Language of document : ECLI:EU:T:2022:138

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)

16 päivänä maaliskuuta 2022 (*)

Energia – Asetus (EU) 2017/459 – Komission hyväksymä verkkosääntö, johon sisältyy ”kapasiteetin laajennusmenettely” – ACERin päätös, jolla hyväksytään kapasiteetin laajennushankkeen käyttöön ottaminen – Lainvastaisuusväite – Komission toimivallan puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohta, 7 artiklan 3 kohta ja 8 artiklan 6 kohta

Yhdistetyissä asioissa T‑684/19 ja T‑704/19,

Magyar Energetikai és Közműszabályozási Hivatal (MEKH), kotipaikka Budapest (Unkari), edustajinaan asianajajat G. Stanka, J. Burai‑Kovács, G. Szikla ja Á. Kulcsár,

kantajana asiassa T‑684/19,

FGSZ Földgázszállító Zrt., kotipaikka Siófok (Unkari), edustajinaan asianajajat M. Horányi, N. Niejahr ja S. Zakka,

kantajana asiassa T‑704/19,

vastaan

Euroopan unionin energiaalan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), asiamiehinään asiassa T‑684/19 P. Martinet, D. Lelovitis ja N. Keyaerts, avustajinaan asianajajat E. Ameye, M. de Sousa Ferro ja C. Nagy, ja asiamiehinään asiassa T‑704/19 Martinet, Lelovitis ja Keyaerts, avustajinaan asianajajat Ameye ja de Sousa Ferro,

vastaajana,

jota tukevat

EnergieControl Austria für die Regulierung der Elektrizitäts und Erdgaswirtschaft (EControl), edustajanaan asianajaja S. Polster,

ja

Euroopan komissio, asiamiehinään O. Beynet ja A. Sipos,

väliintulijoina,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota 9.4.2019 tehty Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) päätös nro 05/2019 ja 6.8.2019 tehty ACERin valituslautakunnan päätös nro A‑004‑2019,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović sekä tuomarit V. Kreuschitz, F. Schalin, P. Škvařilová‑Pelzl ja I. Nõmm (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies A. Juhász‑Tóth,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 27.10.2021 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

I       Asioiden tausta

1        Asian T‑704/19 kantaja, FGSZ Földgázszállító Zrt. (jäljempänä FGSZ), joka toimii maakaasun siirtoverkonhaltijana Unkarissa, ja sitä vastaavat yritykset Bulgariassa, Romaniassa ja Itävallassa aloittivat vuonna 2015 alueellisen yhteistyöhankkeen, joka koski energiaomavaraisuuden lisäämistä tuomalla maakaasua Mustaltamereltä. Tässä Rohuat/BRUA‑nimisessä hankkeessa oli kysymys kapasiteetin laajennuksesta kahdessa yhteenliitäntäpisteessä, joista toinen oli Romanian ja Unkarin välillä ja toinen Unkarin ja Itävallan välillä.

2        Tämä hanke jaettiin 26.5.2017 kahteen erilliseen hankkeeseen, joista toinen oli Unkarista Itävaltaan suuntautuvaa yhteenliitäntäpistettä koskeva hanke (jäljempänä HUAT‑hanke). Tätä varten FGSZ ja maakaasun siirtoverkonhaltija Itävallassa, Gas Connect Austria GmbH (jäljempänä GCA), aloittivat markkinakysynnän arvioinnin HUAT‑hankkeen osalta kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 984/2013 kumoamisesta 16.3.2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/459 (EUVL 2017, L 72, s. 1) 26 artiklan mukaisesti.

3        FGSZ ja GCA julkistivat 27.7.2017 yhteisen arviointiraportin, jossa ne totesivat, että verkon käyttäjillä oli ei‑sitova intressi kapasiteetin laajennukseen, jonka vuoksi voitiin aloittaa asetuksen 2017/459 3 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu kapasiteetin laajennushanke. Raportin lopputulos oli kuitenkin epäsymmetrinen ja Itävallan puolelta GCA:lle esitetyt pyynnöt olivat määrältään lähes kaksinkertaisia verrattuina pyyntöihin, jotka FGSZ:lle esitettiin Unkarin puolelta.

4        FGSZ ja GCA järjestivät 19.10.‑19.11.2017 hanke‑ehdotuksen luonnoksesta yhteisen julkisen kuulemisen asetuksen 2017/459 27 artiklan 3 kohdan nojalla.

5        FGSZ esitti 6.4.2018 virallisesti asian T‑684/19 kantajalle Magyar Energetikai és Közmű‑szabályozási Hivatalille (jäljempänä MEKH), joka toimii energia‑alan ja julkisten palveluiden sääntelyviranomaisena Unkarissa, kapasiteetin laajennusta koskevan HUAT‑hankkeen luonnoksen asetuksen 2017/459 28 artiklan 1 kohdan nojalla mutta korosti, ettei se puoltanut tämän hankkeen toteuttamista ja ettei se näin ollen ehdottanut kapasiteetin laajennuksen huutokauppaamisen aloittamista tämän saman asetuksen 29 artiklan mukaisesti.

6        GCA esitti 9.4.2018 HUAT‑hankkeen luonnoksen Energie‑Control Austria für die Regulierung der Elektrizitäts‑ und Erdgaswirtschaftille (jäljempänä E‑Control), joka toimii sähkö‑ ja maakaasualan sääntelyviranomaisena Itävallassa ja joka on väliintulijana tukeakseen Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) vaatimuksia.

7        E‑Control teki 27.4.2018 päätöksen HUAT‑hankkeen luonnoksen hyväksymisestä.

8        MEKH teki 5.10.2018 päätöksen, jolla HUAT‑hankkeen luonnos hylättiin.

9        ACER ilmoitti 10.10.2018 MEKH:lle ja E‑Controlille todenneensa, ettei yhteistä päätöstä ollut tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona HUAT‑hankkeen luonnos annettiin kansallisista sääntelyviranomaisista viimeisen käsiteltäväksi, ja että näin ollen energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan nojalla sillä oli toimivalta päättää tästä luonnoksesta.

10      ACER teki 9.4.2019 päätöksen nro 05/2019, jolla HUAT‑hankkeen luonnos hyväksyttiin (jäljempänä alkuperäinen päätös).

11      MEKH ja FGSZ nostivat alkuperäistä päätöstä koskevat kanteet 6.6.2019 ja 7.6.2019 ACERin valituslautakunnassa asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan nojalla.

12      ACERin valituslautakunta hylkäsi alkuperäistä päätöstä koskevat kanteet 6.8.2019 tekemällään päätöksellä (jäljempänä valituslautakunnan päätös).

II     Menettely ja asianosaisten sekä väliintulijoiden vaatimukset

13      MEKH ja FGSZ ovat nostaneet käsiteltävät kanteet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2019 ja 15.10.2019 toimittamillaan kannekirjelmillä.

14      Euroopan komissio on pyytänyt 21.1.2020 ja 22.1.2020 saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen ACERin vaatimuksia asioissa T‑684/19 ja T‑704/19.

15      E‑Control on pyytänyt 23.1.2020 saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen ACERin vaatimuksia asioissa T‑684/19 ja T‑704/19.

16      Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 2.3.2020 ja 5.6.2020 antamillaan määräyksillä komission väliintulohakemuksen.

17      Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 28.4.2020 ja 4.6.2020 antamillaan määräyksillä E‑Controlin väliintulohakemuksen.

18      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla asia annettiin 22.12.2020 uudelle esittelevälle tuomarille, joka kuuluu toiseen jaostoon.

19      Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja päätti 27.7.2021 antamallaan määräyksellä yhdistää asiat T‑684/19 ja T‑704/19 asian käsittelyn suullista vaihetta ja käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten. Tällä samalla määräyksellä hylättiin ACERin FGSZ:n osalta esittämä luottamuksellisuutta koskeva pyyntö, joka koski asiassa T‑684/19 esitetyn vastineen liitettä, joka vastasi valituslautakunnan päätöstä, koska FGSZ:n oli tämän päätöksen vastaanottajana täytynyt saada tieto siitä.

