UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
28 päivänä heinäkuuta 2011 (*)
Direktiivi 2005/85/EY – Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavat vähimmäisvaatimukset – Direktiivin 39 artiklassa tarkoitettu käsite ”päätös, joka koskee –– turvapaikkahakemusta” – Kolmannen maan kansalaisen hakemus pakolaisaseman saamiseksi – Perusteet kansainvälisen suojelun myöntämiselle puuttuvat – Hakemuksen hylkääminen nopeutetussa menettelyssä – Oikeussuojakeinon puuttuminen turvapaikkahakemuksen käsittelystä nopeutetussa menettelyssä tehdyn päätöksen osalta – Oikeus tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan
Asiassa C‑69/10,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal administratif (Luxemburg) on esittänyt 3.2.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 5.2.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Brahim Samba Diouf
vastaan
Ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit A. Arabadjiev, A. Rosas (esittelevä tuomari), U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh,
julkisasiamies: P. Cruz Villalón,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Şereş,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.1.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Brahim Samba Diouf, edustajinaan avocat O. Lang ja avocat G. Gros,
– Luxemburgin hallitus, asiamiehenään C. Schiltz,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja N. Graf Vitzthum,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään M. Michelogiannaki,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehenään C. Wissels,
– Euroopan komissio, asiamiehenään M. Condou-Durande,
kuultuaan julkisasiamiehen 1.3.2011 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (EUVL L 326, s. 13, oikaisu EUVL 2006, L 236, s. 36) 39 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat maassa laittomasti oleskeleva Mauritanian kansalainen Samba Diouf ja ministre luxembourgeois du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration (Luxemburgin työ-, työllisyys- ja siirtolaisasiainministeri) ja joka koskee asianomaisen esittämän pakolaisaseman saamista koskevan hakemuksen hylkäämistä nopeutetussa menettelyssä tilanteessa, jossa perusteet kansainvälisen suojelun myöntämiselle puuttuvat.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin säännöstö
Euroopan unionin perusoikeuskirja
3 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jonka otsikkona on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen”, säädetään seuraavaa:
”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.
Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.
– –”
Direktiivi 2005/85
4 Direktiivin 2005/85 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”On sekä jäsenvaltioiden että turvapaikanhakijoiden edun mukaista, että turvapaikkahakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti. Turvapaikkahakemusten käsittelyn organisoinnin olisi oltava jäsenvaltioiden vastuulla, jotta ne voivat kansallisten tarpeiden mukaisesti asettaa etusijalle tai nopeuttaa minkä tahansa hakemuksen käsittelyä ottaen tämän direktiivin vaatimukset huomioon.”
5 Direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleen ensimmäinen virke kuuluu seuraavasti:
”Jotta suojelua tarvitsevat henkilöt voidaan tunnustaa asianmukaisesti [pakolaisten asemaa koskevan, Genevessä 28.7.1951 allekirjoitetun] yleissopimuksen [jäljempänä Geneven yleissopimus] 1 artiklassa tarkoitetuiksi pakolaisiksi, jokaisella turvapaikanhakijalla olisi oltava tosiasiallinen pääsy tietyin poikkeuksin turvapaikkamenettelyyn sekä mahdollisuus toimia yhteistyössä ja olla yhteydessä asianmukaisella tavalla toimivaltaisiin viranomaisiin, niin että hän voi esittää tapaukseensa liittyvät tosiseikat, sekä riittävät menettelyä koskevat takeet asiansa hoitamiseksi menettelyn kaikissa eri vaiheissa.”
6 Direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappale kuuluu seuraavasti:
”Yhteisön oikeuden perusperiaatteiden mukaisesti turvapaikkahakemuksia ja pakolaisaseman poistamista koskevien päätösten osalta on olemassa tehokas oikeussuojakeino tuomioistuimessa [SEUT 267] artiklan mukaisesti. Oikeussuojakeinon tehokkuuteen, myös olennaisten tosiseikkojen tutkimisen osalta, vaikuttaa kunkin jäsenvaltion hallinto- ja oikeusjärjestelmä kokonaisuudessaan.”
7 Direktiivin 2005/85 23 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tutkintamenettely”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot käsittelevät turvapaikkahakemukset II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisessa tutkintamenettelyssä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin, kun päätöstä ei voida tehdä kuuden kuukauden kuluessa, asianomaiselle turvapaikanhakijalle on joko
a) tiedotettava käsittelyn viivästymisestä; tai
b) annettava pyynnöstä tiedoksi ajankohta, jona hänen hakemustaan koskeva päätös on odotettavissa. Ennakkotieto ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltiota tekemään asianomaista hakijaa koskevaa päätöstä mainittuun ajankohtaan mennessä.
3. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle tai nopeuttaa mitä tahansa tutkintaa II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti mukaan lukien tapaukset, joissa hakemus on todennäköisesti perusteltu tai kun hakijalla on erityistarpeita.
4. Lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää, että II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukainen tutkintamenettely asetetaan etusijalle tai sitä nopeutetaan, jos:
– –
b) hakijaa ei selvästikään voida määritellä pakolaiseksi tai hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi jäsenvaltiossa [kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston] direktiivin 2004/83/EY [EUVL L 304, s. 12] nojalla; tai
c) turvapaikkahakemus katsotaan perusteettomaksi,
i) koska hakija tulee 29, 30 ja 31 artiklassa tarkoitetusta turvallisesta alkuperämaasta, tai
ii) koska jokin muu maa kuin EU:n jäsenvaltio katsotaan hakijan kannalta turvalliseksi kolmanneksi maaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan 1 kohdan soveltamista; tai
d) hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta olennaisia tietoja tai esittämättä hänen henkilöllisyyttään ja/tai kansalaisuuttaan koskevia asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa päätökseen kielteisesti – –
– –”
8 Direktiivin 2005/85 28 artiklan, jonka otsikkona on ”Perusteettomat hakemukset”, sanamuoto on seuraava:
”1. Jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemuksen perusteettomaksi vain, jos määrittävä viranomainen on todennut, että hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi direktiivin 2004/83/EY nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 ja 20 artiklan soveltamista.
