauttaa, että ilmoituksessa nimetään Kolumbia ja El Salvador sekä mainitaan alueelliseen ryhmään II kuuluvista yhdeksästä muusta maasta mahdollisia sääntöjenvastaisuuksia sellaisten tuotteiden osalta, jotka kuuluvat tariffin samaan alanimikkeeseen kuin riidanalaiset tuonnit. Täten komission mukaan ilmoituksessa mainitaan nämä yhdeksän muuta maata, vaikkei niitä nimenomaisesti nimetäkään. Kokeneen toimijan on pääteltävä ilmoituksesta, että kaikkiin alueelliseen ryhmään II kuuluviin maihin liittyy alueellista kumulaatiota koskeva vaara. Komissio muistuttaa myös, että se voi pätevästi ja yleisesti viitata useisiin maihin tuojille osoitetussa ilmoituksessa, kuten se on aiemmin tehnyt kahdesti.
39 Ilmoituksessa kehotettiin tuojia kiinnittämään huomiota siihen, että kaikista ryhmään II kuuluvista maista tulevien tuontien suhteen on toteutettava varotoimenpiteitä. Kolumbiasta ja El Salvadorista peräisin olevia raaka-aineita voidaan nimittäin viedä muihin ryhmän II maihin käytettäväksi unioniin vietävien tonnikalan jalostustuotteiden valmistuksessa. Soveltamalla alueellisen kumulaation periaatetta mainittujen tuotteiden voidaan katsoa olevan peräisin Ecuadorista ilman, että raaka-aineiden alkuperä on unioniin tuojan tiedossa.
40 Komissio väittää lisäksi, ettei tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodosta, sen 5.12.2000 antamasta tiedonannosta taloudellisten toimijoiden ja jäsenvaltioiden hallintojen tiedonsaantiedellytysten täsmentämisestä tullietuusmenettelyjen osalta, kun on perusteltua syytä epäillä tavaroiden alkuperää (EYVL 2000, C 348, s. 4), eikä sen 30.10.2012 antamasta tiedonannosta talouden toimijoiden ja jäsenvaltioiden hallintojen tiedonsaantiedellytysten vahvistamisesta tullietuusjärjestelyissä, kun on perusteltu syy epäillä tavaroiden alkuperää (EUVL 2012, C 332, s. 1), joihin Espanjan kuningaskunta on vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa, ilmene, että perustellut epäilykset on ilmaistava ilmoituksen soveltamisalaan kuuluvan valtion tai tavaroiden suhteen, vaan että tällaiset tiettyjen valtioiden osalta esitetyt epäilykset merkitsevät niin ikään samaan alueelliseen ryhmään kuuluvia muita valtioita koskevien sääntöjenvastaisuuksien olemassaoloa.
41 Ilmoituksen julkaisemisen jälkeiseltä ajalta komissio katsoo, että tulivelallisen olisi pitänyt toteuttaa toimenpiteitä varmistuakseen tavaroiden alkuperästä. Se katsoo, että ilmoituksessa kehotettiin lisäämään varovaisuutta alueelliseen ryhmään II kuuluvista maista peräisin olevien tuontien yhteydessä, koska tavara, jonka väitetään olevan peräisin Ecuadorista, saattoi sisältää Kolumbiasta tai El Salvadorista peräisin olevaa mahdollisesti sääntöjenvastaista raaka-ainetta. Kun otetaan huomioon komission julkaisemien tuojille osoitettujen ilmoitusten erittäin vähäinen määrä, tullivelallista, joka tuo tavaroita ilmoituksen kohteena olevan maan kanssa samaan alueelliseen ryhmään kuuluvasta maasta ottamatta ilmoitusta huomioon, ei voida pitää huolellisena. Joka tapauksessa tullivelallinen ei komission mukaan ole toteuttanut tarvittavia varotoimia varmistaakseen alkuperäselvitysten riittävän valvonnan tullietuuskohtelun soveltamiseksi.
