VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2007

Asia F-3/06

Jacques Frankin ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Kieltäytyminen – Belgiassa ansaittujen eläkeoikeuksien siirtäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Jacques Frankin ja 482 muuta komission virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä vaativat yhtäältä komission 10.6.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jolla on kieltäydytty avustamasta heitä henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla, ja toisaalta korvausta tästä kieltäytymisestä heille aiheutuneesta vahingosta

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Eläkkeet – Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa ansaitut eläkeoikeudet – Siirto yhteisön järjestelmään

(Henkilöstösääntöjen 24 artiklan 1 alakohta ja liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta)

Toimielin ei laiminlyö henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitettua avustusvelvoitettaan, jos se hylkää pyynnön, jolla virkamies pyytää siltä teknistä ja taloudellista apua selvittääkseen ensinnäkin, onko hänellä erillistä intressiä esittää uusi hakemus ennen yhteisöjen palvelukseen tuloaan Belgian eläkejärjestelmässä ansaitsemiensa eläkeoikeuksien siirrosta kyseisen jäsenvaltion uuden lainsäädännön yleisesti edullisempien ehtojen mukaisesti, ja saada ne tämän jälkeen tarvittaessa siirretyksi uudelleen, jos tämä toimielin on ilmaissut selvästi kieltäytyvänsä alun perin tehdyn päätöksen peruuttamisesta. Tämä toimielin voi näet perustellusti katsoa, että tällainen avustuspyyntö on kohdistettu yhteen sen päätöksistä, koska siirto on toimenpide, joka sisältää kaksi asianomaisen pyynnöstä tehtyä päätöstä, sillä ensin eläkejärjestelmää hallinnoiva kansallinen elin on laatinut ansaittuja oikeuksia koskevan laskelman, ja tämän jälkeen yhteisön toimielin on vahvistanut näiden oikeuksien perusteella palvelusvuodet, jotka otetaan huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä siirrettyjen oikeuksien osalta. Se, että sen tavoitteen toteutuminen, jonka vuoksi avustuspyyntö esitetään, saattaisi johtaa toimielimen toimen peruuttamiseen, ei kuitenkaan varsinkaan silloin, jos toimielin on valmis tähän peruuttamiseen, välttämättä merkitse sitä, että avustusta pyydettäisiin toimielimen toimea vastaan, mikä tarkoittaisi sitä, että pyyntö jäisi 24 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, koska siinä säädetään virkamiesten puolustamisesta kolmansien osapuolten toimia vastaan eikä toimielimen itsensä toimia vastaan. Tilanne on sitä vastoin tällainen, jos toimielin on ilmoittanut yksiselitteisesti kieltäytyvänsä peruuttamasta kyseistä toimea.

Asianomainen ei voi tällaisessa tilanteessa myöskään vedota perustellusti huolellisuusvelvoitteeseen pyyntönsä hylkäämistä koskevan päätöksen osalta, koska tämä velvollisuus ei voi merkitä sitä, että toimielin ei saisi noudattaa edellytyksiä, joita henkilöstösäännöissä asetetaan sen antamalle avustukselle. Ei ole myöskään perusteltua vedota pacta sunt servanda -periaatteen loukkaamiseen, koska asiassa ei viitata mihinkään sopimukseen, jota toimielin olisi rikkonut, eikä patere legem quam ipse fecisti -periaatteeseen, koska henkilöstösäännöt eivät ole säännöstö, jonka toimielin olisi antanut nimittävänä viranomaisena, vaan se on antanut ne yhteisön lainsäätäjänä.

Lisäksi peruste, joka on esitetty tämän pyynnön hylkäämistä vastaan ja jonka mukaan Belgian lainsäädännön muuttamisella olisi syrjitty niitä yhteisön virkamiehiä, jotka ovat siirtäneet Belgiassa ansaitsemansa eläkeoikeudet, sen mukaan, ovatko he tehneet näiden oikeuksien siirtoa koskevan hakemuksen ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa vai sen jälkeen, on tehoton. Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista koskeva peruste olisi näet tehokas vain, jos väitettäisiin, että toimielin oli avustanut muita virkamiehiä ja toimihenkilöitä, jotka olivat samassa tilanteessa kuin kantaja.

(ks. 27–34, 38, 46, 60 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑81/96, Apostolidis ym. v. komissio, 10.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑207 ja II‑607, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).