Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
25 päivänä tammikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Maakaasun sisämarkkinat – Direktiivi 2009/73/EY – 41 artiklan 17 kohta – Maakaasun siirtoverkko – Kansallinen sääntelyviranomainen – Verkon käytöstä ja verkkoon liittämisestä kannettavien maksujen vahvistaminen – Verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettavan korvauksen vahvistaminen – Käsite ”osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee” – Muutoksenhaku kyseiseen päätökseen – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin –Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla
Asiassa C‑277/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus, Unkari) on esittänyt 22.3.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.4.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Global NRG Kereskedelmi és Tanácsadó Zrt.
vastaan
Magyar Energetikai és Közmű-szabályozási Hivatal,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
FGSZ Földgázszállító Zrt.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Piçarra (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Safjan ja N. Jääskinen,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Krausenböck,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.9.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Global NRG Kereskedelmi és Tanácsadó Zrt., edustajinaan K. Bendzsel-Zsebik, M. Kohlrusz ja B. Világi, ügyvédek,
– Magyar Energetikai és Közmű-szabályozási Hivatal, edustajinaan oikeudelliset neuvonantajat L. Hoschek, A. T. Kiss ja F. F. Tölgyessy,
– FGSZ Földgázszállító Zrt., edustajinaan oikeudelliset neuvonantajat K. Barkasziné Takács ja P. Németh,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja M. M. Tátrai,
– Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Gavela Llopis ja M. J. Ruiz Sánchez,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Suomen hallitus, asiamiehenään A. Laine,
– Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet, T. Scharf ja A. Tokár,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94) 41 artiklan 17 kohdan tulkintaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan valossa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Global NRG Kereskedelmi és Tanácsadó Zrt. (jäljempänä Global NRG), joka on maakaasua myyvä yhtiö, ja Magyar Energetikai és Közmğ-szabályozási Hivatal (Unkarin energia-alan ja yleishyödyllisten palvelujen sääntelyviranomainen, jäljempänä kansallinen sääntelyviranomainen) ja jossa on kyse kansallisen sääntelyviranomaisen sellaisen päätöksen lainmukaisuudesta, jolla vahvistettiin maakaasun siirtoverkon käytöstä ja siirtoverkkoon liittämisestä kannettavat maksut sekä verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettava korvaus.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2009/73
3 Direktiivin 2009/73 johdanto-osan 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”– – Riippumaton elin, jolta osapuolella, jota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, on oikeus hakea muutosta, voisi olla ylioikeus tai muu tuomioistuin, jolla on lainkäyttövaltaa muutoksenhakuasioissa.”
4 Kyseisen direktiivin 32 artiklan, jonka otsikko on ”Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, maakaasun toimittajat mukaan lukien, ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät 41 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.”
5 Mainitun direktiivin 41 artiklan, jonka otsikko on ”Sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet”, sanamuoto on seuraava:
1. Sääntelyviranomaisen tehtävänä on:
a) vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät;
– –
6. Sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa:
a) liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, mukaan luettuina siirto- ja jakelutariffit, sekä ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia. – –;
– –
10. Sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus vaatia, että siirtoverkon, varastointilaitosten, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja jakeluverkonhaltijat tarvittaessa muuttavat tässä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, myös tariffeja ja menetelmiä, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja että niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla. – –
– –
17. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.”
Asetus (EY) N:o 715/2009
6 Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 36) 13 artiklan, jonka otsikko on ”Verkkoonpääsytariffit”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin [2009/73] 41 artiklan 6 kohdan mukaisesti, samoin kuin mainitun direktiivin 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tariffien on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve ja niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. Samalla on otettava mukaan sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi.”
Unkarin oikeus
7 Maakaasun toimittamisesta vuonna 2008 annetun lain nro XL (a földgázellátásról szóló 2008. évi XL. törvény, jäljempänä maakaasutoimituksista annettu laki) 129/B §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Menettelyt, jotka koskevat verkon käyttömaksujen, palveluista, jotka verkonhaltija voi laskuttaa erityistariffilla, maksettavien korvausten ja liittymismaksujen vahvistamista, koskevat suoraan vain asianomaista verkonhaltijaa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
8 Kansallinen sääntelyviranomainen vahvisti 10.8.2021 tekemällään päätöksellä ajalle 1.10.2021–30.9.2025 maakaasun siirtoverkonhaltijan FGSZ Földgázszállító Zrt:n soveltaman maakaasutoimitusten erityistariffin sekä kaasuputkiin liittämisestä kannettavien maksujen määrän (jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseinen päätös perustui kansallisen sääntelyviranomaisen 30.3.2021 tekemään aikaisempaan päätökseen, jossa vahvistettiin viitehinnan laskentamenetelmä ja jonka Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari) totesi Global NRG:n nostaman kanteen johdosta lainvastaiseksi ja kumosi taannehtivasti.