42 Komissio väittää vastauksessaan, että vaikka OLAFin loppukertomuksessa mainitaan mahdollisuus kumota ilmoitus tai muuttaa sitä, jos El Salvador muuttaa toimintatapaansa, tämä koskee vain mainittua maata, ja ilmoitus pysyy voimassa suhteessa muihin alueelliseen ryhmään II kuuluviin maihin nähden. Komission mukaan sen mainitsemiin ilmoituksiin tuojille ei liity oikeusvarmuuden puuttumista, eivätkä ne muodosta poikkeusta yleisestä järjestelmästä. Komissio lisää vielä toimijan huolellisuudesta, että koska ilmoituksessa mainittiin epäilyksiä alueellista kumulaatiota koskevien säännösten oikeasta soveltamisesta, oikeuskäytännön mukaan tullivelallisen olisi pitänyt hankkia asiasta tietoja ja etsiä kaikki mahdollinen lisäselvitys ollakseen rikkomatta mainittuja säännöksiä, mitä se ei ole tehnyt.
43 Komissio katsoo lopuksi, että vaikka sen tehtävänä olisi näyttää toteen, ettei tullivelallinen ole toiminut huolellisesti, se on täyttänyt tämän velvoitteen selittämällä ilmoituksen sisällön ja tuomalla esiin tullivelallisen merkittävän kokemuksen kyseessä olevien tavaroiden tuonnissa, mistä syystä sille olisi pitänyt syntyä epäilyksiä alkuperäsääntöjen oikeasta tulkinnasta, sekä korostamalla sitä, ettei tullivelallinen ole toteuttanut mitään ylimääräisiä varotoimia ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.
44 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielinten on noudatettava oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita (ks. tuomio 9.7.2015, Salomie ja Oltean, C‑183/14, EU:C:2015:454, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa erityisesti, että unionin lainsäädännön on oltava yksiselitteistä ja yksityisten on voitava ennakoida sen soveltaminen ja että oikeusvarmuuden pakottavaa vaatimusta on sovellettava erityisen ankarasti silloin, kun kyse on sääntelystä, josta saattaa aiheutua taloudellisia seurauksia, jotta asianomaisten olisi mahdollista täsmällisesti tuntea tällä sääntelyllä heille asetettujen velvollisuuksien laajuus (tuomio 15.12.1987, Irlanti v. komissio, 325/85, EU:C:1987:546, 18 kohta ja tuomio 9.7.2015, Salomie ja Oltean, C‑183/14, EU:C:2015:454, 31 kohta).
45 Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että vilpittömän mielen täydellinen poissulkeminen silloin, kun on julkaistu ilmoitus tuojille, varmistaa erittäin korkeatasoisen oikeusvarmuuden (tuomio 8.10.2008, Agrar-Invest-Tatschl v. komissio, T‑51/07, EU:T:2008:420, 43 kohta).
46 Tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu tuojille osoitettu ilmoitus, jossa todetaan, että on perusteltua aihetta epäillä, ettei edunsaajamaa sovella etuuskohtelujärjestelmää moitteettomasti, estää tullivelallista ilmoituksen julkaisemisesta lähtien vetoamasta vilpittömään mieleen ja varmistaa näin erittäin korkeatasoisen oikeusvarmuuden ja johtaa kansalliset viranomaiset tai komission hylkäämään hakemuksen tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi.
47 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa hylätään hakemus tuontitullien jälkikannosta luopumiseksi ilmoituksen julkaisupäivän eli 21.5.2010 jälkeiseltä ajalta.
48 Koska Espanjan kuningaskunta riitauttaa ilmoituksen soveltamisen riidanalaisiin tuonteihin, jotka ovat peräisin Ecuadorista eikä Kolumbiasta ja El Salvadorista, jotka ovat ilmoituksen kattamia maita, ilmoituksen ulottuvuus on määritettävä ennen kuin voidaan mahdollisesti vastata väitteisiin, joilla tullivelallisen väitetään toimineen vilpittömässä mielessä. Kun otetaan huomioon komission unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät argumentit, tästä on alustavasti todettava, että asetuksen N:o 2454/93 72 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan alueellisen kumulaation soveltamiseksi alueelliseen ryhmään II kuuluvat seuraavat maat: Bolivia, Costa Rica, Ecuador, El Salvador, Guatemala, Honduras, Kolumbia, Nicaragua, Panama, Peru ja Venezuela.
49 Ensimmäiseksi on todettava, että ilmoitus on osoitettu taloudellisille toimijoille, jotka tuovat unioniin tonnikalatuotteita, eli ammatinharjoittajille, joista eräät voivat olla kokeneita tai erittäin kokeneita.
50 Toiseksi on todettava, ettei ilmoituksen otsikossa tai sisällössä mainita Ecuadoria mitenkään. Ilmoituksen ensimmäisestä kohdasta ilmenee päinvastoin selvästi, että siinä viitataan unioniin tuotaviin tonnikalatuotteisiin, joiden ilmoitetaan olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista.