2. Edellä olevan 23 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja perusteettomia turvapaikkahakemuksia koskevissa tapauksissa, joihin pätee jokin 23 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja c–o alakohdassa mainituista olosuhteista, jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön perusteella katsoa hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi.”
9 Direktiivin 2005/85 39 artiklan, jonka otsikkona on ”Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon”, sanamuoto on seuraava:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoilla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa hakeakseen muutosta:
a) päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä turvapaikkahakemusta, mukaan lukien:
i) päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta 25 artiklan 2 kohdan perusteella;
ii) jäsenvaltion rajalla tai sen kauttakulkualueilla 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty päätös;
iii) päätös jättää hakemus tutkimatta 36 artiklan nojalla;
b) kieltävään päätökseen hakemuksen ottamisesta uudelleen tutkittavaksi sen jälkeen, kun tutkinta on keskeytetty 19 ja 20 artiklan nojalla;
c) päätökseen olla jatkamatta 32 ja 34 artiklan mukaisen myöhemmän hakemuksen tutkintaa;
d) päätökseen maahanpääsyn epäämisestä 35 artiklan 2 kohdassa säädetyissä menettelyissä;
e) päätökseen pakolaisaseman poistamisesta 38 artiklan nojalla.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä määräajoista ja muista tarpeellisista säännöistä, joita hakijan on noudatettava hänen käyttäessään oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojakeinoon 1 kohdan nojalla.
3. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti säädettävä säännöistä, jotka koskevat:
a) kysymystä siitä, vaikuttaako 1 kohdan mukainen oikeussuojakeino siten, että hakijat saavat jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua; ja
b) mahdollisuutta oikeudelliseen keinoon tai suojaaviin toimenpiteisiin, jos hakija ei 1 kohdan mukaisen oikeussuojakeinon perusteella voi jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua. Jäsenvaltiot voivat myös säätää viran puolesta myönnettävästä oikeussuojakeinosta; ja
c) perusteita, joilla 25 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaiseen päätökseen voidaan hakea muutosta 27 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan nojalla sovellettujen menettelyjen mukaisesti.
4. Jäsenvaltiot voivat säätää määräajasta, jonka kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen on tutkittava määrittävän viranomaisen päätös.
5. Jos hakijalle on myönnetty asema, joka tarjoaa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön nojalla samat oikeudet ja edut kuin direktiivin 2004/83/EY mukainen pakolaisasema, hakijalla voidaan katsoa olevan käytössään tehokas oikeussuojakeino, jos tuomioistuin päättää, että 1 kohdan mukaista oikeussuojakeinoa ei voida käyttää tai että se ei todennäköisesti olisi tuloksellinen, koska hakijan edun kannalta ei ole tarpeellista jatkaa menettelyä.
6. Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä säätää myös edellytyksistä, joiden perusteella voidaan olettaa, että hakija on peruuttanut 1 kohdan mukaisen oikeussuojakeinonsa implisiittisesti tai luopunut siitä, sekä tällöin noudatettavista menettelysäännöistä.”
Kansallinen säännöstö
10 Asiaa koskevista säännöistä on säädetty turvapaikkaoikeudesta ja muista täydentävistä suojan muodoista 5.5.2006 annetussa laissa (la loi relative au droit d’asile et à des formes complémentaires de protection; Mémorial A 2006, s. 1402), sellaisena kuin se on muutettuna 29.8.2008 annetulla lailla (Mémorial A 2008, s. 2024; jäljempänä 5.5.2006 annettu laki).
11 Tämän 5.5.2006 annetun lain 19 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Ministeri ratkaisee hakijalle kirjallisena lähetettävällä perustellulla päätöksellä sen, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu. Jos päätös on kielteinen, siinä on mainittava nimenomaisesti tiedot muutoksenhakuoikeudesta. Ministerin on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa. Silloin, kun päätöstä ei voida tehdä kuuden kuukauden kuluessa, hakijalle on annettava pyynnöstä tiedoksi ajankohta, jona hänen hakemustaan koskeva päätös on odotettavissa. Ennakkotieto ei kuitenkaan velvoita ministeriä tekemään asianomaista hakijaa koskevaa päätöstä mainittuun ajankohtaan mennessä. Kieltävä päätös toimii maastapoistumismääräyksenä.
2) Oikaisuvaatimus ei katkaise tässä pykälässä säädetyn muutoksenhaulle varatun määräajan kulumista.
3) Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäävästä päätöksestä voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa päätöksen muuttamiseksi. Maastapoistumismääräyksestä voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa määräyksen kumoamiseksi. Nämä kanteet on esitettävä samassa kannekirjelmässä sillä uhalla, että erikseen nostettu kanne jätetään tutkimatta. Kanne on nostettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Kanteen nostamiselle varatulla määräajalla ja tässä määräajassa nostetulla kanteella on lykkäävä vaikutus. – –
4) Tribunal administratifin päätöksestä voidaan valittaa Cour administrativeen. Valitus on tehtävä kuukauden kuluessa siitä, kun kirjaamo on antanut päätöksen tiedoksi. Valituksen tekemiselle varatulla määräajalla ja tässä määräajassa tehdyllä valituksella on lykkäävä vaikutus – –”
12 Tämän 5.5.2006 annetun lain 20 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Ministeri voi seuraavissa tapauksissa ratkaista nopeutetussa menettelyssä sen, onko kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta pidettävä perusteltuna:
– –
b) asiassa on voitu selvästi todeta, että hakija ei täytä kansainvälisen suojelun tarjoaman aseman saamiselle asetettuja edellytyksiä
– –
d) hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai väärennettyjä asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta tai toimittamatta sellaisia hänen henkilöllisyyttään tai kansalaisuuttaan koskevia tietoja tai asiakirjoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa päätökseen kielteisesti
– –
2) Ministerin on tehtävä päätöksensä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakijan on todettu olevan jossakin edellä 1 momentissa tarkoitetuista tilanteista. Ministeri ratkaisee hakemuksen perustellulla päätöksellä, joka lähetetään kirjallisena hakijalle. Jos päätös on kielteinen, siinä on mainittava nimenomaisesti tiedot muutoksenhakuoikeudesta. Kielteinen päätös toimii 28.3.1972 annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisena maastapoistumismääräyksenä – –
3) Oikaisuvaatimus ei katkaise tässä pykälässä säädetyn muutoksenhaulle varatun määräajan kulumista.
4) Nopeutetussa menettelyssä tehdystä päätöksestä hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa päätöksen muuttamiseksi. Maasta poistumista koskevasta määräyksestä voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa määräyksen kumoamiseksi. Nämä kanteet on esitettävä samassa kannekirjelmässä sillä uhalla, että erikseen nostettu kanne jätetään tutkimatta. Kanne on nostettava 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Tribunal administratif antaa ratkaisunsa kahden kuukauden kuluessa kanteen nostamisesta. – – Kanteen nostamiselle varatulla määräajalla ja tässä määräajassa nostetulla kanteella on lykkäävä vaikutus. Tribunal administratifin päätöksistä ei voida valittaa.
5) Ministerin päätöksestä ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu, ei voida valittaa.”
13 Kyseistä 5.5.2006 annettua lakia muutettiin 19.5.2011 annetulla lailla (Mémorial A 2011, s. 1618). Ensin mainitun lain 20 §:n 5 momentti kumottiin ja pykälän 4 momenttia muutettiin seuraavasti:
”Ministerin päätöksestä ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu, voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa päätöksen kumoamiseksi. Nopeutetussa menettelyssä tehdystä päätöksestä hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa päätöksen muuttamiseksi. Maasta poistumista koskevasta määräyksestä voidaan nostaa kanne Tribunal administratifissa määräyksen kumoamiseksi. Nämä kolme kannetta on esitettävä samassa kannekirjelmässä sillä uhalla, että erikseen nostettu kanne jätetään tutkimatta. Kanne on nostettava 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Tribunal administratif antaa ratkaisunsa kahden kuukauden kuluessa kanteen nostamisesta. – – Kanteen nostamiselle varatulla määräajalla ja tässä määräajassa nostetulla kanteella on lykkäävä vaikutus. Tribunal administratifin päätöksistä ei voida valittaa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
14 Samba Diouf, joka on Mauritanian kansalainen, jätti 19.8.2009 ministère luxembourgeois des Affaires étrangères et de l’Immigrationin (Luxemburgin ulkoasiain- ja maahanmuuttoministeriö) toimivaltaiseen yksikköön kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Samba Dioufia kuultiin hänen tilanteestaan ja hakemuksen perusteista 22.9.2009.
15 Samba Diouf on todennut lähteneensä Mauritaniasta paetakseen orjuutta ja haluavansa asettua asumaan Eurooppaan parempien elinolojen ja perheen perustamisen toivossa. Hän on lisäksi ilmaissut pelkäävänsä, että hänen entinen työnantajansa, jolta hän on kertomansa mukaan varastanut 3 000 euroa voidakseen lähteä Eurooppaan, etsii ja tappaa hänet.
16 Samba Dioufin tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus käsiteltiin nopeutetussa menettelyssä ja se hylättiin perusteettomana ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigrationin 18.11.2009 tekemällä päätöksellä, joka lähetettiin asianomaiselle 20.11.2009 päivätyllä kirjatulla kirjeellä.
17 Tässä päätöksessä Samba Dioufille ilmoitettiin ensinnäkin, että se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu, ratkaistiin nopeutetussa menettelyssä, koska kaksi 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä täyttyivät niin, että asiassa voitiin selvästi todeta, että hakija ei täyttänyt kansainvälisen suojelun tarjoaman aseman saamiselle asetettuja edellytyksiä [20 §:n 1 momentin b alakohta] ja että hakija oli johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai väärennettyjä asiakirjoja [20 §:n 1 momentin d alakohta].
18 Toiseksi ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration hylkäsi Samba Dioufin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen aineellisella päätöksellä. Kolmanneksi kyseinen ministeri määräsi asianomaisen poistumaan Luxemburgin valtion alueelta.
19 Samba Dioufin esittämän hakemuksen hylkäämispäätöstä perusteltiin sillä, että yhtäältä hän oli esittänyt väärennetyn passin ja siten johtanut viranomaisia harhaan ja että toisaalta hakemuksessa vedottiin taloudellisiin syihin, joista yhtäkään ei hyväksytä perusteeksi kansainväliselle suojelulle.