9 Global NRG nosti myös Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin alioikeus, Unkari), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi. Se väittää, että kyseinen päätös on lainvastainen yhtäältä siksi, että 30.3.2021 tehty päätös oli todettu lainvastaiseksi, ja toisaalta siksi, että oikeuksien siirtopalveluun sovellettavat tariffit oli vahvistettu kaasun yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevasta verkkosäännöstä 16.3.2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/460 (EUVL 2017, L 72, s. 29) vastaisesti.
10 Global NRG väittää myös, että koska kansallisessa oikeudessa annetaan maakaasun siirtoverkon käyttäjälle oikeus hakea muutosta 30.3.2021 tehdyn päätöksen kaltaisiin päätöksiin, jotka koskevat kyseisen verkon käyttömaksujen vahvistamisen perustana olevan viitehinnan laskentamenetelmää, on unionin oikeuden vastaista evätä tällaiselta käyttäjältä oikeus hakea muutosta myöhempään päätökseen, jolla vahvistetaan mainitun verkon käyttömaksut.
11 Kansallinen sääntelyviranomainen vaatii kanteen hylkäämistä pääasiallisesti sillä perusteella, ettei Global NRG:llä ole asiavaltuutta toimia kantajana, koska kyseinen yhtiö ei ole ollut osapuolena riidanalaisen päätöksen tekomenettelyssä eikä sillä ole mitään suoraa yhteyttä tämän menettelyn kohteeseen. Kyseinen päätös vaikuttaa Global NRG:hen näin ollen ainoastaan välillisesti, eikä sen pelkkä taloudellinen intressi riitä perustamaan oikeutta hakea muutosta mainittuun päätökseen.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa, että Global NRG:n mukaan on niin, että koska riidanalaisessa päätöksessä vahvistetut tariffit sitovat sekä maakaasun siirtoverkon haltijaa että sen käyttäjää, ne vaikuttavat suoraan kyseisen käyttäjän oikeuksiin ja oikeutettuihin intresseihin. Se täsmentää kuitenkin, että Unkarin oikeuden mukaan silloin, kun kanteen on nostanut Global NRG:n kaltainen asianosaiskelpoinen henkilö, on tutkittava, onko kyseisellä henkilöllä myös asiavaltuus eli vaikuttaako riidanalainen päätös suoraan tämän henkilön oikeuksiin tai oikeutettuihin intresseihin, mistä riippuu, onko kyseisen tuomioistuimen mahdollista tutkia tällaisen henkilön kyseisestä päätöksestä nostama kanne.
13 Kyseisen tuomioistuimen mukaan käsiteltävässä tapauksessa on ennen Global NRG:n nostaman kanteen asiasisällön tarkastelua tarkistettava, voidaanko kyseistä yhtiötä pitää direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee. Koska kyseisessä direktiivissä ei ole määritelty tätä käsitettä, sitä on tarkasteltava 19.3.2015 annetun tuomion E.ON Földgáz Trade (C‑510/13, EU:C:2015:189) ja 16.7.2020 annetun tuomion komissio v. Unkari (Sähkön ja maakaasun siirtoverkkoihin pääsystä perittävät maksut) (C‑771/18, EU:C:2020:584) valossa.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin, onko kyseinen 41 artiklan 17 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden valossa, esteenä maakaasutoimituksista annetun lain 129/B §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan verkon käytöstä, siirrosta verkossa ja verkkoon liittämisestä kannettavien maksujen sekä kyseisen verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettavan korvauksen vahvistamismenettelyissä ainoastaan verkonhaltijaa pidetään kyseisen 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, ja jonka mukaan ketään muuta maakaasualan markkinatoimijaa ei pidetä tällaisena osapuolena. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että kyseisen 129/B §:n 1 momentin mukaan sen on siis hylättävä Global NRG:n nostama kanne tutkimatta sen asiasisältöä, mikä sen mukaan merkitsee ”suhteetonta rajoitusta” direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdassa säädettyyn muutoksenhakuoikeuteen.