51 Kolmanneksi on todettava, että ilmoituksessa mainitaan – ilman lisätäsmennyksiä – ”perusteltu syy epäillä”, sovelletaanko etuuskohtelua oikein ja ovatko näistä tuotteista Euroopan unionissa esitettävät alkuperäselvitykset moitteettomat, koska eri tutkimuksissa on käynyt ilmi, että tonnikalatuotteita on tuotu huomattavia määriä siten, että niiden alkuperämaaksi on virheellisesti ilmoitettu Kolumbia tai El Salvador.
52 Neljänneksi on huomattava, että ilmoituksessa ei suljeta pois mahdollisuutta siitä, että tuotteita tuodaan muistakin GSP-järjestelmän piiriin kuuluvista maista, vaikka alkuperäkumulaatiota koskevat GSP-alkuperäsääntöjen vaatimukset eivät täyty. Tästä on todettava, ettei tarkoitetusta GSP-järjestelmästä esitetä mitään nimenomaisia lisätäsmennyksiä.
53 On todettava, että kaksi viimeksi mainittua seikkaa eivät ole selkeitä, vaikka otetaan huomioon, että niitä soveltaa kokenut tai erittäin kokenut ammatinharjoittaja. Niistä ei nimittäin voida ymmärtää yhtäältä sitä, miksi Kolumbiasta tai El Salvadorista peräisin oleviksi ilmoitettuihin tuonteihin ei voida soveltaa etuuskohtelua, ja toisaalta sitä, kattaako muista maista peräisin olevia tuonteja koskeva ilmaus tavaroita, jotka ilmoitetaan tällaisiksi tuotaessa ne unioniin, vai tavaroita, joiden ilmoitetaan olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista mutta jotka itse asiassa ovat peräisin muista GSP-järjestelmän piiriin kuuluvista maista. Kuten Espanjan kuningaskunta asianmukaisesti väittää, asiassa on epäilyksiä siitä, tarkoittaako ilmoituksessa oleva maininta GSP-järjestelmästä kaikkia kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvia maita vai ainoastaan maita, jotka kuuluvat samaan alueelliseen ryhmään kuin Kolumbia ja El Salvador, eli alueelliseen ryhmään II.
54 Ilmoituksen täsmällisen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi on tutkittava sen muita kieliversioita, joista mahdollisesti ilmenee selvemmin tuojille osoitettujen tietojen sisältö. Se seikka, että tuojille osoitetun ilmoituksen eri kieliversioita on vertailtava sen oikean ulottuvuuden ymmärtämiseksi, on kuitenkin jo itsessään kielteinen vihje sen selvyydestä ja täsmällisyydestä. Lähtökohtaisesti nimittäin kyseessä olevien toimijoiden pitäisi voida saada kustakin yksittäisestä kieliversiosta riittävät tiedot komission tarkoittamista merkityksellisistä seikoista ja vaaroista, koska näiltä toimijoilta ei voida edellyttää, että ne ryhtyvät yleisesti vertailevaan selvitystyöhön ilmoituksen merkityksestä sen eri kieliversioiden pohjalta.
55 Käsiteltävässä asiassa ilmoituksen toisen kohdan, jonka sisältö ja ulottuvuus eivät ilmene selvästi ranskankielisestä versiosta (ks. edellä 53 kohta), espanjankielisessä versiossa – joka on erityisen merkityksellinen tässä asiassa kyseessä olevien toimijoiden ja maiden johdosta – todetaan seuraavaa: ”Diversas investigaciones han permitido constatar que cantidades importantes de atún en conserva y de lomos de atún congelados de la subpartida 1604 14 del SA se declaran como originarias de Colombia o El Salvador, sin cumplir las condiciones para ello.” Tästä seuraa, että tuonnit, joiden ilmoitetaan olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista, eivät täytä edellytyksiä niiden ilmoittamiseksi kyseisistä kahdesta maasta peräisin oleviksi. Englanninkielisessä versiossa todetaan vastaavasti seuraavaa: ”From various investigations, it results that significant quantities of canned tuna and frozen tuna loins of HS subheading 1604 14 are declared as having origin of Colombia or El Salvador, for which they are not eligible.”
