YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

26 päivänä lokakuuta 2000 (1)

Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki TRUSTEDLINK - Ehdoton hylkäysperuste - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta

Asiassa T-345/99,

Harbinger Corporation, kotipaikka Atlanta, Georgia (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat R. Collin, M.-C. Mitchell ja É. Logeais, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Decker & Braun, 16 avenue Marie-Thérèse,

kantajana,

vastaan

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään oikeudellisen osaston koordinointijaoston jaostopäällikkö J. Miranda de Sousa ja saman osaston virkamies A. Di Carlo, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) kolmannen valituslautakunnan 17.9.1999 asiassa R 163/1998-3 tekemän päätöksen, jolla tämä oli evännyt sanamerkin TRUSTEDLINK rekisteröimisen yhteisön tavaramerkiksi,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit R. M. Moura Ramos ja P. Mengozzi,

kirjaaja: hallintovirkamies G. Herzig,

ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.12.1999 saapuneen kanteen,

ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2000 saapuneen vastineen,

ottaen huomioon 4.5.2000 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat seikat

1.

    Kantaja jätti 29.3.1996 yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä virasto).

2.

    Hakemuksen kohteena oleva merkki oli sanamerkki TRUSTEDLINK.

3.

    Kantajan 29.3.1996 esittämän hakemuksen mukaan tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluivat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevan, 15 päivänä kesäkuuta 1957 tehdynNizzan sopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, seuraaviin luokkiin:

”Luokka 9:    Sähköisen kaupankäynnin tietokoneohjelmistot, joihin kuuluu sähköisten asiakirjojen, sähköisten taloudellisten tositteiden, tiedostojen ja tapahtumien välitys; sähköisillä lomakkeilla ja sähköpostilla tapahtuvan viestinnän tietokoneohjelmistot; verkkoa ja Internetiä varten tarvittavat sovellukset; verkon, Internetin ja tietokantojen hakuohjelmat, Internetin ja verkon sovellusohjelmat sekä Internetin ja verkon välitysohjelmat;

Luokka 35:    Konsultointipalvelut yrityksille sähköisen kaupankäynnin teknologioiden ja palveluiden käyttöä varten; tekniset konsultointipalvelut sähköisen kaupankäynnin teknologioita ja palveluita varten (apu teollisen tai kaupallisen yrityksen liikeasioiden tai kaupallisten toimintojen suorittamiseen tai niiden hallintaan);

Luokka 38:    Integrointiohjelmistopalvelut, sähköisen kaupankäynnin teknologioiden ja palveluiden sovittamiseksi yritysten sovellusjärjestelmiin; viestintäpalvelut sähköisten asiakirjojen, sähköisten taloudellisten tositteiden, sähköisiin asiakirjoihin sisältyvien tiedostojen ja tapahtumaviestien sekä sähköiseen kaupankäyntiin liittyvien sähköisten taloudellisten asiakirjojen, tiedostojen ja tapahtumaviestien välittämiseksi;

Luokka 41:    Sähköisen kaupankäynnin teknologioita ja palveluja koskevat koulutuspalvelut;

Luokka 42:    Organisaatioiden tukipalvelut sähköisen kaupankäynnin teknologioiden ja palveluiden käytössä, käytön laajennuksissa ja hallinnoimisessa; sähköisen kaupankäynnin teknologioiden ja palveluiden tekniset konsultointipalvelut, ei kuitenkaan suora apu kaupallisen yrityksen toimintaan tai tehtäviin; tietokoneohjelmointi; tietokoneohjelmointi, jolla integrointiohjelmien avulla sähköisen kaupankäynnin teknologioita ja palveluita sovitetaan yritysten sovellusjärjestelmiin.”

4.

    Tutkija hylkäsi 18.8.1998 tekemällään päätöksellä yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994 L, 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 38 artiklan nojalla hakemuksen sillä perusteella, että merkiltä TRUSTEDLINK puuttui erottamiskyky.

5.

    Kantaja teki tutkijan päätöksestä 8.10.1998 valituksen virastolle asetuksen N:o 40/94 59 artiklan nojalla.

6.

    Valitus toimitettiin tutkijalle asetuksen N:o 40/94 60 artiklassa tarkoitettua ennakkotarkastusta varten.

7.

    Valitus siirrettiin 6.11.1998 kolmanteen valituslautakuntaan.

8.

