Language of document : ECLI:EU:C:2019:469

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE

6 päivänä kesäkuuta 2019 (1)

Asia C-302/18

X

vastaan

Belgian valtio

Ennakkoratkaisupyyntö – Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia)

Ennakkoratkaisupyyntö – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saaminen – Edellytys siitä, että hakijalla on vakaat, säännölliset ja riittävät varat – Omat varat – Varojen alkuperä – Kolmannelta henkilöltä peräisin olevat varat – Ylläpitositoumus – Direktiivi 2003/109/EY – 5 artiklan 1 kohdan a alakohta







I       Johdanto

1.        Raad voor Vreemdelingenbetwistingenin (ulkomaalaisasioita käsittelevä hallintotuomioistuin, Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa.(2)

2.        Direktiivin 2003/109 tarkoituksena on erityisesti määritellä edellytykset, joilla jäsenvaltio voi myöntää alueellaan laillisesti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman tai peruuttaa tällaisen aseman, ja antaa henkilöille, joilla on tämä asema, useita oikeuksia.(3) Yksi edellytys aseman saamiselle on mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan se, että kolmannen maan kansalainen osoittaa, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.

3.        Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka asianosaisia ovat X ja Belgian valtio ja joka koskee erityisesti pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen hylkäämistä sillä perusteella, että X:llä ei ollut omia varoja eikä hän näin ollen täyttänyt direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua varoja koskevaa edellytystä.

4.        Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, kattaako direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys siitä, että hakijalla on oltava vakaat, säännölliset ja riittävät varat, ainoastaan kolmannen maan kansalaisen omat varat vai kattaako ilmaus myös kolmannen henkilön tai perheenjäsenen kolmannen maan kansalaiselle antamat varat riippumatta niiden alkuperästä. Tarvittaessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, riittääkö tässä asiassa kyseessä olevan kaltainen kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antama ylläpitositoumus osoitukseksi siitä, että hakijalla on tällaiset varat.

5.        Tarkasteluni lopuksi ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa näihin kysymyksiin siten, että kyseiseen edellytykseen ei sisälly varojen alkuperää koskevaa erityisvaatimusta. Kuitenkin tilanteessa, jossa varat ovat peräisin kolmannelta henkilöltä tai hakijan perheenjäseneltä, kuten on pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa, kansallisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että varat ovat riittävät ja niihin liittyy tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta siten, että voidaan järkevästi sulkea pois se, että hakijasta muodostuisi rasite kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle. Tässä tarkoituksessa kansallisten viranomaisten on otettava huomioon kaikki tapaukseen liittyvät merkitykselliset tosiseikat, mukaan lukien kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antaman ylläpitositoumuksen riittävän täsmällinen, pysyvä ja oikeudellisesti sitova luonne.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Direktiivi 2003/109

6.        Direktiivin 2003/109 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Saadakseen pitkään oleskelleen henkilön aseman olisi kolmannen maan kansalaisen osoitettava, että hänellä on riittävät varat ja sairausvakuutus, jotta voidaan välttää se, että kyseisestä henkilöstä muodostuisi rasite jäsenvaltiolle. Arvioidessaan, onko henkilöllä vakaat ja säännölliset varat, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon sellaiset seikat kuten maksusuoritukset eläkejärjestelmään ja verovelvollisuuksien täyttäminen.”

7.        Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisen edellytykset”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on vaadittava kolmannen maan kansalaista osoittamaan, että hänellä on sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille:

a)      vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä elättämiseen turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaali[huolto]järjestelmään. Jäsenvaltiot arvioivat kyseiset varat ottamalla huomioon niiden laadun ja säännöllisyyden, ja ne voivat ottaa huomioon palkkojen ja eläkkeiden vähimmäistason pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen esittämistä edeltävältä ajalta.”

B       Belgian oikeus

8.        Ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta, asettautumisesta ja maastapoistamisesta 15.12.1980 annetun lain (Wet van 15 december 1980 betreffende de toegang tot het grondgebied, het verblijf, de vestiging en de verwijdering van vreemdelingen, jäljempänä ulkomaalaislaki) 15 bis §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Elleivät yleiseen järjestykseen tai kansalliseen turvallisuuteen liittyvät perusteet ole sille esteenä, pitkään oleskelleen henkilön asema on myönnettävä ulkomaalaiselle, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen, jos hän täyttää jäljempänä 3 momentissa säädetyt edellytykset ja osoittaa oleskelleensa [Belgian] kuningaskunnassa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta välittömästi ennen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen jättämistä.”

9.        Ulkomaalaislain 15 bis §:n 3 momentissa, jolla direktiivin 2003/109 5 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 momentissa tarkoitetun ulkomaalaisen on osoitettava, että hänellä on vakaat, säännölliset ja riittävät varat sekä itsensä että huollettavinaan olevien perheenjäsentensä toimeentuloa varten siten, että voidaan välttää se, että heistä muodostuisi rasite viranomaisille, ja että hänellä on sairausvakuutus, joka kattaa nämä riskit Belgiassa. – –”

III  Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

10.      X, joka on ilmoittanut olevansa Kamerunin kansalainen, jätti 26.7.2007 pitkäaikaista oleskelua opiskelijana koskevan viisumihakemuksen Belgian viranomaisille. Hänelle myönnettiin opiskelijaviisumi ja hänen oleskelulupaansa jatkettiin vuosittain 15.1.2016 asti. Koska hänellä oli työlupa, hänelle myönnettiin 19.1.2016 oleskelulupa, jonka voimassaoloaika jatkui 14.1.2017 asti.

11.      X jätti 27.12.2016 pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevan hakemuksen. Selvityksenä siitä, että hänellä oli ulkomaalaislain 15 bis §:n 3 momentissa tarkoitetut vakaat, säännölliset ja riittävät varat toimeentuloaan varten, X liitti hakemukseensa muun muassa työsopimuksia, verotuspäätöksen ja palkkakuitteja, jotka olivat hänen veljensä nimissä. Lisäksi X toimitti veljensä allekirjoittaman asiakirjan, jolla kyseinen veli sitoutui huolehtimaan siitä, että ”asianosaisella on [ulkomaalaislain] 15 bis §:n mukaiset vakaat, säännölliset ja riittävät varat sekä itsensä että huollettavinaan olevien perheenjäsentensä toimeentuloa varten siten, että voidaan välttää se, että heistä muodostuisi rasite viranomaisille”.

