UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
25 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Saksalta peräisin oleva asiakirja EU Pilot -menettelyssä – 4 artiklan 4 ja 5 kohta – 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Velvollisuus konkreettiseen ja asiakirjakohtaiseen arviointiin – Oikeus tutustua asiakirjan osiin – Ylivoimainen yleinen etu
Asiassa T‑669/11,
Darius Nicolai Spirlea ja Mihaela Spirlea, kotipaikka Capezzano Pianore (Italia), edustajinaan aluksi asianajajat V. Foerster ja T. Pahl, sittemmin asianajajat Foerster ja E. George,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Costa de Oliveira ja H. Kraemer,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan 9.11.2011 tehty komission päätös, jolla kantajilta on evätty oikeus tutustua huomautuksiin, jotka Saksan liittotasavalta on 7.7.2011 toimittanut komissiolle EU Pilot ‑menettelyssä 2070/11/SNCO,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja C. Wetter,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Oikeus tutustua asiakirjoihin
1 SEUT 15 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:
ˮKaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta jäljempänä tämän kohdan mukaisesti määriteltyjen periaatteiden ja edellytysten mukaisesti.
Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettavilla asetuksilla asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi.
Kukin toimielin, elin tai laitos varmistaa työskentelynsä avoimuuden ja täsmentää omassa työjärjestyksessään toisessa alakohdassa tarkoitettujen asetusten mukaisesti erityismääräykset oikeudesta tutustua toimielimen, elimen tai laitoksen asiakirjoihin. – –ˮ
2 Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklassa, jonka otsikko on ˮOikeus tutustua asiakirjoihinˮ, määrätään seuraavaa:
ˮJokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin niiden tallennemuodosta riippumatta.ˮ
3 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) määritellään ne periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat [SEUT 15 artiklassa] tarkoitettua oikeutta tutustua kyseisten toimielinten asiakirjoihin.
4 Asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan 4 ja 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
ˮ(4) Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa yleisön oikeudelle tutustua asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus ja määritellä sitä koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
– –
(11) Toimielinten kaikkien asiakirjojen olisi pääsääntöisesti oltava yleisön tutustuttavissa. Tiettyjä yleisiä ja yksityisiä etuja on kuitenkin suojattava poikkeussäännöksin. Toimielimillä olisi oltava mahdollisuus suojata sisäisiä keskustelujaan ja neuvottelujaan silloin, kun se on välttämätöntä, jotta voidaan turvata toimielinten kyky hoitaa tehtäviään. Poikkeuksia arvioidessaan toimielinten olisi kaikilla unionin toiminnan aloilla otettava huomioon henkilötietojen suojaa koskevat yhteisön lainsäädännön periaatteet.ˮ
5 Asetuksen N:o 1049/2001 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
ˮTämän asetuksen tarkoituksena on
a) määritellä ne julkiseen tai yksityiseen etuun perustuvat periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 255 artiklassa tarkoitettua oikeutta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, jäljempänä ”toimielimet”, asiakirjoihin, siten, että taataan mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin,
b) luoda säännöt, jotka takaavat tämän oikeuden mahdollisimman helpon käytön, ja
c) edistää asiakirjoihin tutustumismahdollisuutta koskevia hyviä hallintokäytäntöjä.ˮ
6 Asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
ˮ1. Jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, sekä jokaisella oikeushenkilöllä, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin tässä asetuksessa määriteltyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.
– –
3. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, toisin sanoen toimielimen laatimiin tai sen vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin kaikilla Euroopan unionin toiminnan aloilla.
– –ˮ
7 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮToimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:
– –
– tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa,
jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.ˮ
8 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4–6 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮ4. Jos kyse on kolmannen asiakirjasta, toimielin kuulee tätä arvioidakseen, onko 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovellettava, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.
5. Jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan luovuttamatta kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta.
6. Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat julkistetaan.ˮ
EU Pilot -menettely
9 EU Pilot -menettely on Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyömenettely, jolla voidaan selvittää, onko EU:n oikeutta noudatettu ja sovellettu oikein jäsenvaltioissa. Menettelyn tarkoituksena on EU:n oikeuden mahdollisten rikkomistilanteiden tehokas ratkaiseminen niin, että SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn viralliselta aloittamiselta voidaan mahdollisuuksien mukaan välttyä.
10 EU Pilot -menettelyn toiminnalliset näkökohdat on kuvailtu aluksi 5.9.2007 annetussa komission tiedonannossa ˮTulosten Eurooppa – Yhteisön lainsäädännön soveltaminenˮ (KOM(2007) 502 lopullinen). Erityisesti tämän tiedonannon 2.2 kohdassa, jonka otsikko on ˮTyömenetelmien parantaminenˮ, todetaan seuraavaa:
ˮ– – Yhteisön lainsäädännön oikeaa soveltamista koskevat tiedustelut ja kantelut rekisteröitäisiin ja niihin vastattaisiin tulevaisuudessa samoin kuin nykyäänkin. – – Jos asia edellyttää jäsenvaltion selvitystä tosiasioista tai oikeudellisesta kannasta, kysymys toimitettaisiin asianomaiseen jäsenvaltioon. – – Jäsenvaltiolle annettaisiin nopea määräaika tarvittavien selvitysten, tietojen ja ratkaisujen antamiseen suoraan kansalaiselle tai yritykselle, ja se ilmoittaisi näistä komissiolle. Jos yhteisön lainsäädäntöä on rikottu, jäsenvaltioiden odotettaisiin korjaavan tilanne tai esittävän siihen ratkaisu vahvistetussa määräajassa. Jos jäsenvaltio ei ehdota ratkaisua, komissio toteuttaisi jatkotoimenpiteitä esimerkiksi rikkomusmenettelyn kautta voimassaolevan menettelyn mukaisesti. – – Tapausten ratkaisu tallennettaisiin, jotta voitaisiin raportoida menettelystä ja mahdollisista jatkotoimista, myös rekisteröinnistä ja rikkomusmenettelyn aloittamisesta. Raporteissa mainittaisiin selvittämättä olevien ongelmien määrä, luonne ja vakavuus sekä se, tarvitaanko muita, kohdennettuja ongelmanratkaisujärjestelyjä tai räätälöityjä alakohtaisia aloitteita. Näiden toimenpiteiden avulla voitaisiin osaltaan vähentää rikkomusmenettelyjä ja tehostaa niiden hallinnointia. Komissio ehdottaa, että vuonna 2008 järjestetään pilottihanke, johon osallistuisi ensin muutamia jäsenvaltioita ja joka voitaisiin laajentaa kaikkiin jäsenvaltioihin ensimmäisestä toimintavuodesta tehdyn arvioinnin jälkeen. – –ˮ
Asian tausta
11 Kantajat Darius Nicolai Spirlea ja Mihaela Spirlea ovat elokuussa 2010 kuolleen lapsen vanhempia, ja lapsen kuoleman väitetään johtuneen hänelle Düsseldorfissa (Saksa) sijaitsevassa yksityisklinikassa annetusta hoidosta, joka perustui autologisiin kantasoluihin.