15 Toiseksi mainittu tuomioistuin katsoo 19.3.2015 annetun tuomion E.ON Földgáz Trade (C‑510/13, EU:C:2015:189) 48 ja 49 kohdan perusteella, että Global NRG:n kaltaisella toimijalla on muutoksenhakuoikeus sillä perusteella, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan. Se toteaa tältä osin, että maakaasun siirtoverkonhaltijan on perittävä toimijalta kyseisessä päätöksessä vahvistettu erityistariffi eikä tämä toimija voi harjoittaa toimintaansa ennen kuin se on maksanut tältä osin vaaditut määrät.
16 Fővárosi Törvényszék on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Onko direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohtaa tulkittava – perusoikeuskirjan 47 artikla huomioon ottaen – siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan menettelyssä, jossa kansallinen sääntelyviranomainen vahvistaa verkon käyttömaksut, palveluista, jotka verkonhaltija voi laskuttaa erityistariffilla, maksettavat korvaukset ja liittymismaksut, vain verkonhaltija katsotaan osapuoleksi, jota kyseinen menettely koskee suoraan, ja vain verkonhaltijalla on tämän vuoksi oikeus hakea muutosta tässä menettelyssä tehtyyn päätökseen?
2. Jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, onko direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohtaa tulkittava – perusoikeuskirjan 47 artikla huomioon ottaen – siten, että kun sitä sovelletaan pääasian kaltaisessa tapauksessa, osapuoleksi, jota verkon käyttömaksujen, palveluista, jotka verkonhaltija voi laskuttaa erityistariffilla, maksettavien korvausten ja liittymismaksujen vahvistamisesta tehty kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee ja jolla on tämän perusteella oikeus hakea muutosta tähän päätökseen, katsotaan valittajan asemassa oleva sellainen maakaasumarkkinoiden toimija, jolta verkonhaltija laskuttaa palvelun, jonka tarjoamisen se voi laskuttaa erityistariffilla kyseisen päätöksen perusteella?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, lähinnä, onko direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan valossa, tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan ainoastaan maakaasun siirtoverkonhaltijaa pidetään osapuolena, jota kansallisen sääntelyviranomaisen sellainen päätös koskee, jolla vahvistetaan kyseiseen verkkoon liittämisestä ja sen käytöstä perittävät maksut sekä kyseisen verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettava korvaus, ja täten ainoastaan kyseisellä verkonhaltijalla on oikeus ”tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin” kyseisen päätöksen osalta.
18 Direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 33 perustelukappaleen kanssa, velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan kansallisella tasolla käyttöön sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista ja joka ”voisi olla ylioikeus tai muu tuomioistuin, jolla on lainkäyttövaltaa muutoksenhakuasioissa”. Tällainen vaatimus on välitön seuraus tehokkaan oikeussuojan periaatteesta, joka on eräs unionin oikeuden yleisperiaatteista ja ilmaistaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa (tuomio 2.9.2021, komissio v. Saksa (Direktiivien 2009/72 ja 2009/73 täytäntöönpano), C‑718/18, EU:C:2021:662, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Ensinnäkin on niin, että vaikka kyseisessä 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitettua osapuolen, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, käsitettä ei ole määritelty direktiivissä 2009/73, oikeuskäytännössä on jo tulkittu samankaltaista säännöstä eli telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen 28.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/387/ETY (EYVL 1990, L 192, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/51/EY (EYVL 1997, L 295, s. 23), 5 a artiklan 3 kohtaa siten, että toimija, joka ei ole kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen adressaatti, saa sellaisen osapuolen aseman, jota kyseinen päätös koskee, kun tällainen päätös potentiaalisesti vaikuttaa sen oikeuksiin yhtäältä päätöksen sisällön ja toisaalta sellaisen toiminnan takia, jota tämä osapuoli harjoittaa tai aikoo harjoittaa. Se täsmensi, että sopimussuhteeseen perustuva yhteys kyseisen toimijan ja kyseisen päätöksen adressaatin välillä ei ole edellytyksenä sille, että tällainen päätös vaikuttaa potentiaalisesti tällaisen toimijan etuihin (tuomio 24.4.2008, Arcor, C‑55/06, EU:C:2008:244, 176 ja 177 kohta).