12.      Staatssecretaris voor Asiel en Migratie en Administratieve Vereenvoudigingin  (turvapaikka- ja maahanmuuttoasioista vastaava valtiosihteeri, Belgia) edustaja hylkäsi kyseisen hakemuksen 5.4.2017 annetulla päätöksellään sillä perusteella, että X:llä ei ollut omia varoja. Kyseinen viranomainen totesi, että X ei ollut enää työskennellyt palkkaa tai palkkiota vastaan 31.5.2016 jälkeen, että hänellä ei tällä hetkellä ollut minkäänlaisia varoja ja että hän oli esittänyt selvitystä veljensä varoista.

13.      X haki muutosta tähän päätökseen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja väitti, että päätös perustui virheelliseen tulkintaan varoja koskevasta edellytyksestä, josta on säädetty direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, joka on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ulkomaalaislain 15 bis §:n 3 momentissa.

14.      X:n mukaan direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei edellytetä, että huomioon voidaan ottaa vain kantajan omat varat. Tältä osin X on vedonnut muun muassa siihen, että kyseisessä 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä edellytystä siitä, että hakijalla on oltava vakaat, säännölliset ja riittävät varat, on tulkittava Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY(4) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun riittäviä varoja koskevan edellytyksen valossa. X:n mukaan kyseisen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan yhteydessä on sovellettava analogisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei aseteta mitään vaatimuksia varojen alkuperän suhteen, jolloin varat voivat olla perheenjäsenen antamia varoja.(5)

15.      Tässä tilanteessa Raad voor Vreemdelingenbetwistingen on 14.12.2017 antamallaan välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 4.5.2018, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko direktiivin [2003/109] 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jossa säädetään (muun muassa), että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisen edellytyksenä on, että kolmannen maan kansalainen osoittaa, että hänellä ”on” sekä itselleen että huollettavinaan oleville perheenjäsenille vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen itsensä ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloon turvautumatta kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään, tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan kolmannen maan kansalaisen ’omia varoja’?

2)      Vai riittääkö tässä yhteydessä, että varat ovat kolmannen maan kansalaisen käytettävissä ilman, että varojen alkuperän suhteen asetetaan minkäänlaista vaatimusta, jolloin myös perheenjäsen tai kolmas henkilö voi antaa nämä varat kolmannen maan kansalaiselle?

3)      Mikäli toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, riittääkö siinä tapauksessa kolmannen henkilön antama ylläpitositoumus, jossa asianomainen kolmas henkilö sitoutuu huolehtimaan siitä, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijalla on vakaat, säännölliset ja riittävät varat sekä itsensä että huollettavinaan olevien perheenjäsentensä toimeentuloa varten siten, että voidaan välttää se, että heistä muodostuisi rasite viranomaisille, osoittamaan, että hakijalla voi olla direktiivin [2003/109] 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut varat?”

16.      X, Belgian, Tšekin, Saksan, Ranskan, Italian ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia asiassa.

IV     Asian tarkastelu

17.      Kolmella ennakkoratkaisukysymyksellään, joita tarkastelen yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, kattaako direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys siitä, että hakijalla on oltava vakaat, säännölliset ja riittävät varat, ainoastaan kolmannen maan kansalaisen ”omat varat” vai kattaako ilmaus myös kolmannen henkilön tai perheenjäsenen kolmannen maan kansalaiselle antamat varat riippumatta niiden alkuperästä. Tarvittaessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, riittääkö pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antama ylläpitositoumus osoitukseksi siitä, että hakijalla on tällaiset varat.

18.      Totean, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisupyynnössään määritellyt ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä käytettyä omien varojen käsitettä. Kun otetaan huomioon esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten asiayhteys ja niiden muotoilu, tulkitsen käsitettä siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko sellaiset varat, joita hakija ei hanki joko taloudellisella toiminnallaan tai oman oikeutensa(6) nojalla, suljettu direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen ulkopuolelle.

19.      Toisin sanoen on pohdittava varojen alkuperän vaikutusta direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymiseen.

20.      Tältä osin asianosaisten ja osapuolten edustamat kannat ovat jaettavissa lähinnä kolmeen ryhmään.

21.      X:n ja komission mukaan direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen varojen alkuperällä ei ole merkitystä eikä mikään ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että kolmannen henkilön antama taloudellinen tuki voisi täyttää kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ylläpitositoumuksen osalta on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä selvittää erityisesti, onko yhtäältä sitoumuksen antavalla hyväntekijällä tosiasiassa riittävät varat sekä oman että hakijan ja tämän perheen toimeentulon turvaamiseksi ja onko toisaalta hyväntekijän ja hakijan välinen suhde riittävän pysyvä, jotta voidaan katsoa, että sitoumusta tarvittaessa todellakin noudatettaisiin.

22.      Saksan, Ranskan ja Itävallan hallitukset katsovat lähinnä, että direktiivissä 2003/109 ei suljeta pois sitä, että varat olisivat peräisin pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan perheenjäseneltä tai kolmannelta henkilöltä, kunhan ne perustuvat sellaiseen oikeuteen, johon hakija voi vedota tuomioistuimessa, kuten esimerkiksi oikeuteen saada elatusapua toiselta henkilöltä tai oikeuteen hakijan aviovarallisuussuhteisiin liittyviin varoihin.(7) Kyseiset hallitukset päättelevät tästä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ylläpitositoumus ei kuulu direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, koska tällainen sitoumus ei perustu lakisääteiseen velvoitteeseen.(8)

23.      Belgian, Italian ja Tšekin hallitukset katsovat, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut varat rajoittuvat pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan hankkimiin varoihin.(9)

24.      Totean, että unionin tuomioistuin ei vielä ole arvioinut käsiteltävässä asiassa esiin tulevia kysymyksiä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen edellyttää, että silloin, kun unionin toimessa ei nimenomaisesti viitata jäsenvaltioiden oikeuteen jonkin erityiskäsitteen määrittämiseksi, käsitteelle on annettava itsenäinen tulkinta, jonka unionin tuomioistuin määrittelee ottaen huomioon kyseisen säännöksen sanamuodon, asiayhteyden ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on.(10) Asiassa esitettyihin kysymyksiin on vastattava nimenomaan näiden seikkojen perusteella.