12 Kantajat tekivät 8.3.2011 päivätyllä kirjeellä Euroopan komission terveysasioiden pääosastolle kantelun, jossa he katsoivat pääasiallisesti, että se, että yksityisklinikan oli ollut mahdollista harjoittaa hoitotoimintaansa, johtui Saksan viranomaisten laiminlyönneistä, joilla nämä olivat rikkoneet pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1394/2007 (EUVL L 324, s. 121) säännöksiä.
13 Tämän kantelun johdosta komissio aloitti EU Pilot -menettelyn, jonka asianumero oli 2070/11/SNCO, ja otti yhteyttä Saksan viranomaisiin sen selvittämiseksi, miltä osin kantajien kantelussaan kuvailemat yksityisklinikan toimintaan liittyvät tapahtumat mahdollisesti olisivat asetuksen N:o 1394/2007 vastaisia.
14 Komissio lähetti Saksan liittotasavallalle 10.5. ja 10.10.2011 kaksi tietojensaantipyyntöä, joihin tämä vastasi 7.7. ja 4.11.2011.
15 Kantajat pyysivät 11.8.2011, että he saisivat asetuksen N:o 1049/2001 nojalla tutustua kantelun käsittelyä koskeviin tietoihin. He pyysivät erityisesti saada tutustua Saksan liittotasavallan 7.7.2011 toimittamiin huomautuksiin (jäljempänä riidanalainen asiakirja).
16 Komissio ilmoitti 12.8.2011 Saksan viranomaisille, että kantajat olivat pyytäneet saada tutustua riidanalaiseen asiakirjaan.
17 Saksan liittotasavalta ilmoitti 19.8.2011 komissiolle vastustavansa sitä, että kantajien sallittaisiin tutustuvan riidanalaiseen asiakirjaan, ja perusteli tätä yhtäältä kansainvälisten suhteiden suojelua koskevalla poikkeuksella, josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa, ja toisaalta tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevalla poikkeuksella, josta säädetään saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa.
18 Komissio hylkäsi 22.9.2011 kantajien tekemän riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan hakemuksen.
19 Kantajat esittivät 27.9.2011 komissiolle asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun uudistetun hakemuksen.
20 Komissio vahvisti 9.11.2011 asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan nojalla, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan kanssa, aikaisemman päätöksensä evätä kantajilta oikeus tutustua riidanalaiseen asiakirjaan (jäljempänä riidanalainen päätös).
21 Komissio selitti ensimmäiseksi, että Saksan viranomaisia oli kuultu ja nämä olivat vastustaneet kyseisen asiakirjan ilmaisemista vedoten lähinnä asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyyn tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevaan poikkeukseen. Komissio totesi sitten, että koska tämä perustelu vaikutti ensi näkemältä pätevältä, sen oli asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan nojalla evättävä riidanalaiseen asiakirjaan tutustuminen. Lisäksi se katsoi, ettei asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu tutustuminen asiakirjan osiin ollut tässä tapauksessa mahdollista. Lopuksi komissio totesi, ettei asiassa ollut sellaista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi kyseisen asiakirjan ilmaisemista.
22 Komissio ilmoitti 27.9.2012 kantajille, että EU Pilot -menettely 2070/11/SNCO oli lopullisesti päätetty.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
23 Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.12.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
24 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden osittaisen vaihtumisen jälkeen esittelevä tuomari sijoitettiin kahdeksanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi asia sen vuoksi siirrettiin.
25 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 3.2.2014 antamallaan määräyksellä työjärjestyksensä 65 artiklan b alakohdan, 66 artiklan 1 kohdan ja 67 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan nojalla komission esittämään riidanalaisen asiakirjan ja määräsi, että asiakirjaa ei saateta kantajien tietoon tässä oikeudenkäynnissä. Komissio noudatti tätä kehotusta asetetussa määräajassa.
26 Unionin yleinen tuomioistuin kehotti 4.2.2014 työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena kantajia ja komissiota esittämään huomautuksensa siitä, millä tavoin asiassa C‑135/11 P, IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, 21.2.2012 annettu unionin tuomioistuimen tuomio tulisi ottaa huomioon nyt käsiteltävän asian ratkaisussa. Asianosaiset noudattivat tätä kehotusta asetetussa määräajassa.
27 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
28 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 6.3.2014 pidetyssä istunnossa.
29 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
30 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
31 Kantajat vetoavat pääasiallisesti kolmeen kanneperusteeseen, jotka koskevat olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan rikkomista ja saman asetuksen 4 artiklan 6 kohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
Asianosaisten lausumat
32 Kantajat moittivat komissiota pääasiallisesti siitä, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että se, että Saksan liittotasavalta vastusti riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista, riitti perusteeksi kantajien esittämän asiakirjaan tutustumista asetuksen N:o 1049/2001 nojalla koskevan hakemuksen epäämiseen. Tältä osin kantajat katsovat, että komissio on tehnyt heidän hakemuksensa käsittelyssä useita virheitä eikä se ole riittävästi perustellut riidanalaista päätöstä.
33 Kantajat katsovat ensinnäkin, että kun kyseessä on esillä olevan asian tavoin jäsenvaltiolta peräisin olevaan asiakirjaan tutustumista koskeva hakemus, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa annetaan komissiolle harkintavaltaa saman artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisessa. Komissiolla ei siten ole velvollisuutta välittömästi kuulla asianomaista jäsenvaltiota asiakirjaan tutustumista koskevasta kysymyksestä, jos asiassa on selvää, että kyseessä oleva asiakirja on ilmaistava. Tässä tapauksessa kantajat toteavat, ettei riidanalaisesta päätöksestä millään tavoin ilmene, että komissio olisi käyttänyt tätä harkintavaltaa heidän hakemuksensa käsittelyssä.