    Valitus hylättiin 17.9.1999 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että sanamerkiltä TRUSTEDLINK puuttuu erottamiskyky kyseisten tavaroiden ja palveluiden osalta.

Asianosaisten vaatimukset

9.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    ensisijaisesti muuttaa riidanalaista päätöstä tai kumoaa sen

-    määrää, että yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus palautetaan takaisin virastoon, jotta se julkaistaisiin asetuksen N:o 40/94 40 artiklan mukaisesti

-    toissijaisesti määrää, että sanamerkki TRUSTEDLINK on seuraavien tavaroiden ja palveluiden osalta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan mukainen:

        - kaupallinen konsultointi

        - tekninen konsultointi

        - koulutuspalvelut

        - tietokoneohjelmointi

-    määrää tässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen muuttamisen jälkeen, että yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus palautetaan takaisin virastoon, jotta se julkaistaisiin kyseisten tavaroiden ja palvelujen osalta asetuksen N:o 40/94 40 artiklan mukaisesti

-    velvoittaa viraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.

    Virasto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    hylkää kanteen

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11.

    Kantaja luopui - minkä ensimmäisen asteen tuomioistuin on ottanut huomioon - suullisen käsittelyn aikana niistä ensisijaisista ja toissijaisista vaatimuksistaan, joilla se oli pyrkinyt siihen, että yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus palautettaisiin takaisin virastoon hakemuksen julkaisemiseksi asetuksen N:o 40/94 40 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset kysymykset

12.

    Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, joista toinen perustuu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja toinen perusteluvelvollisuuden täyttämättä jättämiseen.

Kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

13.

    Valituslautakunta on kantajan mukaan tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että sanamerkillä TRUSTEDLINK ei voida erottaa kantajan tavaroita ja palveluita muiden yritysten tavaroista ja palveluista.

14.

    Kantajan mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädettyjä eri ehdottomia hylkäysperusteita täytyy tulkita kokonaisvaltaisesti, mistä seuraa, että merkki on erottamiskykyinen, mikäli se ei ole kuvaileva tai tavanomainen. Kantaja toteaa, että merkki on tavanomainen tai yleiskäsite silloin, kun se muodostuu sanasta, joka johtuu tavaran luonteesta tai käyttötarkoituksesta tai kielen säännöistä tai yleisestä kielenkäytöstä. Merkki on kuvaileva silloin, kun siinä kuvataan sen tavaran tai palvelun suora ja välitön käyttötarkoitus, jossa merkkiä käytetään. Merkki ei kuitenkaan ole yksinomaan kuvaileva, mikäli se muodostuu kuvailevista ja keksityistä sanoista. Näin ollen merkin täytyy kantajan mukaan muodostua yksinomaan tavanomaisista tai kuvailevista sanoista, jotta ehdotonta hylkäysperustetta voidaan soveltaa.

15.

    Kantaja huomauttaa lisäksi, että erottamiskykyä voidaan arvioida ainoastaan sellaisten tavaroiden tai palveluiden osalta, joita varten merkin rekisteröintiä on haettu.

16.

    Kantaja esittää sanan ”trusted” osalta, että sitä ei yleensä käytetä kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden alalla ja että sillä ei ilmaista mainittujen tavaroiden tai palveluiden olennaisia ominaisuuksia tai käyttötarkoitusta. Tämä arviointi pätee myös sanaan ”link”, joka ei ole yleiskäsite tietotekniikan alalla.

17.

    Kantajan mukaan sanamerkin TRUSTEDLINK rekisteröiminen tavaramerkiksi Yhdysvalloissa on todiste siitä, että sana ”link” ei ole tavanomainen kyseisten tavaroiden ja palveluiden ollessa kyseessä.

18.

    Kantaja väittää, että sanojen ”trusted” ja ”link” yhdistäminen kyseisten tavaroiden ja palveluiden kuvaamiseksi on täysin omavaltainen valinta, koska sanamerkkiä TRUSTEDLINK ei mainita sanakirjoissa. Se ei kantajan mukaan myöskään koostu yksinomaan kuvailevista tai tavanomaisista sanoista. Tätä sanayhdistelmää voidaannimittäin soveltaa hyvin monenlaisiin muihinkin kuin tietotekniikka-alan tavaroihin ja palveluihin.

19.