A       Direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon mukainen tulkinta

25.      Aluksi totean, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto ei sisällä nimenomaista varojen alkuperää koskevaa vaatimusta.

26.      Toiseksi totean, että säännöksen eri kieliversioiden vertailussa nousee esiin terminologisia eroja useissa eri kieliversioissa, kun on kyse sanasta ”varat” tavallisessa merkityksessään.(11)

27.      Kun nimittäin useissa kieliversioissa käytetään laajassa merkityksessä ”rahavaroihin” viittaavaa [ranskan] ilmaisua ”ressources” vastaavaa ilmaisua,(12) mikä voisi merkitä, että varojen alkuperällä ei ole merkitystä, toisissa kieliversioissa käytetään ilmaisua ”tulot”, joka viittaa suppeampaan merkitykseen, joka viittaa korvaukseen, kuten esimerkiksi työstä maksettavaan palkkaan, ja jonka perusteella voidaan tulkita, että kyse olisi pikemminkin hakijan hankkimista varoista.(13)

28.      Kun otetaan huomioon tämä eroavuus, on todettava, että varojen käsite ei ole yksiselitteinen.(14)

29.      Mainittua suppeampaa tulkintaa, joka perustuu sanan ”tulot” käyttöön tietyissä kieliversioissa, voisi kuitenkin tukea se seikka, että direktiivin 2003/109 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että arvioidessaan, onko henkilöllä vakaat ja säännölliset varat, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon sellaiset seikat kuten maksusuoritukset eläkejärjestelmään ja verovelvollisuuksien täyttäminen, sillä kyseiset maksusuoritukset ja kyseisten velvollisuuksien täyttäminen ovat luonteeltaan sellaisia, että ne perustuvat hakijan hankkimiin varoihin.

30.      Belgian, Tšekin ja Italian hallitukset väittävät muun muassa tästä näkökulmasta, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut varat rajoittuvat hakijan hankkimiin varoihin.

31.      Mielestäni on varmaa, että kolmannen maan kansalaisen hankkimat varat, kuten esimerkiksi palkkatulot, ammattitoiminnan tulot tai vanhuuseläke, ovat sellaisia varoja, joita niiden laadun perusteella tavanomaisimmin pidetään direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vakaina ja säännöllisinä, kuten direktiivin johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen nojalla voidaan tulkita.

32.      Tällainen varojen käsitteen rajallinen tulkinta ei minusta kuitenkaan vaikuta ilmenevän selvästi kyseisen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta, jossa ei nimenomaisesti viitata varojen alkuperään vaan jossa pikemminkin luonnehditaan kyseisiä varoja siten, että niiden on oltava hakijan käytettävissä ja niiden on oltava vakaita, säännöllisiä ja riittäviä sellaisen kolmannen maan kansalaisen, joka hakee pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa, ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloa varten.

33.      Toisin sanoen kyseisen säännöksen sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella päättelen, että vaikka kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan ensisijaisesti hakijan hankkimia varoja,(15) siinä ei suljeta pois varoja, jotka kolmas henkilö antaa hakijalle, kunhan varat ovat laatunsa perusteella vastaavalla tavalla vakaita, säännöllisiä ja riittäviä kuin jos kyseiset varat olisivat kolmannen maan kansalaisen itsensä hankkimia.

34.      Mielestäni direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan syntyhistoria (B jakso) ja direktiivin 2003/109 ja sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan teleologinen tulkinta ja asiayhteys, johon mainittu artikla kuuluu, (C jakso) tukevat tätä kantaa.

B       Direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan syntyhistoria

35.      Aluksi totean, että kysymystä direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen varojen alkuperästä ei ilmeisesti käsitelty direktiivin säätämisvaiheessa.

36.      Lisäksi direktiivin valmistelutöiden tarkastelu nostaa mielestäni esiin sanan ”varat” käyttöä koskevan moniselitteisyyden, joka on samankaltainen kuin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 27 kohdassa kyseisen käsitteen sanamuodon mukaisen tulkinnan yhteydessä todettu moniselitteisyys.

37.      Tietyissä kieliversioissa alkuperäisen direktiiviehdotuksen(16) perusteluissa nimittäin todetaan kyseisestä edellytyksestä, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan ”varojen” vakautta on arvioitava asianomaisen henkilön ”tulojen” laadun ja säännöllisyyden perusteella, vaikka samoissa kieliversioissa ehdotetussa säännöksen sanamuodossa käytetään pelkästään sanaa ”varat” saman kriteerin arvioinnissa.(17) Toisissa kieliversioissa käytetään pelkästään sanaa ”tulot”.(18)

38.      Tämän tyyppinen moniselitteisyys toistuu lisäksi myöhemmissä valmistelutöissä. Esimerkiksi tietyissä alueiden komitean direktiiviehdotuksesta antaman lausunnon kieliversioissa viitataan nimenomaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan ”omiin varoihin”,(19) kun taas muissa kieliversioissa ei oteta tähän asiaan nimenomaista kantaa.(20)

39.      Direktiivin 2003/109 syntyhistoriasta ei siten saada vastausta kysymykseen varojen alkuperästä.

40.      Alkuperäisen direktiiviehdotuksen kyseistä säännöstä koskevista perusteluista ilmenee kuitenkin, että 5 artiklassa säädetyt arviointiperusteet on määritetty tiukasti, jottei mahdollisuuksia pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiseen mitätöidä ja jotta eri jäsenvaltioissa sovellettavat kyseisen aseman saamisen edellytykset voidaan yhdenmukaistaa.(21)

41.      Mielestäni tämä komission ehdotuksen kohta viittaa siihen, että kyseisen 5 artiklan tulkinnassa ei voida edellyttää, että hakijan varoilla olisi jokin tietty alkuperä, koska lainsäätäjä ei ole säätänyt tällaisesta alkuperästä selvästi.

