Language of document :

Kanne 22.3.2022 – Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(asia C-214/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve, A. Azéma ja I. Zaloguin)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, että Luxemburg ei ole noudattanut rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU1 12 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut kyseisen direktiivin 8 artiklan 7 kohdan sekä 9 artiklan ja 10 artiklan 2 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä voimaan 4.10.2016 mennessä tai ei ole ainakaan ilmoittanut näitä toimenpiteitä komissiolle,

velvoittamaan Luxemburgin SEUT 260 artiklan 3 kohdan määräysten nojalla maksamaan direktiivin 2014/42 8 artiklan 7 kohdan sekä 9 artiklan ja 10 artiklan 2 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä toteutetuista toimenpiteistä ilmoittamista koskevan velvoitteen laiminlyömisen vuoksi uhkasakkoa 7 096,50 euroa jokaiselta päivältä, jonka laiminlyönti jatkuu tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä lukien,

velvoittamaan Luxemburgin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42 ansiosta jäsenvaltioiden on helpompi periä takaisin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden kautta saatu hyöty. Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 4.10.2016 mennessä. Komissio aloitti rikkomusmenettelyn Luxemburgia vastaan marraskuussa 2016 ja antoi sille perustellun lausunnon maaliskuussa 2019. Luxemburg ei kuitenkaan toistaiseksi ole ilmoittanut komissiolle kyseisen direktiivin saattamisesta kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

____________

1 EUVL 2014, L 127, s. 39.