Asia C-566/15

Konrad Erzberger

vastaan

TUI AG

(Kammergerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Syrjintäkiellon periaate – Työntekijöiden edustajien valitseminen yrityksen hallintoneuvostoon – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jolla rajataan äänioikeus ja vaalikelpoisuus koskemaan ainoastaan sellaisia työntekijöitä, jotka työskentelevät asianomaisen jäsenvaltion alueella

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2017

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Jäsenvaltion alueella sijaitsevan konsernin tytäryhtiön työntekijät – Äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle tämän konsernin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön hallintoneuvostossa järjestettävissä työntekijöiden edustajien vaaleissa sekä oikeus olla tai jatkaa tämän hallintoneuvoston jäseninä – Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jossa näiltä työntekijöiltä evätään mainitut oikeudet kun heidät otetaan samaan konserniin kuuluvan, toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön palvelukseen

(SEUT 45 artikla)

SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tämän jäsenvaltion alueella sijaitsevien konsernin yritysten työntekijöillä ei ole äänioikeutta ja oikeutta asettua ehdolle tämän konsernin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön hallintoneuvostossa järjestettävissä työntekijöiden edustajien vaaleissa eikä tilanteen mukaan myöskään oikeutta olla tai jatkaa tämän hallintoneuvoston jäseninä silloin, kun nämä työntekijät lähtevät työpaikastaan tällaisessa yrityksessä ja menevät samaan konserniin kuuluvan, toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön palvelukseen.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien kaikkien perussopimuksen määräysten tarkoituksena on helpottaa unionin kansalaisten kaikenlaisen ansiotyön tekemistä unionin alueella ja ne ovat esteenä toimenpiteille, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus näihin kansalaisiin, kun nämä haluavat harjoittaa kyseistä toimintaa muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltionsa alueella. Tässä suhteessa jäsenvaltioiden kansalaisilla on suoraan perussopimukseen perustuva oikeus varsinkin lähteä kotijäsenvaltiostaan siirtyäkseen toisen jäsenvaltion alueelle ja oleskellakseen siellä toiminnan harjoittamiseksi. Näin ollen SEUT 45 artikla on esteenä kaikille sellaisille toimenpiteille, jotka voivat haitata sitä, että unionin kansalaiset käyttävät perustamissopimuksessa taattuja perusvapauksia, tai jotka tekevät niiden käytöstä vähemmän houkuttelevaa (ks. vastaavasti tuomio 1.4.2008, Gouvernement de la Communauté française et gouvernement wallon, C-212/06, EU:C:2008:178, 44 ja 45 kohta ja tuomio 10. maaliskuuta 2011, Casteels, C-379/09, EU:C:2011:131, 21 ja 22 kohta).

Unionin primaarioikeudella ei kuitenkaan taata työntekijälle, että muuttaminen toiseen jäsenvaltioon kuin hänen lähtöjäsenvaltioonsa olisi sosiaalisissa kysymyksissä neutraalia, koska tällainen muutto, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden järjestelmien ja lainsäädäntöjen välillä vallitsevat erot, voi olla tältä osin asianomaiselle henkilölle enemmän tai vähemmän edullinen tai epäedullinen (ks. analogisesti tuomio 26. huhtikuuta 2007, Alevizos, C-392/05, EU:C:2007:251, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13. heinäkuuta 2016, Pöpperl, C-187/15, EU:C:2016:550, 24 kohta).

Tähän on lisättävä, että koska kyseisellä alalla ei ole toteutettu unionin yhdenmukaistamis- tai koordinointitoimenpiteitä, jäsenvaltiot määrittelevät lähtökohtaisesti vapaasti ne perusteet, jotka koskevat liityntää niiden lainsäädännön soveltamisalaan, edellyttäen, että nämä perusteet ovat objektiiviset ja syrjimättömät.

Tässä asiayhteydessä unionin oikeus ei ole esteenä sille, että kollektiivista työntekijöiden edustamista ja etujen puolustamista kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvan yhtiön hallinnointi- ja valvontaelimissä koskevalla alalla, jota ei tähän päivään mennessä ole vielä yhdenmukaistettu tai edes yhteen sovitettu unionin tasolla, jäsenvaltio säätää, että sen antamia sääntöjä sovelletaan vain sen kansallisella alueella sijaitsevien yritysten työntekijöihin samalla tavoin kuin toinen jäsenvaltio voi vapaasti käyttää toisenlaista liittymää soveltaessaan omia kansallisia sääntöjään.

(ks. 33, 34, 36, 37 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)