C       Direktiivin 2003/109 ja sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan teleologinen tulkinta ja asiayhteys, johon kyseinen artikla kuuluu

42.      Ensinnäkään direktiivillä 2003/109 tavoiteltu tavoite ei mielestäni edellytä, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla varoilla olisi oltava jokin tietty alkuperä.

43.      Direktiivin 2003/109 päätavoitteena on nimittäin jäsenvaltioihin pysyvästi asettautuneiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen(22) ja tässä tarkoituksessa kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään oleskelun kestosta ensisijaisena perusteena saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema. Siten kyseisessä artiklassa edellytetään, että kolmannen maan kansalainen on oleskellut kyseisen jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen asiaa koskevan hakemuksen jättämistä.(23) Kuten Ranskan hallitus korostaa, direktiiviä 2003/109 sovelletaan tältä osin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltion alueella laillisesti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin riippumatta siitä, harjoittavatko he siellä taloudellista toimintaa vai eivät.(24)

44.      Tästä näkökulmasta varojen alkuperällä ei ole erityistä merkitystä ja direktiivin 2003/109 tavoite ei edellytä, että varat olisi hankittu hakijan taloudellisella toiminnalla.

45.      Mielestäni tätä tulkintaa tukee direktiivin yleinen rakenne. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että direktiivissä 2003/109, mukaan lukien sen 5 artiklassa, vahvistetaan tarkat aineelliset edellytykset, joita on noudatettava, ennen kuin kyseiset jäsenvaltiot myöntävät haetut oleskeluluvat, ja että kun otetaan huomioon direktiivillä 2003/109 tavoiteltu päämäärä ja sillä luotu järjestelmä, jos kolmansien maiden kansalaiset täyttävät tässä direktiivissä asetetut edellytykset, heillä on oikeus saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema ja muita oikeuksia, jotka perustuvat tämän aseman myöntämiseen.(25)

46.      Tästä seuraa mielestäni, että direktiivissä 2003/109 säädetään tyhjentävästi niistä aineellisista edellytyksistä, jotka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan on täytettävä, sekä niistä perusteista, joilla kyseisen aseman epääminen voidaan oikeuttaa. Tästä näkökulmasta kyseistä asemaa koskevan hakemuksen hylkääminen pelkästään sillä perusteella, että varat ovat peräisin kolmannelta henkilöltä, vaikuttaa minusta olevan vastoin direktiivin yleistä rakennetta ja sillä tavoiteltua tavoitetta.

47.      Toiseksi on todettava, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyllä edellytyksellä tavoiteltu tavoite on sen välttäminen, että kolmannen maan kansalaisesta muodostuisi rasite jäsenvaltiolle, kuten direktiivin 2003/109 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleessa todetaan. Näin ollen tulee esiin kysymys siitä, edellyttääkö tämä tavoite, että varoilla on tietty alkuperä.

48.      Tältä osin unionin tuomioistuimen direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä varoja koskevaa edellytystä koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee mielestäni tulkinnan kannalta hyödyllisiä seikkoja, vaikka kyseisen säännöksen sanamuoto ja asiayhteys sekä mainitun direktiivin tavoite ovatkin toisenlaiset kuin direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto, asiayhteys ja tavoite.

49.      Tarkemmin ottaen direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu direktiivin johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen nojalla, säädetään, että yksi niistä vaihtoehtoisista edellytyksistä, joiden täyttyessä jokaisella unionin kansalaisella ja hänen mukanaan matkustavillaan perheenjäsenillä on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan ja enintään viisi vuotta,(26) on se, että hänellä on oltava itselleen ja perheenjäsenilleen riittävät varat siten, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu kohtuuttomaksi rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle.(27)

50.      Unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseiseen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”on riittävät varat” on tulkittava siten, että on riittävää, että unionin kansalaisella on tällaiset varat, eikä kyseisessä säännöksessä aseteta mitään vaatimuksia niiden alkuperän suhteen, joten nuo varat voivat tulla esimerkiksi kolmannen maan kansalaiselta.(28) Unionin tuomioistuin on huomauttanut lisäksi, että varojen riittävyyttä koskevan edellytyksen tulkitsemisella siten, että asianomaisella pitäisi itsellään olla nämä varat, eikä hän voisi tältä osin vedota mukanaan olevan perheenjäsenen varoihin, lisättäisiin kyseiseen edellytykseen, sellaisena kuin se on esitetty direktiivissä 2004/38, varojen alkuperää koskeva vaatimus. Kyseisellä vaatimuksella puututtaisiin kohtuuttomasti SEUT 21 artiklassa taatun vapaata liikkumista ja oleskelua koskevan, perustavanlaatuisen oikeuden käyttämiseen, koska tällainen vaatimus ei ole tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli jäsenvaltioiden julkisen talouden suojelemiseksi.(29)

51.      Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tulojen ja varojen antajan ja niiden saajan välisen oikeussuhteen olemassaoloa koskeva vaatimus on suhteeton, koska riittävien tulojen ja varojen menettämisen vaara on aina olemassa riippumatta siitä, ovatko kyseiset tulot ja varat henkilökohtaisia vai tulevatko ne kolmannelta henkilöltä, ja näin on, vaikka kyseinen kolmas henkilö olisi sitoutunut ylläpitämään taloudellisesti oleskeluluvan saajaa. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan näiden tulojen ja varojen alkuperällä ei näin ollen ole automaattista vaikutusta vaaraan siitä, että tulot ja varat tällä tavalla menetetään, koska tällaisen vaaran toteutuminen riippuu olosuhteiden kehittymisestä.(30)

52.      Mielestäni tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnassa vain siltä osin kuin kyseinen säännös ei myöskään sisällä varojen alkuperää koskevaa vaatimusta.

