Asia T‑473/12

(julkaistu otteina)

Aer Lingus Ltd

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Irlannin lentomatkustajavero – Korkeintaan 300 kilometrin etäisyydellä Dublinin lentoasemasta sijaitseviin kohteisiin sovellettava alennettu tariffi – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisinperinnästä – Etu – Valikoivuus – Tuen edunsaajien yksilöinti – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artikla – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 5.2.2015

1.      Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Tilanteen saattaminen ennalleen – Takaisinperittävän määrän laskeminen – Komission velvollisuus määrittää tuesta aiheutunutta todellista etua tosiasiassa vastaava määrä – Ulottuvuus – Etu, joka aiheutuu lentoyhtiöiltä kannettavan välillisen veron soveltamisesta alennetulla kansallisella verokannalla – Laskutavat – Komission velvollisuus yksilöidä edunsaajat – Ulottuvuus

(SEUT 108 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659 14 artikla)

2.      Valtiontuki – Käsite – SEUT 107 artiklan 1 kohta – Aikaisempaa käytäntöä ei oteta huomioon

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.      Yhdessäkään unionin oikeuden säännöksessä ei edellytetä, että komission on, kun se määrää sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palautettavaksi, vahvistettava palautettavan tuen täsmällinen määrä. On näet riittävää, että komission päätös sisältää sellaiset tiedot, joiden nojalla sen adressaatti voi itse suuremmitta vaikeuksitta määrittää tuon summan. Jos komissio kuitenkin päättää määrätä tietyn määrän palautettavaksi, sen on SEUT 108 artiklaan liittyvien asioiden huolellista ja puolueetonta käsittelyä koskevaa velvollisuuttaan noudattaen määritettävä niin täsmällisesti kuin asian olosuhteissa on mahdollista yrityksen saaman tuen arvo. Kun komissio palauttaa ennalleen tuen maksamista edeltävän tilanteen, sillä on yhtäältä velvollisuus varmistua siitä, että tuesta aiheutunut todellinen etu poistetaan, ja näin määrätä koko tuki takaisinperittäväksi. Se ei voi laupeudesta tuensaajaa kohtaan määrätä takaisinperittäväksi summaa, joka alittaa viimeksi mainitun saaman tuen arvon. Toisaalta komissiolla ei ole toimivaltaa määrätä takaisinperittäväksi tuensaajan saaman tuen arvon ylittävää määrää osoittaakseen lainvastaisuuden vakavuutta koskevan paheksuntansa.

Koska kyse on suoraan reittilentotoiminnan harjoittajilta kannettavasta lentoliikenneverosta, jota sovelletaan alemmalla verokannalla kotimaanlentoihin, komissio ei voi tilanteessa, jossa kyseinen vero on tarkoitettu vyörytettäväksi matkustajille ja jossa kotimaisen alennetun verokannan soveltamisesta johtuva taloudellinen etu on myös voitu vyöryttää matkustajille, olettaa, että alennetusta verokannasta hyötyneiden lentoyhtiöiden todellisuudessa saama ja säilyttämä etu aina vastaisi alennetun verokannan mukaan lasketun veron määrän ja yleisen verokannan mukaan lasketun veron määrän välistä erotusta. Tällaisessa tilanteessa lentoyhtiöiden todellisuudessa saama etu ei välttämättä muodostu kahden verokannan välisestä erotuksesta vaan mahdollisuudesta tarjota houkuttelevampia hintoja asiakkaille ja näin ollen kasvattaa tämän ansiosta liikevaihtoa. Niinpä komission on määritettävä, miltä osin välillisen veron alennetulla verokannalla suorittaneet lentoyhtiöt ovat todella vyöryttäneet alennetun verokannan soveltamisesta mainittuun veroon seuranneen taloudellisen hyödyn matkustajilleen, voidakseen määrittää tarkasti niiden todellisuudessa saaman edun määrän. Jos mainittua etua todellisuudessa vastaavien määrien määrittäminen tarkasti päätöksessä, jossa määrätään edun takaisin perimisestä, osoittautuu mahdottomaksi, komission on annettava kyseinen tehtävä sen suorittamisen edellyttämine tietoineen kansallisille viranomaisille.

Joka tapauksessa on niin, että perimällä lentoyhtiöiltä takaisin alennetun verokannan mukaan lasketun veron määrän ja yleisen verokannan mukaan lasketun veron määrän välinen erotus ei voitaisi varmistaa sen tilanteen palauttamista, joka olisi vallinnut, jos kyseessä olevat liiketoimet olisi toteutettu ilman kyseessä olevaa tukea, sillä lentoyhtiöt eivät voi periä asiakkailtaan takautuvasti takaisin mainittua matkustajakohtaista määrää, joka olisi pitänyt kantaa. Niinpä mainitun määrän periminen takaisin ei ole tarpeen tällaisella tuella annetun kilpailuedun aiheuttaman kilpailun vääristymisen poistamiseksi. Päinvastoin, tällaisen määrän takaisinperinnästä saattaisi seurata kilpailun vääristymistä edelleen, sillä se saattaisi johtaa siihen, että lentoyhtiöiltä perittäisiin takaisin niiden todellisuudessa saamaa etua enemmän.

Se, etteivät lentoliikenneverovelvollisten lentoyhtiöiden asiakkaat ole unionin oikeudessa tarkoitettuja yrityksiä eikä heiltä voida näin ollen periä takaisin mitään tukea, ei voi saattaa kyseenalaiseksi sitä, että komissiolla on velvollisuus yksilöidä tarkasti tuensaajat eli yritykset, jotka ovat saaneet siitä todellista etua, ja rajoittaa tuen takaisinperintä ainoastaan niihin taloudellisiin etuihin, joita on todella saatu siitä, että tuki on annettu tuensaajien käyttöön.

(ks. 84–86, 97–99, 105, 115 ja 122 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 117 ja 118 kohta)