20 Tarkemmin on todettu, että Samba Dioufin pelkoa entisen työnantajan kostosta ei voida katsoa Geneven yleissopimuksessa tarkoitetuksi vainoksi, koska tälle ei ole minkäänlaista poliittista, etnistä tai uskontoon liittyvää perustetta. Lisäksi todetaan, että koston pelko on hypoteettinen, eikä sille ole esitetty perusteita. Muiden Samba Dioufin esittämien perusteiden eli sen, että hänen Eurooppaan tulonsa syynä oli myös avioitumista ja perheen perustamista koskeva toive sekä Mauritaniassa vallitsevat liian kovat työolosuhteet, on katsottu jäävän selvästi Geneven yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi on todettu, että Mauritanian uusi hallitus on säätänyt orjuuden vastaisen lain, joka on tullut voimaan helmikuussa 2008 ja jonka mukaan orjuuttamisesta voidaan määrätä sakkoa ja kymmenen vuotta vankeutta.
21 Lopuksi on todettu, ettei myöskään ole olemassa vakavia ja todellisia syitä, joiden perusteella voitaisiin uskoa, että Samba Diouf on todellisessa vaarassa joutua 5.5.2006 annetun lain 37 §:ssä tarkoitettujen vakavien loukkausten uhriksi, mikä oikeuttaisi toissijaisen suojeluaseman myöntämisen.
22 Samba Diouf nosti Luxemburgin Tribunal administratifissa kanteen ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigrationin 18.11.2009 tekemästä päätöksestä ja vaati ensinnäkin tämän päätöksen kumoamista siltä osin kuin kyseinen ministeri päätti ratkaista sen, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu, nopeutetussa menettelyssä, toiseksi kyseisen päätöksen muuttamista tai kumoamista siltä osin kuin hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa hylättiin ja kolmanneksi saman päätöksen kumoamista siltä osin kuin hänet määrättiin poistumaan Luxemburgin valtion alueelta.
23 Päättäessään ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigrationin tekemän, Samba Dioufin hakemuksen nopeutetussa menettelyssä käsittelemistä koskevan päätöksen tutkittavaksi ottamisesta Tribunal administratif on katsonut, että 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momentin, jossa säädetään, että tällaiseen päätökseen ei voida hakea muutosta, soveltaminen herättää tulkintakysymyksiä direktiivin 2005/85 39 artiklasta, joka koskee oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevan yleisen periaatteen soveltamista.
24 Tribunal administratif toteaa tästä, että päätöksellä asian käsittelystä nopeutetussa menettelyssä on turvapaikanhakijalle seurauksia. Tämän tuomioistuimen mukaan yhtäältä nopeutetusta menettelystä tehty päätös, johon – toisin kuin kansainvälisen suojelun epäämistä ja maasta poistumista koskeviin aineellisiin päätöksiin – ei voida Luxemburgin lain mukaan hakea muutosta, lyhentää kanteen nostamiselle varatun määräajan kuukaudesta 15 päivään. Toisaalta oikeudelliset muutoksenhakukeinot, jotka sisältävät tavallisesti kaksi oikeusastetta, eivät ole mahdollisia hakijalle tämän menettelyn yhteydessä, sillä kansallisen tuomioistuimen mukaan tuomioistuinmenettely on rajoitettu yhteen ainoaan oikeusasteeseen.
25 Tribunal administratif ottaa kantaa myös siihen Luxemburgin hallituksen edustajan tässä tuomioistuimessa esittämään väitteeseen, jonka mukaan Tribunal administratif tutkii lopullisen hylkäävän päätöksen muuttamiseksi nostetun kanteen – eli välillisen muutoksenhakukeinon – yhteydessä sen päätöksen laillisuuden, jolla on päätetty ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta pidettävä perusteltuna. Tämä väite perustuu Luxemburgin Cour administrativen 16.1.2007 antamaan tuomioon (nro 22095C).
26 Tribunal administratif katsoo, että tätä Cour administrativen edellä mainitun tuomion kohtaa ei voida noudattaa, koska asian käsittelystä nopeutetussa menettelyssä tehdyn päätöksen laillisuuden tutkiminen ”lopullista päätöstä vastaan käytetyn oikeussuojakeinon kautta”, kuten Cour administrative on todennut, on Tribunal administratifin mukaan vastoin lainsäätäjän tarkoitusta jättää tällainen päätös 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momentin nojalla kaiken tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle.
27 Näissä olosuhteissa Tribunal administratif on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2005/85/EY 39 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä Luxemburgin suurherttuakunnassa – – [5.5.2006 annetun lain] 20 §:n [5 momentilla] – – käyttöön otetun lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta valittaa tuomioistuimeen hallintoviranomaisen päätöksestä, jolla päätetään ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu?
2) Jos [ensimmäiseen kysymykseen] vastataan kieltävästi, onko yleistä periaatetta oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, jonka taustalla on [Roomassa 4.11.1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen] 6 ja 13 artikla, tulkittava yhteisön oikeudessa siten, että se on esteenä – – [5.5.2006 annetun lain] 20 §:n [5 momentilla] – – käyttöön otetun lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta valittaa tuomioistuimeen hallintoviranomaisen päätöksestä, jolla päätetään ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
28 Näillä kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jonka mukaan turvapaikanhakijoilla on oltava oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon hakeakseen muutosta päätökseen, ”joka koskee heidän tekemäänsä turvapaikkahakemusta”, ja yleisemmin oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevaa yleistä periaatetta tulkittava niin, että niiden on katsottava olevan esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lainsäädännölle, jonka nojalla kansallisen toimivaltaisen viranomaisen päätökseen käsitellä turvapaikkahakemus nopeutetussa menettelyssä ei voida hakea itsenäisesti muutosta.