53.      Tulkittaessa direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jonka sanamuodossa – direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vastaavalla tavalla – ei viitata nimenomaisesti varojen alkuperään ja jolla pyritään samaan jäsenvaltioiden julkisten varojen suojelun tavoitteeseen, katson, että tietty alkuperä ei ole kyseisen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitteen saavuttamiseksi tarpeellinen vaatimus. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt, varojen alkuperällä ei ole automaattista vaikutusta vaaraan siitä, että varat menetetään.(31)

54.      Kuten muun muassa Belgian, Itävallan, Saksan ja Ranskan hallitukset perustellusti esittävät, on kuitenkin niin, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetetaan enemmän vaatimuksia kuin direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, erityisesti siten, että toisin kuin viimeksi mainitussa säännöksessä direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään lisäkriteereistä, eli siitä, että varojen on oltava vakaita ja säännöllisiä. Lisäksi direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä edellytetään, että varoja on arvioitava muun muassa niiden laadun kannalta.(32)

55.      Jotta voidaan ratkaista, millainen vaikutus varojen alkuperällä on näiden kriteerien täyttymiseen (2 jakso), on ensin määriteltävä mainittujen kriteerien ulottuvuus (1 jakso).

1.     Varojen vakautta ja säännöllisyyttä koskevien kriteerien ulottuvuus suhteessa niiden laatuun

56.      Vakautta ja säännöllisyyttä koskevien kriteerien ulottuvuuden osalta totean ensinnäkin, että unionin tuomioistuin on jo lausunut tästä asiasta oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86 yhteydessä.

57.      Mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyy nimittäin varoja koskeva edellytys, jonka sanamuoto ja tavoite ovat samankaltaisia kuin direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto ja tavoite. Ensin mainitun säännöksen nojalla jäsenvaltiot voivat vaatia perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä todisteita siitä, että perheenkokoajalla on ”vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä ylläpitoon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään”.(33)

58.      Unionin tuomioistuin on katsonut, että sanojen ”vakaat” ja ”säännölliset” käytöstä johtuu, että direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tuloihin ja varoihin on liityttävä tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että asianosaisen on osoitettava, että hänellä on riittävät tulot ja varat ajankohtana, jolloin hänen hakemuksensa käsitellään, ja että siltä osin kuin kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodosta käy ilmi, että asianosaisen tulojen ja varojen on oltava paitsi riittävät, myös ”vakaat” ja ”säännölliset”, tällaiset vaatimukset merkitsevät erityisesti direktiivin sanamuodon ja tavoitteen perusteella välttämättä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen suorittaa tulevaisuuteen kohdistuvan tarkastelun mainittujen tulojen ja varojen osalta eli että toimivaltainen viranomainen tarkastelee asianosaisen taloudellisen tilanteen tulevaa kehitystä haetun oleskeluluvan saamisen jälkeen.(34)

59.      Ranskan ja Itävallan hallitusten tavoin katson, että tätä unionin tuomioistuimen analyysia voidaan soveltaa tulkittaessa direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä varojen vakautta ja säännöllisyyttä koskevia vaatimuksia pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamisessa. Tästä seuraa, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava tulevaisuuteen kohdistuvan tarkastelun perusteella, että hakijan varoihin liittyy tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta.

60.      Toisin sanoen vakautta ja säännöllisyyttä koskevien kriteerien vuoksi on niin, että kansallisten viranomaisten on kyettävä järkevästi sulkemaan pois se mahdollisuus, että hakijasta muodostuisi rasite jäsenvaltiolle sosiaalihuoltoon turvautumisen vuoksi.

61.      Toiseksi se, että kyseinen tulevaisuuteen kohdistuva tarkastelu on suoritettava ottaen huomioon varojen laatu, kuten direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä edellytetään, merkitsee mielestäni, että tarkastelussa on otettava huomioon kaikki kyseisten varojen sellaiset ominaispiirteet, jotka voivat vaikuttaa niiden pysyvyyttä, jatkuvuutta ja riittävyyttä koskevaan arviointiin ja näin ollen myös vaara siitä, että hakijasta muodostuisi rasite jäsenvaltiolle.

62.      Mielestäni nämä direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset ovat osoitus siitä, että lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset myöntävät pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, ne suorittavat tarkastelun, jolla voidaan sulkea pois – suuremmalla varmuudella kuin mitä edellytetään direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan yhteydessä – se, että hakijasta muodostuisi rasite kyseiselle jäsenvaltiolle.

63.      Mielestäni tämä ero on seurausta erityisesti siitä, että yhtäältä toisin kuin direktiivi 2004/38, jolla taataan ja pyritään vahvistamaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden keskeinen periaate,(35) jonka asiayhteydessä direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohta muodostaa yhden kyseisen EUT-sopimuksessa taatun oikeuden edellytyksistä, direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohta ei muodosta tällaisen primaarioikeudellisen oikeuden edellytystä.

64.      Toisaalta toisin kuin direktiivissä 2004/38, jonka nojalla toimivaltainen kansallinen viranomainen voi peruuttaa unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsentensä oleskeluoikeuden, jos unionin kansalaisella ei ole enää riittäviä varoja,(36) direktiivissä 2003/109 ei säädetä tällaisesta mekanismista.

65.      Direktiivin 2003/109 9 artiklassa, jossa luetellaan eri tilanteet, joissa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema voidaan menettää tai peruuttaa, ei nimittäin mainita tilannetta, jossa direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys ei enää täyty. Lisäksi direktiivin 12 artiklassa vahvistetaan pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen suoja karkottamista vastaan ja kyseisen 12 artiklan 2 kohdassa todetaan nimenomaisesti tältä osin, että karkottamispäätöstä ei voida perustella taloudellisin syin.

66.      Toisin sanoen direktiivin 2003/109 9 ja 12 artiklasta seuraa yhdessä, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa ei voida peruuttaa taloudellisin syin, vaikka varoja koskevan edellytyksen tavoitteena on välttää se, että kolmannen maan kansalaisesta muodostuisi rasite kyseiselle jäsenvaltiolle. Lisäksi on niin, että kun henkilö on saanut pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman, kyseisen direktiivin 11 artiklan nojalla häntä kohdellaan yhdenvertaisesti jäsenvaltion kansalaisiin nähden useilla eri aloilla, mukaan lukien sosiaaliturvan, sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun aloilla.

