Asia T‑409/12

Mitsubishi Electric Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kaasueristeisten kytkinlaitehankkeiden markkinat – Päätös, joka on tehty sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin kumosi alkuperäisen päätöksen osittain – Sakot – Perusteluvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Puolustautumisoikeudet – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus – Arviointivirhe – Sakon laskentapohja – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen vakavuus – Ehkäisevän vaikutuksen kerroin

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.1.2016

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Arviointi – Päätös sakon määrän muuttamisesta sen jälkeen, kun alkuperäinen päätös oli kumottu osittain – Alkuperäiseen päätökseen johtaneen menettelyn huomioon ottaminen

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Päätös sakon määrän muuttamisesta sen jälkeen, kun alkuperäinen päätös oli kumottu osittain – Alkuperäisen päätöksen perustelujen huomioon ottaminen

(EY 81 artikla; SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Myyntien arvon määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Tiettyjen kartelliin osallistuneiden yritysten toimintaa harjoitti viitevuonna yhteisesti omistettu yhtiö – Sakon laskentapohjan jakamistavan mukauttamisen hyväksyttävyys

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yksilöllisen sakon määrääminen kunkin kilpailusääntöjä rikkoneen yrityksen osallistumisen suhteellisen vakavuuden perusteella – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Yrityksen osallistuminen kartelliin pidättäytymällä toimimasta – Arviointi

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän määrittäminen – Rikkomisen vakavuus – Arviointiperusteet – Todelliset taloudelliset edellytykset aiheuttaa vahinkoa kyseessä olevilla markkinoilla – Kolmanteen valtioon sijoittautuneet tuottajat

(EY 81 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

1.      Jos kumoamiskanne koskee sellaista komission päätöstä, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta ja jossa mainitaan nimenomaisesti, että sillä muutetaan alkuperäistä päätöstä, jolla määrättiin erisuuruinen sakko ja jonka jokin unionin tuomioistuimista on kumonnut, muuttamispäätöksen tekemistä edeltänyt menettely on jatketta mainitun alkuperäisen päätöksen tekemistä edeltäneelle menettelylle. Tässä tilanteessa sekä alkuperäinen päätös että sen antamista edeltäneet toimenpiteet, mukaan lukien väitetiedoksianto, voidaan ottaa huomioon sen tutkimisessa, kunnioitettiinko riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä kantajan puolustautumisoikeuksia, ellei mainittuja toimenpiteitä ole saatettu kyseenalaiseksi kumoamistuomiossa.

Lisäksi on mainittava, että koska kantajan komission sille osoittamasta asiaseikkoja koskevasta kirjeestä esittämistä huomautuksista ilmenee, että se kykeni esittämään yksityiskohtaisesti näkemyksensä sille määrättävän sakon määrän laskennan eri vaiheista, komission ei voida katsoa loukanneen sen puolustautumisoikeuksia jättämällä ilmoittamatta sille sakon määrän laskennan kannalta merkityksellisiä seikkoja ja muun muassa myyntimääriä ilmentäviä lukuja.

On myös todettava, että koska kyseinen yritys tiesi alkuperäisestä väitetiedoksiannosta lähtien, että komissio aikoi varmistaa määrättävän sakon ehkäisevän vaikutuksen, ja koska se saattoi viimeistään alkuperäisestä päätöksestä lähtien ymmärtää, että kyseinen aikomus merkitsi lisäsakon määräämistä tietyn toiminta-ajan osalta, eikä kyseistä aikomusta kyseenalaistettu alkuperäisen päätöksen osittaisesta kumoamisesta annetussa tuomiossa ja se vahvistettiin sekä asiaseikkoja koskevassa kirjeessä että komission ja kyseisen yrityksen välisessä kokouksessa, kyseisen yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei ole osoitettu siltä osin kuin kyse on komission aikeesta määrätä sille lisäsakko.

(ks. 39, 41, 43, 51 ja 52 kohta)

2.      Päätöksen, jossa todettiin EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrättiin sakkoja, perustelut voidaan ottaa huomioon, kun tutkitaan perusteluvelvollisuuden täyttymistä alkuperäisen päätöksen muuttamisesta tehdyn päätöksen yhteydessä, jos kumoamistuomio ei vaikuta niihin eikä muuttamispäätöksen sanamuoto ole niiden kanssa ristiriidassa.

Sakon laskentapohjan määrittämistä sitä varten, että muuttamispäätöksessä voidaan laskea sakon määrä, koskevista komission perusteluista on todettava, että se, että kilpailusääntöjä rikkonut yritys voi ymmärtää, millä arviointiperusteilla komissio mittasi alkuperäisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä sen kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, merkitsee, ettei komissiolla ole velvollisuutta sisällyttää päätökseensä yksityiskohtaisempaa esitystä tai sakon perusmäärän täsmälliseen määrittämiseen liittyviä numerotietoja.

(ks. 54 ja 66 kohta)

3.      Komissio ei loukkaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän määrittämisessä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jos se siinä tilanteessa, että tiettyjen kartelliin osallistuneiden yritysten toimintaa kyseisellä alalla harjoitti myyntien arvon määrittämiseksi valittuna viitevuonna tasaosuuksin omistettu yhtiö, joka on sittemmin purettu, mistä syystä kyseisillä yrityksillä ei muista kartelliin osallistuneista yrityksistä poiketen ollut lainkaan myyntiä kyseisellä alalla, määrittää aluksi mainitulle yhteisyritykselle hypoteettisen sakon laskentapohjan ja jakaa sen sitten kyseisen sittemmin puretun yhtiön osakkeenomistajina olleille kartelliin osallistuneille yrityksille. Koska nämä olivat siirtäneet toimintonsa mainitulle erilliselle yhtiölle, niiden sakkoa ei nimittäin ollut mahdollista laskea täsmälleen samalla tavalla kuin muiden kartelliin osallistuneiden yritysten sakkoja, eikä niiden tilanne ollut tältä osin rinnastettavissa muiden yritysten tilanteeseen.

Lisäksi on mainittava, että komissio voi tällaisessa yhteydessä siitäkin huolimatta, että kyseessä olevien kartelliin osallistuneiden yritysten osuudet mainitun yhteisesti omistetun yhtiön pääomasta olivat yhtä suuret, jakaa hypoteettisen sakon laskentapohjan niiden viimeisenä yhteisyrityksen perustamista edeltäneenä vuonna saavuttamien kyseessä olevien tuotteiden myyntien suhteessa sen ilmentämiseksi, että niiden kyky myötävaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomiseen poikkesi toisistaan. Kyseisellä menetelmällä voidaan nimittäin sovittaa yhteen yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka edellyttää saman viitevuoden soveltamista kaikkiin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneisiin yrityksiin, ja halu ottaa huomioon yhteisyrityksen omistaneiden kartelliin osallistuneiden yritysten erilaiset kilpailuasemat yhteisyrityksen perustamisajankohtana.

(ks. 108–112, 130, 133 ja 143 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 150 ja 153–156 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 165–167, 169, 174–178 ja 180 kohta)