56 Ilmoituksen mainituista kieliversioista seuraa, että tonnikalatuotteiden, joiden ilmoitettiin olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista, tuontien ei voitu pätevästi myöntää olevan peräisin kyseisistä maista, mikä selittää osaltaan etuusjärjestelmän soveltamisen epäämisen, joka mainitaan ranskankielisessä versiossa sillä tavoin riittämättömästi, ettei siitä voida ymmärtää ilmoituksen ulottuvuutta. On kuitenkin todettava, ettei edellä mainituilla kieliversioilla tuoda mitään lisäselvitystä kyseisen epäämisen täsmälliseen perustaan. Täsmällistä syytä, jonka johdosta kyseessä olevien tuontien ei voitu pätevästi katsoa olevan peräisin mainituista maista, ei nimittäin ole esitetty.
57 Täten ilmoituksen kahdesta ensimmäisestä kappaleesta on ainoastaan pääteltävä, että koska on perusteltua syytä epäillä unionissa esitettyjen alkuperäselvitysten moitteettomuutta, tonnikalatuotteiden, joiden ilmoitettiin olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista, tuontien on katsottu jäävän etuusjärjestelmän ulkopuolelle, koska mainituilla selvityksillä ei osoiteta, että kyseessä olevien tuotteiden voidaan GSP-järjestelmän mukaisesti katsoa olevan peräisin mainituista maista.
58 Toisin sanottuna ilmoituksella tehtiin tuojille tiettäväksi, että Kolumbiasta tai El Salvadorista peräisin oleviksi ilmoitettujen tavaroiden ei voida katsoa olevan peräisin mainituista valtioista, perustuipa tämä seikka siihen, että kyseiset tavarat oli kalastettu ja jalostettu mainituissa maissa, tai siihen, että niiden katsottiin olevan peräisin mainituista kahdesta maasta sen jälkeen, kun ne oli kalastettu tai jalostettu jossain muussa GSP-järjestelmän piiriin kuuluvassa maassa. Kuten on jo todettu, ilmoituksessa mainitaan GSP-etuusjärjestelmä ilman muita täsmennyksiä erityisesti siitä, mikä maaryhmä on kyseessä.
59 Vaikka ilmoituksen yhdestä mahdollisesta tulkintatavasta voidaan toki päätellä, että edellä olevalla maininnalla pyritään itse asiassa – erityisesti ”alueellista kumulaatiota” koskevan maininnan johdosta – viittaamaan alueelliseen ryhmään II, johon kyseessä olevat kaksi maata kuuluvat, tästä huolimatta ilmoituksen epätäsmällisen sisällön johdosta ei myöskään ole mahdotonta, että jopa eräät erittäin kokeneet toimijat voiva tulkita lausuntoa siten, että se koskee mistä tahansa GSP-järjestelmän piiriin kuuluvasta maasta peräisin olevia kaikkia tuonteja, jotka eivät täytä alkuperäkumulaatiota koskevien GSP-alkuperäsääntöjen vaatimuksia, vaikka niiden onkin ilmoitettu olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista. Tällainen tulkinta on mahdollinen, koska ilmoituksessa todetaan muita selvityksiä esittämättä ainoastaan, että kyseessä olevat tuonnit ”[eivät täytä] alkuperäkumulaatiota koskevia GSP-alkuperäsääntöjen vaatimuksia”, ja koska huomioon on otettava se seikka, että ilmoituksen kolmatta kohtaa on väistämättä tarkasteltava yhdessä sen kahden ensimmäisen kohdan kanssa, joista ilmenee, että ongelmat liittyvät tuonteihin, joiden ilmoitetaan olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista.
60 Tästä on todettava, että kun otetaan huomioon tuojille osoitetun ilmoituksen tärkeys – kuten edellä 44 ja 45 kohdassa todetaan – sen on oltava erityisen selkeä erityisesti sen suhteen, mitä maita se koskee. Tilanne on näin sitä suuremmalla syyllä, koska tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan sanamuodosta ilmenee, että tällaisessa ilmoituksessa on ilmaistava perusteltu aihe epäillä, ettei ”edunsaajamaa” sovella etuuskohtelujärjestelmää moitteettomasti. Kyseessä olevassa säännöksessä ei täten viitata maaryhmään eikä useisiin maihin, jotka toimijoiden olisi selvitettävä poissuljennalla komission sellaisten yleisten toteamusten perusteella, jotka koskevat määrittelemättömien muiden riskien mahdollista olemassaoloa. On lisäksi todettava, että komissio olisi voinut ilman merkittäviä hankaluuksia täsmentää ilmoituksen ulottuvuuden maakohtaisesti varsinkin, koska – kuten se itsekin myöntää – se oli aiemmin julkaissut erittäin vähän tuojille osoitettuja ilmoituksia (ks. edellä 41 kohta), ja tästä seuraa, ettei voida ottaa huomioon mitään tarvetta hallinnollisen työtaakan keventämiseen, joka olisi kiireellisyyssyistä edellyttänyt, että määrittäminen toteutetaan maaryhmittäin.