34 Kantajat katsovat sitten, että komission olisi Saksan liittotasavaltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti kuultuaankin pitänyt tutkia perusteellisesti, olivatko ne tosiseikat ja perustelut, joihin tämä jäsenvaltio oli vedonnut vastustaakseen riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista, päteviä. Kantajien mukaan komission tehtävänä ei ole ainoastaan tutkia, onko kyseinen jäsenvaltio muodollisesti esittänyt vastustukselleen perustelut, vaan myös tarkistaa, liittyvätkö nämä perustelut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyihin poikkeuksiin, sekä arvioida konkreettisesti, onko niitä poikkeuksia, joihin asiassa on vedottu, sovellettava riidanalaiseen asiakirjaan.
35 Lisäksi kantajat moittivat komissiota siitä, että komissio on kehottanut Saksan liittotasavaltaa turvautumaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyihin poikkeuksiin. Kantajat nimittäin katsovat, että komissio on pyrkinyt estämään kantajien tutustumisen riidanalaiseen asiakirjaan kehottamalla suoraan kyseistä jäsenvaltiota vastustamaan asiakirjan ilmaisemista ja jopa neuvomalla tätä jäsenvaltiota asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyihin poikkeuksiin vetoamisessa. Tällainen menettely on kuitenkin vastoin tämän asetuksen tavoitetta, joka on Euroopan unionin toimielinten päätösten läpinäkyvyys ja objektiivisuus.
36 Kantajat väittävät myös, että komissio on loukannut asianosaisten menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatetta ja oikeutta tulla kuulluksi riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä. Kantajat nimittäin väittävät, että Saksan liittotasavallalle ilmoitettiin perusteista, joihin kantajat olivat vedonneet asiakirjaan tutustumista koskevan hakemuksensa tueksi, mutta heille ei sen sijaan ilmoitettu perusteista, joilla kyseinen jäsenvaltio vastusti riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista. Tämän vuoksi kantajat eivät ole voineet esittää käsitystään siitä, onko jäsenvaltion esittämä vastustus aiheellinen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjen poikkeuksien perusteella. Kantajat katsovat myös, että heillä olisi kyseisessä asetuksessa tarkoitettuina menettelyn asianosaisina pitänyt olla oikeus tutustua Saksan liittotasavallan vastaukseen.
37 Lopuksi kantajat katsovat, että komissio on virheellisesti laajentanut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan soveltamisalan ˮSaksan viranomaisiinˮ, vaikka komissio on kyseisen artiklan puitteissa voinut olla pätevästi tekemisissä ainoastaan ˮSaksan liittotasavallanˮ kanssa.
38 Komissio kiistää kantajien perustelut.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
39 Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantajat esittävät pääasiallisesti kaksi väitettä, joista ensimmäinen koskee erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 ja 5 kohdasta ilmenevien olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja jälkimmäinen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
– Alustavat huomautukset
40 Aluksi on syytä huomauttaa, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja 1 artiklassa mainitaan, asetuksen tarkoituksena on taata yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin (yhdistetyt asiat C‑39/05 P ja C‑52/05 P, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomio 1.7.2008, Kok., s. I‑4723, 33 kohta ja asia T‑63/10, Jurašinović v. neuvosto, tuomio 3.10.2012, 28 kohta). Mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan kyseinen oikeus ei kata ainoastaan toimielimen laatimia asiakirjoja vaan myös kolmansilta, joihin jäsenvaltiot kuuluvat, saadut asiakirjat, kuten kyseisen asetuksen 3 artiklan b alakohdassa nimenomaisesti säädetään.
41 Tätä oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevat kuitenkin tietyt yleistä tai yksityistä etua koskeviin syihin perustuvat rajoitukset (asia C‑266/05 P, Sison v. neuvosto, tuomio 1.2.2007, Kok., s. I‑1233, 62 kohta ja em. asia Jurašinović v. neuvosto, tuomion 29 kohta). Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan luovuttamatta kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta (em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 50 kohta).
42 Tässä tapauksessa Saksan liittotasavalta on käyttänyt sille asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annettua mahdollisuutta ja pyytänyt, ettei komissio ilmaise liittotasavallan sille EU Pilot 2070/11/SNCO -menettelyn yhteydessä 7.7.2011 lähettämiä huomautuksia. Kyseinen jäsenvaltio on vedonnut vastustuksensa perusteeksi erityisesti kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn tutkintatoimia koskevaan poikkeukseen. Näin ollen komissio on riidanalaisessa päätöksessä perustellut riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamisesta kieltäytymistään Saksan viranomaisten asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti esittämällä vastustuksella.
43 Tältä osin on syytä todeta, että yhteisöjen tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää asiassa C‑64/05 P, Ruotsi v. komissio, 18.12.2007 antamallaan tuomiolla (Kok., s. I‑11389) ja edellä mainitussa asiassa IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio antamallaan tuomiolla jäsenvaltion kyseisen säännöksen nojalla esittämän vastustuksen merkitystä.
44 Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin korosti, että kyseinen säännös on luonteeltaan menettelyllinen, koska siinä tyydytään säätämään vaatimuksesta saada kyseessä olevan jäsenvaltion etukäteen antama suostumus, jos se on esittänyt tällaisen erityisen pyynnön, ja koska se koskee unionin päätöksentekomenettelyjä (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 78 ja 81 kohta sekä em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 53 kohta).
45 Toisin kuin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa, jossa kolmansille tahoille annetaan niiltä peräisin olevien asiakirjojen ollessa kyseessä vain oikeus siihen, että kyseinen toimielin kuulee niitä saman 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisen osalta, mainitun artiklan 5 kohdassa asetetaan jäsenvaltion etukäteen antama suostumus jäsenvaltiolta peräisin olevan asiakirjan luovuttamisen välttämättömäksi edellytykseksi siinä tapauksessa, että jäsenvaltio niin vaatii (em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 54 kohta).
46 Yhteisöjen tuomioistuin totesi näin ollen, että kun jäsenvaltio on käyttänyt sille asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annettua mahdollisuutta pyytää, että tältä valtiolta saatua tiettyä asiakirjaa ei luovutettaisi ilman sen etukäteen antamaa suostumusta, se, että toimielin mahdollisesti luovuttaa tämän asiakirjan, edellyttää, että kyseessä olevalta jäsenvaltiolta saadaan suostumus etukäteen (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 50 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 55 kohta).
47 Tästä seuraa käänteisesti, että toimielimellä, jolla ei ole kyseisen jäsenvaltion suostumusta, ei ole valtaa luovuttaa kyseistä asiakirjaa (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 44 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 56 kohta).