20      Unionin yleinen tuomioistuin päätti toisen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.

21      Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja asianosaisille sekä väliintulijoille esitettiin työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena kirjallisia kysymyksiä.

22      Koska yksi unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston jäsenistä oli estynyt osallistumasta asian käsittelyyn, unionin yleisen tuomioistuimen puheenjohtaja nimesi toisen tuomarin täydentämään ratkaisukokoonpanoa.

23      MEKH vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa ”ACERin valituslautakunnan tekemän alkuperäisen päätöksen”

–        velvoittaa ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24      FGSZ vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa alkuperäisen päätöksen ja valituslautakunnan päätöksen

–        toissijaisesti kumoaa alkuperäisen päätöksen, sellaisena kuin se on vahvistettuna valituslautakunnan päätöksessä, 1 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 2 artiklan 4 kohdan

–        vielä toissijaisemmin kumoaa valituslautakunnan päätöksen

–        velvoittaa ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25      ACER vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        asiassa T‑684/19

–        jättää tutkimatta ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen ja toisen osan sekä toisen kanneperusteen toisen osan

–        sekä tai ainakin toissijaisesti toteaa kaikki kanneperusteet perusteettomiksi ja näin ollen hylkää kanteen kokonaisuudessaan

–        velvoittaa MEKH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

–        asiassa T‑704/19

–        toteaa kaikki kanneperusteet perusteettomiksi ja näin ollen hylkää kanteen kokonaisuudessaan

–        velvoittaa FGSZ:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26      Komissio ja E‑Control vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 6.11.2020 pidetyssä istunnossa. FGSZ lisäksi luopui kanteestaan siltä osin kuin se koski alkuperäistä päätöstä, mikä kirjattiin istuntopöytäkirjaan.

III  Oikeudellinen arviointi

28      On todettava aluksi, että toisin kuin FGSZ, joka luopui istunnossa kanteestaan siltä osin kuin se koski alkuperäistä päätöstä, MEKH riitauttaa kanteellaan sekä alkuperäisen päätöksen että valituslautakunnan päätöksen. On näin ollen tarkasteltava sitä, onko tämä jälkimmäinen kanne otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee alkuperäistä päätöstä.

A       Asiassa T684/19 nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se koskee alkuperäistä päätöstä

29      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitetut kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 16.5.2019, Pebagua v. komissio, C‑204/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:425, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Prosessinjohtotoimien yhteydessä, joista on muistutettu edellä 21 kohdassa, asianosaiset ja väliintulijat ovat esittäneet näkemyksensä kanteiden tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin ne koskevat alkuperäistä päätöstä ottaen huomioon yhtäältä Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (uudelleenlaadittu) 5.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/942 (EUVL 2019, L 158, s. 22), jolla korvattiin asetus N:o 713/2009, johdanto‑osan 34 perustelukappale, 28 artiklan 1 kohta ja 29 artikla sekä toisaalta SEUT 263 artiklan viides luetelmakohta.

31      On huomattava ensinnäkin, että SEUT 263 artiklan viidennessä luetelmakohdassa todetaan muiden kuin etuoikeutettujen kantajien nostamien kanteiden osalta, että ”unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia”.

32      Käsiteltävissä asioissa kanteita koskevat erityiset edellytykset ja menettelysäännöt, joita tarkoitetaan SEUT 263 artiklan viidennessä luetelmakohdassa, perustuvat asetukseen 2019/942.

33      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysääntöjä katsotaan nimittäin yleensä voitavan soveltaa sinä päivänä, jona ne tulevat voimaan, erona aineellisiin sääntöihin, joita tavanomaisesti tulkitaan siten, että niitä sovelletaan ennen niiden voimaantuloa toteutuneisiin tilanteisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus (ks. tuomio 26.3.2015, komissio v. Moravia Gas Storage, C‑596/13 P, EU:C:2015:203, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Tästä seuraa käsiteltävissä asioissa, että sovellettavista menettelysäännöistä, joiden nojalla määritetään se, onko asiassa T‑684/19 nostettu kanne otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee alkuperäistä päätöstä, on säädetty asetuksessa 2019/942. On nimittäin todettava, että alkuperäisen päätöksen (9.4.2019) ja valituslautakunnan päätöksen (6.8.2019) tekemisen välisenä aikana asetus N:o 713/2009 korvattiin asetuksella 2019/942, joka tuli voimaan 4.7.2019.

35      Asetuksen 2019/942 johdanto‑osan 34 perustelukappaleesta sekä 28 ja 29 artiklasta seuraa toiseksi, että luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, jotka ovat tyytymättömiä ACERin päätökseen, joka on osoitettu näille tai koskee näitä suoraan ja erikseen, on saatettava asia valituslautakunnan käsiteltäväksi, kun tämä mahdollisuus on niiden käytettävissä. Kun tämä mahdollisuus on olemassa, ainoastaan kanne, jonka ne ovat nostaneet valituslautakunnan päätöksestä, voidaan ottaa tutkittavaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa.

36      Asetuksen 2019/942 johdanto‑osan 34 perustelukappaleessa todetaan nimittäin ensinnäkin seuraavaa:

”Jos ACERilla on päätöksentekovaltuudet, asianosaisille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, jonka olisi oltava osa ACERia mutta riippumaton sen hallinto‑ ja sääntelyrakenteesta. Jotta voidaan taata valituslautakunnan toiminta ja täysi riippumattomuus, ACERin talousarviossa olisi oltava sitä koskeva erillinen budjettikohta. Jatkuvuuden takaamiseksi valituslautakunnan jäsenten nimittämisen tai vaihtumisen yhteydessä olisi voitava uudistaa valituslautakunta osittain. Valituslautakunnan päätöksistä on mahdollista valittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen – –”

37      Asetuksen 2019/942 29 artiklassa, jonka otsikkona on ”Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi” täsmennetään toiseksi, että ”kumoamiskanteet, jotka koskevat ACERin tämän asetuksen mukaisesti antamia päätöksiä, ja laiminlyöntikanteet, jotka koskevat sovellettavien määräaikojen noudattamatta jättämistä, voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun 28 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakumenettelyä on käytetty – –”.

38      Asetuksen 2019/942 28 artiklan, jonka otsikkona on ”Päätökset, joihin voidaan hakea muutosta”, 1 kohdassa säädetään tältä osin kolmanneksi, että ”luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, sääntelyviranomaiset mukaan lukien, voivat hakea muutosta 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun päätökseen, joka on osoitettu näille tai joka koskee näitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle”. Tämän artiklan 2 kohdan mukaan ”valituslautakunta ratkaisee asian neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä”.

39      Siltä osin kuin alkuperäiseen päätökseen voitiin näin ollen hakea muutosta valituslautakunnassa, asetuksen 2019/942 johdanto‑osan 34 perustelukappaleesta sekä 28 ja 29 artiklasta yhdessä luettuna seuraa, että ainoastaan valituslautakunnan päätös voitiin riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa.

40      Olettaen, että asetus N:o 713/2009 olisi ollut ajallisesti sovellettavissa, päätelmä olisi kolmanneksi ollut sama, koska tämän asetuksen 20 artiklassa säädetään, että ”valituslautakunnan tai, jos valituslautakunta ei ole toimivaltainen, viraston tekemä päätös voidaan riitauttaa nostamalla kanne [unionin yleisessä tuomioistuimessa] [SEUT 263] artiklan mukaisesti” (ks. vastaavasti tuomio 24.10.2019, Austrian Power Grid ja Vorarlberger Übertragungsnetz v. ACER, T‑333/17, ei julkaistu, EU:T:2019:760, 31 ja 32 kohta).

41      Edellä esitetyn perusteella MEKH:n vaatimus alkuperäisen päätöksen kumoamisesta on jätettävä tutkimatta.

42      Tästä seuraa, että asiassa T‑684/19 nostettu kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee alkuperäistä päätöstä.

B       Kanteiden asiakysymys

43      MEKH ja FGSZ esittävät kanteidensa tueksi lähinnä neljätoista kanneperustetta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on riittävää tarkastella asiassa T‑684/19 esitettyä ensimmäistä kanneperustetta, jolla MEKH vetoaa asetuksen 2017/459 V luvun lainvastaisuuteen.