67.      Lisäksi direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset ovat mielestäni osoitus siitä, että lainsäätäjä on halunnut jättää kansallisille viranomaisille jonkin verran liikkumavaraa niiden arvioidessa merkityksellisiä seikkoja ratkaistakseen, täyttyvätkö edellytykset sille, että voidaan järkevästi sulkea pois se, että hakijasta muodostuisi rasite kyseiselle jäsenvaltiolle. Nimittäin, kuten komissio on esittänyt, varojen menettämisen vaaran toteutuminen riippuu olosuhteiden kehittymisestä.(37)

68.      Kun otetaan huomioon kaikki edellä todetut seikat, on ratkaistava, vaikuttaako varojen alkuperä, ja mahdollisesti missä määrin se vaikuttaa, varojen vakautta ja säännöllisyyttä koskevaan arviointiin.

2.     Varojen alkuperän vaikutus arvioitaessa vakauden ja säännöllisyyden kriteerejä suhteessa varojen laatuun

69.      Muistutan, että direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen virkkeen mukaan varoja on arvioitava ottaen huomioon varojen laatu eli kaikki kyseisten varojen sellaiset ominaispiirteet, jotka voivat vaikuttaa niiden pysyvyyttä, jatkuvuutta ja riittävyyttä koskevaan arviointiin, ja siten myös vaara siitä, että hakijasta muodostuu rasite jäsenvaltiolle.

70.      Mielestäni varojen alkuperä on tällainen ominaispiirre. Toisin sanoen katson, että varojen alkuperä on merkityksellinen arvioitava seikka, jonka vaikutus riippuu kaikkien kyseessä olevaan tilanteeseen liittyvien seikkojen konkreettisesta arvioinnista.

71.      Saksan, Ranskan ja Itävallan hallitusten esittämää vastaavalla tavalla on nimittäin niin, että voidaan ajatella erilaisia esimerkkitilanteita, joissa varat ovat peräisin kolmannelta henkilöltä, ja tällaisista tilanteista vain osa on sellaisia, kun otetaan huomioon kaikki konkreettiseen tilanteeseen liittyvät seikat, että ne voivat täyttää direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.

72.      Kuten alustavasti totesin tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohdassa, Saksan, Ranskan ja Itävallan hallitukset väittävät tarkemmin ottaen, että vaikka direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei suljeta pois muodollisesti kolmannelta henkilöltä peräisin olevia varoja, tällaiset varat eivät laatunsa puolesta voi täyttää kyseisen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakautta, säännöllisyyttä ja riittävyyttä koskevaa edellytystä, elleivät ne perustu sellaiseen oikeuteen, johon hakija voi vedota tuomioistuimessa, kuten esimerkiksi oikeuteen saada elatusapua toiselta henkilöltä tai oikeuteen hakijan aviovarallisuussuhteisiin liittyviin varoihin.

73.      Kantojensa tueksi kyseiset hallitukset väittävät lähinnä, että kansalliset viranomaiset voivat ainoastaan tällaisten varojen perusteella riittävällä varmuudella sulkea pois mahdollisuuden siitä, että jäsenvaltion sosiaalisen suojelun järjestelmälle muodostuu rasite. Saksan hallitus korostaa tältä osin, että jos varoja koskevan näytön on oltava sellaista, että jäsenvaltio voi järkevästi sulkea pois sen, että hakijasta muodostuisi tulevaisuudessa rasite sen sosiaalisen suojelun järjestelmälle, kyse voi olla ainoastaan sellaisista nimenomaisista varoista, jotka on selvitettävä myönnettäessä sosiaaliapua – kuten esimerkiksi oikeudesta elatusapuun tai muista tulonlähteistä, joiden perusteella hakijalla on konkretisoitavissa olevia saatavia – ja vain, jos tällaiset varat voivat olla esteenä sosiaaliavun myöntämiselle.

74.      Mainitut hallitukset päättelevät tästä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella ylläpitositoumuksella sen sijaan ei voida saavuttaa direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitetta. Vaikka kyseiset rahavarat nimittäin perustuvat sopimukseen tai sitoumukseen, se voidaan milloin tahansa mitätöidä ja sopimussuhde voi päättyä.

75.      Nämä väitteet vaikuttavat vakuuttavilta, koska minusta vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä, että kolmannen henkilön pelkän sellaisen yksipuolisen sitoumuksen perusteella, joka ei perustu lakisääteiseen velvoitteeseen ja jonka asianomainen kolmas henkilö voi halutessaan päättää, antamat varat voisivat olla niin pysyviä ja jatkuvia, että kansalliset viranomaiset voisivat järkevästi sulkea pois sen, että hakijasta muodostuisi rasite kyseiselle jäsenvaltiolle. Sen sijaan pidän hyvin todennäköisenä, että sellainen kolmannen maan kansalainen, joka esittää selvityksen esimerkiksi riittävistä aviovarallisuussuhteisiinsa liittyvistä varoista, oli kyse sitten puolison tuloista tai elatusavusta, kykenisi esittämään tällaisen näytön.

76.      Edellä esitetystä seuraa, että varojen alkuperän perusteella ei sellaisenaan voida ratkaista kysymystä siitä, täyttyvätkö direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit vai eivät. On nimittäin selvitettävä, ottaen huomioon kaikki varojen laadun muodostavat tekijät, ovatko varat niin vakaita, säännöllisiä ja riittäviä, että voidaan järkevästi sulkea pois se, että hakijasta muodostuisi rasite jäsenvaltiolle.

77.      Toisin sanoen kansalliset viranomaiset eivät voi evätä pitkään oleskelleen henkilön oleskelulupaa pelkästään sillä perusteella, että varat ovat peräisin kolmannelta henkilöltä, vaan niiden on konkreettisesti arvioitava pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan henkilökohtaista tilannetta kokonaisuudessaan ja perusteltava, miten kyseisiin varoihin liittyy tai ei liity tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta.

78.      Tältä osin tilanteessa, jossa on esitetty kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antama ylläpitositoumus, se, että sitoumus ei ole kestoltaan ja määrältään riittävän täsmällinen ja konkreettinen ja että sitoumus ei ole oikeudellisesti sitova ja pysyvä, ovat mielestäni sellaisia merkityksellisiä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että hakija ei täytä direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

79.      Tästä näkökulmasta pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa minun on tunnustettava, että minun on vaikea nähdä, miten hakijan veljen antamaa ylläpitositoumusta voitaisiin pitää riittävän täsmällisenä tai siten oikeudellisesti sitovana ja pysyvänä, että Belgian viranomaiset voisivat varmistua siitä, että sitoumusta noudatetaan ja että hakijasta ei muodostu rasitetta kyseiselle jäsenvaltiolle.(38) Tämän arvioiminen kuuluu kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin osana käsiteltävän asian kaikkien tosiseikkojen konkreettista arviointia.