61 Tällaisissa olosuhteissa ilmoituksen kolmannesta kohdasta on vielä täsmällisemmin todettava, että sen merkitys ei ole riittävän selkeä ilmoituksen ulottuvuuden ymmärtämiseksi, olipa kyse sen ranskankielisestä versiosta, sanamuodosta yleensä tai eräistä muista merkityksellisistä kieliversioista.
62 Espanjankielisessä versiossa todetaan seuraavaa: ”Por otro lado, no se puede excluir que haya importaciones procedentes de otros países que se acojan al sistema de preferencias generalizadas (SPG) sin cumplir los requisitos fijados en las normas de origen del SPG relativas a la acumulación de origen.” Tämä tarkoittaa, ettei ole mahdotonta, että muista GSP-järjestelmän piiriin kuuluvista maista peräisin olevat tuonnit eivät täytä alkuperäkumulaatiota koskevia alkuperäsääntöjen vaatimuksia. Myös tällainen sanamuoto on erityisen avoin ja epätäsmällinen sen suhteen, mitä maita sillä konkreettisesti tarkoitetaan ja mitkä täsmälliset vaatimukset eivät täyty, eli sen suhteen, millä perusteella on todettu, ettei alkuperäkumulaatiota voitu myöntää.
63 Myöskään englanninkielinen versio ei tarjoa lisäselvitystä: ”Moreover, it cannot be excluded that consignments are imported from other countries benefitting from the generalized system of preferences (GSP) without fulfilling requirements of GSP rules of origin concerning cumulation of origin.” Kyseessä voivat olla tuonnit, joiden ilmoitetaan olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista mutta jotka tosiasiassa ovat peräisin muista maista.
64 Näin ollen ilmoituksen kolmessa ensimmäisessä kohdassa – vaikka niitä tarkasteltaisiin yhdessä – ei esitetä riittäviä toteamuksia ilmoituksen täsmällisen ulottuvuuden määrittämiseksi.
65 Kuten edellä jo todetaan, ilmoituksen kahdesta ensimmäisestä kappaleesta ilmenee vain, että koska on perusteltua syytä epäillä unionissa esitettyjen alkuperäselvitysten moitteettomuutta, tonnikalatuotteiden, joiden ilmoitettiin olevan peräisin Kolumbiasta tai El Salvadorista, tuontien on katsottu jäävän etuusjärjestelmän ulkopuolelle, koska mainituilla selvityksillä ei osoiteta, että kyseessä olevien tuotteiden voidaan GSP-järjestelmän mukaisesti katsoa olevan peräisin mainituista maista (ks. edellä 57 kohta). Alkuperäsääntöjä on täten katsottu rikotun sellaisten tuontien yhteydessä, joiden ilmoitetaan GSP-järjestelmän soveltamiseksi olevan peräisin alueelliseen ryhmään II kuuluvista kahdesta maasta.
66 Ilmoituksen kolmannessa kohdassa todetaan lisäksi, että ”on mahdollista”, että tuonnit ovat peräisin muista GSP-järjestelmän piiriin kuuluvista maista, mutta ne eivät täytä alkuperäkumulaatiota koskevia alkuperäsääntöjen vaatimuksia, kuten esimerkiksi espanjankielisessä versiossa todetaan. Yhtäältä on todettava, että kuten edellä on jo korostettu, vaikka tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennessä alakohdassa viitataan nimenomaisesti ”edunsaajamaihin”, ilmoituksen kolmannessa kohdassa ei varsinaisesti nimetä tällaista maata tai tällaisia maita. Toisaalta, toisin kuin komissio väittää, ilman täsmennyksiä siitä, mikä on se virhe, jonka johdosta alkuperäkumulaatiota koskevat edellytykset eivät voi täyttyä, ei ole mahdollista – ainakaan riittävällä varmuudella – katsoa, että kaikki taloudelliset toimijat ymmärsivät ilmoituksen siten, että se koski ainoastaan alueelliseen ryhmään II kuuluvia maita, eli Kolumbian ja El Salvadorin kanssa samaan ryhmään kuuluvia maita.