44      MEKH katsoo asetuksen 2017/459 V luvun olevan lainvastainen sillä perusteella, että tässä luvussa ylitetään maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13.7.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 715/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 36) komissiolle annettu toimivalta ja että on näin ollen todettava, ettei sitä voida soveltaa käsiteltävissä asioissa SEUT 277 artiklan nojalla.

45      ACER väittää komission tukemana, että lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta ja että se on joka tapauksessa perusteeton.

1.     Lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottaminen

46      ACER väittää ensinnäkin, että lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta, koska asetuksen 2019/942 29 artiklan mukaan ainoastaan perusteisiin, jotka on esitetty sen valituslautakunnassa, voidaan vedota unionin yleisessä tuomioistuimessa.

47      On totta, ettei MEKH ole esittänyt asetuksen 2017/459 V luvun lainvastaisuutta koskevaa väitettä ACERin valituslautakunnassa.

48      ACER on lisäksi korostanut perustellusti lähinnä, että asetuksen 2019/942 29 artiklan mukainen velvollisuus, joka koskee ACERin valituslautakunnan menettelyn käyttämistä ennen kanteen nostamista Euroopan unionin tuomioistuimessa, merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että perusteita, joita ei ole esitetty tässä valituslautakunnassa, ei voida esittää ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen yhteydessä. Koska tämä kanne nimittäin koskee ainoastaan kyseisen valituslautakunnan päätöstä, sen käsittelyssä on otettava huomioon riita‑asioiden tosiseikat ja oikeudelliset seikat, sellaisina kuin ne on esitetty tässä valituslautakunnassa.

49      Tällaista lähestymistapaa ei kuitenkaan voida noudattaa lainvastaisuusväitteen osalta, joka on esitetty ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska tällainen väite ei olisi missään tapauksessa voinut menestyä ACERin valituslautakunnassa.

50      EUT‑sopimuksessa perustetusta lainsäädäntö‑ ja tuomioistuinjärjestelmästä nimittäin seuraa, että SEUT 277 artiklan mukaan ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan yleisesti sovellettavan toimen lainvastaisuuden ja tekemään siinä riitautetun yksittäistapausta koskevan toimen edellyttämät johtopäätökset siitä, ettei yleisesti sovellettavaa toimea ole sen lainvastaisuuden vuoksi sovellettava, eikä perussopimuksissa ole annettu tällaista toimivaltaa unionin toimielimelle, virastolle tai elimelle, jossa sovelletaan sisäistä muutoksenhakumenettelyä (ks. vastaavasti tuomio 27.10.2016, EKP v. Cerafogli, T‑787/14 P, EU:T:2016:633, 49 kohta).

51      Siltä osin kuin ACERin valituslautakunnalla ei näin ollen ollut oikeutta arvioida asetuksen 2017/459 V luvun pätevyyttä vaan sen oli sitä vastoin sovellettava tätä lukua, koska sen mahdollista lainvastaisuutta ei ollut todettu unionin tuomioistuimissa, MEKH:ta ei voida moittia siitä, ettei se ollut esittänyt kyseistä lukua koskevaa lainvastaisuusväitettä tässä valituslautakunnassa.

52      ACER korostaa toiseksi vastauksessaan sitä, että ”[SEUT] 263 artiklassa [asetuksen 2017/459] pätevyyden riitauttamista varten vahvistettu määräaika oli ylitetty kanteen nostamisen hetkellä”.

53      SEUT 277 artiklan sanamuodosta ilmenee tältä osin puolestaan, että yleisen säädöksen lainvastaisuuteen voidaan vedota sitä koskevassa riidassa, ”vaikka 263 artiklan kuudennessa kohdassa mainittu määräaika on päättynyt”.

54      Sikäli kuin ACER vetoaa tällä väitteellä myös oikeuskäytäntöön, jonka mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ei ole nostanut moitittua säädöstä koskevaa kannetta asetetussa määräajassa, ei voi esittää SEUT 277 artiklassa tarkoitettua lainvastaisuusväitettä, on korostettava, että tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun tällainen kanne olisi varmasti otettu tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 22.4.2004, Schintgen v. komissio, T‑343/02, EU:T:2004:111, 26 kohta; ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 27.11.2012, Pringle, C‑370/12, EU:C:2012:756, 41 ja 42 kohta ja tuomio 25.7.2018, Georgsmarienhütte ym., C‑135/16, EU:C:2018:582, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Käsiteltävässä asiassa ei voida katsoa, että MEKH:n asetusta 2017/459 koskeva kumoamiskanne olisi ilmeisesti otettu tutkittavaksi. Koska kyse on sitä vastoin SEUT 263 artiklan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetusta yleisestä säädöksestä, joka edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja koska MEKH:ta ei voida pitää tämän artiklan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuna etuoikeutettuna kantajana, tällaisen kanteen tutkittavaksi ottaminen olisi ollut vähintäänkin epävarmaa.

56      ACER väittää kolmanneksi lähinnä, että lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta, koska asetus 2017/459 ei ole valituslautakunnan päätöksen oikeudellisena perustana, sillä tämä päätös on tehty asetuksessa N:o 713/2009 ACERille delegoidun toimivallan nojalla.

57      Myöskään tämä väite ei voi menestyä.

58      Vaikka oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artiklassa tarkoitettu lainvastaisuusväite voidaan nimittäin esittää ainoastaan yleisen säädöksen osalta, joka on välillisesti tai välittömästi sovellettavissa kanteen kohteena olevaan tapaukseen, unionin tuomioistuin on katsonut, että tämä edellytys täyttyy paitsi yleisesti sovellettavan toimen säännösten osalta, jotka ovat riitautettujen yksittäistapauksia koskevien päätösten perustana, myös sellaisten säännösten osalta, joilla on välitön oikeudellinen yhteys tällaisiin päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 67–70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      MEKH väittää kuitenkin ensimmäisellä kanneperusteellaan, että asetuksen 2017/459 V luku on lainvastainen sillä perusteella, että komissio on tässä luvussa ylittänyt asetuksen N:o 715/2009 mukaisen toimivaltansa. Koska säännöt, joita ACERin valituslautakunta on soveltanut päätöksessään, perustuvat asetukseen 2017/459, on väistämättä kyse edellä 58 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeudellisesta yhteydestä.

60      Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että lainvastaisuusväite on otettava tutkittavaksi.

2.     Lainvastaisuusväitteen perusteltavuus

61      MEKH väittää, että asetuksen 2017/459 V luku on lainvastainen sillä perusteella, että komissio ei voi asetuksen N:o 715/2009 nojalla hyväksyä verkkosääntöä, johon sisältyy kapasiteetin laajennusmenettely, jonka mukaan verkonhaltijan on jopa tehtävä tarpeelliset investoinnit tämän kapasiteetin laajennuksen luomiseksi.

62      Tämä kanneperuste muodostuu lähinnä kahdesta osasta. MEKH väittää yhtäältä, että asetuksen 2017/459 V luku on ristiriidassa asetuksen N:o 715/2009 oikeudellisen perustan eli SEUT 114 artiklan kanssa. Se katsoo toisaalta, että tämä luku ei kuulu komissiolle tässä jälkimmäisessä asetuksessa annettuun toimivaltaan, joka koskee verkkosääntöjen hyväksymistä.

63      ACER väittää komission tukemana, että käsiteltävän kanneperusteen kaksi osaa eivät ole perusteltuja. Se väittää aluksi, että lainvastaisuusväite on tehoton kolmen perustelun nojalla.

64      Ensimmäinen ACERin esittämistä perusteluista koskee lainvastaisuusväitteen perusteena olevan olettamuksen virheellisyyttä, koska asetuksen 2017/459 V luvussa ei edellytetä, että siirtoverkonhaltija tekee investointipäätöksiä verkon kapasiteetin laajennuksen luomiseksi.

65      Tätä perustelua ei voida hyväksyä.

66      Asetuksen 2017/459 V luvussa nimittäin säädetään pääasiallisesti seitsemän vaihetta käsittävästä menettelystä, joka tarvittaessa johtaa siirtoverkonhaltijan velvollisuuteen tehdä tarpeelliset investoinnit verkon kapasiteetin laajennuksen luomiseksi.