80.      Tältä osin totean, että pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman hakijan on esitettävä hakemuksensa tueksi tarvittavat todisteet. Toisin sanoen kansallisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta selvittää asiaa hakijan esittämiä todisteita laajemmin.(39)

V       Ratkaisuehdotus

81.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Raad voor Vreemdelingenbetwistingenin esittämiin kolmeen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siihen ei sisälly varojen alkuperää koskevaa erityisvaatimusta. Tilanteessa, jossa varat ovat peräisin kolmannelta henkilöltä tai hakijan perheenjäseneltä, kuten on pääasian olosuhteissa, varojen on oltava riittäviä ja niihin on liityttävä tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta, jotta voidaan järkevästi sulkea pois se, että hakijasta muodostuisi rasite kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle. Tässä tarkoituksessa kansallisten viranomaisten on otettava huomioon kaikki tapaukseen liittyvät merkitykselliset tosiseikat, mukaan lukien kolmannen henkilön tai hakijan perheenjäsenen antaman ylläpitositoumuksen riittävän täsmällinen, pysyvä ja oikeudellisesti sitova luonne.


1      Alkuperäinen kieli: ranska.


2      EUVL 2004, L 16, s. 44.


3      Ks. direktiivin 2003/109 1 artiklan a alakohta.


4      Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2004, L 158, s. 77).


5      X viittaa 16.7.2015 annettuun tuomioon Singh ym. (C-218/14, EU:C:2015:476, 74 ja 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


6      Totean, että 14.7.2009 päivätyssä pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskevassa yleiskirjeessä (Moniteur belge, 11.8.2009), johon Belgian viranomaiset ovat vedonneet pääasiassa, todetaan, että ulkomaalaislain 15 bis §:n 3 momentissa tarkoitetut toimeentuloa varten riittävät varat voidaan osoittaa seuraavasti: ”– – ammattituloilla, työttömyyskorvauksella, työkyvyttömyyskorvauksella, varhaiseläkkeellä, vanhuuskorvauksella, työtapaturma- tai ammattitautivakuutuksen nojalla maksetulla maksulla – –. Tämä lista ei ole tyhjentävä.”


7      Tarkemmin ottaen Saksan hallitus käyttää ilmaisua ”varallisuusarvoiset tulot, jotka perustuvat nimenomaisiin oikeuksiin, joihin hakija voi vedota”, kun taas Ranskan hallitus viittaa ”sellaiseen lakisääteiseen velvoitteeseen tai oikeussuhteeseen perustuvat varat, joiden perusteella kyseinen kolmannen maan kansalainen voi vaatia varojen maksamista tai suoritusten jatkamista”, jolloin kyse on itse asiassa hakijan ”omista varoista”, sillä tällöin hakija osoittaa olevansa taloudellisesti riippumaton. Itävallan hallitus viittaa varoihin, ”joihin liittyy tiettyä pysyvyyttä ja jatkuvuutta ja jotka perustuvat sellaiseen oikeuteen, johon voidaan vedota tuomioistuimessa”.


8      Nämä väitteet on esitetty yksityiskohtaisemmin tämän ratkaisuehdotuksen 72–74 kohdassa.


9      Totean, että Belgian ja Italian hallitukset käyttävät ilmaisua hakijan ”omat varat”, kun taas Tšekin hallitus viittaa hakijan ”omasta taloudellisesta toiminnasta peräisin oleviin” varoihin. Tulkitsen näitä kantoja siten, että kyse on itse asiassa tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohdassa tarkoitetuista hakijan hankkimista varoista.


10      Ks. mm. tuomio 9.3.2017, Pula Parking (C-551/15, EU:C:2017:193, 42 kohta) ja tuomio 27.9.2017, Nintendo (C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724, 70 kohta).


11      Kun on kyse sanamuodon mukaisesta tulkinnasta, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niiden ilmaisujen merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa, on määriteltävä sen merkityksen mukaan, joka niillä tavallisesti on yleiskielessä (ks. tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C-549/07, EU:C:2008:771, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.6.2015, Zh. ja O., C-554/13, EU:C:2015:377, 42 kohta).


12      Näin on ranskan- (ressources), englannin- (resources), espanjan- (recursos), italian- (risorse), romanian- (resurse), kreikan- (πόρους), suomen- (varat), maltan- (riżorsi), portugalin- (recursos), liettuan- (išteklių) ja slovakinkielisissä (zdroje) versioissa. Kroatian- (izvore sredstava), sloveenin- (vire) ja ruotsinkielisissä (försörjningsmedel) versioissa käytetään ilmaisuja, jotka vastaavat merkitystä ”toimeentulon turvaavat varallisuuslähteet” tai ”toimeentuloon tarvittavat varat”.


13      Näin on hollannin- (inkomsten), saksan- (Einkünfte), bulgarian- (доходи), tšekin- (příjmy), viron- (sissetulek), unkarin- (jövedelemforrások), latvian- (ienākumi), puolan- (dochody) ja tanskankielisissä (indtægter) versioissa.


14      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin unionin oikeuden tekstin puhtaasti sanamuodon mukaiselle tulkinnalle, joka perustuu yhden tai useamman kieliversion tekstiin syrjäyttäen muut, ei voida antaa etusijaa vaan unionin oikeussääntöjen yhtenäinen soveltaminen edellyttää niiden tulkitsemista ottaen huomioon muun muassa kaikilla kielillä laaditut versiot (ks. mm. tuomio 4.9.2014, Vnuk, C-162/13, EU:C:2014:2146, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.4.2017, Popescu, C-632/15, EU:C:2017:303, 35 kohta ja tuomio 27.9.2017, Nintendo, C-24/16 ja C-25/16, EU:C:2017:724, 72 kohta).