Alustavat huomautukset
29 Tämän kysymyksen tutkimiseksi on korostettava aluksi, että direktiivillä 2005/85 käyttöön otetut menettelyt ovat vähimmäisvaatimuksia ja että jäsenvaltioilla on useilta kohdin harkintavaltaa näiden säännösten täytäntöönpanemiseksi kansallisen oikeuden erityispiirteet huomioon ottaen.
30 Täten turvapaikkahakemusten käsittelyn organisointi on direktiivin 2005/85 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioiden vastuulla, ja ne voivat kansallisten tarpeiden mukaisesti asettaa etusijalle tai nopeuttaa minkä tahansa hakemuksen käsittelyä ottaen tämän direktiivin vaatimukset huomioon, direktiivin 23 artiklan 2 kohdan mukaan tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa. Samassa perustelukappaleessa korostetaan, että on sekä jäsenvaltioiden että turvapaikanhakijoiden edun mukaista, että turvapaikkahakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti.
31 Direktiivin 2005/85 23 artiklassa annetaan jäsenvaltioille erityinen mahdollisuus soveltaa nopeutettua menettelyä artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyissä tapauksissa eli silloin, kun hakemus on todennäköisesti perusteltu tai kun hakijalla on erityistarpeita tai 16 erityisen syyn perusteella, joiden johdosta tällaisen menettelyn soveltaminen on perusteltua. Nämä koskevat erityisesti hakemuksia, joita voidaan kaikesta päätellen pitää perusteettomina, koska viranomaiset voivat selkeiden ja ilmeisten syiden perusteella katsoa, että hakijalle ei voida myöntää kansainvälistä suojelua, sekä vilpillisiä tai kohtuuttomia hakemuksia.
32 Direktiivin 2005/85 23 artiklan 4 kohdan b ja d alakohdassa mainitaan esimerkkeinä muun muassa, että hakijaa ei selvästikään voida määritellä pakolaiseksi, että hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi jäsenvaltiossa direktiivin 2004/83/EY nojalla tai että hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta olennaisia tietoja tai esittämättä hänen henkilöllisyyttään ja/tai kansalaisuuttaan koskevia asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa päätökseen kielteisesti.
33 Direktiivissä 2005/85 ei ole nopeutetun menettelyn käsitteen määritelmää. Direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa kuitenkin asetetaan tiettyjen turvapaikkahakemusten nopeutetun käsittelyn edellytykseksi sen II luvun perusperiaatteiden ja takeiden noudattaminen. Tämä luku sisältää säännöksiä, joiden tavoitteena on varmistaa tosiasiallinen pääsy turvapaikkamenettelyyn velvoittamalla jäsenvaltiot antamaan turvapaikanhakijalle riittävät menettelyä koskevat takeet asiansa hoitamiseksi menettelyn kaikissa eri vaiheissa.
34 Direktiivin 2005/85 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. Erityisesti turvapaikkahakemuksia ja pakolaisaseman poistamista koskevien päätösten osalta on direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleen mukaan olemassa tehokas oikeussuojakeino tuomioistuimessa SEUT 267 artiklan mukaisesti.
35 Direktiivin 2005/85 39 artiklan aiheena on oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskeva perusperiaate. Tässä artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että turvapaikanhakijoilla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa hakeakseen muutosta artiklan 1 kohdassa lueteltuihin toimiin.
36 Kyseisen 39 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoilla on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa hakeakseen ”muutosta päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä turvapaikkahakemusta”, mukaan lukien päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta, jäsenvaltion rajalla tai sen kauttakulkualueilla tehty päätös sekä päätös jättää hakemus tutkimatta sillä perusteella, että toimivaltainen viranomainen on todennut, että turvapaikanhakija laittomasti pyrkii tulemaan tai on tullut kyseisen valtion alueelle turvallisesta kolmannesta maasta.
Direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu turvapaikkahakemusta koskevan päätöksen käsite
37 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee aluksi, onko direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se käsittää toimivaltaisen viranomaisen päätöksen käsitellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus nopeutetussa menettelyssä.
38 Pääasian kantaja väittää, että direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoituksellisesti epäselvän sanamuodon perusteella voidaan vahvistaa, että tämä säännös koskee kaikkia turvapaikkahakemusta koskevia päätöksiä ja että jäsenvaltioiden on mahdollistettava oikeus hakea muutosta kansallisen viranomaisen päätökseen käsitellä hakemus nopeutetussa menettelyssä.
39 Huomautuksia esittäneet hallitukset ja komissio katsovat sitä vastoin, että kyseinen säännös koskee ainoastaan lopullisia pakolaisaseman epäämiseen tai poistamiseen johtavia päätöksiä. Direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn tehokkaan oikeussuojakeinon kohde voi olla ainoastaan suojelua koskevaa hakemusta koskeva lopullinen päätös eikä kansallisen viranomaisen tällaisen hakemuksen nopeutetussa menettelyssä käsittelemistä koskeva päätös, joka huomautuksia esittäneiden hallitusten ja komission mukaan on lopullista päätöstä valmisteleva päätös tai prosessinjohtoa koskeva päätös.
40 Näin ollen on tutkittava, onko päätös turvapaikkahakemuksen käsittelystä nopeutetussa menettelyssä ”päätös, joka koskee – – turvapaikkahakemusta”, jonka osalta hakijalla on direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa.