67      Asetuksen 2017/459 26 artiklan mukaan kyseisten siirtoverkonhaltijoiden on ensinnäkin arvioitava markkinakysyntää, joka liittyy kapasiteetin laajennushankkeisiin yhteenliitäntäpisteen molemmilla puolilla.

68      Jos menettelyn edellisessä vaiheessa toiseksi ilmenee, että kapasiteetin laajennushankkeille saattaa olla markkinakysyntää, asetuksen 2017/459 27 artiklassa säädetään, että asianomaiset siirtoverkonhaltijat aloittavat tällaisen hankkeen suunnitteluvaiheen.

69      Asetuksen 2017/459 28 artiklan 1 kohdan nojalla asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden on kolmanneksi toimitettava kapasiteetin laajennushanketta koskeva hanke‑ehdotus toimivaltaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle hyväksyttäväksi.

70      Asetuksen 2017/459 28 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on neljänneksi hyväksyttävä hanke tai päästävä yhteisymmärrykseen siitä.

71      Kun kansalliset sääntelyviranomaiset ovat viidenneksi hyväksyneet kapasiteetin laajennushankkeen, asetuksen 2017/459 29 artiklassa täsmennetään, että nämä kapasiteetin laajennukset on asetettava huutokauppaan sitovien sitoumusten saamiseksi verkon käyttäjiltä kapasiteetin hankkimisesta kunkin tarjontamäärän osalta.

72      Asetuksen 2017/459 22‑25 artiklasta seuraa kuudenneksi, että joko kansallisen sääntelyviranomaisen tai siirtoverkonhaltijan on suoritettava taloudellinen testi saatujen sitovien sitoumusten perusteella.

73      Lopuksi jos taloudellisen testin tulos on seitsemänneksi positiivinen yhteenliitäntäpisteen molemmilla puolilla vähintään yhdelle tarjontamäärälle, joka sisältää kapasiteetin laajennuksen, asetuksen 2017/459 22 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”– – hanke on aloitettava”. Jos tulos ei ole positiivinen, ”kyseinen kapasiteetin laajennusmenettely on lopetettava”.

74      Tästä seuraa, että jos asetuksen 2017/459 V luvussa asetetut eri edellytykset – erityisesti verkon käyttäjiltä kapasiteetin laajennuksen hankkimisesta saadut sitovat sitoumukset, joiden nojalla kapasiteetin laajennuksen taloudellinen kannattavuus osoitetaan taloudellisessa testissä – täyttyvät, tämän asetuksen 22 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan ”– – hanke on aloitettava”, mikä merkitsee sitä, että siirtoverkonhaltijan on luotava kapasiteetin laajennus ja tehtävä siihen liittyvät tarvittavat investoinnit.

75      ACERin elimet ovat lisäksi osaltaan noudattaneet tätä päätelmää. Alkuperäisen päätöksen sanamuodosta (päätösosan 2 artiklan 4 kohta) ilmenee nimittäin, että ACER on asettanut FGSZ:lle ja GCA:lle velvollisuuden toteuttaa HUAT‑hanke 1.10.2024 mennessä, jos taloudellisen testin tulos on tämän hankkeen osalta positiivinen. ACERin valituslautakunta on lisäksi puolestaan todennut päätöksensä 99 kohdassa, että asetuksen 2017/459 22 artiklan 3 kohdasta sekä 28 ja 29 artiklasta voi seurata tällainen velvollisuus.

76      Toinen ACERin vetoamista perusteluista koskee lainvastaisuusväitteen tehottomuutta siltä osin kuin valituslautakunnan päätöstä ei ole tehty asetuksen 2017/459 V luvun nojalla vaan asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohdan nojalla.

77      On muistettava, että valituslautakunnan päätöksellä ACER on korvannut kansalliset sääntelyviranomaiset asetuksen 2017/459 V luvussa tarkoitetun ja edellä 66–73 kohdassa kuvatun kapasiteetin laajennusmenettelyn neljännen vaiheen toteuttamisessa.

78      Näin ollen ja samoista syistä, jotka on esitetty edellä 59 kohdassa, valituslautakunnan päätöksessä, vaikka se on tehty asetuksen N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohdan nojalla, sovelletaan sääntöjä, jotka ovat asetuksen 2017/459 V luvussa, johon sen laillisuus siten perustuu, joten lainvastaisuusväite ei ole tehoton, kuten ACER on väittänyt.

79      ACER korostaa lopuksi kolmannella perustelullaan, että MEKH riitauttaa ainoastaan asetuksen 2017/459 V luvun pätevyyden, vaikka tämän asetuksen muissakin säännöksissä viitataan verkon kapasiteetin laajennuksen luomiseen.

80      On riittävää korostaa tältä osin, että se, että asetuksen 2017/459 muissakin säännöksissä viitataan kapasiteetin laajennuksen luomiseen eikä käsiteltävä lainvastaisuusväite koske nimenomaisesti näitä säännöksiä, ei ole olennaista, koska on selvitettävä ainoastaan, onko tämän asetuksen V luku, jota valituslautakunnan päätöksessä sovellettiin, lainvastainen, jolloin se olisi jätettävä soveltamatta käsiteltävissä asioissa SEUT 277 artiklan nojalla.

81      Koska nämä ACERin alustavat väitteet on hylätty, on tarkasteltava käsiteltävän kanneperusteen kahden osan perusteltavuutta.

a)     Kanneperusteen ensimmäisen osan, joka koskee sitä, että asetus 2017/459 ei ole asetuksen N:o 715/2009 oikeudellisen perustan mukainen, perusteltavuus

82      MEKH väittää lähinnä, että komissio ei voinut säätää asetuksen 2017/459 V luvussa mahdollisuudesta tehdä siirtoverkonhaltijoita koskevia yksittäisiä päätöksiä ja vaatia niiltä sijoitusten tekemistä loukkaamatta asetuksen N:o 715/2009 oikeudellista perustaa eli SEUT 114 artiklaa, jossa määrätään yhdenmukaistamistoimenpiteiden toteuttamisesta, jotka eivät voi kattaa sellaisen oikeudellisen järjestelmän perustamista, joka merkitsee yksityisiä toimijoita koskevien päätösten tekemistä.

83      SEUT 114 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan ”Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous‑ ja sosiaalikomiteaa kuultuaan sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi”.

84      Asetuksen N:o 715/2009 1 artiklassa täsmennetään, että tämän asetuksen tarkoituksena on erityisesti ”an[taa] syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä, ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet, kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi”, ”helpot[taa] sellaisten toimivien ja avoimien tukkumarkkinoiden syntymistä, joilla kaasun toimitusvarmuuden taso on korkea” ja ”sää[tää] mekanismeista, joilla yhdenmukaistetaan verkkoon pääsyä koskevia sääntöjä rajat ylittävässä kaasun kaupassa”.

85      On muistettava ensinnäkin, että perussopimuksen laatijat ovat halunneet ilmauksella ”toimenpiteet – – lähentämiseksi” antaa unionin lainsäätäjälle yhdenmukaistettavan alan yleisen kontekstin ja erityisten olosuhteiden mukaan harkintavaltaa sen suhteen, mikä on tarkoituksenmukaisin lähentämistekniikka halutun tavoitteen saavuttamiseksi erityisesti niillä aloilla, joihin liittyy monitahoisia teknisiä erityispiirteitä (tuomio 22.1.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C‑270/12, EU:C:2014:18, 102 kohta).

86      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa toiseksi yhtäältä, ettei tietyillä aloilla pelkkien yleisten sääntöjen lähentäminen riitä varmistamaan markkinoiden yhtenäisyyttä, ja toisaalta, ettei mikään SEUT 114 artiklan sanamuodossa oikeuta päättelemään, että vain jäsenvaltiot voisivat olla unionin lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina (tuomio 22.1.2014, Yhdistynyt kuningaskunta v. parlamentti ja neuvosto, C‑270/12, EU:C:2014:18, 106 ja 107 kohta).