48 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa ei anneta kyseiselle jäsenvaltiolle yleistä ja ehdotonta veto-oikeutta, jonka nojalla jäsenvaltio voi estää täysin vapaan harkintansa mukaan ja ilman perusteluvelvollisuutta toimielinten hallussa olevien asiakirjojen luovuttamisen ainoastaan siitä syystä, että kyseessä oleva asiakirja on peräisin tältä jäsenvaltiolta (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 58 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 57 kohta).
49 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa kyseiselle jäsenvaltiolle annetun toimivallan käyttöä rajoittavat tämän artiklan 1–3 kohdassa luetellut aineelliset poikkeukset niin, että kyseiselle jäsenvaltiolle tältä osin myönnetään vain toimivalta osallistua toimielimen päätöksentekoon. Jäsenvaltion etukäteen antama suostumus, johon mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa viitataan, ei siten ole vapaaharkintainen veto-oikeus vaan eräänlainen vahvistus siitä, että kyseessä ei ole saman artiklan 1–3 kohdassa mainittu poikkeus. Kyseisessä artiklassa näin käyttöön otettu päätöksentekomenettely edellyttää siis, että kyseessä oleva toimielin ja jäsenvaltio pitäytyvät mainituissa 1–3 kohdassa säädetyissä aineellisissa poikkeuksissa (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 76 ja 83 kohta sekä em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 58 kohta).
50 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annetaan kyseiselle jäsenvaltiolle lupa vastustaa siltä peräisin olevien asiakirjojen luovuttamista vain tämän artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen aineellisten poikkeusten perusteella ja perustelemalla asianmukaisesti kantansa (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 99 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 59 kohta).
51 Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan ulottuvuudesta kyseiseen toimielimeen nähden, on palautettava mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, että hakijan kannalta kyseisen jäsenvaltion asiaan puuttumisesta huolimatta kyseessä on unionin päätös, jonka toimielin tämän jälkeen osoittaa hakijalle vastauksena toimielimelle esitettyyn sen hallussa olevaan asiakirjaan tutustumista koskevaan hakemukseen (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 94 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 60 kohta).
52 Toimielin, joka on tehnyt päätöksen, jolla evättiin oikeus tutustua asiakirjoihin, on näin ollen vastuussa sen laillisuudesta. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tämä toimielin ei voi hyväksyä jäsenvaltion siltä peräisin olevan asiakirjan luovuttamista koskevaa vastalausetta, jos sitä ei ole mitenkään perusteltu tai jos esitetyissä perusteluissa ei ole tukeuduttu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuihin poikkeuksiin (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 88 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 61 kohta).
53 Tästä seuraa, että ennen kuin toimielin epää oikeuden saada tutustua jäsenvaltiolta peräisin olevaan asiakirjaan, sen on tutkittava, onko kyseinen jäsenvaltio perustanut vastustuksensa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin aineellisiin poikkeuksiin ja onko se perustellut asianmukaisesti kantansa. Komission on näin ollen varmistettava tutustumisoikeuden epäämistä koskevassa päätöksentekomenettelyssä, että edellä mainitut perustelut on esitetty, ja sen on mainittava ne menettelyn päätteeksi tekemässään päätöksessä (em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 99 kohta ja em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 62 kohta).
54 Oikeuskäytännön mukaan tämän toimielimen tehtävänä ei sitä vastoin ole arvioida tyhjentävästi kyseisen jäsenvaltion päätöstä, jolla se vastustaa asiakirjojen luovuttamista, eikä suorittaa valvontaa, jolla mentäisiin pidemmälle kuin pelkästään selvitettäisiin, onko jäsenvaltio esittänyt perustelut, joissa viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin (em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 63 kohta).
55 Se, että edellytettäisiin tällaista tyhjentävää arviointia, saattaisi näet johtaa siihen, että toimielin voisi arvioinnin tehtyään virheellisesti toimittaa asiakirjan sitä pyytäneelle taholle siitä huolimatta, että jäsenvaltio, jolta kyseinen asiakirja on peräisin, vastustaa luovuttamista ja on esittänyt sille edellä 52 ja 53 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset perustelut (em. asia IFAW Internationaler Tierschutz‑Fonds v. komissio, tuomion 64 kohta).
56 Tämän toteamuksen perusteella on arvioitava molempia väitteitä, jotka asianosaiset ovat esittäneet ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä.
– Väite olennaisten menettelymääräysten rikkomisesta
57 Olennaisten menettelymääräysten rikkomista koskevassa väitteessä kantajat katsovat ensinnäkin, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että komission on ennen saman artiklan 5 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion kuulemista tutkittava oman harkintavaltansa nojalla, onko tutustuttavaksi pyydetty asiakirja tässä asetuksessa säädettyjen poikkeusten mukaisesti ilmaistava vai ei.
58 Tältä osin on syytä todeta, että tällä väitteellä pyritään kyseenalaistamaan lausuma, jonka komissio on esittänyt sekä riidanalaisessa päätöksessä että unionin yleiselle tuomioistuimelle jättämissään kirjelmissä ja jonka mukaan komissio pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumusta asiakirjan ilmaisemiseen, jos asiakirjaan tutustumista koskeva hakemus kohdistuu jäsenvaltiolta peräisin olevaan asiakirjaan.
59 Kantajat arvostelevatkin aiheellisesti komission tällaista lausumaa, sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos kyse on kolmannen tahon asiakirjasta – tämä koskee myös jäsenvaltioita (ks. edellä 40 kohta) –, asiakirjaan tutustumista koskevaa hakemusta käsittelevä toimielin kuulee tätä tahoa arvioidakseen, onko 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovellettava, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.
60 Lisäksi on todettava, että oikeuskäytännössä on vahvistettu, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että jos kyseessä oleva toimielin katsoo, että on selvää, että oikeus tutustua jäsenvaltiolta saatuun asiakirjaan on evättävä saman artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella, se epää hakijalta tutustumisoikeuden ilman, että sen olisi edes kuultava jäsenvaltiota, jolta asiakirja on peräisin, riippumatta siitä, onko tämä jäsenvaltio esittänyt aikaisemmin mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun pyynnön vai ei (ks. vastaavasti em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 68 kohta).
61 Siten kantajat ovat oikeassa katsoessaan, että jollei jäsenvaltiolta peräisin oleva asiakirja, jota on pyydetty tutustuttavaksi, millään tavoin liity asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyihin poikkeuksiin, komissiolla ei voi olla velvollisuutta kuulla tätä jäsenvaltiota vaan sen on suoraan ilmaistava riidanalainen asiakirja ilman jäsenvaltion suostumusta. Tältä osin on korostettava, että edellä 48 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltioilla ei ole yleistä ja ehdotonta veto-oikeutta, jonka nojalla ne voisivat estää toimielinten hallussa olevien asiakirjojen luovuttamisen ainoastaan siitä syystä, että kyseessä oleva asiakirja on peräisin näiltä jäsenvaltioilta.