41 Tästä on todettava, että direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ja erityisesti tässä alakohdassa luetelluista päätöksistä, joiden luettelo ei ole tyhjentävä, käy ilmi, että ”päätöksellä, joka koskee – – turvapaikkahakemusta” tarkoitetaan useita päätöksiä, jotka johtavat joko turvapaikkahakemuksen tutkimatta jättämiseen tai jotka tehdään valtion rajalla, ja siksi niitä on pidettävä lopullisina ja hylkäävinä aineellisina päätöksinä. Sama koskee direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa mainittuja muita päätöksiä, joiden osalta säädetään nimenomaisesti oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.
42 Näin ollen päätöksiä, joihin turvapaikanhakijalla on direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohdan nojalla oltava oikeus hakea muutosta, ovat päätökset, joilla turvapaikkahakemus hylätään aineellisista syistä tai tapauskohtaisesti sellaisista muodollisista tai menettelyllisistä syistä, jotka sulkevat pois aineellisen päätöksen antamisen.
43 Täten tämä säännös ei koske aineellista päätöstä valmistelevia päätöksiä eikä menettelyn järjestämistä koskevia päätöksiä.
44 Lisäksi on niin, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 53 ja 54 kohdassa, että direktiivin 2005/85 39 artiklan sanamuodon tulkinnalla, jonka mukaan ”päätöksellä, joka koskee – – turvapaikkahakemusta”, tarkoitetaan kaikenlaisia turvapaikkahakemukseen liittyviä päätöksiä sekä lopullista turvapaikkapäätöstä valmistelevia päätöksiä tai menettelyn järjestämistä koskevia päätöksiä, ei vastattaisi tarpeeseen käsitellä turvapaikkahakemukset nopeasti. Se, että tällainen menettely saatetaan direktiivin 2005/85 23 artiklan 2 kohdan mukaan päätökseen mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa, on – kuten direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan – sekä jäsenvaltioiden että turvapaikanhakijoiden edun mukaista.
45 Näin ollen direktiivin 2005/85 39 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä sitä, että kansallisessa laissa säädetään erityisestä tai itsenäisestä oikeussuojakeinosta sellaista päätöstä vastaan, jolla on päätetty käsitellä turvapaikkahakemus nopeutetussa menettelyssä. Tämä säännös ei siten lähtökohtaisesti ole esteenä 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.
Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen lainsäädännön ja tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden yhteensoveltuvuus
46 Direktiivin 2005/85 39 artiklan 2 kohdassa jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi määräajat ja muut tarpeelliset säännöt 39 artiklan 1 kohdan mukaisen tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden toteuttamiseksi. Kuten direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa huomautetaan, oikeussuojakeinon tehokkuuteen, myös olennaisten tosiseikkojen tutkimisen osalta, vaikuttaa kunkin jäsenvaltion hallinto- ja oikeusjärjestelmä kokonaisuudessaan.
47 Koska pääasiassa toimivaltaisen viranomaisen nopeutetun menettelyn soveltamiseksi esittämät perusteet ovat yhteneväiset tai täsmäävät suurelta osin pakolaisaseman hylkäävän aineellisen päätöksen perusteiden kanssa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toiseksi, loukataanko sillä, että turvapaikanhakija ei voi hakea muutosta toimivaltaisen hallintoviranomaisen päätökseen käsitellä hänen hakemuksensa nopeutetussa menettelyssä, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon siltä osin kuin tämä hakija ei voi riitauttaa asiallisesti päätöstä, jolla on kieltäydytty myöntämästä hänelle pakolaisasema.
48 Esitetty kysymys koskee näin ollen direktiivin 2005/85 39 artiklan mukaista turvapaikanhakijan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa ja unionin oikeuden yhteydessä tehokkaan oikeussuojan periaatteeseen.
49 Tämä periaate on eräs unionin oikeuden yleisperiaatteista, ja se on nykyisin ilmaistu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. asia C‑279/09, DEB, tuomio 22.12.2010, 30 ja 31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-457/09, Chartry, määräys 1.3.2011, 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
50 Näin ollen on tutkittava, noudatetaanko pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä luodulla järjestelmällä tehokkaan oikeussuojan periaatetta ja erityisesti evätäänkö turvapaikanhakijalta oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, jos päätökseen turvapaikkahakemuksen käsittelystä nopeutetussa menettelyssä ei voida hakea muutosta.
51 Kyseessä olevan 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 4 momentissa säädetään, että ministeriön nopeutetussa menettelyssä tekemästä päätöksestä hylätä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan nostaa kanne Tribunal administratifiin ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigrationin päätöksen muuttamiseksi ja että maasta poistumista koskevasta määräyksestä voidaan nostaa kanne määräyksen kumoamiseksi.
52 Pääasian kantajan mukaan 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momentti, jossa säädetään, että ministerin päätökseen käsitellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus nopeutetussa menettelyssä ei voida hakea muutosta, on esteenä sille, että tällainen päätös tutkittaisiin tuomioistuimessa, olipa kyse sitten itsenäisestä muutoksenhausta tai lopullisen, kansainvälistä suojelua koskevan päätöksen aineelliseen kysymykseen kohdistuneesta muutoksenhausta. Tällaisen muutoksenhakua koskevan mahdottomuuden seurauksena hakija ei voi käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja sellaista lopullista päätöstä vastaan, joka koskee hänen turvapaikkahakemuksensa asiasisältöä, koska hänen pääasiaa koskevalla kanteellaan ei ole tässä tilanteessa mitään mahdollisuuksia menestyä.