87      On katsottava näin ollen kolmanneksi, että SEUT 114 artikla ei ole esteenä sille, että komissio voi asetuksen N:o 715/2009 mukaisesti laatia säännöt, joista seuraa tarvittaessa yhdelle tai useammalle siirtoverkonhaltijalle velvollisuus tehdä tarvittavat investoinnit verkon kapasiteetin laajennuksen hankkimiseksi, edellyttäen, että tämä velvollisuus ei ole ilmeisen soveltumaton sen yhdenmukaistamistavoitteiden saavuttamiseksi.

88      Ottaen huomioon neljänneksi, että verkon kapasiteetin riittävyys voi olla tärkeää kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja toimitusvarmuuden varmistamiseksi, on todettava, että asetuksen 2017/459 V luvussa oleva kapasiteetin laajennusmenettely, jota on selvitetty edellä 66–73 kohdassa, voi selvästi liittyä asetuksen N:o 715/2009 tavoitteisiin, sellaisina kuin ne on esitetty sen 1 artiklassa.

89      Kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

b)     Kanneperusteen toisen osan, joka koskee sitä, että komissio on ylittänyt asetuksen 2017/459 V luvussa asetuksen N:o 715/2009 mukaisen toimivaltansa, perusteltavuus

90      MEKH väittää lähinnä, että komissio on ylittänyt asetuksen 2017/459 V luvussa asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan mukaisen toimivaltansa, joka koskee verkkosääntöjen antamista.

91      ACER katsoo komission tukemana, että asetuksen 2017/459 säännökset, jotka koskevat kapasiteetin laajennusta, ovat asetuksen N:o 715/2009 mukaisia. Se korostaa, että kapasiteetin laajennusta koskevien sääntöjen antamista on pidettävä selvästi luonteeltaan ylikansallisena kysymyksenä, joten nämä säännöt ovat välttämättömiä tämän jälkimmäisen asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja ne kuuluvat komission toimivaltaan, jonka nojalla se voi muuttaa saman asetuksen muita kuin keskeisiä osia antaessaan verkkosääntöjä, jotka koskevat muun muassa kapasiteetin jakamista, toimitusvarmuutta ja verkkoon kytkemistä.

92      Komissio korostaa myös sitä, että maakaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja kilpailun suojaamiseksi näillä markkinoilla laajojen putkistoverkostojen sääntely on tärkeää, koska nämä verkostot ovat luonnollisia monopoleja, jotka voivat johtaa väärinkäytöksi katsottaviin toimintatapoihin, kuten verkon kehittämistä ja laajentamista koskevien strategisten investointien rajoittamiseen. Se lisää, että tarve taata riittävät yhteenliitännät kansallisten energiajärjestelmien välillä energian sisämarkkinoiden perustamiseksi perustuu SEUT 170, 172 ja 194 artiklaan.

93      Komissio korostaa lisäksi lähinnä, että yhtäältä kaasun tuotannon ja kaupan sekä toisaalta sen kuljetuksen rakenteellisesta eriyttämisestä huolimatta saattaa olla olemassa taloudellisia kannustimia infrastruktuuria koskevien tarpeellisten investointien toteuttamatta jättämiseen, verkon käyttöasteen samana säilyttämiseen ja ylikuormitusmaksujen soveltamiseen. Tästä syystä asetuksessa N:o 715/2009 ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94) säädetään siirtoverkonhaltijoiden velvollisuuksista, jotka koskevat rajat ylittävän siirtokapasiteetin järjestämistä, ja kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävästä valvoa niiden noudattamista.

94      Komissio toteaa myös, että asetuksen N:o 715/2009 16 artiklan 2 ja 5 kohdan sanamuodosta seuraa, että rajat ylittävän jakamisen käsite merkitsee väistämättä mahdollisuutta lisätä nykyistä kapasiteettia energian toimivien sisämarkkinoiden perustamiseksi ja kilpailun suojaamiseksi näillä markkinoilla. Se muistuttaa lisäksi lähinnä, että siirtoverkonhaltijoiden velvollisuus tehdä investointipäätös tiettyjen edellytysten täyttyessä on tarpeen rajat ylittävän kapasiteetin koordinoidun jakamisen tavoitteen saavuttamiseksi, jota tarkoitetaan direktiivin 2009/73 42 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

95      Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että asetuksen 2017/459 oikeudellisena perustana on asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohta ja 7 artiklan 3 kohta ja siinä vahvistetaan ”kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosään[tö]” sekä kumotaan kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 täydentämisestä 14.10.2013 annettu komission asetus (EU) N:o 984/2013 (EUVL 2013, L 273, s. 5), joka oli aikaisemman verkkosäännön perustana. Asetuksen 2017/459 V luku koskee ”kapasiteetin laajennusmenettely[ä]”. Kuten edellä 67–74 kohdassa on todettu, tämä menettely voi johtaa maakaasun siirtoverkonhaltijan velvollisuuteen luoda kapasiteetin laajennus tässä verkossa tiettyjen edellytysten täyttyessä.

96      Komission toimivalta antaa verkkosääntöjä perustuu toiseksi asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohtaan, 7 artiklan 3 kohtaan ja 8 artiklan 6 kohtaan. Näistä säännöksistä nimittäin seuraa yhdessä luettuna, että komissiolla on oikeus laatia verkkosääntöjä tietyillä tyhjentävästi luetelluilla aloilla kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkoston (jäljempänä Kaasu‑ENTSO), joka on tämän asetuksen 4 artiklan mukaan unionin tason kaasun siirtoverkonhaltijoiden yhteistyörakenne, sijasta.

97      Asetuksen N:o 715/2009 6 artiklassa säädetään ensinnäkin verkkosääntöjen vahvistamismenettelystä. Vaikka tässä menettelyssä Kaasu‑ENTSO kehittää verkkosääntöjä yhdessä ACERin ja komission kanssa, tämän artiklan 11 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään, että ”jos Kaasu‑ENTSO ei ole laatinut verkkosääntöä – – komissio voi antaa omasta aloitteestaan – – yhden tai useamman verkkosäännön 8 artiklan 6 kohdassa luetelluilla aloilla”. Komissiolle delegoidun verkkosääntöjen antamista koskevan toimivallan ulottuvuus rajoittuu näin ollen ainoastaan aloille, joilla Kaasu‑ENTSO olisi voinut laatia tällaisia sääntöjä eli tämän asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa mainituille aloille.

98      Asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan toisessa luetelmakohdassa täsmennetään toiseksi, että verkkosäännössä hyväksyttyjen toimenpiteiden ”tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä” ja ne ”hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen”. Tässä jälkimmäisessä säännöksessä viitataan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28.6.1999 tehdyn päätöksen 1999/468/EY (EYVL 1999, L 184, s. 23) eli niin kutsutun komitologiapäätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 17.7.2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/512/EY (EUVL 2006, L 200, s. 11), 5 a artiklan 1–4 kohtaan. Samanlainen viittaus on asetuksen N:o 715/2009 7 artiklan 3 kohdassa, joka koskee komission tekemiä muutoksia olemassa oleviin verkkosääntöihin.

99      Arvioitaessa kanneperusteen käsiteltävää osaa on näin ollen tutkittava kolmanneksi, voiko asetuksen 2017/459 V luku ensinnäkin liittyä asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdassa mainittuihin aloihin, joihin tämän jälkimmäisen asetuksen 6 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa viitataan. Jos tähän vastataan kieltävästi, on tutkittava toiseksi, merkitseekö tämä luku asetuksen N:o 715/2009 muun kuin keskeisen osan muuttamista, mikä on sallittua saman asetuksen 6 artiklan 11 kohdan toisen luetelmakohdan ja 7 artiklan 3 kohdan nojalla.

1)     Komissiolle asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 8 artiklan 6 kohdassa annetun toimivallan ulottuvuus

100    Edellä 97 kohdassa esitetyistä syistä asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdassa delegoidun toimivallan ulottuvuutta on rajattu koskemaan aloja, jotka on lueteltu tämän asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa, jota on näin ollen tulkittava.