    Kantaja korostaa, että kyseiset tavarat ja palvelut on tarkoitettu asiantuntevalle asiakaskunnalle, jonka osalta sekaannusvaara on pienempi kuin keskivertokuluttajan osalta.

20.

    Kantaja toteaa myös, että sanamerkki TRUSTEDLINK tuo mieleen korkeintaan takeen, jonka Internet-kotisivujen luominen tarjoaa yritykselle liiketapahtumien toteutumiseksi, mutta se ei kuvaa tavaroita tai palveluita tai niiden olennaisia ominaisuuksia.

21.

    Suullisen käsittelyn aikana kantaja esitti vielä, että viraston arviointi sellaisten merkkien erottamiskyvystä, jotka sisältävät sanan ”link”, ei ole johdonmukainen.

22.

    Kantaja uudisti vielä toissijaisen vaatimuksensa siitä, että sanamerkki TRUSTEDLINK katsottaisiin tiettyjen kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden osalta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan mukaiseksi, tässä tapauksessa niiden tavaroiden ja palveluiden osalta, jotka on kantajan 29.3.1996 päivätyssä hakemuksessa esitetty luokkiin 35, 38, 41 ja 42 kuuluviksi.

23.

    Virasto kiistää kantajan perustelut, joiden mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei voitaisi soveltaa yksinään.

24.

    Virasto toteaa, että edellä mainitussa 7 artiklassa tarkoitettua merkkiä, jolta puuttuu erottamiskyky, ei voida hyväksyä tavaramerkiksi, koska yleisö ei pitäisi sitä sellaisena (paitsi siinä tapauksessa, että erottamiskyky on saavutettu tavaramerkin käytöllä). Tällainen merkki ei viraston mukaan voi muodostua tunnusmerkiksi, joka yhdistäisi tavaran tai palvelun sitä tuottavaan tai myyvään yritykseen.

25.

    Viraston mukaan merkiltä puuttuu erottamiskyky, mikäli sillä ainoastaan annetaan tietoa kyseessä olevan tavaran tai palvelun ominaisuuksista tai suorituskyvystä. Jotta merkki olisi erottamiskykyinen, viraston mukaan sillä täytyy ennemminkin pystyä erottamaan yritys kilpailijoistaan kuin vain antaa tavaroista tai palveluista tietoa yleisölle.

26.

    Virasto väittää, että suurelle osalle kuluttajia sana ”link” viittaa Internetiin ja sen pääasialliseen verkkoon World Wide Webiin, koska ensiksi mainittu on laaja kokonaisuus keskenään yhteydessä olevia tietokoneita ja päätteitä ja koska toiseksi mainittu muodostuu graafisten sivujen ja multimedian kokonaisuudesta, jossa nämä on yhdistetty hypertekstilinkeillä. Sana ”link” on viraston mukaan ainoa käytettävissä oleva sana, joka kuvaa tämän viestintätekniikan olennaisen teknisen ominaisuuden.

27.

    Sana ”trusted” viittaa vain sellaiseen ominaisuuteen, joka on suotava yleisesti ottaen kaikissa yhteyksissä tietoliikenteen alalla sekä erityisesti sähköisen kaupankäynninalalla. Tämän sanan yhdistäminen sanaan ”link” ei mitenkään muuta sitä seikkaa, että viimeksi mainitulta puuttuu erottamiskyky. Sanojen ”trusted” ja ”link” yhdistämisellä ei näin ollen pystytä erottamaan kantajan tavaroita ja palveluita muiden yritysten tavaroista ja palveluista.

28.

    Siltä osin kuin on kyse siitä, että sanamerkki TRUSTEDLINK on rekisteröity tavaramerkiksi Yhdysvalloissa, virasto toteaa, että sellainen rekisteröinti, joka on saatu muualla kuin yhteisöjen alueella sijaitsevassa maassa, jossa kuitenkin sovelletaan samankaltaisia ehdottomia hylkäysperusteita koskevia sääntöjä kuin kyseessä olevassa tapauksessa ja jossa käytetty kieli on sama kuin haetussa tavaramerkissä, voidaan ottaa huomioon aihetodisteena ehdottomien hylkäysperusteiden puuttumisesta. Tällainen rekisteröinti ei kuitenkaan sido virastoa.

29.

    Virasto toteaa lopuksi, että edellä esitetyt väitteet soveltuvat kantajan toissijaiseen vaatimukseen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

30.