67 Viimeksi mainitusta seikasta on vielä huomautettava, että komission tehtävänä oli – mikäli tämä oli sen aikomus – laatia ilmoituksen sanamuoto siten, että se rajoittuu täsmällisesti GSP-järjestelmän ryhmään II, jolloin kaikki kyseeseen tulevat toimijat olisivat voineet yksilöidä ”edunsaajamaat” ilman mitään epäilyksiä. Ilmoituksessa ei kuitenkaan ole tällaista mainintaa, ja kuten edellä on esitetty, sitä ei myöskään voida päätellä pelkästä viittauksesta ”alueelliseen kumulaatioon”. Tällaisissa olosuhteissa on mahdollista, että toimija voi ymmärtää ilmoituksen niin, että siinä viitataan yleisesti kaikkiin tilanteisiin, joita voi sattua missä tahansa GSP-järjestelmässä, ja että se koskee kaikkia alkuperäkumulaatiota koskevien sääntöjen kiertämiseksi toteutettuja toimia.
68 Täten on katsottava, että edes kokeneen toimijan ei pitänyt ilmoituksen lukemisesta välttämättä ymmärtää, että alkuperästä esitetyt epäilykset koskivat ainoastaan kyseessä olevia tonnikalavalmisteiden tuonteja, jotka olivat peräisin jostain maasta, joka kuului Kolumbian ja El Salvadorin kanssa samaan alueelliseen ryhmään, eli alueelliseen ryhmään II. Ilmoituksen riittämättömän selkeä sisältö, jossa ainoastaan mainittiin yleisesti, että sääntöjenvastaisuuksia muissa maissa ei voida sulkea pois, ei mahdollista epäilysten hälventämistä sen alueellisen sovellettavuuden laajuudesta.
69 Se seikka, että toimijoiden on tehtävä yksityiskohtainen analyysi ilmoituksesta yrittämällä tulkita kaikkia sen mahdollisia merkityksiä tai vertailemalla sen eri kieliversioita, on lisäviite siitä, ettei kyseisen ilmoituksen sanamuotoa voida pitää riittävän täsmällisenä edellä 44 ja 45 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä esitettyjen periaatteiden soveltamiseksi, eli oikeusvarmuuden varmistamiseksi ja toimijoiden luottamuksensuojan suojelemiseksi. Komissio on lisäksi itse myöntänyt istunnossa, että olisi ollut täsmällisempää mainita nimenomaisesti ilmoituksessa tarkoitetut maat. Näissä olosuhteissa – vaikka ilmoituksen viimeisessä kohdassa mainitaan, että Euroopan unionin toimijoiden on toteutettava ”kaikki tarvittavat varotoimet” ”edellä mainittujen tuotteiden” yhteydessä – ei voida katsoa, että kyseiset käsitteet voitaisiin ymmärtää ilmoituksen sanamuodon perusteella niin, että ne koskevat myös Ecuadorista peräisin olevia riidanalaisia tuonteja.
70 Täten komissio on tehnyt oikeudellisen virheen väittäessään, että ilmoitus koskee riidanalaisia tuonteja, jotka ovat peräisin Ecuadorista, joka kuuluu GSP-järjestelmän alueelliseen ryhmään II, vaikkei kyseistä maata mainita ilmoituksessa. Näin ollen edellä 49–69 kohdassa olevan arvioinnin johdosta komissio on tehnyt oikeudellisen virheen myös katsoessaan, ettei tullivelallinen voinut vedota vilpittömään mieleensä.
71 Komission muilla väitteillä ei voida kumota tätä toteamusta. Ensinnäkin kysymys komission toimintatavasta muissa tuojille osoitetuissa ilmoituksissa, joissa ei aina olisi mainittu nimenomaisesti kyseessä olevia maita, on merkityksetön, vaikka näin oletettaisiin tapahtuneenkin, koska tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan sanamuodossa asetetut edellytykset ovat selkeät ja koska kysymys siitä, täyttääkö tietty tuojille osoitettu ilmoitus lainsäädännössä asetetut edellytykset, on tutkittava tapauskohtaisesti eikä arvioimalla sitä suhteessa komission aiempaan ratkaisukäytäntöön.