62 Tässä tapauksessa ei kuitenkaan voida katsoa, että komissio olisi millään tavoin rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohtaa, koska riidanalainen asiakirja kuului riidanalaiseen päätökseen sisältyvän komission ilmoituksen mukaisesti EU Pilot -menettelyyn ja Saksan liittotasavalta saattoi siten vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen.
63 Tältä osin on syytä heti todeta, etteivät kantajat kiistä sitä, että riidanalainen asiakirja koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisessa poikkeuksessa tarkoitettuja ˮtutkintatoimiaˮ.
64 Joka tapauksessa 5.9.2007 annetusta tiedonannosta (ks. edellä 10 kohta) ilmenee, että EU Pilot -menettelyjen tarkoituksena on tutkia, onko unionin oikeutta noudatettu ja sovellettu oikein jäsenvaltioissa. Tätä varten komissio käyttää tavallisesti tietojensaantipyyntöjä, joita lähetetään sekä asianomaisille jäsenvaltioille että niille kansalaisille ja yrityksille, joita asia koskee. Erityisesti EU Pilot -menettelyn 2070/11/SNCO nimenomaisessa asiayhteydessä komissio tutki, saattoivatko kantajien kantelussaan kuvaamat seikat tosiasiallisesti merkitä sitä, että Saksan liittotasavalta olisi rikkonut asetusta N:o 1394/2007. Tältä osin komissio lähetti ensin tietojensaantipyyntöjä kyseiselle jäsenvaltiolle. Sen jälkeen komissio suoritti saamiensa vastausten arvioinnin. Lopuksi se esitti kantajille lähettämässään kertomuksessa johtopäätöksensä, jotka tosin olivat alustavia.
65 Tästä seuraa, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio on täyttänyt asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaiset velvoitteensa, kun se on kuullut Saksan liittotasavaltaa siitä, oliko asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia Saksan liittotasavallan mielestä sovellettava kantajien hakemukseen. Lisäksi on katsottava, että asiakirjaan tutustumista koskevaan hakemukseen annettava komission päätös riippui Saksan viranomaisten riidanalaisen päätöksen tekomenettelyn yhteydessä tekemästä päätöksestä (ks. vastaavasti em. asia IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, tuomion 56 kohta).
66 Toiseksi kantajat moittivat komissiota siitä, että se on käskenyt Saksan liittotasavaltaa vastustamaan riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista. On kuitenkin todettava, ettei mikään tue tällaista väitettä. Kuten nimittäin komission 12.8.2011 lähettämästä kirjeestä (ks. edellä 16 kohta) ilmenee, komissio ilmoitti Saksan liittotasavallalle kantajien esittämästä riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevasta hakemuksesta ja tässä yhteydessä ainoastaan pyysi liittotasavallan mielipidettä riidanalaisen asiakirjan ilmaisemisesta. Toisin kuin kantajat väittävät, tätä ei voida pitää kehotuksena heidän hakemuksensa vastustamiseen vaan tämän tarkoituksena on sen sijaan ollut täyttää komissiolle asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaan kuuluva velvollisuus kuulla jäsenvaltiota, jota kyseinen hakemus koskee.
67 Kolmanneksi kantajat katsovat, että komissio on virheellisesti ottanut yhteyttä ˮSaksan viranomaisiinˮ eikä ˮSaksan liittotasavaltaanˮ. Tältä osin on riittävää todeta, että tämä väite johtuu siitä, että riidanalaisen päätöksen sanamuoto on ymmärretty väärin. Komissio on nimittäin perusteluissaan käyttänyt ilmaisua ˮSaksan viranomaisetˮ samassa merkityksessä kuin ilmaisua ˮSaksan liittotasavaltaˮ. Koska tässä tapauksessa molemmat ilmaisut merkitsevät asianomaista jäsenvaltiota, jolta tutustumispyynnön kohteena oleva asiakirja on peräisin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, komission ei voida katsoa millään tavoin rikkoneen kyseistä artiklaa. On syytä muistuttaa, että tämä artikla koskee kaikkia jäsenvaltioista peräisin olevia asiakirjoja, jotka jäsenvaltiot toimittavat jollekin toimielimelle, siitä riippumatta, kuka niiden laatija on näissä valtioissa kansallisen toimivallanjaon mukaisesti (ks. vastaavasti em. asia Ruotsi v. komissio, tuomion 61 kohta).
68 Neljänneksi kantajat moittivat komissiota lähinnä menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamisesta ja siitä, ettei komissio ole sallinut kantajien saada tietoonsa Saksan liittotasavallan mielipidettä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetun kuulemisen johdosta.
69 Tältä osin on ensiksi todettava komission tavoin, ettei komission tehtävänä ole asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan soveltamisen yhteydessä ratkaista menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatetta noudattaen asiakirjaan tutustumista pyytävän osapuolen ja kyseisen asiakirjan laatineen jäsenvaltion välistä oikeusriitaa. Tässä tapauksessa komission tehtävänä on nimenomaan ollut riidanalaiseen asiakirjaan tutustumisesta päättämiseen toimivaltaisena toimielimenä tutkia, oliko Saksan liittotasavalta esittänyt sellaisia syitä, joiden vuoksi asiakirjaan tutustumisen epääminen saattoi olla ensi näkemältä perusteltua asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjen poikkeusten mukaisesti.
70 Tämän jälkeen on todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä pelkästään selostanut Saksan liittotasavallan suhtautumista heidän hakemukseensa vaan se on myös toisintanut sanatarkasti otteita lausunnosta, jonka Saksan liittotasavalta oli toimittanut komissiolle kuulemisen johdosta (riidanalaisen päätöksen 3 jakso). Kyse on erityisesti otteista, joissa Saksan liittotasavalta selitti pääasiallisesti, että sen mielestä EU Pilot ‑menettelyssä piti vallita molemminpuolinen luottamus komission kanssa, jotta neuvottelumenettelyn aloittaminen ja kompromissi olisivat mahdollisia erimielisyyden ratkaisemiseksi nopeasti ja kokonaisuudessaan. Näistä otteista ilmenee myös, että Saksan liittotasavallan mukaan riidanalaisten asiakirjojen ilmaiseminen olisi ainoastaan haitannut sen ja komission välistä vilpitöntä yhteistyötä, jonka säilyttäminen aloitetun tutkinnan yhteydessä oli välttämätöntä.
