Language of document :

Valitus, jonka Thomas Heidmann on tehnyt 28.1.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-586/22, Heidmann v. parlamentti ja neuvosto, 18.11.2022 antamasta määräyksestä

(asia C-43/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Thomas Heidmann (edustaja: S. Manna, avocate)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa 18.11.2022 annetun määräyksen T-586/22 kokonaisuudessaan, koska unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen, koska Heidmannin esittämät kanneperusteet on otettu vääristyneellä tavalla huomioon. Kyseinen tuomioistuin ratkaisi asian siten kuin Heidmann olisi vedonnut vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, vaikka hänen kanteensa perustui terveyttä ja elämää koskevaan oikeuteen.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan asiassa on tehty oikeudellinen virhe siltä osin kuin on kyse edellytyksestä, jonka mukaan valituksenalaisella asetuksella on oltava välittömiä vaikutuksia valittajan oikeudelliseen asemaan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että valituksenalaiset asetukset eivät vaikuttaneet valittajan oikeudelliseen asemaan sen perusteella, että niillä vain asetetaan tekniset puitteet.

Vaikka asetuksella (EU) 2022/1034 asetetaan tekniset puitteet, sillä on välittömiä vaikutuksia valittajan ja jokaisen unionin kansalaisen, joka haluaa unionin digitaalisen koronatodistuksen, oikeudelliseen asemaan.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan asiassa on tehty oikeudellinen virhe siltä osin kuin on kyse edellytyksestä, joka koskee niiden harkintavaltaa, joille valituksenalainen toimi on osoitettu. Unionin tuomioistuin totesi, että valituksenalaisilla asetuksilla vain asetetaan tekniset puitteet, joiden soveltamisen osalta jäsenvaltioilla on harkintavalta, mikä estää katsomasta, että kyseisiä asetuksia sovelletaan automaattisesti.

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kyse asetuksesta, joka pätee yleisesti ja jolla asetetaan tekniset puitteet sen mahdollistamiseksi, että jokaiselle unionin kansalaiselle voidaan myöntää digitaalinen koronatodistus, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kansallisessa oikeudessa. Jäsenvaltioilla ei ole tältä osin harkintavaltaa. Niiden kansallinen koronatodistus joko täyttää asetuksessa asetetut edellytykset ja kansalainen saa unionin digitaalisen koronatodistuksen, tai se ei täytä edellytyksiä eikä kansalainen saa kyseistä todistusta.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan asiassa on tehty oikeudellinen virhe siltä osin kuin on kyse siitä, voiko kanne tuottaa kantajalle henkilökohtaista hyötyä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että valituksenalaisten asetusten kumoaminen ei voi tuottaa hyötyä kansalaisille, koska kyseisillä asetuksilla asetetaan vain tekniset puitteet. Ei voida kuitenkaan kieltää sitä, että valituksenalaisten asetusten kumoamisella mahdollistetaan unionin kansalaisten terveyden ja elämän suojeleminen siltä osin kuin asetusten säännösten mukaan unionin digitaalinen koronatodistus voidaan myöntää henkilöille, joita ei ole testattu.

Viides valitusperuste, jonka mukaan päätöksessä, jolla järjestelmän voimassaoloa jatkettiin 30.6.2023 saakka, ei ole noudatettu suhteellisuusperiaatetta. Unionin tuomioistuin totesi, että suhteellisuusperiaatetta on noudatettu, kun otetaan huomioon ”pandemian kehitykseen liittyvät jäljellä olevat epävarmuustekijät”. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tässä yhteydessä kuitenkin ennalta varautumisen periaatteeseen, joka ei ole sama kuin suhteellisuusperiaate, joka edellyttää perusteluja ja nyt käsiteltävässä tapauksessa tieteellisiä perusteluja eikä epävarmoja oletuksia.

____________