15      Ks. myös vastaavasti tuomio 6.12.2012, O ym. (C-356/11 ja C-357/11, EU:C:2012:776, 72 kohta) ja tuomio 4.3.2010, Chakroun (C-578/08, EU:C:2010:117, 46 ja 47 kohta), joissa on kyse oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdasta.


16      13.3.2001 tehty komission ehdotus neuvoston direktiiviksi pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (KOM(2001) 127 lopullinen (EYVL 2001, C 240 E, s. 79)). Nyt käsiteltävä edellytys mainitaan direktiiviehdotuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.


17      Näin on esimerkiksi ranskan- (ressources ja revenues), englannin- (resources ja income) ja tanskankielisissä (midler ja indtægter) versioissa.


18      Näin on esimerkiksi hollannin- (inkomsten) ja saksankielisissä (Einkünfte) versioissa.


19      Alueiden komitean 19.9.2001 päivätty lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta” (EYVL 2002, C 19, s. 18). Näin on esimerkiksi ranskan- (ressources propres), hollannin- (eigen middelen) ja tanskankielisissä (egne midler) versioissa.


20      Näin on esimerkiksi englanninkielisessä versiossa, jossa [ranskankielistä] ilmaisua ”ressources propres” (omat varat) vastaa muotoilu ”possession of adequate resources” (se, että hakijalla on riittävät varat), ja saksankielisessä versiossa, jossa käytetään sanaa ”Existenzmitteln” (varat elämiseen).


21      KOM(2001) 127 lopullinen (EYVL 2001, C 240 E, s. 79).


22      Ks. direktiivin 2003/109 johdanto-osan 4, 6 ja 12 perustelukappale; tuomio 26.4.2012, komissio v. Alankomaat (C-508/10, EU:C:2012:243, 66 kohta) ja tuomio 4.6.2015, P ja S (C-579/13, EU:C:2015:369, 46 kohta).


23      Se, että kyseinen peruste on ensisijainen peruste, ilmenee direktiivin 2003/109 johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta (ks. myös tuomio 18.10.2012, Singh, C-502/10, EU:C:2012:636, 46 kohta).


24      Vaikka tämä seikka ei nimenomaisesti ilmene kyseisestä säännöksestä, direktiiviehdotuksesta (KOM(2001) 127 lopullinen (EYVL 2001, C 240 E, s. 79)) ilmenee, että direktiivin 2003/109 soveltamisala kattaa kaikki kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti jossakin jäsenvaltiossa, maahanpääsyn perusteesta riippumatta ja mukaan lukien sellaiset kolmansien maiden kansalaiset, joiden maahanpääsyn perusteena on ollut palkkatyön tekeminen tai itsenäisen ammatin harjoittaminen, perheen yhdistäminen, muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen tai maahantulo työelämän ulkopuolella olevana henkilönä. Totean lisäksi, että direktiivin 2003/109 14 artiklan 2 kohdan c alakohdasta, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että oikeutta oleskella toisessa jäsenvaltiossa, johon oikeuteen niin ikään sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä varoja koskevaa edellytystä, voidaan käyttää myös silloin, kun henkilö ei harjoita jonkinlaista taloudellista toimintaa.


25      Ks. tuomio 26.4.2012, komissio v. Alankomaat (C-508/10, EU:C:2012:243, 67 ja 68 kohta).


26      Totean, että direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdan nojalla unionin kansalaiset, jotka ovat oleskelleet laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, saavat oikeuden pysyvään oleskeluun sen alueella, eikä tämä oikeus riipu direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä varoja koskevasta edellytyksestä.


27      Ks. tuomio 19.9.2013, Brey (C-140/12, EU:C:2013:565, 72 kohta).


28      Ks. tuomio 16.7.2015, Singh ym. (C-218/14, EU:C:2015:476, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


29      Ks. tuomio 16.7.2015, Singh ym. (C-218/14, EU:C:2015:476, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).


30      Ks. tuomio 23.3.2006, komissio v. Belgia (C-408/03, EU:C:2006:192, 46 ja 47 kohta). Tuomiossa on kyse oleskeluoikeudesta 28.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/364/ETY (EYVL 1990, L 180, s. 26) 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, joka on korvattu direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohdalla.


31      Ks. tuomio 23.3.2006, komissio v. Belgia (C-408/03, EU:C:2006:192, 47 kohta).


32      Direktiivin 2003/109 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan varoja on myös arvioitava ottaen huomioon niiden säännöllisyys. Tämä säännöllisyyttä koskeva kriteeri ei erityisesti vaikuta esitettyihin kysymyksiin annettavaan vastaukseen enkä siis käsittele sitä jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa.


33      Totean, että direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan tavoite ei ilmene nimenomaisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan perustelukappaleista, kuten on direktiivin 2003/109 tapauksessa, vaan unionin tuomioistuin on määritellyt sen 21.4.2016 antamassaan tuomiossa Khachab (C-558/14, EU:C:2016:285, 39 kohta).


34      Ks. tuomio 21.4.2016, Khachab (C-558/14, EU:C:2016:285, 30 kohta ja sitä seuraavat kohdat).


35      Ks. direktiivin 2004/38 johdanto-osan kolmas ja neljäs perustelukappale.


36      Ks. direktiivin 2004/38 14 artiklan 2 kohta. Muistutan kuitenkin, että edellytyksen täyttymistä ei vaadita enää silloin, kun unionin kansalainen on saanut pysyvän oleskeluoikeuden (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 26 alaviite).


37      Ks. tuomio 23.3.2006, komissio v. Belgia (C-408/03, EU:C:2006:192, 47 kohta).


38      Totean tässä asiayhteydessä, että Belgian hallitus huomauttaa, että Belgian kansallisessa oikeudessa on yleinen periaate, jonka mukaan ”kukaan ei voi sopimuksella sitoutua eliniäksi”.


39      Totean, että direktiivissä 2003/109 ei säädetä täsmällisistä kriteereistä sille, minkä tyyppisiä todisteita kolmannen maan kansalaisen on toimitettava osoittaakseen, että hänellä on vaadittavat varat voidakseen saada pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että hakemukseen on liitettävä kansallisessa lainsäädännössä määritellyt asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää direktiivin 4 ja 5 artiklassa luetellut edellytykset.