71 Näin ollen on katsottava, että komissio on antanut kantajien saada tietoonsa perustelut, jotka Saksan liittotasavalta oli esittänyt vastustaakseen riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista.
72 Lisäksi on syytä hylätä kantajien perustelut, joissa lähinnä väitetään, että komissio olisi loukannut heidän oikeuttaan tulla kuulluksi, koska se ei ole varannut heille tilaisuutta huomautustensa esittämiseen Saksan liittotasavallan antamasta vastauksesta.
73 Tältä osin on syytä todeta, että asetuksessa N:o 1049/2001 säädetään, että sen jälkeen, kun toimielin, jolle on esitetty asiakirjaan tutustumista koskeva hakemus, on tehnyt ensimmäisen päätöksen tutustumisen epäämisestä, asiakirjapyynnön tekijät voivat kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan esittää uudistetun hakemuksen. Tässä yhteydessä niillä on edelleen mahdollisuus esittää mahdolliset huomautuksensa kyseisen toimielimen omaksumaa näkemystä vastaan. Erityisesti siinä tapauksessa, että jäsenvaltio on vastustanut pyydetyn asiakirjan ilmaisemista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti vetoamalla saman säännöksen 1 ja 2 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin, hakemuksen esittäjillä on uudistetun hakemuksen avulla mahdollisuus lausua mielipiteensä kyseisen jäsenvaltion esittämistä perusteluista.
74 Tässä tapauksessa komission tehtyä 22.9.2011 päätöksen, jolla riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskeva kantajien hakemus hylättiin (ks. edellä 18 kohta), kantajat ovat esittäneet komissiolle asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan mukaisen uudistetun hakemuksen (ks. edellä 19 kohta). Näin ollen on katsottava, että toisin kuin kantajat väittävät, heillä on ollut mahdollisuus riitauttaa sekä komission toimenpiteet Saksan liittotasavallan kuulemiseksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti että Saksan liittotasavallan mielipide, jossa heidän hakemustaan on vastustettu. Lisäksi on syytä korostaa, että komissio on perusteluissaan konkreettisesti vastannut kantajien uudistetussa hakemuksessa esittämiin väitteisiin ja huomautuksiin (riidanalaisen päätöksen 4 jakso).
75 Viidenneksi on todettava, että vaikka kantajat väittävät, ettei komissio ole asianmukaisesti yksilöinyt heidän hakemuksensa kohteena olevaa asiakirjaa, komissio on sekä Saksan liittotasavallalle osoittamassaan pyynnössä että riidanalaisessa päätöksessä päinvastoin viitannut kyseiseen asiakirjaan aivan oikein mainitsemalla, että kyseessä on tämän jäsenvaltion komissiolle lähettämä 7.7.2011 päivätty vastaus EU Pilot ‑menettelyn 2070/11/SNCO yhteydessä esitetyn pyynnön johdosta. Kantajien väite on näin ollen hylättävä.
76 Tästä seuraa, että koska komissio on täyttänyt erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, siten kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä oikeuskäytännössään, mukaiset velvoitteensa, kantajat eivät voi väittää, että komissio olisi rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä heidän asiakirjapyyntönsä käsittelyssä.
77 Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.
– Väite perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä
78 Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan väitteen osalta kantajat esittävät useita perusteluja, joiden tarkoituksena on moittia komissiota siitä, että tämä on pelkästään tutkinut pintapuolisesti Saksan liittotasavallan perustelut, joihin se on vedonnut asiakirjan tutustumisen epäämistä koskevan päätöksensä tueksi. He katsovat, että komissiolla oli vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan velvollisuus tutkia nämä perustelut konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti ja että sen olisi epäävän päätöksen tehdessään pitänyt selittää syy, jonka vuoksi riidanalaiseen asiakirjaan tutustuminen olisi voinut loukata säännöstä, johon Saksan liittotasavalta oli vedonnut, eli asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa.
79 Aluksi on syytä todeta, että tällä väitteellä kantajat ottavat esiin kysymyksen siitä, millä tavoin ja kuinka perusteellisesti komission on tutkittava asia ja esitettävä perustelut silloin, kun se päättää vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyihin poikkeuksiin.
80 Tältä osin kantajat ovat oikeassa huomauttaessaan, että unionin tuomioistuin on vahvistanut periaatteen, jonka mukaan sen perustelemiseksi, että toimielin päättää olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei lähtökohtaisesti riitä, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan. Kyseisen toimielimen on myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan tässä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella (asia C‑139/07 P, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomio 29.6.2010, Kok., s. I‑5885, 53 kohta; yhdistetyt asiat C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomio 21.9.2010, Kok., s. I-8533, 72 kohta sekä yhdistetyt asiat C‑514/11 P ja C‑605/11 P, LPN ja Suomi v. komissio, tuomio 14.11.2013, 44 kohta).
81 On kuitenkin syytä huomauttaa, että avoimuusperiaatteesta, sellaisena kuin se on ilmaistu edellä mainitussa oikeuskäytännössä, johtuvaa velvollisuutta konkreettiseen ja asiakirjakohtaiseen arviointiin ei sovelleta silloin, kun asiakirjaan tutustumista koskevan hakemuksen kohteena on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltiolta peräisin oleva asiakirja.
82 Kuten nimittäin edellä 53 ja 55 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuin on vahvistanut, että komissiolla oli asiakirjaan tutustumisen epäämistä koskevan päätöksen tekomenettelyssä velvollisuus varmistaa vain yhtäältä se, että asianomainen jäsenvaltio oli perustanut vastustuksensa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin aineellisiin perusteisiin, ja toisaalta se, että jäsenvaltio oli asianmukaisesti perustellut tätä koskevan kantansa.
83 Vastatessaan samanlaisiin kuin kantajien tässä asiassa esittämiin väitteisiin unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että asiakirjaan tutustumista koskevaa hakemusta käsittelevän toimielimen tehtävänä ei ole arvioida tyhjentävästi kyseisen jäsenvaltion päätöstä, jolla se vastustaa asiakirjojen luovuttamista, eikä suorittaa valvontaa, jolla mentäisiin pidemmälle kuin pelkästään selvitettäisiin, onko jäsenvaltio esittänyt perustelut, joissa viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin.