72 Toiseksi on todettava, että – sikäli kuin komissio viittaa ilmoituksen päämäärään, joka on mahdollistaa jäsenvaltioiden suojelevan unionin laillisia intressejä ja toimijoiden suojelevan taloudellisia intressejään – kyseessä olevan ilmoituksen epätäsmällisyys ei mahdollistanut näiden päämäärien saavuttamista. Jos komissio arvioi, että asiassa oli estettävä ilmoituksen, joka koski Kolumbiaa ja El Salvadoria, päämäärän kiertäminen, sen olisi pitänyt muotoilla ilmoituksen sanamuoto täsmällisemmin sen kohteena olevien maiden osalta, jotta olisi voitu estää kaikki mahdolliset kauppavirtojen sääntöjenvastaiset siirtymät, jotka liittyivät kyseessä olevien tuotteiden kalastukseen.
73 Kolmanneksi lukuisista viittauksista siihen seikkaan, että kyseessä olevat toimijat ovat erittäin kokeneita ammattilaisia, jotka toimivat useilla maantieteellisillä alueilla, on todettava, ettei kyse ole sellaisesta seikasta, josta voitaisiin päätellä, että niiden on kannettava vastuu komission epäselvästä sanamuodosta ilmoituksessa, jonka olisi nimenomaisesti pitänyt ohjata niiden toimintaa.
74 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komissio ei ilmoituksen perusteella voinut väittää riidanalaisessa päätöksessä, ettei tullivelallinen voinut vedota vilpittömään mieleensä tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan yhteydessä saavuttaakseen sen, ettei tuontitulleja kanneta 21.5.2010 jälkeiseltä ajalta.
75 Sekä riidanalaisesta päätöksestä, erityisesti sen 30 perustelukappaleesta ja sitä seuraavista perustelukappaleista, että komission istunnossa unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, että komissio katsoi, ettei tullivelallinen ollut toiminut vilpittömässä mielessä eikä huolellisesti, tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan perusteella ja sen arvioinnin perusteella, että ilmoitus koski myös Ecuadorista peräisin olevia riidanalaisia tuonteja. On vielä syytä lisätä, että kuten riidanalaisen päätöksen 28 perustelukappaleesta ja sen 1 artiklasta ilmenee, komissio katsoi, ettei tullivelallinen voinut havaita virhettä ennen ilmoituksen antamista. Asianosaisten kesken on kiistatonta, että tullivelallinen on toiminut samalla huolellisuudella ennen 21.5.2010 annettua ilmoitusta ja sen jälkeen. Komissio moittii sitä paremminkin siitä, ettei se ole toteuttanut tehokkaampaa valvontaa ilmoituksen julkaisun jälkeen (ks. vastaavasti riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappale).
76 Koska edellä esitetyn mukaisesti kyseisen ilmoituksen ei voida katsoa koskevan riittävän täsmällisesti myös Ecuadorista peräisin olevia tuonteja, tullivelallisen ei voida edellyttää muuttaneen toimintatapaansa mainitun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Muunlaisella arviointitavalla heikennettäisiin taloudellisten toimijoiden oikeusvarmuutta, koska ne velvoitettaisiin tilanteessa, jossa kaikille tuojille osoitetun ilmoituksen ulottuvuudesta on epäilyksiä, toteuttamaan aina varmuuden vuoksi ylimääräisiä varotoimenpiteitä, ja näin olisi myös sellaisten tuontien osalta, jotka ovat peräisin maista, joita ei selvästi yksilöidä niiksi maiksi, joihin komission epäilykset kohdistuvat.
77 Tämän johdosta Espanjan kuningaskunnan ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaisen päätöksen 2 artikla, jossa komissio päättää olla peruuttamatta tuontitulleja 1 094 987,04 euron määrältä, on kumottava ilman, että muista kanneperusteista on tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
78 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
79 Koska komissio on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Espanjan kuningaskunnan oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Komission 15.5.2014 antaman päätöksen C(2014) 3007 final 2 artikla, jossa todetaan, että tuontitullien peruuttaminen oli yksittäistapauksessa perusteltua tietyn määrän osalta mutta ei tietyn toisen määrän osalta (REM 03/2013), kumotaan.
2) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Dittrich | Schwarcz | Tomljenović |
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä joulukuuta 2016.
Allekirjoitukset