53 Huomautuksia esittäneet hallitukset ja komissio katsovat, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle lainsäädännölle, ja korostavat, että tuomioistuimen on voitava tutkia lopullisesta päätöksestä antamansa tuomion yhteydessä, ovatko valmistelevat päätökset oikeudellisesti virheettömiä. Luxemburgin hallitus väittää tästä, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on olemassa lopullista päätöstä vastaan käytettävissä olevan oikeussuojakeinon kautta, minkä Cour administrative on vahvistanut 16.1.2007 antamassaan tuomiossa (nro 22095C) ja mikä on vahvistettu Tribunal administratifin tähän asti vakiintuneessa oikeuskäytännössä.
54 Tästä on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut asiassa C-13/01, Safalero, 11.9.2003 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I-8679, 54–56 kohta), että unionin oikeusjärjestyksessä yksityisille myönnettyjen oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaatetta on tulkittava niin, että tämän periaatteen kanssa ei ole ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla yksityinen ei voi nostaa kannetta viranomaisen tekemästä päätöksestä, kun yksityisellä on käytettävissään oikeussuojakeino, jolla voidaan varmistaa sille unionin oikeudessa myönnettyjen oikeuksien kunnioittaminen ja jonka myötä hän voi saada tuomioistuimen päätöksen, jossa todetaan kyseisen säännöksen olevan ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.
55 Turvapaikkahakemuksen tutkintaan sovellettavaa menettelyä koskeva päätös, tarkasteltuna itsenäisesti ja riippumatta lopullisesta päätöksestä, jolla tämä hakemus hyväksytään tai hylätään, on hakemusta koskevaa lopullista päätöstä valmisteleva toimi.
56 Näissä olosuhteissa muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen menettelyn tässä vaiheessa ei loukkaa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kansallinen tuomioistuin voi turvapaikkahakemuksen hylkäävästä päätöksestä nostettua kannetta käsitellessään tutkia perusteellisesti nopeutetussa menettelyssä tehdyn lopullisen päätöksen laillisuuden ja erityisesti perusteet, joiden nojalla toimivaltainen viranomainen on hylännyt turvapaikkahakemuksen perusteettomana.
57 Tuomioistuinvalvonnasta, joka suoritetaan sen pääasiaa koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä, joka on nostettu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäävästä päätöksestä, on todettava, että oikeussuojakeinon tehokkuutta ei voida taata, jos 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momenttiin perustuva mahdottomuus hakea muutosta johtaa siihen, että niihin perusteisiin, joiden nojalla ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration on päättänyt käsitellä nopeutetussa menettelyssä sen, onko hakemus perusteltu, ei voida kohdistaa tällaista valvontaa. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa kyseisen ministerin esittämät perusteet nopeutetun menettelyn soveltamiseksi ovat nimittäin samat, jotka ovat johtaneet tämän hakemuksen hylkäämiseen. Tällaisessa tilanteessa olisi mahdotonta suorittaa päätöstä koskeva laillisuusvalvonta sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta (ks. analogisesti asia C-506/04, Wilson, tuomio 19.9.2006, Kok., s. I-8613, 60–62 kohta).
58 Näin ollen on tärkeää, että nopeutetun menettelyn soveltamista koskevat perusteet voidaan tehokkaasti riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa ja että tämä voi tutkia ne sen kanteen yhteydessä, joka turvapaikkahakemuskäsittelyn päättävästä lopullisesta päätöksestä mahdollisesti nostetaan. Olisi näet unionin oikeuden vastaista, että 5.5.2006 annetun lain 20 §:n 5 momentin kaltaista kansallista säännöstöä voitaisiin tulkita siten, että perusteisiin, joiden nojalla toimivaltainen hallintoviranomainen on päättänyt käsitellä turvapaikkahakemuksen nopeutetussa menettelyssä, ei voida kohdistaa minkäänlaista tuomioistuinvalvontaa.
59 Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyssä ei ole lausua kansallisten säännösten tulkinnasta eikä antaa ratkaisua siitä, onko kansallinen tuomioistuin tulkinnut näitä säännöksiä oikein. Ainoastaan kansallisilla tuomioistuimilla nimittäin on toimivalta lausua kansallisen oikeuden tulkinnasta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-378/07 ja C-380/07, Angelidaki ym., tuomio 23.4.2009, Kok., s. I-3071, 48 kohta).
60 Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava vaatimuksesta kansallisen oikeuden tulkitsemisesta yhdenmukaisesti direktiivin kanssa; näin kansallinen tuomioistuin voi toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetun asian (ks. mm. asia C-268/06, Impact, tuomio 15.4.2008, Kok., s. I-2483, 99 kohta). Yhdenmukaisen tulkinnan periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen kyseessä olevan direktiivin täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen (ks. em. asia Impact, tuomion 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Direktiivin 2005/85 tavoitteena on muodostaa yhtenäiset takeet Geneven yleissopimuksen ja perusoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on unionin oikeuden perusperiaate. Jotta tätä oikeutta voidaan tehokkaasti käyttää, kansallisen tuomioistuimen on voitava tutkia se, että perusteet, joiden nojalla toimivaltainen hallintoviranomainen on katsonut kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteettomaksi tai merkitsevän väärinkäyttöä, ovat perusteltuja ilman, että niihin sovellettaisiin ehdotonta laillisuusolettamaa. Asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on niin ikään tämän muutoksenhaun käsittelyn yhteydessä tutkittava, onko päätös turvapaikkahakemuksen käsittelystä nopeutetussa menettelyssä tehty noudattaen direktiivin 2005/85 II luvun mukaisia perustavanlaatuisia menettelyjä ja takeita, kuten direktiivin 23 artiklan 4 kohdassa säädetään.