20 Toiseksi unionin tuomioistuin on todennut maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/55/EY (EUVL 2003, L 176, s. 57), jossa ei – toisin kuin sitä seuranneessa direktiivissä 2009/73 – ollut yhtäkään säännöstä, jossa annettaisiin toimijoille nimenomaisesti oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksiin, että silloin kun viimeksi mainittu tekee päätöksen markkinatoimijoiden pääsystä maakaasun siirtoverkkoon sellaisen unionin säännöstön perusteella, jossa myönnetään tiettyjä oikeuksia toimijalle, joka on kaasunsiirtoluvan haltija, kyseisen toimijan on katsottava voineen kärsiä haittaa tästä päätöksestä, vaikka päätöstä ei ole osoitettu sille (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, E.ON Földgáz Trade, C‑510/13, EU:C:2015:189, 38, 48 ja 51 kohta).
21 Tältä osin on korostettava, että direktiivin 2009/73 41 artiklan 1 kohdan a alakohdassa annetaan kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimivalta ”vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät”. Kyseisen direktiivin 41 artiklan 6 kohdan a alakohdassa kyseiselle sääntelyviranomaiselle annetaan myös toimivalta vahvistaa tai hyväksyä ainakin menetelmät, joita käytetään kansallisiin verkkoihin liittämistä ja pääsyä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamiseksi, mukaan luettuina sovellettavat siirto- ja jakelutariffit. Lisäksi mainitun direktiivin 41 artiklan 10 kohdan mukaan sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus vaatia, että siirtoverkonhaltijat tarvittaessa muuttavat kyseisessä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, myös tariffeja ja menetelmiä, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja että niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.
22 Lisäksi asetuksen N:o 715/2009 13 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että verkkoon pääsystä perittävien maksujen on oltava avoimia ja niitä on sovellettava syrjimättömästi kaikkiin käyttäjiin (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, komissio v. Unkari (Sähkön ja maakaasun siirtoverkkoihin pääsystä perittävät maksut), C‑771/18, EU:C:2020:584, 46 kohta)
23 Tästä seuraa, että Global NRG:n kaltaiseen toimijaan on sovellettava oikeasuhteisia, avoimia ja syrjimättömiä maksuja ja tariffeja direktiivin 2009/73 ja asetuksen N:o 715/2009 edellä mainittujen säännösten perusteella. Jollei selvityksistä, jotka kansallisen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, riidanalainen päätös voi vaikuttaa tällaiseen toimijaan kyseisten oikeuksien loukkaamisen vuoksi. Näin ollen tällaiselle toimijalle on tunnustettava sellaisen osapuolen asema, jota tällainen päätös koskee, ja näin ollen direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kyseisen päätöksen osalta (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, E.ON Földgáz Trade, C‑510/13, EU:C:2015:189, 48 ja 51 kohta).
24 Kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, edellyttäen kuitenkin, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei loukata (tuomio 16.7.2020, komissio v. Unkari (Sähkön ja maakaasun siirtoverkkoihin pääsystä perittävät maksut), C‑771/18, EU:C:2020:584, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimella on perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan kannalta merkitykselliset tosiseikka- ja oikeuskysymykset, jotta se voi ratkaista unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevat riidat (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, komissio v. Unkari (Sähkön ja maakaasun siirtoverkkoihin pääsystä perittävät maksut), C‑771/18, EU:C:2020:584, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei se voi maakaasutoimituksista annetun lain 129/B §:n 1 momentin nojalla tutkia Global NRG:n kaltaisen sellaisen maakaasumarkkinoiden toimijan nostaman kanteen asiasisältöä, johon kansallisen sääntelyviranomaisen päätös vaikuttaa, pelkästään siitä syystä, ettei kyseinen toimija ole verkonhaltija. Koska kyseistä kansallisen oikeuden säännöstä ei voida tulkita yhdenmukaisesti direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdan kanssa niin kuin sitä on tulkittu tämän tuomion 23 kohdassa, mainitussa kansallisessa säännöksessä ei voida katsoa säädettävän kyseisen 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitetuista ”sopivista järjestelmistä” (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, komissio v. Unkari (Sähkön ja maakaasun siirtoverkkoihin pääsystä perittävät maksut), C‑771/18, EU:C:2020:584, 65 kohta)