101    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C‑17/03, EU:C:2005:362, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

i)     Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta

102    Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdassa lueteltuihin aloihin, joiden osalta säädetään verkkosäännön hyväksymisestä, kuuluvat g alakohdan mukaan ”kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt”, joihin MEKH on viitannut kirjallisissa huomautuksissaan. ACER mainitsee lisäksi alat, jotka ovat a–c alakohdassa ja koskevat ”verkon varmuutta ja luotettavuutta koskev[ia] sään[töjä]”, ”verkkoon kytkemistä koskev[ia] sään[töjä]” ja ”kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskev[ia] sään[töjä]”.

103    On kuitenkin todettava, että ainoa ala, jonka osalta säädetään verkkosäännön vahvistamisesta ja jota koskeva sanamuoto voi mahdollisesti kattaa kapasiteetin laajennuksen, on asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan g alakohdassa, joka koskee ”kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskev[ia] sään[töjä]”. Muut tässä kohdassa tarkoitetut alat ja erityisesti ne, jotka koskevat ”verkon varmuutta ja luotettavuutta koskev[ia] sään[töjä]”, ”verkkoon kytkemistä koskev[ia] sään[töjä]” ja ”kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskev[ia] sään[töjä]”, joihin ACER viittaa, eivät ole sanamuodoltaan sellaisia, että ne voisivat kattaa tämän verkon kapasiteetin laajennuksen luomisen.

104    Asetuksen N:o 715/2009 2 artiklassa määritellään tässä asetuksessa – muun muassa sen 8 artiklan 6 kohdan g alakohdassa – käytetyt termit ja ilmaisut. Kapasiteetin käsite määritellään yleisesti tämän artiklan 3 kohdassa. Se eritellään seuraavaksi eri osatekijöihin: 4 kohdassa ”käyttämättömä[än] kapasiteet[tiin]”, 16 kohdassa ”kiinteä[än] kapasiteet[tiin]”, 18 kohdassa ”teknise[en] kapasiteet[tiin]” ja 19 kohdassa ”sovittuun kapasiteet[tiin]”. Ylikuormituksen hallinnan käsite määritellään 5 kohdassa. Myös 21 ja 23 kohta koskevat ylikuormituksen käsitettä ja niissä määritellään ”sopimusperustei[nen]” ylikuormitus ja ”fyysi[nen]” ylikuormitus.

105    Näistä määritelmistä seuraa, että kapasiteetin käsitteellä tarkoitetaan selvästi verkon nykyistä kapasiteettia ja että ylikuormituksen hallintaa tarkastellaan tämän verkon olemassa olevan kapasiteetin perusteella. Mistään näistä määritelmistä ei sitä vastoin nimenomaisesti ilmene, että tämän käsitteen voitaisiin ymmärtää kattavan myös tämän verkon kapasiteetin laajennuksen tai että ”ylikuormituksen hallinna[n]” voitaisiin tulkita tarkoittavan mahdollisen ylikuormituksen torjuntaa kapasiteetin laajennuksen luomisella.

106    Kapasiteetin käsite on näin ollen ensinnäkin määritelty siten, että sillä tarkoitetaan ”– – enimmäisvirtausta, johon verkonkäyttäjällä on siirtosopimuksen määräysten mukaan oikeus”. Siltä osin kuin sillä tarkoitetaan ainoastaan kapasiteettia, johon verkonkäyttäjällä on ”oikeus”, tällainen määritelmä merkitsee pikemminkin sitä, että sillä tarkoitetaan ainoastaan verkon nykyistä kapasiteettia eikä mahdollista tulevaa kapasiteettia.

107    On todettava toiseksi, että vaikka asetuksessa N:o 715/2009 tarkastellaan kapasiteetin käsitettä useissa mahdollisissa muodoissaan, siinä ei mainita ”tulevaa kapasiteettia”. Komissio määrittelee ainoastaan asetuksen 2017/459 3 artiklan 1 kohdassa tällaisen kapasiteetin siten, että sillä tarkoitetaan ”teknisen kapasiteetin mahdollista tulevaa markkinapohjaisilla menettelyillä saatavaa laajennusta tai, jos kapasiteettia ei vielä ole, mahdollista uutta luotua kapasiteettia, jota voidaan tarjota fyysiseen infrastruktuuriin tehtävien investointien tai pitkän aikavälin kapasiteetin optimoinnin pohjalta ja tämän jälkeen jakaa edellyttäen, että taloudellisen testin tulos on positiivinen, [eri] tapauksissa”.

108    Ylikuormituksen hallinnan käsitteen määrittelyn tai ilmaisujen ”sopimusperusteinen ylikuormitus” ja ”fyysinen ylikuormitus” mukaisesti verkon kapasiteetin laajennuksen toteuttamista ei kolmanneksi pidetä ratkaisuna verkon ylikuormituksesta tai kyllästymisestä aiheutuviin ongelmiin.

ii)  Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan kontekstuaalinen tulkinta

109    Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan kontekstuaalisen tulkinnan yhteydessä on tarkasteltava, seuraako tämän asetuksen yleisestä rakenteesta tai tarvittaessa unionin oikeuden muista säännöksistä, että toimivalta, joka on delegoitu verkkosääntöjen laatimisen osalta tämän asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa Kaasu‑ENTSOlle ja näin ollen tämän asetuksen 6 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa komissiolle, ulottuu sääntöihin, jotka koskevat verkon kapasiteetin laajennuksen luomista.

110    Asia ei ole näin, koska asetuksesta N:o 715/2009 ilmenee kokonaisuudessaan tarkasteltuna, että yhtäältä tämän asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa luetellut alat, joilla Kaasu‑ENTSOlla on toimivalta laatia merkitykselliset säännöt verkkosääntöjen yhteydessä, ja toisaalta verkon kapasiteetin laajentamiseksi tarvittavia investointeja koskevat säännöt, joiden osalta Kaasu‑ENTSOlla on vain avustava ja koordinoiva rooli, on selvästi erotettava toisistaan.

111    Tämä ilmenee ensinnäkin Kaasu‑ENTSOlle verkon kehittämisen osalta delegoitujen toimivaltuuksien luonteesta, sellaisena kuin ne ovat asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 10 kohdassa yhdessä luettuina.

112    Vaikka asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa nimittäin säädetään yhtäältä, että Kaasu‑ENTSOn on hyväksyttävä unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma, siinä täsmennetään, että tämä suunnitelma on luonteeltaan vain ”ei‑sitova”. Lisäksi saman asetuksen 8 artiklan 10 kohdan mukaan tämä suunnitelma perustuu ”kansallisiin investointisuunnitelmiin”.

113    Vaikka Kaasu‑ENTSOn asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 10 kohdan nojalla hyväksymässä unionin laajuisessa verkon kehittämissuunnitelmassa on toisaalta sen c alakohdan mukaan ”määriteltävä puuttuvat investoinnit erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta”, tässä säännöksessä ei anneta Kaasu‑ENTSOlle mitään valtuuksia havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Sillä on ainoastaan tämän asetuksen 8 artiklan 10 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan mahdollisuus liittää tähän suunnitelmaan ”katsaus esteistä, joita aiheutuu erilaisista lupamenettelyistä tai ‑käytännöistä verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle”.

114    Tästä seuraa, että unionin laajuisen verkon kehittäminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioille ja että Kaasu‑ENTSOn tehtävä liittyy yksinomaan näille jäsenvaltioille kuuluvan toimivallan käytön koordinoimiseen. Olisi näin ollen vastoin asetuksen N:o 715/2009 sisäistä logiikkaa tulkita tätä asetusta siten, että sen 8 artiklan 6 kohdassa annettaisiin Kaasu‑ENTSOlle normatiivinen toimivalta kehittää sääntöjä, jotka koskevat verkon kapasiteetin laajennusten luomista.

115    Sekä asetuksen N:o 715/2009 16 artiklasta että tämän asetuksen vertailusta direktiivin 2009/73 kanssa ilmenee toiseksi, että verkon kapasiteetin lisäämisen edellytyksiä ei pidetä tässä asetuksessa alana, jota olisi sen nojalla tarkoitus seuraavaksi säännellä.