62 Kanteen nostamiselle varatuista määräajoista ja mahdollisuudesta saada asia käsitellyksi kahdessa oikeusasteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa eroista turvapaikkahakemuksen käsittelyä koskevan nopeutetun menettelyn ja tavanomaisen menettelyn välillä. Tuomioistuin korostaa erityisesti, että kanne lopullisesta päätöksestä on nostettava 15 päivän kuluessa sen tiedoksiannosta, kun määräaika tavanomaisessa menettelyssä on kuukausi, ja että Tribunal administratifin nopeutetussa menettelyssä tekemistä päätöksistä ei voida valittaa.
63 Huomautuksia esittäneet hallitukset ja komissio väittävät, että tehokkaan oikeussuojakeinon takaamisen periaatteen vähimmäisvaatimus täyttyy jo yhdellä tuomioistuinkäsittelyllä ja että nyt käsiteltävässä asiassa 15 päivän määräajan ei sen paremmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kuin itse unionin tuomioistuimenkaan oikeuskäytännön perusteella voida katsoa loukkaavan tätä periaatetta.
64 On tutkittava, onko unionin oikeus esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle siltä osin kuin nopeutetun menettelyn soveltaminen tavanomaisen menettelyn sijaan johtaa eroihin, jotka ilmenevät erityisesti turvapaikanhakijan epäedullisempana kohteluna tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden osalta, koska hakija voi nostaa kanteen ainoastaan 15 päivän kuluessa eikä hän voi saada asiaansa käsitellyksi kahdessa oikeusasteessa.
65 Tästä on aluksi todettava, että kansallisessa oikeudessa vallitsevat nopeutetun ja tavanomaisen menettelyn väliset erot, jotka ilmenevät kanteen nostamiselle varatun määräajan lyhentymisenä ja siinä, että ei ole mahdollista saada asiaa käsiteltyä kahdessa oikeusasteessa, liittyvät sovellettavan menettelyn luonteeseen. Pääasiassa kyseessä olevilla säännöksillä yritetään varmistaa perusteettomien tai tutkimatta jätettävien turvapaikkahakemusten nopeampi käsittely, jotta voidaan käsitellä tehokkaammin sellaisten henkilöiden tekemät hakemukset, joille voidaan perustellusti myöntää pakolaisasema.
66 Siitä, että kanteen nostamiselle varattu määräaika on 15 päivää mahdollisessa nopeutetussa menettelyssä, kun se on kuukauden pituinen tavanomaisessa menettelyssä tehdyn päätöksen osalta, on todettava, että on tärkeää, kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 63 kohdassa, että asetettu määräaika on käytännössä riittävä niin, että hakija ehtii tehokkaasti valmistella kanteensa ja jättää sen tuomioistuimeen.
67 Lyhennetyistä menettelyistä on todettava, että 15 päivän määräaika ei lähtökohtaisesti vaikuta käytännössä riittämättömältä kanteen tehokkaaseen valmistelemiseen ja toteuttamiseen ja että se vaikuttaa kohtuulliselta ja oikeasuhteiselta kyseessä oleviin oikeuksiin ja intresseihin nähden.
68 On kuitenkin kansallisen tuomioistuimen asiana määrittää, voiko tämän määräajan toteaminen riittämättömäksi jonkin tietyn asian olosuhteissa olla jo yksinään riittävä syy turvapaikkahakemuksen käsittelystä nopeutetussa menettelyssä tehdystä päätöksestä välillisesti nostetun kanteen hyväksymiseen siten, että hyväksymisen seurauksena kyseinen tuomioistuin tekee päätöksen hakemuksen käsittelystä tavanomaisessa menettelyssä.
69 Siitä, että hakijalla on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi kahdessa oikeusasteessa vain, jos päätös on tehty tavanomaisessa menettelyssä, on todettava, että direktiivissä 2005/85 ei edellytetä käsittelyä kahdessa oikeusasteessa. Olennaista on vain se, että on olemassa direktiivin 2005/85 39 artiklassa taattu mahdollisuus saattaa asia käsiteltäväksi lainkäyttöelimessä. Tehokkaan oikeussuojan periaatteella annetaan yksityiselle oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi mutta ei useassa oikeusasteessa.
70 Näin ollen esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2005/85 39 artiklaa ja tehokkaan oikeussuojan periaatetta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätökseen käsitellä turvapaikkahakemus nopeutetussa menettelyssä ei voida hakea muutosta itsenäisellä muutoksenhakukeinolla, mikäli perusteet, joiden nojalla viranomainen on päättänyt käsitellä tällaisessa menettelyssä sen, onko kyseinen hakemus perusteltu, voidaan tosiasiallisesti saattaa tuomioistuimen valvonnan kohteeksi turvapaikkahakemuksen lopullisesta hylkäävästä päätöksestä mahdollisesti nostetun kanteen yhteydessä; tämän arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.
Oikeudenkäyntikulut
71 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 39 artiklaa ja tehokkaan oikeussuojan periaatetta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätökseen käsitellä turvapaikkahakemus nopeutetussa menettelyssä ei voida hakea muutosta itsenäisellä muutoksenhakukeinolla, mikäli perusteet, joiden nojalla viranomainen on päättänyt käsitellä tällaisessa menettelyssä sen, onko kyseinen hakemus perusteltu, voidaan tosiasiallisesti saattaa tuomioistuimen valvonnan kohteeksi turvapaikkahakemuksen hylkäävästä päätöksestä mahdollisesti nostetun kanteen yhteydessä; tämän arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.
Allekirjoitukset