27 Jos tällainen unionin oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta unionin oikeuden perusteella maakaasutoimituksista annetun lain 129/B §:n 1 momenttia vain siinä tapauksessa, että direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdassa säädetty velvollisuus on riittävän täsmällinen ja ehdoton, jotta sillä voidaan katsoa olevan välitön oikeusvaikutus. Se, että Global NRG:n kaltainen yksityinen vetoaa kansallisen sääntelyviranomaisen kaltaista viranomaista vastaan direktiivin säännökseen, joka ei ole riittävän täsmällinen ja ehdoton, jotta sillä olisi välitön oikeusvaikutus, ei nimittäin voi pelkästään unionin oikeuden perusteella johtaa siihen, että jäsenvaltion tuomioistuin jättää soveltamatta kansallista säännöstä (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2019, Popławski, C‑573/17, EU:C:2019:530, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Unionin oikeuden säännös on yhtäältä ehdoton, mikäli siinä säädetään velvollisuus, johon ei ole liitetty mitään ehtoja ja jonka täytäntöönpano tai vaikutukset eivät riipu sen enempää unionin toimielinten kuin jäsenvaltioidenkaan toimista, ja toisaalta riittävän täsmällinen, jotta yksityinen voi vedota siihen ja tuomioistuin sitä soveltaa, jos siinä säädetään sanamuodoltaan yksiselitteisestä velvoitteesta. Lisäksi on niin, että vaikka direktiivin säännöksessä annetaan jäsenvaltioille tietty harkintavalta niiden säätäessä sen täytäntöönpanon yksityiskohdista, kyseistä säännöstä voidaan pitää ehdottomana ja täsmällisenä, jos siinä yksiselitteisesti asetetaan jäsenvaltioille tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, johon ei liity mitään ehtoja siinä olevan säännön soveltamiseksi (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 18 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Nyt käsiteltävässä asiassa jo direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdan sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista muutoksenhakumekanismeista, joiden mukaisesti kaikki osapuolet, joiden oikeuksia on loukattu, voivat riitauttaa kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen riippumattomassa elimessä. Vaikka jäsenvaltioilla on edelleen tietty harkintavalta päättää näiden muutoksenhakumekanismien luonteesta ja yksityiskohdista sekä riippumattoman elimen muodosta, on kuitenkin niin, että kun kyseisessä 41 artiklan 17 kohdassa velvoitetaan ottamaan käyttöön tällaisia mekanismeja, siinä asetetaan jäsenvaltioille yksiselitteisesti täsmällinen velvollisuus, johon ei liity mitään ehtoja siinä olevan säännön soveltamiseksi ja jossa siten säädetään ehdottomasti ja riittävän täsmällisesti muutoksenhakua koskevasta takeesta osapuolille, joiden oikeuksia on loukattu (ks. analogisesti tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg-Fürstenfeld (Välitön vaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 22–29 kohta ja tuomio 20.4.2023, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato (Ginosan kunta), C‑348/22, EU:C:2023:301, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Näin ollen direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohdalla on katsottava olevan välitön oikeusvaikutus, joten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta kyseisen säännöksen vastaista kansallista oikeutta siinä tapauksessa, ettei tätä oikeutta voida tulkita mainitun säännöksen mukaisesti.
31 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2009/73 41 artiklan 17 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan ainoastaan maakaasun siirtoverkonhaltijaa pidetään osapuolena, jota kansallisen sääntelyviranomaisen sellainen päätös koskee, jolla vahvistetaan kyseiseen verkkoon liittämisestä ja sen käytöstä perittävät maksut sekä kyseisen verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettava korvaus, ja täten ainoastaan kyseisellä verkonhaltijalla on oikeus ”tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin” kyseisen päätöksen osalta.
Oikeudenkäyntikulut
32 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 17 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan valossa,
on tulkittava siten, että
se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan ainoastaan maakaasun siirtoverkonhaltijaa pidetään osapuolena, jota kansallisen sääntelyviranomaisen sellainen päätös koskee, jolla vahvistetaan kyseiseen verkkoon liittämisestä ja sen käytöstä perittävät maksut sekä kyseisen verkonhaltijan tarjoamista palveluista maksettava korvaus, ja täten ainoastaan kyseisellä verkonhaltijalla on oikeus ”tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin” kyseisen päätöksen osalta.
Allekirjoitukset