116    Asetuksen N:o 715/2009 16 artikla koskee ensinnäkin ”kapasiteetinjakoa” ja ”ylikuormituksen hallintaa” ja kattaa näin ollen saman alan kuin verkkosääntö, joka Kaasu‑ENTSOlla on toimivalta laatia tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdan ja 6 kohdan g alakohdan nojalla.

117    Asetuksen N:o 715/2009 16 artiklan 1–4 kohdassa asetetaan yhtäältä siirtoverkonhaltijoille täsmällisiä velvollisuuksia kapasiteetin jakamisen sekä verkon sopimusperusteisen ja fyysisen ylikuormituksen hallinnan osalta. Nämä velvollisuudet koskevat kuitenkin yksinomaan nykyisen kapasiteetin jakamista ja olemassa olevan kapasiteetin ylikuormituksen hallintaa eli niissä ei huomioida kapasiteetin laajennusta, joka voi johtua tulevista investoinneista. Nämä kohdat eivät nimittäin koske kapasiteetin laajennusta eivätkä siihen liittyviä uusia investointeja. Tämän artiklan 5 kohdassa sitä vastoin tarkastellaan nimenomaan verkon uusia investointeja.

118    Asetuksen N:o 715/2009 16 artiklan 5 kohta on toisaalta kuitenkin luonteeltaan paljon vähemmän määräävä kuin tämän artiklan neljä ensimmäistä kohtaa. Siinä nimittäin korostetaan ainoastaan, että yhtäältä ”siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava säännöllisesti uusien investointien kysyntä markkinoilla” ja toisaalta, että ”uusia investointeja suunnitellessaan siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä arvio markkinoiden kysynnästä ja otettava huomioon toimitusvarmuus”. Siirtoverkonhaltijoille ei ole asetettu mitään velvollisuutta tehdä lisäinvestointeja verkon tilanteen tai toimitusvarmuuden johdosta.

119    On huomattava toiseksi, että ainoat säännökset, joista voi aiheutua siirtoverkonhaltijoille velvollisuus tehdä uusia investointeja verkon kapasiteetin laajennuksen luomiseksi, ovat direktiivissä 2009/73, joka on annettu samaan aikaan asetuksen N:o 715/2009 kanssa ”kolmannen energiapaketin” yhteydessä.

120    Direktiivin 2009/73 13 artiklan 2 kohdassa edellytetään näin ollen, että siirtoverkonhaltijoiden on rakennettava ”riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia eurooppalaisen siirtoinfrastruktuurin integroimiseksi, niin että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen kapasiteettia koskeva kysyntä ja ottaa huomioon kaasun toimitusvarmuus”. Tämän direktiivin 22 artiklan, jonka otsikkona on ”Verkon kehittäminen ja toimivalta tehdä investointipäätöksiä”, 1 kohdassa säädetään lisäksi, että ”siirtoverkonhaltij[an] on – – on toimitettava joka vuosi sääntelyviranomaiselle kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, joka perustuu nykyisiin ja ennakoituihin toimituksiin ja kysyntään”. Tämän jälkimmäisen artiklan 3 kohdan mukaan tämän suunnitelman tulee perustua ”kohtuullisi[in] oletuksi[in] tuotannon, toimitusten ja kulutuksen sekä muiden maiden kanssa käytävän kaupan kehityksestä”.

121    Direktiivin 2009/73 41 artiklan 1 kohdan b ja g alakohdasta ilmenee lisäksi, että sääntelyviranomaisen tehtävänä on varmistaa, että siirtoverkonhaltijat noudattavat unionin oikeudesta johtuvia velvollisuuksiaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta, ja tämä valvontatehtävä ulottuu siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmiin.

122    Tämä valvontatehtävä ilmenee erityisesti direktiivin 2009/73 22 artiklan 4–7 kohdasta, jonka mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava tosiasiallisia tai mahdollisia verkonkäyttäjiä kymmenvuotisesta verkon kehittämissuunnitelmasta, jonka siirtoverkonhaltija on esittänyt, tarkasteltava, onko tämä suunnitelma kattava ja onko se johdonmukainen asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa, seurattava ja arvioitava kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman täytäntöönpanoa ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä, jos verkonhaltija ei ole tehnyt investointia.

123    Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2009/73 mukaan siirtoverkonhaltijalla on velvollisuus tehdä investoinnit, jotka ovat tarpeen verkon tehokasta toimintaa ja tarvittaessa kapasiteetin laajennusta varten, ja että jäsenvaltion tehtävänä on valvoa näiden velvollisuuksien noudattamista kansallisen sääntelyviranomaisensa välityksellä.

124    On todettava lisäksi, että missään direktiivin 2009/73 säännöksissä ei edellytetä, että unionin tasolla annetaan verkonhaltijan velvollisuuksien täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaisiset säännöt investointien osalta tai yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten kansalliset sääntelyviranomaiset valvovat näiden velvollisuuksien noudattamista.

125    On huomattava tältä osin, että vaikka direktiivin 2009/73 42 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, johon komissio viittaa, korostetaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä varsinkin, jotta voidaan ”varmistaa riittävän yhteenliittämiskapasiteetin, myös uusien yhteyksien, vähimmäistaso”, siinä todetaan ainoastaan, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on velvollisuus tehdä yhteistyötä ”alueellisella tasolla”. Ei voida näin ollen katsoa, että tämän säännöksen mukaan komission olisi annettava säännöt kapasiteetin laajennuksen luomiseksi yhteenliitäntäpisteissä.

126    Asetuksen N:o 715/2009 ja direktiivin 2009/73 arvioinnista on näin ollen pääteltävä, että lainsäätäjä on ”kolmannen energiapaketin” antaessaan tarkoittanut, että verkon kehittämistä ja kapasiteetin laajennusta koskevien unionin merkityksellisten sääntöjen täytäntöönpano kuuluu yksin jäsenvaltioiden toimivaltaan eikä Kaasu‑ENTSOlle ja komissiolle ole tältä osin annettu toimivaltaa.

iii)  Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan teleologinen tulkinta

127    Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan teleologisen tulkinnan osalta ACER ja komissio ovat esittäneet eri väitteitä perustellakseen unionin tason säädösten antamista investointien osalta, jotka mahdollistavat kapasiteetin laajennusten luomisen. Ne viittaavat näin ollen siihen, että maakaasun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää laajojen putkiverkostojen sääntelyä, jotta niiden osalta tehdään riittävät investoinnit eivätkä siirtoverkonhaltijat, jotka ovat luonnollisessa monopoliasemassa, rajoita niiden osalta kilpailua.

128    Vaikka olisi tältä osin tietysti mahdollista, että unionin lainsäätäjä edellyttäisi asetuksessa N:o 715/2009 verkon kapasiteetin laajennuksen luomista unionin energiapolitiikan, jolla pyritään SEUT 194 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ”varmistamaan energian toimitusvarmuus unionissa”, tavoitteen saavuttamiseksi, on kuitenkin todettava, ettei minkään tämän asetuksen perusteluiden nojalla voida katsoa, että tarkoituksena olisi toimivallan antaminen Kaasu‑ENTSOlle ja näin ollen komissiolle sellaisen verkkosäännön laatimiseksi, joka ulottuisi tällaisen kapasiteetin laajennuksen luomiseksi tarvittaviin investointeihin.

129    Kuten edellä 126 kohdassa on korostettu, asetuksesta N:o 715/2009 ja direktiivistä 2009/73 ilmenee sitä vastoin, että ”kolmannen energiapaketin” antamisen yhteydessä lainsäätäjän tarkoituksena oli delegoida yksin jäsenvaltioille unionin merkityksellisten sääntöjen täytäntöönpano tällä alalla.

130    Tätä päätelmää tukee asetuksen N:o 715/2009 valmisteluvaiheen asiakirjojen huomioon ottaminen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 9.1.2009 vahvistetusta neuvoston yhteisestä kannasta (EY) N:o 12/2009 (EUVL 2009, C 75 E, s. 38) ilmenee nimittäin, että neuvosto on asettanut etusijalle asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 16 artiklan sanamuodon, jotka on mainittu edellä 112 ja 118 kohdassa, komission ja Euroopan parlamentin esittämään sanamuotoon nähden ja näin ollen poistanut suunnitellut viittaukset, jotka koskivat investointeja verkkoon ja kapasiteetin laajennusten luomista.