    Kantaja väittää, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädettyjä eri ehdottomia hylkäysperusteita täytyy tulkita kokonaisvaltaisesti, mistä kantajan mukaan seuraa, että tavaramerkki on erottamiskykyinen, mikäli se ei ole kuvaileva (c alakohta) eikä tavanomainen (d alakohta).

31.

    Tätä kantaa ei voida hyväksyä. Kuten virasto on aivan oikein todennut, ehdottomilla hylkäysperusteilla, jotka perustuvat erottamiskyvyn puuttumiseen ja kuvaileviin ja tavanomaisiin ominaisuuksiin, on kullakin oma soveltamisalansa eikä niistä mikään ole toisesta riippuvainen tai yksinomainen. Kuten asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, näin ollen riittää, että yksi ehdottomista hylkäysperusteista soveltuu, jotta merkkiä ei voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi (asia T-163/98, Procter & Gamble v. SMHV, BABY-DRY, tuomio 8.7.1999, Kok. 1999, s. II-2383, 29 kohta ja asia T-19/99, DKV v. SMHV, COMPANYLINE, tuomio 12.1.2000, Kok. 2000, s. II-1, 30 kohta). Vaikka näitä perusteita sovelletaan erikseen, niitä voidaan myös soveltaa yhdessä.

32.

    Näin ollen on tutkittava, puuttuuko merkiltä TRUSTEDLINK asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky niiden tavaroiden ja palveluiden osalta, joita varten merkin rekisteröintiä on haettu.

33.

    Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 40/94 4 artiklan mukaan ratkaiseva tekijä sen suhteen, että merkki, joka voidaan esittää graafisesti, voi olla yhteisön tavaramerkki, on se, että sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat ja palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista (ks. em. asiassa BABY-DRY annetun tuomion 20 kohta).

34.

    Nyt kyseessä oleva merkki muodostuu yksinomaan sanoista ”trusted” ja ”link”, jotka molemmat ovat tavanomaisia yhteisön alueella ja sen ulkopuolella sijaitsevissa englanninkielissä maissa.

35.

    Sana ”link” merkitsee yhdistämistä. Sillä on erityismerkitys tietotekniikan alalla, koska sillä tarkoitetaan linkkejä, jotka yhdistävät eri tietopalvelimet Internetiin. Koska viimeksi mainittu ja erityisesti World Wide Web ovat yksi laaja sähköisen tiedonvälityksen verkko, joka perustuu linkkeihin, jotka yhdistävät eri palvelimet toisiinsa tai jotka johtavat saman asiakirjan toiselle sivulle, sanaa ”link” on pidettävä yleisnimityksenä tässä yhteydessä. Sana ”link” on itse asiassa yksi ainoista mahdollisista sanoista kuvaamaan tämän viestintätekniikan olennaista teknistä ominaisuutta. Tämä erityismerkitys on selvä jopa muille kuin englanninkielisille henkilöille sekä tietysti tietotekniikan asiantuntijoille.

36.

    Merkillä TRUSTEDLINK on siis se merkitys, että kyseessä on varmakäyttöinen linkki tai linkki, johon on mahdollista luottaa. Yhdistelmä ”trusted” ja ”link” kirjoitettuna erikseen tai yhtenä sanana kuvaa siis ainoastaan linkiltä toivottua ominaisuutta, tässä tapauksessa käyttövarmuutta. Kyseinen merkki muodostuu näin ollen kahdesta sanasta, joista toinen on yleisnimitys ja kuvaa ainoastaan sähköisen kaupankäynnin yhtä olennaista teknistä ominaisuutta ja joista toinen kuvaa tältä ominaisuudelta toivottua laatua.

37.

    Sillä, että näistä sanoista tehdään yhdyssana muuttamatta sanojen ulkoasua tai merkitystä, ei lisää merkkiin mitään sellaista, minkä perusteella olisi katsottava, että kantajan tavarat ja palvelut voitaisiin tämän merkin perusteella - kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena - erottaa muiden yritysten tavaroista ja palveluista. Tähän päätelmään ei vaikuta myöskään se seikka, että sanaa TRUSTEDLINK ei sellaisenaan ole sanakirjoissa, kirjoitettiinpa se yhteen tai erikseen (em. asiassa COMPANYLINE annetun tuomion 26 kohta).

38.