84 Tässä tapauksessa on todettava, että komissio on varmistanut, että Saksan liittotasavallan esittämässä vastustuksessa viitattiin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin aineellisiin poikkeuksiin ja että vastustus oli tältä osin asianmukaisesti perusteltu. Lisäksi komissio on aivan ensimmäiseksi todennut, että Saksan viranomaiset olivat vastustaneet riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista vetoamalla kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen, joka koski tutkintatoimien tarkoitusten suojaa. Tältä osin komissio on jopa esittänyt suoran lainauksen Saksan liittotasavallan vastauksen sanamuodosta. Sen jälkeen komissio on todennut, että Saksan liittotasavallan selitykset vaikuttivat ensi näkemältä perustelluilta, kuten unionin tuomioistuin oli komission mukaan edellyttänyt edellä mainitussa asiassa Ruotsi v. komissio antamassaan tuomiossa. Lopuksi komissio on vastannut perusteluihin, jotka kantajat olivat 27.9.2011 tekemässään uudistetussa hakemuksessa (ks. edellä 19 kohta) esittäneet huomautuksena Saksan viranomaisten kuulemisen johdosta.
85 Tästä seuraa, että komissio on täyttänyt velvollisuutensa tutkia asia huolellisesti noudattamalla sen tasoista yksityiskohtaisuutta, jota unionin tuomioistuin on edellyttänyt asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaan liittyvässä oikeuskäytännössään, ja myös täyttänyt perusteluvelvollisuutensa.
86 Toinen väite on sen vuoksi hylättävä.
87 Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan rikkomista
Asianosaisten lausumat
88 Kantajat väittävät ensisijaisesti, ettei komissio ole riittävästi perustellut päätöstään siitä, ettei asiassa ole asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua. Toissijaisesti he katsovat, ettei komissio ole tehnyt tässä asiassa vastakkain olevien intressien vertailua asianmukaisesti, ja kiistävät siten johtopäätöksen, jonka mukaan mikään EU Pilot ‑menettelyn intressejä tärkeämpi intressi ei voi antaa aihetta riidanalaisen asiakirjan ilmaisemiseen. Kantajat katsovat lähinnä, että terveyden suojelua koskeva tavoite on asetettava etusijalle verrattuna komission erityiseen intressiin tutkintansa jatkamisessa.
89 Komissio kiistää kantajien perustelut.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
90 Ensiksi on syytä todeta, että vaikka komissio nyt käsillä olevan tilanteen tavoin nojautuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaan evätäkseen pyydettyihin asiakirjoihin tutustumisen, tässäkään tilanteessa ei suljeta pois mahdollisuutta osoittaa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää kyseisten asiakirjojen ilmaisemista saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan nojalla. Kuten edellä 49 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa toteutettu päätöksentekomenettely edellyttää, että asianomainen toimielin ja asianomainen jäsenvaltio pitäytyvät saman asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa säädetyissä aineellisissa poikkeuksissa, ja tähän sisältyy välttämättä myös 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosa.
91 Oikeuskäytännön mukaan sen, joka vetoaa ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloon, on vedottava konkreettisesti niihin seikkoihin, jotka edellyttävät kyseisten asiakirjojen ilmaisemista (ks. vastaavasti asia C‑477/10 P, komissio v. Agrofert Holding, tuomio 28.6.2012, 68 kohta; em. asia komissio v. Technische Glaswerk Ilmenau, tuomion 62 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 103 kohta ja em. yhdistetyt asiat LPN ja Suomi v. komissio, tuomion 94 kohta).
92 Pelkästään yleisluonteisten näkökohtien selostaminen ei myöskään riitä osoittamaan, että ylivoimainen yleinen etu on merkittävämpi kuin ne syyt, joiden vuoksi kyseisten asiakirjojen ilmaisemisesta on kieltäydytty (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat LPN ja Suomi v. komissio, tuomion 93 kohta).
93 Ylivoimaisen yleisen edun, joka voi edellyttää asiakirjan ilmaisemista, ei välttämättä pidä olla erillinen periaatteista, jotka ovat asetuksen N:o 1049/2001 taustalla (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomion 74 ja 75 kohta sekä em. yhdistetyt asiat LPN ja Suomi v. komissio, tuomion 92 kohta).
94 Tässä tapauksessa on syytä todeta, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, ettei mikään ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt asiakirjojen ilmaisemista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan nojalla, koska tässä tapauksessa oli parhaiten yleisen edun mukaista, että EU Pilot ‑menettely viedään päätökseen Saksan liittotasavallan kanssa. Komissio, joka on pääosin toistanut Saksan viranomaisten 19.8.2011 lähettämässään kirjeessä tältä osin esittämät perustelut (ks. edellä 18 kohta sekä riidanalaisen päätöksen 3 ja 6 kohta), katsoo, että siten voidaan selvittää, onko unionin oikeutta todellisuudessa rikottu niiden seikkojen perusteella, jotka kantajat ovat esittäneet Saksan viranomaisiin kohdistuneessa kantelussaan.
95 Tämä komission arviointi ei ole millään tavoin virheellinen.
96 Ensinnäkin on nimittäin syytä katsoa, että kuten edellä 94 kohdasta ilmenee, komissio on perustellut johtopäätöksensä, jonka mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosassa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu ei tässä tapauksessa voinut edellyttää riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista. Kantajien väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei tältä osin ole perusteltu, ei siten voi menestyä.
97 Toiseksi on todettava, että kantajat esittävät vain yleisluonteisia väitteitä kansanterveyden suojelemisen tarpeesta ja siitä, että yksityisklinikan suorittamat hoidot ovat Saksassa aiheuttaneet useiden potilaiden kuoleman, mutteivät tue lausumiaan sellaisilla konkreettisilla perusteilla, jotka tässä tapauksessa edellyttäisivät riidanalaisen asiakirjan ilmaisemista. Erityisesti kantajat eivät selitä, millä tavoin riidanalaisen asiakirjan eli Saksan liittotasavallan kyseessä olevassa EU Pilot -menettelyssä komission kysymyksiin antamien vastausten ilmaiseminen kantajille itselleen voisi edistää kansanterveyden suojelemista. Onkin syytä korostaa, että kuten edellä 91 ja 92 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta sovellettaessa todistustaakka on tosin tähän poikkeukseen vetoavalla toimielimellä, mutta kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan yhteydessä on sen sijaan sen, joka vetoaa tähän kohdan virkkeen loppuosassa tarkoitettuun ylivoimaiseen yleiseen etuun, asiana todistaa sen olemassaolo.