131    Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdan osalta MEKH on yhtäältä muistuttanut perustellusti prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa, että neuvosto on poikennut komission ehdotuksesta Kaasu‑ENTSOn suunnittelutehtävän osalta, asettanut ilmaisun ”verkon kehittämissuunnitelma” etusijalle ilmaisuun ”investointisuunnitelma” nähden ja korostanut tämän suunnitelman ei‑sitovaa luonnetta.

132    Asetuksen N:o 715/2009 16 artiklan osalta neuvosto ei ole toisaalta noudattanut Euroopan parlamentin muutosta, jonka komissio oli hyväksynyt ja joka olisi johtanut siirtoverkonhaltijoiden osalta kapasiteetin laajennusten luomista koskevan velvollisuuden tunnustamiseen menettelyssä, joka olisi selvästi muistuttanut asetuksen N:o 2017/459 V luvun menettelyä, jota on kuvattu edellä 66–73 kohdassa.

133    Tämä muutos nimittäin koski sitä, että asetuksen N:o 715/2009 16 artiklaan olisi lisätty alakohta, jossa olisi säädetty yhtäältä siirtoverkonhaltijoiden velvollisuudesta ”pitkäaikaisen fyysisen ylikuormituksen tapauksessa [ratkaista] ylikuormitu[s] siten, että ne laajentavat nykyistä kapasiteettia markkinoiden kysynnän perusteella” ja toisaalta näiden verkonhaltijoiden velvollisuudesta toteuttaa open season ‑menettely ”markkinoiden kysynnän arvioimiseksi”.

134    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan sanamuodon mukaisen, kontekstuaalisen ja teleologisen tulkinnan perusteella tässä säännöksessä ei anneta Kaasu‑ENTSOlle mitään toimivaltaa, jonka nojalla se voisi sisällyttää verkkosääntöön sääntöjä, joilla asetetaan maakaasun siirtoverkonhaltijalle velvollisuus luoda kapasiteetin laajennus tähän verkkoon.

135    Tästä seuraa, että komissiolla ei ollut yksin asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla toimivaltaa antaa säännöksiä, jotka koskevat asetuksen 2017/459 V luvussa olevaa kapasiteetin laajennusmenettelyä.

2)     Komissiolle asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan toisessa luetelmakohdassa ja 7 artiklan 3 kohdassa annetun toimivallan ulottuvuus

136    Edellä 99 kohdassa esitetyistä syistä on tarkistettava, voiko tällainen toimivalta tarvittaessa perustua asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan toiseen luetelmakohtaan ja 7 artiklan 3 kohtaan, joissa komissiolle annetaan toimivalta muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia verkkosäännön hyväksymisen tai muuttamisen yhteydessä.

137    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perussäännöstön keskeisiä osia ovat ne osat, joiden antaminen edellyttää unionin lainsäätäjän omiin tehtäviin kuuluvien poliittisten valintojen tekemistä (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

138    Alaa koskevien keskeisiksi luokiteltavien osien yksilöinnin on perustuttava objektiivisiin tekijöihin, jotka voivat olla tuomioistuimen valvonnan kohteena, ja tässä yksilöinnissä on otettava huomioon asianomaisen alan ominaisuudet ja erityispiirteet (ks. tuomio 11.5.2017, Dyson v. komissio, C‑44/16 P, EU:C:2017:357, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139    On muistettava käsiteltävässä asiassa, että asetuksen 2017/459 V luku rinnastuu asetuksen N:o 715/2009 muutokseen, jolla toimivaltaa, joka on annettu Kaasu‑ENTSOlle ja näin ollen komissiolle asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan g alakohdassa ”kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskev[ien] sään[töjen]” alalla laajennetaan koskemaan kapasiteetin laajennusten luomista, vaikka tämä toimivalta koskee ainoastaan verkon olemassa olevaa kapasiteettia.

140    Edellä 114–126 kohdassa esitetyistä syistä asetuksen N:o 715/2009 rakenteesta sekä siitä, kun tätä asetusta luetaan yhdessä samanaikaisesti sen kanssa annetun direktiivin 2009/73 kanssa, seuraa kuitenkin, että lainsäätäjä on tehnyt poliittisen valinnan, johon kuuluu kapasiteetin laajennusten luomista koskevien unionin merkityksellisten sääntöjen täytäntöönpanovallan antaminen yksin jäsenvaltioille delegoimatta toimivaltaa tältä osin Kaasu‑ENTSOlle ja komissiolle. Edellä 137 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla on näin ollen katsottava, että asetuksen 2017/459 V luvussa tehty muutos koskee asetuksen N:o 715/2009 keskeistä osaa eivätkä tämän jälkimmäisen asetuksen 6 artiklan 11 kohdan toinen luetelmakohta ja 7 artiklan 3 kohta koske kyseistä muutosta.

141    Edellä esitetyn perusteella komissiolla ei ollut asetuksen N:o 715/2009 nojalla toimivaltaa antaa säännöksiä, jotka koskevat asetuksen 2017/459 V luvussa olevaa kapasiteetin laajennusmenettelyä.

142    Lainvastaisuusväite on näin ollen hyväksyttävä ja asetuksen 2017/459 V luku on jätettävä soveltamatta SEUT 277 artiklan nojalla. Tästä seuraa, että valituslautakunnan päätös, jossa sovelletaan tätä lukua, on kumottava erga omnes ‑oikeusvaikutuksin (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2006, P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, C‑442/03 P ja C‑471/03 P, EU:C:2006:356, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) tarvitsematta lausua käsiteltävissä asioissa esitetyistä muista kanneperusteista.

143    Käsiteltävät kanteet on näin ollen hyväksyttävä siltä osin kuin ne koskevat valituslautakunnan päätöstä.

IV     Oikeudenkäyntikulut

144    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska käsiteltävässä asiassa ACER on hävinnyt asian olennaisilta osin, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut näiden vaatimusten mukaisesti.

145    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

146    Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla E‑Control vastaa lisäksi omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Magyar Energetikai és Közműszabályozási Hivatalin (MEKH) kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee Euroopan unionin energiaalan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) 9.4.2019 tekemää päätöstä nro 05/2019.

2)      ACERin valituslautakunnan 6.8.2019 tekemä päätös nro A0042019 kumotaan.

3)      ACER vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan MEKH:n ja FGSZ Földgázszállító Zrt:n oikeudenkäyntikulut.

4)      Euroopan komissio ja EnergieControl Austria für die Regulierung der Elektrizitäts und Erdgaswirtschaft (EControl) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.



Tomljenović

Kreuschitz

Schalin

Škvařilová‑Pelzl

 

      Nõmm

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä maaliskuuta 2022.

Allekirjoitukset


Sisällys

Sisällys


I  Asioiden tausta

II  Menettely ja asianosaisten sekä väliintulijoiden vaatimukset

III  Oikeudellinen arviointi

A  Asiassa T 684/19 nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se koskee alkuperäistä päätöstä

B  Kanteiden asiakysymys

1.  Lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottaminen

2.  Lainvastaisuusväitteen perusteltavuus

a)  Kanneperusteen ensimmäisen osan, joka koskee sitä, että asetus 2017/459 ei ole asetuksen N:o 715/2009 oikeudellisen perustan mukainen, perusteltavuus

b)  Kanneperusteen toisen osan, joka koskee sitä, että komissio on ylittänyt asetuksen 2017/459 V luvussa asetuksen N:o 715/2009 mukaisen toimivaltansa, perusteltavuus

1)  Komissiolle asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 8 artiklan 6 kohdassa annetun toimivallan ulottuvuus

i)  Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta

ii)  Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan kontekstuaalinen tulkinta

iii)  Asetuksen N:o 715/2009 8 artiklan 6 kohdan teleologinen tulkinta

2)  Komissiolle asetuksen N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan toisessa luetelmakohdassa ja 7 artiklan 3 kohdassa annetun toimivallan ulottuvuus

IV  Oikeudenkäyntikulut


*      Oikeudenkäyntikielet: englanti ja unkari.