    Näin ollen merkiltä TRUSTEDLINK puuttuu erottamiskyky.

39.

    Kantajan toissijainen vaatimus siitä, että sanamerkki TRUSTEDLINK tulee katsoa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan mukaiseksi niiden tavaroiden ja palveluiden osalta, jotka on rekisteröintihakemuksessa esitetty luokkiin 35, 38, 41 ja 42 kuuluviksi, on hylättävä edellä esitetyillä perusteilla. Erottamiskyvyn puuttumiseen perustuvaa ehdotonta hylkäysperustetta tulee arvioida samalla tavoin, koska kaikki tavarat ja palvelut, joita varten on haettu rekisteröintiä, koskevat sähköistä kaupankäyntiä.

40.

    Kantajan sen väitteen osalta, jonka mukaan virasto on rekisteröinyt sanan ”link” sisältäviä merkkejä yhteisön tavaramerkiksi, on riittävää todeta, että kantaja ei ole näyttänyt, että olisi kyse nyt käsiteltävänä olevan kaltaisista merkeistä tai tilanteista. Virasto on lisäksi todennut, että kyse oli kuviomerkeistä. Tätä kantajan väitettä ei tämän vuoksi myöskään voida hyväksyä.

41.

    Kantaja on väittänyt, että sanamerkin TRUSTEDLINK rekisteröiminen tavaramerkiksi Yhdysvalloissa olisi näyttö sen erottamiskyvystä, mistä syystä on muistutettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-122/99, Procter & Gamble vastaan SMHV, 16.2.2000 antamasta tuomiosta (Saippuan muoto, Kok. 2000, s. II-265, 60-63 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että asetuksen N:o 40/94 ensimmäisen perustelukappaleen mukaan yhteisön tavaramerkin tarkoituksena on, että sen ”avulla on mahdollista tunnistaa tavarat ja palvelut samalla tavalla koko yhteisössä, rajoista huolimatta”, ja että ”aikaisemmin jäsenvaltioissa suoritetut rekisteröinnit ovat seikka, joka voidaan ainoastaan ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä ilman, että se olisi ratkaiseva”. Tästä tuomiosta käy ilmi, että kansallinen rekisteröinti ei sido virastoa, ja näin ollen on todettava, että valituslautakunta ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että se ei ole sidottu Yhdysvalloissa tehtyyn rekisteröintiin.

42.

    Tästä seuraa, että valituslautakunta on aivan oikein todennut, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella sanamerkkiä TRUSTEDLINK ei voida hyväksyä yhteisön tavaramerkiksi.

43.

    Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva kanneperuste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

44.

    Kantaja väittää valituslautakunnan rikkoneen perusteluvelvollisuutta, koska se yhtäältä jätti perustelematta tekemänsä analyysin kunkin sellaisen tavaroiden ja palveluiden luokan osalta, joita varten rekisteröintiä oli haettu, ja toisaalta jätti ilmoittamatta, missä jäsenvaltioissa väite erottamiskyvyn puuttumisesta pitää paikkansa.

45.

    Virasto toteaa, että valituslautakunta analysoi merkin TRUSTEDLINK erottamiskykyä ottaen huomioon kaikki yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa mainitut tavaroiden ja palveluiden luokat.

46.

    Virasto toteaa lisäksi, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”edellä 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa yhteisöä”.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

47.

    Valituslautakunnan päätöksestä ilmenee yhtäältä, että ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka valituslautakunta on ottanut huomioon perustellakseen merkiltä TRUSTEDLINK puuttuvan erottamiskyvyn, soveltuvat kaikkiin tavaroihin ja palveluihin, joita varten on haettu rekisteröintiä.

48.

    Toisaalta on todettava, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 2 kohdan nojalla se, että rekisteröinnin esteitä on olemassa jossain osassa yhteisöä, saa aikaan sen, että mainitun artiklan 1 kohtaa sovelletaan. Tässä tapauksessa riidanalainen päätös perustuu siihen, että sanaa TRUSTEDLINK ei voida suojata englanninkielisellä alueella.

49.

    Näin ollen myös perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.

50.

    Tästä seuraa, että kanne on hylättävä perusteettomana.

Oikeudenkäyntikulut

51.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)        Kanne hylätään.

2)        Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

TiiliMoura Ramos Mengozzi

Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä lokakuuta 2000.

H. Jung

P. Mengozzi

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.