98 Kolmanneksi, vaikka terveyden suojelemista koskevan yleisen edun olemassaoloa koskevat yleisluonteiset väitteet hyväksyttäisiin, nyt käsiteltävässä asiassa pyydettyjen asiakirjojen ilmaisemisen ei siinäkään tapauksessa voitaisi katsoa mahdollistavan tällaisen edun tyydyttämistä. On nimittäin todettava, ettei kantajien asiana ole selvittää, missä määrin Saksan viranomaiset olivat noudattaneet unionin oikeutta ja erityisesti asetusta N:o 1394/2007 niiden tosiseikkojen yhteydessä, jotka kantajat olivat selostaneet kantelussaan. On päinvastoin yhdyttävä komission arviointiin, jonka mukaan se, että komissio itse selvittää, oliko Saksan liittotasavalta noudattanut unionin oikeutta, on tehokkain tapa kansanterveyden suojelemiseksi.
99 Neljänneksi kantajat väittävät, että riidanalainen asiakirja saattaisi antaa perusteen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevalle kanteelle, jonka he voisivat mahdollisesti nostaa Saksan kansallisissa tuomioistuimissa. Itse asiassa kantajien vaatimuksen tarkoituksena on saada asiakirjanäyttöä korvauskanteensa tueksi käyttämällä tätä varten hyväkseen komissiota ja sille EU-sopimuksen noudattamisen valvojana kuuluvaa toimivaltaa tutkinnan suorittamiseen. Kantajien intressin asiakirjatodisteiden esittämiseen kansallisessa tuomioistuimessa ei kuitenkaan voida katsoa olevan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosassa tarkoitettu ˮylivoimainen yleinen etuˮ vaan yksityinen etu (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 86 kohta). Näin ollen ei voida sallia sitä, että komissiota käytettäisiin välikappaleena sellaisten todisteiden käsille saamiseksi, jotka eivät ole saatavissa muilla tavoilla.
100 Tältä osin on syytä todeta, että vaikka ne seikat, jotka ovat antaneet kantajille aiheen oikeudenkäyntiin Saksan ja unionin tuomioistuimissa, ovat tietenkin ikäviä ja valitettavia, komissio on kuitenkin aiheellisesti korostanut, että kantajien on käytettävä oikeudenkäynnissä niitä oikeussuojakeinoja ja niitä näytön hankkimiskeinoja, jotka ovat heidän käytettävissään kansallisen oikeuden mukaan.
101 Viidenneksi kantajat moittivat komissiota siitä, ettei se ole antanut heidän tutustua riidanalaiseen asiakirjaan asiassa esitetyn yleisen edun vuoksi edes EU Pilot 2070/11/SNCO -menettelyn päättämisen jälkeen.
102 Tältä osin on riittävää muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen yhteydessä riidanalaisen toimen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, jotka olivat olemassa toimen toteuttamisen ajankohtana (ks. asia T‑432/07, Ranska v. komissio, tuomio 30.9.2009, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
103 On puolestaan todettava, että EU Pilot 2070/11/SNCO -menettely on päätetty riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Kantajien väite on sen vuoksi hylättävä.
104 Kuten yhtäältä edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa LPN ja Suomi v. komissio annetun tuomion 12 kohdasta ja toisaalta komission istunnossa antamista tiedoista ilmenee, asiassa ei tässäkään tilanteessa voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kantajien annettaisiin tutustua tämän oikeudenkäynnin kohteena oleviin asiakirjoihin kokonaan tai osittain sen vuoksi, ettei asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta olisi sovellettava enää komission lopetettua kantelun käsittelyn, mikäli ei osoittaudu, että nämä asiakirjat kuuluvat samassa asetuksessa tarkoitetun jonkin muun poikkeuksen soveltamisalaan. Tällainen tilanne voi kuitenkin syntyä vain siinä tapauksessa, että komissiolle esitetään uusi asiakirjaan tutustumista koskeva hakemus.
105 Tästä seuraa, ettei komissio ole tässä asiassa laiminlyönyt perusteluvelvollisuutta eikä myöskään tehnyt arviointivirhettä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan virkkeen loppuosan soveltamisen yhteydessä.
106 Toinen kanneperuste on siis hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomista
Asianosaisten lausumat
107 Kantajat katsovat, että komissio on loukannut heidän oikeuttaan tutustua riidanalaiseen asiakirjaan osittain.
108 Komissio kiistää kantajien perustelut.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
109 Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi itse kannekirjelmästä ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (asia T‑85/92, De Hoe v. komissio, määräys 28.4.1993, Kok., s. II‑523, 20 kohta ja asia T‑294/04, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, määräys 11.7.2005, Kok., s. II‑2719, 23 kohta).
110 Tässä tapauksessa on todettava, että kantajat ovat kannekirjelmässä vain maininneet abstraktilla tavalla kanneperusteen, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 4 kohdan rikkomista (ks. mm. kannekirjelmän 91 kohta), mutta he eivät esitä minkäänlaisia perusteluja sen tueksi. He nimittäin väittävät ainoastaan, että ˮkomission olisi pitänyt ilmoittaa täsmällisesti riidanalaisen asiakirjan laatija, laajuus, liitteet ja viitetiedot ym., jotta kyseisen asiakirjan yksilöiminen olisi mahdollistaˮ, ja että ˮkoska ʼSaksan viranomaistenʼ [riidanalaista asiakirjaa] ei ole tällä tavoin yksilöity, – – oikeudenkäynti ei ole oikeudenmukainenˮ.
111 Koska tämä väite ei kuitenkaan millään tavoin liity asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan soveltamiseen tässä asiassa vaan ennemminkin edellä 78–86 kohdassa jo tarkasteltuun perusteluvelvollisuuteen, väitettä on pidettävä tämän kanneperusteen perustelemisen kannalta asiaan vaikuttamattomana.
112 Lisäksi on syytä katsoa, että myöskään perusteluja, jotka kantajat ovat esittäneet vastauskirjelmässään, ei voida tutkia etenkään sen vuoksi, että ne perustuvat sellaisiin riidanalaisen päätöksen osiin, jotka olivat tiedossa kanteen nostamisen ajankohtana (ks. vastaavasti asia T‑474/08, Umbach v. komissio, tuomio 21.10.2010, 60 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
113 Kolmas kanneperuste on täten jätettävä tutkimatta.
114 Kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
115 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä.
116 Nyt esillä olevan asian olosuhteissa on syytä päättää, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä syyskuuta 2014.
Allekirjoitukset